Onko nujertaminen Suomen kivijalka?

Seuraa 
Viestejä501
Liittynyt15.1.2008

[size=150:bkkljca7]Onko nujertaminen Suomen kivijalka?[/size:bkkljca7]

Yhteiskuntajärjestelmämme on nujertava, sadistinen, nöyryyttävä ja rakkaudeton.

Mistä alkaen se on ollut tällainen? Aina? Mistä sen mallit tulevat? Armejasta, uskonnosta, jostakin poliittisesta suuntauksesta? Ketkä ovat sen esikuvia Suomessa? Ainakin heidän on oltava kovia ja ankaria ihmisiä. Yleensä he edustavat yhteiskunnassa ulospäin menestystä ja vaikutusvaltaa. Miksi suostumme tällaiseen tai edustamme sitä itse? Eikö meillä todellakaan ole enää vaihtoehtoja valita mitään muuta, olla toisin?

Juovatko ihmiset siksi itsensä hengiltä, etteivät halua olla osa tällaista järjestelmää? Juoko osa siksi, että kestäisi paremmin sen, että on osa tällaista järjestelmää? Käytämmekö tämän takia koko ajan enemmän terapioita, masennuslääkkeitä ja huumeitakin? Mitä se loppujen lopuksi auttaa, jos haava on sielussa jo sitä ennen, saatuna kodin perintönä, joka myös edustaa tätä kipeää ja syvästi sairasta järjestelmää?

Eikö ihmiselle itselleen ole sietämätöntä olla nujertava, sadisti, nöyryyttävä ja rakkaudeton muita kohtaan? Vai eikö hän tiedosta sitä itse? Emmekö kerro näille ihmiselle, millaisia he ovat, ja siksi he eivät näe ja tiedä itse sitä? Johtuuko se meistä itsestämme, että he saavat jatkaa sellaisina hirviöinä, kun he ovat, ja vahingoittaa ihmisiä ja yhteiskuntaa? Annammeko me heille oikeuden jatkaa tätä pitkää, kieroutunutta ketjua yhteiskunnassamme, joka on ihmisiä ja järjestelmää tuhoava ja syvästi vahingoittava? Kehummeko ja ylistämme heitä, koska pelkäämme heitä ja sitä, että he voivat tehdä jotain vahingottavaa meille?

Mitä voimme tehdä? Mitä sinä voit tehdä omalta osaltasi? Et mitään? Kulkea katse maata kohti ja antaa elämäsi vain valua hukkaan vuosi vuodelta? Olet nujerrettu ja nöyryytetty. Pelkäätkö, että sekin, pienen pieni elämäsi, sinulta lopulta viedään?

Miksi emme nouse äitejämme ja isiämme vastaan, jotka edustavat tätä tuhoavuutta, ja saivat nämä mallit omilta vanhemmiltaan? Miksi annamme heidän jatkaa sadismiaan ja nujertamistaan? Miksi emme nouse heitä vastaan kunnolla, vaan annamme heidän sen sijaan vielä jatkaa näiden mallien siirtoa omille lapsillemmekin? Pelkäämme, että he tuhoaisivat meidät? Kun on yhden nujertamlla tappanut, niin voi tappaa toisenkin? Onko tämä asia vielä tabu? Että näin tehdään kodeissamme?

Eikö tämä ole toisen elämän varastamista? Eikö aikuinen poika, joka päivittäin kuskaa äitiään kauppojen ja kodin väliä, ja syö edelleen äitinsä pöydässä, ole äitinsä poikaystävä, vaikka siellä kodissa vielä isäkin asustaa? Eikö äiti, joka edelleen pesee aikuisen poikansa pyykit ole varastanut poikansa (jolla ei ole elinkumppanista tietoakaan) elämän? Suomessa asuu kolmekymppisiä 'miehiä' edelleen vanhempiensa hoivissa? Eikö missään tai kukaan voi enää opettaa, että ihmisen elämän tärkein tehtävä on eriytyä ja irrottautua omista vanhemmistaan? Mitä tässä maassa oikein tapahtuu?

Miksi sinä vanhempi esität vahvaa, kun olet oikeasti sisältäsi raukka, joka nujertaa pienempiään tai heikompiaan, jotka usein ovat vielä omia jälkeläisiäsi? Miksi yhteiskunta sulkee silmänsä näiltä toisten elämän varkailta ja hyväksikäyttäjilta, ja vielä palkitsee ja ylistää tällaisia ihmisiä, ja siten edesauttaa, että tämä vääryys vain jatkuu?

Miksi sinä ylistät vanhempiasi, joiden tiedät edustavan vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta? Se hyödyttää sinua, mutta eikö se syö sinun sielusi? Millainen ihminen sinusta kehittyy?

Sadismi, rakkaudettomuus, nujertaminen ja nöyryyttäminen ovat toimivia keinoja vallankäytössä. Nekö ovat Suomen kivijalka ja kasvualusta? Niilläkö jatkamme eteenpäin, koska niin on aina tehty? Onko tämä asia vielä tabu? Että näin tehdään yhteisknnassamme? Miksi ne ovat juuri nyt niin kovassa kurssissa? Mikä sai ne nousemaan taas arvoonsa? Mihin niitä taas tarvittiin, koska niiden käytöstä seuraa vain kärsimystä, joka lähtee kiertoon? Monen mielessä on harmaata ja piemeää.

Nujertava, sadistinen, nöyryyttävä ja rakkaudeton yhteiskuntajärjestelmämme on kitkettävä pois ja tuhottava, myös kodeista. On uudenlaisen yhteiskunnan ja kotien toiminnan aika. Vääryden ja pelon on väistyttävä ja ihmisten on saatava vapaus elää.

Kommentit (4)

Vierailija

Kaikki ajavat omia asioitaan. Jos sinun etusi uhkaa heidän etujaan, niin he tietenkin laittavat hanttiin. Jos yrität nousta heidän pomoksi, he yrittävät pysyä yläpuolellasi. Kaikki maksaa, kukaan ei tee mitään mielellään ilmaiseksi. Asiakkaan maksettavaksi pyritään siten tietenkin laittamaan kaikki. Yritykset haluavat parhaat ja halvimmat työntekijät, joten ne kilpailuttavat ihmiset. Politiikassa on puoluepomot. Jne...

Vierailija
Pirta
Nujertava, sadistinen, nöyryyttävä ja rakkaudeton yhteiskuntajärjestelmämme on kitkettävä pois ja tuhottava, myös kodeista. On uudenlaisen yhteiskunnan ja kotien toiminnan aika. Vääryden ja pelon on väistyttävä ja ihmisten on saatava vapaus elää.



Voiskohan niitä "kitkeä" rakastamalla.. hm.. kohtuullisesti?

Mutta asiaan. Mä en koe eläväni missään kaaoksessa suomessa. Vähäeleistä välillä mutta kiltisti ihmiset maksaa veronsa niin että hyvinvointi jakaantuu sinnekin, missä ei olla omavoimaisia ja se auttaa kaikkia pärjäämään.

Jos suomessa ei olis rakkautta, me kuoltais tänne kuin torakat. On täällä. Sitä vaan ei aina huomaa kun siitä ei kuulutella eikä missään näy kylttiä: Tämä on rakkautta, tässä on rakkaus..

Rakkaus on.. katos pysäkin päällä, katuvalot, myöhästymätön bussi, neuvola, leipäkauppa, suojatie, ..... lukematon määrä kaikenlaista minkä avulla voi selviytyä.

Ja kyllä ihmiset rakkautta hellyytenäkin jakaa. Kun tekee itse aloitteen, kun on hellä, joku muukin on. Siihen saa vastineen. Ei kaikilta mutta joltakulta jolla on sitä antaa..

Mä tapasin tänään neljä ihmistä, yhden olin tavannut entuudestaan, kaikki olivat sydämellisiä suomalaisia nuoria miehiä, JEE! On upeeta olla suomalainen. Älykkäitä, fiksuja ateisteja, jne..
Hyvä kulttuuri suomessa on pääpiirteittäin. Tykkään yleensä.

Vierailija

Meinasin vastata, kirjoitinkin pitkän pätkän.
Sitten deletoin vastauksen, ajattelin että aihe on vaikea ja vastaus menee ohi topikin.

Sitten mietin, että ehkä minunkin vajaista tiedoista voisi olla hyötyä jollekulle.

Topikin kysymys on laaja.

Siinä esiintyivät vastustajina kaikki: Yksilöt, yhteiskunta, työ, ehkä perhe ja armeija.

Ei elämä ole niin vaikeaa. Ihmiset ovat tylyjä, yhteiskuntakin, ja tietysti armeija. Itsenäistymisvuosina tuntuu että perhekin on itseä vastaan - voi olla, että jos perheeltä ei saa tukea, niin joutuu itsenäistymään yksin.

Eivät ihmiset syntyjään tarkoituksella ole ilkeitä tai juo itseään hengiltä. Joiltakin on vain kadonnut toivo.

Käytännössä elämä on kuitenkin mukavaa tai sen voi sellaiseksi tehdä tekemällä hyviä asioita.

Vierailija
Pirta
[size=150:150ij2ml]Onko nujertaminen Suomen kivijalka?[/size:150ij2ml]

Yhteiskuntajärjestelmämme on nujertava, sadistinen, nöyryyttävä ja rakkaudeton.

Mistä alkaen se on ollut tällainen? Aina? Mistä sen mallit tulevat? Armejasta, uskonnosta, jostakin poliittisesta suuntauksesta? Ketkä ovat sen esikuvia Suomessa? Ainakin heidän on oltava kovia ja ankaria ihmisiä. Yleensä he edustavat yhteiskunnassa ulospäin menestystä ja vaikutusvaltaa. Miksi suostumme tällaiseen tai edustamme sitä itse? Eikö meillä todellakaan ole enää vaihtoehtoja valita mitään muuta, olla toisin?

Juovatko ihmiset siksi itsensä hengiltä, etteivät halua olla osa tällaista järjestelmää? Juoko osa siksi, että kestäisi paremmin sen, että on osa tällaista järjestelmää? Käytämmekö tämän takia koko ajan enemmän terapioita, masennuslääkkeitä ja huumeitakin? Mitä se loppujen lopuksi auttaa, jos haava on sielussa jo sitä ennen, saatuna kodin perintönä, joka myös edustaa tätä kipeää ja syvästi sairasta järjestelmää?

Eikö ihmiselle itselleen ole sietämätöntä olla nujertava, sadisti, nöyryyttävä ja rakkaudeton muita kohtaan? Vai eikö hän tiedosta sitä itse? Emmekö kerro näille ihmiselle, millaisia he ovat, ja siksi he eivät näe ja tiedä itse sitä? Johtuuko se meistä itsestämme, että he saavat jatkaa sellaisina hirviöinä, kun he ovat, ja vahingoittaa ihmisiä ja yhteiskuntaa? Annammeko me heille oikeuden jatkaa tätä pitkää, kieroutunutta ketjua yhteiskunnassamme, joka on ihmisiä ja järjestelmää tuhoava ja syvästi vahingoittava? Kehummeko ja ylistämme heitä, koska pelkäämme heitä ja sitä, että he voivat tehdä jotain vahingottavaa meille?

Mitä voimme tehdä? Mitä sinä voit tehdä omalta osaltasi? Et mitään? Kulkea katse maata kohti ja antaa elämäsi vain valua hukkaan vuosi vuodelta? Olet nujerrettu ja nöyryytetty. Pelkäätkö, että sekin, pienen pieni elämäsi, sinulta lopulta viedään?

Miksi emme nouse äitejämme ja isiämme vastaan, jotka edustavat tätä tuhoavuutta, ja saivat nämä mallit omilta vanhemmiltaan? Miksi annamme heidän jatkaa sadismiaan ja nujertamistaan? Miksi emme nouse heitä vastaan kunnolla, vaan annamme heidän sen sijaan vielä jatkaa näiden mallien siirtoa omille lapsillemmekin? Pelkäämme, että he tuhoaisivat meidät? Kun on yhden nujertamlla tappanut, niin voi tappaa toisenkin? Onko tämä asia vielä tabu? Että näin tehdään kodeissamme?

Eikö tämä ole toisen elämän varastamista? Eikö aikuinen poika, joka päivittäin kuskaa äitiään kauppojen ja kodin väliä, ja syö edelleen äitinsä pöydässä, ole äitinsä poikaystävä, vaikka siellä kodissa vielä isäkin asustaa? Eikö äiti, joka edelleen pesee aikuisen poikansa pyykit ole varastanut poikansa (jolla ei ole elinkumppanista tietoakaan) elämän? Suomessa asuu kolmekymppisiä 'miehiä' edelleen vanhempiensa hoivissa? Eikö missään tai kukaan voi enää opettaa, että ihmisen elämän tärkein tehtävä on eriytyä ja irrottautua omista vanhemmistaan? Mitä tässä maassa oikein tapahtuu?

Miksi sinä vanhempi esität vahvaa, kun olet oikeasti sisältäsi raukka, joka nujertaa pienempiään tai heikompiaan, jotka usein ovat vielä omia jälkeläisiäsi? Miksi yhteiskunta sulkee silmänsä näiltä toisten elämän varkailta ja hyväksikäyttäjilta, ja vielä palkitsee ja ylistää tällaisia ihmisiä, ja siten edesauttaa, että tämä vääryys vain jatkuu?

Miksi sinä ylistät vanhempiasi, joiden tiedät edustavan vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta? Se hyödyttää sinua, mutta eikö se syö sinun sielusi? Millainen ihminen sinusta kehittyy?

Sadismi, rakkaudettomuus, nujertaminen ja nöyryyttäminen ovat toimivia keinoja vallankäytössä. Nekö ovat Suomen kivijalka ja kasvualusta? Niilläkö jatkamme eteenpäin, koska niin on aina tehty? Onko tämä asia vielä tabu? Että näin tehdään yhteisknnassamme? Miksi ne ovat juuri nyt niin kovassa kurssissa? Mikä sai ne nousemaan taas arvoonsa? Mihin niitä taas tarvittiin, koska niiden käytöstä seuraa vain kärsimystä, joka lähtee kiertoon? Monen mielessä on harmaata ja piemeää.

Nujertava, sadistinen, nöyryyttävä ja rakkaudeton yhteiskuntajärjestelmämme on kitkettävä pois ja tuhottava, myös kodeista. On uudenlaisen yhteiskunnan ja kotien toiminnan aika. Vääryden ja pelon on väistyttävä ja ihmisten on saatava vapaus elää.




Nämä kuvaamasi ongelmat eivät kai ole yksin Suomen ongelmia van yleismaailmallisia.
Maailma ei ole täydellinen, eivätkä ihmiset, eikä asia tule koskaan muuttumaan, ehkä paranemaan jonkin verran.
Siksi jokainen voi tehdä vain omalta osaltaan paranusta ja
näyttää esimerkillään hyvää.
Vanha sanontahan on, että sudet johtavat lampaita.
Asioita voi parantaa varmuudella vain omalta kohdaltaan.

Uusimmat

Suosituimmat