"Meidän Arttu meni sotaan"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kun lukee talvisodan kertomuksia, niin ihmetyttää kuinka erilaisia tämän päivän Veetit ja Aleksit ovat.

Myös kotirintamalla tehtiin semmoista 70-90 tuntista viikkoa. Testi koski jokaista vauvasta vaariin.

On päivän selvää, ettei strategia voi enää perustua fyysiseen ulkoilmaelämään, eikä kotirintamaa voi jättää päiväksikään ilman kahvia ja kermaleivoksia.

Mutta pointtini ei ole tämä, vaan se, että kuinka paljon ihmislaji muuttui 1-2 sukupolvessa. Henkinen kestävyys on myöskin romahtanut. Miksi ? Olemmeko parin sukupolven päästä ihmisraunioita suurimman osan elämäämme ? En edes uskalla ekstrapoloida nykyistä kehitystä.

Huomasin aikoinaan itsekin, että varusmiespalvelus oli henkisesti ajoittain raskas, vaikka kaikki oli oikeastaan aika mukavaa. Jos rauhan aikana pitää pinnistellä, niin miten pärjäisin sodassa ? Viikko ilman olutta ? Ilman telkkaria ? Toisten käskettävänä, ei ole minun juttuni. Metsäkin pelottaa nykyisin, varsinkin jos pitäisi kävellä yksin pimeässä 5km.

Hyviä arjen juttuja:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/index.htm

7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä

Raija Vertainen os. Orava

Isäni Antti Orava s. 13.1.1903 oli ikäluokassa, joka oli vanhin palveluun kutsutuista. Isän sotaan lähdön Toholammilta muistan monella tapaa kipeänä. Kutsua oli tiedetty odottaa ja pelätä. Kylille oli valittu viestinviejät, jotka kaksistaan veivät sanaa talosta taloon. Naapurimme isäntä oli yksi heistä, mukanaan toinen kyläläinen. Vieläkin minulle nousee sama tunne: pannaan ovet lukkoon, nyt ne tulevat! Miehet kutsuttiin suojeluskuntaan kirkonkylälle, jossa saivat ohjeet ja päivämäärän, jolloin kuljetusautot tulevat suojeluskuntatalolta hakemaan.

Muistan kuinka äiti valvoi ja ompeli isälle lumipukua lakanoista. Montaa lakanaa meillä ei ollutkaan mutta pääasia, että isä saisi lumipuvun ettei ryssät rintamalla erottaisi. Lapsen mielessä ei käynyt ajatustakaan etteikö meidän isä osaisi oikeasti sotia. Suojeluskuntatalolla ommeltiin lumipukuja, karstattiin villoja, kehrättiin lankoja ja kudottiin sukkia ja lapasia, leivottiin leipää.

Äidin ollessa suojeluskuntatalolla, josta käveli 6 km kotiin, olimme pari vuotta vanhemman Alpo-veljen kanssa olleet navetassa. Onnikki lehmä oli poikinut. Minä pelkäsin suurisarvista Onnikkia. Veljeni kanssa nostimme vasikan karsinaan, jossa ennestään oli Leena-lammas vuonineen. Toiset lehmät ammuivat eikä tilanne kaiketi missään tapauksessa mennyt ihan oikein. Teimme sen, minkä osasimme.

Isän sotaan lähdön tunnelman muistan aina. Jäähyväistunnelma oli syvä. Isä lohdutteli äitiä mutta särkyi itsekin äidin itkuun. Äitiä hän halasi. Meille teroitti äidin auttamista ja tottelemista. Kun isä lähti, äiti itki suurella äänellä - me mukana. Isä ei joutunut rintamalle, mitä emme silloin tienneet. Isäni oli Vitele nimisessä paikassa seppänä sodan aikana, taitava kun oli käsistään. Kirjeitä tuli usein. Reissulta hän toi sotamuistona ammuksen hylsyn, johon oli kirjoittanut: Raijalle.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Paria juttua mitkä eivät selitä kansamme henkistä romahtamista:

- kaupunkilaispojatkin teki määrätietoista jälkeä sodassa. Maaseutumaisuuden väheneminen ei siis ole syy.

- molemman vanhemman olemassaolo ei selitä, koska esim omat vanhempani eivät ole eronneet, silti en uskaltaisi yksin korpeen esim viikoksi. Sekoaisin keskellä luontoa. En voisi kuvitella itseäni myöskään keskelle Atlanttia laivalle, tai ainakaan pelastusveneeseen. Henkinen lujuuteni on kadonnut, enkä siedä sitä. Aion korjata sen, kun tiedän keinon.

Vierailija

Eiköhän tämä päde kaikkina aikoina ja kaikkialla muutenkin. Mutta silti se mielestäni pitää paikkaansa. Ja kaikesta eniten se pitää paikkaansa sen suhteen mitä viime sukupolvien aikana on tapahtunut. Kaipa se liittyy siihen mitä opitaan yhteiskunnalta ja elämältä odottamaan. Elämä siellä maatilalla tuohon aikaan ei välttämättä kovin leppoisaa ollut.

edit: Myöskin kasvatustavat ovat nykyään kovin erilaiset. Tietynlainen ylisuojelevaisuus on aika yleistä mielestäni, että lasta pitää suojella pahalta maailmalta ja tämä menee monesti liiallisuuksiin.

Vierailija

Etsin helppoa vastausta.

Alkoholi, joku rokote, joku ruoka ?

Etelän hedelmiä alettiin tuomaan Suomeen vasta 1960-luvun lopulla, esim banaanit. Vielä 1970-luvulla hedelmätiskit oli aika pieniä.

Koululaitos ?

Uskosta luopuminen, tai ennemminkin uskon sisällön muuttuminen ? Käsitys siitä, että voitko edes olla koskaan oikeasti yksin, edes korvessa.

Voisin pärjätä viikon korvessa, jos mukana olisi koira. Elämässäni ei ole ollut eläimiä, joten ei ollut ketään jolle voi höpöttää, ennen kuin netti keksittiin Al Goren toimesta.

Ihmisille ja Jumalalle pitää puhua niin rationaalisesti.

Vierailija

Ensi viikolla tähän taloon hankitaan koira tai parikin.

Teesini on, että jos lapsi kokee ehdotonta kiintymystä, niin hänestä tulee henkisesti jämäkämpi. Ei syö masennuslääkkeitä heti jos jää Emmerdalen jakso näkemättä.

Koiraihmiset ei ole samanlaisia narisijoita kuin muut. M.O.T

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Joo, mullakin ton kestämisen kanssa on ongelmia, mulla on nääs paniikkihäiriö joka ilmenee käytännössä siten että leffateatterissa esityksestä ei voi nauttia ja ahtaat junat on yhtä helevettiä, mietin vessaan menoa ja hikoilen kassien alta pahan hajuista hiekeä ihan saatanasti. Se oli merkittävin syy miksi vaihdoin sivariin.

En tiedä onko itsekkyys syntiä? Eihän nekään kundit jotka käyvät armeijan ole täysin epäitsekkäitä työpaikkojen saamisessa maassa jonka henkinen ilmasto vaatii miehiä käymään armeijan osoittaakseen olevansa kelvollista työntekijä ainesta.

Pohjustan edellä mainitulla sitä että yritän välttää mahdollisen eturintamaan joutumisen kehittämällä vapaa-ajalla kielitaitoani, hallitsen kohtalaisen hyvin Vennään kielen alkeet ja nyt on menossa Kiinan alkeiskurssi. Nin Hao! ja 3gpaBcmByume! etc...

Syy miksi uskon että kielitaitoni kehittäminen edesauttaa minua välttämään likaiset tehtävät on se että sodan pilvien värjätessä Itätaivaan apeudesta synkeiksi ei ole aikaa opetella venäjää edes välttävällä tasolla vaan kaikkien kynnelle kynenemättömienkin on puhallettava yhteen hiileen eikä kusta mihin sattuu, periaatteella ketju on yhtä vahva kuin heikoin lenkki, ja ryhmän tuloksen arvo on enemmän kuin osiensa kykyjen summa, synergia etuja yms. moms.

Katson henkilönä jolla on näitä syyke juttuja velvollisuudekseni henkisten taitojen kehittämisen, sillä minusta ei olisi vittuakaan hyötyä rintamalla jos kusisin housuun jo kuorma-autoon noustessa hokien mielessäni "Keskity ja taistele, kaikki hyvin" voimatta keskittyä tulevan koetoksen hoitamiseen.

Tyyneyden, sanotaanko sitä särmän luonteen, katson olevan luovuuden ja kiitettävän työsuorituksen eräs peruspilareista, olosuhteet joissa voi antaa ajatusten vaellella kuitenkaan käytännön haasteita unhoittamatta.

-

Vierailija

Kansa on yksinkertaisesti ollut liian kauan ilman sotaa. Vain uusi Talvisota niin entinen ryhti ja kestävyys palautuu äkkiä. Jokainen sukupolvi tarvitsee oman sotansa. Uusi sota ja isommat ruumishuoneet! Niitä tämä aika vaatii, ei lisää maahanmuuttajia. Ellei sotaa lähempää löydy, niin se on haettava vaikka Afganistanista!

Vierailija
Lektu-Elli
Ensi viikolla tähän taloon hankitaan koira tai parikin.

Teesini on, että jos lapsi kokee ehdotonta kiintymystä, niin hänestä tulee henkisesti jämäkämpi. Ei syö masennuslääkkeitä heti jos jää Emmerdalen jakso näkemättä.

Koiraihmiset ei ole samanlaisia narisijoita kuin muut. M.O.T


Hieno aloitus.
"Älä kysy mitä valtio voi tehdä hyväksesi,
-- vaan mitä itse voit tehdä valtiosi hyväksi."

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Peter Beelsebup
Katso veljeni, sieluni silmäs itkevät verta lukiessani miten alas Herran kristikansan edustaja voi vaelluksessaan vajota.

Oi, Mestari, annathan anteeksi tämän Peterin paholaisen paaduttaman sydämen pimeät aikeet hämmentää viattomia tiede.fi palstan lukijoita.

Herra miksi, annoit Peterin sutkauttaa edelllä mainittu sutkautus, tiesinhän minä, oi nöyrä palvelijasi, että olisit voinut estää tämän.

No anna minulle voimaa runkata sen verran mitä voin, ja hyväksyä se mihin en kykene.

Siunausta rakas Peter!

-

Vierailija
Lektu-Elli
Kun lukee talvisodan kertomuksia, niin ihmetyttää kuinka erilaisia tämän päivän Veetit ja Aleksit ovat.

Myös kotirintamalla tehtiin semmoista 70-90 tuntista viikkoa. Testi koski jokaista vauvasta vaariin.

Mutta pointtini ei ole tämä, vaan se, että kuinka paljon ihmislaji muuttui 1-2 sukupolvessa. Henkinen kestävyys on myöskin romahtanut. Miksi ? Olemmeko parin sukupolven päästä ihmisraunioita suurimman osan elämäämme ? En edes uskalla ekstrapoloida nykyistä kehitystä.


Iltalehti:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009012 ... 4_uu.shtml
Nina Mikkonen
- Mä ajattelen näin, että kyllähän lapsi on sopeutuvainen. On selvää, että lapsi sopeutuu päivähoitoon ja oppii miten siellä parhaiten pärjää. Hän oppii, miten siellä saa olla parhaiten rauhassa, hän oppii miellyttämään ja tietää nokkimisjärjestyksen.
Vierailija

Hei Baal1984, paniikkihäiriö ei olisi estänyt varusmiespalvelusta. Tuhannet käy joka vuosi.

Sodassa ne on parhaita. Ne sotii voittaakseen, koska vankeus ei ole vaihtoehto. Käytän termiä komentaja-aines.

Komentaja-aines laatii ja varmistaa perääntymisreitit silloinkin kun liike on nopeaa ja tilanne elää. Selviämishalun pitää olla kirjoitettu alitajunnan soluihin, ja kyky tähän voi kehittyä *vain* jos ihminen on tehnyt sitä koko ikänsä, joskus useita kertoja päivässä.

Komentaja-aines ei mene ansaan eikä heiltä lopu ruoka tai ammukset. Hän ei tee lapsuksia. Jos vastustaja saa liikaa vahvistuksia, niin vetäydytään ja jatketaan sitten kun meille sopii. Aloite on aina, AINA komentajalla.

Edes rohkea kovis ei voi voittaa viisasta. Se on matemaattinen fakta.

Vierailija
Peter Bätrefolk
Kansa on yksinkertaisesti ollut liian kauan ilman sotaa. Vain uusi Talvisota niin entinen ryhti ja kestävyys palautuu äkkiä. Jokainen sukupolvi tarvitsee oman sotansa. Uusi sota ja isommat ruumishuoneet! Niitä tämä aika vaatii, ei lisää maahanmuuttajia. Ellei sotaa lähempää löydy, niin se on haettava vaikka Afganistanista!



Maailman ohuin kirja: Ruotsalaiset sotasaavutukset.

Ne vaan ei osaa..

Vierailija
Lektu-Elli
Paria juttua mitkä eivät selitä kansamme henkistä romahtamista:



Kansamme..? Mitä hittiä.. tänään oon jutellut vaikka miten monen suomalaisen ja parin ulkomaalaisen kanssa eikä ne mitään ole romahtanu, enkä minäkään..

- kaupunkilaispojatkin teki määrätietoista jälkeä sodassa. Maaseutumaisuuden väheneminen ei siis ole syy.

- molemman vanhemman olemassaolo ei selitä, koska esim omat vanhempani eivät ole eronneet, silti en uskaltaisi yksin korpeen esim viikoksi. Sekoaisin keskellä luontoa. En voisi kuvitella itseäni myöskään keskelle Atlanttia laivalle, tai ainakaan pelastusveneeseen. Henkinen lujuuteni on kadonnut, enkä siedä sitä. Aion korjata sen, kun tiedän keinon.




Mensaani nosti esiin sosiaalisen aspektin..
Ei se minullakaan helppoa ollut. Uskonnollisuutta, kotinurkissa koulikään.. vanhemmatkin eros vasta kun olin jo 16v. Hidasta itsenäistymistä, pelkoja, yksinäisyyden tunteita..
Koivuniemen herra oven karmissa.. *auts*

En minäkän ilman koiria metsään mene ja vieraiden koiria pelkään. Kauhu!

Vierailija

Pönni, olet yli 50v.

Opiskelijat on hajoamispisteessä.

Mene tänne 2 viikon päästä:

Opiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen seminaari 6.2.2009 Helsingissä

Aika: perjantai 6.2.2009.
Paikka: Vanhan ylioppilastalon musiikkisali, Mannerheimintie 3, Helsinki.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat