Muuttuuko ihminen näyttelijäksi astuessaan ulos kotiovestaan

Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Itse muutun ainakin jonkun verran ja varmaan suurin osa muistakin. Minä mietin että
voiskohan sitä olla ajattelematta että millainen minä olen
kun ulos menen. Kaupassa ja joka puolella on kuitenkin pieni
näyttelyn poikanen - haluaisin tuntea itseni kuin kotona.

Tavallaan kuin muita on näköpiirissä niin automaattisesti tarkastelee omia tekosiaan ulko päin. Se saattaa johtua myös siitä kun on ihmisiä ympärillä ketä ei tunne, ei tiedä miten suhtautua.

Jokaisen ihmisen kanssa toimin eri tavalla mutta jos vain vois luottaa kaikkiin ja itseensä niin voisi vihdoin olla tallustella vapaana.

Mutta vois vielä sanoa että kyllä pieni hassu näytteleminenkin voi maistua ihan kivalle varsinkin huumorin kera.

Ainoa mitä yritän välttää on se että tulee hapan naama ja olotila ja joku huomaa sen - haluan piiloon.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Näyttelen minä kotonakin esim. kirjoittaessani tätä. Rooli on muutenkin päällä. Peilistä katsoo takaisin komeampi könsikäs (jos se edes on mahdollista) kuin oikeasti olen. Näyttelen ja huijaan siis itseäni ja itselleni.

Kotioven ulkopuolella tilanne kyllä korostuu mutta siellä näyttelen usein puolestani epävarmempaa kuin oikeasti olen. En kyllä edes tiedä miksi.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005
Vahtera
Näyttelen minä kotonakin esim. kirjoittaessani tätä. Rooli on muutenkin päällä. Peilistä katsoo takaisin komeampi könsikäs (jos se edes on mahdollista) kuin oikeasti olen. Näyttelen ja huijaan siis itseäni ja itselleni.

Kotioven ulkopuolella tilanne kyllä korostuu mutta siellä näyttelen usein puolestani epävarmempaa kuin oikeasti olen. En kyllä edes tiedä miksi.




Voihan perze!

Sä siis näyttelet kotonakin, mutta siellä ei tarvi esittää.
Jos ymmärrät mitä meinaan.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Vierailija
deep'n'dark

Sä siis näyttelet kotonakin, mutta siellä ei tarvi esittää.
Jos ymmärrät mitä meinaan.

No ei tarvitsisi. Esitän silti. Lopputulos on hieman tasapainoisempi kun kotona olen oikeata minääni rohkeampi/uljaampi whatever ja ulkona nyhverö. Eipä tässä mitään järkeä tietysti ole.

Vai onko tämä kotona näytteleminen vain jonkinmoista psyykkausta? Ei ehkä pelkästään sillä roolihahmoon on helppo hukkua. Tai mitäköhän minä selitän.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005
Vahtera
deep'n'dark

Sä siis näyttelet kotonakin, mutta siellä ei tarvi esittää.
Jos ymmärrät mitä meinaan.

No ei tarvitsisi. Esitän silti. Lopputulos on hieman tasapainoisempi kun kotona olen oikeata minääni rohkeampi/uljaampi whatever ja ulkona nyhverö. Eipä tässä mitään järkeä tietysti ole.

Vai onko tämä kotona näytteleminen vain jonkinmoista psyykkausta? Ei ehkä pelkästään sillä roolihahmoon on helppo hukkua. Tai mitäköhän minä selitän.




No ehkä me puhutaan samasta asiasta eri tavalla. Kyllä mustakin tulee enemmän nyhverö ulkona - hehe hehehhe
Mutta siellä sulle tulee se pseudo-kupu yllä - näet 50% vähemmän kuin kotona. Nähdessäsi ihmiskasvot katot niitä silloin kun ne ei kato sua ja yritätä pitää mitäänsanomattoman kiltin ihmisen ilmeen päällä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Vierailija

Jokainen esittää jotain roolia, yleensä useampaa.
Toisten ihmisten seurassa roolit korostuvat.
Yksin ollessa uskallamme kenties näyttää todellisen minämme.

Vierailija

On väärin puhua rooleista teeskentelynä. Erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa asettuu päälle kyllä rooleja, mutta millä perusteella silloin olisimme muka vähemmän aitoja kuin yksin olessa?

Eri tilanteissa olemme erilaisia ja se on aivan normaalia, sopeutumista tilanteen vaatimuksiin.

Vierailija
anomalia
On väärin puhua rooleista teeskentelynä. Erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa asettuu päälle kyllä rooleja, mutta millä perusteella silloin olisimme muka vähemmän aitoja kuin yksin olessa?

Eri tilanteissa olemme erilaisia ja se on aivan normaalia, sopeutumista tilanteen vaatimuksiin.




Roolit ovat juuri teeskentelyä, ja ihmiset teeskentelijöitä.
Varsin usein eteen tulee tilanteita, jotka aiheuttavat voimakkaankin reaktion -mutta jos näin tapahtuu julkisella paikalla, on määrä olla näyttämättä näitä reaktioita.
Sitä nimitetään itsehillinnäksi.
Lisäksi ihmiset eivät koskaan ole täysin rehellisiä toisilleen. Tiettyjä asioita ei sovi päästää näkyville.
Sosiaalisissa tilanteissa jokainen on näyttelijä, naamio kasvoillaan.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Olis hauskaa mennä Amsterdamiin sosialisoimaan kun kaikki hyväksyy sut oli mitä oli.

Ei sitä etteikö tulis vähän vetämään roolii mutta lopputulos saaollaouto - ehkä on jopa tervetullutta että oot pikkasen outo lintu.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Vierailija
anomalia

Eri tilanteissa olemme erilaisia ja se on aivan normaalia, sopeutumista tilanteen vaatimuksiin.



joo, sellasta sosiaalista mukautumistahan se.
Mutta joillain voi olla taipumusta ampua se reippaasti yli, tavallaan.
Sitte rupee menee jo enemmän persoonallisuushäiriön
(vakavammassa tapauksessa siis) piikkiin tms.
Itsetunto näyttelee tässä toki aika isoa osaa.

kyllä pääsääntöisesti ainakin itse pyrin suht samana tyyppinä lähtemään ovesta ulos, kuin olen ollut sisälläkin.

Vierailija
deep'n'dark
Itse muutun ainakin jonkun verran ja varmaan suurin osa muistakin.

Mää en osaa näytellä, mutta haluaisin kyllä näyttelijäksi.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
anomalia
Eri tilanteissa olemme erilaisia ja se on aivan normaalia, sopeutumista tilanteen vaatimuksiin.

Minä joskus oon niin omassa päässä että unohan tämän. Nykyään useammin ja useammin. Perjantaina olin Anttilan alakerrassa laiton hanskoja vedin käteen niin siinä minun vieressä oli yksi soma vauva about ½-vee. Niin se vauva märisi ihan helevetisti ja minä siinä sitten katon kun se naama punasena veti ja mulla sitä kävi sääliksi. Sitte meikä loihe lausumahan sille vauvalle että: "Mikä se Arvoa vituttaa?" (Yks lentävä lause yhestä jutusta) Niin vähänkö se äetisä kahto pahasti ja yks tyyppi kassajonossa ja minä häpesin ja sitte nolotti kun koetin olla sille vauvalle inhimillinen. Niin ei kannata olla ihimisten ilimolla ihtesä, olokaa vaan joku muu... Ni ei tartte muilla tuntea myötähäpeää.

Hämmentää.

Vierailija
deep'n'dark
Itse muutun ainakin jonkun verran ja varmaan suurin osa muistakin. Minä mietin että
voiskohan sitä olla ajattelematta että millainen minä olen
kun ulos menen. Kaupassa ja joka puolella on kuitenkin pieni
näyttelyn poikanen - haluaisin tuntea itseni kuin kotona.

Tavallaan kuin muita on näköpiirissä niin automaattisesti tarkastelee omia tekosiaan ulko päin. Se saattaa johtua myös siitä kun on ihmisiä ympärillä ketä ei tunne, ei tiedä miten suhtautua.

Jokaisen ihmisen kanssa toimin eri tavalla mutta jos vain vois luottaa kaikkiin ja itseensä niin voisi vihdoin olla tallustella vapaana.

Mutta vois vielä sanoa että kyllä pieni hassu näytteleminenkin voi maistua ihan kivalle varsinkin huumorin kera.

Ainoa mitä yritän välttää on se että tulee hapan naama ja olotila ja joku huomaa sen - haluan piiloon.




Kun olin itse alle 25v, niin koin vastaavan melko suurena ongelmana. Tosin suuruus on suhteellista, en silloin tiennyt että mitä ovat oikeasti suuret ongelmat esim sokeus, kuurous tai liikuntakyvyttömyys.

Kolmekymppisenä tai 26v olin vapaa, ja kuvittelin että se oli nuoruuteen liittyvä juttu. Olen elänyt vain yhden elämän, joten en osaa antaa tilastollisia faktoja, mutta oletan että nuorena sitä on eniten hukassa.

Nykyään 50+, mietittyäni sitä pitkään, ajattelen että se oli juttu joka liittyy mission puutteeseen. Jos palomiehellä on kiire kohteeseen, niin ei se vitt stana mieti mitään filosofisia roolileikkejä. Ennen vanhaan tämän vaiheen kasvatti sotapalvelus. Filosofiaa on se, että teet mitä sinun täytyy ! Jos et sitä tiedä, niin kysy joltakin ! Ennustukseni on, että kun kysyt usealta, niin ne useimmat vastaa samaa. He nimittäin tuntevat sinut paremmin kuin sinä itse. Näin kuuluukin olla. Lähelle on vaikeaa nähdä.

Sen jälkeen, usko heitä, ja anna palaa.

Vierailija

Jos uskot muita ja annat palaa, niin vastuu ei ole sinun.

Kuulostaa ufolta, mutta onko valtion systeemi sen neutraalimpi ?

Kysymys on siitä, että kumpaan luotat enemmän. Läheisiisi vai valtioon.

Vierailija

Hmm..joo..Sisällä olen hiljainen ja melko usein vakava, saatan istua kalsarisilteen ja ilman rintsikoita, sekä ilmehtiä hassusti ajattelematta jne. Röhnöttää sohvalla rumasti yms.

Kun lähden ulos ja tapaan ihmisiä olen iloinen ja puhelias, naureskelen, saatan tosin röhnöttää silloinkin, riippuu kuinka rentoutuneeksi oloni tunnen jne.

Mutta ehkä nuo erot selittyy ihan vain sillä, että kotona ollessa täällä ei ole yhtään ainoaa ihmistä minun lisäkseni, eli ei edes voi tehdä mitään sosiaalisia juttuja, nauru, hymy ja puhuminen kun kuuluu nimenomaan sosiaaliseen kanssakäymiseen (no tulee sitä hymyiltyä ja hymähdeltyä jos lukee jotain hauskaa, mutta siinä se).

Ei se minustakaan ole mitään "näyttelemistä", vaan kuten muutkin sanoi, erilaiset tilanteet aiheuttavat erilaista käyttäytymistä.

Taholtani olisi näyttelemistä, jos pyrkisin olemaan oikein vakava ja hiljainen, tai vastaavasti ainaisesti äänessä (esim. töissä taas olen monesti melko hiljainen, kun siellä on minuakin pahempia räpätätejä) jne. toimisin siis luonteeni vastaisesti ylipäätänsäkkin.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Minäkin huomaan joskus vetäväni jotain roolia ihan itsellenikin.. kuin minun tarvitsisi esittää itselleni jotain hienompaa mitä olen, että arvostaisin itseäni.. todellisuudessa havaitessani tämän, pidän itseäni vaan entistä naurettavampana, joskus jopa suutun itselleni ja tekisi mieli kirota itseni alimpaan helvettiin, ampua itseäni ohimoon pyssyllä. Ei kannata liikaa keskittyä tarkastelemaan omaa käytöstään, siinäkin voi lähteä järki. Yrittää olla mahdollisimman oma itsensä ja normaali, mutta ei enää pystykään, huomaa että jokaikinen liikahdus on yritystä olla mukamas luonnollinen vaikka ei oikeasti olekaan.. jännittyy ja muuttuu kankeaksi.. joskus tuntuu että minä olen itsellenikin kuin joku muu ihminen, että en voi ikinä olla täysin vapaa, täysin "yksin" ja rauhassa, että voisin heittää kaikki roolit ja showt vittuun ja vain olla ja rentoutua.. ei pysty.. jatkuvasti muodostan itsestäni omakuvaa käytökseni ja toimintani perusteella.. huono itsetunto? Minulla nimittäin on.

Mutta hienoa jos tämäkin lähtee ajan kanssa jahka aikuistun. Armeijaakaan vielä käynyt..

くそっ!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat