Yksi laman konsepti

Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

En muista nyt mikä oli nimeltään sosiaalista käyttäytymistämme ohjaavan sääntö, joka sanoo jokaisen etenevän urallaan omalle pätemättömyyden tasolleen. Tämä sääntö tai laki toimii sadan prosentin varmuudella kaikessa yhteiskunnalisessa toiminnassa ja jokainen maailmaa riittävästi nähnyt meistä tietää sen. Vaikka tämä on yksi maailman suurimmista ongelmista, ei siitä paljoa keskustella. Tämän säännön tai lain mukaan jokainen eteenpäinpyrkivä ihminen on nousujohteisella uralla siihen asti kunnes saavuttaa pätemättömyytensä tason, ts etenee aina hiukan yli osaamisensa tason, jolloin uranousu tietenkin pysähtyy. Näin lähes jokainen päätyy tehväviin joita ei enää kunnolla hallitse. Yhteiskunnan toiminnan legimointi johtaa siihe ettei asian laajuutta ja merkitystä nähdä, koska päättäjien viisauden epäily voisi johtaa levottomuuksiin, sellaisiin joita on nähty muualla Euroopassa.

Poliittinen päätöksenteko toimii julkisuudessa yhden vaihtoehdon periaatteella ja jälkikäteen on vaikea tietää mikä olisi ollut parempien päätösten seuraus. Tämän vaihtoehdon takana on usein pätemättömyytensä tasanteella oleva päättäjä.

Tämä ei kuitenkaan päde talouden hoidossa, jossa kylmät numerot ratkaisevat. Taloudessa johtajien saavuttama pätemättömyyden taso näkyy numeroina ja tuloksissa jälkikäteen. Suuremmista munauksista on seurauksena talouden romahtaminen, suurimmista globaali talouden romahtaminen. Tyhmyyden seuraukset toistuvat Suomen ja maailmantaloudessa, koska yhteiskunnan toiminnan legimiteetti suojelee tyhmyyttä. Näin ei saisi olla.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200812 ... 1_ul.shtml

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Kommentit (6)

Vierailija

Ajatuksena tämä on varsin hauska ja mullistava, mutta miten tulkitset sellaiset ihmiset, jotka ei ole koskaan edenneet mihinkään, eli ovat sillä samalla tasolla kuin silloin, kun tulivat työelämään mukaan.

Nimittäin sellaisia on hyvin paljon, esim. sairaanhoitaja koulutetaan koulussa ja kun se menee töihin, niin se on samalla uransa huipulla, se ei koskaan ylene sairaanhoitajasta miksikään muuksi.
Se on tietenkin eri asia, jos se hankii koulutusta lisää.

Mutta valtaosa Suomalaisista ammateista on tälläisiä, maajussi on maajussi koko ikänsä, autonkuljettaja lähtee eläkkeelle autonkuljettajana, mikäli ei mene uudestaan koulun penkille.
Postinkantaja on postipoika vielä eläkkeelläkin ...

Vierailija
sigfrid
En muista nyt mikä oli nimeltään sosiaalista käyttäytymistämme ohjaavan sääntö, joka sanoo jokaisen etenevän urallaan omalle pätemättömyyden tasolleen.



Kuuluu Murphyn lakiin:

The Peter Principle
In any hierarchy, every individual tends to rise to his level of incompetence.
Corollary: Work is done by those individuals who have not yet risen to their level of incompetence.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007
Lapin Mies
Ajatuksena tämä on varsin hauska ja mullistava, mutta miten tulkitset sellaiset ihmiset, jotka ei ole koskaan edenneet mihinkään, eli ovat sillä samalla tasolla kuin silloin, kun tulivat työelämään mukaan.

Nimittäin sellaisia on hyvin paljon, esim. sairaanhoitaja koulutetaan koulussa ja kun se menee töihin, niin se on samalla uransa huipulla, se ei koskaan ylene sairaanhoitajasta miksikään muuksi.
Se on tietenkin eri asia, jos se hankii koulutusta lisää.

Mutta valtaosa Suomalaisista ammateista on tälläisiä, maajussi on maajussi koko ikänsä, autonkuljettaja lähtee eläkkeelle autonkuljettajana, mikäli ei mene uudestaan koulun penkille.
Postinkantaja on postipoika vielä eläkkeelläkin ...




Tämä näkemys ei ole mullistava, vaan vanha kuin... Näistä on kirjoitettu paljon kirjojakin. Kaikki eivät etene pätemättömyytensä tasolle, koska kaikilla ei ole samanlaista kunnianhimoa tai yksinkertaisesti kaikilla ei ole mahdollisuutta. Kaikki on kiinni itsestä, myös haluaako edetä omalle pätemättömyytensä tasanteelle ja mitä ympäristö tarjoaa.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija

Mestari-Kisälli-järjestelmä takaisi pätevyyden, koska he toimisivat parina, missä pätevämpi valvoisi tulosta ja tekisi vaiheet joihin toisen pätevyys ei riitä..

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt11.9.2007
tietää
Mestari-Kisälli-järjestelmä takaisi pätevyyden, koska he toimisivat parina, missä pätevämpi valvoisi tulosta ja tekisi vaiheet joihin toisen pätevyys ei riitä..

Näin siis perinteisissä ammateissa, joissa ei ollut vielä 'tiukkaa' koulutusjärjestelmää. Nykyään voit mennä kirjastosta hakemaan johonkin ammattiin liittyvän kirjan ja itseopiskella aiheesta, mutta ammattinimikettä et tule virallisesti koskaan saamaan, koska koulutusjärjestelmä pitää huolen siitä, että mahdollisimman moni hyötyy oppilaitosopiskelusta - pitäähän nykypäivän kisällienkin saada rasvansa leivän päälle, puhumattakaan opistojen "mänitsmentin" leipäkorin koosta.

Ei, en todellakaan väheksy tuota kisälli-mestarisysteemiä, vaan soisin sitä käytettävän nykypäivänäkin ja samankaltainen järjestelmä toimii enimmäkseen oppisopimus -nimikkeen alla nykyään; sitä ei vaan syystä tai toisesta käytetä työnantajatahojen osalta. Ja onhan se tehokas tapa oppia, kun on mestari opettamassa kädestä pitäen ammatin saloja!

Valitettavasti kaikki haluaa ammatin ja kun kaikki haluaa/on pakotettu hankkimaan ammatin, syntyy pula kisälleistä - ja kun syntyy pula kisälleistä, syntyy epäpätevyyttä kisällien keskuuteen ja tämä epäpätevyys juontuu nimenomaan tästä nykyisestä opintosysteemistä, missä yksi opettaa yhä kasvavia opiskelijamassoja. Varsinkin laitosten sisäinen informaationkulku lähes missä tahansa oppilaitoksessa kärsii väestönpaineista - on se hienoa tämä nykyaika...

Vierailija
Kutunluu
tietää
Mestari-Kisälli-järjestelmä takaisi pätevyyden, koska he toimisivat parina, missä pätevämpi valvoisi tulosta ja tekisi vaiheet joihin toisen pätevyys ei riitä..

Näin siis perinteisissä ammateissa, joissa ei ollut vielä 'tiukkaa' koulutusjärjestelmää. Nykyään voit mennä kirjastosta hakemaan johonkin ammattiin liittyvän kirjan ja itseopiskella aiheesta, mutta ammattinimikettä et tule virallisesti koskaan saamaan, koska koulutusjärjestelmä pitää huolen siitä, että mahdollisimman moni hyötyy oppilaitosopiskelusta - pitäähän nykypäivän kisällienkin saada rasvansa leivän päälle, puhumattakaan opistojen "mänitsmentin" leipäkorin koosta.

Ei, en todellakaan väheksy tuota kisälli-mestarisysteemiä, vaan soisin sitä käytettävän nykypäivänäkin ja samankaltainen järjestelmä toimii enimmäkseen oppisopimus -nimikkeen alla nykyään; sitä ei vaan syystä tai toisesta käytetä työnantajatahojen osalta. Ja onhan se tehokas tapa oppia, kun on mestari opettamassa kädestä pitäen ammatin saloja!

Valitettavasti kaikki haluaa ammatin ja kun kaikki haluaa/on pakotettu hankkimaan ammatin, syntyy pula kisälleistä - ja kun syntyy pula kisälleistä, syntyy epäpätevyyttä kisällien keskuuteen ja tämä epäpätevyys juontuu nimenomaan tästä nykyisestä opintosysteemistä, missä yksi opettaa yhä kasvavia opiskelijamassoja. Varsinkin laitosten sisäinen informaationkulku lähes missä tahansa oppilaitoksessa kärsii väestönpaineista - on se hienoa tämä nykyaika...




Ymmärrän kyllä mitä tarkoitatte, mutta mestari-kisälli-järjestelmä, ei liity ammattitaitoon, vaan ammatinharjoittamisoikeuteen.

Oikeudet ammatinharjoittamiseen oli aina mestarilla, oikeudet haettiin kaupungin raatilta, jossa nämä samat "mestarit" eli porvarit istui niitä myöntämässä.
Raati huolehti samalla siitä, ettei ammatinharjoittajia ollut kaupungissa liikaa, niin että kaikille riitti töitä.
Kisällit oli ammattimiehiä, joiden oli pakko mennä mestareiden palvelukseen, koska niillä ei ollut ammatinharjoittamisoikeuksia, niitä saattoi olla kymmeniä yhden mestarin alaisuudessa.

Ammattia opiskeleva, oli oppipoika, joka työskenteli kisällin tai mestarin valvonnan alaisena, kun mies katsottiin ammatiinsa päteväksi, niin siitä tuli kisälli.

Suurissa kaupungeissa oli vielä niin, että käytänössä kisällin pääseminen mestariksi edellytti yleensä avioliittoa jonkun mestarin tyttären kanssa, jotta tämä olisi järjestänyt ammatinharjoittamisoikeudet, myös vävylleen.
Pienessä kaupungissa, jos sieltä puuttui esim. suutari, niin ammatinharjoittamisoikeudet kyllä rapsahti varsin helposti, olihan se kaikkien etu, että kaupunkiin saattiin ammattitaitoinen suutari"mestari" ammattia harjoittamaan, joten kisällistä tuli mestari ennenkuin se ehti A:ta sanoa.

Uusimmat

Suosituimmat