Itselleen ääneen lukemisestä

Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Saapuessani iltaisin kotiini minibussilla, jonkalaiseksi tuo bussi aina valon vähetessä ja illan saapuessa kutistuu, on bussin radioon useimmiten valittuna YLE Radio Suomen taajuus, mistä todisteena kauiuttimista kuuluva ääni. Urheilu on kanavan ohjelmataulukossa melko edustavasti painottuneena, joten ei ole tilastollisesti kovinkaan ihmeellistä, että ensi viikollakin eräs paluumatkani bussilla ajoittuu juurikin lätkämatsin paikkeille.

http://ohjelmaopas.yle.fi/mediaoppaat/radio-opas?week=r03

Tällä viikolla kävi kuitenkin niin, että ajoutuin matkustamaan niille paikkein, kun vuorossa olivat selkouutiset. Jos ei koe kuuluvansa selkouutisten kohderyhmään, voivat ne vaikuttaa ns. pitkäpiimäisiltä eli niiden etenemistä tekisi mieli hoputtaa.

Kotiin ehdittyäni päätin tästä jatkokehitysidean saaneena kokeilla Einsteininkin, elämänkertansa mukaan, käyttämää itseopettelutekniikka eli ääneen itselleen lukemista. Itseasiassa, vaikka itse sanonkin -- anteeksi nyt vaan kaikilla luojan lampaille ja muille pullukoille -- että tämähän on nerokas tapa opettaa itseään ymmärtämään jokin asia.

Kun on kuuntelemassa luennoitsijaa jossain luokkatilassa, salissa, auditoriossa tai muussa suljetussa tilassa, niin tuolloin häiriötekijöiden osittaisesta eliminoinnista huolimatta, ongelmana on kuitenkin se, että luennoitsija ei voi kohdistaa puhettaa täsmälleen juuri Sinuun. Tämän vuoksi toisinaan voi tuntua, että jonkin asian ymmärtämiseksi olisi mielellään halunnut kuulla jonkin asian vielä uudemman kerran ja eri tavalla painottaen, mutta eihän sellaista pyyntöä käytännössä voi tehdä.

Ei ainakaan kovin usein saman luennon aikana, ja sitä kiusallisempaa se on ehdottajalle itselleen, mitä enemmän paikalla on kuulijoita. Riippuu myös tilanteen rentouden asteesta ja siitä onko luennon aiheena vallankumousmanifestin argumentointi ja retoriikka vai jokin muu. Sosiaalinen kontrolli, you know?

Itsekseen jotain oppiainetta itselleen lukien on varsin kätevää oppimisen kannalta lukea ääneen, koska tuolloin havaintomateriaalia tulevat "purkaneeksi" osiin erilaiset aivojen "toiminnalliset moduulit" kuin enimmäkseen silmien kautta dataa saaden.

Oman puheen avulla on helppo korostaa, kiihdyttää, jarrutella, kiemurrella, sekä "saman asian" tullessa prosessoiduksi eri aistien kautta "asian sisäisestä rakenteesta" saa paljon paremman käsityksen.

Huomenna menen paikallisiin raveihin näppäilemään asiakkaille totopelivetoja. Pitääpä huvikseen ihan tarkemmin kuunnella siinä ohessa kuinka hyvin kuuluttaja ottaa yleisön huomioon. Puhuuko hän ikäänkuin luennoitsija, joka puhuu kaikilla, mutta ei kuitenkaan kenellekään erityisesti vai onko hänen "kerrontansa" ikäänkuin räätälöity juuri sillä kertaa paikalla olevalla yleisölle.

Tässähän on kyse hieman eri asiasta kuin vaikka lätkämatsissa, jossa kuuluttajan sanoma päätyy sellaisten ihmisten kuuluviin, jotka eivät ole paikan päällä.

Mutta siitä itselleen ääneen lukemisesta vielä.. sen huomaa selvästi, heti kun on aloittanut ääneen lukemisen ja samalla lukemiaan sanojaan katsoen, että se mikä aiemmin vaikutti "lausepötkäleeltä", onkin nyt erilaisten korostumien ja intuitiolla havaittavien eroavuuksien kokoelma. Ymh.. olipa huonosti ilmaistu. Jonkinlainen vertaus "lievään synestesiaan" voisi toimia tässä.

Takaisin labraan..

Kommentit (12)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Tuo luennolla "itselleen luennoiminen" jalostuu useimmilla opiskelijoilla luentomuistiinpanoiksi jotka on tavallaan omia, itselle selitettyjä seikkoja luennoitsijan sanomisista.

Hämmentää.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Se on varmastikin suositeltava tapa.

Tuli vielä sellainen tarkennus tästä mieleeni, että itselleen ääneen lukemisessa on samantapainen omaa huomiota keskittävä vaikutus kuin olisi viivoittimen ja sormen käyttäminen kirjaa lukiessa. Eli sormi tai viivoitin seuraa juuri paraikaa luettavana olevaa kohtaa.

Tällä käytettävän pointterin huomiota keskittävällä vaikutuksella on se selkeä eroa luentomuistiinpanojen tekemiseen, että se mitä kuulee ja mitä kirjoittaa eivät ole synkassa; kirjoittaminen tapahtuu muistinvaraisesti, mutta kuuleminen tapahtuu "siinä ja nyt".

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Nyt alkoi punkeamaan esiin monenmoista mielikuvaa, mitkä sopivat tähän.

Esim. eräässä tv-haastattelussa, jossa oli saman pienen pöydän äärellä muutama henkilö ja jonka äärellä eräs presidenttimme, taisi olla tämä nykyinen, osoitti hivenen tuskastuneen elehdintänsä kautta, että hänen olisi hyvin pian päästävä esittämään kysymyksensä, mikä hänellä juuri sillä hetkellä oli mielessään tai muuten hän ei enää pian muistaisi mikä se hänen kysymyksensä edes olikaan.

Kolme kertaa hän ehätti avaamaan suutaan sen verran ja ojentuen siten hieman eteenpäin, että saattoi päätellä hänen olevan sanomassa jotain. Keskustelua alusta asti seurannut katsoja oli voinut jo ennalta päätellä mikä tuo kysymys oli ja moni katsoja olisi ehkä itsekin halunnut esittää juuri saman kysymyksen.

Presidentti ei kuitenkaan kahdella ensimmäisellä yrityksellä päässyt ääneen, vaan keskustelu eteni sen verran rivakkaasti, että joku muu jo ehti siihen väliin puhumaan. Hänen kasvoneleistään saattoi huomata, että toisen yrityksen jälkeen hänen jo oli hiukan hankala "pitää kiinni" omasta kysymyksestään, sekä samalla seurata mistä muusta keskustelussa puhutaan.

Hän varmastikin joutui myös muokkaamaan kysymyksen esitysasua, jotta se sopisi myös siihen kohdin keskustelua, josta oli jo jonkin verran matkaa taaksepäin siihen kohtaan, missä se alunperin oli tarkoitus esittää. Kyllä hän siinä kuitenkin onnistui, häntä kuunneltiin ja kysymys kirvoitti lisää keskustelua.

Nyt minä itse unohdin, mikä oli tämän kertomisen tarkoitus..

Ai, niin.. luennoilla omien aiempia ajatuksiaan voi "kiinnittää" paperille ja palauttaa ne sitä kautta mieleensä myöhemmin hetkeä myöhemmin tai tehtyjä muistiinpanoja kokonaisuutena tarkistellen voi palauttaa jonkinlaisen sumean vaikutelman siitä mistä luennolla kerrottiin ja mitä luennon aikana tuli ajateltua.

Vaikutelmani mukaan juuri huomion keskittyminen mahdollisimman eksakteihin ja selkeästi ja ristiriidattomasti määriteltyihin asioihin, edesauttaa ajattelun selkeyttä (eng. clarity) myöhemmin.

Tämän voisi mahdollisesti todentaa vaikkapa sitenkin, että vertaa huonosti taitettujen tai sisällöllisesti sekavien ala-asteen koulukirjojen käyttäjien koearvosanoja parempien kirjojen käyttäjien koearvosanoihin.

Tämä on ihan silkkaa hypotisointia, mutta ääneen lukeminen yhdessä luetun silmäilemisen kanssa selkeyttää ja "eksaktoi" havainnoitua ainesta. Huh.. voiko noin sanoa.. "eksaktoi"? Voiko sanasta eksakti muodostaa verbin?

Pahoittelut poikkoilusta. Kuuluu omaan ajatteluprosessiini.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Ihan hyvää settiä sulla tässä. Olen valmis olemaan samaa mieltä

Kuitenkin uskon, että ääneen lukeminen helpottaa muistiin painamista niillä henkilöillä joilla ei ole vaikeuksia lukemisessa. Ts. joille lukeminen on automaattinen toiminto. Lukijoille, jotka osaavat jaksottaa tekstin ja virkkeet niitä lukiessaan ja jotka eivät pahemmin takeltele. Yllättävän monelle on ääneen lukeminen hankalaa siten että ei voi keskittyä kahteen asiaan kerralla, lukemaan ja kuuntelemaan. Mutta jos lukuhomma sujuu, niin varmasti ääneenlukemisesta on hyötyä. Silloinhan informaatio pakkaa sisään useamman aistielimen kautta ja aivo voi ottaa infon vastaan juuri siitä aistista joka on sille vahvin. Eli hyödyttänee eritoten hyvän kuulomuistin omaavia, muuten muistaviakin varmaan tukee siinä mieleenpainamisprosessissa.

Sovitaan, että "eksatoi" on sana. Ainakin minä ymmärsin sen merkityksen lauseyhteydessään

Hämmentää.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Vatkain
Ihan hyvää settiä sulla tässä. Olen valmis olemaan samaa mieltä



Aika veikeä ilmaisu. "Olen valmis olemaan samaa mieltä.."

Vatkain
Yllättävän monelle on ääneen lukeminen hankalaa siten että ei voi keskittyä kahteen asiaan kerralla, lukemaan ja kuuntelemaan.



Olisiko näin todella? Joskus oppitunneilla tai luennoilla saattaa kuulla jonkun sanovan, ettei voi keskittyä kahteen asiaan samaan aikaisesta, mutta yleensä sen on sanonut ryhmän vitsiniekka. Jos opettaja on erikseen kehottanut tekemään muistiinpanoja, niin voidaan havaita, että kaikilta ainakin jonkin kirjoittaminen sujuu samaan aikaan kuin puheen kuunteleminen, aiheesta riippumatta.

Väitän kuitenkin olevan niinkin, että kaikkien ihmisten kohdalla on niin, että jostain miettimästään asiasta joutuu "päästämään irti", joutuessaan samaan aikaan kuuntelemaan ja kirjoittamaan. Se ajatus, mikä on laskettava toviksi vapaaksi voi olla vaikkapa se mitä aikoo tehdä seuraavana päivänä. Jos kerran on niin, ettei kaikkea voi ajatella yhtä aikaa, vaikka ihminen näennäisen hyvä moniajossa onkin, niin voisi ajatella, että periaatteessa mistä tahansa asiasta saa sitä enemmän irti, kunhan keskittyy enimmäkseen vain siihen yhteen asiaan, sekä mahdollisesti sitä suoraan tukeviin (lue: amplifioiviin) asioihin. Höystettynä ihan pikkuriikkisellä määrällä ei-asiaan liittyvillä asioilla, jotta saadaan pari uutta assosiaatiolinkki aikaiseksi.

Vatkain
Mutta jos lukuhomma sujuu, niin varmasti ääneenlukemisesta on hyötyä. Silloinhan informaatio pakkaa sisään useamman aistielimen kautta ja aivo voi ottaa infon vastaan juuri siitä aistista joka on sille vahvin. Eli hyödyttänee eritoten hyvän kuulomuistin omaavia, muuten muistaviakin varmaan tukee siinä mieleenpainamisprosessissa.



Amk:nkin opiskelutekniikoihin perehdyttävillä oppitunneilla mainittiin juuri tuo eri aistien painottuminen eri ihmisillä. Onko se tosiaan niin, että jokin aisti on joillain ihmisillä aina parempi kuin jokin toinen?

Vierailija

Ääneen lukeminen kehittää suullista ilmaisukykyä ja ulosantia, mutta se hidastaa lukemista. Kestää tolkuttoman kauan lukea muutama sata sivua ääneen.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Katsoin läpi nuo Aisteihin perustuva oppimistyylijaottelu -sivut. Siinä yhteydessä mieleeni palautui erään blogikommentoijan näkemys ohjelmointikieli PHP:n tuloillaan olevan uuden version (versio 6) ominaisuuksien selitettävyys ohjelmointikielen opettajan näkökulmasta. Kirjoittajan mielestä tiettyjä käsitteitä oli hankala opettaa vasta ohjelmointia aloittelevalle.

Olen havaitsevinani tässä ”aisteihin perustuvassa oppimistyylijaottelussa” selitysmallin, joka on muodostunut tuollaiseksi sen vuoksi, että se on helppo selittää. Sitä ei erityisesti tarvitse päntätä, vaan se menee ymmärrykseen ihan sellaisenaan kaikille, jotka omaavat normaalit aistit ja käyttävät niitä.

On helppo selittää, että ”olet auditiivinen oppija, jos opit uutta helposti kuuntelemalla..” tai ”jos visuaalinen esitystapa tuntuu sinusta mielekkäimmältä oppimistavalta, olet visuaalinen oppija”.

Voin kertoa, että tiputin juuri edessäni olevalle pöytäpinnalle nuppineulan. Tunnustelin nuppineulaa ja sen päitä sormineni ennen tiputtamista, katsoin sen tippumista, kuulin äänen, joka syntyi sen osuessa pöydänpintaan.. ja sitten käänsin pääni siitä poispäin. Edelleen poispäin kääntyneenä ollen, palauttelin mieleeni miltä tuntui hypistellä sitä nuppineulaa, minkä äänen se sai aikaiseksi ja mihin asentoon se lopulta päätyi suhteessa katselukulmaan.

Elämänkokemuksestani voin johtaa hypoteesin, että viikon kuluttua tulen edelleen muistamaan kaikki nämä kolme asiaa: hypistelyn, soundin ja visuaalin. Ne tulevat pompsahtamaan mieleeni yhtenä erottamattomana ryppäänä. Minkälainen oppija siis olisin? Muistaisin myös asettamani "tagit" (vrt. blogiviestin kategoriat), sekä omia mietteitäni tuolloiselta hetkeltä, sekä kaikenlaista muuta pientä tuolta ajanhetkeltä (vrt. aiemmin kuvailtu tv-haastattelu).

Noilla sivuilla sanotaan, että kyse on yksilöllisestä jonkin aistikanavan suosimisesta eli toisin sanoen kyse ei olisi pysyvästä jonkin aistikanavan dominoivuudesta, vaan jonkinlaisesta omasta valinnanvapaudesta.

Vai onkohan tuossa teoriassa tai ainakin noilla sivuilla todella tarkoitettu sanan suosiminen käyttämisellä viitata siihen, että kyse olisi yksilön omasta valinnasta vai olisiko tämä suosiminen sittenkin enemmänkin synonyymi sanalle dominoivuus? Meinaan että olen kuullut lukuisan määrän opettajia eri oppilaitoksissa sanovan, että ”toiset oppivat parhaiten kuvien avulla ja toiset kuuntelemalla” eli siinäkin väittämään sisältyy olettamus, että jokin aistikanavan olisi dominoiva. Jokuhan ne opettajatkin opettaa..

Muistan amk:n ihastuttavan nuoren naisopettajan hieman pahastuneen, kun tulin juurikin tällä tavoin kyseenalaistaneeksi hänen kalvoilta opettamansa asian. Toivottavasti hän on tervehtynyt siitä koettelemuksesta. Itseasiassa, tiedän hänen tervehtyneen siitä, sillä pahoittelin tekoani myöhemmin huolellisesti. Eksaktimpaan ymmärrykseen halajaminen ei aina muista katsoa aikaa ja paikkaa.

Noiden sivujen mukaan kyseinen teoria on adaptoitu vuonna 1995 julkaistusta teoksesta. Siitähän on aikaa jo.. niin, onhan siitä jo aikaa.

Muistelen joskus männä vuosina minun olleen hankalampi erottaa websivujen eri pääväreillä erotettuja laajempia osioita toisistaan pelkästään toisistaan eroavan värimaailman avulla. Tarkoitan, että minulta kesti paljon pidempään oppia itselle uusien websivujen käyttämä värikoodisto (violettisuus, sinisyys, vihreys.. osio 1, osio 2, osio 3..) kuin nykyään. Toisin sanoen minun piti ensin käydä läpi uuden mielen skeeman oppiminen (”websivujen osioiden erottaminen toisistaan eri värein maalaten”) ja vasta sitten aloin muistaa helpommin eteentulevien uusien sivustojen käyttämän värikoodiston.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni myös vuosituhannen alussa tv:ssä ja netissä trendiksi noussut pisteviivan käyttö erottamaan sisällöllisesti eri alueita toisistaan, mikä opetti kaikelle kansalle uuden mielen skeeman.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni myös vahvassa nousussa oleva kosketusnäyttöjen kirjon lisääntyminen.

Kysymys: Voisiko kosketusnäyttöjen määrän lisääntyminen eri muodoissaan kuten vaikkapa omassa älypuhelimessa, tietokoneruudulla, mainostelineissä ja baaritiskiin upotettuna piirtelyalustana, vaikuttaa ihmisen oppimisen painottumiseen kinesteettisen oppimisen suntaan?

Vai olisiko kyse jälleen selitysharhasta, jossa painottuu sana kosketus? Tai siis minun oma väittämänihän se vain olisi, tämä selitysharhan esiintyminen. You do your own conclusions.

Huvin vuoksi pari multitouch-linkkiä tähän loppuun:

http://citywall.org/index_fi.html
http://www.i-bar.ch/en/video/
http://www.labbinaer.de/index.php...sensisphere&media=3

Vierailija

Sanomalla ajattelemansa asian ääneen, ottaa mukaan myös vasemman aivopuoliskon tehokkaammin ongelman työstämiseen. Kielellisistä toiminnoista vastaavat aivoalueet ovat paljolti vasemmassa aivopuoliskossa ja kun tuotamme puhetta, herättelemme koko aivopuoliskoa työstämään ongelmaa tehokkaammin, jolloin prosessointikykymme kasvaa.

Muutama vuosi takaperin luin myös toisesta näkemyksestä siihen, miksi asian sanominen ääneen auttaa asian käsittelyssä, mutta en nyt muista mikä se oli. Se saattoi liittyä jotenkin asian jäsentelyyn, eli kun sanoo asian ääneen, on siitä tehtävä mielessä jäsentely, josta on sitten helpompi jatkaa työstämistä.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Mä kyllä uskon siihen että ihmisillä on jokaisella paras tyyli oppia. Siis jokaisella omansa. Eri asia sitten, kuinka selkeä tämä ero on. Itse esim. suosin lukemista ennemmin kuin kuuntelua, mutta opin ja ymmärrän kyllä kuullustakin. Ero ei ole järin suuri tai selvä. Kyllä noilla oppimistyylitesteillä voi varmaan osviittaa saada miten itsellä kannattaisi opiskella, mutta kuitenkin siihenkin vaikuttaa niin moni seikka. Esim. vaikka miten olisi kuulomuisti niin jos on tottunut pänttäämään lukemalla, niin varmasti se tapa jolla on oppinut ja tottunut oppimaan on se tehokkain. Ja varmaan muut tyylit on opittavissa ja omaksuttavissa. Ns. "normaalin" ihmisen kohdalla en ole varma onko noista testeistä hyötyä siis että kannattaako niiden perusteella muuttaa omaa, jo hyväksi havaittua ja totuttua (ja tehokasta?) tapaa oppia. Eri asia , jos jollakulla on vaikkapa häiriöitä jollain osa-alueella. Vaikkapa lukihäiriöstä kärsivän on varmaan helpoin oppia kuuntelemalla tai tekemällä kuin lukemalla, ja tällaisissa tapauksissa, joissa henkilöllä on jokin haitta, voi oppimistyylitesteistä ja oppimistyylin muokkaamisesta paremmin itselle sopivaksi olla hyötyä.

Mitä tulee kosketusnäyttöihin, niin kysymyksesi voi kääntää myös toisin päin. Onko tuleva/oleva kosketusnäyttötrendi seurausta siitä, että vihdoin teknologia mahdollistaa sen tehokkaimman tavan hyödyntämisen? Siis ei siten, että kosketusnäytöt luovat learning-by-doing -metodin paranemisen ja laajenemisen, vaan niin että ihmisten ja enemmistön vahvasta learning-by-doing- metodin osaamisesta ja laajasta levinneisyydestä johtuu että kosketusnäytöt leviävät. En tiedä, mutta näinkin voi asian kuutioida.

Hämmentää.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Juha
Kielellisistä toiminnoista vastaavat aivoalueet ovat paljolti vasemmassa aivopuoliskossa ja kun tuotamme puhetta, herättelemme koko aivopuoliskoa työstämään ongelmaa tehokkaammin, jolloin prosessointikykymme kasvaa.



Kiinnitin tuossa huomiota käyttämääsi sanaan 'paljolti'. Samankaltaisella tietyllä varovaisuudella saattaisin itsekin esittää väitteitä, joissa käsitellään aivopuoliskojen erikoistumista johonkin asiaan. Tämä lienee kumminkin niitä asioita, jotka laajenevat herkästi kovin monimutkaiseksi mietettäväksi.

Mutta miksi sanot, että herättelee koko aivopuoliskoa? Ei kai se koko aivopuolisko sentään leimahda väreihin, jos tälläisessä tapauksessa aivoja fMRI-kuvantamislaitteella tutkittaisiin?

Asia on mielenkiintoinen, mutta nyt en tullut vaivautuneeksi muuta kuin heittäneeksi Sciamin hakukoneelle hakusanaksi 'hemisphreres' ja se putkautta mm. artikkelin, jossa sanotaan seuraavaa (korostus oma):

The fMRI images showed that the emotional coloration inherent in tone stimulated two cortical regions--one in the frontal lobe and one in each of the parietal lobes--but it did so more markedly on the right side. Differentiating intonation was the result of numerous small contributions from both hemispheres. This conclusion gave the researchers much to ponder. Suddenly, the question of whether the right hemisphere is primarily responsible for emotions could not be answered clearly. Which hemisphere takes the leading role seems to depend not just on which sense is stimulated (vision or hearing) but also on the nature of the stimulus (tone versus words).



Tiede.net:in keskusteluista löytyi pikahaulla aivopuoliskoista keskustelua lähinnä siihen pyörivään siluettityttöön liittyen.

Vierailija
smarko
Kiinnitin tuossa huomiota käyttämääsi sanaan 'paljolti'. Samankaltaisella tietyllä varovaisuudella saattaisin itsekin esittää väitteitä, joissa käsitellään aivopuoliskojen erikoistumista johonkin asiaan. Tämä lienee kumminkin niitä asioita, jotka laajenevat herkästi kovin monimutkaiseksi mietettäväksi.

Mutta miksi sanot, että herättelee koko aivopuoliskoa? Ei kai se koko aivopuolisko sentään leimahda väreihin, jos tälläisessä tapauksessa aivoja fMRI-kuvantamislaitteella tutkittaisiin?




Olet oikeilla jäljillä. Käytin sanaa "paljolti", koska pyrin tarkoituksellisesti varovaiseen ilmaisuun, sillä aivopuoliskojen välillä ei ole tarkkarajaista erikoistumista tiettyihin tehtäviin.

Käytin ilmaisua "koko aivopuoliskoa", koska yrityksestä huolimatta en osannut olla riittävän varovainen, vaan tekstiin jäi kuin jäikin tämä täky pilkunviilaajille. Korrekti ilmaisu on "laajemmin ko. aivopuoliskoa".

Uusimmat

Suosituimmat