Kenellä on käyttäytymisvelvoitteita ja vastuuta eniten..

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Puhetta käyttäytymisestä, joten avaan täällä psykologiassa, vois kyllä mennä yhteiskunta- ja kulttuuriosioonkin kun sivuaa sosiaalipolitiikkaakin mutta aljetaan nyt tässä.

Toisaalla käytyä sanailua. Kun on irti alkuperäisestä kontekstistaan niin ei kannata takertua lillukanvarsiin; miks se sano sille tolleen ja miks just se sano just tolle.. Nou.

Jahas, asperger taas vauhdissa ...

- Onko kaikki älyköt sun mielestäs asseja?

- - Voi jeesus sentään, toinen mokoma egoisti

- - - - Päätit sitten provosoida, ja täysin tarpeettomasti vielä. Tuohan oli vain noitten välistä jutustelua ja sinä jostain helvetin syystä päätit ottaa asiaan osaa, niinkuin asia pätkänkään vertaa sinulle kuuluisi.




Minua mietityttää vastuukysymykset. Kenen pitää käyttäytyä nätisti ja kuka saa olla röyhkeä, törkeä tai väkivaltainen, jne. Millä perusteilla ihmisiä voidaan velvoittaa käyttäytymään kunnolla, muitakin arvostaen ja suvaiten.. Voiko siitä saada lomaa ja välillä lakata arvostamasta ja käyttäytyä kuin sika pellossa, jne.

Moraalinhan on todettu olevan sekä opittavissa oleva itsen ulkopuolinen säännöstö, joka voidaan aivopestä ihmiseen, tai se voi olla sisäistettyä, älyllistä käyttäytymistä, jossa yksilö hahmottaa sen miten kannattaa käyttäytyä, mihin kannattaa vastata, mistä voi olla vastuussa, mitä kannattaa vältellä.. siis laskemallakin voi olla moraalinen jos ei pelkää ulkoista uhkaa, esmes isäjumala-auktoriteetilla pelottelua.

Elikkäs. Moraalisessa mielessä kukaan ei loputtomiin voi piileksiä minkään neuropsykologisen statuksen suojissa voiden olla muita kohden törkeä.

Ei siis edes ihmiset, jotka esiintyvät ns. normaaleina.

Mulle ittelle on joskus sanottu että kun on kauhalla saanut niin ei voida lusikalla vaatia.
Hermostumista, sitä että alkaa "keittää" nollasta sataan nopeasti, sitäkin on annettu kauhalla mutta.. Missä kulkee rajat? Miten paljon kukin on vastuussa omasta käyttäytymisestään silloin kun on ns. normaalin, neurologisesti tyypillisen stauksella oleva?

Oon miettinyt tätä vähän eri teemoilla jo kakarana kun koulussa oli kiusaamista, kun työpaikoilla, ihan missä tahansa missä on ihmisiä koolla ja missä juurikin ne, jotka on olevinaan jotain premmistoa, he ottavat ikäänkuin erityisoikeudekseen käyttää huonoja käytöstapoja aina kun kohtaavat jotakin itseään oletetusti heikompaa ja kun ei ole mitään auktoriteettia paikalla.

Paljon on mietityttänyt viimeaikaisten koulusurmienkin yhteydessä. Mutta oon mä joutunut miettimään näitä valtavasti koko ikäni. Äitinäkin kun omaa lasta kiusattin. Tuo kuitenkin vain yks tapaus kun oltiin muutettu jne. ja selvittiin siitä hienosti kun menin soittamaan asianosaisten lasten kotien ovikelloja. Lapseni sai jälleen uusia ystäviä tuolloinkin!

Lasten kohdalla on ymmärrettävää vastuuttomuus. Mutta keitä normit koskee kun on täytetty ikäraja jolloin ollaan oikeudellisesti vastuussa?

Mulla on ittellä neurostatuksen osalta poikkeavuusdiagnoosi. Se selittää miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn. Vastuusta se ei kuitenkaan pelasta kun en ole holhoukseen julistettu. Mystisyyttä se kuitenkin hälventää. Ei tarvitse raastaa kenekään haiveniaan ja riihetä loputtomiin että oi miksi, miksi tuo aina vaan käyttäytyy noin ja näin, miks se ei ole toisin...

Mutta.. aika vapaamuotoisesti ja mielellään omista sanomisista vastuussa ollen mielipiteitä aiheesta..
Tavallaan kyse on taas siitäkin että voiko erivertaiset olla tasa-arvoisia keskenään. Onnistuuko vuoropuhelu erilaisten ihmisten kesken.
Ideana ei ole siis keskittyä kehenkään henkilökohtaisesti, ei mihinkään tietyntyyppiseen ihmistyyppiin eikä etenkään riitelemiseen.

Jos sinulla ei ole kärsivällisyyttä vatvoa jotakin asiaa kerta toisensa jälkeen, mieti kannattaako sitten edes osallistua koko aiheeseen jos kukaan ei sinua pakota ja olet kuitenkin ihan itse vastuussa..

Psykologiakin käyttäytymistieteenä kun kuitenkin on tämäkin tätä loputonta vatvomista ja säätämistä niinkuin kaikki muukin tiede. Ei sovi kaikille.

Kommentit (13)

Vierailija

Tossa näprätessä mietitytti tämän palstan luonne. Täällähän on vallalla asenne että pitää noudattaa primitiivistä luontoa jossa vahvat jyrää heikot. Muunkinlaisia näkemyksiä löytyy. Onhan täällä humanistejakin, mutta ans olla kun pitäis voida keskustella jostakin asia-asiasta niin aihe kuin aihe muuttuu vahvoina itseään pitävien innostukseksi ruveta mollaamaan "haisevia risupartahippejä".. jne.

Siis, että kun kuvittelee kuuluvansa voittajien puolelle niin saa käyttäytyä kuin hulluksi tullut elukka, jolta puuttuu systeemiäly, diplomatiataidot ja kaikki muukin humaaniin sivistykseen liittyvä.

Naispuolisia täällä ei juurikaan ole niin tällä ei juurikaan näy naisellinen tavallisuus yliholhota mutta kyllä se miehiltäkin onnistuu. Käyttäytymistä tuokin ja kulta pieni saa tuta kuka käskee ja mitä.

Mut joo.. on tää aika arka aihe ja vaikea.
Ei ole helppoa valita kumpi on parempi tapa hallita.. tai olla hierarkisuuteen pakotettu laumaeläin.
Oon itte välillä melkinen komentajakapteeni.
Mutta siivous täällä jatkuu..

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Mun mielestä kellään ei ole oikeutta käyttäytyä törkeästi ja kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, oli diagnoosi mikä hyvänsä tai sitten ei diagnoosia. Diagnoosin saaneet eivät saa hillua miten sattuu, mutta toisaalta meillä diagnoosia saamattomilla on velvollisuus (jo ihan ihmisen henkisen kasvun ja lähimmäisen rakkauden nimissä) antaa joillekin hieman enemmän vapaata liekaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sitä paskaa pitää sietää loputtomasti, mutta kuitenkin on oltava hieman ymmärrystä. Omaa itseään pitää kuitenkin kyetä arvostamaan sen verran että voi sanoa että nyt piisaa, mä en sun sylkykuppisi ole.

Esmes mun diagnoosin saanesta velipojasta huomaa heti millon sillä on lääkkeet loppu. Sillon mä en ota kaikkea ihan vakavasti. Mutta kun sillä on hommat ojennuksessa niin ei se mitään "armopaloja" saa mitä tulee kusipäisyyteen. Palaute on suora, varma ja nopea. Mutta jos itellä on elämä vituillaan niin tuskin siinä jaksaa mitään päivänpaistetta esittää, ei vaikka vastapuoli yrittäisi miten nätisti. Tällöin tulee vaan antaa hieman enemmän liekaa ja toivoa että se uusisi reseptinsä äkkiä. Mä oon sille sanonutkin suoraan että kuules nyt, ei sun diagnoosisi, oli ne mitä hyvänsä, oikeuta sua käyttäytymään kusipäisesti. Että jotain rajaa on oltava.

Hämmentää.

Vierailija
Pönni
Minua mietityttää vastuukysymykset. Kenen pitää käyttäytyä nätisti ja kuka saa olla röyhkeä, törkeä tai väkivaltainen, jne.



Ensimmäiseksi voisi todeta, että netiketti tuntuu olevan varsin monella hukassa. Kyllä minä sen ymmärrän, että päätteeltä on helppoa toimia 'nojatuolifasistina'. Silti ainakin itse pyrin olemaan mahdollisimman samalla tavoin netissä kuin livenäkin. Enkä usko, että tarkoituksellinen ggressiivinen käytös johtaa netissä mielenkiintoisiin keskusteluihin. Ei ainakaan omalla kohdallani. Eräs minun tuttavani yritti täällä aikanaan keskustella ja hän näytti hyvää esimerkkiä siitä, kuinka lyhyt pinna ja sympatiahakuinen käytös ei johda hedelmällisiin lopputuloksiin. Sellaista varten on olemassa varmaan sopivampia forumeja. Vaihtoehtoisesti voi vuodattaa vaikka omaan blogiinsa, koska sinne eksyy yleensä samanhenkisiä ihmisiä hakusanojen perusteella. Itse en hermostu lainkaan eriävistä mielipiteistä. Ainoa asia missä minulla lähinnä palaa hermo, on se, että sanomani ei mene perille tai joku 'vammailee' kustannuksellani ymmärtämällä tarkoituksella väärin.

Elikkäs. Moraalisessa mielessä kukaan ei loputtomiin voi piileksiä minkään neuropsykologisen statuksen suojissa voiden olla muita kohden törkeä



Voin kyllä tunnustaa, että tieteelliseessä väittelyssä ei tulisi arvostella toista jonkin mielentilasta johtuva seikan takia. Olen kyllä aiemminkin tämän todennut ja totean vielä kerran, että sellaisille mielensairausleimoille on olemassa hyvä syy. Ne eivät ole olemassa vain sen takia, että sinua voidaan pilkata tai siihen voidaan vedota, kun argumentit loppuvat. Minusta ei ole mitään syytä olla kertomatta diagnoosiaan, kun väittelee julkisesti. Fiksummat ihmiset osaavat arvostaa panostasi diagnoosista huolimatta. Mikäli henkilö ei itse halua kertoa sellaista toisille, on aivan täysin hänen omaa syytään, jos häntä kohdellaan väärin tai hänen kanssaan ei voi keskustella.

En ehdi kirjoittaa enempää, koska olen aivan liian tuubassa. Nyt lähen resetoimaan muistini.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005

Sattui sopivasti, kun kuuntelin tänään Sofi Oksasen jutustelua voittoisasta kirjastaan Puhdistus.

En ole lukenut (vielä) kirjaa, ja myönnän että Oksasesta on muodostumassa minulle omaa uskottavuuttani tällä palstalla nakertava kiusallinen pakkomielle, mutta ennen sen lopullista täyttymistä jokin omasta huonosta käytöksestäni voisi sopia tähän.

Kyynisyyteni läpi olin kuulevani spastista sihinää sen sisältä. Sellaista varauksetonta, koomilliseksi kasvavaa uskoa omaan oikeassaoloon, jonkinlaista hyvin nykyhetken tiedostavaa kyttyrää joka puolustautuu niin automaattisesti kaikkea kritiikkiä kohtaan, ettei sitä ole.

Jos sanon, että Oksanen on hieman liian yksipuolinen sukupuolten välisiä, erinomaisen polarisoituneita eroja kuvatessaan, olen sovinisti. Jos sanon, että se takertuu kärjistäen Neuvostoliiton aikana tehtyihin hirmutekoihin, olen fasisti — ja kommunisti. Jos sanon, etteivät ympäristöarvot ole ainoita uskottavuutta pönkittäviä arvoja, olen tuholainen.

Oksasen julkisuusmanifesti on niin taitavasti tehty, että nopeasti tarkastellen sitä ei voi arvostella pelkäämättä koko kaupungin hymytöntä katsetta ja hyvin maalattujen huulten hiljaista halveksuntaa.

Silti toivon vielä joskus pääseväni keskustelemaan sen kanssa.

Mutta. Olisipa joskus hetki, ja kirja, jossa Sofi kirjoittaisi läskistä, itsekeskeisestä naisesta, joka niin kuin joskus kaikki, ajattelee vain itseään ja juuri niin tuhoavalla tavalla kuin ”mies”.

Minä niin soisin sille oikeuden olla väärässä edes kerran elämässään, luvan pukeutua tukantupsusta korkeakorkoisiin kipittimiin vielä höyryävään minkkiturkkiin, puolustavan härskisti maapallon luonnonvaroja tuhoavaa elämäntapaa, sanovan jotain tasa-arvoa ja kaikkinaista oikeudenmukaisuutta räikeästi loukkaavaa. Olisipa se joskus aivan naurettavalla tavalla väärässä, niin että siltä pääsisi hymy.

Voi kun siitä, sen puheesta löytyisi edes pieni, edes henkihieverissä oleva heikkous.

Se olisi mieletöntä anarkiaa — huonosti käyttäytyvä, palkittu, kaikissa lehdissä siteerattu naisasianaiskirjailija. Voi, että minä menisin ja ostaisin sen kaikki kirjat ja jakaisin niitä maailman kaikissa lähiöissä omaan piikkini.

En tiedä kenellä on eniten vastuuta käyttäytymisestään, mutta siltä ottaisin kaiken siitä hetkeksi pois, että näkisin sen paremmin.

V.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija
Vaari
Sattui sopivasti, kun kuuntelin tänään Sofi Oksasen
..nips..
En tiedä kenellä on eniten vastuuta käyttäytymisestään, mutta siltä ottaisin kaiken siitä hetkeksi pois, että näkisin sen paremmin.



Että näkisit paremmin "omana peilikuvanasi"?
Eikä riitä että nonverbaalisen elekielen korvaa runsas verbaalisuus, jopa piirrokset ja muunkintyyppinen viestintä.

Joo.. semmoisia me ihmiset ollaan että halutaan hallita kaikkea ja saada kaikki samanlaisiksi kuin olemme itse.
Onneksi meillä on kykyä abstrahoida, kuvitella, yhdistellä, ynnätä, oppia uutta ja vanhaa pois ja ymmärtää muutakin kuin itseämme. Jopa hyväksyä erilaisuutta sensijaan että kaikki itsestä poikkeava laitetaan kuriin ja ruotuun itsen vuoksi.

Esmes autisteissa on ihmisiä joilta voi tyyten puuttua nonwerbaaliset taidot olemuksestaan, ilmeet ja eleet. Jos niitä on, ne ei ehkä suju ja olemus voi olla hiukan CP vammisen oloista.

Mut eiks suomessa ole jo CP vamman osalta populaaritiedot siitä ettei kyseessä ole sentyypinen aivovaurio, että se aiheuttaisi kongnitiivista lahjattomuutta sinällään?

Eiks täällä (huippuosaamista, innovaatioita valtionyritysten myynnistä saaduilla tuotoilla) pitäis valua populaaritietoonkin kaikenlaista ihan peruskoulutukseen ja jokakotiin kadunkulkijoita myöden niin, että myös teoriapainotteisille ihmisille hyväksyttäisiin sama arvo kuin niille jotka hymyilee heti kun näkevät kameran?

Teoriaahan on arvostettu kuitenkin jo luolamaalauksina ja arvo on senkun noussut. Ihminen on kulttuurieläin, siis ns. korkeakulttuuri. Ei pelkästään kiehnääjä.

Etenkin johtamista ymmärtäkseni harjoitetaan nykydemokratiassa eirunollisesti ja pelkistetyn verbaalisen ilmausken kautta tyyliin KELA, jossa sanaakaan siitä pois jättämättä, tai sanaakaan siihen lisäämättä toteutuu oikeus ja kohtuus, tämä länsimainen, mistä me niin ylypeitä ollahan.

Vai mitä?

Vierailija

Hetimullekaikki asiakkaalle palveltuna pienintä elettä ja ilmettä myöden valmiiksi tarjoiltuna.. eikai?!

Kaikilla on velvollisuus käyttäytyä vastavuoroisesti oman verbaalisuutensa mitalla. Se joka osaa, sen pitää olla osaamisensa, kykyjensä mittainen.

Tahallisuus tulee mukaan siinä kun alkaa matkia jotain, mikä ei ole itse.

Ja.. miks jonkun pitäis tahallaan matkia normaalia, yrittää matkia ilmeitä, joita ei ehkä edes ymmärrä jos potee vaikka prosopagnosiaa, joka aiheuttaa "kasvosokeutta", kyvyttömyyttä tunnistaa ja tulkita ilmeitä.

Mun mutsilla on tuo. On helpottanut ihan helvetisti ymmärtämään häntä kun tuo on selvinnyt. Minulla ei tuota ole.

Vierailija

Vaari ja Sofi Oksanen !

Vakavuus ja ehdoton tieto on varattu nuorille ihmisille.Korot ja korsetit, bulimiat ja rastat, Kaikki tarvitaan tämän totisen haurauden suojaksi.

Juhlallisesti itseensä suhtautuvia vihaisia nuorukaisia on kaikki nurkat väärällään, anna kerran naisillekin mahdollisuus.( Silti ja yhtään huikeaa lahjakkuutta ja ankaraa työnteköa väheksymättä. )

Vuosien myötä oppii olevansa joskus hieman naurettava. Mutta vasta kun on tarpeeksi vahvaksi ja lempeäksi työstynyt. Kun ei ei enää taitu.

Vierailija

Älkää morkatko Sofia, joka on neukkujen yllärisupertuote nätissä paketissa. Ei sen vika ole että hymyilemään eikä meikkaamaan neukuissa oppinut.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Pönni
Vaari
Sattui sopivasti, kun kuuntelin tänään Sofi Oksasen
..nips..
En tiedä kenellä on eniten vastuuta käyttäytymisestään, mutta siltä ottaisin kaiken siitä hetkeksi pois, että näkisin sen paremmin.



Että näkisit paremmin "omana peilikuvanasi"?
Eikä riitä että nonverbaalisen elekielen korvaa runsas verbaalisuus, jopa piirrokset ja muunkintyyppinen viestintä.

Tää pysäytti minut. Että niinhän se on. Ei toista ihmistä voi ymmärtää kuin oman itsensä kautta. Jos siinä toisessa ei ole mitään heijastuspintaa niin ei sitä sitten tajua. Ne sosiaalisesti älykkäät ihmiset on kai niitä, joiden oma kuva, oma peili, on niin monesta kulmasta hiottu, että ne kykenevät heijastamaan suuremman joukon ihmisiä itseensä ja itsestä kuin ne sosiaalisesti ei-niin-lahjakkaat, joiden peili heijastaa vain yhdestä kulmasta. Jotkut himouskovaiset (oli uskontonsa sitten mikä hyvänsä) ja yhden asian ajajat sitten kaventavat sitä peilinsä heijastuspintaa ihan tahallaan ja näkevät vain mustavalkoisuutta, jos et ole puolellani olet minua vastaan. Joillakin on sitten se sairaus tai diagnoosi tai whatever oireyhtymä, niin ttä sitä peiliä ei voi laajentaa muuta kuin tietoisen harjoittelun kautta, jolla voi siläkin olla rajansa. Me joiden peili on laajempi, on sitten tehtävä tilaa näille mustavalkoisillekin tyypeille, jotta heilläkin olisi paikka yhteiskunnassa. Samalla meidän on kyettävä hyväksymään se tosiseikka, että 100 %:n laajentavaa ja heijastavaa peiliä meistä kukaan ei voi saada.

En ees tiijä onko tässä mittään järkee...

Hämmentää.

Uusimmat

Suosituimmat