'Tietoisuus on illuusio'

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Monet tunnetut tietoisuuden tutkijat kuten Susan Blackmore ja Daniel Dennet väittävät että tietoisuus on illuusio. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö tietoisuutta olisi olemassa. Se vain ei ole sitä miltä se näyttää.

Sam Harris kirjoittaa artikkelissaan Selfless Consciousness Without Faith:
"While most of us go through life feeling like we are the thinker of our thoughts and the experiencer of our experience, from the perspective of science we know that this is a false view. There is no discrete self or ego lurking like a minotaur in the labyrinth of the brain. There is no region of cortex or stream of neural processing that occupies a privileged position with respect to our personhood. There is no unchanging center of narrative gravity" (to use Daniel Dennett’s fine phrase)."

Aivoissa siis on vain tuhansia rinnakkaisia virtoja ja verkostoja jotka menevät pitkin poikin aivoja, eikä ole mitään keskustaa (tai muutakaan tiettyä paikkaa), jossa olisi yhtenäinen "tietoisuus", joka on kaiken kokija. Kuitenkin me kaikki varmaan tunnemme, että tietoisuuteemme virtaa mielemme ulkopuolelta eri asioita ja me koemme niitä subjektiivisesti. Buddhalaisilla on kuitenkin täysin erilainen näkemys tietoisuudesta ja tällä hetkellä kiinnostus meditaatioon on valtava arvostettujen tutkijoiden joukossa (Esimerkiksi kaikki yllä mainitsemani tutkijat harjoittavat meditaatiota). Mm. Susan Blackmore on huomauttanut että koko tietoisuuden vaikean ongelma syntyy virheellisestä käsityksestä tietoisuudesta. Ennen tutkijat ohittivat vaihtoehtoiset teoriat tietoisuudesta vedoten siihen että nämä syntyvät vain ensimmäisen persoonan näkökulmasta, eivätkä nämä siksi ole tiedettä. Ja kuitenkin kartesiolainen materialismi on syntynyt täysin omien kokemuksiemme pohjalta.

Yhdysvaltalainen neurotietelijä James H. Austin on harjoittanut yksinkertaista zazen meditaatiota yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän kuvaa näkemistä tällä tavalla:

"Yes, there is the paradox of this extraordinary viewing. But there is no viewer. The scene is utterly empty, stripped of every last extension of an I-Me-Mine (his name for ego-self). Vanished in one split second is the familiar sensation that this person is viewing a city scene. The new viewing proceeds impersonally, not pausing to register the paradox that there is no human subject "doing" it. Three insights penetrate the experient, each conveying Total Understanding at depths far beyond simple knowledge: This is the eternal state of affairs. There is nothing more to do. There is nothing whatever to fear."

Sivut

Kommentit (177)

Vierailija

buddhalaiset näkemykset ovat realismiin ja kokemukseen perustuvia, joskin vaikeasti saavutettavia.

Mutta ehdottomasti heidän ideologiansa on nieltävämpää kuin esim. kristinuskon sieluajattelu ja sen nouseminen taivaaseen kunhan on muistanut kirkkoverot maksaa.

Oletteko muuten ajatelleet että Taivasuskonnot ovat apokalyptisiä luonteeltaan? Mitä sitä turhaan täällä odottelemaan, jos on hurskas, koska kuollessa asiat ovat paremmin.

Jokainen kristitty taitaa salaa toivoa tuomiopäivää päästäkseen tästä "ikeestä". Maailmanlopun uskonto, kuten kaikki muutkin vastaavat, Islam ja sensellaiset taivasuskonnot.

Tämä hetki on ainoa hetki, ja sitä voi omalta osaltaan kuljettaa kohti taivaan kaltaista onnea tai helvetin kaltaista kärsimystä.

Vierailija

Vaikka tietyllä merkityksellä tietoisuus voidaan määritellä illuusioksi se ei päde yleisesti. Illuusio käsite tulee siitä, että mitään "sielu" kokonaisuutta tai subjektia emme voi eritellä aivoista. Kuitenkin tietoisuutemme on todellisuutemme ja vaikka todellisuutemme olisi muuta kuin miltä se näyttää eli eräällä tavalla "harhaa", on tämä todellisuus silti meille todellinen, sillä kykenemme vuorovaikuttamaan ja "elämään" sen kautta. Aivot ja materia toimivat eräänlaisena alustana olemisellemme. Jos tarkastelemme objektiivisesti henkilöä sähkökemiallisten reaktioiden kautta niin voidaan huomata toimivamme kuin robotit. Emme kuitenkaan voi havaita objektiivisesti "havaitsijaa" joka elää tässä todellisuudessa, joka saattaa johtaa tällaisiin käsityksiin tietoisuuden "olemattomuuteen".

Tietoisuuden syvintä olemusta ei voida neurotieteellä ratkaista. Tämä johtuu siitä, että olet todistettavasti olemassa itsellesi etkä voi pitää itseäsi illuusiona. Oletko sitten informaatiota joka havaitsee informaatiota eli subjekti vai satunnaisen informaation tuottama "illuusio" ei ole juurikaan merkitystä tälle perimmäiselle kysymykselle. Tietoisuutesi sisältää joka tapauksessa informaatiota, eli jollain tasolla olet subjekti.

Kaikki tietoisuuden tutkijat eivät suinkaan ole yhtä mieltä tämän tutkimuksen kanssa vaan ovat varsin ristiriitaisia. Varsinkin useat filosofikot sotivat tätä teoriaa vastaan.

Vierailija

kuka on ylipäätään väittänyt, että tietoisuuden pitäisi sijaita jossain aivojen "tietoisuuspisteessä" ??Eihän tietoisuus ole mikään fysikaalinen objektiivinen, vaan subjektiivinen asia.


Aivoissa siis on vain tuhansia rinnakkaisia virtoja ja verkostoja jotka menevät pitkin poikin aivoja, eikä ole mitään keskustaa (tai muutakaan tiettyä paikkaa), jossa olisi yhtenäinen "tietoisuus", joka on kaiken kokija. Kuitenkin me kaikki varmaan tunnemme, että tietoisuuteemme virtaa mielemme ulkopuolelta eri asioita ja me koemme niitä subjektiivisesti.
Vierailija

Tietoisuus, minästä,, siis minä koostuu kyllä aivotoiminnasta, ja on sisällön mukainen. Aivotoiminta muodostaa illuusion minästä.

Tietoisuus toisaalta on paljon monimutkaismpi juttu, sehän kattaa, elämän, energian, aineen kaiken.
Kaikki ulkoiset reaktiot, myös sisäiset tapahtuvat määrätyllä säännöillä, luonnonlaeilla, se on myös eräänlaista tietoisuutta.

Vierailija
kaffekuppi
kuka on ylipäätään väittänyt, että tietoisuuden pitäisi sijaita jossain aivojen "tietoisuuspisteessä" ??Eihän tietoisuus ole mikään fysikaalinen objektiivinen, vaan subjektiivinen asia.

Aivoissa siis on vain tuhansia rinnakkaisia virtoja ja verkostoja jotka menevät pitkin poikin aivoja, eikä ole mitään keskustaa (tai muutakaan tiettyä paikkaa), jossa olisi yhtenäinen "tietoisuus", joka on kaiken kokija. Kuitenkin me kaikki varmaan tunnemme, että tietoisuuteemme virtaa mielemme ulkopuolelta eri asioita ja me koemme niitä subjektiivisesti.



Meidän tavallisen kokemuksemme kautta syntyy käsitys että me olemme olemassa päämme sisällä, josta katselemme ja ajattelemme. Kuitenkin esimerkiksi aivojen näkökeskukset ovat aivojemme takaosissa, joka tuntuu aivan uskomattomalta.


Vaikka tietyllä merkityksellä tietoisuus voidaan määritellä illuusioksi se ei päde yleisesti. Illuusio käsite tulee siitä, että mitään "sielu" kokonaisuutta tai subjektia emme voi eritellä aivoista. Kuitenkin tietoisuutemme on todellisuutemme ja vaikka todellisuutemme olisi muuta kuin miltä se näyttää eli eräällä tavalla "harhaa", on tämä todellisuus silti meille todellinen, sillä kykenemme vuorovaikuttamaan ja "elämään" sen kautta.



Elämme illuusiossa niin kauan kuin kaikkea tekemistämme varjostaa "minä". Todellinen luontomme on aina läsnä, mutta yleensä emme ole hereillä ja alkuperäinen tietoisuus hämärtyy. Sam Harris käytti oivallista vertausta. "The optic nerve passes through the retina, so as to create a point in each of our visual fields where we are effectively blind. Most of us had this demonstrated to us in school: one marks a piece of paper, closes an eye, and then moves the paper into a position where the mark disappears. Of course, only a small minority of people in history have been aware of their blind spots. And even those of us who know about them go for decades without noticing them as a matter of direct perception. And yet they are always there, available to be noticed."


Aivot ja materia toimivat eräänlaisena alustana olemisellemme. Jos tarkastelemme objektiivisesti henkilöä sähkökemiallisten reaktioiden kautta niin voidaan huomata toimivamme kuin robotit. Emme kuitenkaan voi havaita objektiivisesti "havaitsijaa" joka elää tässä todellisuudessa, joka saattaa johtaa tällaisiin käsityksiin tietoisuuden "olemattomuuteen".



Itseasiassa Benjamin Libet todisti että ihmisen päätökset syntyvät aivoissa jo yli sekunti ennen tietoista päätöstä. Jiddu Krishnamurti sanoikin ettei vapaus ole ns. valinnan vapautta vaan näkemistä.


Tietoisuuden syvintä olemusta ei voida neurotieteellä ratkaista. Tämä johtuu siitä, että olet todistettavasti olemassa itsellesi etkä voi pitää itseäsi illuusiona.

Mikä on minä? Eikö se synny vain käsitteiden ja muistojemme pohjalta. Mitä jää jäljelle kun mieli on tyhjä kaikesta sellaisesta?


Oletko sitten informaatiota joka havaitsee informaatiota eli subjekti vai satunnaisen informaation tuottama "illuusio" ei ole juurikaan merkitystä tälle perimmäiselle kysymykselle. Tietoisuutesi sisältää joka tapauksessa informaatiota, eli jollain tasolla olet subjekti.



"Rajaa havainnon ja havainnoijan välille ei saa vedettyä muutoin kuin keinotekoisesti, älylle väkivaltaa tehden. Ajatellaan asia toisinpäin: emme näe ulkomaailmaa vaan sen kuvan verkkokalvolla. Mutta emmehän näe sitäkään, vaan sähkövirtoja aivoissamme. Tuskin näemme niitäkään - jos näkemisestä tässä vaiheessa voidaan edes puhua. Näemme - siis koemme - jotain muuta kuin asian itsensä, joka on jo moneen kertaan muuntunut, siitä on poistunut osia, ja joitain tullut ehkä matkalla lisää. Näemme siis prosessin, oikeammin: olemme prosessi, jota emme tunne."

http://www.netlife.fi/users/msiivola/omia/viittoja.html


Kaikki tietoisuuden tutkijat eivät suinkaan ole yhtä mieltä tämän tutkimuksen kanssa vaan ovat varsin ristiriitaisia. Varsinkin useat filosofikot sotivat tätä teoriaa vastaan.



Sekin on totta.

Vierailija
Armitage

Oletteko muuten ajatelleet että Taivasuskonnot ovat apokalyptisiä luonteeltaan?



tottakai. Valta perustuu osittain (melko suureltakin osin) pelkoon.
Jos ei ihmistä voi millään muulla tavalla hallita, niin viime kädessä pelolla sitten.
Itsekkäällä (uskontojen mukaan useesti syntisellä..) päämäärällä on oltava luonnollisesti yhtä syntiset keinot tilanteen hallussa pitämiseksi ja siihen asemaan pääsemisessä, kuin itse tavoitteen luonteellakin (valta).

Armitage

Tämä hetki on ainoa hetki, ja sitä voi omalta osaltaan kuljettaa kohti taivaan kaltaista onnea tai helvetin kaltaista kärsimystä.



äläs nyt, ei sellasta saa harhaanjohtavasti uskotella, jotta ihminen olis omasta elämästään muka kontrollissa
Itse asiassa tässä kohtaa tuo "Illuusio" -sana on hyvin oleellinen. Ainakin jos puhutaan vallan stabiiliuden pysymisestä entisellään ja halutunlaisena.

Jos valhe muuttuu todeksi, on se monelle siitä eteenpäin nk. uusi totuus. Onko tämä uusi totuus nieltynä siten yhtään sen enemmän väärä kuin edellinen, jos ei sitä ja siihen vienyttä prosessia itse edes tiedosta?

Totuuttakin voi manipuloida, kuka siitä alkulähteestä ja oletetusta "universaalista oikeuskäsityksestä" välittää pätkääkään, jos siitä voi luoda uusia, mutta yhtä toimivia sivujuonteita?
Ei ainakaan kukaan sellainen, joka valtaa havittelee.

mutjoo, hetkessä on hyvä elää

Vierailija

Susan Blackmore muistikuvani mukaan oli alunperin erittäin skeptinen tutkija joka oli mm. sitä mieltä että NDE-kokemukset ovat vain hajoavien aivojen aikaansaamaa harhaa, eli mitään fyysisen kehon kuolemasta selviävää tietoisuutta ei siis ole olemassa. Sittemmin hän ilmeisesti alkoi käyttää huumeita, en ole aivan varma mitä (ruohoa?) ja tämän jälkeen hänen mielipiteensä ovat saattaneet muuttua. En tiedä mitä ne ovat nykyään.

Suhtaudun hivenen kärsimättömästi näihin "tietoisuus on illuusio" -tyyppisiin väännöksiin. Tämä sen vuoksi että kaikki jotka sanovat ettei ole olemassa erillisiä havainnoitsijoita eli egoja, ovat järjestään kaikki joko huumeiden käyttäjiä tai meditoijia. Ilmeisesti poikkeavat tietoisuudentilat saavat uskomaan että koko olemassaolo on yhtä ratkiriemukkaan ikikivaa ykseyttä jossa kenenkään ei tarvitse kärsiä erillisyydestä omine vastenmielisine pikku egoineen... Eri asia sitten että mitähän pahaa moisessa asiassa kuin ego on, ellei sitä tietentahtoen käytä pahan tekemiseen?

Olen itse kokenut nuorempana kaikenlaista, jonkinlaisia meditatiivisia tiloja jne., mutta mikään kokemistani asioista ei ole saanut minua vakuuttumaan siitä että minua itseäni ei olisi olemassa tällä hetkellä tässä ja nyt. Ja kenties muissakin ajoissa ja paikoissa. Se, jaanko minä-kokemukseni muiden olentojen kanssa, niin että lopulta on vain yksi minä, on tietysti avoin kysymys. Mutta aika paljon saa vettä virrata koskissa että alan väittää ettei ole olemassa mitään minuutta - ja silti persoonattomuuden idea on aina viehättänyt minua yli kaiken. Vertailemalla ajatuksiani muiden ajatuksiin olevan havainnut että se ei viehätä muita. Nämä muut tietenkin ovat aina olleet lääpällään johonkin persoonajumalaan kuten Jahve, Allah, Krishna jne. Minulle jumaluudet ovat lähinnä idealisoituja egoja ja siksi en ole niistä kiinnostunut.

Ristiriitaista? Kenties.

Olen nähnyt netissä jotakuinkin tällaisen keskustelun rekonstruktion:

Tyttö: en ole varma olenko olemassa.
Mies: tunnetko perseessäsi että istut tuolilla?
Tyttö: tunnen.
Mies: perseesikin on sinua viisaampi, koska se tuntee ja tietää olevansa olemassa!

Tai jotain sinnepäin. Mutta tajunnette idean?

John Carter
Seuraa 
Viestejä7532
Liittynyt17.2.2006

Niin, tietoisuus lienee vain päidemme sisällä oleva "koneen henki", joka on aistien antamaan tietoon ja käsitteiden itsekokoonpanoon perustuva todellisuuden kuva.Kaikki aivojen evoluutiosta tiedetty ja mielen prosesseista empiirisesti opittu viittaa siihen, että aivot on kone, jonka kokoonpanon tarkoitus ei ole ymmärtää itseään, vaan eloon jääminen.

Ilman tieteen tuottamaa faktatietoa tietoisuus näkee ympäröivän, pään ulkopuolisen maailman vain pieninä palasina, ei kokonaisuutena.Pään ulkopuolinen maailma ei muutenkaan vastaa todellisuudessaan pään sisäpuolella koettua objektiivista maailmaa.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Vierailija

Miksi aivoista pitäisi vielä löytyä jokin erillinen tietoisuuden keskus, jotta tietoisuus ei olisi illuusio? Eikö riitä, että aivot itsessään on tämä tietoisuuden keskus.

Mikäli aivoista löydettäisiin tällainen tietoisuuden keskus, mutta ajan kanssa havaittaisiin tässäkin keskuksessa prosessoitavan erilaisia asioita keskuksen eri alueilla, alkaisi varmaankin vaatimus keskuksen löytämisestä tästäkin keskuksesta.

Vierailija

Tuolla yllä mainittiin se Benjamin Liebetin ensimmäisenä huomaama kuuluisa puolen sekunnin viivee, eli aivot alkavat valmistelemaan jotakin tiettyä toimintaa 0.5 sekuntia ennen kuin ihminen tekee asiasta tietoisen päätöksen.

Näistä Liebetin tutkimuksista ja itse ilmiöstä on Tor Nörretranders kirjoittanut kiehtovan ja mielenkiintoisen teoksen tittelillä "Mærk verden". Kirja on myös käännetty ruotsiksi ja englanniksi titteleillä "Märk världen" ja "The User Illusion".

ps. palstalata löytyy useita vanhoja ketjuja joissa tätä ihmisen vapaan tahdon "puuttumista" on pohdittu.

Vierailija

Entäs kun sitten huomaa että vaikkapa käsi ojentuu ottamaan jotain ja päättääkin pysäyttää sen eikä otakaan sitä mitä aivot automaattisesti valitsivat? Onko sekin päätös sitten ennakkoon tehty? Miksi käsi silloin edes ojentui?

Vierailija
Armitage
Entäs kun sitten huomaa että vaikkapa käsi ojentuu ottamaan jotain ja päättääkin pysäyttää sen eikä otakaan sitä mitä aivot automaattisesti valitsivat? Onko sekin päätös sitten ennakkoon tehty? Miksi käsi silloin edes ojentui?



Eihän aivot ole absoluuttisen määrätietoisia. Koethan tämän usein muuttaessasi mieltäsi kun käsittelet informaatiota.

Vierailija
John Carter
Niin, tietoisuus lienee vain päidemme sisällä oleva "koneen henki", joka on aistien antamaan tietoon ja käsitteiden itsekokoonpanoon perustuva todellisuuden kuva.Kaikki aivojen evoluutiosta tiedetty ja mielen prosesseista empiirisesti opittu viittaa siihen, että aivot on kone, jonka kokoonpanon tarkoitus ei ole ymmärtää itseään, vaan eloon jääminen.

Ilman tieteen tuottamaa faktatietoa tietoisuus näkee ympäröivän, pään ulkopuolisen maailman vain pieninä palasina, ei kokonaisuutena.Pään ulkopuolinen maailma ei muutenkaan vastaa todellisuudessaan pään sisäpuolella koettua objektiivista maailmaa.




Eikös pään sisäpuolinen maailma ole subjektiivinen?

Vierailija

Siinähän se vitsi onkin, pään sisäpuolinen maailma on niin rajoittunut ,että sitä luullaan objektiiviseksi kuvaksi universumista.
Nykyfysiikan mukaanhan aine ei edes rakennu aineesta vaan jostakin muusta. Eli ei-aineesta rakentuneet aivot havannoivat ei-aineesta rakentunutta universumia.

Vierailija

Taikka sitten voisimme mieltää että materia ei ole (kiinteää, jähmeää) ainetta, vaan tavallaan prosessi. Materia on tapahtuma, happening, jossa on loputon liike.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat