"Jos nyt mokaan, syy on minun eikä ADHD:n"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Verkkouutisista:

Oikea hoito lieventää ADHD:n oireita

–ADHD on keskushermoston kehitykseen liittyvä tarkkaavaisuushäiriö

–keskittymiskyvyn puute, ylivilkkaus ja impulsiivisuus heikentävät sosiaalisia taitoja ja oppimiskykyä

–oireiden kehittymiseen vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät

–vaivaa arviolta 230000:ta suomalaista, heistä noin 30000 on alle 18-vuotiaita

–pojilla kolme kertaa yleisempää kuin tytöillä

–todetaan tarkkailemalla lapsen toimintakykyä eri tilanteissa

–hoidetaan erilaisilla tukitoimilla ja kuntoutuksella, vanhempia tuetaan kasvatuksessa

–tarvittaessa käytetään myös lääkehoitoa, joka jatkuu joillakin aikuisuuteen asti

–ADHD ei varsinaisesti parane, mutta tukitoimet ja oman käyttäytymisen hallinnan kehittyminen lieventävät oireita

Lähde: Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositus ja ADHD-liitto. Lisätietoja http://www.adhd-liitto.fi




Uutisista:
"Markku Mutanen sai diagnoosin vasta aikuisena
"Jos nyt mokaan, syy on minun eikä ADHD:n"

STT–ANNELI TERVO, 7.2.2009

"Muistan jostain keksineeni ajatuksen, että minulla ei varmaan ollut sydäntä ollenkaan tai se oli kovin pieni, koska olin niin usein ilkeä ja paha. Kun sitten minulle määrättiin EEG eli aivosähkömittaus, vaivasi se minua. Olin aivan varma, että siellä minun vikani paljastuu ja ettei minua huolita enää takaisin kotiin."

Näin muistelee Markku Mutanen tuntemuksiaan 8-vuotiaana tuoreessa kirjassa Ylivilkas lapsi, lennokas aikuinen.

Jo varhain kotona ja koulussa oli huomattu, että Markku oli erilainen. Hän kiipeili, juoksi ja heilui loputtomasti. Vanhempien ja opettajan käskyt ja kiellot soljuivat ohi korvien. Keskittyminen oli mahdotonta. Jos koulun pihalla näytti tapahtuvan jotain kiinnostavaa, poika loikkasi oitis vaikka ikkunasta pihalle.

Selitys löytyi vasta vuonna 2002 kun Mutasella todettiin ADHD eli aivotoiminnan häiriöstä johtuva tarkkaavaisuushäiriö. Sitä ennen oli tehty satoja tutkimuksia ja nelikymppiseksi ehtinyt mies oli porhaltanut elämäänsä eteenpäin pyörremyrskyn tavoin.

Takana oli kaksi avioliitoa ja kuusi avoliittoa, yli viisikymmentä työpaikkaa, kolmekymmentä asuinpaikkaa, seitsemän omaa yritystä ja lukematon määrä kaikenlaisia tempauksia.

Elämä mitoitettava oikein

–Diagnoosi helpotti, mutta ei se elämää autuaaksi muuttanut, sillä neurologinen häiriö ei parane. Mutanen vertaa itseään pyörätuolissa istuvaan: arki sujuu vain tietyillä ehdoilla.

–Tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Liiasta ärsyketulvasta seuraa aivomyrsky. Tekemiset on koko ajan mitoitettava omien vahvuuksien pohjalle.

Menneen elämän jäljet painavat vielä mieltä.

–Koko kouluajan sain kuulla olevani ilkeä, paha, laiska ja kamala. Se nakersi itsetuntoa. Epäonnen kierre jatkui aikuisenakin, eikä pelko ole vieläkään täysin väistynyt. Kannan syyllisyyttä myös kaikesta murheesta, jota olen läheisilleni aiheuttanut.

Sirpa Pason kirjoittamassa kirjoittamassa kirjassa Mutanen ei salaile törttöilyjään.

–Totta kai puhun avoimesti, sillä enää minun ei tarvitse esittää mitään. Olen saanut apua ja vastapainoksi haluan osallistua keskusteluun siitä, mitä tehdä hankalasti käsiteltäville pojille.

Eläkepaperit saanut Mutanen on jo muutaman vuoden kiertänyt maata luennoimassa ADHD:n "arkitieteestä". Vain metsurin kurssin käynyttä miestä ilahduttaa se, että hänet otetaan puhujana vakavasti.

Elämä ennen diagnoosia oli nopeita ratkaisuja tunteen varassa. Pitkäjännitteisyys ja keskittyminen vaativat edelleen tietoista ponnistelua.

–Diagnoosi ei vapauta vastuusta. Jos nyt mokaan, syy on minun, ei ADHD:n."

Pönni jatkaa..
Moraalista pohdiskelua. Kenen vastuu kun käytös ei ole korrektia ja normaalia? Tietenkin aina loppujenviimeksi sen käyttäytyjän.. olletikin niin pitkälle että mennään sen 70äo:n alle jossa voidaan puhua älyllisestä jälkeenjääneisyydestä? Täysi-ikäisyyskin pitää huomioida. Teinien hormooniheilahdukset on automaattisesti lieventävä asianhaara siinä kuin kaikki sairaudet, yms. joka heikentää kongnitiivisuutta. Dementiat ja altshaimerit, parkinssonintauti dopaminivajeineen, aliravitsemus, päihdeongelmat ja ties mitä huomioiden.

Ymmärtääkseni koskee kaikkia. Myös niitä, jotka provosoivat muita? Kongnitiivinen lahjakkuus ja tasokkus kait aina on se paras mittari, jolla voidaan mitata ihmisen moraalisia ja normaaleja valmiuksia. Kykyä huolehtia itsestään, välittää itsestään, hallita elämäänsä, olla vastuussa siitä mitä sanoo ja tekee, jne. Yhteisten sääntöjen luomisesta ja noudattamisestahan moraalissa on kyse. Jos yksilöt olis erillisiä saaria, reaalista irrallisia jumalolentoja niin olis ihan yks hailee onko moraalia, sääntöjä, normeja, jne. Kun ei o, niin ei o. Piste.

Aika rankalta kummiskin tuntuu että ihan noin jyrkästi pitäis tehdä jonkun ADHD tapauksen sanoman pohjalta tuollainen normi, johon olis ikäänkuin pakko laittaa singneeraus vain siks että sanat on julkaistu ja tilaisuus on olla samaa mieltä.
Adhd aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä ajatuksenjuoksussa ja normeja säätämässä pitää olla koko yhteisö, ei vain sen poikkeavat jäsenet.

Vastuuta pitää jakaa. Yhteiskunnalla on yhteisövelvoitteet. Jotta vastuuta voidaan edellyttää niiltäkin, joiden kyvyt kantaa on heikommat, tarvitaan yhteiskunnan taholta tukitoimia, joilla autetaan ihmisiä arkisissa ongelmissa ja sitäkautta tasataan tilannetta niin, ettei jokin tietyntyyppinen poikkeavuus, esim sosiopaattiset psykopaatit pääse niskan päälle eikä arempia ja pienempiä kyykyttämään.
Vastuuta = valtaa ei saa yhteisössä ikinä antaa tai tuupata pelkästään tietyntyyppisille ihmisille vaikka miten he olis ottamassa itsestään vastuuta.

Puhuminen yhdessä on paras tapa pohjustaa parempia normeja, joita btw. on paljon helpompaa ja jopa mukavampaa noudattaa kun on saanut osallistua tekoprosessiin.
Keskustelu aiheesta avattu, olkaat hyvät!

[size=50:3afq74pf]Ja jos saa pyytää niin koittakaa hillitä itsenne ja jos haluatte poikkeuslupia tökerölle käytöksellenne niin esittäkää diagnoosinne. Omanihan on siis F 84.5 aspergerin-oireyhtymä.[/size:3afq74pf]

Tässä vielä alustuksen liitteeksi kehitysvammahuollon tietopankki ja sen n. 850 erilaista oireyhtymää.
Lähestykäämme aihetta tieteellisestä, ei uskonnollisesta perspektiivistä. Väittämien tueksi jotain asiallisia perusteluja ja tieteellistä näyttöä. Eiköhän näillä eväillä päästä alkuun..

Sivut

Kommentit (146)

Vierailija

Mitä on pahuus?

Olen itse aikuisella iällä muuttanut asunnosta toiseen välillä öpaut vuoden välein, lyhyin aika yhdessä luukussa taisi olla sellaiset 9 kk. Eräässä asunnossa asuin kolmeenkin kertaan, kun aina välillä tuli asuttua jossain muualla. Mainittuani vuoden välein tapahtuneista muutoista muuan uskovainen oli sitä mieltä että olen arveluttava ja epäilyttävä ihminen.

Nyt on ollut pakko asua jo alun kolmatta vuotta samassa läävässä, ja kyllähän se vähän tympii. Mutta muutteluunkin on sen verran jo näin "iällä" kyllästynyt, että jos nyt jotenkin sitten yrittäisi pysyä tässä.

Onko muuttaminen pahuutta?

Onko se pahuutta että hyppii, heiluu, kiipeilee puissa? Pahaa olisi jos lyö toista, kuristaa toista, ylipäätään satuttaa toista. Lapsethan tietenkin voivat tehdä ihan mitä sattuu, mutta heitä voi vielä jotenkuten neuvoa. Pahaksi ja kamalaksi leimaaminen ei ole neuvomista, vaan kertoo vain aikuisen omasta typeryydestä, siitä että hän ei vaan kestä sitä että hänen esittämänsä normit eivät sovikaan joka kersalle Jumalan sanaksi.

Minkäköhän diagnoosin Peppi Pitkätossu saisi?

Vierailija
Qadesha
Mitä on pahuus?



Yritin kyllä aloituksessa tähdentää ettei käsiteltäisi aihetta uskonnollisessa kontekstissa. Pahuushan on itse perkeleestä! Hyvyys narsistisesta psykopaatista, the persoonallisesta jumalasta jolla on kaikenkukkuraksi jopa sukupuoli! *iiks*

Mutta jos nyt edes yritettäis pysyä tolkullisesti aiheessa neuropsykologisessa kontekstissa?

Vierailija

Katselen duunissa 60 v ADHD:tä joka säheltää kuin 12 v pojankloppi suoriutumatta rutiininomaisesta työstä ilman valvontaa ja neuvoja. Suorituksen vaikeus ja tavaton sähellys on turhauttava kombinaatio.

Vierailija

No jos Häiriö aiheuttaa itsekontrollin puutetta, miten sitten minä, joka on kontrolloitava, ja myös kontrolloija, voisi sen kummemmin syyllistyä?

Syyllistyä tosin voi koska, itsekin huomaa toimivansa impulssisesti, ja jälkeenpäin miettii tekojaan. Ei kuitenkaan tekohetkellä "ehdi" kontrolloimaan itseään.

Vierailija
Qadesha
Minkäköhän diagnoosin Peppi Pitkätossu saisi?



Kait joku maaninen pershärö? Taustalla ehkä ylivilkkaus mutta ei ehkä keskittymishäiriötä?

Eemil.. se Kissankulman kauhuksikin kutsuttu ei ehkä hänkään olis keskittymishäiriöinen, vois olla ekstrovertti ja erittäin vilkas asperger-oireinenkin kun viihtyy vajassa lukkojen takana itsekseen, ei ole moksiskaan vaikka teljetään jonnekin. Keskittyy veistelemään puuveistoksia jalostuen taitavaksi. Voi jopa nauttia siitä, ettei ympärillä hälise jatkuvasti muita.

Olla siellä vajassa. Seinälautojen välistä siilaantuu valonsäteitä, joissa fotonit puikkelehtivat pölyhiukkasten tanssiessa ilmassa ja samana aurinkoisena päivänä vajan permantoon piirtyy erilaisia valoorejä ikkuna-aukostakin ja varjoteatterin kanssa voi viihdyttää itseään. Ennenkaikkea nautinnollista on se rauha mikä vajassa hallitsee. Puukalikat ja puukko, siitä puu-ukko.. puu-ukosta lusikkaan, lusikasta kauhaan, kauhasta tablettiin, jonka voi vaikka punoa lastuista..
Lorujakin voi sepitellä aikansa ratoksi siinä vuoleskellessa..

Vajaan minut pantiin silmistä pois
pahanteko kuriin niinkun jo ois!
Arestia aina ja uudelleen
joku kun kuuli minun huudelleen.

Kamala on kakara, kaikki sitä lyö
on se niin tuhma ja miestä se syö.
Äiti sen lellisi pilalle aivan,
isä kyllä kitkee mokoman vaivan!

Isä se kitkee, lyö ja vie
korvasta arestiin aina käy tie.
Jumala on julma ei sääliä näy!
Iankaikenko maailmassa näin aina käy?

Eikö tuo sivistys milloinkaan?
Muutosta parempaan maailmaan?
Miks tehdään tiedettä, kertoisko joku?
Onks tiedekin vaan yks uskonto hoku?

-pönni 2009-

Vierailija

Agison, tietää ja Minerva.. Joo.. sähellystä riittää adhd:ssa

Monet käyttää lääkitystä keskittymishäiriön kurissapitoon.
Wikipedian ADHD tietoa.

Tiedän adhd ja addi ( = asperger-oireet + adhd yhdistelmä) lapsia ja aikuisia, joilla on jokin, Ritalin, Conserta, tjms. lääkitys ja voivat selviytyä haastavistakin tehtävistä kun voivat lääkkeen avulla keskittyä.

Vierailija
Qadesha

Onko se pahuutta että hyppii, heiluu, kiipeilee puissa? Pahaa olisi jos lyö toista, kuristaa toista, ylipäätään satuttaa toista. Lapsethan tietenkin voivat tehdä ihan mitä sattuu, mutta heitä voi vielä jotenkuten neuvoa. Pahaksi ja kamalaksi leimaaminen ei ole neuvomista, vaan kertoo vain aikuisen omasta typeryydestä, siitä että hän ei vaan kestä sitä että hänen esittämänsä normit eivät sovikaan joka kersalle Jumalan sanaksi.

Minkäköhän diagnoosin Peppi Pitkätossu saisi?




Kyllä ne AD/HD-tapaukset saattavat käyttäytyä ikävästi muita lapsia kohtaan, he toimivat impulsiivisesti ajattelematta tekojaan. Toisten lasten silmille heitetään hiekkaa, lyödään lapiolla päähän etc. Toruminen ei välttämättä auta yhtään, muutaman minuutin päästä pennut ovat taas "pahanteossa". Itse hoisin kahta tällaista tapausta päiväkodilla ollessani ja voin sanoa että hermot olivat kaikilla aikuisilla tiukilla. Toki lapsia ei saisi leimata pahoiksi, varsinkin jos käyttäytymisen syyt ovat hermostoperäisiä, helppoa tällaisten lasten kasvattaminen ei kuitenkaan ole missään tapauksessa.

Vierailija
logo
Lapset mömmöjä täyteen:

http://www.uusisuomi.fi/viihde/49346-hammaslaakarin-”mommot”-liikaa-pikkupojalle-–-katso-video




Olispa ollut meilläkin kun lapseni pienenä sai lääkärikammon jatkuvien korvatulehdusten ja tärykalvojen puhkomisten ja mätäeritteen korvasta imuuttamisen takia. Ei sitten uskaltanut hammaslääkärissä avata suutaan eikä edes suostunut lopulta astumaan sisään h-lekurin vastaanotolle ja mun oli pakko luovuttaa.

Oi olispa mulla ollut jotain tuollaista..

Helppoa se on lapsettomien ja sairastelemattomien, tyyten viattomien ja vammattomien hurskastella ja suorastaan ilkkua muiden ongelmille. Iltalehtilööppejä, Youtuubivideoita.. Siinä sitä on TIETEELLISTÄ kontekstia taas niin että pahaa tekee!

Mun ihan varhaislapsuudessa ei ollut ongelmaa hammaslääkärille menosta kun ei ollut hammaslääkäreitä. Veljellä oli vauvana sammasta suussa ja kun me molemmat oltiin asperger-oireisia niin meidät sai hetkeksi hiljennettyä kun vauvasta asti tuupattiin sammassirappia suuhun. Ensin tuttiin kastaen ja sittemmin siirtyen kristallisokerin syöntiin, sitä pullasuttuun ja kun mikään tuollainen ei tehonnut niin tukasta repimistä, remmillä hakkaamista..
Onneks olivat senverran tolkussaan etteivät juottaneet alkoholia, jotkut lapsiinsa, niiden kitinöihin väsyvät vahemmathan antaa illalla keppanaa niin tulee uni simmuun. Tiedän yhden sellaisenkin joka kärähti ja muksu onneks otettiin huostaan.

Jos lähipiirissä ei ole ketään ylivilkasta, keskittymishäiriöistä tai muuten neurologisesti kompleksista niin vaivautukaa nyt edes kohtaamaan sellaista ja ilman hurskastelua kiitos!

Lääkkeet on mahtava keksintö!
Jos pennulla on yks päivä elämästään pillerihuurussa ja lopun elämää ehjä purukalusto, niin suhteelllisesti ottaen asiat on erinomaisessa reilassa!

Jotain yksittäistapauksia ei ole aikomustakaan kiistää etteikö inhimillisiä virheitä ja ylilyöntejä tapahdu kaikille ja aina. Kukaanhan ei ole sellaista väittänytkään.

Ylivilkas ja hankala lapsi voi olla TODELLA hankala.

Vierailija

Tässä ketjussa uhkaa taas käydä niin että jonkinsorttinen vertaisryhmä kerääntyy puhuman ja lisäksi osittain vielä uskonnollisessa hengessä ja ns. normiväestö sivuuttaa kiiresti tai lukee ja puistelee päätään ottamatta mitään kantaa.. hm..
Toisaalta.. jotkut aiheet elävät vuodesta toiseen ja alkupulinan jälkeen asia voi nousta uudelleen puheenaiheeksi.
Kaikki kun ei ole vilkkaita ensinkään niin se oma mielipidehän voi putkahtaa asiasta vasta sitten kun on aikaa kulunut hyvätkin tovit ja asiasta on otettu selkoa sieltä ja täältä, muualtakin kuin raamatusta, iltalehdistöstä ja juutuubesta.

Vierailija

Minua ei kiinnosta tässä ketjussa uskonto, vaan halusin herättää ihmiset ajattelemaan kuinka naurettavaa on leimata pahaksi lapsi (tai normista poikkeava aikuinen) joka ei osaa keskittyä niihin typeriin asioihin joita aikuiset kulloinkin keksivät hänen tehtäväkseen lykätä. (Se että kaikkein vaikeinta erilaisuuden hyväksyminen tai ymmärtäminen on uskovaisille ja oppeihin sitoutuneille ei ole kylläkään mikään yllätys tai vähäpätöinen seikka josta on parempi vaieta. Mutta ei väkisin sitä sortimenttia, jos ei haluta.)

En usko vapaaseen kasvatukseen eli että lapset saavat elää kuin pellossa, mutta en hyväksy kenenkään pahaksi leimaamista silloin kun kyse ei ole tietoisesti omaa pirullisuuttaan tehty pahanteko.

Lapset ylipäätään ovat kuten eläimet. Heille ei mene helposti aikuisten omat järkeilyt läpi; eläimillä sen vuoksi että aivot loppuvat kesken, ja lapsilla sen vuoksi että aivot ovat vielä keskenkasvuiset. Jos on jotain neurologista häikkää, niin persoona voi olla pysyvästi sellainen ettei se sovi valmiiksi annettuihin normeihin.

Mutta suuri kysymys on että miksi sen pitäisi mahtua? Miksi meidän kaikkien pitäisi olla kuin samasta tuutista pruutattuja, täydellisesti toistemme kopioita?

Minkä takia aikuisen pitää olla jotenkin erityisen luova, taiteilija, kirjailija tms. että hänellä on oikeus olla jotenkin "erikoinen" tai erilainen?

***

Mutta mitä haluavat sanoa normaalit? Löytyykö heitä netistä ylipäätään ollenkaan? Entä pitäisikö normeista poikkeavien jotenkin erityisesti pyrkiä heitä ymmärtämään, varsinkin jos on saanut koko elämänsä ajan kuulla milloin mitäkin jäkätystä jostain erikoispiirteestään? Pitäisikö "poikkeavien" lyödä vain poikkeavat päänsä yhteen ja perustaa jonkinlainen yhteisrintama hakemaan oikeuksia erilaisuuteen?

Vierailija

Aiheen tapaus voi toimia vaikka näin:
"Juu, minä katson tuosta hyllystä, odota hetki" ... "Kaverihan tarvis tuon. Käympä heti heittämässä korttelin päähän vain" ... Törmää kadulla johonkin tuttuunsa "Mä tiedän yhden hyvän jutun, hah haa" ... Kuulija ehdottaa kahvilla käyntiä ja sehän sopii ... Mietitään yhdessä hetki kiireistä elämänrytmiä, kunnen ADHD taas saa syyn kirmata jonnekkin kun kerran oli kaupungilla ... "Oliko se tuo paikka? Ei ollutkaan, menempä vielä käymään tuolla. Ei ollut sekään" ... "Olekos kuullut tätä juttua?" tuntemattomalle vastaantulijalle. Palaa ja on unohtanut lähtötilanteen.

Vierailija

En taida olla useinkaan ollut samaa mieltä kuin Pönni, tässä asiassa olen.

Muuta: Tuo Pönnin runo, josta lainaus jäljempänä, on taidetta.

"Vajaan minut pantiin silmistä pois
pahanteko kuriin niinkun jo ois!
Arestia aina ja uudelleen
joku kun kuuli minun huudelleen.

Kamala on kakara, kaikki sitä lyö
on se niin tuhma ja miestä se syö.
Äiti sen lellisi pilalle aivan,
isä kyllä kitkee mokoman vaivan!

Isä se kitkee, lyö ja vie
korvasta arestiin aina käy tie.
Jumala on julma ei sääliä näy!
Iankaikenko maailmassa näin aina käy?

Eikö tuo sivistys milloinkaan?
Muutosta parempaan maailmaan?
Miks tehdään tiedettä, kertoisko joku?
Onks tiedekin vaan yks uskonto hoku?

-pönni 2009-"

Luulen, että ihmisiä on niin moneksi, että jos joku isä telkää poikansa vajaan ja joku toinen isä komentaa poikaansa lujalla äänellä, niin jonkinluonteinen poika kokee saaneensa samanlaisen äärimmäisen rangaistuksen.

Vierailija
Qadesha
Mutta mitä haluavat sanoa normaalit? Löytyykö heitä netistä ylipäätään ollenkaan?



Oon mä pariin törmännyt.. netissäkin..
Siis nimenomaan sellaisiin, jotka väittävät tietävänsä kaiken siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Heikäläiset kuitenkin lienevät usein niitä, jotka ovat ääripäässä sellaisista, jotka kuuluvat neurologisesti tyypilliseen valtaväestöön.
Netti on äärimmäisen hankala väline sikälis että vois anonyymeistä ihmisistä tietää mistään ns. normaaliudesta sinällään.. Tutunoloiset poikkeavuudet erottuu paremmin mutta siihen se usein jää.
OT Rupattelua..
Netissä oon vain facebookissa tietoinen keiden ja millaisten kanssa siellä hengailen kun tunnen ne ihmiset irl.
Mut.. jotain stereotypioita vastaan tulee. Tänään olin saanut siellä privapostia joltakulta joka pyrki kaveriksi, josta en tiennyt en niin mitään mutta joka oli laittanut kaveripyynnön.. Tsekkasin profiilinsa, kristitty, naimisissa.. (ei hitsi..) laitoin kysmyksen että miks haluu ja että mä koitan pitää kaveripiirinä vain niitä joita tunnen. (Lis. hän sitten loukkaantui ja sain "kaikkea hyvää" toivotuksen.. *uh* mutta..) Kun oon bongannut jo n. 60 ihmistä siellä, joiden kanssa on jotakin elelty yhdessä (muutama on muuten tuttuja).. niin en mä koe mielekkääksi pyöriä siellä kuin hollituvassa ja lätistä joutavia kun voin just sitä pitää kohtaamispaikkana eri puolilla suomea ja muailimallakin asuvien oikeitten kavereitteni kanssa..

Entä pitäisikö normeista poikkeavien jotenkin erityisesti pyrkiä heitä ymmärtämään, varsinkin jos on saanut koko elämänsä ajan kuulla milloin mitäkin jäkätystä jostain erikoispiirteestään? Pitäisikö "poikkeavien" lyödä vain poikkeavat päänsä yhteen ja perustaa jonkinlainen yhteisrintama hakemaan oikeuksia erilaisuuteen?



Onhan niitä.. mm. juurikin ADHD-liitto, sitten ADHD-aikuiset.
Mulle tutumpaa on Autismi- ja Aspergerliitto, jonka jäsenkunta tietenkin on paljon pienempi. Eikä "ääni" meinaa oikein kuulua. Kun mukana on myös puhumattomia autisteja ja moniongelmaisia, joilla on rinnakkaisia kehityspoikkeamia niin aika syrjäytymisherkästä ihmisryhmästä on kyse. Osa voi päästä ammatillisesti huipulle mutta ei se ole tae vielä mistään, ei sekään että voi tienata ammattinsa kautta..

Muiden ihmisten ymmärrys ja hyväksyntä on kullan arvoista mutta ripaus kerrallaan, sekin on jo paljon.. 18 karaattinenkin kelpaa hyvin..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat