Syyllistyminen ja syyllistäminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Muutama ketju olisi soveltunut tälle aiheelle, mutta ahnaana ihmisenä halusin tismalleen otsikkoon keskittyvän ketjun.

Nimittäin koen että naiset ovat mestareita syyllistymään, ja tämä on yksi niistä asioista jonka vuoksi sukupuolet eivät tässä sukupuolettomuuden luvatussa maassa ehkä koskaan tule täysin ymmärtämään toisiaan.

Keskustelupalstoilla erityisesti hoksaa, naisena, hyvin vikkelään että miesten tyyli olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä on haastavaa sorttia. Usutetaan, kujeillaan ja nahistellaan, eikä siinä mitään sen kummempaa. Ei se ole pahaa, eikä siinä toivota pahaa, maskuliininen tapa olla vain on kilpailullinen. Mutta nythän on niin että naisesta pyritään ilmeisesti syntymästä asti juurimaan kaikenlainen kilpailullisuus ja tervekin aggressiivisuus kokonaan pois. Sellainen ei sopisi palvelemaan tarkoitetulle koti- tai työpaikkaorjalle, jonka osa on sopeutua, suostua, taipua ja alistua.

Tuota joskus selkärangattomuudeksi pahimmillaan muodostuvaa alistumispiirrettä pitävät naisissa yllä niin naiset kuin miehetkin, joten ei tarvitse syytellä jompaakumpaa sukupuolta. Taustalla varmasti on kaikenlaisia syitä miksi moiseen on ryhdytty, eikä voine olettaa että se olisi nimenomaan suomalaisten yksinomainen taipumus saattaa naissukupuoli alistettuun tilaan (kaikkea kanssa).

Nainen ei välttämättä osaa kisailu-kinastelua, rehvastella ja elostella siihen tyyliin kuin miehet. Naiset ottavat asiat helposti vakavammin, ja sen vuoksi pieninkin naisten välinen kärhämä onkin elämää suurempi tragedia, RIITA (apua, herrajjumala!)

Mutta se mikä erityisesti miehissä mättää on se että he osaavat kyllä sopivan sauman tullen näppärästi kääntää naisen syyllistymistaipumuksen naista vastaan. Juurikin katselin jotain ilmaisjakelua jossa kysyttiin onko tarhahoito väärin. Vastaajina ehkä joku viisi ihmistä ja näistä neljä naista: tarha ok, yksi mies: lapset kuuluvat kotiin.

Nainen, tuo peto, ei siis halua olla kotona omien lastensa kanssa. Mies haluaa, ilmeisesti, koska on lehdessä ilmoittanut että lapset kuuluvat kotiin. Okei. Jääköön siis, mies. Mutta poruhan tästä tulisi, jos tätä asiaa alkaisi vääntää yleisönosastoilla jne.

Se mikä minua eniten ihmetyttää on se että miehet haluavat kinastella, kisailla jne. mutta jos he jäävät jossakin asiassa tappiolle naispuolisen kisailijan kanssa, niin heti mätkäistään jotain sellaista kuin

- naiset tässä maassa eivät ole naisellisia
- naiset tässä maassa ovat feministejä jotka yrittävät jyrätä miesparat

Ja niin edelleen. Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikkea ei voi saada. Nainen ei voi olla yhtäaikaa sekä maskuliinis-kilpailullis-aggressiivis-rentojätkä-reilutyyppi JA naisellis-passiivis-alistuvais-kiltti. Vai voiko muka?

Kyllähän nämä kaksoisvaatimukset varmaan miehiäkin välillä nyppivät. Milloin syyllistetään siitä että et ole tarpeeksi mies (eikö seiso HÄH) ja milloin siitä että on liikaa (puhu, pussaa ja itke!)

Mutta sensijaan että yrittäisimme miettiä miten oppisimme suhtautumaan rennosti kaikkin typeriin vaatimuksiin, yleensä alamme vain syytellä toisiamme ja yritämme keksiä kenestä se suurin vika löytyy, selitys siihen että elämä on shittiä eikä laiffia ja muutenkin v-tuttaa. Eiköhän se suurin onnettomuuden syy kuitenkin sieltä peilistä aina kurki.

Siis, mitä voimme tehdä ettemme suotta syyllistyisi ja syyllistäisi?

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija
Qadesha
Ja niin edelleen. Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikkea ei voi saada. Nainen ei voi olla yhtäaikaa sekä maskuliini- kilpailullis-aggressiivis-rentojätkä-reilutyyppi JA naisellis-passiivis- alistuvais-kiltti. Vai voiko muka?



Tottakai voi, jos ei voisi, niin silloin ei olisi oikeaa tasa-arvoakaan mihin pyrkiä. Toisaalta en ymmärrä miksi feminismissä pitäisi leiriytyä omaksi leirikseen. Minusta olisi hienoa, jos naiset eivät tekisi samaa virhettä mitä miehet ovat tehneet, että rupeavat määrittelemään naiseuttaan homososiaalisesti naisten kesken. Sellainen nyt on tuhoon tuomittua ja johtaa vain siihen, että maskuliinisimmat naiset, jotka tykkäävät vaahdota, määrittelevät lopulta naiseuden sellaistenkin naisten puolesta, jotka ovat hiljaisempia. Lähempänä totuutta on varmaan se, että ujoja ihmisiä mahtuu molempiin sukupuoliin, eikä tuollainen poliittinen vaahtoaminen tuo mielestäni tasa-arvoa sukupuolten välille. On nimittäin yhdentekevää, alistaako naisia oma sukupuoli vai miehet. Kyse on vaan ihmiselle tyypillisestä joukkoväkivallalla pakottamisesta, jossa jokaisen täytyy valita puolensa, koska yksin seistessä olet yhteisöä vastaan. Tätä piirrettä vihaan ihmisissä kaikkein eniten.

Aitoa henkistä vahvuutta on se, että seisoo naisena yksin ja valitsee edustavimman tyylinsä molemmista sukupuolista ja mikäli kulttuuri ei anna periksi, huomaa todennäköisesti olevansa väärässä kulttuurissa. Kulttuureja on niin paljon, että maailmasta löytyy taatusti itselle sopiva paikka, johon mennä, jos tuntee itsensä yksinäiseksi outojen ihmisten keskellä. En usko, että kukaan voi olla haluamattaan yksin. Maailmassa on niin paljon näkemistä ja ihmisiä, että aina oottaa jossain tilanne ja ihmiset, joiden kanssa voit tuntea olevasi yhtä... ainakin edes yhden illan.

Kyllähän nämä kaksoisvaatimukset varmaan miehiäkin välillä nyppivät. Milloin syyllistetään siitä että et ole tarpeeksi mies (eikö seiso HÄH) ja milloin siitä että on liikaa (puhu, pussaa ja itke!)



Minua ei nypi mikään naisellisuudessa tai olla naisellinen, niin kauan kun minun ei tarvitse meikata itseäni naisen vuoksi. Muita lopullisia rajoja ovat esim. se, että en saisi puhua naisen kuullen 'likaisista' asioista. Loppujen lopuksi en oikein edes jaksa keksiä naisellisia tapoja, joita en voisi omassa olemuksessa ilmentää. Keksikää te minun puolesta, niin vastaan oksettaako ne vai ei. Sitäpaitsi en ymmärrä muutenkaan, jos mies kokee tietynlaisen feminiinisen toiminnanmuodon miehessä oksettavaksi, niin miksi hän ei kokisi samaa naisen seurassa. Tietysti hän kokeekin, mutta sitähän kompensoi seksismi, jolla hän KYKENEE sietämään naista.

Seisomisesta on vaikea syyllistää, pikemminkin voisi syyllistää siitä, että millon SE lakkaisi seisomasta.

Vierailija

Heh, tuo seisominen on asia mikä tulisi ensimmäiseksi mieleen sellaisesta asiasta mitä mieheltä edellytetään ja mistä mies voisi pahoittaa mielensä jos häntä syyllistetään siitä että homma ei suju. Jos vanhemmista ihmisistä on kyse, niin kuulemahan siinä useimmiten käy niin että aviomies olettaa naisensa yhä haluavan seksiä, impotenssi vaivaa fysiikan rapistumisen ja sairauksien vuoksi, ja mies yrittää peitellä asiaa kiertelemällä ja kaartelemalla ja välttämättä seksuaalisia tilanteita. Aviovaimo ei ehkä niin enää välittäisikään seksistä, vaan haluaisi läheisyyttä, mutta koska vaimo olettaa että mies yhä haluaa seksiä, niin hän olettaa ettei mies halua sitä hänen kanssaan koska välttelee ja on muutenkin mörkönä.

Tällaiselta tietenkin vältytään kun asioista puhutaan ja avaudutaan ja jätetään ne oletukset vähemmälle.

Luulen että yksi ykkösasioista, ellei the number one millä naista voi loukata on tehdä tiettäväksi että nainen ei ole tarpeeksi viehättävä. Tästä voisin puhua varmaan vaikka kuinka pitkään, mutta mitäs siitä, eiköhän se ole tuttua huttua vähän itsekullekin. Perseistä huutelut kohdistuvat jo nuoriin tyttöihin. Toisessa kulttuurissa ja toisena aikana haukuttaisiin liiallisesta laihuudesta, nyt sattuu olemaan se lihavuus haukunnan alla. Ja ainahan sitä muutakin keksii, jos uhri ei ole lihava.

Vaan kun ei kauneus, sen paremmin kuin potenssikaan, ole aina omistajansa hallittavissa. Tiettyyn pisteeseen voi tehdä kaikkensa, mutta siitä eteenpäin voi vain ajatella että jos ei kelpaa niin ei väkisin.

***

Tuo oman itsensä määrittely menee tosiaankin aina pieleen teki sen sitten oman sukupuolen edustajien kädestä pitäen -ohjauksen avulla tai vastakkaisen sukupuolen vihjausten ja toivomusten edellyttämällä tavalla. Oma ihanteeni on että kun on omana itsestään olemisessa tarpeeksi vahva, tietyn sukupuolen edustajana esiintyminen tulee omana itsenä olemisen listalla oikeastaan aika myöhäisellä sijalla. On paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia asioita kuin olla ensisijaisesti nainen tahi mies. Toisaalta se tosiaan on ihan eri juttu onko nainen/mies itseään varten vai muita varten. Itse en näe ns. autoerotiikassa, "omasta itsestään innostumisessa" mitään vikaa, ja aina kun kuulen huolestunutta narinaa siitä kuinka kohta kaikki jäävät kotiin onanoimaan tietokoneen äärelle, ihmettelen että mitä sitten. Eivätpähän ainakaan taudit leviä, ja säästyy sitä löpöäkin kun ei ajeta jotain - köh - pillurallia (tai kullirallia) pitkin kyliä!

Se että esmes minulla on naisen keho ei tarkoita sitä että synnyin jonkun toisen ihmisen huvittajaksi. Okei, jos olisin halunnut äidiksi, niin kaiketi sitten osittain olisin syntynyt. Biologia edellyttäisi sitä että olisin lapsen huvipuisto, virastotalo, poliisiasema ja mitähän kaikkea. Miehellekin pitäisi olla sitä sun tätä että pysyy se perhe kasassa. Ja ilman lapsiakin kannattaa olla sitä sun tätä, mutta jos se alkaa siltä tuntua että kokoajan pitää, täytyy ja tarvitsee olla, niin sittenhän koko homma on pelkkää orjan työtä. Kun saa, voi ja haluaa olla toiselle vaikkapa kiva, niin siitä tulee positiivinen syöksykierre jossa kumpikin iloitsee niin itsestään kuin toisesta aina vain enemmän. Lataa vaikka pattereita talteen sitä kautta varten kun ei sitten niin ehdikään olla kokoajan innostunut parina olemisesta. Niitäkin kausia tulee.

Naisilta tulee helposti kaikenlaista mutkunputkua jos sanotaan että olemalla persoonana vahvana ja tietämällä mitä tahtoo elää parhaan elämän. Se on jotenkin niin helvetin syvällä jossain aivonmutkassa että pitää olla ensisijaisesti olemassa toisia varten. Käytännössä omalla kohdallani en ole kuin itseäni varten, mutta kyllä joka päivä joutuu sellaista varjoarmeijaa vastaan tappelemaan, joka yrittää kuiskutella kaikenlaista ikävää ja väittää että olen paha, kurja, huono, itserakas, itsekeskeinen ynnä muuta. Tämän vuoksi tekee mieli asiaa julkisestikin mietiskellä ja innostaa muita miettimään tuleeko mahdollisesti elettyä elämää joka ei ole oman itsen näköinen. Elämä on elämänpituinen haaste.

Vierailija

Tuosta syyllistymisestä sen verran että sairastaessani tätä masennusta koen syyllisyyttä jatkuvasti. Kaikista asioista.
Tunnen olevani täysin epäonnistunut elämässäni ja koen sen siten että esim. bussissa ihmiset tuijottavat ja tietävät kuinka selkärangaton olen ja ajattelevat sekä puhuvat minusta.
On todella ahdistavaa liikkua ja asioida yleensä missään.
Sehän tässä repii minua kahtia koska minä TIEDÄN että tuo ei ole todellista mutta minä TUNNEN että se on.
Tuosta tunteesta en pääse eroon, en sitten millään.

Vierailija
Ja niin edelleen. Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikkea ei voi saada. Nainen ei voi olla yhtäaikaa sekä maskuliinis-kilpailullis-aggressiivis-rentojätkä-reilutyyppi JA naisellis-passiivis-alistuvais-kiltti. Vai voiko muka?



Sinun omat aivosi luovat illuusioita jotka sinä idioottina uskot totuutena. Älä kiinny käsityksiin,näkökulmiin tai tunteisiin, ne eivät ole todellisia,vaan hetken tietoisuudentiloja. Kärsimättömyys johtaa kärsimykseen, Padawan.

Vierailija

Onhan se varmaan niin, että naisilla on ryhmänä vähemmän ollut mahdollisuuksia löytää muuta persoonallisuusnäkökulmaa kuin se iänikuinen äiti. Nekin jotka aikanaan valitsivat toiset elementit, menivät sitten luostariin ja siellä oli omat hermeettiset syyllistämisprosessinsa.

Äiti on vuosisatoja tapellut implisiittisten (sisäänkirjoitettujen) käytösmoduulien kanssa eikä koskaan ehkä ole päässyt pinnalle: aina huoli perheen ruuasta, vaatteista, terveydestä. Lapsia kuoli kuin kärpäsiä, sekin asia oli asiaan kuuluva.

Tai sitten on tämä kovapäinen neitsykäinen, joka ei miehiin mene tai sitten ei kelpuu(te)ta; omapäinen ja mutisee itsekseen milloin missäkin raataessaan. Kummajainen kaiken kaikkiaan.

Naista on niin helppo syyllistää, koska sukupuolilla ei loppujen lopuksi ole paljonkaan yhteistä kosketuspintaa, ei muutoin kuin fyysisesti - ja senhän tietää mitä siitä voi seurata. Yhteisten henkisten piirteiden ja eroavuuksien sekä käyttäytymismallien ymmärtäminen ja kartoitus jää vähälle.

Ehkä joku aviopari pystyy siihen vuosikausien yhteisen elämisen jälkeen, mutta näistäkään moni ei tule esiin toisia neuvoakseen. Tässäkö osasyy viihdevisailu Tuttu Juttu Shown suosioon? Parit kilpailivat siitä kuinka hyvin loppujen lopuksi tunsivat toisiaan. Aika moni vasta tässä vaiheessa tuli tietoiseksi joistakin siippansa mielipiteistä tai suhtautumistavoista.

Meillä ei yksinkertaisesti ole tilaisuuksia ymmärtää toisiamme yksilöinä eikä mahdollisuuksia tajuta toisen käyttäytymistä tai ajattelutapaa vastakkaisena sukupuolena, viimemainitussa tapauksessa vaikeuksia lisää aina läsnä oleva potentiaalin sukupuolikumppanin punninta (- geenien tarve lisääntyä - kö?).

60- ja 70-lukuinen yksilöllisyyden korostus on tehnyt aika tavalla hallaa: ainutlaatuisuuden hakeminen vie niin paljon resursseja, ettei ihminen pysty hahmottamaan toista muutoin kuin omien vaalenpunaisten/sinisten linssiensä läpi - eikä näkökenttää löydy enää niiden pokien ulkopuolelta.

Kaikenlaiset käsityökerhot kunniaan (Hee - tiedän mitä ajattelet!) ja erilaiset epähomogeeniset yhteisöt toimintaan. Mummoikäiset tädit ohjaamaan skeittareita virkkaamaan piponsa itse - tämä on jo nähty. Ymmärrys lisääntyy kun tapaa kaikenlaisia tyyppejä - muutoinkin kuin metrossa tai bussissa...

Vierailija
Balthasar
Tuosta syyllistymisestä sen verran että sairastaessani tätä masennusta koen syyllisyyttä jatkuvasti. Kaikista asioista.
Tunnen olevani täysin epäonnistunut elämässäni ja koen sen siten että esim. bussissa ihmiset tuijottavat ja tietävät kuinka selkärangaton olen ja ajattelevat sekä puhuvat minusta.
On todella ahdistavaa liikkua ja asioida yleensä missään.
Sehän tässä repii minua kahtia koska minä TIEDÄN että tuo ei ole todellista mutta minä TUNNEN että se on.
Tuosta tunteesta en pääse eroon, en sitten millään.



Itsekin epäilen jonkinmoisen masennuksen läpi käyneeni. Tosin ilman lääkkeitä. Tarpeeksi vastoinkäymisiä ja sitä haluaa vain vetäytyä sivuun nuolemaan haavojaan.

Asenne on tärkeä ellei tärkein. Kun joskus katsot ihmisiä puuhastelemassa jotain, niin huomioi ettei ne aina onnistu. Ne tekee virheitä. Joskus ne ei edes tiedä mitä tekevät. Yritä ajatella siten että ''ei tuo tai nuo ole sen parempia kuin minä''.

Shriek
...On nimittäin yhdentekevää, alistaako naisia oma sukupuoli vai miehet....



Fiksu kommentti. Miksi ylipääntä puhutaan tasa-arvosta kun kuitenkaan sitä ei tarkoiteta. Oikea tapa olisi puhua tasa-arvo keskustelussa yksilöllisyydestä ja yksilön vapaudesta sukupuoleen katsomatta. Oman kokemuksen mukaan kumpaakaan sukupuolta ei voi kategorioida tiettyyn tyyppiin.

On paljon olettamuksia myös miesten suhteen ei ainoastaan naisten. Miehistä aina ne kilteimmät ja heikoimmat ovat altavastaajina kärjistetysti. Ei ainoastaan miesten keskuudessa vaan myös yhteiskunnan osalta mieheltä odotetaan tiettyä vahvuutta tai muuten jää kyllä jalkoihin. Vertauksena ''Nössö'' vs ''Tosimies''

Vierailija

PERISYNTI! Meitä ressukoita kasvatetaan kehdosta alkaen syyllisyydentunteeseen; me olemme syntisiä raukkoja, jotka vain Jeesus verellään saattaa pelastaa!

Kun koko yhteiskuntamme kasvatusjärjestelmä perustuu syyllistämiseen, vain kaikkein karskeimmat tyypit selviytyvät siitä lähes ilman vammoja ja käyttävät säälittä hyväkseen meitä heikompia, syyllisyydentunnon vaivaamia raasuja.

Vierailija

Ilman masennusta ja masennustaipumusta tuskin itsekään pähkäilisin mitään syyllisyyksiä. Masennuksessa ihminen voi tuntea itsensä huutomerkiksi jota kaikki tuijottavat ja arvostelevat, ja sitä haluaisi vain mennä jonnekin korpien kätköön kököttämään. Ehkä jopa perimmältään perusfyysinen ja perusnisäkäsmäinen piirre: eläimetkin vammautuneina pyrkivät piiloon haavojaan nuolemaan, etteivät pedot käy ylle!

Onnellisessa olotilassa kokee kuin olisi jotenkin "auki". Ei ole siitä rääkyvää huutomerkkiä tai ykköstä (ykkönen ei välttämättä tarkoita aina parasta, se voi olla niinkin että on 1 kpl susikappaletta...), vaan on onnellinen avoin nolla, ei mitään, koska ei ole mitään tuskaa, ongelmia, angsteja, skitsoja, vainiksia, syyllisyyttä. Voi olla missä vaan ja miten vaan ja kenen kanssa tahansa, ja olo on tyyni ja levollinen. Toiset päätyvät tähän meditoimalla, toiset mömmöillä, jotkut kokevat sitä ihan muuten vaan spontaanisti. Minulla on oletus että terveen, normaalin ja hyvin pidetyn lapsen henkinen perustila on sellainen. Lapsi voi sitten mokattuaan tuntea häpeää ja syyllisyyttä, mutta se menee nopeasti ohi, ollaan taas kavereita ja leikki jatkuu. Ei mitään ikuisesti nakertavaa henkistä syöpää rassaamassa.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Balthasar
Tuosta syyllistymisestä sen verran että sairastaessani tätä masennusta koen syyllisyyttä jatkuvasti. Kaikista asioista.
Tunnen olevani täysin epäonnistunut elämässäni ja koen sen siten että esim. bussissa ihmiset tuijottavat ja tietävät kuinka selkärangaton olen ja ajattelevat sekä puhuvat minusta.
On todella ahdistavaa liikkua ja asioida yleensä missään.
Sehän tässä repii minua kahtia koska minä TIEDÄN että tuo ei ole todellista mutta minä TUNNEN että se on.
Tuosta tunteesta en pääse eroon, en sitten millään.



Kyllä tuollainen menee ohi 2-3 vuodessa, voi toki olla että masennuksin jo tuossa ajassa kadonnut.

Vierailija

Miss Bakerin kommentti heitti mieleeni kuvajaisia arkkityypeistä... Nainen voi valita olevansa kovapäinen Artemis joka kulkee omia polkujaan, mutta yleensä siinä on aina hinta mukana. Kun toinen vaihtoehto on katkera, kaunainen ja ruikuttava Hera, niin eipä oikein nappaa nämä perusmallin vaihtoehdot.

Mitähän miehillä on vastaavaa kamaa? Ainakin kärsivä Kristus-hahmo, joka kantaa harteillaan koko maailman taakan. Itseään ajatteleva tyyppi taitaa sitten puolestaan olla joku Puer vai mikä lie Peter Pan se yksi hahmo oli josta on tullut jotain ohimennen luettua? Tai vaikka sisäisesti itkevä pelle jonka osa on hauskuuttaa kaikkia kaikkialla että ylipäätään kokisi olevansa hyväksytty ja siten ihmisenä olemassa.

Laumaeläimelle vaikeimmista vaikeinta on hyväksyä itse itsensä ja vähät välittää lajikumppanien hyväksynnästä. Moni menee ja tarjoaa kurkkuaan raadeltavaksi siinä toivossa että nokkimajärjestyksessä korkeampiarvoinen jättää käymättä kiinni ja tyytyy vain kokemaan ilon siitä että toinen nöyrtyy hänen edessään. Jotkut eivät mene ollenkaan, eivätkä tarjoa mitään, ja kököttävät erämaamökissään sekoillen ylemmyys- ja alemmuuskompleksiensa kanssa, kun eivät osaa suhteuttaa omaa itseään lajinsa sisälle, pelätessään että kokemukset omasta itsestä muiden kanssa tulevat aina olemaan pääasiassa negatiivisia.

Vierailija
Tarkkailija
PERISYNTI! Meitä ressukoita kasvatetaan kehdosta alkaen syyllisyydentunteeseen; me olemme syntisiä raukkoja, jotka vain Jeesus verellään saattaa pelastaa!

Kun koko yhteiskuntamme kasvatusjärjestelmä perustuu syyllistämiseen, vain kaikkein karskeimmat tyypit selviytyvät siitä lähes ilman vammoja ja käyttävät säälittä hyväkseen meitä heikompia, syyllisyydentunnon vaivaamia raasuja.




Minäkin näkisin kaiken syyllistelyn taustalla juurikin uskottelun että olis muka the jumala ja se olis muka luonut täydellisen ihmisen ja nimenomaan nainen muka olis syyllistynyt ottamaan kielletyn hedelmän matelijalta ja huijaamaan the miestä.

Tuota vois purkaa niinkin toki että the mies oli ihminen, joka muka luotiin ja nainen tehtiin viihdykkeeksi ja the miehen viihdyke vei miehen turmioon niin että hyypiö alkoin tehdä syntiä tahallaan sensijaan että olis tyhmyyttään ja ymmärtämättömyyttään erehtyillyt.

Tuollaista satuahan ihmisille täällä kristinuskon vallitsemalla pallonpuoliskolla tuputetaan pakkosyöttönä, joka onneks alkaa jo hiukan hellittää mutta aikaa pitää kulua vielä pitkään ennekuin tulevat sukupolvet voi päästä eroon kulttuurista missä jumalan nimissä toiset ylpistelevät paremmuudellaan tajuamatta olevansa evoluution myötä samanlaisia erehtyväisiä kuin ne, joita syyttelevät.

Mietityttäähän se välillä tietenkin että mikä on se syy siellä taustalla, mistä syyttäjät sikiää? Mistä sikiää sellaiset ihmiset, jotka kuvittelee olevansa täydellisiä ja oikeutettuja syyttäjiksi, leikkimään jumalia? Mikä edesauttaa ihmistä olemaan niin narsisti ettei anna arvoa muulle kuin omalleen, mikä halveksii erilaisuutta ja erillisyyttä..?

Egybtistä kerrotaan faraoAkhenatenista: "Faarao jumalana:
Entisistä perinteistä poiketen Akhenaten julistautui käytännössä jumalaksi ja teki itsestään ja perheestään pääasiallisen palvonnan kohteen. Lisäksi hän kielsi kansaa palvomasta Atonia suoraan. Kaikki palvonta tuli kohdistaa kuninkaaseen ja kuningasperheeseen, joka yksin sai suoraan palvoa Atonia."

Tuo hyvinkin voi liittyä Evankelisluterilaisuutteen, kuin olla ylipäätän kristinuskon alku, tai sen haarauman, missä jonkun Aabrahamin kerrotaan saaneen jumalalta oikeudet hallita maita ja mantuja, jne.

Loogisesti aatellen: millä keinoin keskenään tasa-arvoiset ihmiset olis voineet kyykyttää toisiaan, ryöstää maita muilta, orjuuttaa toisiaan, käyttää ylipäätään väkivaltaa toisiinsa jos ei olis uskottu että joillekin on annettu siihen etuoikeus?

Toki tuollainen mukailee luonnossa esiintyvää kehitystä missä vahvempi ominaisuus nujertaa heikomman. Toki niin. Nykypäivän "faaraot", jumalan tuuraajat, he omistavat asetehtaita ja voivat pitää sitä kautta väkivalloin kurissa alueita, mistä keräilevät raaka-aineita omaan jalostukseensa, käyttöönsä ja myyntiin jne.

Pahan jumalan pahat pojat. Se luonnon nurja puoli. Pimeyttä. Ihminen toisen ihmisen kimpussa. Väkivaltaa ja lisää väkivaltaa. Eikä ole auttanut vaikka on verollepantu, on yritetty saada aikaiseksi kaupantekoon perustuvaa kulttuuria, jossa työtä ei vois teettää orjatyönä ja pakkotyönä. On yritetty jo pari tuhatta vuotta lanseerata jeesusmyyttiä, missä ihmisten perisyntisyys on anteeksiannettu jo..

Farao Akhenatenista epäillään että hänellä olis ollut Marfan oireyhtymä.

Evoluutioon, kehitysoppiin uskomattomat ei voi tietenkään tunnustaa factaa siitä, että ihminen ei ole täydellinen. Ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut olemassakaan, että ihminen on prosessi, joka kehittyy sukupolvi toiselta muuntuen hitaasti olosuhteita vastaavaksi olematta tahallaan syyllinen omaan olemassaoloonsa, ominaisuusksiinsa, jne.

Ollakseen aito kristitty ihmisen on kai pakko toimia syyttäjänä ja kieltää kehitysmahdollisuudet, samoin kuin kehityspoikkeamat, Ylipäätään koko tieteellinen aspekti.

No.. Uskikset on mustavalkoisesti ajattelevia puusilmiä, muuten ne ei vois uskoa. Heidän olis pakko muuttua kriittisiksi ja kyseenalaistaa kaikki vallitseva tieto ja joillekin se ei passaa, ei tenkään niille, joilla on hinku omistaa ja hallita muita hullun lailla.
Heidänhän olis pakko kyseenalaistaa oma kuviteltu paremmuutensa ja polveutumisensa täydellisyydestä. Heidän pitäis asettua tasa-arvoiseen asemaan muiden kanssa, hyväksyä oma poikkeavuutensa, oma piirteisyytensä johonkin vajavuuteen ja vammaisuuteen ja siihen ei nöyrry narsisti, jolla on itsestään epärealistiset luulot ja jonka elämänhallinta perustuu siihen että voi syytellä kaikesta muita mutta ei itseään mistään koskaan.

Kaikissa meissä on narsistinen puolemme. Minussa myös, tottakai. Mutta oikeuttaako se sinällään mihinkään? Ei. Ei mitään sellaista jumalaa ole olemassa, joka jakelis valtaa kelleen. Valta on ansaittava ja se ansaitaan nykyihmisyyden mitassa osin jo tasa-arvopyrkyisesti ja kaikenlaista kukkona tunkiolla hyppimistä on alettu pitää syystäkin vähä-älyisten touhuna.
Viisaimmat on pitäneet aina pelleinä niitä keisareita jotka pukeutuvat vallaskaapuihin, joita ei oo. Hyvän johtajanhan tunnistaa huumorintajustaan ja erityisesti siitä että sietävät itseensä kohdistuvan satiirin. Hovinarrien ja poliittisen satiirin läsnäolosta tunnistaa terveen yhteisön ja sen arvot, asenteet ja aatteet.

Vierailija

Naisten erityis"syyllisyydestä" vielä senverran, että nainen äitinä asettaa lapsensa edun usein muiden edun edelle. Viettiin perustuva side ei ole tahdonvarainen. Kait se siitä oksitosiinihormonista, ym. hormoneista riippuu ja toisistaan välittävät ihmiset, keskinäistä yhteenkuuluvutta kokevat voivat tahattomasti syrjiä ventovierita, joilla on erilaista käyttäytymistä, tapoja, erilainen kieli ja kultturi.

Kuitenkin kun tuollainen voidaan tiedostaa ja ymmärtää niin sitä kyllä luulis että ihmisen ei olis pakko käyttäytyä itsekkäästi jos itsekkyydestä on haittaa kokonaisuudelle ja kokonaisuuden haitoista voi olla paluupostissa haittaa niille, jotka on valinneet itsekkyyden?

Kimuranttia..

Vierailija

FSTllä on mennyt tanskalainen tunteita käsittelevä sarja, ja viimeksi oli puhe häpeästä. Tällöin muuan mies käsitteli sitä kuinka hän oli toivonut että hänen syöpäsairas vaimonsa tajuaisi jo viimein kuolla pois, ja toive hävetti häntä. Sanoi että psykologia yms. antaa nykyään selityksiä, mutta ne selitykset voivat tietenkin olla selittelyä. Petaa itselleen hyvän sängyn kun ajattelee että on "luonnollista" toivoa sairaan kumppanin kuolemaa että pääsisi jo elämässä eteenpäin. Luonnollista varmaan niin, mutta voi se silti hävettää. Sitten tuotiin esille että voi pyytää anteeksi Jumalalta ja saada anteeksi.

Ajattelin ohjelmaa katsoessani että anteeksi vain, mutta entä jos

a) ei ole mitään Jumalaa, joten ei voi saada tältä anteeksikaan

tai

b) Jumala ei anna anteeksi

Kuka ylipäätään on keksinyt että Jumalalta saa yhtikäs mitään anteeksi? Ja minkä vuoksi anteeksiantoa pitäisi ruikuttaa Jumalalta, jos on tehnyt väärin toista ihmistä kohtaan? (Tapauksessa tietysti oli vaikea enää ihmiseltä pyydellä anteeksi, kun tämä oli jo kuollut.)

Noh, pääasia kai että kykenee elämään jotenkuten järjissään. Jos joku tarvitsee siihen jonkun näkymättömän diilin näkymättömän tahon kanssa, niin miten vain. Mutta pelko väijyy että seuraavaksi tuo "syntinsä anteeksi saanut" lirauttaa kusta päähänsä ja alkaa kuvitella voivansa keekoilla miten lystää ja synnit saa aina anteeksi. Onhan tästä hurttiakin huumoria ollut, Pahkasikaa myöten jne.

Nyt tuli myös mieleeni, että erikoiselta tuntuu että k-uskovaiset usein soimaavat newagereita, teosofeja ja ylipäätään reinkarnaatioon ja karmaan uskovia (kuten minä) siitä että nämä tavoittelevat täydellisyyttä, kehtaavat olettaa että ihminen voi itse tehdä itsensä täydelliseksi (unohtaen merkillisesti että sehän voi reinkarnaatiouskovaisen mielestä kestää tuhansia elämiä...) Mitä ihmeen ihmeellistä on teoriassa että ihminen voisi lopulta tulla "täydelliseksi" (jota en edes usko, vaan uskon mieluummin "täyteyteen", eli että olisi mahdollista kokea suurinpiirtein kaikki kokemukset mitä ihmisenä on koettavissa ja sitten ottaa Maasta ritolat), jos k-usko itsessään olettaa että kaikki olennot OVAT täydellisiä koska Jumala on heidät luonut?

Olennothan eivät ole täydellisiä, kuten Pönni toi esille. Eivät todellakaan. Olen uskovaiselta kuullut että se epätäydellisyys johtuu synnistä. Että ihmiset kuulema saattoivat patriarkkojen aikana naiskennella sisarpuoliaan sen vuoksi että maailmassa ei ollut vielä kovin paljoa syntiä, eli sukurutsan tuloksena ei ollut kusipäitä kakaroita yksinkertaisesti sen vuoksi että sairaudet ovat synnin rangaistus ja syntiä ei ollut vielä ehtinyt kertyä niin paljon että ihmiset olisivat omanneet tosi sairaat geenit... Tai jotain sinnepäin.

Nythän jo tiedetään että umpisuolellakin on funktionsa, sillä se toimii (ilmeisesti) bakteerivarastona johon voidaan taltioida liialliset bakteerit (en muista olivatko hyviä vai pahoja). Mutta häntään viittaavat selkärangan nikamat eivät oikein aukene, jos oletamme että Jahve loi kaiken välittömästi ja alunperin täydelliseksi. Tursuiko ihmisen selkään lisää nikamia synninteon jälkeen? Hyi.

Myöskään se ei ole avautunut minulle minkä vuoksi Jahven piti muka käyttää eläimiä mallinaan ihmistä luodessaan, eli miehellä on eturauhanen kuten millä tahansa urosnisäkkäällä ja naisilla tietenkin nisät ja kohtu. Aika mielikuvitukseton heppu se Jumala, jos ei eläimet luotuaan enää osannut muuta keksiä kuin sitten käyttää sitä nisäkäsperusmallia ihmisenkin kehoa muokatessaan.

Ymmärrettävämmäksi 7 pv luomisorgioihin nähden tuleekin tietenkin joidenkin ihmisten halu ympätä evoluutio Jumalan kanssa kimppaan niin että evoluutio olisi se hidas luomismenetelmä jolla Jumbe toimii, mutta paljon tulee ongelmia siitäkin - kuten ensimmäiseksi se että miksi J. ei puutu mihinkään mönkään menevään elukkaan kuten esim. pandaan joka on ns. läpipasko eläin...

Heh, syyllistän siis Jumala-hahmoa tässä nyt vaihteeksi!

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14026
Liittynyt23.6.2005

Jaahas. Taas tätä.

Qadesha
Muutama ketju olisi soveltunut tälle aiheelle, mutta ahnaana ihmisenä halusin tismalleen otsikkoon keskittyvän ketjun.

Nimittäin koen että naiset ovat mestareita syyllistymään, ja tämä on yksi niistä asioista jonka vuoksi sukupuolet eivät tässä sukupuolettomuuden luvatussa maassa ehkä koskaan tule täysin ymmärtämään toisiaan.


Uhriutuminen on se radikaalimpi ilmaisu tuolle syyllistymiselle - viime kädessä kyse lienee omantunnon tunteista ja niiden kanavointistrategioista.

Miesfeministinä ollessani suurimpia ongelmia naisten kunnioittamisen lisäämisessä ja kohdentamisessa on ollut erityisesti tuo naisten monimutkaisten merkityspelien kirjo ja pakottavuus sekä hämmästyttävä tarve paeta ja vältellä jonnekin muualle tai aivan toiseen aiheeseen kun asiat voisi selvittää tässä ja nyt. Ehkä juuri siksi "suoraan puhumisesta" puhutaan naisten parissa ylivertaisena ideaalina koko ajan - siihen päässeitä arvostetaan koska se on niin harvinainen ja tyydyttävä näky. Niin ja tottahan miesfeministi on epäilyttävin ja pelottavin otus mitä kuvitella saattaa.

Samalla kuitenkin monet naiset asettavat suoraan puhumisen liian korkeaksi standardiksi ja itseisarvoksi - kokien riittämättömyyttä kun taidot eivät riitäkään siihen että voisi miellyttää kaikkia. Tosiasiassa kuin ihmissuhteet ovat lähes aina monimutkaisia ja hankalia tarkastella vain yhdeltä kantilta. Raflaavat ideaalit "omana itsenä olemisen" autuudesta kyllä rulaavat - paha kyllä niihin vetoamalla voi herkästi samalla sosiaaliset suhteet jähmettyvät moraaliseksi kamppailuksi ja sosiaalisuuden välttämätön komrpmissiluonne jää pois käsittelystä.

Qadesha
Keskustelupalstoilla erityisesti hoksaa, naisena, hyvin vikkelään että miesten tyyli olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä on haastavaa sorttia. Usutetaan, kujeillaan ja nahistellaan, eikä siinä mitään sen kummempaa. Ei se ole pahaa, eikä siinä toivota pahaa, maskuliininen tapa olla vain on kilpailullinen. Mutta nythän on niin että naisesta pyritään ilmeisesti syntymästä asti juurimaan kaikenlainen kilpailullisuus ja tervekin aggressiivisuus kokonaan pois. Sellainen ei sopisi palvelemaan tarkoitetulle koti- tai työpaikkaorjalle, jonka osa on sopeutua, suostua, taipua ja alistua.

Sori, tuo kuulostaa noin 20-30 vuotta wanhalle ideaalipuheelle naisista - nykyisin ongelmana on mielestäni noiden vanhojen ja uusien vaatimusten, siis sisäisten ja ulkoisten, väliset ristiriidat ja Naiseuden Ongelma.

Tyttömäisyydellä saa yhä paljon etuja, huomiota ja hyväksyntää, mutta toisaalta perinteinen naisellisuus nähdään yhä useammin uraäitiyden™ ja miestapaisempien elämäntyylien rinnalla epäfeministiseltä touhulta. Hyvänä tuoreena esimerkkinä tuo Mikkosen kohu kotiäitiydestä.

Qadesha
Tuota joskus selkärangattomuudeksi pahimmillaan muodostuvaa alistumispiirrettä pitävät naisissa yllä niin naiset kuin miehetkin, joten ei tarvitse syytellä jompaakumpaa sukupuolta. Taustalla varmasti on kaikenlaisia syitä miksi moiseen on ryhdytty, eikä voine olettaa että se olisi nimenomaan suomalaisten yksinomainen taipumus saattaa naissukupuoli alistettuun tilaan (kaikkea kanssa).

Suomessa itse asiassa "niskavuorimainen" vahvan naisen ideaali on ollut kauan vallalla - ehkä siksikin ajatus "heikosta naisesta" jonain kulttuurisena ongelmana ei ole ollut samalla tavalla läsnä yhteiskunnallis-kulttuurisessa keskustelussa, eikä feminismin monetkaan aallot ole iskeytyneet samalla voimalla tänne kuin mm. Ruotsiin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

250585
Seuraa 
Viestejä621
Liittynyt5.12.2006
Qadesha
MuNainen ei välttämättä osaa kisailu-kinastelua, rehvastella ja elostella siihen tyyliin kuin miehet. Naiset ottavat asiat helposti vakavammin, ja sen vuoksi pieninkin naisten välinen kärhämä onkin elämää suurempi tragedia, RIITA (apua, herrajjumala!)

- Tuo on kyllä niin totta. Mies saattaa vain ns. heittää hetulaa, niin nainen sitten saattaa esimerkiksi itseironian puutteen vuoksi vetää herneet nenään ja olla vaikka kuukausikaupalla suuttunut, ilman, että mies edes tietää naisen suuttuneen - enkä nyt puhu vain parisuhteessa olevista. Ja kun mies ihmettelee rauhaisasti vaikkapa viesteihin vastaamattomuutta, niin sitten se onkin muka mies joka saa itkupotkuraivareita ja siis syyllistää miehen a) Sikamaisesta vittuilusta (=huumorista) b) Siitä että mies teki asiasta ison numeron, vaikka sen teki oikeasti alkujaan nainen. Näin siis nainen ensin dramatisoi ja sen jälkeen syyllistää vielä miehen, vaikka alkujaan nainen oli se mököttävä osapuoli. Ja mökötyskin on kyllä sinänsä täydellisen lapsellista puuhaa.

Koita siinä sitten olla mies. Minun ratkaisu on sanoa, että hei hei ja hauskaa loppuelämää, heti jos tuonlaisia piirteitä joissakin ilmenee. Onneksi kaikissa ei kuitenkaan ilmene. Tiukkapipoiset tosikkosyyllistäjät ovat nimittäin sisintä tuhoavaa ainesta - sekä itselleen, että muille. Karttakaamme heitä!!

Jotain nokkelaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat