Termi invalidi on invalidisoiva

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minulla on ollut sattumalta työkavereina 1 pyörätuoliheppu ja kaksi nilkuttajaa. Siis semmoisia todella pahasti nilkuttavia, jotka eivät voi esim juosta.

Sitten tuttavapiirissä on ollut näiden lisäksi pari samanlaista. Noita on ilmeisesti maailmassa aika paljon, ja jatkossa enemmän, koska moottoripyöräilyn suosio on hirvittävässä kasvussa. Tosin näistä tutuistani kukaan ei ollut motoristi, mutta pyörätuoliheppu oli onnettomuuden uhri.

Aluksi suhtauduin heihin kuin vammaisiin. Parin viikon päästä siihen ei kiinnittänyt huomiota, ja sen merkkinä voisin pitää sitä, että saatoin myös riidellä ao. tyyppien kanssa. En ole vieläkään keksinyt parempaa aidon suvaitsevaisuuden mittaria. Jos jätkä kyrpii pyörätuolineen, niin jääköön sohjoon minun puolestani.

Invalidien omasta mielestä pahinta on se, että heidät noteerataan eri tavalla kuin muut arjessa, ja pahinta lienee paraolympialaiset. Arjessa annetaan apua pyytämättä, hyssytellään ja kysytään vointia. Avataan ovia ja ollaan samaa mieltä. Ei se ole normaalia. Paskan haistatus on normaalia, jos ollaan eri mieltä, ja se, ettei palauteta lainattua työkalua.

Samoin pitäisi suhtautua mamuihin, mamukriitikoihin ja mamukriitikoiden vastustajiin. Ihmisenä.

Tämän vammais-kokemuksen perusteella väitän, että ne jotka vastustavat maahanmuuttajia taloudellisin tai rikoslain perusteella, ovat vähemmän rasisteja kuin teeskentelijät. Kriitikot suhtautuvat ihmisiin kuin ihmisiin kuuluu suhtautua, koska he ovat kriittisiä. Suhtautuvat myös itseensä kriittisesti.

Toisaalta ymmärrän teeskentelijöitä. Vain aito yhdessäolo siedättää. Teeskentelijöillä ei ole mitään kontaktia heihin, joita puolustavat. Jos olisi, niin tietäisivät, ettei kohde halua ventovieraiden tarjoamaa puolustusta, vaan tenniskaverin joka tarjoaa oluen jos häviää.

Kommentit (8)

Vierailija

Vammaisten syrjintä biologisesti sisäänrakennettuna ihmismieleen. Jopa lähiomaisten käytös on alentuvaa ja vihamielistäkin. Hyssyttelijät ovat hyödyntäjiä.

Vierailija
tietää
Vammaisten syrjintä biologisesti sisäänrakennettuna ihmismieleen. Jopa lähiomaisten käytös on alentuvaa ja vihamielistäkin. Hyssyttelijät ovat hyödyntäjiä.



Biologista tai ei, niin onnettomuus voi tapahtua kelle vaan.

Jos lähiomaisilla ei ole kokemusta vammaisista, niin syy on osittain myös vammaisen, jonka lähipiirissä niitä ei myöskään koskaan ollut.

Kuvitelkaa kuinka erilaista on se, että untuvikko joutuu pyörätuoliin, verrattuna että pyörätuolityypin kaveri joutuu. Jälkimmäinen tietää ettei se ole elämän loppu, eikä juuri edes hidaste. Autoakin voi ajaa ja saa siitä verovähennykset. Psykologista tukea ei tarvita, tulee veronmaksajille halvaksi.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Kun lapsille opettiin, ettei saa puhua ihmisistä leimaavast, eikä käyttää sellaisia nimityksä, kuin "rampa" esimerkiksi. Pitää puhua vammaisista. Äkkiä omaksuivat sanavarastoosa tuonki sanan.
Nyttemin sitten haukutaan toista sanomalla tai huutelemalla: "Senkin vammanen!".

Lierikki Riikonen

Vierailija
tietää
http://www.youtube.com/watch?v=F7qYSmiFpd0&NR=1[/quote]


Moni muuten ajelee mönkijöillä Suomessa.
Veneeseen siirtymisessä liikuntavammaiset tarvivat apua.

Mamut tarvii apua siirtymisessä väkivallattomaan, sivistyneeseen yhteiskuntaan. Ihan sama asia. Työttömät töihin auttamaan, esim minut !

Naurettavaa että vaan urheilen päivät ja ryyppään illat. Ja nostan suurta päivärahaa yhteiskunnalta, joka tarvisi apuani.

Tuskin nytkään valvoisin klo 1:52 yöllä, jos olisi aamulla töitä. Joten uskokaa että puhun totta tällä kertaa.

Vierailija
Lektu-Elli
Minulla on ollut sattumalta työkavereina 1 pyörätuoliheppu ja kaksi nilkuttajaa. Siis semmoisia todella pahasti nilkuttavia, jotka eivät voi esim juosta.

Sitten tuttavapiirissä on ollut näiden lisäksi pari samanlaista. Noita on ilmeisesti maailmassa aika paljon, ja jatkossa enemmän, koska moottoripyöräilyn suosio on hirvittävässä kasvussa. Tosin näistä tutuistani kukaan ei ollut motoristi, mutta pyörätuoliheppu oli onnettomuuden uhri.

Aluksi suhtauduin heihin kuin vammaisiin. Parin viikon päästä siihen ei kiinnittänyt huomiota, ja sen merkkinä voisin pitää sitä, että saatoin myös riidellä ao. tyyppien kanssa. En ole vieläkään keksinyt parempaa aidon suvaitsevaisuuden mittaria. Jos jätkä kyrpii pyörätuolineen, niin jääköön sohjoon minun puolestani.

Invalidien omasta mielestä pahinta on se, että heidät noteerataan eri tavalla kuin muut arjessa, ja pahinta lienee paraolympialaiset. Arjessa annetaan apua pyytämättä, hyssytellään ja kysytään vointia. Avataan ovia ja ollaan samaa mieltä. Ei se ole normaalia. Paskan haistatus on normaalia, jos ollaan eri mieltä, ja se, ettei palauteta lainattua työkalua.

Samoin pitäisi suhtautua mamuihin, mamukriitikoihin ja mamukriitikoiden vastustajiin. Ihmisenä.

Tämän vammais-kokemuksen perusteella väitän, että ne jotka vastustavat maahanmuuttajia taloudellisin tai rikoslain perusteella, ovat vähemmän rasisteja kuin teeskentelijät. Kriitikot suhtautuvat ihmisiin kuin ihmisiin kuuluu suhtautua, koska he ovat kriittisiä. Suhtautuvat myös itseensä kriittisesti.

Toisaalta ymmärrän teeskentelijöitä. Vain aito yhdessäolo siedättää. Teeskentelijöillä ei ole mitään kontaktia heihin, joita puolustavat. Jos olisi, niin tietäisivät, ettei kohde halua ventovieraiden tarjoamaa puolustusta, vaan tenniskaverin joka tarjoaa oluen jos häviää.




Siinähän tuli mielipiteitä kerrakseen laidasta laaitaan.

Voisit vähän perustella esim. paraolympialaisia, jotka mielestäni ovat huomattavasti parantaneet yleistä suhtautumista vammaisiin ja antaneet heille mahdollisuuksia
urheiluun ja kuntoiluun, vaikkei kaikkien tarvitsekaan olla olympia urheilijoita, vammaisia tai ei.

En ymmärrä viitaustasi maahanmuutajiin, tässä yhteydessä.
Asioilla ei todellakaan ole lähtökohtaisesti mitään yhteistä.

Ihmisiin pitää suhtautua ihmisinä, riippumatta onko "se" vika fyysinen tai henkinen tai onko se vielä löytämättä.
On vain eritasoista epätäydellisyyttä.

Vierailija
jätkä kyrpii pyörätuolineen, niin jääköön sohjoon minun puolestani



Niin invaliidit ovat suoraan riippuvaisempia muista, kuin muut.
Joku ei yksin pyörätuolineen siitä sohjosta tosiaan pääse pois, ryömien/raahautuen saattaisi sitten ehkä, tai sitten ei, riippuu nyt ihan yksilönkyvyistä.
Mutta jos se olisi lapsesi ja kyrpisi, varmaan et jättäisi, ehkä?
Invaliidit voi osittain nähdä yhteiskunnan lapsina, he eivät kasva tietyiltä osin ns. aikuisiksi, paitsi ehkä "teknologian" avulla, osittain, tai joskus tul. kokonaan tjtn.
Kuitenkin heidän "hoivaamisessaan" kasvaa ehkäpä inhimilisyys, tai siis jotain hieman epäitsekkäämpää, ns. henkisyytemme(kin) evoluutiota.
Jos sinäkin kestäisit sohjohenkilön ärsyttävyyden, et siis enää ärsyyntyisi niin helposti, (?)tunteesi ei ehkä olisi niin itsekeskeiset, ehkä tuntuisi paremmalta.
Tuleeko jokin tasa-arvo lähemmäksi, siis jokin Onnela tänne, jos hylkäämme invaliidit, jos emme välitä heikommista, vaan jostain muusta.
Mistä muusta?, omasta helppoudesta?
Eikö omaa helppoutta voi saada invalidit hyväksymällä?
Ehkä sohjohenkilö on niin avuton, kuin vauva että se parkuu.
Invaliidit ovat tietysti laajakäsite.
Etkä voi tietää tulevasta, ehket välitä tulevasta.
Laitteet yms. "teknologia" kehittyy heidän myötään tietyllä tavalla, ilman heitä voimat olisivat varmaankin keskittyneemmät, mutta samaala kenties yksipuolisemmat.
Jotkut invaliidit ovat hyvinkin älyllisiä, älykkäitä jne., joten heiltä tuleva "henkinen" näkökulma, energia yms. on erinäkökulmista/avartavia...

Uusimmat

Suosituimmat