Lenkkeilijät huomio!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tapasin eilen 69 vuotiaan "maratoonarin" joka oli alottanut harjoittelun nelisen vuotta sitten. Se selitti että hengitystekniikka on tärkee. Rauhallinen pitkä hengitys. Sano että jos rupee läähättää niin ei hommasta tule mitään. Juoksiajat, onko asia todella noin?

Itse olenen huomannut että kun jo alussa hengittää hieman "yli", vaikka siihen ei ole tarvetta niin jaksaa paremmin.

Sivut

Kommentit (26)

asdf
Seuraa 
Viestejä11069
Liittynyt16.3.2005

Heittelen nyt vain mutulla omasta kokemuksesta, tämä ei ole kunnollista tutkittua tietoa: minusta pitkä ja rauhallinen sisäänhengitys ja ennen kaikkea kunnollinen uloshengitys toimivat parhaiten. Juostessa normaalivauhtia hengitän yleensä neljän askeleen verran sisään ja saman verran ulos. Jos ei hengitä kunnolla ulos, hengitystahti alkaa heitellä ja pahimmillaan alkaa pistää palleasta.

Kovemmassa vauhdissa tai rankassa ylämäessä hengittelen tietysti nopeammin. Palstalla on kyllä useita paljon rankempia lenkkeilijöitä kuin minä, he varmaankin tietävät paremmin. Minä vetelen maksimissaan puolitoistatuntisia lenkkejä; maratonia en pystyisi mitenkään juoksemaan.

Rankempi sisäänhengitys on lyhyissä ponnistuksissa, kuten vaikka painonnostossa kovasti avuksi; sillä saa mahdollisimman paljon happea vereen. Sen luultavasti tiedätkin, sinähän nostelet aika kovia määriä rautaa.

Vierailija

Kuulostaa vähän oudolta... Tai no en ole mikään liikuntatieteilijä, mutta aika monta kestävyysjuoksua käsittelevää kirjaa olen lukenut, eikä missään ole puhuttu että hengittämistä pitäisi opetella. Luulisi sen olevan ihan luontainen refleksi, joka sopeutuu vauhtiin ilman että sitä tarvitsee sen enempää miettiä. Veren hiilidioksidipitoisuuden nousu saa aikaan hengityksen tihenemisen jne.

En ole myöskään henk.koht. huomannut että hengitysrytmi vaikuttaisi pistoksen syntyyn. Minulla pistos on liittynyt usein siihen, että ruuasta on liian vähän aikaa. Pahimmat pistokset, kunnon palleakrampit, ovat syntyneet "tyhjästä" ilman että olen keksinyt mitään järkevää syytä. Kerran sellainen iski 50 metrin hölkän jälkeen.

Vierailija
asdf
Heittelen nyt vain mutulla omasta kokemuksesta, tämä ei ole kunnollista tutkittua tietoa: minusta pitkä ja rauhallinen sisäänhengitys ja ennen kaikkea kunnollinen uloshengitys toimivat parhaiten. Juostessa normaalivauhtia hengitän yleensä neljän askeleen verran sisään ja saman verran ulos. Jos ei hengitä kunnolla ulos, hengitystahti alkaa heitellä ja pahimmillaan alkaa pistää palleasta.

Kovemmassa vauhdissa tai rankassa ylämäessä hengittelen tietysti nopeammin. Palstalla on kyllä useita paljon rankempia lenkkeilijöitä kuin minä, he varmaankin tietävät paremmin. Minä vetelen maksimissaan puolitoistatuntisia lenkkejä; maratonia en pystyisi mitenkään juoksemaan.

Rankempi sisäänhengitys on lyhyissä ponnistuksissa, kuten vaikka painonnostossa kovasti avuksi; sillä saa mahdollisimman paljon happea vereen. Sen luultavasti tiedätkin, sinähän nostelet aika kovia määriä rautaa.




Joskus oon nostellu kohtalaisen hyviä rautoja. Siitä on jonnii verran aikaa vaikka ei nyt kovin kauaa vuosissa. Nyt paremminkin alottelen taas. Tarkotus on kuiteski enempi satsata kestävyyteen ja aerobiseen kuntoon kun yksittäisen romun nostoon. Olet oikeassa esim. jalkakyykyssä auttaa kuuden toiston jälkeen jos on "ylitankannut" happea. Mulla on pikkasen taipumusta myös astmaan ja hölkässäkin hengitän pikkasen "etukäteen ikäänkuin varastoon" heti alusta lähtien.

Tuo kaveri kuitenkin selitti pitkien hengitysten olevan parempia ja että nimenomaan niillä kehittyisi. En sitten tiedä. Saattoi olla huuhaata. Ei hänkään mikään ammattilainen ollut vaan jonkin vuoden sitten aloittanut. Olen kuitenkin lukenut joskus skidinä bullworkerin käyttöohjeesta hengitystekniikan jota suositeltiin käyttämään kävellessä n. 10 minuuttia päivässä. Se mene muistaakseni jotenkin että hengitä sisään 5 askelta ja puhalla ulos 3 askeleella tai sitten toiste päin, en muista.

Vierailija

Aerobinen raja ylittyy, syntyy happivajaus ja se kiihdyttää hengitysrytmiä ja tilavuuden hyväksikäyttöä, joka korjaa tilannetta kuntotasosta riippuen. Vatsakkaalla ei kaikkea tilavuutta voi saada käyttöön.

Mielestäni kestävyysharjoituksissa ei kannata hengästyä paljoa, koska se rajoittaa suoritusaikaa.

Vierailija

Täysillä vaan, kun kunto loppuu vanha budohengitys kehiin-
keuhkot täyteen ilmaa ja ulos kauheella paineella mahd nopeesti monta kertaa kunnes tolkku palaa ja radalle!
Veritankkaus

Edit. Tupakointi opettaa

Vierailija

Kyllä oikea hengitystekniikka on tärkeätä. Itselle sitä opetettiin jo pienenä hiihtotreeneissä. Myös maastojuoksussa siitä puhuttiin: Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Ei liikaa kerralla sisään eikä liian nopeasti. Ei se helppoa ole pitää hengitystä rentona ja rytmikkäänä juoksun aikana. Oikea hengitystekniikka ja -ajoitus pätee lähes joka lajissa. Ja koska keuhkojen kapasiteetti vaihtelee (varsinkin miesten ja naisten välillä), niin ei ole olemassa yhtä ja ainoata oikeata rytmiä tai sisäängengityksen kestoa. Jokaisen pitää se sopiva itse löytää.
Nyttemmin olen siitä treeneissä puhunut tarvittaessa, jos joku hengittää väärin. Sellaistakin joskus tapahtuu.

Hapenottokyky kehittyy kävellessäkin...

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Mutta jos on kerta jotain parempia tekniikoita hengittämiseen niin miksei ne tule meillä luonnostaan? Miksi me hengitetään luonnostaan väärin, mikä pointti siinä oikein on?

くそっ!

Vierailija
Ronron
Mutta jos on kerta jotain parempia tekniikoita hengittämiseen niin miksei ne tule meillä luonnostaan? Miksi me hengitetään luonnostaan väärin, mikä pointti siinä oikein on?

Mikä meille tulee luonnostaan? Kaikki on opittua.
Oppisimmeko kävelemään ilman, että kukaan näyttää esimerkkiä? Tuskin, ei ainakaan kaikki. Osa nykynuorista ei osaa edes juosta tai uida vaikka ovat kyllä selkeästi nähneet miten se tapahtuu.

Ei ole "väärää" tapaa hengittää, jos happi vaan kulkee, on vain huonoja, vähemmän hyviä ja sitten enemmän hyviä tapoja. Aika harva keksii ihan itse parhaan tavan yhtään mihinkään. Yleensä se on opittua, kehiteltyä, kokeiltua tai sattumaa.

Ja nämä "huippu"-taidot unohtaa helposti, jos niitä ei ylläpidä. Siksipä eri lajien maailman parhaatkin varsi usein treenaavat jatkuvasti myös tekniikkaa, niin juoksun kuin hengittämisenkin. Niin käden liikkeen tai ponnistuksen suunnan kuin myös ajatusten ja mielen hallintaa. Eli keskittymiskykyä.

asdf
Seuraa 
Viestejä11069
Liittynyt16.3.2005

Tuli taas tämä ketju mieleen, kun tuossa eräänä päivänä lenkillä aloin kiinnittää hengitykseen huomiota. Kyllä se ihan luonnostaan tulee ja vaihtelee jonkin verran. Yleisimmillään ehkä viiden askeleen verran sisään päin, sitten hengityssuunnan vaihto kestää ehkä sen yhden juoksuaskeleen ja taas viiden askeleen verran ulos.

Hengitys tosiaan käy nykyään parhaiten ihan itsestään, kiinnittämättä siihen huomiota. Puhuin aiemmin hengitysrytmin opettelusta, koska jouduin siihen lenkkeilyharrastuksen alussa jonkin verran kiinnittämään huomiota. Olin niin paskassa kunnossa, että ensimäisellä lenkillä jaksoin juosta seitsemän minuuttia ja olin aivan puolikuollut. Alussa oli pakko ihan tietoisesti säädellä hengitystä, ettei mene koko ajan ihan huohotukseksi. Jossain vaiheessa olen huomaamatta lakannut kiinnittämästä siihen mitään huomiota.

Vierailija

Kaivoin taas hyppynarun esille. Mulla on sellanen hiteck naru. Siihen voi laittaa painon, ajan, kierrokset jne. Kymmenen minsaa laitoin. Se meni useemmassa pätkässä, kun välillä tuli tiplu ja pidin pienen paussin. Yllättävän raskas laji aluksi.
10 kaloria minuutissa meikäläisen painolla, 93kg, suht koht hitaallaa kierrosluvulla palaa.

Nuorena hypin kevyesti 20 minsaa putkeen jalkaa, rytmiä, korkeutta ym. vaihdelleen. Pakko kai hyväksyä ettei ole enää nuori.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Scylla
Kuulostaa vähän oudolta... Tai no en ole mikään liikuntatieteilijä, mutta aika monta kestävyysjuoksua käsittelevää kirjaa olen lukenut, eikä missään ole puhuttu että hengittämistä pitäisi opetella. Luulisi sen olevan ihan luontainen refleksi, joka sopeutuu vauhtiin ilman että sitä tarvitsee sen enempää miettiä. Veren hiilidioksidipitoisuuden nousu saa aikaan hengityksen tihenemisen jne.

Jo parin kevään ajan olen huomannut treenin aloitettua ja juoksumatkojen pidentämisen yhteydessä, että beeta-alaniini alentaa hengitystiheyttä dramaattisesti. Jalat voivat olla ihan seis ja syke taivaissa, mutta nenän kautta hengittäminen ja siten rytmittäminen ja hyödyllinen syvähengittäminen on hyvin helppoa.

viewtopic.php?p=565303#p565303

Eli asia on hyvin looginen - alentamalla luustolihasten happamuutta, hapentarve vähenee ja hengästyminen on epätodennäköisempää lähtökunnosta riippumatta.

"Infinite stamina cheat code", tiedän. Mutta beeta todella saa suitsutusta myös lenkkeilijöiltä, enkä ihmettele lainkaan miksi. Se lisää dramaattisesti sekä happamuuden sietoa (lactate threshold) ja hapenottokykyä (ventilatory threshold). Etenkin yhdistettynä kreatiiniin.

[list:y4yay2z6]As it turns out, beta-alanine can significantly increase both lactate and ventilatory threshold. Creatine itself was not effective at improving either measure, but when combined with beta-alanine, my colleagues and I recorded a roughly nine percent increase in lactate threshold in both the beta-alanine and creatine plus beta-alanine groups. What’s most interesting is the 18% pop in ventilatory threshold when combining creatine and beta-alanine, an effect largely superior to taking either alone. To any scientist or endurance enthusiast, this is almost shocking. Elite endurance athletes rarely improve their anaerobic thresholds, even with training. It’s the kind of effect that can immediately “create” a better endurance athlete.

Final Thought

I think the greatest attribute of beta-alanine is that it will benefit all types of athletes, bodybuilders, fitness competitors - for once, you’re all shooting for the same hydrogen ion buffering prize. Whether you choose to take creatine with it is a judgment call, but if you demand increased power output, strength, and aerobic endurance, it looks to be a wise move. 1[/list:u:y4yay2z6]

Toi jätkä on yliopistotutkija eikä lisäravinnepuffari - kannattaa kuunnella.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
asdf
Tuli taas tämä ketju mieleen, kun tuossa eräänä päivänä lenkillä aloin kiinnittää hengitykseen huomiota. Kyllä se ihan luonnostaan tulee ja vaihtelee jonkin verran. Yleisimmillään ehkä viiden askeleen verran sisään päin, sitten hengityssuunnan vaihto kestää ehkä sen yhden juoksuaskeleen ja taas viiden askeleen verran ulos.

Hengitys tosiaan käy nykyään parhaiten ihan itsestään, kiinnittämättä siihen huomiota. Puhuin aiemmin hengitysrytmin opettelusta, koska jouduin siihen lenkkeilyharrastuksen alussa jonkin verran kiinnittämään huomiota. Olin niin paskassa kunnossa, että ensimäisellä lenkillä jaksoin juosta seitsemän minuuttia ja olin aivan puolikuollut. Alussa oli pakko ihan tietoisesti säädellä hengitystä, ettei mene koko ajan ihan huohotukseksi. Jossain vaiheessa olen huomaamatta lakannut kiinnittämästä siihen mitään huomiota.


Kuulostaa siltä että aloitit ihan perkeleen kovaa, jos 7 minuuttia sai jo taivaan vaihtamaan väriä. Hölkkäyksen aloittamisessa vaikeinta lieneekin juuri se ettei malta kävellä tarpeeksi kauan. "Intervallityyppinen" vuorottelu nostaa alkuvaiheessa kuntoa mukavasti ja jo alle kuukaudessa rapakuntoinenkin pystyy hölkkäämään ainakin vartin ilman ongelmia.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
asdf
Heittelen nyt vain mutulla omasta kokemuksesta, tämä ei ole kunnollista tutkittua tietoa: minusta pitkä ja rauhallinen sisäänhengitys ja ennen kaikkea kunnollinen uloshengitys toimivat parhaiten. Juostessa normaalivauhtia hengitän yleensä neljän askeleen verran sisään ja saman verran ulos. Jos ei hengitä kunnolla ulos, hengitystahti alkaa heitellä ja pahimmillaan alkaa pistää palleasta.

Itse olen juossut hiton pitkän metsämäen lukemattomia kertoja ylös lenkin päätteeksi niin, että maksimisyke on kilissyt 95% kieppeillä, mutta rauhallinen hengittäminen ilman "rasitusastmaa" on ollut hyvin helppoa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Niin, kylläpä se autonominen hermosto aika hyvin kohdilleen hengitysnopeuden säätää hapen kulutuksen mukaan. Normaalilenkkeilijän ei paljoa hyödytä hengityksellä kikkailla. Aerobisen kunnon parantuessa hengitys rauhoittuu ja tasaantuu rasituksen aikana itsestään.

Juoksulajeissa ainoastaan pikajuoksijat harjoittelevat tietyn hengitystekniikan. Pyrkimyksenä on, ettei hengitys haittaisi juoksurytmiä.

Jos hyväkuntoinen haluaa kehittää vauhtikestävyyttään, niin silloin pitää ajoittain ahdistaa hengitystään anaerobisen kynnyksen tuntumassa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat