Pelkkä psykiatrioiminen kiellettävä lailla?

Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Otsikko on hivenen raflaava, mutta sen järkiperäisyys syntyy siitä havainnosta, että psykiatria on tieteenä erittäin epämääräinen verrattuna esim. biologiaan, joka sekin on epämääräisempi kuin esim. kemia. Nettisarjakuva xkcd:n strippi ilmaisee tämän ongelman varsin osuvasti: http://imgs.xkcd.com/comics/purity.png

(Olen lähettänyt tämän saman tekstin puolelle tusinalle keskustelufoorumille, joilla on terveysaiheinen osio, syystä että moni näistä foorumeista on terveysaiheiden osalta melko harvakseltaan keskustelua käyvä.)

PSYKIATRIA ON EPÄEKSAKTIA, BIOLOGIA JA KEMIA TÄSMÄLLISEMPÄÄ

Tällä erää minulla on kaksi pääsyytä tälläisen asian esiinnostamiseen., joista toinen on henkilökohtainen ja toinen epäitsekäs. Käyttämäni esimerkit valikoin omista kokemuksistani, koska vuosien aikana olen tutustunut tähän henkilöön eli itseeni siinä määrin, etten voi sanoa tuntevani ketään muuta häntä paremmin.

Kakkosyy eli epäitsekkäät syyt ovat jonkinlaista kaipuuta saada vähintäänkin tarjolle uutta ja erilaista tutkimusta/ammatinharjoittajaa, sekä laimentaa tuurilla hoitavien ja itseään kaikkitietävänä pitävien lääkäreiden osuutta. Erityisesti minua häiritsee se, että kuluneen vuosikymmenen aikana epätäsmällisiin tieteisiin kuten psykiatriaan uskotaan edelleen ihan sellaisenaan. Ikäänkuin siinä ei olisi enää mitään epäselvää ja vain pelkkä rutiininomainen soveltamistyö olisi jäljellä.

Tämä seuraava voi kuulostaa pelkältä nälvimiseltä, mutta voin kertoa, etten saa siitä mitään erityisiä kiksejä. Siis.. kansalaisten tietämättömyydestä psykiatrian suhteen kertoo paljon mm. se, ettei netissä sanomalehtien verkkosivuilla käytävissä keskusteluissa, jotka käsittelevät jonkun "mielenhäiriössä" tekemää tekoa, juuri kukaan ei viitsi, osaa tai rohkene esittää biologiaan, fysiologiaan tai kemiaan pohjautuvaa teoriaa tai näkemystä siitä, miksi tapahtui kuten tapahtui.

Osittain teorioiden tekemisen vaikeus voi johtua siitäkin, että esim. STT, joka on nykyään viihteeseen keskittyvien firmojen yhdessä omistama, ei tuota sellaista luettavaa, josta voisi tehdä hyviä päätelmiä. Toinen vaikeus syntyy siitä, että kun jatkuvasti tuodaan esiin kolmea samaa pääsyytä eli lääkityksen puutetta, lapsuus-/kouluaikaa ja masentuneisuutta, niin voi alkaa tuntua siltä, että muita selityksiä ei tarvitakkaan. Vaikken vielä olekaan asiaan tarpeeksi tutustunut, alan kallistua Tolosen Matin näkemyksien suuntaan siinä, että esim. masennus on "hiljaa kytevä tulehdustila" [1].

[1] http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/tulehdus.html

RAVITSEMUKSEN, ALLERGIOIDEN JA TULEHDUSTEN KORRELOIVUUS AIVOTOIMINTAAN

Samassa yhteydessä kun olen viime viikkoina lueskellut vanhoja minusta kirjoitettuja lääkärin raportteja, olen pyrkinyt seuraamaan strukturoidusti omaa vointiani, tuntemuksiani, ruokailujani ja ruoansulatustani. Alan olla erityisen vakuuttunut siitä, että ehkä kaikki sellaisetkin hetket, jolloin oloni on tuntunut tosi synkältä, ovat johtuneet ravintoaineiden imeytymisestä, ravintoaineiden vajeista, liikunnan vajeista, tulehduksista, allergioista, siis muista asioista kuin "elämän kovuudesta" tai ”masentavista koettelemuksista”. Korreloivuus näiden ei-psykiatristen syiden ja oireiden esiintymisten välillä on suuri.

Esimerkiksi viime torstaina elimistöni oli jälleen jostain syystä keksinyt nostaa kaulalleni ja otsalleni pari tusinaa pientä punaista näppylää, sekä punottavaa ihottumaa. Aina kun näitä parin päivän sisällä pois hiipuvia näppylöitä esiintyy, koen valtavaa sisäistä vapinaa ja hermostuneisuutta, ajattelutyö on todella vaivalloista, hiukset tuntuvat elottomilta, muutoin terveet ikeneni ovat ärtyneet, niveliäni kolottaa, jne. Perusolotilani on ihan rauhallinen, mielekäs, eikä minua kivistä tai kolota.

Tuolla kertaa syynä saattoi halu kokeilla jotain erilaisempaa ruokaa kuin mitä yleensä syön, eräässä Hki:n ravintolassa. Erityisesti pyytäisin tässä kohtaa kiinnittämään huomion mainintaani ajattelutyöstä. Tuollaisten tuntemusten hetkillä lähetettyjen nettiviestien ja sähköpostien sisällössä voi myöhemmin luettuna löytyy runsaasti hölmöyksiä ja huonoja ilmauksia. Ymmärrän kyllä kirjoitushetkellä, että pieleen on menossa, mutta en välttämättä sitä millä tavalla se on menossa pieleen, koska "ajatuskanavat" ovat niin tukkeessa. Vuosien aikana tätä on tapahtunut usein.

AIVOJA VOIDAAN HOITAA VAIN KOHDISTAMALLA HOITO AIVOIHIN?

Eikö tuntuisikin helpolta ajatella, että jos ajattelutyö töksehtelee, niin "korjaustoimenpiteiden" pitäisi kohdistua juurikin aivoihin? Se tuntuisi niin kovin luontevalta selitykseltä. Se miksi se tuntuu luontevalta selitykseltä, johtuu juurikin siitä, että vaihtoehtoisia selityksiä on liian vähän.

Siitä, että vaihtoehtoisia selityksiä on vähän, johtuu kysynnän vähyyden kautta myös se, että tarjolla olevia hoitomuotojen kirjo yksityisenkin terveydenhuollon puolella on liian vähäistä. Ja kun lisäksi samaan aikaan toitetaan medikalisoitumisesta eli "normaalien ihmiselle kuuluvien tuntemuksien määrittelemistä sairauksiksi", niin kysyntä täsmällisimmillä hoitomuodoille on vieläkin vähäisempää.

Pelkästään se, että ruoan kulku suolistossani jostain syystä tyssää, ehkä liiasta tietokoneen ääressä istumisesta johtuen, puoleksikin päivää, seuraa siitä myös merkittävää sisäistä hermostuneisuutta, levottomuutta, ajatuksien sumeutumista, vaikka luulisi, että elimistössä on varastoissaan tarvittavia ravintoaineita ihan yllin kyllin, ettei ainakaan siitä syystä pitäisi olla hötky ja tyhmä olo.

Lääkärit ovat kutsuneet näitä vaivoja somaattisiksi vaivoiksi eli alkuperäinen syy olisi psyykkinen, mutta vuosikymmenen itsetarkkailun kokemuksella voin kertoa, että se ei täsmää alkuunkaan. Iterointien kautta olen päätynyt siihen, että tässä tapauksessa kyse on aina ruokailun ja ruoansulatuksen ajoittumisesta.

ISO ONGELMA VOI JOHTUA KORJATTAVISSA OLEVAST PIKKUVIASTA

Näinä voi ehkä olla uhkarohkeaa kertoa omista vioistaan, mutta vaikutelmani on, ettei minua vielä tämän perusteella kannata pyyhkäistä pois geenipoolista, sillä ongelma voi hyvinkin olla esim. epigeneettinen eli jokin geeni tai geenit voivat passivoituneita, mikä vaatisi vain "triviaalin kytkimen asennon vaihtamisen". Tai sitten kyse on noista allergiaan käyttämistäni antihistamiineista, joiden kohdistuvuus proteiinireseptoreihin voi olla liian epäspesifi. Uusia tuotteita sillä saralla näkyy erittäin harvoin. Antihistamiineja olen eri tuotteiden muodossa käyttänyt jo 15-vuotiaasta. Olisikin mielenkiintoista, jos ne olisivat jotenkin olleet osallisena sotkemassa elimistöni toimintaa kaikki nämä vuodet.

LÄÄKÄRIT SEURAAVAT LIIAN ORJALLISESTI OHJEISTUKSIA

Seuraava esimerkkini kertoo siitä kuinka kaavamaisesti hoitosuosituksia noudattavat lääkärit tulevat päätyneiksi aivan vääriin diagnooseihin, vaikka samaa asiaa olisi tutkimassa kolmekin eri lääkäriä.

Vanhoissa vuosituhannen taitteen tienoilla kirjoitetuissa lääkärinraporteista on maininta, että minulle on diagnosoitu Gilbertin syndrooma. Ja niinhän minulle tosiaan onkin, mutta en menisi sanomaan, että minulla tosiaan on sellainen. Minulla todellakin ilmeni kaikki ne oireet, jotka siihen oireyhtymään, jota joskus rohjetaan jopa taudiksikin kutsua, liittyvät. Eli bilirubiiniarvoni olivat aivan liian korkealla tasolla, ihoni ja silmäni olivat kellertävät, eikä muutakaan erotusdiagnostista selitystä ilmiölle keksitty.

Ajankohta oli vuosituhannen vaihde eli sitä aikaa, kun terveydenhuollon julkisella puolellakin sai vielä monenlaista erilaista tutkimusta, nopealla aikataululla. Yksi lääkäri tutki minua vatsan sisältä, toinen vatsan päältä ja kolmas antoi lausuntoja otetuista näytteistä. Ensin mainittu, sisätautien erikoislääkäri sitten lopuksi kertomaan, kirjaimellisesti noudattamansa potilasohjeistuksen mukaisesti, jokaista sanaa painottaen, että "vaikka sinulla onkin Gilbertin syndrooma, niin se ei ole millään tavalla vaaralllinen, eikä se vaadi mitään hoitoa".

> > Tila on täysin hyvänlaatuinen eikä vaikuta terveyteen mitenkään. Bilirubiiniarvoa ei diagnoosin jälkeen tarvitse seurata. Erityisiä elämänohjeita ei tarvita. (Duodecimin Terveyskirjasto)

Tässä on nyt vaan sellainen merkillisyys, että tätä keltaisuutta minulla ei enää koskaan esiintynyt sen jälkeen, kun muutin piakkoin diagnoosin saamisen jälkeen ruokavaliota. Bilirubiiniarvotkin palasivat ihan normaalitasolle. Mihin se "tauti, johon ei sairastuta, vaan se vaan on joillain" katosi?

YKSITYINEN TERVEYDENHUOLTO, OSAKKEENOMISTAJAT JA JULKINEN PUOLI

Paikallisen Terveystalon ammattihenkilöt lienevät ärtyneet minun aikoinaan kirjoittamiini teorioihin mm. siitä kuinka monet erityisesti "aivojen seutuville" diagnoosit ovat erittäin epätäsmällisiä, mikä mahdollistaa niiden tulkitsemisen useilla eri tavoille. Muun muassa kyseisen Terveystalon ravitsemusterapeutin, psykiatrin, sekä laboratorion kanssa on kaikki mennyt jotenkin pieleen.

Laboratorio kuppasi omiin teorioihini pohjautuneita testituloksia tripla-ajan eli 9 viikkoa. Psykiatria oli piruillessaan laittanut työpöydälleen tapaamistamme varten esille korkeahkon pinon seksuaalisuuteen ja lapsuuden traumoihin liittyviä kirjoja, vaikka ilmoitin ennakkoon haluavani keskustella ravitsemuksen ja mielenterveyden yhteyksistä. Samasta aiheesta olisin halunnut keskustella myös ravitsemusterapeutin kanssa, mutta hänen ympäripyöreisiin itsestäänselviin vanhoihin ja kuluneisiin fraaseihin minulla iski kyllästyminen jo kesken tapaamisen. Neurologikin, jonka olisin halunnut tavata, ei firman keskuksen mukaan ollut työskennellyt siellä enää toviin, vaikka olikin verkkosivujen mukaan ollut listoilla ainakin edelliset pari kuukautta.

Minulle edellinen antaa viitteitä siitä, että Terveystalo ei halua kiirehtiä edistämään asiakkaidensa "liian omatoimista itsehoitoa", koska se nakertaisi heidän osakkeenomistajiensa tulosta. Firmahan taitaa paraikaa olla menossa ulkomaiseen omistukseen. Firman roadmapissa psykiatrian ja ravitsemuksen yhdistäminen saattaa olla jossain vuoden 2012 paikkeilla ja laboratoriotutkimusten helppo ja halpa saatavuus ehkä joskus vuonna 2030.

En itseasiassa edes tiedä minkälaista julkisen terveydenhuollon laitoksissa nykyään on, mutta ainakaan viitisen vuotta sitten esim. allergiatutkimukset olivat niitä halvimpia mahdollisia testisarjoja.

LÄÄKÄRI, JOKA OTTAA HOITAAKSEEN PSYKIATRINKIN TEHTÄVÄT

Olen myös kuullut, että nykyäänkin ns. pakkohoidossa, johon mm. koulu-uhkailijoita varmuuden vuoksi laitetaan, tutkiva lääkäri ottaa yksinään hoitaakseen myös psykiatrin tehtävät, vaikkei olisi sellaiseen erikoistunutkaan. Ja jos hän löytää perusteen määrätä ns. psyykelääkkeitä, peruste ei mitä todennäköisemmin pohjaudu laajoihin testisarjoihin, joihin kuuluvat lukuisat verinäytteet, aivokuvantamiset ja eri tahojen konsultoinnut, vaan hän tekee päätelmät ihan vaan jutustelun ja "pinnalta havainnoinnin" pohjalta.

Nykyiset psyykelääkkeet ovat myös siinä määrin testattuja, ettei lääkärin tarvitse erityisesti huolehtia siitäkään, josko määrätty annos olisi hivenen liian korkea, koska siitä ei seuraa potilaan kuolemaa, vaan korkeintaan kauttaaltaan huono olo, johon lääkäri voi todeta, että "hupsista" ja pienentää sitten annosta tai kokeilla jotain toista. Pakkohoidossa olevien potilaiden on hankala väittää vastaan, koska kukaan ei kuulisi heitä, ei edes se lääkäri, joka hänen edessään istuisi.

Olen jostain aiemmasta yhteydestä kopioinut tähän sopivan siteerauksen: "[etunimi sukunimi] ei käy keskustelua tieteellisen argumentaation pelisäännöin. Sääntöjen rikkominen mahdollistaa sen, ettei varsinaista sisällöllistä keskustelua saada aikaan, koska idiosynkraattisilla säännöillä pelaava ei ole argumenttien tai vasta-argumenttien ulottuvilla. Keskusteluun osallistustajasta tuntuu kuin seinälle puhuisi, kansanomaisesti ilmaistuna."

TULEVAISUUDENTUTKIJOITA JA TAAKSEPÄIN VILKAISU

On havaittavissa tendenssiä siihen suuntaan, että julkinen terveydenhuolto rapautuu pahasti, mitä edistää osittain sekin, että yksityisellä puolella esim. perheenäidit saavat lapsiensa korvatulehdukset tutkittua nopeasti ja rutiininomaisesti pikkurahalla, enemmän glamouria hohkavilla käytävillä vuoroaan odotellen.

Tietynlaisten mielen ja kehon välistä vuorovaikutusta tutkivien tutkimus- ja palvelutrendien tuloa tarjolle edistäisi, jos niille olisi enemmän kysyntää. Mutta kuinka sellaista kysyntää saisi aikaan tälläisenä aikana, kun yksi luennoi siitä miten pitäisi "normaaleja kipuja ja särkyjä" on turha käydä medikalisoimaan, mikä vähentää ihmisten kiinnostusta terveydellä ”hifistelyyn”, ja sitten on vielä tämä taantuma-aikakin, jolloin kaikki muut paitsi keskituloiset säästävät rahaa. Mutta liekö heidänkin rahansa sijoittuvat jonnekin muuanne?

Jos kansallisaate olisi vielä entisissä voimissaan olisi helpompi sanoa, että tutkimalla ihmisiä eksaktimmin saataisiin kansa parempaan "iskukuntoon" ja pärjäämään paremmin globaaleja ilmiöitä vastaan, mutta tiedä sitten miten nykypäivänä suomalaisuuden oikein määrittelisi.

Laitan tähän enemmittä sanomitta muutaman omasta mielestäni hyvän linkin, josko ne herättäisivät jotain toivomiani ajatuksia:

http://www.google.fi/search?&q=tulevaisuuden+tutkimus
http://www.tekniikkatalous.fi
http://www.bio-itworld.com
http://www.physorg.com
http://www.newscientist.com/section/science-news
http://www.nutraingredients.com
http://www.kurzweilai.net/news/frame.html

Kommentit (12)

Vierailija
smarko
Jos kansallisaate olisi vielä entisissä voimissaan olisi helpompi sanoa, että tutkimalla ihmisiä eksaktimmin saataisiin kansa parempaan "iskukuntoon" ja pärjäämään paremmin globaaleja ilmiöitä vastaan, mutta tiedä sitten miten nykypäivänä suomalaisuuden oikein määrittelisi.



Arjalaisia alffayksilöitä? Päänympärys.. hyi stna! Miten Sinä tuollaisia höpäjät?
Olikohan ihan viisasta monistaa ympäriinsä?
Sinällään olen kanssasi kyllä samaa mieltä ettei pelkän psyykiatrian varassa pidä edetä mutta missä edetään? Yksittäin toki jossain mutta esmes suomessa ei.

Tampereella TAYS:ssa on esmes uudehko lasten psykiatrinen sairaala. Siellä on neurologeja. Laitoshoito alkaa olla pääsääntöisesti ns. päiväsairaalahoitoa. Lapset menevät arkisin sinne ikäänkuin menis kouluunkin ja heitä tarkkaillaan ja hoidetaan arkisen elämän mukaisesti.

Kukin lapsi niinkuin ihmiset yleensä on uniikkeja persoonia ja mitään täydellistä ihmistä ei ole. Se on uskovaisten heiniä, ei tieteen luulla että olis. Kunto, kunnollisuus, terveys, normaalius, sairaus, epänormaalius, sietokyvyt, allergiat.. ne on suhteessa ympäristötekijöihin, sen stressaavuuteen. Mutta.. joku voi saada näppylöitä muiden ihmisten läsnäolosta. Kaikenlaista on.

Mä olin joskus kissoille hirmu allerginen. Lapsena en ollut. Se puhkesi ennen kolmeakymmentä ikävuottani. Jossakin vaiheessa lakkasin saamasta allergisia reaktioita kissoista. Lapseni oli pienenä yliherkkä vaikka mille, ei ole enää..

Ja jos puhutaan vielä psykologiasta. Se on käyttäytymistiede. Käyttäytymiseen vaikuttaa kulttuuri. Sen moraali. Tavat, normit.. et sinä niitä mittaa mittanauhalla tai nylkemällä vääränrotuisia elävänä.. se siitä nationalsimista. Pthyi!
Liiasta uskosta että tiedettäis ihmismaterian koostumuksesta riittävästi, voi olla karmivat seuraukset.

Toki etninen puhdistus "parantaa" monen ihottuman.
Loppuu kutinat lyhyeen kun saa riittävästi kaasua.
Hiter joukkoineen tappoi Juutalaisten lisäksi kehitysvammaisiksi luokiteltuja ihmisiä.
Älä ees leikilläs povaa kansallisaatetta!

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Psykiatria ja psykologia ovat tieteinä vielä nuoria. Annetaan niille aikaa kehittyä sen pari sataa vuotta... Onhan noissakin tieteissä tultu huimasti eteen päin 150:ssä vuodessa.

Hämmentää.

Vierailija

Ja taas on joku saanut idean/ajatuksen jota ei ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi tarpeeksi laajalti. Enemmänkin tuntuu siltä, että on tullut kerättyä omaa näkemystä todistavia uutisotsikoita eri palveluista ja siten pönkitetty varmuutta omille ajatuksille.

Kuitenkin kunnioitettavaa, että joku jaksaa kirjoittaa noin pitkän avauksen. Olisi sen kuitenkin ehkä voinut lyhyemminkin ilmaista. Mutta ei nyt enempiä aloittajaan kohdistuvaa kritiikkiä, koska sehän ei kuulu väittelyyn.

Aloittajalle kuitenkin muutama kysymys:

Jos psykiatriasta ei ole apua, niin onko psykologiasta? Onko millään terapiamuodolla vaikutusta potilaaseen vai voidaanko kaikki tilat parantaa sillä, että syödään Tolosen tarjoamia (ylihintaisia) aineita?

Miksi sitten esim. suomessakin tehty temperamentti-tutkimus tuntuu pitävän paikkaansa? Tietenkin siinäkin teoria vielä taitaa hieman hakea paikkaansa (kuten tieteissä kuuluukin).

Miksi kognitiivisesta terapiasta on hyötyä ihmisille jos käsityksesi mukaan sille ei ole tarvetta? Onko potilaiden kokema elämänlaadun paraneminen sattumaa (jihuu, ihmeitä tapahtuu siis sittenkin) vai mistä se johtuu?

En todellakaan puolla ihmisten pakkolääkitsemistä, enkä muutenkaan lääkkeitä ilman kunnollista tutkimusta siitä, mikä on potilaan elimistössä ja mielessä mennyt vikaan. Joidenkin kohdalla pelkkä lääke auttaa ja joku tarvitsee sitä terapiaa.

Joten voisitko tiivistää, mikä se näkemyksesi oli. Mitä halusit olla kieltämässä ja miksi?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005

Psykiatriaa ja "psykiatrioimista" on kritisoitu aina ja usein hyvistä syistä. Vähänkin tarkemmin asiaa kun ajattelee, niin psykiatrian historiallinen ongelmakenttä on todella laaja, onhan kysymys vapaan tahdon, yhteiskunnallisen määrittelyvallan, medikalisaation, potilas-identiteetin rakentumisen ja "mielisairaaksi" leimautumisen stigmojen käsittelemisestä. Vaikea aihe jos mikä ja vaatisi kunnon selvityksiä.

Mitä tulee tieteellisyyden "asteisiin", niin psykiatria lienee kokonaisuutena kauimpana oireistojen yhtenäisistä syistä ja hoidoista - sekä psyykkisten että somaattisten oireiden kirjoa käsittelevänä ja systematisoivana diskurssien käytäntönä psykiatrian odotetaan ottavan kantaa sellaisiinkin kysymyksiin jotka eivät sen alueeseen oikein kuulu.

Samalla lääketeollisuus oletettuine "iloryyneineen", zombifikaatiota aiheuttavine rauhoittavineen ja sekavine terapiakulttuureineen lisää vain vettä myllyyn. Vastinpariksi asettuu yhä useammin yksilö ja yhteiskunta risteävine intresseineen.

Miten sitten Suomessa on totuttu käsittelemään psykiatrian aiheita, kuinka syvällistä keskustelu on ollut mediassa ja alan populaarikirjallisuudessa? Olen nuori ja fakkiutunut, joten kiinnostaisi tietää.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Psykiatriaa ja "psykiatrioimista" on kritisoitu aina ja usein hyvistä syistä. Vähänkin tarkemmin asiaa kun ajattelee, niin psykiatrian historiallinen ongelmakenttä on todella laaja, onhan kysymys vapaan tahdon, yhteiskunnallisen määrittelyvallan, medikalisaation, potilas-identiteetin rakentumisen ja "mielisairaaksi" leimautumisen stigmojen käsittelemisestä. Vaikea aihe jos mikä ja vaatisi kunnon selvityksiä.

Mitä tulee tieteellisyyden "asteisiin", niin psykiatria lienee kokonaisuutena kauimpana oireistojen yhtenäisistä syistä ja hoidoista - sekä psyykkisten että somaattisten oireiden kirjoa käsittelevänä ja systematisoivana diskurssien käytäntönä psykiatrian odotetaan ottavan kantaa sellaisiinkin kysymyksiin jotka eivät sen alueeseen oikein kuulu.

Samalla lääketeollisuus oletettuine "iloryyneineen", zombifikaatiota aiheuttavine rauhoittavineen ja sekavine terapiakulttuureineen lisää vain vettä myllyyn. Vastinpariksi asettuu yhä useammin yksilö ja yhteiskunta risteävine intresseineen.

Miten sitten Suomessa on totuttu käsittelemään psykiatrian aiheita, kuinka syvällistä keskustelu on ollut mediassa ja alan populaarikirjallisuudessa? Olen nuori ja fakkiutunut, joten kiinnostaisi tietää.




Ei terapiamuodot mitenkään ihmeellistä pseudo-tiedettä ole. Jos ei tietämyksenne ole kattava, niin kannattaa lukea:

Schema Therapy: A Practitioner's Guide - löytyy aika hyvin kirjastoista jne

Se antaa aika hyvän kuvauksen siitä, miten esim. yksi käytössä olevista terapiamuodoista toimii ja miksi.

Asiaa on myös tutkittu ja tutkitaan (http://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT00247234), joten väitteet epätieteellisyydestä ovat ainakin tekaistuja tai perustuvat väärinkäsityksiin. On sitten eri asia, kuinka tehokkaita eri terapiamuodot ovat. Mutta eikö se riitä, että osa potilaista saa apua siten, että ei tarvitse syödä lääkkeitä?

Ihmismassoja varmaan häiritsee terapiassa se, että se ei ole monistettavissa olevaa vaan perustuu aina yksilöön.

Jopa Wikipediasta saa kattavan näkemyksen eri hoitomuodoista, kun jaksaa hakea. Eli ennen kuin tuomitset, niin kannattaa tutustua hieman.

Vierailija
smarko
Otsikko on hivenen raflaava, mutta sen järkiperäisyys syntyy siitä havainnosta, että psykiatria on tieteenä erittäin epämääräinen verrattuna esim. biologiaan, joka sekin on epämääräisempi kuin esim. kemia. Nettisarjakuva xkcd:n strippi ilmaisee tämän ongelman varsin osuvasti: http://imgs.xkcd.com/comics/purity.png

PSYKIATRIA ON EPÄEKSAKTIA, BIOLOGIA JA KEMIA TÄSMÄLLISEMPÄÄ

Käyttämäni esimerkit valikoin omista kokemuksistani, koska vuosien aikana olen tutustunut tähän henkilöön eli itseeni




Voi taivas, taas kaivetaan "aidon" tieteen määritelmiä esille. Eri tieteenaloja ei ole mielekästä vertailla tuollaisen lineaarisen luokittelun kautta. Jos haluat väittää psykiatrinen diagnostiikka on epämääräistä, pitää sinun tehdä se muilla keinoin.

Valitettavasti tämä edellyttää sitä että olet tutustunut aiheeseen muillakin keinoin, nykyisellään viestisi on lähinnä subjektiivinen kannanotto, tieteellinen todistusaineisto puuttuu kokonaan. Tästä lähtökohdasta käsin aihetta on turha puida.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Pönni
smarko
Jos kansallisaate olisi vielä entisissä voimissaan olisi helpompi sanoa, että tutkimalla ihmisiä eksaktimmin saataisiin kansa parempaan "iskukuntoon" ja pärjäämään paremmin globaaleja ilmiöitä vastaan, mutta tiedä sitten miten nykypäivänä suomalaisuuden oikein määrittelisi.



Arjalaisia alffayksilöitä? Päänympärys.. hyi stna! Miten Sinä tuollaisia höpäjät?



Pönni hei.. ihanko oikeasti sinä luulet minun tarkoittavan, että pitäisi kehittää joku "uusi arjalainen rotu"? Ja mistä ihmeen päänympäryksestähän sinä puhut? Frenologiasta?

Pönni

Tavat, normit.. et sinä niitä mittaa mittanauhalla tai nylkemällä vääränrotuisia elävänä.. se siitä nationalsimista. Pthyi!



Pönni

Toki etninen puhdistus "parantaa" monen ihottuman.
Loppuu kutinat lyhyeen kun saa riittävästi kaasua.
Hiter joukkoineen tappoi Juutalaisten lisäksi kehitysvammaisiksi luokiteltuja ihmisiä.
Älä ees leikilläs povaa kansallisaatetta!



Pönni hei.. oikeesti. Ihan iisisti nyt.

Taisin laittaa turhaan lainausmerkit sanan iskukuntoon ympärille. Tarkoitin sanoa, että on helpompi vedota suureen joukkoon ihmisiä, siis johonkin yhteisöön, kun heillä on jotain yhteistä kuten syntyminen, kasvaminen ja eläminen jossain maassa. Puhehan oli siis Suomessa toimivista yrityksistä, ammattihenkilöistä ja muista tahoista, jotka siis toimivat Suomessa, joten lähin sopiva yhteisö, jonka jäseniin vedota olisi siis juurikin ryhmä nimeltä "suomalaiset".

Suomalaisuuden määritteleminen on nykyään siis varsin vaikeaa kansainvälistymisen, maiden välisen muuttoliikenteen ja kulttuurillisten rajojen hämärtymisten vuoksi. Siksi viittasin aiempaan kansallisaatteeseen eli aikaan, jolloin lentoliput olivat kalliita.

Toistaiseksi kaikella ystävällisyydellä sanoen.. tehtäisiinkö niin, että sinä et enää kutsua minua natsiksi, niin minun ei tarvitsisi sanoa, että olet ihan pihalla.

Terveydellä hifistely, johon viittasin, olisi vapaaehtoista, mutta vähintäänkin siihen pitäisi olla mahdollisuuksia. Jos esim. labra tai labran alihankkija pihtaa tuloksia puoli ikuisuutta, niin se tekee omatoimisen itsehoidon huomattavasti hankalammaksi.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Echi
Voi taivas, taas kaivetaan "aidon" tieteen määritelmiä esille. Eri tieteenaloja ei ole mielekästä vertailla tuollaisen lineaarisen luokittelun kautta. Jos haluat väittää psykiatrinen diagnostiikka on epämääräistä, pitää sinun tehdä se muilla keinoin.



Kirjoituksessani pääpaino ei ollut sen korostamisella, että psykiatrinen diagnostiikka olisi epämääräistä, vaan siinä että pelkkä psykiatrioiminen johtaa huonoihin päätelmiin.

Johtuen siitä, että tiesin jo kirjoittamisen alussa kirjoituksesta tulevan pitkähkö koin tarpeelliseksi olla pilkkomatta sanaa psykiatria pienempiin osiin ja ottamatta esiin vaikkapa erilaisia terapiamuotoja, koska kirjoituksen pituus olisi kasvanut vielä pidemmäksi.

Samasta syystä käytin, kuten sanoit, lineaarista luokittelua eli käytin sanoja psykiatria, biologia ja kemia. Tekstin ei ollut tarkoitus olla "viimeinen ja lopullinen näkemys", joka olisi hyväksyttävä sellaisenaan, vaan pelkkä väliotsikoitu alustus.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
JRepo
Ja taas on joku saanut idean/ajatuksen jota ei ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi tarpeeksi laajalti. Enemmänkin tuntuu siltä, että on tullut kerättyä omaa näkemystä todistavia uutisotsikoita eri palveluista ja siten pönkitetty varmuutta omille ajatuksille.



Ei, kyllä siinä kävi niin, että kirjoitin koko tekstin ihan yhdeltä istumalta nettiä vain sen verran vilkuillen, että pari termiä vilkaisin ja jokusen urlin kaivoin esiin.

JRepo
Kuitenkin kunnioitettavaa, että joku jaksaa kirjoittaa noin pitkän avauksen. Olisi sen kuitenkin ehkä voinut lyhyemminkin ilmaista.



Kiitoksia.

JRepo
Jos psykiatriasta ei ole apua, niin onko psykologiasta? Onko millään terapiamuodolla vaikutusta potilaaseen vai voidaanko kaikki tilat parantaa sillä, että
syödään Tolosen tarjoamia (ylihintaisia) aineita?



Lopullisista parantumisista Tolosen tuotteilla en tiedä, mutta jos vaikkapa jonkintyyppisessä laitoshoidossa ajatellaan, että kaikki enemmät ravitsemukseen ja ravintoaineisiin liittyvät mietinnät voidaan sivuuttaa, jos vain se ravinto mitä suuhun laitetaan on laskennallisesti riittävää, niin silloin on jotain jäänyt huomioimatta.

Endokrinologia, sisätaudit, gastroenterologia..

JRepo
Miksi sitten esim. suomessakin tehty temperamentti-tutkimus tuntuu pitävän paikkaansa? Tietenkin siinäkin teoria vielä taitaa hieman hakea paikkaansa (kuten tieteissä kuuluukin).



En ole vielä tutustunut siihen tutkimukseen, joten en ota kantaa tähän.

JRepo
Miksi kognitiivisesta terapiasta on hyötyä ihmisille jos käsityksesi mukaan sille ei ole tarvetta? Onko potilaiden kokema elämänlaadun paraneminen sattumaa (jihuu, ihmeitä tapahtuu siis sittenkin) vai mistä se johtuu?



Koska tulin sanoillani tyrmänneeksi "kaiken psykiatrian", niin siinä saivat tavallaan kyytiä kaikki terapiamuodotkin. Voisi sanoa, että puhuessani psykiatriasta tulen käyttäneeksi "häviöllistä pakkausta", mutta tekstin pituuden vuoksi en voinut leväyttää aivan kaikkea ihan auki. Ks. myös vastaukseni Echille.

JRepo
En todellakaan puolla ihmisten pakkolääkitsemistä, enkä muutenkaan lääkkeitä ilman kunnollista tutkimusta siitä, mikä on potilaan elimistössä ja mielessä mennyt vikaan. Joidenkin kohdalla pelkkä lääke auttaa ja joku tarvitsee sitä terapiaa.



JRepo
Joten voisitko tiivistää, mikä se näkemyksesi oli. Mitä halusit olla kieltämässä ja miksi?



Olen tosi huono laadukkaiden minitiivistelmien tekemisessä, mutta josko lainaisin tähän Neonomiden viestiä. Viimeinen virke siinä jää kaikumaan sopivalla tapaa.. "..jotka eivät sen alueeseen oikein kuulu."

Neonomide
Mitä tulee tieteellisyyden "asteisiin", niin psykiatria lienee kokonaisuutena kauimpana oireistojen yhtenäisistä syistä ja hoidoista - sekä psyykkisten että somaattisten oireiden kirjoa käsittelevänä ja systematisoivana diskurssien käytäntönä psykiatrian odotetaan ottavan kantaa sellaisiinkin kysymyksiin jotka eivät sen alueeseen oikein kuulu.
Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005
JRepo
Mutta eikö se riitä, että osa potilaista saa apua siten, että ei tarvitse syödä lääkkeitä?

Niiden "syiden" poistaminen tarkoita viime kädessä sitä, että asiakas/potlas ja muut "asianomistajat" ovat tyytyväisiä? Aina ei masariin tai ahdistukseen tarvita vuosikausien vatulointiterapiaa - joskus nappi auttaa aivan tarpeeksi hyvin ettei kukaan jää koputtamaan nokkaansa.

JRepo
Ihmismassoja varmaan häiritsee terapiassa se, että se ei ole monistettavissa olevaa vaan perustuu aina yksilöön.

Jopa Wikipediasta saa kattavan näkemyksen eri hoitomuodoista, kun jaksaa hakea. Eli ennen kuin tuomitset, niin kannattaa tutustua hieman.


En tiedä oliko tämä piikki minulle, mutta hullut lääkefirmat ja huuhaaterapiat ovat olleet läsnä siitä lähtien kun psykiatria on alana ollut olemassa. Paljon on sitä toimivaakin terapiaa, kuten viisaasti totesit. Sitten on toisaalta vaikkapa usein täysin ylimääräistä kriisiterapiaa, joka on useimmille turhaa, jopa haitallista ylenpalttisen ikävien tapahtumien vatuloinnin vuoksi. Lääkitys myös voi toimia oireita lieventäen - tai sitten kuolee tuhansia kuten Eli Lillyn ja Zyprexan tapauksessa ja joudutaan maksamaan biljoonia dollareita korvauksina erinäisissä sovitteluprosesseissa.

Eri terapiamuodot todella voidaa nykyisin myös erottaa toisistaan varsin hyvin, eli niiden tehoa voidaan myös jotenkin kontrolloida.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Oli tarkoitukseni etsiä sopiva esimerkki siitä, miten muilla aloilla tehdään yhteistyötä suomalaisten yliopistojen kanssa, mikä sitten aikanaan näkyy tuotekehityksessä, mutta löytämästäni esimerkistä saa paremmin käänteisen vertauksen.

TTY:n kokeella selvitetään sekä välipohjapalkin että liitosmekanismin kestävyyttä. Tarkoitus on rikkoa lukitus, jolla pilarit ja palkit on yhdistetty toisiinsa. Myös itse teräsmateriaalissa on uusia kestävyyttä lisääviä ominaisuuksia, joiden käyttäytymisestä halutaan lisätietoa. Teräsrakentamisen professori Markku Heinisuo myhäilee tyytyväisenä.

"Nyt tiedämme, että teräksinen pilari-palkki -yhdistelmä kestää tuplasti sen mitä aikaisemmin on ajateltu ja selvästi enemmän kuin betoniratkaisut. Tähän saakka konepajat eivät ole voineet tietää, paljonko kuormaa lukitus ja liitos kestävät. Koesarjan jälkeen tämä tieto on saavilla", Heinisuo sanoo.

Ja sama toisin sanoitettuna:

Psykiatran poliklinikan kokeella selvitetään sekä potilaan fyysistä että potilaan psyyken kestävyyttä. Tarkoitus on murtaa potilaan oma tahto. Tarpeen vaatiessa siteiden kestävyyttä vahvistetaan, sillä potilaan käyttäytymisestä kahlittuna halutaan lisätietoa. Käskyjä orjallisesti totteleva mielenterveyshoitaja, jonka sulkkistunti alkaa hetken kuluttua, myhäilee tyytyväisenä.

"Nyt tiedämme, että lääkkeellä x murramme potilaan vapaan tahdon nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, sekä potilas on sen verran lääkityksestä uupuneessa tilassa, ettei hän jaksa väittää vastaan. Tähän saakka lääkärit eivät ole voineet tietää, paljonko yliannostusta potilaat kestävät. Useilla eri potilailla, ilman varsinaista ammattitaitoa tai ammattiylpeyttä kokeillen, tämä tieto, jos sitä voi tiedoksi sanoa, on nyt saavilla."




Lieköhän psykiatreilla ja psykiatria leikkivillä lääkäreillä minkäänlaista ammatillista itsekunnioitusta? Siis sellaista, joka saisi heidät sanomaan itselleen: "minähän oikeasti nautin tästä, olen hyvä tässä ja haluan kehittyä paremmaksi potilaiden/asiakkaiden hoitajaksi".

Vierailija

yksi vahvimpia argumentteja esim neuroleptikaa vastaan on ettei esim skitsofrenian parantumisprosententeissa ole tapahtunut minkäänlaisia oleellisia muutoksia...nämä tilastot ovat olleet suurinpiirtein vakio ainakin viimeiset 100 vuotta 1/3 sairastuu kroonisesti,1/3 paranee ja sairastuu uudelleen ja uudelleen ja 1/3 paranee pysyvästi. "yhteensopivuus" eli useamman lääkärin diagnoosi samasta potilaasta on myös hyvin epätarkka mm mainitussa sairaudessa vain noin 65% niin että aivan hyvin voidaan puhua epäexaktista tieteestä vähintään.

Uusimmat

Suosituimmat