Tarpeeseen syöminen

Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Onko olemassa joku koulukunta, jossa opastetaan tunnistamaan todellinen elimistön tarve johonkin ravintoaineeseen? Ylipainoisilla on se tilanne, että jonkinlainen nälän tunne tulee, mutta kyse ei ole kaikilta osin energian tarpeesta. Riittävän vararavinnon kanssa on se tilanne, että elimistö tarvitsee kaiken aikaa solujen uudistamisen kannalta tarpeellisia rasvoja, hivenaineita ja vitamiineja mutta ei oikeasti paljoakaan muuta. Päivittäiset määrät ovat melko pieniä. Muutama kymmenen grammaa lihaa esimerkiksi. Oikeanlaisia rasvoja muutama ruokalusikallinen jne.

Onko ihmisellä tallessa kyky kuunnella elimistön huutoa? Eli jos elimistö kaipaa jotain, niin se vaatii jollain puutteen tunteella/tuntemuksella sitä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Kommentit (31)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Olen muuten itse pohtinut samaa. Voisiko ylensyöntikin joissakin tapausissa johtua siitä että on puutetta jostain tietystä ravintoaineesta, jota yleensä syödyssä ruuassa on liian vähän, jolloin kroppa rupeaa vetämään sitä suuria määriä saadakseen tarpeeksi sitä tiettyä ravinnetta?

Nykyoloissa en ihmettelisi jos ihmisten syöminen on mennyt vähän sekaisin, kun nykyinen ruokamme poikkeaa aika lailla viisi tuhatta vuotta sitten syödystä, tai vaikkapa kivikautisesta. Olemmeko siihen vielä täysin sopeutuneet?

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005
PeterH

Nykyoloissa en ihmettelisi jos ihmisten syöminen on mennyt vähän sekaisin, kun nykyinen ruokamme poikkeaa aika lailla viisi tuhatta vuotta sitten syödystä, tai vaikkapa kivikautisesta. Olemmeko siihen vielä täysin sopeutuneet?




Minä puolestani olen aina ihmetellyt, miksi kivikautista ruokavaliota pidetään jonkinlaisena lähtökohtana tai pahimmassa tapauksessa optimina. Ihminen on aina - kuten muutkin elikot - syönyt sen mitä on ja mikä ruoaksi kelpaa. Nythän sitä vasta on alettu pohtia, mitä oikeasti kannattaisi syödä. Kivikauden ihminen ei moiseen uhrannut ajatuksia ja keskimääräinen elinikäkin oli n. 27-30 vuotta.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Esimerkiksi jano voidaan tunnistaa näläksi ja aivan pienen suolamäärän tarve tyydytetään grillimakkaralla.

Paha ajatteluvirhe on siinä, että alan kursseja käynyt ylipainoinen laskeskelee jotta aterialta tulee tasapainoisesti kilokaloreja. Oikea määrä voi olla pitkiä aikoja aivan mitätön määrä kunhan kaikkea rakennusainetta löytyy. Pelkästään energiansaantia palveleva osuus ei taida osallistua solujen uudistamiseen saatika vitaaliainekemiaan.

Olen jonkin verran kokeillut haastattelumetodia eli ennen kuin otan mitään johonkin tarpeeseen katselen valikoimaa ja yritän varmistua siitä, että valikoimasta löytyy oikea tuote tarpeeseen. Yllättäen jääkaapin silmäily ei välttämättä johda minkään siellä olevan ottamiseen.

Jokin vuosi sitten oli meikäläisellä kova chilin tarve. Joskus on vältämätöntä saada säilöttyjä kirsikoita, tiettyjä kaloja (silakoita). Sama toimii toisin päin aivan selvästi. Silakoita riittää 250 g ja sen jälkeen voi mennä viikkoja ilman silakoita. Jotain herkkutatteja luulisi syövän loputtomiin. Mutta niin vain kävi viime vuoden hyvän tattisadon kanssa että niihin kyllästyi aika nopeasti. Tänään heräsi kiinnostus kuivattuihin, mutta ei juurikaan aikaisemmin vaikka on jo mennyt kuukausia. Kirjolohi ja lohi täyttävät oman kiintiönsä pitkäksi aikaa siten että niitten rasvaisuus äklöttää kunnes taas tulee tarve ja tuolloin ei äklötä yhtään. Jos noita tuntoja kuuntelee, on aivan selvästi taustalla joku tarvemekanismi. Se pitäisi voida hyödyntää hienojakoisesti. Jospa meillä olisi tallella aito kyky popsia aina sopivaa tavaraa.

Jossain kokeiltiin lasten syömiskäyttäytymistä tätä sivuten. Tarjolla oli kaikkea. Myös makeisia. Lapset käyttivät kuitenkin tasapainoisesti kaikkea tarpeellista eikä makeisia niinkään vaikka luulisi että nuo söisivät itsensä hengiltä makeisilla jos ei ole rajoitusta. Eli lapsilla on taitoa tallella.

Ehkäpä tässä olisi synninpäästön idea kasvissyöjille. Noilla elimistö huutaa kasviksia, öljyä, pähkinöitä johonkin oikeaan tarpeeseen eikä pelkästään muitten kiusaksi. Kaikenlaista mitä oikeastaan meikäläinenkin haluaa silloin kun jääkaappiin kuikuilee eikä makkara maistu.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007

Puhutaan säästöliekillä palamisesta, jos syö aivan minimaalisesti. Silloin nälättää vähemmän kuin toista joka on hetki sitten syönyt reilusti. Eli hinku syödä on osittain tottumiskysymys ja vähäruokaisen nälkä on "todellisempi".

Muitakin tekijöitä on. Vähimmäismäärälläkin elämään tottuneen aivot huijaavat silloin tällöin. On nimittäin tutkittu, että ajatustyö saa aikaan suhtettoman suuren nälän tunteen, siis suhteettoman suhteutettuna ajattelun vaatimaan energian kulutukseen. Tuulee mieleen intensiivisen ajattelun mahdollisesti kuluttavan jotain tiettyä yhdistettä aivoista, mutta tuskin näin, koska mäkkärissä käyntikin poistaa tunteen. Toinen tutkimus sanoo rasvaisen ruoan tuovan nälän nopemmin takaisin.

Ihminen ei tosiaan osaa tunnistaa todellista ravinnontarvettaan, varsinkaan nykyään (edit: siis nälkää tarkoitin, en ravinnontarvetta). Varsinkaan sitä, mitä ihmisen tulisi syödä ei todellakaan millään perstuntumalla saada selville. Mitään kaikkitietävää, neuvovaa koulukuntaakaan ei ole olemassa. Maksaa maltaita tutkia itseään niin paljon, että saa jotain yksilöllisiä ohjeita, jos edes voi saada. Ravinnontarpeesta on vain suuntaa antavia ohjeita, silti jo nykyään aika kattavia. Ravitsemusterapeutilta eli lääkiksen käyneeltä ammattilaiselta saat parhaat ohjeet. Luulen että jos voisitkin optimoida ravintosi mahdollisimman hyväksi, menetät pitkän ajan hyödyt yhdessä baari-illassa tai vetämällä pari pitsaa.

Mulgeron

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
Paul M

Jokin vuosi sitten oli meikäläisellä kova chilin tarve. Joskus on vältämätöntä saada säilöttyjä kirsikoita, tiettyjä kaloja (silakoita). Sama toimii toisin päin aivan selvästi. Silakoita riittää 250 g ja sen jälkeen voi mennä viikkoja ilman silakoita. Jotain herkkutatteja luulisi syövän loputtomiin. Mutta niin vain kävi viime vuoden hyvän tattisadon kanssa että niihin kyllästyi aika nopeasti. Tänään heräsi kiinnostus kuivattuihin, mutta ei juurikaan aikaisemmin vaikka on jo mennyt kuukausia. Kirjolohi ja lohi täyttävät oman kiintiönsä pitkäksi aikaa siten että niitten rasvaisuus äklöttää kunnes taas tulee tarve ja tuolloin ei äklötä yhtään. Jos noita tuntoja kuuntelee, on aivan selvästi taustalla joku tarvemekanismi. Se pitäisi voida hyödyntää hienojakoisesti



Tuo nyt on aika mutua, valitettavasti. Mitä hyötyä on siitä, ettei pidä kalan rasvaisuudesta. Entä mikä hyödyllinen tarvemekanismi on himoita rampata McDonadsissa?

Jospa meillä olisi tallella aito kyky popsia aina sopivaa tavaraa.



Tallella? Aweb taisi sanoa tarvittavan tyhjentävästi.

Jossain kokeiltiin lasten syömiskäyttäytymistä tätä sivuten. Tarjolla oli kaikkea. Myös makeisia. Lapset käyttivät kuitenkin tasapainoisesti kaikkea tarpeellista eikä makeisia niinkään vaikka luulisi että nuo söisivät itsensä hengiltä makeisilla jos ei ole rajoitusta. Eli lapsilla on taitoa tallella.



Lapset mitään tiedä mistään. Sori vaan penskat.

Mulgeron

Vierailija
Alveron

Jossain kokeiltiin lasten syömiskäyttäytymistä tätä sivuten. Tarjolla oli kaikkea. Myös makeisia. Lapset käyttivät kuitenkin tasapainoisesti kaikkea tarpeellista eikä makeisia niinkään vaikka luulisi että nuo söisivät itsensä hengiltä makeisilla jos ei ole rajoitusta. Eli lapsilla on taitoa tallella.


Lapset mitään tiedä mistään. Sori vaan penskat.




Äläs nyt, Alveron. Muistan myös lukeneeni tuosta kokeesta. Lapset saivat valita seisovasta pöydästä vapaasti ruokansa. Huomattiin, että vaikka yhdellä ruokailukerralla otetut annokset saattoivat olla kummallisia, pitemmällä aikavälillä erot tasoittuivat ja lapset valitsivat ihan tasapainosta ravintoa.

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007

No tottakai. Karkeista tulee pidemmän päälle paha olo, sen lapset tajuavat (huomaavat), totta. Ei se kuitenkaan todista minkään sisäisen ravitsemusterapeutin olemassaoloa.

Itselleni maistuisi pullo viiniä, en kuitenkaan korkkaa, koska korkkasin eilen. Pitäisikö kuunnella "tarvemekanismia"?

Mulgeron

Vierailija

Alveronilla on tuossa argumentointivirhe, mutta en viitsi googlata sen nimeä.

En usko sisäiseen ravitsemusterapeuttiin, mutta jonninmoinen vaistonvarjo voi vielä jalossa hampurilaisenpurijassa alunperin olla.

Syömiseen vaikuttavat mahdottoman monet tekijät, kuten tiedät. Viinimaunkin olet opetellut, hapantahan se kokemattoman maistajan suussa on. Suklaanhimo olisi luonnollisempi

Erilaiset mieliteot, joita sairailla tai gravideilla on, saattaisivat liittyä puutostiloihin. Jos välillä tekee mieli juustoa tai toisinaan silakkaa, niin liekö siitä kummoista haittaa?

On ihan järkevää, että yksi ja sama ruoka alkaa tympiä, sekasyöjiä olemme me sekä rotta.

Vierailija

Luonnollinen nälän ja kylläisyyden tunne voidaan helposti sotkea. Ainakin ennen lapsen piti selkäsaunan uhalla syödä lautanen tyhjäksi, oli nälkä tai ei. Nykyisin ei ehdi kovin kiljuvaa nälkää kehittyäkään, jos ei pidetä ruoka-ajoista kiinni.

Helppo keino on syödä noin neljän tunnin välein valveillaoloaikana. Jos siinä välillä tekee mieli pistää suuhun jotain, voi olla varma, ettei ainakaan nälkäänsä syö.

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
Mummo
Alveronilla on tuossa argumentointivirhe, mutta en viitsi googlata sen nimeä.



Eipä sitä nimeä tarvitakaan. Riittää jos näytät missä olin väärässä ja miksi.

Edit: En oikeasti keksi missä sen virheen pitäisi olla, vastaisin viestiisi jos tietäisin.

Mulgeron

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
Mummo
] Muistan myös lukeneeni tuosta kokeesta. Lapset saivat valita seisovasta pöydästä vapaasti ruokansa. Huomattiin, että vaikka yhdellä ruokailukerralla otetut annokset saattoivat olla kummallisia, pitemmällä aikavälillä erot tasoittuivat ja lapset valitsivat ihan tasapainosta ravintoa.



Kyseisen kokeen tarkoitus ei tainnut olla tutkia, onko ihmisellä joku sisäinen ääni, joka sanoo mikä on terveellistä tai mitä pitäisi nyt syödä jotta pysyy terveenä.

Mitä kokeen tulokset ylipäätään osoittavat? Että lasten ruokailutottumuksista ei tarvitse olla huolissaan? Ei kai sentään.

Mulgeron

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
Mummo
Muistan myös lukeneeni tuosta kokeesta. Lapset saivat valita seisovasta pöydästä vapaasti ruokansa. Huomattiin, että vaikka yhdellä ruokailukerralla otetut annokset saattoivat olla kummallisia, pitemmällä aikavälillä erot tasoittuivat ja lapset valitsivat ihan tasapainosta ravintoa.

Minkähän ikäisistä kersiibeleistä mahtoi olla kysymys, ja mitkä olivat aikaisemmat ruokailutottumukset? Tässä rupeaa meinaan ihmetyttämään yhden tuttavaperheen mukula, joka saa syödä mitä lystää ja sen ruoka on aika... monotonista. Toisaalta vanhemmilla ei näytä olevan mitään hinkua patistaa jälkikasvuaan edes maistamaan uusia makuja.

Muistanhan minä sen tiedeksen uutisissakin pyörineen tutkimuksen jonka mukaan jotkut ovat ja toiset eivät ole uuden perään ja kumpiakin tarvitaan, mutta mitä jos lapsi oikeasti haluaa syödä viisivuotiaana vain ja ainoastaan keitettyä perunaa? Muusi kuulemma menee satunnaisesti, mutta mitään muuta ei potun kylkeen saa laittaa.

Ei kai siihen heti kuole, ja kai tämäkin on vain vaihe, mutta silti pistää ihmetyttämään.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
Alveron
No tottakai. Karkeista tulee pidemmän päälle paha olo, sen lapset tajuavat (huomaavat), totta. Ei se kuitenkaan todista minkään sisäisen ravitsemusterapeutin olemassaoloa.

Itselleni maistuisi pullo viiniä, en kuitenkaan korkkaa, koska korkkasin eilen. Pitäisikö kuunnella "tarvemekanismia"?




Ehkä pitäisi. Kyse on määrästä. Punaviinissä on suoliston kaipaamaa tanniinia ja flavonoideja. Kun nyt testaan, niin desilitra punaviiniä tai vahvaa mustikkamehua ovat samanarvoisia ja jompaa kumpaa voisin siemaista heti. Mustikan väriaineet ja flavonoidit vaikuttavat nopeasti suolistossa.

Verrataanpa tätä ideaa vaikka paastoon. Kumpi voisi olla toimivampi? Onko paasto luonnollinen juttu? Sisäpaitsi minusta tuntuu että normaalipainoisella määräkontrolli toimii osittain tarvemekanismin kautta luonnollisesti. Paino-ongelmaisella jotain on pielessä säätelymekanismissa. Varsinkin määrään liittyvä osio.

Juttua voi testata ilman riskiä. Kaikki paino-ongelmaiset huom. Kokeile tänään haastattelumetodia, kun avaat jääkaapin. Kerro tuntemukset tänne. Normaalipainoiset älkää vaivautuko. Te ette tajua jatkuvan puutostaudin tunteesta yhtään mitään. Myös määrälle tulisi tehdä kysely. Siis että "minkä verran elimistöparkani tarvitset tätä rakennusainetta?" Sieltä jostain voi tulla vastaus, että "kymmenesosa kiitos".

Tästä innostuneena nyt eräät onnekkaat normaalipainoiset kehittelevät meille kallonkutistusideaa. Tuollainen keskustelu itsensä kanssa varmaankin on merkki hiipivästä skitsofreniasta. Mutta siihenhän on sitten kallonkutistajapalvelut kun juttu alkaa toimia ja paino hallinnassa. Menee sitten kertomaan jotta kun keskustelen kehoni kanssa ravintoaineitten määrästä ja laadusta ja se huolettaa eräitä. Jotta mitähän asialle voisi tehdä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007

Tarvemekanismien toimiminen terveyttä edistävinä, haastattelumetodi, ylipainoisten puutostila, mistä nuo ajatukset juontavat juurensa?

Mulgeron

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Ollakseni rehellinen, ne juontavat eräästä julkaisusta. En ole siis minkään sortin ylipainoisten vapahtajan inkarnaatio. Juttu on sen verran uusi, että oli tilaisuus kokeilla raatilaisten asenteita.

Juttu vaan tuntui siltä että jotain lonksahti mieluummin kohdalleen kuin että olisi vinksahtanut vinoon. Joku saattaa tajuta mitä tarkoitan. Monet hyvinvointiin tähtäävät ideat ovat jotenkin väkinäisiä. Tässä ei ole mitään väkinäistä vaan jos osaa edes minimaalisesti kuunnella kehon viestiä, voi alkaa sitä kuuntelua kehittämään.

Onko kukaan ehtinyt kuuntelemaan pienen tarveminän piipitystä? Tai kuuliko joku jo suoranaista hätähuutoa?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat