Lääkärinoikeudet?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Harkitsen tässä lääkikseen hakemista (=alanvaihtoa), mutta ihmettelen, miten lääkärinura toimiikaan. Toivon tietoon perustuvaa vastausta (esim. lääkäriltä).

Siispä: Mikä tämä eurolääkärijuttu oikein on? Ymmärränkö nyt oikein, että kuusivuotisen lääkiksen jälkeen voi alkaa toimia terveyskeskuslääkärinä ja saada sen about 5000 kuussa?

Ymmärränkö edelleen oikein, että yksityisen vastaanoton perustaminen edellyttää sen kahden vuoden lisäpätevöitymisen, mutta sen voi suorittaa työn ohessa?

Entä lääkkeiden kirjoittaminen ja erikoistuminen? Voinko esim lukea sisätautilääkäriksi ilman tuota kahden vuoden kakkua? Entä voinko kirjoittaa lääkkeitä lähipiirille [migreenilääkkeitä, ei huumeita, toim.huom.]? Jos näin on, niin tuntuu oudolta, että vastaanoton perustamiseen kuitenkin vaaditaan tuo kahden vuoden juttu.

yt. Student

Kommentit (8)

Vierailija

PS. Edellisestä viestistä voi saada sen käsityksen, että raha on tärkein motiivi hakeutua lääkärikoulutukseen, mutta älkää toivon että kukaan ei nyt ala jeesustella. Uskon, että nämä samat tekijät ovat tärkeitä myös valmistuneille lääkäreille, ihmisten auttamisen ohella.

Lippa Luke
Seuraa 
Viestejä484
Liittynyt18.12.2005
Student
PS. Edellisestä viestistä voi saada sen käsityksen, että raha on tärkein motiivi hakeutua lääkärikoulutukseen, mutta älkää toivon että kukaan ei nyt ala jeesustella. Uskon, että nämä samat tekijät ovat tärkeitä myös valmistuneille lääkäreille, ihmisten auttamisen ohella.




Oikein !

Oikotieto tonneihin ja isoihin tienesteihin EI ole vaan ne tulevat ajan ja kokemuksen myota. Laaketiede ja laakarin, sairaan hoitajan, ym. ammatteihin hakeudutaan yleensa kutsumuksen perusteella. Jos sinulla on raha ensimmaisena ajatuksena, et ole alalle sopiva henkilo ja EN takuula tulisi vastaanotollesi !

Ihminen kuolee muutenkin… Miksi siis tapamme toisiamme? Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Maa jää, mutta me poistumme. Miksi siis sotia maan vuoksi,..

Vierailija
Student

Siispä: Mikä tämä eurolääkärijuttu oikein on? Ymmärränkö nyt oikein, että kuusivuotisen lääkiksen jälkeen voi alkaa toimia terveyskeskuslääkärinä ja saada sen about 5000 kuussa?

Ymmärränkö edelleen oikein, että yksityisen vastaanoton perustaminen edellyttää sen kahden vuoden lisäpätevöitymisen, mutta sen voi suorittaa työn ohessa?

Entä lääkkeiden kirjoittaminen ja erikoistuminen? Voinko esim lukea sisätautilääkäriksi ilman tuota kahden vuoden kakkua? Entä voinko kirjoittaa lääkkeitä lähipiirille [migreenilääkkeitä, ei huumeita, toim.huom.]? Jos näin on, niin tuntuu oudolta, että vastaanoton perustamiseen kuitenkin vaaditaan tuo kahden vuoden juttu.

yt. Student




Olet ymmärtänyt aivan oikein. Valmistumisen jälkeenkin lekuri on vielä vähän vihreä joten on katsottu viisaaksi määrätä, että kolme ensimmäistä vuotta (joista yksi voidaan hyvittää opiskeluajalta) askarrellaan laillistetun lekurin valvovan silmän alla. Näistä jäljelle jäävästä 24 kuukaudesta vähintään 9 kk tulee puuhailla terveyskeskuksessa ja vähintään 6 kk sairaalassa. Tältä ajalta saa liki normaalin palkan; eurokoulutettu kun saa jonkun satkun enemmän. Ja reseptejä saa kirjoittaa aivan normaalisti.

Se idea on siinä, että rämäpäiset noviisit jotka eivät tajua omia rajojaan ovat kuitenkin jollain tavalla ensin seurannassa ja toisaalta on aina vanhempi kollega jolta kysyä; lekurin työhön oppiminen kun on kuitenkin aika pitkälti mestari-kisälli hommaa, johon koulun teoriat antavat vain hyvän pohjan.

Tämän osalaillistuksen jälkeen lekuri on sitten todellakin täyslaillistettu voiden perustaa oman pajan ollen tilivelvollinen vain itselleen, verottajalle ja TEO:lle vai mikä piru se nykyään onkaan.

Vierailija

Vielä erikoistumista koskevaa kohtaa haluaisin tarkentaa. Oletetaan, että valmistumisen jälkeen huomaan, että terveyskeskustyö ei olekaan minun juttuni. Onko juttu siis se, että minun pitää olla 9 kk terkkarissa, ja sen jälkeen voin mennä HUS:n arkistoon erikoistumaan... öö... potilaattomaan lääketieteeseen?

Vierailija

Kylläpä mä luulisin että se käytännössä vaaditaan, jos siis meinaat erikoistua mihinkään sellaiseen jossa ihmisten kanssa ollaan millään tavalla tekemisissä. Yleensähhän lääketieteessä ollaan.

Jos kliininen työ ei nappaa, voi erikoistuminenkin olla väärä valinta: sun kuuluu silloin tietenkin alkaa tekeen tutkimusta. Väitellä voi jo vaikka ennen valmistumista, apurahat tuo kivaa lisää opintotukeen ja saat sitten lisurin paperit ja tohtorin hatun kerralla, eikä tartte askarrella potilaiden kanssa. Arkiston kätköissä telmimistä haittaa tosin professorille silloin tällöin laukeava opetusvelvollisuus.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005

Se eurolääkärihomma on käytännössä kahden vuoden "pakkotyö" terveyskeskuksessa tai sairaalassa (siinä oli jotain tarkempia sääntöjä). Joku tuossa toisti virallista liturgiaa, mutta eiköhän tuon takaa löydy valtiovallan raadollinen halu varmistaa halpaa työvoimaa noihin hommiin, joissa juuri kukaan lääkäri ei sen koommin viihdy kun saavat pakollisen minimin suoritettua. Sen jälkeen saa sitten perustaa vaikka oman firman. Kyllä noista "paskaduuneistakin" sen verran maksetaan, ettei kovin moni korkeakoulusta vastavalmistunut sellaista liksaa saa, ainakaan asiantuntijatehtävistä.

Erikoistuminen on sitten viiden tai kuuden vuoden työ tuohon päälle. Se taisi olla, että jotain eurohommaa sai laskea mukaan, mutta voin muistaa väärin. Riippuen alasta, on tietyt paikat joissa pitää työskennellä. Ja tuossakin on kyllä hieman sitä, että noihin paikkoihin, jotka hyväksytään erikoistumiseen, on työvoimaa tarjolla ja työehdot sen mukaiset.

Mutta paskaa hommaa se on, vaikka palkka on kohdillaan. Aika moni tekee pätkätöinä ja apurahoilla tutkimusta, kun ei kestä potilastyötä. Ylipäätään siellä missä kaksi tai useampia hiljattain valmistuneita lääkäreitä kohtaa, keskustellaan vain siitä kuinka paskaa työtä se on. Ehkä siihen valitaan vääränlaisia ihmisiä. Se on kuitenkin asiakaspalvelutyötä, jossa pitäisi olla sosiaalista asennetta ja kykyjä, mutta toisaalta yliopistoon valitaan vain hikipingot, joiden sosiaalinen osaaminen ei useinkaan vastaa ulkolukukapasiteettia.

Se on lääkärintyössä ehkä parasta, että sitä voi tehdä hyvin joustavasti. Osapäiväsenä, pitkiä lomia pitäen, rahakkaita päivystyksiä tehden (vaikka tutkijanuraa rahoittaakseen) tai perinteisenä konttorihommana kahdeksasta neljään. Ja kun haet töitä (pl. harvinaiset erikoitumispaikat), kysyvät aloitatko heti vai vasta huomisaamuna.

Vierailija
Neutroni
Joku tuossa toisti virallista liturgiaa, mutta eiköhän tuon takaa löydy valtiovallan raadollinen halu varmistaa halpaa työvoimaa noihin hommiin, joissa juuri kukaan lääkäri ei sen koommin viihdy kun saavat pakollisen minimin suoritettua.



Sanallakaan en kommentoinut noista palveluspaikoista, joten turhaan rakentelet olkiukkoja. Totesin vain miten ja missä tuon voi suorittaa ja totean edelleen että vastavalmistuneet ovat niin vihreitä, että heitä ei ole järkevää päästä heti omaan praktiikkaan ilman konsultointimahdollisuutta. Nykyään suurien kurssien seurauksena nimittäin aivan perushommiakin pääsee monesti tekemään vasta tk:ssa - kaikki alalla olijat varmasti allekirjoittaa että eka työvuoden aikana oppii enemmän kuin kuudessa vuodessa koulun lauteilla. Eikä se ole mitään vähättelyä tai moittimista, niin se vaan menee ja hoitovirheitä olisi varmasti paljon enemmän jos rajattomat oikeudet annettaisiin ilman päivääkään kliinistä kokemusta. Siihen en ottanut enkä ota nytkään kantaa olisiko järkevää mahdollistaa tuo 24kk suorittaminen kokonaan privaatissa.

Täytyy myöntää ettei mulla oo juuri mitään kokemusta pääkaupunkiseudun lekureista, täällä vähän pohjoisempana kuitenkin tunnen kymmeniä yleis- erikois- ja hammaslääkäreitä joista suurin osa on tk hommissa eikä sitä todellakaan kaikki suolalouhoksena pidä, että ei nyt ehkä kannata kuitenkaan yleistää. Kai se on paikasta kiinni, mihin töihin menee. Alalle vaan jos vähänkään kiinnostaa!

Vierailija

Kiitos kommenteista.

Selvennän omia motiivejani: Opintotukikuukausia on noin neljä jäljellä, ja vanhaakin lainaa on pari tonnia. Tässä tilanteessa esim. hoitsuksi lukeminen ei ole minulle vaihtoehto. Olen niin paha ihminen

Mielelläni auttaisin ihmisiä ja tekisin potilastyötä ja kuvittelen, että minusta olisi kiva jutustella ihmisten kanssa heidän painostaan ja dokaamisestaan (mistä yllättävän usein muutenkin jutustelen), mutta luulo ei ole tiedon väärti

Mielestäni ihminen, joka hakeutuu lääkäriksi ilman hajuakaan alaan liittyvistä sosiaalisista ja ammatillisista kysymyksistä on suunnilleen yhtä fiksu, kuin ihminen, joka alkaa opiskella valtiotieteellisessä siksi, että haluaa tehdä vallankumouksen. Siis epäkypsä.

Vielä sananen lääkiksen sisäänpääsykriteereistä. Mielestäni ne on asetettu oikein. Kehotan miettimään tilannetta, että teille tulee harvinainen aineenvaihduntasairaus. Haluatteko silloin, että lääkäri on fiksu kaveri, joka osaa biokemiansa? Vai empaattinen ymmärtäjä

Psykopaatit ja sadistit pitäisi tietysti ohjata muualle kuin potilaiden kanssa puuhailemaan. Senhän sanoo järkikin.

Uusimmat

Suosituimmat