Ei se lämpeneminen, vaan saastuminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ihmiskunnan ongelma maapallolla ei ole lämpeneminen, vaan saastuminen.

Kommentit (3)

Vierailija
Bushmaster
Ihmiskunnan ongelma maapallolla ei ole lämpeneminen, vaan saastuminen.



Tästä oon kanssasi samaa mieltä sikälis että lämpeneminen voi olla ongelma kyllä mutta luonnon normaaliin kiertokulkuun liittyvä ja seikka mille ihminen ei voi paljoakaan. Toki hiilidioksidipäästöjä vähentämällä, ilmakehää säästämällä voidaan ehkä vaikuttaa mutta en oikein osaa ajatella akuutimpana ongelmana mahdollista pysyvää lämpenemistä nopeassa syklissä. Epävarmaahan se on ja voi olla jossakin tulevaisuudessa.. kuka tietää.

Se mikä meihin vaikuttaa tässä ja nyt, on planeetan nykytila ja se miten terveellinen se on ihmisille. Itsekäs pitää olla järkevästi. Mä en ole mikään mielenterveyspotilas joka olis likimainkaan innostunut heittämään lusikan nurkkaan. Olen koko aikuisikäni pyrkinyt suojelemaan luontoa omalla panoksellani. Mä perustin joskus toiminimenkin ja se oli Haavevvaate. Idea oli tehdä vaatteita luomumatskusta = mahdollisimman vähän jalostettuja, mahdollisimman kotikutoista, manuaalista, ei koneellistettua työtä ja mukana tietenkin kierrätysmatskut ja vaihtokauppakin niin ettei tarvittis ees niitä arvopaperi rahoja painattaa missään tehtaassa.

Mä oon ollut aina vähän aikaani edellä. Luomu ja kierrätys oli kahdeksankytluvulla paljon pinnalla mutta uudet asiat ei noinvaan ihmisiin uppoa. Paljolti elintasoihmiset harrastaa sellaista kulissiekologiaa joka ei ulotu perustaan asti mutta ei siinä mitään pahaa oo. Se on ihan luonnollista kun aatellaan miten esmes vielä kuuskytluvulla mellastettiin jätteiden kanssa. Mitään ei lajiteltu ja oli päinvastainen buumi, oli jotenkin leuhkaakin ihmisistä se että oli millä mällätä ja piti saada se isompi auto, enemmän kaikkee.

Sodan pulavuosista, kolkytluvun lamasta, ehkä iankaikkisesta pihistämisestä ja kituuttamisesta se ihmisiin on vaikuttanut niin että sitten kun liukuhihnat on syytäneet tavraa vauhdilla, sille on löytynyt myös ostajansa.

Nuorempana mulla oli aika syyttävä asenne muita kohtaan. Kunnes kompastuin peiliin ja kaaduin siihen rähmälleni. Näin oman ihmisyyteni. Hävetti oma hurskastelu. Jos nyt sitten nuoruuttaan, tietämättömyyttään, kypsymättömyyttään, ymmärtämättömyyttään ja etenkin omilta vanhemmilta, isovanhemmilta, ympäristöstä kulttuurista, ties mistä opituja arvojaan tai asenteitaan pitää silmät päästään hävetä.

Peiliin komastuminen ja rähmälleen meno on aika usein ihmiselle kuin risteykseen päätymistä.

Sen ajan, minkä käyttää tappelemalla muitten kanssa voi käyttää myös pohdiskeluun siitä miten pöljyytensä vois kääntää heikkoudesta vahvuudeksi.
Ottaako ensinnäkään koppia muiden syytöksistä? Hoksaako oman vajavuutensa syyllisenäkin.

Minusta on toisaalta kuitenkin ihan kiva että oon sattumalta syntynyt tänne evankeliseen kulttuuriin missä syyttäjille voi sanoa että ihmisten synnit on lnastettu anteeks jo ajat sitten. Ei täällä tarvitse kivittää kanssaeläjiä konkreettisesti eikä verbaalisestikkaan. Saastetta ase on henkinenkin saaste. Ja sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Epäterveellistä itselle mutta eihän sille mitään voi jos on väsynyt ja mieli on kipee. Se siitä.

Jatkuvastihan ihmisen pitää päivittää arvojaan ja asenteitaan jos on vastuussa jostain.

Teollisuus, se on takuulla tullut jäädäkseen samoin kuin nykyinen teknologia. Ei ne mitään mörköjä ole. Jos teollisuus saastuttaa, pitää vaan miettiä miten siitä saadaan sellaista että tuotannossa menee fiftyfifty sen puolen hommelit.

Energian käyttö, se että voitais käyttää jätteitä kierrätysenergian raaka-aineina, siinä voidaan säästää paljon mutta paljon on asioita, joita voitais tehdä manuaalisesti.

Ryssänmaalla kassahommissa käytettiin helmitauluja. Rihvelitaulutkaan ei oo mikään hassumpi kestävän kehityksen juttu..
Mutta.. en mä tässä enempää.. Näistä vaihtoehdoista on valtavat määrät asiaa olemassa.
Kysehän on loppujenlopuksi siitä miten ihmiset kykenevät oppimaan pois vanhaa, omaksumaan uutta tilalle, miten päivittää arvojaan ja asenteitaan.

Ison kysymys on aina se että arvostaako ihminen itseään. Jos ei arvosta niin väliäkö sitten millään..
Jos ei arvosta itseään, omaansa, vastuutaan, vapauttaan, selviytymistän, miten vois olla mahdollista arvostaa kenenkään muunkaan, tai minkään muunkaan.

Kyynisyyttä vastaan tällä planeetalla pitäis taistella ja vahvistaa yksilöitä.
Millään ismeillä, uskonnoilla, aatteilla, massalla sinällään ei asioihin voida vaikuttaa jos yksilöt on heikkoja, turhautuneita ja hällävälistejä.

Paras tapa vastustaa kyynisyyttä on torjua provokaatioita ja olla syyttelemättä ketään. Sekin ajan voi käyttää paljoon muuhun.
Vaikka ison kiven pyörittämiseen pitkin kylänraittia jos niikseen on. Ekoteko!

Vierailija
Nagarjuna
No eipä juurikaan. Ihmiskunta asuu suurin osin kaupungeissa jotka helppo siivota päivittäin.

Kröhm, ja minnekkähän ne kaupungeista siivotut jätteet sitten viedään? Minne menevät tehtaiden jätevedet, pelloilta valuvat torjunta-aineet ja lannoitteet, autojen myrkkykaasut ja kotitalouksien viemärien sisältö?
Kaatopaikoille, puhdistuslaitoksille, luontoon. Tähän läheiseen järveenkin laskee useita viemäreitä, jotka on vieläpä punaisin kyltein merkitty, ettei kukaan menisi jäteveteen pulikoimaan. Ei se moska minnekään katoa.

Uusimmat

Suosituimmat