Suomalaisen populismin uusi nousu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Helsingin Sanomissa päätoimittaja Erkki Pennanen kirjoittaa
8.1.2009 varsin osuvasti Suomalaisen populismin noususta ja
siitä miten se ennemmin tai myöhemmin saadaan aisoihin.
Aivan kuten SMP:nkin osalta aikoinaan.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... SI1MA01vym

Äskeisen HS-Gallupin mukaan perussuomalaiset on äänestäjien silmissä "paras" oppositiopuolue.
Yhä useampi äänestäjä uskaltaa tämän jälkeen asettua kannattamaan
- mahdollisesti myös äänestämään - perussuomalaisia.

Jos näin käy, perussuomalaisten kannatus saattaa hyvinkin jatkaa nousuaan. Viimeksi mitattu
seitsemän prosentin kannatus alkaa olla jo vasemmistoliiton ja vihreiden tuntumassa - paljon edellä
kristillisdemokraatteja ja Rkp:tä.

Se olisi mullistava ilmiö puoluekentässä, joskaan ei ennenkuulumatonta. Perussuomalaisten edeltäjän
Suomen maaseudun puolueen kannatus ylitti eduskuntavaaleissa enimmillään kymmenen prosenttia.

Kun Smp 1980-luvulla nostettiin vuosikausiksi mukaan hallitukseen, sen kannatus kääntyi laskuun.
Tämä vei puolueen lopulta tuhoon.




Kuten sanottu reaalipolitiikka vaatii kuitenkin paljon muutakin
kuin pelkkää tyhjää sanahelinää. Populismi ei lopulta kanna
pitkälle varsinkaan, jos populisteille annetaan vastuuta.

Moni on varmasti sitä mieltä, että on typerää suvaitsevaisuutta kohdella
perussuomalaisia puolueena muiden puolueiden rinnalla. Se vain rohkaisee ulkomaalaisvastaisuutta ja
kärjistää muita poliittisia vastakohtaisuuksia.

Nyt suvaitsevaisuuteen on varaa. Mutta entäpä jos Soinin puolue nousee seuraavissa
eduskuntavaaleissa neljänneksi suurimmaksi puolueeksi?

Vastaus tähän on, että demokratiassa on uskallettava luottaa äänestäjiin ja demokratian
pelisääntöihin.

Norjassa pitkään mukana ollut oikeistopopulistinen edistyspuolue on ajoittain
noussut kannatusmittauksissa suurimmaksi puolueeksi, mutta muut puolueet ovat kieltäytyneet
yhteistyöstä sen kanssa.
Tanskassa on oltu suvaitsevampia, samoin Itävallassa, missä
populistit jakautuivat kahtia.

Suomessa on kokemusperäistä näyttöä siitä, miten vuorollaan niin kommunistit kuin vennamolaisetkin
tehtiin poliittisesti vaarattomiksi ottamalla heidät hallitukseen.

Perussuomalaiset on puolueena niin hahmottumaton joukko, että sen vahvistumisessa on
ennenaikaista nähdä mörköjä.




Loppupeleissä eduskunnan enemmistö kuitenkin ratkaisee
tärkeät kysymykset riippumatta populistisen puolueen kannatuksesta.
On täysin selvää, että yli 50%:n se ei kuitenkaan voi missään olosuhteissa nousta.

Kommentit (3)

Vierailija
taisto
Helsingin Sanomissa päätoimittaja Erkki Pennanen kirjoittaa
8.1.2009 varsin osuvasti Suomalaisen populismin noususta ja
siitä miten se ennemmin tai myöhemmin saadaan aisoihin.
Aivan kuten SMP:nkin osalta aikoinaan.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... SI1MA01vym

Kuten sanottu reaalipolitiikka vaatii kuitenkin paljon muutakin
kuin pelkkää tyhjää sanahelinää. Populismi ei lopulta kanna
pitkälle varsinkaan, jos populisteille annetaan vastuuta.

Moni on varmasti sitä mieltä, että on typerää suvaitsevaisuutta kohdella
perussuomalaisia puolueena muiden puolueiden rinnalla. Se vain rohkaisee ulkomaalaisvastaisuutta ja
kärjistää muita poliittisia vastakohtaisuuksia.

Vastaus tähän on, että demokratiassa on uskallettava luottaa äänestäjiin ja demokratian
pelisääntöihin.

Norjassa pitkään mukana ollut oikeistopopulistinen edistyspuolue on ajoittain
noussut kannatusmittauksissa suurimmaksi puolueeksi, mutta muut puolueet ovat kieltäytyneet
yhteistyöstä sen kanssa.
Tanskassa on oltu suvaitsevampia, samoin Itävallassa, missä
populistit jakautuivat kahtia.

Suomessa on kokemusperäistä näyttöä siitä, miten vuorollaan niin kommunistit kuin vennamolaisetkin
tehtiin poliittisesti vaarattomiksi ottamalla heidät hallitukseen.




Loppupeleissä eduskunnan enemmistö kuitenkin ratkaisee
tärkeät kysymykset riippumatta populistisen puolueen kannatuksesta.
On täysin selvää, että yli 50%:n se ei kuitenkaan voi missään olosuhteissa nousta.



En ole varma mitä tässä haetaan mutta Pennasen kirjoitus on selkeästi provosoiva. Maininta esimerkiksi Norjassa tapahtuneesta toiminnasta olisi kaivannut seurakseen kommentin demokratian halventamisesta.

Vierailija
Jim Profit
taisto
Helsingin Sanomissa päätoimittaja Erkki Pennanen kirjoittaa
8.1.2009 varsin osuvasti Suomalaisen populismin noususta.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... SI1MA01vym

Norjassa pitkään mukana ollut oikeistopopulistinen edistyspuolue
on ajoittain noussut kannatusmittauksissa suurimmaksi puolueeksi,
mutta muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä sen kanssa.



En ole varma mitä tässä haetaan mutta Pennasen kirjoitus on selkeästi provosoiva.
Maininta esimerkiksi Norjassa tapahtuneesta toiminnasta olisi kaivannut seurakseen
kommentin demokratian halventamisesta.



Kerrotko vielä tarkemmin missä mielessä Norjassa on kirjoittamani ja lainaamani
tekstin mukaan halvennettu demokratiaa?

Vierailija

Suomalaisen populismin nousu on havaittu jo muuallakin kuin
Helsingin Sanomissa.

http://nykypaiva.fi/default.asp?sa=98282

Kokoomuksen menestyksen varjoon on jäämässä perussuomalaisten aseman jatkuva vahvistuminen.

Kokoomuksen menestys ruokkii kokoomuksen menestymistä, samoin perussuomalaisten omaansa, vaikka vastuu lepääkin poikkeuksellisen vahvasti yhden henkilön eli puheenjohtaja Timo Soinin vankoilla harteilla.

Joitain arvioita suomalaisen populismin noususta on kirjattu, mutta laaja analyysi puuttuu. Sen aika on periaatteessa nyt, sillä Suomen poliittisesta historiasta muistetaan mm. vennamolaisten yllätyksellinen vahvistuminen hallitusvastuuseen asti.

Minkälaiseksi Suomen poliittinen kartta muodostuu, jos perussuomalaiset edustavat neljänneksi suurinta puoluetta ja SDP:n luisu sekä keskustan hajaannus jatkuvat?
Perussuomalaisten kannatus on vielä alle kymmenen prosentin luokkaa, mutta kuitenkin samassa sarjassa Vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa, edellä kristillisdemokraatteja ja RKP:tä.

Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka ainakin hämmentää. Soini on kiusaantunut kohupoliitikoksi leimatun Jussi Halla-ahon linjauksista, mutta onko hän yksiselitteisesti irtautunut niistä, on jäänyt epäselväksi.
Halla-aho toivoo Kalevassa, että ”raiskatuksi tulee mieluummin se ihminen, joka on jollakin tavalla edesauttanut raiskaajan maahanmuuttoa. Jos jompi kumpi pitää valita, niin mieluummin tällainen ihminen”.

Halla-aho kertoo kannattavansa työperäistä maahanmuuttoa ja vastustavansa humanitaarista. Viimeksi mainittu tuo vain kustannuksia. Näin yksioikoinen tulkinta on tuomittavaa.
Nykypäivän haastattelema Zarmina Razai kertoo, että työntekoon maahanmuuttajilla ei ole mahdollisuutta ennen koulutusta ja kieliopetusta. Myös sen jälkeen työllistyminen on vaikeata suomalaisten työnantajien asenteiden takia. Väärä nimi, väärä ihonväri.

Ikävää populismia vaatia työperäistä maahanmuuttoa ja suljettua hyvinvointiyhteiskuntaa arvioimatta tilannetta kokonaisuutena.
9.1.2009 0:02

Uusimmat

Suosituimmat