Kaksintaistelu pistoolein

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minkä vuoksi pistoolein tapahtuvassa kaksintaistelussa osapuolet toisiaan kohden kääntyessään asettuvat kylki siihen suuntaan päin johon he aikovat ampua?

Mietiskelin johtuisiko se siitä että kun kylki osoittaa toiseen ampujaan, silloin ei tarjoa niin paljon pinta-alaa ammuttavaksi kuin jos asettuisi rintakehä suoraan vastustajaa kohden. Ampuma-aseita harrastava mieheni sanoi että ei se siitä johdu, muttei sitten suostunut raottamaan tietämystään sen enempää joten tulin tivaamaan asiaa täältä. En tiedä aseista yhtikäs mitään, mutta tuo (1700-luvun) kylkiasento alkoi kiinnostaa.

Sivut

Kommentit (30)

Lippa Luke
Seuraa 
Viestejä484
Liittynyt18.12.2005

"Qadesha" kirjoitti:
Minkä vuoksi pistoolein tapahtuvassa kaksintaistelussa osapuolet toisiaan kohden kääntyessään asettuvat kylki siihen suuntaan päin johon he aikovat ampua?

Mietiskelin johtuisiko se siitä että kun kylki osoittaa toiseen ampujaan, silloin ei tarjoa niin paljon pinta-alaa ammuttavaksi kuin jos asettuisi rintakehä suoraan vastustajaa kohden. Ampuma-aseita harrastava mieheni sanoi että ei se siitä johdu, muttei sitten suostunut raottamaan tietämystään sen enempää joten tulin tivaamaan asiaa täältä. En tiedä aseista yhtikäs mitään, mutta tuo (1700-luvun) kylkiasento alkoi kiinnostaa.





Juuri nain, takaa paremman ja vakaamman asennon seka pienemman pintaalan. Tosin entisaikojen pistoolit olivat viela samuel Golttiin saakka aika harhalaukauksia ja sattuma osumia.

Ihminen kuolee muutenkin… Miksi siis tapamme toisiamme? Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Maa jää, mutta me poistumme. Miksi siis sotia maan vuoksi,..

Vierailija

Sivuasennossa osuman matka sydämeen on pitempi. Käsi ja hartia sattuu säkällä eteen epätarkassa tähtäyksessä. Tappava laaki pitäis saada suoraan otsaan. Aseiden lävistyskyky ei varmaankaan ollut kovin kummoista luokkaa.

Tai ehkä se vaan oli tyylikkäämmän näköstä. Nyrkkeilykin oli hauskan näköstä ennen.

Vierailija

Oikeastaan oikeakätisen tapauksessa (sama kuin vasenkätisenkin tapauksessa) ampuessaan oikea kylki eteenvietynä on huono juttu sen takia, että aikaa kuluu turhan paljon tuon ampuasennon ottamiseen ja sitten vielä tähtäämiseen kulunut aika päälle kun asento on löytynyt. Tähtääminenkin on toisen silmän varassa ja toinen silmä tulee myös sulkea ennen kuin voi tähdätä "yksisilmäisesti".

Paljon tuloksekkaampi ampumasento pistoolia käyttäen saadaan niin, että otetaan kevyt haara-asento molempien jalkojen kenkien kärjet ollessa samalla tasolla, ja sitten nopeasti molemmilla käsillä pistoolia kohottaen ja pidellen nostetaan pistooli keskelle molempien omien silmien väliin sopivalle etäisyydelle. Näin pistoolin kohotus ja tähtäys on suoritettu nopeasti ja osumatarkkuuskin on perempi kuin "kylki eteen ensin" suoritettuna.

Tällä periaattella toimin silloin kun 13-vuotiaana isän pistoolilla soramontulla lamppuja ammuin. Armeijassa ollessani en enää pistooleja nähnyt, ja kävinkin vain rynnäkkökivääri- ja Suomi-konepistooliammunnat suorittamassa kuten oli määrätty. Armeijaan päättyi minun aseiden kanssa veljeily ja niin loppuu myös tämäkin tarina tähän.

Vierailija
Rasputin
Sivuasennossa osuman matka sydämeen on pitempi. Käsi ja hartia sattuu säkällä eteen epätarkassa tähtäyksessä. Tappava laaki pitäis saada suoraan otsaan. Aseiden lävistyskyky ei varmaankaan ollut kovin kummoista luokkaa.

Vaan tekivätpä kuitenkin rautahaarniskat hyödyttömiksi. Raskas ratsuväki tosin käytti rintapanssareita vielä suhteellisen myöhään.

Vierailija

Ennen antibioottien keksimistä luodin hipaisukin on voinut olla kohtalokas puhumattakaan jostain suolistoa tai muita sisäelimiä vaurioittaneesta osumasta. Ja ne kaliberitkin on ollu ennen aikaan vähä miehekkäämpiä.

Vierailija

Q: pölö pölö

Lippa Luke

Juuri nain, takaa paremman ja vakaamman asennon seka pienemman pintaalan. Tosin entisaikojen pistoolit olivat viela samuel Golttiin saakka aika harhalaukauksia ja sattuma osumia.



Etten sitten ihan joron jäljillä olisi. No, kaiketi tuo mieheni jossain vaiheessa suostuu kertomaan miksei hän tyytynyt näkemykseeni pinta-alaa pienentävästä vaikutuksesta.

Vierailija

Kysymys on ihan maalipintaalasta, eikä mistään muusta.

Edit: olisi tietysti kiva kuulla se Qadeshan miehen näkemys asiasta

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Kun marssitaan ne määrätyt askelet, oliko niitä nyt 12, selät vastakkain ja sitten käännytään kohteeseen päin, niin sivusuuntaan kääntymiseen tarvitaan vain yksi askel toisen jalan ympäri. Rintamasuuntaan, 180 astetta, kaksi, toinen toisella jalalla taaksepäin, johon kuluisi enemmän aikaa. Testasin hypoteesiani tuossa lattialla empiirisesti. Kokeilkaa vaikka itse.

Lierikki Riikonen

Vierailija
Qadesha
Q: pölö pölö

Lippa Luke

Juuri nain, takaa paremman ja vakaamman asennon seka pienemman pintaalan. Tosin entisaikojen pistoolit olivat viela samuel Golttiin saakka aika harhalaukauksia ja sattuma osumia.



Etten sitten ihan joron jäljillä olisi. No, kaiketi tuo mieheni jossain vaiheessa suostuu kertomaan miksei hän tyytynyt näkemykseeni pinta-alaa pienentävästä vaikutuksesta.

Lippa, paremman ja vakaamman asennon verrattuna mihin? Siihenkö että ampuisi silmät kiinni yhdellä jalalla seisten? Mielettömän paljon tukevampaahan on ampua kahdella kädellä, jolloin rintamasuunta on aikapaljolti eteen.

Ainoa järkevä selitys ylipäänsä yhdellä kädellä ampumiseen on, että toista kättä on tarvittu johonkin muuhun. Pistooliammuntahan on ollut sotataito ja pistoolia käytettiin yleensä esim. hevosen selästä. Tällöin toista kättä on tarvittua eläimen hallintalaitteiden operointiin. Ratsailla ammuttaessa ei myöskään ole voinut ampua eläimen pään suuntaa, vaan mieluummin etuviistoon tai sivulle. Näin olen kuullut.

Tämän valossa käy järkeen, että ampuma-asento on opettettu kylki maalia kohti yhdellä kädellä tukien. Toki kylkiasento on ollut läpi historian monien muidenkin aseiden käsittelyssä perusasento ihan käytännön sanelema. Pistoolihan ei ole minään aikakautena ollut se "pääase".

Vierailija
lierik
Kun marssitaan ne määrätyt askelet, oliko niitä nyt 12, selät vastakkain ja sitten käännytään kohteeseen päin, niin sivusuuntaan kääntymiseen tarvitaan vain yksi askel toisen jalan ympäri. Rintamasuuntaan, 180 astetta, kaksi, toinen toisella jalalla taaksepäin, johon kuluisi enemmän aikaa. Testasin hypoteesiani tuossa lattialla empiirisesti. Kokeilkaa vaikka itse.
Epäolennaista. Tuossa on kuitenkin kyse sekunnin kymmenesosista. Tehokkaampaa olisi opetella ampumaan symmetrisestä asennosta kaksin käsin, koska asento on tukevampia ja se tukee ihmisen luontaisia stressireaktioita. Osumatarkkuus ja tulenavausnopeus kasvavat suhteessa enemmän kuin mikä on nopeamman käännöksen hyöty.
Tuo homma on vain aikanaan tehty päin helvettiä jos ajatellaan silkkaa funktionallisuutta kaksintaistelussa.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
sinappi
lierik
Kun marssitaan ne määrätyt askelet, oliko niitä nyt 12, selät vastakkain ja sitten käännytään kohteeseen päin, niin sivusuuntaan kääntymiseen tarvitaan vain yksi askel toisen jalan ympäri. Rintamasuuntaan, 180 astetta, kaksi, toinen toisella jalalla taaksepäin, johon kuluisi enemmän aikaa. Testasin hypoteesiani tuossa lattialla empiirisesti. Kokeilkaa vaikka itse.
Epäolennaista. Tuossa on kuitenkin kyse sekunnin kymmenesosista. Tehokkaampaa olisi opetella ampumaan symmetrisestä asennosta kaksin käsin, koska asento on tukevampia ja se tukee ihmisen luontaisia stressireaktioita. Osumatarkkuus ja tulenavausnopeus kasvavat suhteessa enemmän kuin mikä on nopeamman käännöksen hyöty.
Tuo homma on vain aikanaan tehty päin helvettiä jos ajatellaan silkkaa funktionallisuutta kaksintaistelussa.



Ei ole epäolennaista, muista, että käytössä on vain yksi panos, joka joko osuu, tai ei. Jollei osu, pitäisi mennä kyyryyn ja maastoutua, muta sitähän ei herrasmies tee. Vaan odottaa vastapuolen reaktiota.

Eikä monestikkaan tarkoituksena ollut vastapuolen surmaaminen sittenkään. Samuel Clemens, alias Mark Twain, on kirjoitanut satiirin ranskalaisesta kaksintaisteluista, kun sankarinsa on ensimmäinen vammoja saanut kaksintaisteluissa kahteensataan vuoteen novellissaan. Siinä ulkopuolinen loukkaantuu kaatuessaan ja nyrjäyttää nilkkansa. Häntä kohdellaan kuin sankaria, ensimmäinen kolhuja saanut kahteensataan vuoteen ranskalaisissa kaksintaisteluissa.

Lierikki Riikonen

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat