Seuraa 
Viestejä45973

Yritin ottaa tätä näkökulmaa esiin jo tuolla [size=109:1p9ti7b7]hedelmöityshoitokeskustelussa[/size:1p9ti7b7].

Eli, jos ja kun lääketieteen ja geeniteknologian huima kehitys mahdollistaa pian ihmisen perimän muokkaamisen ja ties mitä muuta, niin onko se kaikki tehtävä? Vain siksi, että se on mahdollista?

Haluaisitko sinä suunnitella lapsesi etukäteen? Silmien ja hiusten värin, luonteenpiirteet ja lahjakkuudet? Ehkä haluaisit suojata hänet jo etukäteen kaikilta vakavilta sairauksiltakin? Valitsisit vain geenitohtorin mallikirjasta mieleisesi ominaisuudet ja sanoisit: "Tuon minä otan!"

Olisitko silloin astunut jonkin rajan yli? Olisiko tuleva lapsesi ihminen vai tuote? Pitäisikö se raja asettaa johonkin, vai pysäyttääkö meitä enää mikään?

Eettistä keskustelua, kiitos.

Sivut

Kommentit (41)

Nykyisin muuten tehdään sikiölle geenitesti jos halutaan.

Ei kaikkea ole pakko tehdä (miksi olisi?) mutta saa tehdä. Kyllä minä ainakin haluaisin lapselleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat.

Sisyphos
Eli, jos ja kun lääketieteen ja geeniteknologian huima kehitys mahdollistaa pian ihmisen perimän muokkaamisen ja ties mitä muuta, niin onko se kaikki tehtävä? Vain siksi, että se on mahdollista?

Ei tietenkään. Vain jos on tarvetta.

Haluaisitko sinä suunnitella lapsesi etukäteen? Silmien ja hiusten värin, luonteenpiirteet ja lahjakkuudet? Ehkä haluaisit suojata hänet jo etukäteen kaikilta vakavilta sairauksiltakin?

Sairauksilta, ainakin perinnöllisiltä, suojaaminen on mielestäni aivan OK, samoin kuin kehitysvammoja aiheuttavien tekijöiden eliminoiminen. Luonteenpiirteisiin ja lahjoihin taas voi vaikuttaa kasvatuksella ja virikkeillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisyphos
Eli, jos ja kun lääketieteen ja geeniteknologian huima kehitys mahdollistaa pian ihmisen perimän muokkaamisen ja ties mitä muuta, niin onko se kaikki tehtävä? Vain siksi, että se on mahdollista?



Ei. Ei ole tehtävä.

Haluaisitko sinä suunnitella lapsesi etukäteen?



En.

Silmien ja hiusten värin, luonteenpiirteet ja lahjakkuudet? Ehkä haluaisit suojata hänet jo etukäteen kaikilta vakavilta sairauksiltakin? Valitsisit vain geenitohtorin mallikirjasta mieleisesi ominaisuudet ja sanoisit: "Tuon minä otan!"



Ei, en tekisi niin.

Olisitko silloin astunut jonkin rajan yli? Olisiko tuleva lapsesi ihminen vai tuote? Pitäisikö se raja asettaa johonkin, vai pysäyttääkö meitä enää mikään?

Kyllähän tuo jo tuotteelta alkaa vaikuttaa.

Jalostamme eläimiä, ruokaa, vihanneksi, viljaa ja niin edelleen. Mutta että alkaa tuotamaan lapsia jonkun haluamansa mallin mukaan, on jo liian pitkälle menemistä. Siis toisin sanoen, rajansa kaikella.

Sisyphos
Eli, jos ja kun lääketieteen ja geeniteknologian huima kehitys mahdollistaa pian ihmisen perimän muokkaamisen ja ties mitä muuta, niin onko se kaikki tehtävä?



Ei missään nimessä.

Haluaisitko sinä suunnitella lapsesi etukäteen? Silmien ja hiusten värin, luonteenpiirteet ja lahjakkuudet? Ehkä haluaisit suojata hänet jo etukäteen kaikilta vakavilta sairauksiltakin? Valitsisit vain geenitohtorin mallikirjasta mieleisesi ominaisuudet ja sanoisit: "Tuon minä otan!"

En todellakaan. Mutta, mutta ... Entä jos saisin kuulla, että syntymättömällä lapsellani olisi vakava geneettinen vika (kuten raajattomuus, jälkeenjääneisyys ja sokeus samassa pakkauksessa) ja saisin mahdollisuuden sen korjaamiseen yksinkertaisella geenioperaatiolla? Luulenpa, että hyväksyisin operaation välittömästi. Myös eutanasia-abortti voisi tulla kysymykseen.

Vaikeita kysymyksiä. Rajanveto tulee olemaan todella vaikeaa.

Jos ajattelemme vain lapsen oikeuksia, niin onko lapsella oikeus syntyä terveenä?

Sisyphos
Yritin ottaa tätä näkökulmaa esiin jo tuolla [size=109:2eqz4z8c]hedelmöityshoitokeskustelussa[/size:2eqz4z8c].

Eli, jos ja kun lääketieteen ja geeniteknologian huima kehitys mahdollistaa pian ihmisen perimän muokkaamisen ja ties mitä muuta, niin onko se kaikki tehtävä? Vain siksi, että se on mahdollista?

Haluaisitko sinä suunnitella lapsesi etukäteen? Silmien ja hiusten värin, luonteenpiirteet ja lahjakkuudet? Ehkä haluaisit suojata hänet jo etukäteen kaikilta vakavilta sairauksiltakin? Valitsisit vain geenitohtorin mallikirjasta mieleisesi ominaisuudet ja sanoisit: "Tuon minä otan!"

Olisitko silloin astunut jonkin rajan yli? Olisiko tuleva lapsesi ihminen vai tuote? Pitäisikö se raja asettaa johonkin, vai pysäyttääkö meitä enää mikään?

Eettistä keskustelua, kiitos.

Joo, eli HID (How Intelligent Design?). Mahtavaa että tällaiset kysymykset alkavat tulla ajankohtaiseksi. Ihminen on astumassa isoihin saappaisiin. Eettisesti ottaen, lapsen kannalta - joka tässä on tärkein - varmasti edullista olisi vain taata hänen terveenä syntymisensä. Silmien -ja hiusten väri, lahjakkuudet ym. vanhempien (luojiensa (HID) toiveet hänen olemuksensa suhteen, ovat mielestäni vääränlaista manipulointia. Kasvattaessaan lapsensa aikuisiksi, vanhempi tulee kyllä tehneeksi paljonkin manipulointia tarkoitushakuisesti tai huomaamattaan. Luonteenpiirteet ovat kyllä mielestäni jotain sellaista, mihin vaikuttaa niin paljon ympäristö jossa varttuu, että enpä usko siihen tekniikan keinoin pystyttävän vaikuttamaan - ainakaan toivotulla tavalla.

Ihmisten tulisi tehdä koko elämänsä ajan tärkeitä eettisesti ryhdikkäitä ratkaisuja. Ei tämä ole kenenkään muun käsissä, kuin yksilöiden. Siksi yksilöiden pitäisi olla tarpeeksi "sivistyneitä/valveutuneita/älykkäitä(?) valitessaan johtajiaan. Itse ajattelen, että sinä päivänä kun yhteisön kaikki yksilöt ovat tarpeeksi kehittyneitä, johtajaa tai rangaistus laitoksia, ei enää tarvita. Ryhmästä tulee yksikkö. Ihmiskunnan tulisi lajinsa säilymisen kannalta tähdätä VAIN tähän.
Noin, siinä taas noita utopioita. Olemme kuin omenat puussa miettimässä, poimitaanko meidät ennen pakkasia.

Jos minulla olisi kaikki valta, sallisin sekä yksilön, että yhteisön terveyttä edistävän geenimanipulaation ja rajaisin lapsimäärän kahteen/perhe. Kloonaamisesta en nyt sano mitään.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Saattaisin halutakin. Minulla on huonot hampaat, johtuen sekä hammasluusta että syljen koostumuksesta; ne haluaisin paremmiksi lapselleni. Likinäöstä ja taittoviasta olisi myös hyvä päästä eroon, tulevat kalliiksi ja ovat epämukavat. Taipumus syöpiin olisi myös hyvä kitkeä pois; diabetestä ei suvussani onneksi ole. Ja lisäksi pari muuta mahdollisesti periytyvää sukuvikaa olisi hyvä seuloa pois. Joten, jos voisi tehdä sillä tavoin että jo hedelmöitysvaiheessa karsitaan tai korvataan paremmilla kaikki TIEDETYT ikävät ominaisuudet, loppu olisi sitten yllätys...

Ulkonäköä en menisi muuntelemaan, minähän olen täydellinen. Lapsestani saisi tulla muuten minkälainen yhdistelmä tahansa, kukin on kaunis tavallaan. Ja koska ihmissilmää viehättää eniten symmetria, ja symmetriaa edesauttaa hyvä geenistö, geneettisesti terve lapsi olisi siis automaattisesti kaunis.

(Ja mitä tulee muuhun kauneuteen, ns. rotusekoitukset ovat mielestäni häkellyttävän kauniita verrattuna umpisiittoisiin vitivalkoisiin...)

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Mielestäni tässä nyt käydään kahden tason keskustelua. Toinen on puhtaasti rodunjalostukselliseen näkökulmaan pyrkivä. Asianhan toki voi sellaisenakin nähdä.
Geneettisenperimän muuntelu lääketieteelliseltä pohjalta, kun kyseessä on vakavaa sairautta aiheuttava geenivirhe ja kenties sen pohjalta löydetty ratkaisu asiaan, nähdään helposti hyväksyttävänä. Siitä huolimatta, että nämä kaksi asiaa kävelevät käsi kädessä, halutaan tämä ”eettinen” puoli rajata asian ulkopuolelle.
Tutkimustyötä oletettavasti ei lähdetä linjaamaan sillä perusteella, että haettaisiin ratkaisua siihen kuinka pariskunta saa sinisilmäisen pienokaisen. Tämä tieto syntynee siinä ”tarpeellisen” tutkimustyön ohella.

Kuinka nähdä nämä kaksi asiaa yhdellä kertaa, eettisesti oikeutettuna.

Kun halutaan kieltää tämä kehitys voidaan jo nyt kyseenalaistaa esim. naiselle raskausaikana tehtävät ultraäänitutkimukset. Ne ovat vapaaehtoisia, mutta harvempi niistä oletettavasti kieltäytyy, sillä kovasti tehdään valtakunnallisesti töitä, jotta kaikki raskaana olevat naiset olisivat oikeutettuja tasa-arvoisesti paikkakunnasta huolimatta asiantuntevaan tutkimukseen. Tällä hetkellä tilanne ei sitä vielä ole. Näistä tutkimuksista raskauden alkuvaiheessa tehtävä nk. niskapussiultra jättää tulevalle äidille mahdollisuuden abortoida mahdollisesti kehitysvammaisena syntyvä lapsi.

Rodunjalostustako vai eettisesti hyväksyttävä asia?

Kuinka moni tieteellistä kehitystä arvosteleva nainen on oikeasti valmis jättämään rakenneultratutkimuksen väliin, jossa voidaan havaita syntymättömällä lapsella mahdollisesti vakava sairaus. Tutkimuksen perusteella lasta voidaan hoitaa jo kohtuun tai voidaan valmistautua heti synnytyksen jälkeiseen operaatioon. Pyritään suojelemaan elämää.

Jälleen kerran, tieteellinen kehitys voidaan nähdä rotupuhtauteen suuntaavana tai elämää pelastavana tekijänä. Voidaan oikeutetusti kysyä, onko vammaisella lapsella oikeutta syntyä?

Toki voidaan myös kysyä, mikä ongelma nähdään sinisilmäisessä lapsessa? Kuinka ”vaarallista” on haluta vain tiettyä sukupuolta oleva lapsi. Tämähän on jo nyt mahdollista. Tosin on myös mahdollista, että normaali raskaus päätyy abortoiduksi väärän sukupuolen vuoksi. Tuleva äiti voi emotionaalisesti hylätä lapsensa jo kohtuun… vain siksi, että lapsi ei täytä toiveita oikeasta sukupuolesta. Lapsi pettää odotukset ja jää syntymänsä jälkeen hylätyksi.

Näkisin niin, että tällainen lapsen tehtailu ei välttämättä jätä lasta kylmäksi rakkauden suhteen.
Henkilökohtaisesti olisin ollut itse valmis tekemään toisen lapsen käyttäen hyväkseni luomumenetelmän variaatiota ”keinohedelmöityksestä”.
Näen, että elämä on lahja. Lapsen suoma rakkaus on vastalahja. Tekotavan näen toisarvoiseksi asiaksi. Lapsia, joita rakastetaan syntyy myös muuten kuin lähetyssaarnaaja-asennossa.

Hyviä kommentteja tullut, kiitos niistä ja kirjoittakaa muutkin!

En toki tarkoittanut tässä ultraäänitutkimuksia tai jonkin vakavan geenivirhelöydöksen jälkeen mahdollisesti tehtäviä toimenpiteitä, vaan nähdäkseni puhtaasti itsekkäistä syistä tehtävää rodunjalostusta kuvailemaani tapaan, sitten kun se aikanaan tulee mahdolliseksi. Ja uskon, että se tulee.

Millainen on tulevaisuuden ihminen? Onko se ihminen? Mikä tämän selkeännäköisen "superihmiseen" johtavan kehityksen voisi pysäyttää? Voiko ihmisen itsekkyys olla näin rajaton?

Sisyphos
Hyviä kommentteja tullut, kiitos niistä ja kirjoittakaa muutkin!

En toki tarkoittanut tässä ultraäänitutkimuksia tai jonkin vakavan geenivirhelöydöksen jälkeen mahdollisesti tehtäviä toimenpiteitä, vaan nähdäkseni puhtaasti itsekkäistä syistä tehtävää rodunjalostusta kuvailemaani tapaan, sitten kun se aikanaan tulee mahdolliseksi. Ja uskon, että se tulee.

Millainen on tulevaisuuden ihminen? Onko se ihminen? Mikä tämän selkeännäköisen "superihmiseen" johtavan kehityksen voisi pysäyttää? Voiko ihmisen itsekkyys olla näin rajaton?

Niin, että vammaisena saa syntyä? Mutta ei sinisilmäisenä? Tätäkö nyt haluat sanoa.
Vai, että on eettisesti oikein abortoida vammainen lapsi, mutta ei eettisesti oikein valita sinisiä silmiä?

Harmiton
Niin, että vammaisena saa syntyä? Mutta ei sinisilmäisenä? Tätäkö nyt haluat sanoa.
Vai, että on eettisesti oikein abortoida vammainen lapsi, mutta ei eettisesti oikein valita sinisiä silmiä?

Näen hyväksyttävänä abortoida vaikeasti vammaisen sikiön. Ajattelen sitä sen itsensä kannalta. Se ei mielestäni ole rodunjalostusta siinä puhtaasti itsekkäässä tarkoituksessa, jota yritin kuvailla. Jos tässä näyttää olevan ristiriita, niin se on se minun rajani, joka menee juuri siinä. Missä sinulla?

Oletteks te noi julmi ett vammase ei sais mukamans syntty ollenkkas? Kauhia ajatus. Tos naapuris on yks vammane ja semmone se o ollu syntymäst ast ja kelpo työmiäs siit o silti tullu, ei juopottel eikä tappel niinku semmose tavallise ja normaali miähejolpi niinku te sanotte.
tairatte olla semmossi koulutetui kaupunkilaisnaissi joil oma napa o lähinnä ja vain se.
Muute toi ultraään o hiano keksintö, siit mää näin meijänki napero eka kerran, söpöku mikäki.

Taas paljon pelkoa tyhjästä. Vertaukset entisaikojen eugeniikkaan tms. jäävät vajaiksi. Silloin valtiot PAKOTTIVAT ihmiset ties minkälaisiin hirveyksiin, alkaen pakkosterilisoinneista ja päätyen kaasukammioihin.

Jos yksityiset ihmiset sensijaan nykyään haluavat varmistaa, että saavat lapsen jolla ei ole vaikeita perinnöllisiä sairauksia tms. niin en todellakaan näe siinä mitään pahaa. Ihmisten valinnanvapauden lisääminen heitä ITSEÄÄN koskevissa asioissa kun on ylipäätään hyvä asia.

Ja "lapsen oikeuksista" on turha puhua tilanteessa jossa itse lasta ei ole edes olemassa.

Lapsi on jo olemassa siittämisestään lähtien, mutta varsinaisen sikiön/ lapsen juridisen suojan katson itse alkavan siitä, kun abortti ei ole enää sallittu. Abortti tehdään yleensä ennen 12. raskausviikkoa. Erityisluvalla raja on 20. viikkoa, ja lapsen vammaisuusepäilyn vuoksi keskeytys voidaan tehdä ennen viikkoa 24. Raskaudenkeskeytyksen hakemiseen tarvitaan lääkärinlausunto. Aborttia ei toki myönnetä kevein perustein, mutta totuus on, että ihminen on varsin kekseliäs otus ja kykenevä kehittämään monenlaisia riittäviksi katsomiaan syitä abortin tekemiseen, kun hänen aikansa ei vain ole lapselle vielä otollinen.

Nuo raskauden aikaiset sikiöseulannat ovat aika ongelmallinen osa-alue, koska niiden luotettavuus ei ole sata prosenttista. On tapauksia, joissa sikiö on diagnosoitu vammaiseksi, mutta lapsi onkin syntynyt täysin terveenä. On myös tapauksia, joissa sikiö on vastaavasti diagnosoitu terveeksi, kun syntynyt lapsi onkin ollut vammainen. Nämä tapaukset ovat herättäneet keskustelua lääkärin virhevastuusta sikiöseulannassa.

Onko sitten vammaisella lapsella oikeus syntyä? Yhteiskunta varmasti laskee sikiöseulontoihin käytettävien varojen tulevaisuudessa säästävän huomattavat summat rahaa vammaissektorilla, koska seulonnassa vammaiset sikiöt mahdollisesti abortoidaan. Yhteiskunnan koneisto laskelmoi.

Minkälaisen sikiöseulonnnassa ( + muut tulevaisuuden tutkimukset jotka mahdollistavat sikiön täydellisen "terveystarkastuksen") todetun vamman katsotaan olevan lapsen elämälle niin kohtuuton, että abortti olisi ainut vaihtoehto? Onko sokea lapsi abortoitava? Kuuro? Liikuntavammainen? Kasvurajoitteinen? Kuka määrittelee lapselle kestämättömän vamman laadun? Vai halutaako määritys tehdä toisinpäin; mikä lapsen vamma on vanhemmalle kestämätön? Entä ovatko kaikki vammat niin kestämättömiä, että ne tulisi aina abortoida? Olisiko syytä määrittää nämä rajat, vaikka pisteyttää vammojen aihettamat kulut ja vastuut yhteiskunnalle ja vanhemmille? Tämä on sitä tuotteistusta.

Entä lapsi itse? Tai vammainen, joka elää tässä päivässä vammoineen päivineen täysin onnellisena. No, onhan meillä kaikilla toki omat surumme elämässä, niin terveiksi katsotuilla kuin vammaisillakin - ja täysin vammaisuudesta riippumatta. Vammaisjärjestöt itse ovat huolissaan nykytilanteesta, jossa vammaisuus pyritään eliminoimaan yhteiskunnasta. He itse haluavat elää. Onko heidän elämänsä siis vain vahinko ja suuri virhe? Eikö heidän mielipiteillään tulisi olla suuri painoarvo näistä asioista päätettäessä ja keskusteltaessa? Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole fyysisesti täydellisiä ja kauniita, niin kuin kulttuurimme määrittelee, mutta silti he ovat ihmisiä, persoonia, niin kuin mekin, jotka tästä asiasta nyt keskustelemme.

Onneksi Mukuloiden syntyessä ei tuollaisia testejä vielä ollut. Oli helpompi hyväksyä syntynyt lapsi omana, pienenä itsenään, jonka yli ei kellään ole "oikeuksia".

Suvussani on useampia "vammaisia" ihmisiä. He ovat kaikki minulle rakkaita ja tärkeitä. Olen onnellinen heidän olemassaolostaan, ehkä siksi, että vamma ei määritä ihmistä. Se on vain yksi henkilön monista ominaisuuksista.

Tämä ei merkitse sitä, ettenkö hyväksyisi vammaiseksi todetun sikiön abortointia. Ymmärtääkseni viimeinen päätösvalta on tässäkin äidillä ja meidän muiden tehtävä on tukea häntä tämän ratkaisun jälkeen.

Mummo

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Näinpä näin. Mutta jottei aborttiin tarvitsisi turvautua, kaikkein mieluimmin valikoisin lapselleni jo valmiiksi terveet geenit. Ja jos sen hemmetin taittovian takia joutuisin ottamaan omien kauniiden harmaiden silmieni tilalle vaikka ruskeat, siittä vaan.

Oletusarvoisesti kaikki vanhemmat halunnevat jälkeläisilleen vain kaikkein parasta? Miksei sitten ensiluokkaisia geenejä? Se, mikä kenenkin mielestä parasta on, no, siitä voidaan riidellä maailman tappiin. En kumminkaan usko, että kaikki maailma koskaan tulee haluamaan pelkkiä blondeja sinisilmäisiä kaksimetrisiä langanlaihoja lapsia. Kulttuurilliset kauneusihanteet ja silleen. Eri asia, jos joku ulkonäkötekijä on selvästi sidoksissa johonkin potentiaalisesti harmilliseen ominaisuuteen, kuten punatukkaisuus ihon herkkään palamiseen.

(Mikä muuten on sääli, koska tykkään punatukkaisista.)

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Sisyphos

Kun halutaan hyväksyä täältä ja kieltää tuolta, lienee kyse kaksinaismoralismista.

Oikeutetaan täysin terveiden sikiöiden abortointi, mutta samalla halutaan rajoittaa elämän syntyä lailla hedelmöityshoitojen saamiseksi.
Tai hyväksytään vaikeasti vammaisen sikiön abortointi, siitä huolimatta, että ne keinot määritellä tämä vamman vaikeusaste, eivät ole täydelliset.
Toki on mahdollista tehdä lapsivesitutkimus. Ja epätoivotun tuloksen perusteella lapsi abortoidaan.
Tosin lapsivesitutkimuksessa voi lapsi tutkimuksen perusteella tulosten mukaan olla terve, jostain syystä raskaus ei vain kestänyt tutkimusta ja sikiö kuoli pian sen jälkeen.

Pakkosterilointi toimenpiteenä on ollut Suomessakin arkipäiväinen, kun kyseessä ovat olleet esim. kehitysvammaiset. Tosin kuurouskin on riittänyt siihen, ettei yhteiskunnallisesti ole nähty soveliaaksi synnyttää lapsia.
Kehitysvammaiset pariskunnat joutuvat edelleen tekemään julmasti töitä, jotta saisivat nämä uuden elämän luomisen oikeudet käsiinsä.
Voimme todellakin kysyä ovatko vammaiset oikeuksiltaan tasavertaisessa asemassa yhteiskunnassamme meihin ”normaaleihin” nähden, edelleenkään. Kun katsoo ympärilleen, missä ovat tämän yhteiskunnan vammaiset?

Meillä on kantasolulinjat. Ihmisalkiosta erotetut. Kun alkio on alle viiden päivän ikäinen tämä on mahdollista. Jälleen tutkimustyötä ja toimintamalleja joita soveltaa ihmiselämää pelastavaksi.
Meillä on keinotekoisia materiaaleja ihmiskehossa korvaamassa luontoa. Implantti saattaa antaa meille takaisin kuulomme.
Me otamme mielihyvin vastaan toisen luovuttaman veren, luovuttamastaan elintärkeästä sisäelimestä saatamme maksaa maltaita.
Olemmeko edelleen ”luonnollisia”? Olemmeko ihminen, itseys?

Ihmisellä on tarve jatkaa sukuaan. Ihminen on ahne perimälleen.
Jos ihmisen geenikartasta on poistettu se vakavaa sydäntautia aiheuttava geeni, onko kyseessä vielä sama ihminen, vai joko luontoa rukattiin mieleiseksi? Onko tuotettu korvaamatonta vahinkoa syntyvän lapsen henkiselle kehitykselle, jos samalla toivomme siniset silmät tai vaaleat hiukset?

Syntyykö elämä ylipäätään ulkoisista merkeistä?

Mielestäni ei.

Lähtiessämme tuomitsemaan tavan syntyä olemme samalla tuominneet syntyneen elämän.

Palaan jälleen kysymykseen, oikeudesta syntyä vammaisena?
Oikeuteen syntyä sokeana?
Oikeuteen syntyä ilman periytyvää sydänsairautta?
Oikeuteen syntyä sinisilmäisenä?
Oikeuteen syntyä homoseksuaaliäidille?

Missä näitä oikeuksia syntymän lahjasta jaetaan?
Missä näitä oikeuksia, joilla päätämme minkälainen elämä on luonnollista ja sopivaa syntyä maailman jaetaan?
Kuka on oikeutettu synnyttämään elämää?

Syntymän ja kuoleman oikeus. Hmm..

Pikku Gen
Oletusarvoisesti kaikki vanhemmat halunnevat jälkeläisilleen vain kaikkein parasta? Miksei sitten ensiluokkaisia geenejä?

Juuri näin.
Koska ihminen on ahne omalle perimälleen, hän todennäköisesti haluaa valita parhaat palat itsestään ja siitä kumppanistaan, jotta lapsi olis heidän sukunsa jatkumo.

Varmasti edelleen syntyisi lapsia, kuten tähänkin asti, myös vieraan geeneistä. Mutta pelkkien toisen ensiluokkaisten geenien keräily...

Mehän katkaisisimme oman kiertomme. Jotenkin en jaksa uskoa tällaiseen skenaarioon, jossa kaikki ryntäisivät kuin markettiin alennusmyynneille, kahmisivat kaikkea ja kotona huomaisivat, että Hei.. Nämähän eivät ole edes minun kokoa !

Anders
Ihmisten valinnanvapauden lisääminen heitä ITSEÄÄN koskevissa asioissa kun on ylipäätään hyvä asia.

Ja "lapsen oikeuksista" on turha puhua tilanteessa jossa itse lasta ei ole edes olemassa.

Täysin samaa mieltä.

Kukaan meistä ei ole voinut itse valita syntymäämme tänne. Mutta v a i n minulla itselläni on oikeus päättää minkälaista elämää minä synnytän, jos synnytän ja missä olosuhteissa synnytän.

Mitään satavarmaa passia en voi saada. Elämä tarjoilee sen, jos on tarjoillakseen.. Ehkä siinä on se ihmisyyden kuvio.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat