Alkoholismi ja masennus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen alkoholisti ja masentunut. Tai sitten toisinpäin. En ole oikein varma kumpi tuli ensin mutta tällä hetkellä tällä hetkellä ne ovat varsin tasaväkisiä.
On omituista yrittää hahmottaa sitä missä vaiheessa alko alkoi hallita minua eikä toisinpäin. Sitäkin on vaikea mieltää missä oikein oli suurkulutuksen ja alkoholisoitumisen raja.
Voinpahan todeta että tämä on varsin *ittumainen yhdistelmä, suorastaan tappava.
Olen pitänyt itseäni suhteellisen tervejärkisenä mutta kuluva vuosi on osoittanut että psyyke on -ainakin minulla- haavoittuva. Esim. aikaisemmin en ajatellut itsemurhaa vaikka millaisia vastoinkäymisiä olisi sattunut. Nyt kesäkuusta lähtien olen ollut jo kolmesti riistää henkeni.

Lopetin juopottelun syyskuussa. Join itseni siihen kuntoon että jouduin sairaalahoitoon muutamaksi viikoksi. Silmäni muuttuivat ensin kellertäviksi ja sitten olin koko ukko jo keltainen. Rahaa ei palanut enää paljoa; pari lonkeroa päivässä riitti siihen että pysyi kiertoradalla. Maksa ei enää toiminut.
Sairaalassa todettiinkin että muutamat lähipäivät näyttävät jäänkö henkiin vai en.

Tässä sitä kuitenkin ollaan.

Mutta millä opilla tuosta alkoholista pääsee oikein eroon? On nimittäin jonkinverran vaikeaa. Olen huomannut että jos vaikka katselee elokuvaa tai mitä tahansa ohjelmaa jossa käytetään päihteitä niin se laukaisee viinanhimon.
Ei ole mitään miellyttävimpiä ajatuksia se että tästä ei parane koskaan; olen alkoholisti koko loppuelämäni.
Tämän tilanteen läpikäyneet sanovat että pahin tuska hellittää ajan myötä. Toivottavasti niin käy.

Kun ajattelee mennyttä huomaa miten elinpiiri kaventui kaventumistaan. Ajattelen omalla kohdallani vaikkapa tätä palstaa. Seurasin keskusteluita aiemmin päivittäin ja kirjoittelinkin tänne joskus mutta sekin jäi. Olen viimeksi kirjoittanut tänne viime kesänä enkä ole jaksanut edes katsoa mitä täällä tapahtuu.
En pitänyt yhteyttä ystäviini ja välttelin ihmisiä. No, välttelen ihmisiä vieläkin ja ahdistun uusissa tilanteissa tai väkijoukoissa jne. Tällaista en pari vuotta taapäin osannut kuvitellakaan itselleni tapahtuvan.

Huumorintajunikin taisi kuolla jossakin välissä. Tai ainakin sillä on toinen jalka haudassa. Sekin vie elämänhalua kun ei osaa enää oikein nauraa sen enempää kuin itkeäkään.

Hoitoon olen hakeutunut. Olen kuntoutuksessa ja terapiassa hamaan tulevaisuuteen asti mutta tuo masennus ja viinanhimo vie kaikki voimavarani niin tarkkaan että entisten harrastusteni uudelleen aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Lukemista en sentään ole koskaan lopettanut.

En tarkoita tätä itkuvirreksi enkä saarnaksi. On olemassa kaikille tuttu sanonta niittämisestä ja kylvämisestä, minä korjaan nyt lyhteitä.

Olisin kiinnostunut siitä että mikä oikein laukaisee alkoholismin tai muun riippuvuuden. Ei kaikista tule alkoholisteja vaikka kuin läträisi.

Sivut

Kommentit (97)

Lippa Luke
Seuraa 
Viestejä484
Liittynyt18.12.2005

Millasia maaria happaa meni ennenkuin silmat kellastu ja kauanko siihen meni aikaa ?

Uteliaisuus vaivaa silla tahtoo itella menna pullo kirkasta parissa paivassa ja pari litraa viinia. Silti en ole huomannut olevani mitenkaan masentunut joten masennus johtunee jostain muusta...

Ihminen kuolee muutenkin… Miksi siis tapamme toisiamme? Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Maa jää, mutta me poistumme. Miksi siis sotia maan vuoksi,..

Vierailija
Lippa Luke
Millasia maaria happaa meni ennenkuin silmat kellastu ja kauanko siihen meni aikaa ?

Uteliaisuus vaivaa silla tahtoo itella menna pullo kirkasta parissa paivassa ja pari litraa viinia. Silti en ole huomannut olevani mitenkaan masentunut joten masennus johtunee jostain muusta...




Minä kyllä olin kahdella pullolla viinaa jo ulkoplaneetoilla ja lähestyin maapalloa vasta seuraavana päivänä; joten jos et leikkiä laske niin kelpaisit tulla alkoholimäärällä ongelmajätelaitoksen varajärjestelmäksi.

Taitaa tuo maksan sietokyky olla kovin yksilökohtaista. Kun käyttö alkoi olla minulla päivittäistä niin eipä tuota appelsiiniksi muuttumista tarvinnut enää pitkään vartoilla.

asdf
Seuraa 
Viestejä11064
Liittynyt16.3.2005

Paha tuohon on mitään vinkkiä antaa. Viinan himoon osa syy on geeneissä, osa jossain muualla, mutta väliäkö sillä lopulta missä se syy on? V-mäinen sairaus.

Parhaalle kaverilleni kävi niin, että hän oli jo vuosia puhunut, että välillä käy mielessä, tuleeko juotua liikaa, mutta mitään hän ei asialle halunnut tehdä. Myös puolusteli omaa juomistaan sillä, kuinka oli kuullut jostakin, joka juo vielä enemmän, joten ei hänen asiansa niin huonosti ole.

Viimein ryyppääminen alkoi mennä siihen, ettei saanut sitä omin voimin poikki, vaan oli yleensä viikon-parin ympärivuorokautisen kännin jälkeen mentävä katkaisuun. Masennustakin oli, ja sitä tietysti parannettiin viinalla, joka johti tuohon tuttuun kierteeseen. Hankalaa hänenkään tapauksessa sanoa, kumpi johti kumpaan.

Ryyppyputkia oli kuukausittain, ja jokaisen jälkeen vannottiin pitkää selvänä oloa ja kiiteltiin kaikkia läheisiä vaivasta ja hoitoon viemisestä, jne. Parin viikon päästä alkoi kuitenkin tehdä viinaa niin paljon mieli, että alettiin tinkiä lupaa ryypätä, vaikka oltiin luvattu olla vähintään puoli vuotta selvänä. Kukaan ei aiheesta innostunut, mutta eihän aikuisen miehen lupaa tarvitse kysyä, ja taas oltiin pari viikkoa kännissä. Sitten taas pyydeltiin anteeksi, lupailtiin juomisen lopettamista jne. Ja taas kuukauden sisällä repsahdettiin.

Vuoden sisällä tämä johti siihen, että avopuoliso lähti, vaikka antoi aika monta viimeistä mahdollisuutta. Työpaikka meni, mutta mies onnistui vielä hankkimaan uuden. Pienikin kännäys veti mielen kuitenkin aivan maahan ja sai kaiken vaikuttamaan turhalta. Varsinkin kun todella tärkeä parisuhde oli tullut ryypättyä, vaikka olisi ollut monta mahdollisuutta se korjata. Lopulta ei tarvittu kuin pitkäksi venynyt viikonloppu, syyllisyys siitä, että taas tulee viinan takia poissaoloja töistä ja yleinen tunne omasta paskuudesta, mitkä yhdessä saivat miehen tekemään ratkaisun tappaa itsensä. Hirveässä jurrissa tietysti.

Sinun kohdallasi ei ole käynyt noin, vaan olet onnistunut pysymään kuivilla. Paskalta se voi varmasti tuntua, mutta olet hengissä ja sinulla on mahdollisuus viettää tulevaisuudessa onnellista elämää.

Masennuksen ja viinan himon hoitoon kannattaa kuunnella ammattilaisia. Minä en osaa muuta sanoa, kuin että kannattaa oman jaksamisen mukaan keksiä jotain, mikä tuntuu mielenkiintoiselta. Jos on hyviä ystäviä, tehdä heidän kanssaan jotain selvin päin. Jos liikaa tekee mieli viinaa, kannattaa ajatella, onko hetken nousuhumalan kiva fiilis sen arvoista, että se vetää sekä fyysisen että henkisen terveyden taas pitkän matkan taaksepäin.

Jokainen päivä sinun elämässäsi on päivä kohti niitä aikoja, kun tuntuu jo paljon paremmalta.

Kovasti tsemppiä. En toivo kenellekään kaverini kohtaloa enkä kenenkään läheisille hänen läheistensä kohtaloa. No, ehkä joillekin, mutten sinulle (huumoria).

Vierailija

Altistavista geeneistä ja serotoniineista voi joku perehtynyt kertoa, itse väittäisin että masennus, mikäli diagnosoitu eli millä nimellä kutsutaan, ajaa juomaan.
Kierre ruokkii itseään. Äly täysille ja oman mielen syövereihin pelotta. Jos et tiedä tai ymmärrä, kysy.

asdf ehti väliin, lähetän silti

Vierailija

Alkoholin kanssa kamppailevan ihmisen on kysyttävä itseltään: "Mitä minä elämältäni haluan?" Vastauksen on oltava rehellinen, peiliin katsomalla.
Yritys olla raittiina toisten puolesta, vaimon, lasten jne. on tuomittu epäonnistumaan. Vain yritys ja tahto olla raittiina oman itsensä vuoksi (ja sitä kautta vaikutus toistenkin elämään) saattaa onnistua.
Jos haluat raitistua, sinun on oltava valmis kärsimään, aluksi päivästä toiseen, mutta pikku hiljaa yhä vähemmän, ja samalla elämänhalusi kasvaa, opit nauttimaan yhä pienemmistä asioista, kuten auringonlaskusta tai heräämisestä ilman pahaa oloa. Se on pitkä tie, mutta kärsimyksen kautta se on kuljettavissa. Tunnen itseni lisäksi useita muitakin ihmisiä, jotka sen tien ovat läpikäyneet.

Motto: Jos on jonkin pahan tavan opetellut, siitä voi opetella poiskin ihan samalla tavalla!

Lippa Luke
Seuraa 
Viestejä484
Liittynyt18.12.2005

HanLankari paiskasi hyvan moton

Onkohan kellaa ideoita ns. jatkuvan kayton maaralle !? Taalla kun tuntuu jokainen ottavan jo aamusta startti napsun ja pitkin paivaa pienia napanterita tai lasi/kaks viinia. kukaan ei kuitenkaan nayta olevan kannissa tai alkoholisoitunut.

Tai lieko sitten alkoholismia kun iltaa istuttaessa menee hyvinkin litra viinia per larvi ja pari/kolme desia kirkasta. silti aamun koepuhallus antaa jotain 0.07 lukemaa eli voi laillisesti istua rattiin. paikalliset nayttaa jaksavan tehda tata vuosikymmenia joka paiva.

Masennukseen syyhyn en osaa antaa vastausta

Ihminen kuolee muutenkin… Miksi siis tapamme toisiamme? Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Maa jää, mutta me poistumme. Miksi siis sotia maan vuoksi,..

Vierailija

Kulta, rakas Balt! Miten mukava nähdä taas nimesi täällä. Toivottavasti olet saanut eri välikäsien ja telepaattisten viestimien kautta lähetetyt halipusuterveiset.

Itse kysymykseesi en osaa vastata, miksi viina vie jotkin muassaan. Vaan päivä kerrallaan tässä itse kukin elellään.

Masiksessa auttaa, kun ihan tieten tahtoen ja vaikka kirjoittamalla vihkoon pistää merkille joka päivä edes yhden, mieluiten kolme mukavaa asiaa. Ohjaa mielen kierroksia vähitellen vähän valoisammille radoilla.

Tässä ensimmäinen mukava asia sinulle tältä päivältä. Yksi Mummo hyppii Lähiössä riemusta ja lähettää ilotekstarin kohtoitis myös Papalle.

Tsemppimuiskuja sulle!!!

Vierailija

Kiitos vain Mummo ym. Tiedän kyllä että tämä on kovin pitkä ja kivinen tie ja olen vasta alussa mutta kuitenkin.
Jos alkoholismin myöntäminen itselleen oli kovin vaikeaa niin mielenterveyden järkkymisen hyväksyminen oli vielä kovempi pala.
Tosin nykyään alkoholismia pidetään sairautena vaikka paljon on niitä jotka väittävät sen johtuvan vain ja ainoastaan selkärangattomuudesta.
Minun kohdallani tuo selkärangattomuus pitää ainakin osittain paikkansa mutta en usko sen selittävän kaikkea.

Nuo pienet asiat; joudun opettelemaan niistä nauttimista koko ajan. On kieltämättä miellyttävää herätä aamulla tarvitsematta rynnätä ensimmäiseksi oksentamaan.

Vierailija

Mielenterveys, joopa.

Minä ajattelen sen olevan jonkinlainen astia, kulho ehkä. Kun siihen kertyy tarpeeksi lastia, niin astia kaatuu. Kaikkien astia on erilainen eikä kukaan ulkopuolinen voi nähdä, miten korkeat reunat tai kuinka paljon täytettä toisen astiaan on tullut. Eikä astioita voi siten vertaillakaan toisiinsa. Omansa kanssa sitä on joka tapauksessa pärjättävä.

Pienet askeleet on totta.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005

Jaksamista.

Itse kokeilin säännöllistä iltaryyppyä yhden vuoden ajan ja jäihän siitä lievä himo päälle - muutoin paha sanoa kokemuksista. Tunnen toki ongelmakäyttäjiä, suurkuluttajia ja jopa yhden rappioalkkiksenkin.

Itselläni vakiryyppyjen lopettamiseen (lihotti, haittasi unia, toi vatsaoireita) auttoi vaihtoehtoisten "päihteiden" käyttö kuten tavoitteellinen hikiliikunta, teenjuonti, ajatukset tyystin muualle vievä (itse-)opiskelu ja aminohappo glutamiini. Viimeinen on halpaa, terveellistä ja jotensakin jopa tutkittua. Kehon yleisin aminohappo, jota käytetään yleisesti punttitreenauksessa ja leikkauksien jälkihoitona paranemisen nopeuttamiseksi.

Itselläni on hieman sukurasitetta, mutta uskon (tiedän) että teini-iän tyystin kestänyt täysraittius auttoi asiaa. Nykyisin menee vain hyvin kuiva siideri silloin tällöin.

Jaksamista, bro.

PS: Kannattaa mennä lekurille - puhutaan "kaksoisdiagnoosista" kun potilaalla havaitaan sekä pitkittynyt masennus että alkoholiongelma. Molempiin on jo tarjolla myös "kovia" hoitoja, joista on monille (aktiivisesti vielä itsestään välittäville) apua. Tsemiä!

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Balthasar
Olen alkoholisti ja masentunut. Tai sitten toisinpäin. En ole oikein varma kumpi tuli ensin mutta tällä hetkellä tällä hetkellä ne ovat varsin tasaväkisiä.

Lopetin juopottelun syyskuussa. Join itseni siihen kuntoon että jouduin sairaalahoitoon muutamaksi viikoksi. Silmäni muuttuivat ensin kellertäviksi ja sitten olin koko ukko jo keltainen.
Mutta millä opilla tuosta alkoholista pääsee oikein eroon? On nimittäin jonkinverran vaikeaa.
Masennus ja viinanhimo vie kaikki voimavarani niin tarkkaan että entisten harrastusteni uudelleen aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta.




Aminohappo tryptofaanista syntyy aivoissa mm. serotoniinia, jonka puute aiheuttaa masennusta.
Alkoholi vaikuttaa tryptofaanin hajoamiseen ja serotoniinipitoisuus aivoissa laskee.
Kun ryypätessä useimmat syö lisäksi huonosti, ei ole ihme että masentuu.
Jos masennusta alkaa poistamaan viinan avulla, syntyy kierre, jonka katkaiseminen voi onnistua lopettamalla juominen.
Sen jälkeen huolehtii riittävästä tryptofaanin ym. saannista
syömällä rasvaista kalaa, lihaa, kananmunia ja juustoa.
Sokeri kuljettaa tryptofaanin soluihin, syö pieni määrä sokeria proteiinipitoisen ruoan jälkeen.
Jos jatkat juomista, et ehkä näe huomista, silti on hyvä krapulassa tiedostaa, että masennus tulee juomalla, mutta ei poistu sillä.
Yritä aloittaa terveellisempiä harrastuksia kun saat ensin välittäjäaine-osaston toimimaan.

Vierailija

Alkoholi ja masennus pelaa varmastikin "hyvin" yhteen.
Tosin hyvin vähän juon, joten en varsinaisesti pysty ihan alkoholismista sanomaan, enkä omakohtasesti tän suhteen, mutta onhan sitä tult paljon tyyppejä nähtyä ketkä dokaa masennukseensa hitosti, ja sitten kierre vaan syvenee, ja loppupeleissä niitä sitten masentaa koko ajan jos ei saa viinaa

Pitkäst aikaa eile ryyppäsin tosin.. kerpele humalaspäissään liukastuin epähuomiossa jyrkissä kivirappusissa ja laskettelin ne alas selällään sitte.. onneks ei napsahtant takaraivo kiveykseen sentään. Siinäs nähtiin taas, ei kannata.
Ny on kyynerpäät ja selkä ruhjeilla ja jomottaa, mut mitäs pienistä.. takuulla en tosin olis kaatunt jos selvinpäin oisin olt.

Kaiken muun lisäksi, alkoholi on intuition tappaja.
Siinäkin taas yks riittävän hyvä syy olla ilman.
Hirveetä olis kuvitella, että pakonomainen tarve/himo jos ois.. sisuskaluthan siinä sulaisi.
Mietipä Balt vaikka niitä kaikkia pska juttuja mitä k.o. hermostomyrkky fysiikalle aiheuttaa, ja mielelle.
Vaikka se himo varmaan helposti mitätöikin moiset ajatukset, ja sitten järkisyyt toki saattaa unohtua, valitettavasti.

Btw huomenna olis toi vuodenvaihe.. näinköhän sitä pystyy olee dokaamatta.. Eipä miel tee, mutta kun juotavaa jossain varmaan tyrkyllä kuiteskin. Jäänee nähtäväks

Vierailija

Tupakka ei tietenkään ole sama kuin alkoholi mutta.. mä selittelin, lakkoilin, lopettelin, selittelin ja sitten.. alkoi vaihdevuosioireet. Piti ruveta miettimään ihan aikuistenoikeesti arkisia konsteja millä parantaa oloaan.
Olo oli siis ihan karsee.
Tupakointi ei oloa mitenkään parantanut ja jotenkin asia alitajunnassa työstyi niin että ½v.. tai jo kait (hitsi.. oon lakannut laskemasta jo kuukausiakin..) 8.. kk. lähdössä ilman röökiä.

Olen kuitenkin ikuinen tupakoitsija. Helposti alkais palaa uudeleen jos en torjuis. Ei mun enää jatkuvasti mieli tee, välillä vaan.

Keltaisuuteen..
En tiä auttaisko Vogelin maksanhoitokuuri alkoholin aiheuttamaan maksan toimintahäiriöön? Mutta mä sairastuin kerran B-hepatittiin ja sen piti sairaalaväen mukaan olla niin maan perusteellisen vakava. Kuollakin olisin voinut jne. Siellä sitten makasin lasaretissa kun banaani miettien tuskissani silloin vieläalaikäisen lapsukaiseni kohtaloa ja *tti erityisesti syntisyyteni kun olin seksi-irstaillut vierasmaalaisen kanssa.. Lisäriesa ja masentavaa aina sekin että tauti on .. muka oma vika.

Nooh.. En kuitenkaan ollut masentunut ja sain hyvinkin ripeesti itteni aktiiviseksi ja aloin etsiä parannuskeinoja. Soitin likalle että tuos mamman kaikki yrttilääkintäkirjat kiiruusti että päästään troppaamaan.

Laadin listan:
Ensinnäkin. Ei mitään rasvoja. Se on ehdoon ei kun maksa on sanomassa poks!
Sitten:
- Lachesis käärmeenmyrkkytipoja,
(homeopaattisia hyvinvarustetusta lontaistuotekaupasta.)
- Kuivattua savea
( samasta putiikista. Veteen sekotetaan ja putsaa sisäpuolelta, eikä maistu oikeen millekkään..)
- Voikukanjuurta teenä
- Siankärsämöä teenä..

Mä olin n. 1vkn. nestepaastolla. Sitten aloittelin laihalla miedoilla ruuilla, mutta jo 1vrk:n kuluttua troppaamisen aloituksesta bilirubiiniarvot palautui normaalitasolle vaikka ne oli ihan tähtitieteellisissä lukemissa. Ulosteeni oli ihan vaaleaa ja pissa kahvinmustaa ja keltainen olin silmänvalkuaisia myöden päätyessäni lekuriin.

Mä en kuitenkaan ollut juopotellut runsaasti ennen sairastumistani, jotain oluita, viinilasillisia, yms. vain ja mitään alkoholia en uskaltanut edes ajatellakkaan apauttia puoleen vuoteen kun ramppasin kntrollissa ja elin eristyksissä aika steriilisti kotosalla kun pelkäsin että tartutan jonkun. ½ v. jälkeen sain puhtaat paperit. Oireet kyllä loppu heti alkuunsa.

Alkoholivaivoihin ei tietenkään auta alussa mikään muu kuin että panee sen pullonkorkin kiinni.

Serotoniinin takaisinsalpaajan estolääkitys, ssri-lääkkeet sopii joillekin. Osa saa impotensioireita. Aloitus niissä voi hämätä. Pari viikkoa voi olla kuuppa ihan sekaisin. Masenta ihan tolkuttomasti. Varovasti niitten kansa pitää olla.

Tryptofaanipillereitä saa apteekista ilman reseptiä ja ne voi olla yhtä hyviä?
Ruoka-aineissa on myös serotoniinin esiasteita.. googleta ja etti.
Vois aatella myös että hömppähiilarit (hiilihydraatit).. kaikenlainen "roskaruoka", makkaraperunat, ranskikset, sokerimakeet, kaikki semmonen pikamakee, sen vois kokeeks minimoida ja tilalle paljon kuituja ja vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.

Hommaa jostakin vaikka kierrätyksestä pakastin tai nythän on talvi (jos sulla ei oo rahaa?) ja osta kaikilla rahoillas rehuja, marjoja, hetelmiä, kokojyvätuotteita ja kävelysauvat..
Keksi ihan mitä vaan muuta kuin alkomaholi josta saat mielihyvää.

Jos tupakoit niin lopeta sekin paska samaan syssyyn.
Mä oon huomannut miten hermot on rauhoittuneet paljon kun lopetin.. nyt ajan kuluttua alkaa olla aika ok. olo.

Mä btw. masennuin ihan totaalisesti kun lakkasin polttamasta.
Nyt on alkanut välillä jo naurattaa, siis olla hyvä olo ilman jotain efektiä..
Ja mulla siis pohjalla ongelmana autistisuus.
Useinhan jokin perustekijä vaikuttaa siihen miten jää koukkuun, muodostuuko masennusta.. vaikka sietokyvyn, herkkyyden, jne. avulla.. jne.

Tsemppiä!
Kevättä kohti mennään.. (mulla voi olla kyllä jälkikaamosmasis edessä.. saas nähdä, mutta mä oon ollut jo monta vuotta mielenterveystoimiston asiakas ja varalla on Xanorit, rauhottavat, joilla saan nollattua jos ahdistus käy sietämättömäksi.. hm.. mutta en ookkaan tarvinnut pitkään aikaan ja yötkin oon nukkunut etupäässä kuin tukki..)

Vierailija

Voi jeesuksen vittu pönni

Oletko sinä kaiken lisäksi myös alkoholisti.

Mie ihmettelen tätä, koska minua ei ole vaivannut koskaan mikään. Olen tosi harvoin edes kipeä. Minulla oli viimeksi nuha joskus 5 vuotta sitten?

Mutta joo, mie syönkin aika paljon hedelmiä..

Psyykepuolesta sen verran että olen noudattanut äitini ohjetta "Murha päivässä mielessä pitää psykiatrin loitolla" ja se on näköjään toiminut ihan hyvin.

Alkoholismista en tiedä edes mitä se on. Meidän suku naukkailee siihen malliin että minulla ei ole mitään oikeaa kuvaa mitenkä sitä pitäisi ottaa..

Se vaan on asia mikä ON.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat