Väärinymmärretty inhimillisyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mistä johtuukaan, että inhimillisyys sanana liitetään aina myötätuntoon, välittämiseen ja moraaliin? Ikäänkuin ainoastaan ihmisen hyvyys on inhimillistä ja pahuus epäinhimillistä.

Mielestäni kaikki ihmisen käyttäytyminen on inhimillistä, koska ihmisen käyttäytymisessä on kyse aina ihmismielestä jossakin kontekstissa. Ahneus ja sadistisuuskin ovat inhimillisyyden ilmentymiä.

Mikäli inhimillisyyden pimeämpiäkin puolia opittaisiin pitämään inhimillisinä, voitaisiin esim. vallanpitäjien virheitä alkaa ymmärtämään, herättämättä heissä defensiivisyyttä. Uskon, että itsensä ymmärretyksi tunteva ihminen myöntää helpommin virheensä ja oikaisee todennäköisemmin toimintansa. Esim. orastavan laman pääpiruina pidetyt investointipankkien ahneet toimitusjohtajat tarvitsevat ymmärrystä teoilleen, mutta ei hyväksyntää. Ymmärtämällä heihin kohdistuvia paineita ja heidän elämänkoulunsa heihin asettamaa maailmankuvaa, voimme yhdessä ymmärtää mikä johti häikälemättömyyten ja ahneuteen. Pelkkä halveksunta ja raivo saa heidät puolustuskannalle.

Mielestäni inhimillisen ymmärryksen kautta on mahdollista rakentaa kestävämpi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Näinhän se on, me olemme kaikki inhimillisiä ja teemme inhimillisiä virheitä. Kyllä vallanpitäjät sun muut siirtyvät puolustuskannalle, vaikka heidän toimiaan ymmärtävästikin analysoisi. Eihän vaikutusvaltaiset ihmiset voi tehdä virheitä, silloinhan heidän pätevyyttään saatettaisiin epäillä!

Vierailija

Vallanpitäjien tehdessä virheitä, heille olisi mielestäni syytä tehdä muutamalla kysymyksellä ilmi heidän kantansa itsestään.

Tässä mieleeni tuleva kysmyssarja:

K: Herra pääministeri, uskotteko, että ihmiset tekevät virheitä?"
V: Kyllä.
K: Oletteko te ihminen?
V: Olen.
K: Uskotteko, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joille valta on suuri motivaation lähde?
V: Kyllä.
K: Myönnätte kai sitten, että on mahdollista myös, että teille valta voi olla suurempi motivaation lähde kuin oikeudenmukaisuuden ja järjellisyyden tavoittelu?
V: En kommentoi.
K:

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005
Peksa
Vallanpitäjien tehdessä virheitä, heille olisi mielestäni syytä tehdä muutamalla kysymyksellä ilmi heidän kantansa itsestään.

Tässä mieleeni tuleva kysmyssarja:

K: Herra pääministeri, uskotteko, että ihmiset tekevät virheitä?"
V: Kyllä.
K: Oletteko te ihminen?
V: Olen.
K: Uskotteko, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joille valta on suuri motivaation lähde?
V: Kyllä.
K: Myönnätte kai sitten, että on mahdollista myös, että teille valta voi olla suurempi motivaation lähde kuin oikeudenmukaisuuden ja järjellisyyden tavoittelu?
V: En kommentoi.
K:




Tuota, tuota. Miten pääministerin mahdollisesta erheestä seuraa se, että pääministerille valta olisi suurin motivaation lähde? Väitätkö, että oikeudenmukaisuuden ja järjellisyyden tavoittelijat eivät koskaan sorru virheisiin tai että oikeudenmukaisuuden ja järjellisyydentavoittelijoille valta ei voi olla suurin motivaation lähde?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14026
Liittynyt23.6.2005
Peksa
Mistä johtuukaan, että inhimillisyys sanana liitetään aina myötätuntoon, välittämiseen ja moraaliin? Ikäänkuin ainoastaan ihmisen hyvyys on inhimillistä ja pahuus epäinhimillistä.

Rousseaulainen aivopieru?

Erinomainen pontti sinällään - näille ihmisluontoa kuvaaville muotoiluille yleensä vasta konteksti antaa lopullisen merkityksen.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Hyvä pointti. Ensin on ihminen ja eläminen, sitten vasta eettisyys ja toiset ihmiset (tämä näkemys ei nähdäkseni ole kovin yleinen tällä hetkellä). Mutta, ihminen ei koskaan voi täysin irrottautua toisista ihmisistä ja olla ihminen (en usko "itsenäiseen subjektiin"). Minusta ontologia (oleminen, Sartrella eksistenssi, joka on vähän eri asia) edeltää essenssiä (oleva, ihminen).

Rousseau väitti ihmisten välisen käytöksen olevan luonnonlakista tämän vuoksi... Mutta hän mielestäni missasi sen, että oleminen ja eläminen edeltää etiikkaa; ensin on alkuperä (subjekti), sitten rakenne (esim. eettinen koodisto), mutta alkuperäkään ei ole atomistinen olento, eikä siten nivelly rakenteeseen taianomaisesti. Rousseau kuitenkin romantisoi kadotetusta, puhtaasta alkuperästä: pointti on sinällään hyvä, mutta täynnä ongelmia, joita mm. Derrida on avannut ansiokkaasti.

Vierailija

Jep, ymmärrys ja hyväksyntä eivät ole synonyymeja.
Mä ymmärrän sua ihan täysin, bro, ihan hyväksyttävästi ammuit mua naamaan singolla.
Kissa nuolee persettä, anaali puhdistuu

Vierailija

omasta mielestäni inhimillisyys käsittää teoriassa ihmismäisyyttä, joka käsittää ihmisissä olevat/ilmentyvät ominaisuudet kuten heikkous, rohkeus, erehdys, pelkuri sekä lojaalius. Mutta filosofisessä mielessä inhimillisyys itsessään piilee kasvu potentiaali, kykyä jalostua ja kasvaa eli kehitykseen kykenevä.

inhimillisiksi hyväksytään helpommin sellaista toiminta, jonka tekijä osoittaa nöyryyttä, oppimisen ja virheensa korjaamisen halua eli katumusta. koska hänen toiminnalla yhteistä määränpäätä.

Sen sijaan epäinhimillisyydellä tarkoitetaan sellaista toiminta, jota katsotaan kehityskelvottomaksi ja epäjaloksi kun tekijä ei osoittanut katuvansa, katsotaan henk.kohtaisista syistä tehtyjä rikoksia muita kohtaan vaikk hän on hyvin tietoinen toiselle aiheutuvasta kärsimyksistä.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005

Henkilkökohtaisesti näen inhimillisyyden käsitteen hieman ongelmallisena ainakin siksi, että sen keskeinen asiasisältö on minulle tuntematon. Mikäli inhimillisyydellä tarkoitetaan ihmismäisyyttä, tulisi kaiken järjen mukaan tuolla käsitteellä viitata niihin ominaisuuksiin, jotka ihmisillä ovat kehittyneet muiden eliökunnan eläinten ominaisuuksia pitemmälle. Primitiivisiin vietteihin vetomainen olisi siten muihin eläimiin samaistamista, eivätkä nuo ominaisuudet ihmisessä olisi siten yksinomaan inhimillisia ominaisuuksia. (Puutteellisen) näkemykseni mukaan inhimillisiä ominaisuuksia ovat siten vain päättelykyky. Joko rationaalinen tahi emotionaalinen. Toisin sanoen esimerkiksi erheellisyys näyttäytyy mielestäni pikemminkin epäinhimillisessä kuin inhimillisessä valossa. Mutta olen kyllä avoin muuttamaan käsitystäni hyvien argumenttien myötä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Ihmisyydestä
Inhimillisyys on ihmisenkaltaisuutta. Ihminen on luonnon elävä olento, kenties älykkäin ja kehittynein. Me etsimme puolison, rakennamme "pesän", hankimme ruokaa ja turvaa, jne.
Salli muille se, minkä haluat itsellesi. Hoida ensin omat asiasi, mutta auta tarvittaessa muita lajitovereitasi tekemään samoin. Siedä erilaisuutta, sillä se on itsensä luonnon tuottamaa. Koeta elää niin, että huomisen lajitoverisikin voisivat tehdä samoin. ... jne

Vierailija
Peksa
Mielestäni kaikki ihmisen käyttäytyminen on inhimillistä, koska ihmisen käyttäytymisessä on kyse aina ihmismielestä jossakin kontekstissa. Ahneus ja sadistisuuskin ovat inhimillisyyden ilmentymiä.

Liikaa suvaisevaisuutta Ihmiset tuomitsevat aina epäihmisyydeksi kaikki sellaiset asiat, joiden mukaan ei voida elää. Esim oman lapsen sulkeminen kellariin ja hänen nussimisensa ei ole varmasti inhimillistä. Samoin koulusurma ei ole inhimillistä; yleisesti voidaan pitää järjellisenä sitä, että kaikki sanktioidut teot ovat epäinhimillisyyttä

Jos nimittäin murha olisi inhimillistä, niin silloin tietysti murhaamista ei olisi voitu koskaan sanktioida. Samoin voisit kokeilla joskus, miltä se ihmisestä tuntuu, kun oma talo ryövätään tai poltettaan; koska yhteiskunta ei säily, jos murha, ryöstö tai muu pahuus olisi jokaiselle sopiva moraalikoodisto, niin siksi me emme voi järjellisesti väittää, että kaikki, mitä ihminen tekee, on inhimillistä.

Ihmiskunta nimenomaan pyrkii eroon kaikesta siitä, joka ei voi olla kenen tahansa moraali, joten vain se on inhimillistä, jonka kuka tahansa voisi tehdä. Inhimillinen teko ei kumoa itseään, eli vain se on inhimillistä, joka ei estä toisen ihmisyyttä. Äly ei voi kumota älyä, eikä ihminen ole älykäs, jos hän sammuttaa toisen älyn.

Esim murhaa ei voi kuka tahansa tehdä, koska murhattu ei selvästikään voi enää murhata, joten murha ei voi koskaan olla yleinen teko.

Esim muslimien suorittama kunniamurha ei ole inhimillistä, koska naiset eivät voi murhata kunniasta miehiä. Samoin rikkaus ei ole ihmillistä, koska kaikki eivät voi olla rikkaita.

Sitä vastoin ilmainen elämä on korkeinta inhimillisyyttä, koska se ei koskaan estä ketä tahansa elämästä ilmaista elämää.

Vierailija

Tiede on paras, puhukaa ihmiset puhukaa.
Naurattaa ja itkettää yhtäkaikki.
Tunteella tulee sinun tieteesi tekemän?

Olenko uskovainen, kuinka vahva on uskoni?
Suvussa on syöpänä tuo usko, vai suus, saippualla pestään ihan kokopuhtaaksi!

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Sellainenkin käsite, kuin empaattisuus on olemassa. Eikä ole sympaattisuuden vastakohta, kuten eräs merkonomityttö tokaisi asiaa käsiteltäessä eräällä kurssilla. (Ei ole tarkoitus morkata minkään koulutuksen omaavia tällä, noin vain sattui.)

Lierikki Riikonen

Vierailija

Aiheena on "väärin ymmärretty inhimillisyys", ja kai tuota väärinymmärrystä on jo kuvattu riittävästi. Kysynkin - by the way - Mitä on inhimillisyys?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat