Opiskelu teknillisessä yliopistossa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen koittanut etsiä tietoa siitä, että kuinka suuri muutos tulee opintojen haastavuuten, kun siirrytään lukio-opiskelusta teknilliseen yliopistoon. En kuitenkaan ole löytänyt mitään merkittävää keskustelua asiasta.

Eli miten esimerkiksi matematiikan ja fysiikan opiskelu muuttuu siirryttäessä teknilliseen yliopistoon opiskelemaan automaatiotekniikkaa?
Voiko olettaa, että menestyy vähiintäänkin tyydyttävästi, jos on menestynyt hyvin lukiossa?

Kommentit (10)

Euphemos
Seuraa 
Viestejä793
Liittynyt16.3.2005

Ei voi, sillä yliopistotasolla edes tyydyttäväkin menestys on vähintään viikkokausien työn ja tuskan takana. Ei siis voi hutiloiden tenttiä kursseja läpi, vaan niiden asioiden sisäistäminen vaatii ahkerahkoa laskurutiinin ylläpitämistä + osapuilleen kaikki kaavat sun muut pitää osata ulkoa + pitää myös ymmärtää ne periaatteet, jotka kätkeytyvät symboliviidakon taakse, jotta niitä pystyy luovasti soveltamaan.

Nervus rerum

Toope
Seuraa 
Viestejä23166
Liittynyt23.7.2006

Lukion ja yliopiston/korkeakoulun välillä on se ero, että täytyy siirtyä tiedon pänttäämisestä (ulkoa opiskelusta) tiedon omaksumiseen ja muokkaamiseen.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
NextStep

Eli miten esimerkiksi matematiikan ja fysiikan opiskelu muuttuu siirryttäessä teknilliseen yliopistoon opiskelemaan automaatiotekniikkaa?
Voiko olettaa, että menestyy vähiintäänkin tyydyttävästi, jos on menestynyt hyvin lukiossa?



Ei voi. Itse oletin aikoinani noin enkä panostanut aluksi juurikaan enempää opintoihin, mutta sen sijaan opiskelijaelämään kylläkin. Se löi nopeasti kynsille. Ensimmäisen vuoden peruskurssit rämmin rimaa hipoen massan mukana läpi, mutta sitten alkoi nousta matematiikassa yms. tasokäyrä niin jyrkäksi nenän edessä, että huomasin, etten osaakaan yhtään mitään. Oli opeteltava opiskelemaan. Piti siis luoda aktiivisesti rutiinit läksyjen teolle, harkoissa käymiselle jne. Piti oikeasti seurata opetusta, lukea kirjat jne. Siitä pikkuhiljaa sitten kuroin etumatkaa kiinni ja arvosanatkin kääntyivät viimein nousuun.

Yliopistossa käytännössä kaikki vastuu opiskelusta on itsellä ja sen on oltava oma-aloitteista ja aktiivista, yliopisto tarjoaa vain apuja siihen opetuksen, tilojen, oppimateriaalin yms. muodossa. Vaikka läsnäolosääntöjä onkin, niin pelkkä passiivinen mukana roikkuminen ei juuri auta.

Yliopisto-opiskelu vaatii, että ottaa kaiken potentiaalinsa käyttöön. Suoraa korrelaatiota lukioarvosanoihin tuskin lie mahdollista tehdä, koska eri ihmiset toimivat eri tavoin kummassakin vaiheessa. Jotkut tsemppaavat jo lukiossa, toiset eivät opi vielä yliopistossakaan. Joillakin tapojen muutos onnistuu pakon sanelemana siirtymävaiheessa. Joillakin muut rajat voivat tulla vastaan.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005

Hyppäys tiedon omaksumistahdissa on astronominen. Ensimmäisillä luennoilla ja laskuharjoituksissa lyödään kuvainnollisesti halolla päähän. Lahjakaskin selviää hommasta vain työnteolla, laskuharjoituksiin kuluu tyypillisesti useita tunteja päivässä. Siinä missä lukiossa vatvotaan jokaista opetettua asiaa viikko, TKK:lla joka luennolla tulee uutta asiaa aivan tolkuttomasti, ne on kerran esillä sen viikon laskuharjoituksissa, ja sitten ne on parempi osata, jos aikoo ymmärtää jatkossa jotain.

Tuosta selviää kyllä kunnialla, kunhan tiedostaa muutaman asian. Tärkein on se, että opiskelu on työntekoa. Lahjakkaat selviävät lukiossa usein hengailemalla, mutta TKK:lla se riemu loppuu. Matematiikan (ja siihen liittyvien teknisten aineiden) oppiminen tapahtuu nimenomaan itse laskemalla. Lukeminen tai luennot parhaimmillaankin vain tukevat laskuharjoituksia. Mallivastauksia ja kirjoja plaraamalla voi kyllä saavuttaa valheellisen osaamisen tunteen, mutta tentissä tulee seinä vastaan. Laskuharjoituksista on syytä tinkiä kaikkein viimeiseksi, jos viihdepuoli pakottaa (se on tosin se kaikkein vaativin osa-alue, luennolla nuokkuu kyllä krapulassa ja kirjaa on lukevinaan, mutta yritäpä laskea jotain...).

Ja tuo Koshin mainitsema itsevastuu on syytä painaa mieleen. Otat itse selvää mitä kursseja kuuluu opiskella tiettyihin tavoitteisiin (esim. perusopintokokonaisuudet) pääsemiseksi, missä ja koska ne pidetään, ilmoittaudut, suoritat ja tentit. Kukaan ei potki perseeseen, mutta opintotukibyrokraatit lyövät kyllä rahahanat kinni, jos eivät opinnot etene.

Kannattaa sitten nähdä hieman vaivaa ja opetella ne ensimmäisen parin vuoden perusluonnontieteet kunnolla, vaikka ne eivät saa ansaitsemaansa arvostusta opiskelijoiden parissa. Perusasioiden hallinta antaa enemmän valinnanmahdollisuuksia jatkossa on "vähemmäm matemaattisillakin" aloilla suuri etu sitten, kun suoritat erikoistumiskursseja.

Vierailija

Kiitos vastauksista, avarsi ainakin hieman katsomusta jatko-opintoja kohtaan. Tosiaankin kun perehtyy yliopisto-opiskeluun tuntuu tyhmältä kuinka helpoksi lukio-opiskelu on tehty.

Uusimmat

Suosituimmat