Naisten väkivaltaisuus on yksi yhteiskunnan tabuaiheista

Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Kaikki me tiedämme naisten olevan luonteeltaan aivan yhtä väkivaltaisia miesten kanssa, naisen väkivaltaista toimintaa rajoittaa vain miestä heikompi fyysinen voima ja pelko häviölle jäämisestä molempien ollessa kotona yhtä väkivaltaisia.

Naisen väkivalta piiloutuu kahden vielä itse asiaa suuremman tabun taakse. Ensimmäiseksi tabu: väkivallan kohteeksi joutunut mies ei kehtaa tuoda asiaa esille, koska arvo miehenä kärsii siitä. Tabu numero kaksi: väkivallan kohteeksi joutunut lapsi ei hevin ilmianna vanhempiaan, erityisesti äitiään, siitä pitää huolen äidin nauttima yhteiskunnallinen asema ja lapsen alisteinen asema vanhempiinsa nähden.

Tästä ei puhuta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009021 ... 4_uu.shtml

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Olisi hienoa kun asiasta pystyttäisiin keskustelemaan ilman sukupuolisidonnaisuutta ja typerää kiistelyä siitä kumpi sukupuoli on pahempi.

Vierailija
sigfrid
Kaikki me tiedämme naisten olevan luonteeltaan aivan yhtä väkivaltaisia miesten kanssa, naisen väkivaltaista toimintaa rajoittaa vain miestä heikompi fyysinen voima ja pelko häviölle jäämisestä molempien ollessa kotona yhtä väkivaltaisia.

Naisen väkivalta piiloutuu kahden vielä itse asiaa suuremman tabun taakse. Ensimmäiseksi tabu: väkivallan kohteeksi joutunut mies ei kehtaa tuoda asiaa esille, koska arvo miehenä kärsii siitä. Tabu numero kaksi: väkivallan kohteeksi joutunut lapsi ei hevin ilmianna vanhempiaan, erityisesti äitiään, siitä pitää huolen äidin nauttima yhteiskunnallinen asema ja lapsen alisteinen asema vanhempiinsa nähden.

Tästä ei puhuta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009021 ... 4_uu.shtml


Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että mysteeriot selviäisivät.
Lasteni pieninä ollessani tiedostin usein toimivani suhteessa heihin kuten äitini oli suhtautunut minuun minun lapsena ollessani.
Nyt myöhemmin ymmärrän, että suhteessa mieheeni pyrin toimimaan vaistomaisesti samalla tavoin kuin äitini oli suhtautunut isääni. Luulen, että minulla oli taipumus saada aikaan samanlainen tunneilmasto kuin se, jossa olin kasvanut aikuiseksi.

http://pinkoliina.vuodatus.net/blog/arc ... =2007&m=08

Mutta puolisoni loihti minusta esiin isääni, joka ei sietänyt valehtelua. Aluksi mieheni joutui usein seinää vasten.

Kun mieheni valehteli ja paikkasi valheitaan uudella valheella ja oli väkivaltainen, olin jatkuvasti vihan ja raivon vallassa ja halusin eron. Mieheni oli motivoituneempi jatkamaan, vaikka hänen liittonsa veljensä kanssa, samoin isänsä, äitinsä ja muiden sisarustensa kanssa meni ohi nimellisen avioliittomme. (hänen silmissään oli hänen lapsuuskotinsa saanut hohtoa sen jälkeen kun olimme avioituneet)
Mutta en voinut erotakaan, koska menetettävänä oli henki, ja pelkäsin että lastenkin henki olisi ollut vaarassa.

Olen tehnyt muistiinpanoja mieheni suhtautumisesta poikaamme ja tyttäreemme, mutta ne jätän kuvaamatta tähän. Vakuutan ettei kukaan, joka välittää lapsistaan, suostu vapaaehtoisesti sivustaseuraajaksi saati myötäilijäksi nähdessään sellaista suhtautumista lapsiinsa.

Tässä on katkelma mieheni lapsuuskodin tunneilmastosta, jota hän on imenyt siinä kuin äidinmaitoakin:

Kauko oli 90-luvun alussa tutustunut valtionarkistosta saamiinsa asiakirjoihin. Hän oli sieltä saanut lukea äitinsä v. 1944 -1945 viranomaisille kirjoittaman kirjeen, jossa tämä oli pyytänyt näitä toimittamaan Kaukon ja hänen veljensä Ruotsiin. Poikien isä oli ollut vankilassa.
Pian oli kotiin ilmestynyt kaksi naista. He olivat riisuneet takkinsa ja istuutuneet hetkeksi ovensuupenkille odottamaan, sillä Kauko oli sattunut istumaan potalla. Naisilla oli ollut sinivalkoruudulliset mekot, valkoinen esiliina ja päähine.
Kun Kauko oli selvinnyt potalta, hänelle oli puettu ulkovaatteet ja tädit olivat vieneet hänet ja hänen veljensä laivaan.
Koulussa Kauko oli piirtänyt kaikille eläimille hännän alle maahan kasan papanoita, samoin joillekin ihmisille, vaikka opettaja oli sanonut, ettei niitä tarvitse piirtää.

Kauko oli ollut Ruotsissa kahteen otteeseen. Kummallakin kerralla hänen siellä ollessaan oli suomenkieli unohtunut, joten hän oli kotiin tultuaan puhunut ruotsia. Sitä kotiväki ei ollut ymmärtänyt. Kaukon veli oli ollut Ruotsissa vain yhden kerran, ja häneltä oli ruotsinkieli vain osittain unohtunut sinä vaiheessa kun Kauko kotiutui toista kertaa Ruotsista.
Suomen ja Ruotsin välillä rahtautuminen oli loppunut Kaukoltakin kun biologinen isä oli irrottanut hänet Svea-mammasta. Jotta suhteet Ruotsiin katkeaisivat helpommin, vanhemmat olivat piilottaneet ruotsalaisten kasvatusvanhempien nimet ja osoitteet. Ruotsista tulleet lahjapaketit oli niin ikään pantu piiloon ja hävitetty, suklaat syöty, eivätkä vanhemmat olleet maininneet niistä Kaukolle tai hänen veljelleen mitään.
Perheen väkivaltainen alkoholisti-isä oli syyttänyt äitiä ja sanonut kymmenestä lapsesta yhden, Kaukon, olevan enonsa tekeleitä. Kauko yritti miellyttää isäänsä, jotta tämä pitäisi hänet hengissä. Sellaista muovautuvuutta Kauko itsekin vaati myöhemmin niiltä, joille katsoi voivansa esittää uhkauksia, esimerkiksi perheen perustettuaan perheenjäseniltään.

- Mitäs sinä täällä pengot? Ulos! Kaukon isä oli karjunut ja melkein kantanut Kaukon tukasta ulos makuuhuoneesta.
Pöytäveitsi, jolla Kauko oli sorhannut piirongin laatikon lukkoa auki, oli kolahtanut lattialle hänen kädestään. Hän oli ollut juuri löytämässä osoitteen, jossa oli ollut lapsena. Oman äitinsä hän kiersi kaukaa, sillä isä ei pitänyt siitä, että hän oleili äidin lähellä.
Isä meni ulos.
- Ne ovat vieraita ihmisiä, eivätkä edes muista sinua, äitikin huusi vihaisesti. – Eikä ole osoitetta, hän sanoi ja kääntyi selvittämään tiskipöydällä olevaa likaisten astioiden vuorta.
- Tätä sinun veljesi alulle panemaa pentua ei elätä pirukaan! isä karjui sisälle tultuaan ja nosteli henkseleitään.
- Etkö lopeta! äiti huusi.
Hän lopetti tiskaamisen, käännähti raivoissaan ikkunaan päin josta kohta lensi kukkaruukku miestä kohti.
- Nyt perkele lähtee henki, huusi isä, ravisteli multaa niskastaan ja tempaisi haulikon seinältä. Kauko näki, että yksi liero oli multaa karistellessa eksynyt hiuksiin ja luikerteli ihmetellen maisemien muuttumista, mutta hätä äidistä vei Kaukon huomion aseeseen, jota hän meni ottamaan isältään. Isä nykäisi aseen irti, ja potkaisi ulko-oven auki.
- Ulos! hän tönäisi haulikon piipulla Kaukoa ja tämän mentyä ulos, vetäisi oven kiinni.

Kauko sujahti saunan takana perunapeltoon, jossa hän vakoa pitkin ryömi etupuolelle. Perunanvarsien välistä hän seurasi keihäs kädessään, mitä mökin liepeillä tapahtuisi. Hän nukahti, mutta yöllä herättyään hän meni saunalle ja avasi oven, mutta nuuhkaistuaan painoi oven kiinni ja meni takaisin perunapeltoon nukkumaan. Matti -veli oli jo aikuinen, mutta yhä laski öisin alleen ja hänet oli siitä syystä häädetty nukkumaan saunan pukuhuoneeseen.

Seuraavan päivän iltana Kauko päätteli äitinsä jääneen henkiin ja lähti liftaamaan Kouvolaan veljensä luo.
Velimiehen perhe ei suinkaan ilahtunut hänen tulostaan. Siitä käsin hän kuitenkin sai työpaikan ja majoituksen eräältä tietyömaalta.

Tarkoitin tällä kertoa (ei tyhjentävästi), että kasvuaikana omaksutuilla tunneasioilla ja asenteilla on myöhemmin yllättäviä ilmenemistapoja.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Ei puhuta näköjään edelleenkään.

Tykkäsin, että tällainen aihe voisi näyttää kuinka luutunutta ajattelumme on ja näyttihän se.

Keskustelunaiheet ovat vanhaa ja turvallista (maahanmuutto, homot jne), bipolaarista, jankuttavaa retoriikkaa. Muutamat nimimerkit ovat väitelleet samasta asiasta samoilla argumenteilla 2005 lähtien. En minä muuta kuin halusin todeta, että sama jatkuu, mutta jatkukoon. Ehkä joku muukin on huomannut saman asian

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija

Tabujen rikkoja leimautuu huonoksi. Ymmärrettävästi miellyttävämpää olisi leimautua hyväksi, ja jos mahdollista niin kaikkia muita paremmaksi.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
sigfrid
Kaikki me tiedämme naisten olevan luonteeltaan aivan yhtä väkivaltaisia miesten kanssa, naisen väkivaltaista toimintaa rajoittaa vain miestä heikompi fyysinen voima ja pelko häviölle jäämisestä molempien ollessa kotona yhtä väkivaltaisia.

Naisen väkivalta piiloutuu kahden vielä itse asiaa suuremman tabun taakse. Ensimmäiseksi tabu: väkivallan kohteeksi joutunut mies ei kehtaa tuoda asiaa esille, koska arvo miehenä kärsii siitä. Tabu numero kaksi: väkivallan kohteeksi joutunut lapsi ei hevin ilmianna vanhempiaan, erityisesti äitiään, siitä pitää huolen äidin nauttima yhteiskunnallinen asema ja lapsen alisteinen asema vanhempiinsa nähden.

Tästä ei puhuta.




Olet varmaan oikeilla jäljillä. Kun mies lyö naista, on syyllinen selvä ja tapaukseen sovelletaan kaikenlaisia malleja ja on tietyt vakioratkaisut ja on legitiimi oikeus ottaa ero ja vaatia korvauksia ja mies leimataan pahaksi ja kelvottomaksi lopuksi sikää - ja tietty kaikki muutkin miehet ainakin epäilyksenalaisiksi.

Kun nainen lyö miestä, se selitetään korkeintaan pikaistuksissa tehdyllä harkitsemattomuudella, eikä siitä sen jälkeen puhuta. Tämä voi tapahtua jopa julkisesti. Jos nainen lyö miestä baarissa, yleensä oletetaan että mies on käyttäytynyt sopimattomasti ja saanut siksi ansionsa mukaan. Naista on loukattu, joten lyönti vain kertoo muillekin, että kyseinen mies on kelvoton. Jos mies lyö naista, niin lentää vähintäänkin pihalle, mutta luultavasti myös linnaan. Tietenkinhän mieskin voi tehdä pahoinpitelystä rikosilmoituksen, mutta kun ei tee, eikä kukaan silminnäkijäkään. Mikä osoittaa, että tulkinta miehen syyllisyydestä oli oikea, ja mies todellakin ansaitsi lyödyksi tulemisen.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija

Itse en ainakaan pysty vakavasti kestelemaan tästä aiheesta, koska koen aiheen niin häpeälliseksi. Lisäksi en kykene kokemaan sääliä näitä miehiä kohtaan.

Lopulta onkin siis kyse omakuvasta, maailmankuvasta, arvoista ja mieheyden toteuttamisesta eikä kykenemättömyydestä häpeään. Mieheyteen kasvetaan, niin kuin myös naiseuteen, kovan koulun kautta. Vuorovaikutuksessa toisten kanssa syntyy jatkuvasti tilanteita, joissa mieheyden rajat tulevat vastaan. Pojat kuulevat pienestä asti luetteloita siitä, mitä poika ei saa olla, jos aikoo välttää häpeän. Jotkut ottavat nämä häpeälistat liian tosissaan: ”Älä ole mamis, älä ole homo, älä ole vauva...”

http://www.vhkk.fi/ukh/2012.htm

Vierailija

En ole koskaan lyönyt yhtäkään miestä, mutta tuskin olen välttynyt tekemästä ex-mielelleni henkistä väkivaltaa. Vihani oli niin suuri.
Olisin potkaissut hänet ulos ikuisiksi ajoiksi, jos olisin fyysisesti kyennyt siihen, mutta aluksi ei vuosiin ollut toivoakaan. Hänellä oli pistooli, häntä mielistelevät juopottelukaverit, sekä virkakunnan ja muidenkin kohtaamista varten hurmaava persoonallisuuden puoli. Mutta oli eräs hänen sukulaisensa, joka tiesi tilanteeni ja oli sen verran puolellani, että auttoi minua eroon pääsemisessä.

Vihani, jota tuntemasta en päässyt asuessani silloisen mieheni kanssa, vahingoitti ainakin itseäni ja luultavasti myös lapsiani, vaikka heistä kasvoikin yhteiskuntakelpoisia.

Olin kasvanut aikuiseksi tietämättä yhdestäkään tapauksesta, jossa nainen olisi lyönyt miestä.
Väkivalta naisten ja lasten keskuudessa on yleistynyt sotien jälkeen, mahdollisesti miesten aiheuttamien sotien jälkimaininkeina.

Vierailija

Kyllä naista saa vetää kuonoon ja välillä täytyykin...jos päälle tulevat. Se on tasa-arvoa se. Turpaan kaikille tasapuolisesti.

Vierailija
KBolt
Kyllä naista saa vetää kuonoon ja välillä täytyykin...jos päälle tulevat. Se on tasa-arvoa se. Turpaan kaikille tasapuolisesti.

Voisi sitä opetella selvittämään asioita rauhanomaisestikin.

Vierailija
pinklin
KBolt
Kyllä naista saa vetää kuonoon ja välillä täytyykin...jos päälle tulevat. Se on tasa-arvoa se. Turpaan kaikille tasapuolisesti.

Voisi sitä opetella selvittämään asioita rauhanomaisestikin.

Kyllä, ehdottomasti ! Mutta mitäs jos toinen on eri mieltä ?

Vierailija
Amoebas13
Olisi hienoa kun asiasta pystyttäisiin keskustelemaan ilman sukupuolisidonnaisuutta ja typerää kiistelyä siitä kumpi sukupuoli on pahempi.



Sano tuo Moilaselle:

> "Tulta-munille!"- Anne Moilanen / Kodin Kuvalehti :

> " Naisiin kohdistuva väkivalta on järkyttävin
> miehinen alistuskeino. Siihen puuttumista vaikeuttaa
> se, ettei siitä saisi puhua sukupuolittuneena
> ilmiönä. Miehet käyttävät väkivaltaa, koska ovat
> hukassa toimeliaiden ja kyvykkäiden nykynaisten
> kanssa. Miehen valta-asema horjuu, koska nainen ei
> enää tarvitse häntä elättäjäkseen. Suomalainen
> mieskulttuuri ihannnoi väkivaltaa keinona ratkaista
> ongelmia."

Vierailija
sigfrid
Onko tämä huvittavaa, vähän hauskaa vai epäolennaista?

Nainen löi ensin toista tarkastajaa siten, että tämän silmälasit putosivat. Sitten nainen löi nyrkillä miestarkastajaa naamaan.



http://www.iltalehti.fi/helsinki/200902 ... 6_hi.shtml

Ei tuossa ole mitään huvittavaa. Mitä lipuntarkastaja, mies- tai naispuolinen, voi tehdä puolustaakseen itseään ja periäkseen maksun väkivaltaiselta matkustajalta siinä kuin muiltakin matkustajilta?

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
sigfrid
Naisen väkivalta piiloutuu

Miten niin? Onhan kaikissa äksön-leffoissa nykyään naispuolisia ääskikkereitä. Ja videopeleissä kanssa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat