Masennus: syiden tiedostaminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Masennus aiheena lienee hyvinkin usein käsitelty jo, mutta minua kiinnostaisivat nyt mahdollisimman erilaiset ja mielellään yllättävätkin näkemykset siitä.

Erityisen kiinnostunut olen tällä hetkellä ajatuksesta että masentunut pyrkii helposti selittämään masennustaan mitä ihmeellisimmillä syillä, jotta hänen tuntemuksensa vaikuttaisivat loogisilta. Itse ainakin pidän elämässä vaikeimpana sietää juuri asioita joiden syistä ei ole mitään tietoa, joten selitysautomaatti käynnistyy hyvin helposti!

Tottakai voi masentua jos on konkreettisia ongelmia kuten taloudelliset vaikeudet, läheisten kuolemat, vakavat sairaudet yms. Mutta entä kun masennukseen ei vaikuta olevan muuta syytä kuin jokin hyvin "abstrakti" syy eli jokin asia jota toisen yksilön on vaikea edes mieltääkään syyksi - ellei sitten tekosyyksi. Mietiskelin juuri toisella palstalla keissiä jossa ihminen oli masentunut (katsoi olevansa masentunut...) 30 v sitten kuulemastaan puheesta jota piti loukkaavana. Voiko tosiaan vuosikymmenienkin jälkeen saada syvän masennuksen pelkästä kuulemastaan, vai olisiko sittenkin niin että ihmisen mieli on jostain muusta syystä pohjalukemissa, jolloin vanhat pahat puheet alkavat pyöriä hänen päässään, jolloin hän olettaa että jo olemassa olevan masennuksen esiin nostamat tuntemukset ovat masennuksen syy?

Itse olen havainnut että saattaa olla aika pitkäänkin masentunut ennenkuin vasta tajuaa että on. Tässä ajassa joka ehtii kulua ennen hoksaamis- eli heurakekohtausta saattaa ehtiä ajatella vaikka mitä, eikä tajua että kysymys on sairauden aikaansaamista sairaista ajatuksista.

En pitäisi mahdottomana etteikö olisi olemassa masennusta joka ei vaadi eikä edellytä minkäänlaisia "kovia kokemuksia" tai yliherkkää mieltä joka ei sovi sosiaalisen kanssakäymisen konfliktitilanteiden ratkomiseen. Mutta mistä tuollainen "ei-mistään" tuleva masennus sitten saa alkunsa?

Sivut

Kommentit (70)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Joskus masennuksen syyt ovat kyllä tiedostettuja, mutta saattavat olla sellaisia ettei niistä haluta puhua - ja siksi keksitään jotain muita selityksiä, jotka saattavat kuulostaa tekosyiltä. Masentunut saattaa pelätä, että jos hän kertoo masennuksensa todellisen syyn, hänet leimataan valittajaksi tai syy muutoin mitätöidään, tai vaihtoehtoisesti tarjotaan ratkaisuksi vain jotain abstrakteja "sinun on ensin löydettävä sisäinen onnen lähde" -ohjenuoria jotka eivät johda mihinkään.

Vierailija

Niinkin tietysti voi olla. Itseni vaikea ymmärtää sitäkin, kun olen tottunut siihen että aina löydän jonkun jolle voin avautua kaikesta mahdollisesta. Mutta vaikea se oli minun näemmä ymmärtää tuota esimerkkinikin tapausta:

Qadesha
Shriek
Qadesha
Tsekkasin lehdestä että se tarina alkoi näin: "minulla ja miehelläni menee surkeasti". Eli joo. Sen enempää miehestä ei jutussa puhuttu



No tuon halusinkin tietää. Varmaan joka ikisellä naisella on jonkinlaisia pelkoja synnytystä kohtaan. Voisi melkein jopa kärjistää niin, että jos sellaisia ei ole, voisi epäillä mielenterveyden häiriöitä.

Mutta eihän voi edellyttää että aviopuoliso/kumppani osaa jotenkin tervehdyttää masentuneen puolisonsa? Ainakaan itse en ole pystynyt ex-liitossani enkä muutenkaan, eikä kukaan muu minuakaan. Masennus tulee ja menee, hyvä tietysti jos kumppani ei mene, mutta ei kumppani oikeasti pysty parantamaan.



En sitä tarkoitanutkaan. Ylhäällä jo sanoinkin, että kysymys on vain naisena olemisen peruskysymyksistä. Tiedostamattomia ristiriitoja synnytyksen kohdalla löytyy varmaan lähes jokaisella naisella. Toisilla voimakkaampia ja toisilla vähemmän voimakkaita.



Nii... No ehkä en noita synnytysjuttuja tajua synnyttäneiden kannalta kun en ole synnyttänyt. Kun ei se raskaus kiehtonut, ei synnytys, eikä kersat.




Hiton hyvä etten ryhtynyt terapeutiksi tms.

Vierailija

Ainakin yhden masentujaryhmän muodostavat kiltit selviytyjät eli henkilöt, jotka työntävät omat tunteensa, mahdolliset ongelmansa ja vaivansa sivuun ja jatkavat eteenpäin läpi kiven ja jään, vain kaatuakseen lopulta "saappaat jalassa".

En nyt oikein tiedä selviääkö tästä se, mitä tarkoitan, mutta ainakin jotain sinne päin. Itse taidan kuulua juuri tällaisiin ihmisiin. Koskaan ei ole oikein osannut sanoa ei eikä asettaa itseään muiden edelle, toisten tarpeet ovat tulleet aina ennen omia ja siinä sitten hukkuu oma minuus ja on jollain lailla olematon.

Viitaten mainitsemaasi tapaukseen: se, mitä hänelle oli sanottu joskus kauan sitten ei varmastikaan ollut masennuksen aiheuttaja, vaan se tuli pintaan masennuksen mukana, uskoakseni. Ihmisillä on taipumus etsiä jotain konkreettista syytä tai selitystä asioille, myös masennukselle.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006
Qadesha
Itse olen havainnut että saattaa olla aika pitkäänkin masentunut ennenkuin vasta tajuaa että on. Tässä ajassa joka ehtii kulua ennen hoksaamis- eli heurakekohtausta saattaa ehtiä ajatella vaikka mitä, eikä tajua että kysymys on sairauden aikaansaamista sairaista ajatuksista.

Tuo lienee sairauden yksi pirullisimmista puolista. Masennus on tietysti aina yksilöllistä, jokainen tapaus on erilainen. Käsittääkseni aika tyypillistä on kuitenkin se, että ote jokapäiväiseen elämään ja sen hallintaan vähän kerrassaan kirpoaa. Opiskeluaktiivisuus, raha-asioiden hoito, oman ja asunnon hygienian huolenpito jne. vähitellen laantuvat. On mahdotonta sanoa, missä vaiheessa homma oikeastaan lähtee käsistä.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija

Itse nojaisin vahvasti biokemiallisiin suuntiin: serotoniini, oksitosiini; angstihormonit.

Meillä on kaiken lisäksi vielä tämä synkkä pitkä talvi, sekin vaikuttaa mielialaan ihan kemialliselta pohjalta (melatoniinitalous?).

Tuossa aiemmasta sananvaihdosta tuli mieleeni puolison toimiminen masentuneen tms. terapeuttina. Parilla on aivan tarpeeksi vaikeaa sairauden/sairauksien kanssa, tervee(mmä)n puolison ei varmasti tarvitse terapoida. Tietenkin kuunteleminen ja myötäeläminen tulevat aivan itsestään kuvaan, mutta että toinen puolisoista ottaisi yksinomaisen hoitovastuun on suuri salakuoppa jota pitäisi välttää viimeiseen asti. Sairas ja varsinainen parantaja - koko muu suojaverkko tehköön parhaansa, puolisolle ei voi liikoja sälyttää?

Vierailija

Kemiallisiin häiriöihin varmasti ainakin osittain voisi perustua erityisesti niissä tapauksissa, joissa lääkehoidosta on saatu hyötyä.

Missään tapauksessa puolisolle ei saisi tulla hoitajan roolia, paremminkin myös hän voi tarvita tukea masentuneen kanssa elämiseen.

Vierailija
Qadesha
Erityisen kiinnostunut olen tällä hetkellä ajatuksesta että masentunut pyrkii helposti selittämään masennustaan mitä ihmeellisimmillä syillä, jotta hänen tuntemuksensa vaikuttaisivat loogisilta. Itse ainakin pidän elämässä vaikeimpana sietää juuri asioita joiden syistä ei ole mitään tietoa, joten selitysautomaatti käynnistyy hyvin helposti.

Tuossa osut mielestäni hyvin oleeliseen piirteeseen ihmisessä: kaikelle yritetään löytää jokin looginen tai muuten järkevältä tuntuva selitys. Selitys, johon voi uskoa. Jos sitä ei suosiolla löydy, niin sellainen keksitään vaikka väkisin. Ihmismieli ei helpolla hyväksy tapahtumisten syyksi ennakoimatonta sattumaa.

Tältä pohjalta olen hieman skeptinen erilaisten terapioiden antamiin selityksiin masennuksesta. En kiistä, etteikö terapiat voi auttaa ihmisiä, mutta ne selitykset... sopivalta ja uskottavalta kuulostavia narraatioita.

Olen myös sitä mieltä, että ihminen omasta elämästään muodostaa jatkuvasti narraatioita on masentunut tai ei. Narraatiot toki perustuvat todellisiin kokemuksiin, mutta jälkeenpäin mielemme rakentaa niistä juonellisia kertomuksia, jotka voivat helposti joustaa ja muuttua vaihtuvien intressien ja muuttuvien elämäntilanteiden mukaan. (Ihmisen muisti palvelee enemmän käyttäjänsä intressejä kuin totuutta.)

Taipumus muodostaa väkisin narraatioita tekee myös suuresta osasta historiankirjoitusta jotain sellaista, joihin käsitettä "objektiivisuus" ei voi enää liittää.

taksikuski
Seuraa 
Viestejä246
Liittynyt10.7.2006

Ihmisen taito on juuri hahmottaa kausaliteettejä ilmiöille, myös masennukselle. Itse sairasta psykoottista maseennusta, ja olen pohtinut syitä tilanteelleni: Syitä tuntuu löytyvän lapsuuden olosuhteista, elämäntilanteen muuttumisesta ( muutto takaisin Suomeen ), geneettisistä tekijöistä jne.

Ok, jos nyt olisin arvannut syyn oikein, pitäisikö minun kokea jokin psykologinen reaktio vähän niin kuin Freudin tavoin tiedostamisen kautta vapautua oireesta jne.

En usko tähän ollenkaan. Syyt uppoavat suohon, eikä niillä ole paljon merkitystä parantumisen kannalta.

Kuitenkin on hyvä tiedostaa syyt ja pohtia niitä. Se ainakin antaa selkeyttä elämän tilanteeseensa.

taksikuski
Seuraa 
Viestejä246
Liittynyt10.7.2006
jaude
taksikuski
Ihmisen taito on juuri hahmottaa kausaliteettejä ilmiöille, myös masennukselle. Itse sairasta psykoottista maseennusta, ja olen pohtinut syitä tilanteelleni: Syitä tuntuu löytyvän lapsuuden olosuhteista, elämäntilanteen muuttumisesta ( muutto takaisin Suomeen ), geneettisistä tekijöistä jne.

Ok, jos nyt olisin arvannut syyn oikein, pitäisikö minun kokea jokin psykologinen reaktio vähän niin kuin Freudin tavoin tiedostamisen kautta vapautua oireesta jne.

En usko tähän ollenkaan. Syyt uppoavat suohon, eikä niillä ole paljon merkitystä parantumisen kannalta.

Kuitenkin on hyvä tiedostaa syyt ja pohtia niitä. Se ainakin antaa selkeyttä elämän tilanteeseensa.




Et sä horo mitään tajua ime ittees



Kiitos rakentavasta vastauksestasi.

Vierailija
taksikuski
Ihmisen taito on juuri hahmottaa kausaliteettejä ilmiöille, myös masennukselle. Itse sairasta psykoottista maseennusta, ja olen pohtinut syitä tilanteelleni: Syitä tuntuu löytyvän lapsuuden olosuhteista, elämäntilanteen muuttumisesta ( muutto takaisin Suomeen ), geneettisistä tekijöistä jne.

Ok, jos nyt olisin arvannut syyn oikein, pitäisikö minun kokea jokin psykologinen reaktio vähän niin kuin Freudin tavoin tiedostamisen kautta vapautua oireesta jne.

En usko tähän ollenkaan. Syyt uppoavat suohon, eikä niillä ole paljon merkitystä parantumisen kannalta.

Kuitenkin on hyvä tiedostaa syyt ja pohtia niitä. Se ainakin antaa selkeyttä elämän tilanteeseensa.


Tarkennetaan edellistä. En tarkoittanut että syiden etsimisessä olisi sinällään mitään väärää tai haitallista. Mielemme rakentaa asioiden tapahtumiselle syitä helposti, koska (näin uskon) se on luontainen taipumuksemme.

Kausaaliyhteyden osoittaminen vaatii kuitenkin vahvemman näytön kuin sopivalta ja uskottavalta kuulostavan selityksen.

Joskus oli suosiossa selittää ogelmia pääsääntöisesti lapsuuden kokemusten kautta. Vielä aiemmin ongelmien uskottavat selitykset saattoivat olla demonihenkiä tms. tai planeettojan epäedullsia asentoja. Ja (aivan järkevät) ihmiset todellisesti uskoivat niiden olevan ongelmiensa syitä.

Vierailija

Tarinoiminen luominen voi todellakin johdattaa ihmisen harhaan, tai ainakin epäolennaisiin seikkoihin. Erityisesti mielialahäiriöissä voi helposti jäädä märehtimään niin yksityiskohtaisia seikkoja, ettei näe enää metsää puilta. Potilaaksi päädyttyään ihmisen voi olla vaikea ymmärtää minkä vuoksi häntä kuunteleva taho ei kirjaakaan sanatarkkaan ylös että "vuonna 1995 naapurini Matti meni ja sahasi ominpäin tonttini kauneimman puun poikki", vaan jotain epämääräisempää - mutta psyykkisen puolen ammattilaiselle olennaisempaa. Yksittäiset tapahtumat eivät välttämättä näyttäydy muille samassa räikeän häikäisevässä valossa kuin tapahtuman kokeneelle itselleen. Ja kun tapahtumasta on jo vierähtänyt aimo tovi, tarvitaan jotain muutakin löpöä katkeruudelle, sillä ihmismieli normaalisti on sellainen ettei se jaksa iänkaiken askarrella enää yhdessä ja samassa asiassa ellei se ole aivan erityisen latautunut tilanne kuten esim. sodassa koetut kauhut. Tällöinhän mieli käsittelee asiaa vaikka väkisinkin jokaikinen yö.

Tietenkin kaikki on suhteellista, mutta minusta alkaa tuntua että joku jippo siinä täytyy olla että jotkut jaksavat muistella menneitä, sinänsä merkityksettömiä asioita vaikka hautaansa asti. Ikäänkuin mieli välillä haluaisi kiduttaa itseään? En nyt tässä arvostele sivusta muita ihmisiä, sillä menneiden muistelu on erinomaisesti juuri itselleni varsin paha luonnevika! En vain ymmärrä muiden ihmisten vastaavanlaista muistelua, enkä odota että he ymmärtäisivät miksi minä mietin juuri niitä juttuja mitä mietin (suurin osa märehtimistäni asioista liittyy tilanteisiin miksen tehnyt niin ja niin, sanonut välkysti vastaan jne.).

Onko kyse kemiasta? Aiheuttaako tiettyjen aivolle tärkeiden aineiden puutos ns. levyn kiinni jämähtämisen, ja jos niin on, niin minkä ihmeen takia moisia puutoksia muodostuu?

Omalla kohdallani havaitsen että olen lähes aurinkoenergialla käyvä ihminen, niin että pidempi pimeämpi putki aiheuttaa välittömän mielialan laskun. Sopisin paremmin johonkin sellaiseen maahan asumaan missä auringonsäteissä ei pihtailla. Mutta kas kummaa kun eivät talvet mitenkään ahdistaneet silloin kun oli lapsi. Vasta murrosiän alkaminen sai pääpuolen vipattamaan epäterveellä tavalla.

Syitä ja selityksiä... Onko niillä lopulta merkitystä, vaiko vain sillä miten päästä masennuksesta tai edes oppia elämään sen kanssa jotenkuten siedettävää elämää? Jälkimmäinen vaihtoehto varmaankin voi kuulostaa jostakusta kummalliselta tai kauhistuttavaltakin, mutta itse olen havainnut etten muutakaan voi kuin elää masennuksen kanssa vähän siten kuin joku elää jonkun kasvaimen kanssa tietäen ettei sitä voi leikata, mutta että ei se välttämättä tapakaan. Se vaan olla möllöttää. Joskus vain varjona kivojen asioiden reunoilla väikkyen, toisinaan uhaten pimentää kaiken taakseen.

Vierailija

En ole niin perehtynyt muuhunkuin syysmasennukseen eli kaamosmasennukseen, joka tiettävästi johtuu auringon saannin puutteesta. Kaamoksen on sanottu vaikuttavan suurelta osin hyvin paljon aivojen välittäjäaineisiin. Kanadassa tutkijat ovat jopa osoittanneet , että kaamosmasennuksen kärsivällä olisi normaalia vähemmän serotiinia joka säätelee tunnetiloja ja energiatasapainoa. Osaako joku täällä sanoa miksi näin on?

Suomalaisista 5-10 % sairastaa aika ajoin kaamosmasennusta mutta höllempiä oireita valittaa yleensä paljon isompi ryhmä.

Sitäkin olen miettinyt, että miten tämä kirkasvalohoito sitten oikein auttaa vai auttaako se juuri ollenkaan.. Tiettävästihän sillä vain saadaan nimellistä parannusta, se ei paranna kaamosmasennuksesta kokonaan.. Mikä siis voisi olla se oikea keino parantaa? Onko se viikko etelän-auringossa vai löytyykö se ruoka-valiosta? Liikunnan ja sosiaalisen aktiivisuuden hyödyllisyys näyttää ilmeiseltä, mahdollisesti vaikutus ainakin osittain välittyy kehon lämmönnousun kautta. Sauna tai kuumien kylpyjen (vrt. Islanti ja Japani) hyödyllisyyttä olisi myös mielenkiintoista tutkia.

Vierailija
toisinajattelija
En ole niin perehtynyt muuhunkuin syysmasennukseen eli kaamosmasennukseen, joka tiettävästi johtuu auringon saannin puutteesta. Kaamoksen on sanottu vaikuttavan suurelta osin hyvin paljon aivojen välittäjäaineisiin. Kanadassa tutkijat ovat jopa osoittanneet , että kaamosmasennuksen kärsivällä olisi normaalia vähemmän serotiinia joka säätelee tunnetiloja ja energiatasapainoa. Osaako joku täällä sanoa miksi näin on?

Tämä on ihan vain heitto mutta voisiko pohjoisen ihmiset yrittää sopeutua pimeyteen ja kylmyyteen samoin kuin esimerkiksi karhu, talviunille haluaisi?

Masentuneena saattaa jopa luoda valheellisia muistikuvia selittääkseen pahaa oloaan. Kaverini kertoi yhtäkkiä muistaneensa tapahtumia, joita todellisuudessa ei kuitenkaan ollut tapahtunut(perheen mukaan). Muisti on kyllä ihmeellinen, jos kaksi ihmistä kertoo samasta tapahtumasta, versiot voivat olla todella erilaisia.

Vierailija

anomalian viittaamaa narratiivista tekniikkaa käytetään joissain terapioissa tietoisesti.

Terapeutin ohjaamana käydään elämä läpi siten, että oma sairastuminen nähdään ymmärrettävänä, mutta samaan aikaan korostetaan, mistä elämänvaikeuksista kja on pystynyt jo selviämään. Näin vahvistetaan kjan itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin selvitä tästäkin. "Olen selvinnyt monesta ennenkin, joten selviän kyllä masennuksestanikin".

Tekniikan etuja on sen laaja soveltuvuus erilaisille ihmisille ja eri elämäntilanteisiin. Se ei etsi syyllisiä, vaan saa masentuneen itsearvostuksen kohenemaan. Näin hän etsii ongelmiinsa ratkaisut itse (toki terapeutin tukiessa), jolloin elämänmuutokseen sitoutuminen on hyvää ja kja todella tuntee, että on terapeutin kehut ansainnut.

Vierailija

Itse oletan, että silloin, kun on nähtävissä selkeät syyt "masennukselle", on kyseessä useimmiten aivan normaali alakuloinen mielentila.

Masennus sairautena taas on aivojen kemiallinen epätasapaino, jossa henkilö ei välttämättä edes pysty keksimään syytä mielentilalleen.

On aivan selkeää, että monella elämän tapahtumat saattavat laukaista diagnosoitavan masennuksen, mutta se ei tarkoita että tilan pitkittyminen johtuisi suoraan näistä tapahtumista.

Kunnon masennuksessa masentaa kaikki mahdollinen, ei pelkästään kovat tapahtumat elämässä.

Tätä luokittelua sekoittavat kaikki maailman juoru- ja naistenlehdet, joissa lähes jokaisessa joku julkisuudenkipeä henkilö yrittää saada narsistista mielihyvää kertomalla masentuneensa. Seuraavassa numerossa sama henkilö taas on parantunut masennuksesta ja tullut uskoon tms.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat