Matala ärsykekynnys ja käytännön toimintakyky

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On käynyt selväksi, että satun omistamaan hyvin matalan ärsykekynnyksen eli latentin inhibition (lisätietoja löytyypi wikipediasta). Henkilöt, joilla on korkea ärsykekynnys, kykenevät karsimaan tilanteen kannalta merkityksettömät ärsykkeet ja keskittymään olennaiseen. Ne, joilla ärsykekynnys on matala, hukuttavat aivonsa informaatiotulvaan.
Tästä hyvin matalasta ärsykekynnyksestä on suurta haittaa monessa asiassa elämässäni. Tässä muutamia esimerkkejä, joiden uskon johtuvan matalasta ärsykekynnyksestä:

1.REISSAAMINEN Missä tahansa liikunkaan, en ikinä pysty uppoutumaan ajatuksiini, koska silmääni osuva vähäisinkin liike vie tietoisuuteni aistihavaintoon. Pieninkin ääni repii takaisin pinnalle ja yleensä päädynkin vain pälyilemään ympärilleni, koska tietoisuutta on mahdotonta saada irti ulkoisista ärsykkeistä. Toisaalta, edestakaisin käveleminen esmierkiksi usein auttaa keskittymään, koska silloin ulkoisiin ärsykkeisiin hiukan turtuu, eivätkä ne rosvoa niin paljon huomiota.

2.SOSIAALISET TILANTEET Sosiaalisissa tilanteissa toimiessani olen varmasti usein todellinen idiootin perikuva, koska usein en voi välttää tiedostamasta toisten minuun kohdistuvaa havainnointia, tai fiilistä, mikä aiheutuu toisen läsnäolosta. Toimintakykyni lähes täysin häviää, enkä ymmärrä kuin yksinkertaisia asioita, mutta heti kun saan hetken olla rauhassa niin naureskelenkin jo sille, miten en sosiaalisen tilanteen yhteydessä voinut ymmärtää jotain niin helppoa.

3.LEFFATEATTERI Jos katsoo jotain jännäriä, ja tulee se kohta kun sitä tietää, että kohta tapahtuu jotain todella äkkinäistä ja yllättävää. Ei vaan pysty olemaan ikinä säpsähtämättä niissä kohdissa, sitten kun se odotettu äkkinäinen ärsyke tulee niin se on kuin hirmunen sähkövirta kulkis koko kehon läpi, kädet ja jalat aina pomppaa ties minne ja siinä sitten leffakaverilla on naurussa pidättelemistä

4.AJATTELU En myöskään kykene juurikaan autenttiseen mielikuvitukseen vaan mieli toimii lähinnä intuitiivisesti ja abstraktisti, koska ulkoiset ärsykkeet vie useimmiten niin suuren osan huomiosta. Jos joku sanoo minulle, "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia" , mielessäni ei tapahdu liikettäkään. Ymmärrän kyllä mistä on kyse, mutta en visualisoi mitään, enkä huomaa ajattelevani mitään. Näen edessäni pelkästään tekstiä. Kuulen pelkästään sanoja.

5.KUVATAITEELLISET KYVYT Olen pienestä pitäen ollut hyvä piirtelemään, muotoilemaan yms. Näen paperilla, mikä viiva on oikein ja mikä viiva on väärin. Kai tämä isolta osalta johtuu jatkuvasta huomiosta ulkoisia havaintoja kohtaan?

Tuntuu siltä, että olen vuoronperään tarhavalmis simpanssi ja suhteellisen fiksu tyyppi, rasittavaa..

Entä mites te.....?? Onko ärsykekynnys matala vai korkea? Entäs teijän kokemukset noista edellämainituista esimerkeistä? Jotain muuta vielä??

..... kiitos, tää muuten oli mun eka postaus, jes!

Kommentit (5)

Vierailija

On käynyt selväksi, että satun omistamaan hyvin matalan ärsykekynnyksen eli latentin inhibition (lisätietoja löytyypi wikipediasta). Henkilöt, joilla on korkea ärsykekynnys, kykenevät karsimaan tilanteen kannalta merkityksettömät ärsykkeet ja keskittymään olennaiseen. Ne, joilla ärsykekynnys on matala, hukuttavat aivonsa informaatiotulvaan.
Tästä hyvin matalasta ärsykekynnyksestä on suurta haittaa monessa asiassa elämässäni. Tässä muutamia esimerkkejä, joiden uskon johtuvan matalasta ärsykekynnyksestä:

1.REISSAAMINEN Missä tahansa liikunkaan, en ikinä pysty uppoutumaan ajatuksiini, koska silmääni osuva vähäisinkin liike vie tietoisuuteni aistihavaintoon. Pieninkin ääni repii takaisin pinnalle ja yleensä päädynkin vain pälyilemään ympärilleni, koska tietoisuutta on mahdotonta saada irti ulkoisista ärsykkeistä. Toisaalta, edestakaisin käveleminen esmierkiksi usein auttaa keskittymään, koska silloin ulkoisiin ärsykkeisiin hiukan turtuu, eivätkä ne rosvoa niin paljon huomiota.

2.SOSIAALISET TILANTEET Sosiaalisissa tilanteissa toimiessani olen varmasti usein todellinen idiootin perikuva, koska usein en voi välttää tiedostamasta toisten minuun kohdistuvaa havainnointia, tai fiilistä, mikä aiheutuu toisen läsnäolosta. Toimintakykyni lähes täysin häviää, enkä ymmärrä kuin yksinkertaisia asioita, mutta heti kun saan hetken olla rauhassa niin naureskelenkin jo sille, miten en sosiaalisen tilanteen yhteydessä voinut ymmärtää jotain niin helppoa.

3.LEFFATEATTERI Jos katsoo jotain jännäriä, ja tulee se kohta kun sitä tietää, että kohta tapahtuu jotain todella äkkinäistä ja yllättävää. Ei vaan pysty olemaan ikinä säpsähtämättä niissä kohdissa, sitten kun se odotettu äkkinäinen ärsyke tulee niin se on kuin hirmunen sähkövirta kulkis koko kehon läpi, kädet ja jalat aina pomppaa ties minne ja siinä sitten leffakaverilla on naurussa pidättelemistä

4.AJATTELU En myöskään kykene juurikaan autenttiseen mielikuvitukseen vaan mieli toimii lähinnä intuitiivisesti ja abstraktisti, koska ulkoiset ärsykkeet vie useimmiten niin suuren osan huomiosta. Jos joku sanoo minulle, "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia" , mielessäni ei tapahdu liikettäkään. Ymmärrän kyllä mistä on kyse, mutta en visualisoi mitään, enkä huomaa ajattelevani mitään. Näen edessäni pelkästään tekstiä. Kuulen pelkästään sanoja.

5.KUVATAITEELLISET KYVYT Olen pienestä pitäen ollut hyvä piirtelemään, muotoilemaan yms. Näen paperilla, mikä viiva on oikein ja mikä viiva on väärin. Kai tämä isolta osalta johtuu jatkuvasta huomiosta ulkoisia havaintoja kohtaan?

Tuntuu siltä, että olen vuoronperään tarhavalmis simpanssi ja suhteellisen fiksu tyyppi, rasittavaa..

Entä mites te.....?? Onko ärsykekynnys matala vai korkea? Entäs teijän kokemukset noista edellämainituista esimerkeistä? Jotain muuta vielä??

..... kiitos, tää muuten oli mun eka postaus, jes!

Vierailija

Mulla on kans tosi matala, kaikki muut pitää paikkaansa paitsi toi kuvataiteellisuus, osaan ehkä sommitella asiat, mutta ei se kummoiselta näytä.

Vierailija

1. Sama
2. Jos kaupungilla käppäillessäsi kuulet vierestä naurua ja,
pam, sinullehan se...
3. Sama
4. hmH .,, vaikea sanoa,"vaaleanpunainen elefantti" saa kyllä
jotain muuta päässä aikaiseksi(vaahtokarkki(vaaleanpun)
ja leijan(kai efen korvista))
5. Laittaisin tämän edelliseen, pidän "askartelusta/luomisesta"
ja "tunnen/näen/haistan" tekeleen aluksi pelkkänä tunteena;
esm. muotona neidon kuiskaus...

ps. telepatiaa odotellessa

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Mulla on tosi korkea. Ei mitään heikkoa keskittyä jos haluan. Monesti en tosin halua Tosin en malta keskittyä kauaa yhteen asiaan vaan pompin asioiden välillä. Pitkäaikaisesti pystyn tekemään asioita jos teen useampaa asiaa kerralla. Leffoja en jaksa katsoa loppuun asti tai sitten pitää lukea/tehä ristikkoa samalla. Oon vissiin hermostunu?

Oli muuten hyvä kun luin tuota avausviestiä niin jossain puolessa välissä ajattelin, että pitää vastata että ala kuvataiteilijaksi, mutta sehän on jo Hassua, miten tuli mieleen että toi tyyppi varmaan osaa piirtää/maalata/mitäniitätekniikoitanytonkaan.

Hämmentää.

Vierailija
Vatkain
Mulla on tosi korkea. Ei mitään heikkoa keskittyä jos haluan. Monesti en tosin halua Tosin en malta keskittyä kauaa yhteen asiaan vaan pompin asioiden välillä. Pitkäaikaisesti pystyn tekemään asioita jos teen useampaa asiaa kerralla. Leffoja en jaksa katsoa loppuun asti tai sitten pitää lukea/tehä ristikkoa samalla. Oon vissiin hermostunu?



Aika jännä juttu..
Mulla taas on tapana tehdä yhtä ja samaa asiaa ihan mahdottoman pitkiä aikoja
Sitä ärsykekynnyksensä mataluuden haittaa keskittymiskyvylle koittaa kompensoida siis minimoimalla ulkoset ärsykkeet ja tekemällä vaan yhtä asiaa kerrallaan?

Oon löytäny muutamia aktiviteetteja, joita tehdessä oon päässyt toistuvasti flow-tilaan, jollon oon kyenny keskittymään ihan mahdottoman hyvin. Ongelmana on vaan se, että niistä aktiviteeteista on aina muodostunut addiktioita, jotka haittaa elämää enemmän, kuin mitä niistä on apua.
Ehkä tuntemukset omasta keskittymiskyvyttömyydestään on vierotusoireita näistä flow-addiktioista...?

Uusimmat

Suosituimmat