Yrittäjyys Suomessa amisten hartioilla

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miksi korkeammin koulutetut (esim. ammattikorkea -tai yliopistokoulutetut) eivät suomessa muusta euroopasta tai maailmasta poiketen ryhdy itsenäisiksi yrittäjiksi, vaan tilastojen mukaan mm. yli 65 % uusista yrittäjistä on "vain" ammattikoulun käyneitä? Miltei kaikissa muissa euroopan maissa, mm. Ruottissa, tilanne on aivan päinvastainen.

Miksi suomalaiset "korkeammin" koulutetut poikkeavat muusta maailmasta näin suuresti? Onkohan asiaa edes meillä suomessa tutkittu.

Kommentit (5)

Vierailija

Kolmen tutkinnon mies Jorma Ollila ei ole perustanut koskaan edes toiminimeä. Taitaa olla pohjimmiltaan vasemmistolainen palkkaduunari.

Muurarit, putkimiehet, sähkömiehet ja kauppiaat halveksuu ihmistä, joka ei koettele siipiään koskaan.

Vierailija

Kauppakoulun käyneenä yrittäjän voisin arvella että suomen kohua aiheuttanut "kevyt" verotus on syynä tähän.
Lyhyesti omasta kokemuksesta voisin kertoa että myyntiä on, ja kun verottaja on kolmesti käynyt niin tulosta ei ole.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26912
Liittynyt16.3.2005

Suomalainen kulttuuri on perinteisesti kunnioittanut varmistelua ja vähään tyytymistä. Varmaan "joka kuuseen kurjoittaa, katajaan kapsahtaa" tai "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" ovat jokaiselle tuttuja sanontoja. Armoton ilmastomme ei liene jättänyt agraarikulttuurin aikoina paljoakaan mahdollisuuksia riskinottoon.

Jos olemmekin päässeet ohi vaiheesta, jossa riskinottaja nääntyy talvella kuoliaaksi siinä missä varman päälle pelaava kituuttaa uuteen satokauteen, suomalainen byrokratia tai ihmisten asenne eivät edelleenkään erityisemmin suosi yrittämistä. Yhteiskuntamme on myös armoton epäonnistuvalle yrittäjälle: jokaista menestyjää kohti lienee siltojen alla epälukuinen määrä konkurssin tehneitä miljoonaveloissa ja vailla mitään sosiaaliturvaa. Ehkä korkeammin koulutetut osaavat vain laskea yrittämisen riskit tarkemmin tai ovat jostain syystä keskimäärin varmemman päälle pelaavia.

Vierailija
Neutroni
Suomalainen kulttuuri on perinteisesti kunnioittanut varmistelua ja vähään tyytymistä. Varmaan "joka kuuseen kurjoittaa, katajaan kapsahtaa" tai "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" ovat jokaiselle tuttuja sanontoja. Armoton ilmastomme ei liene jättänyt agraarikulttuurin aikoina paljoakaan mahdollisuuksia riskinottoon.

Jos olemmekin päässeet ohi vaiheesta, jossa riskinottaja nääntyy talvella kuoliaaksi siinä missä varman päälle pelaava kituuttaa uuteen satokauteen, suomalainen byrokratia tai ihmisten asenne eivät edelleenkään erityisemmin suosi yrittämistä. Yhteiskuntamme on myös armoton epäonnistuvalle yrittäjälle: jokaista menestyjää kohti lienee siltojen alla epälukuinen määrä konkurssin tehneitä miljoonaveloissa ja vailla mitään sosiaaliturvaa. Ehkä korkeammin koulutetut osaavat vain laskea yrittämisen riskit tarkemmin tai ovat jostain syystä keskimäärin varmemman päälle pelaavia.





Matalalta kun lähtee ei pudotus ole aivan niin hirvittävä. Lisäksi matalahkon koulutustason ammateissa terveellä päällä varustettu toteaa nopeasti ammatissa pärjäämisen edellytykset ilmiselviksi, verratessaan itseään ensimmäiseen työnantajaansa. (Mikä myöhemmin osoittautuu kohtuulliseksi arviointivirheeksi. )
Maataloushistoriassa on mielestäni tehty töitä yrittäjämäisesti ian kaiken. Jos ei välttämättä raha olekaan vaihtanut omistajaa mutta ammattitaito keskittyy osaajille, palveluksia tarjotaan ja vaihdetaan. Omalla kylällä on pari maansiirtoalan firmaa jotka ovat todennäköisesti siitä lähtöisin kun joku maajussi hankki ensimmäisen kaivinkoneen tai kuorma-auton. Toinen firma luonnollisesti perustettu heti välittömästi kun on nähty että tulenuusi länsiauto ilmestyi naapurin pihalle ja homma siis kannattaa. Kylillä on klapintekijää, hevostallia, lumiauraa ym. jotka jollakin yksittäiselle henkilölle isolla investoinnilla tekevät pientä businesta.

Samoin, perinteisen koulussa opitun duunariammatin harjoittamisen kynnys on erityisesti pienissä firmoissa melko matala verrattuna siihen että lähtisi tekemään uraa yrittäjänä tutkimukseen ja teknologiaan perustuen. Maailmaa mullistavissa keksinnöissä ja tuotteissa menee massia sinänsä tuottamattoman tutkimuksen lisäksi tuotteen suojaamiseen, markkinointiin ym. investointeihin. Siinä kun vakuutat jonkun pankintädin tai bisnesenkelin ajatuksesi erinomaisuudesta..

Duunaritausta yrittäjillä onkin looginen siinä mielessä että peruselinkeinolla hankitaan vakaa toimeentulo jolla voidaan älyn riittäessä hilata jalostusastetta ylöspäin palkkaamalla koulutusvajeen täyttävää väkeä. Mielestäni suhteellisen pieni riski jos ymmärtää rekrytoidessaan yhtään minkään päälle. On kyllä nähty firmoja joissa suurin piirtein ojankaivuun oheen on palkattu muutama näppylänaamainen pukumies IT-osastoksi. Synergentsiaa ja diversiteettiä.

Häpeästä ja onnistumisen pakosta sanoisin varsinaisesti aiheeseen liittymättä sen verran, että aloittaessani omaa uraani sain kommenttia ja asennetta silmät korvat täyteen. Toiverikas 'No mitenkäs firmalla menee?' sisälsi aivan poikkeuksetta latauksen ja odotusarvon mahdollisesta konkurssista. Vahvistusta käsitykselleni sain siitä että firman alkaessa hankkia hentoa meriittiä keskustelukumppanin askelmerkit eivät antamani tilanneraportin jälkeen enää pitäneetkään paikkaansa vaan kahvit menevät väärään kurkkuun kun kesken esiohjelmoidun 'Voi nääs nääs, sellaista se on, ei se aina mene niin..'-litanian tajuntaan räjähtää ajatus että vittu, sehän menee perkele menestymään. Sitten murjotetaan.

Mahdolliseen epäonnistumiseen tässä maassa sisäänleivotun häpeän ja ivan pelko voi olla liian suuri pala nieltäväksi jos on elämässään ehtinyt hilata itsensä jollekin jalustalle.

Verotuksesta olen sitä mieltä että toki vituttaa ja näkisin mieluusti verovarojen käytössä jotain häpyä ja tolkkua, mutta onhan se ihan kiva kun yhteiskunta pyörii jo näinkin. Lapset voivat olla pihalla rauhassa eikä kukaan tule ilmoittamaan ottaneensa omaisuutesi omiin nimiinsä.

Verovaroilla pyöritettävät virkaheittoa konsulttiarmeijaa elättävät TE-keskukset ja muut tukirahalla hautomofirmojaan syöttävät innopolit voi suosiolla sotkea lähimpään suohon. Niissä ei oman kokemukseni pohjalta ole ainuttakaan yrittäjyydestä jotain uutta oivaltavaa henkilöä. Kursseja vedetään kaavamaisesti niin että kadut ovat täynnä kioskeja ja kampaamoita. Antipatioita?

?#$@!

-

Vierailija
Pergolaattori
Neutroni
Suomalainen kulttuuri on perinteisesti kunnioittanut varmistelua ja vähään tyytymistä. Varmaan "joka kuuseen kurjoittaa, katajaan kapsahtaa" tai "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" ovat jokaiselle tuttuja sanontoja. Armoton ilmastomme ei liene jättänyt agraarikulttuurin aikoina paljoakaan mahdollisuuksia riskinottoon.

Jos olemmekin päässeet ohi vaiheesta, jossa riskinottaja nääntyy talvella kuoliaaksi siinä missä varman päälle pelaava kituuttaa uuteen satokauteen, suomalainen byrokratia tai ihmisten asenne eivät edelleenkään erityisemmin suosi yrittämistä. Yhteiskuntamme on myös armoton epäonnistuvalle yrittäjälle: jokaista menestyjää kohti lienee siltojen alla epälukuinen määrä konkurssin tehneitä miljoonaveloissa ja vailla mitään sosiaaliturvaa. Ehkä korkeammin koulutetut osaavat vain laskea yrittämisen riskit tarkemmin tai ovat jostain syystä keskimäärin varmemman päälle pelaavia.





Matalalta kun lähtee ei pudotus ole aivan niin hirvittävä. Lisäksi matalahkon koulutustason ammateissa terveellä päällä varustettu toteaa nopeasti ammatissa pärjäämisen edellytykset ilmiselviksi, verratessaan itseään ensimmäiseen työnantajaansa. (Mikä myöhemmin osoittautuu kohtuulliseksi arviointivirheeksi. )
Maataloushistoriassa on mielestäni tehty töitä yrittäjämäisesti ian kaiken. Jos ei välttämättä raha olekaan vaihtanut omistajaa mutta ammattitaito keskittyy osaajille, palveluksia tarjotaan ja vaihdetaan. Omalla kylällä on pari maansiirtoalan firmaa jotka ovat todennäköisesti siitä lähtöisin kun joku maajussi hankki ensimmäisen kaivinkoneen tai kuorma-auton. Toinen firma luonnollisesti perustettu heti välittömästi kun on nähty että tulenuusi länsiauto ilmestyi naapurin pihalle ja homma siis kannattaa. Kylillä on klapintekijää, hevostallia, lumiauraa ym. jotka jollakin yksittäiselle henkilölle isolla investoinnilla tekevät pientä businesta.

Samoin, perinteisen koulussa opitun duunariammatin harjoittamisen kynnys on erityisesti pienissä firmoissa melko matala verrattuna siihen että lähtisi tekemään uraa yrittäjänä tutkimukseen ja teknologiaan perustuen. Maailmaa mullistavissa keksinnöissä ja tuotteissa menee massia sinänsä tuottamattoman tutkimuksen lisäksi tuotteen suojaamiseen, markkinointiin ym. investointeihin. Siinä kun vakuutat jonkun pankintädin tai bisnesenkelin ajatuksesi erinomaisuudesta..

Duunaritausta yrittäjillä onkin looginen siinä mielessä että peruselinkeinolla hankitaan vakaa toimeentulo jolla voidaan älyn riittäessä hilata jalostusastetta ylöspäin palkkaamalla koulutusvajeen täyttävää väkeä. Mielestäni suhteellisen pieni riski jos ymmärtää rekrytoidessaan yhtään minkään päälle. On kyllä nähty firmoja joissa suurin piirtein ojankaivuun oheen on palkattu muutama näppylänaamainen pukumies IT-osastoksi. Synergentsiaa ja diversiteettiä.

Häpeästä ja onnistumisen pakosta sanoisin varsinaisesti aiheeseen liittymättä sen verran, että aloittaessani omaa uraani sain kommenttia ja asennetta silmät korvat täyteen. Toiverikas 'No mitenkäs firmalla menee?' sisälsi aivan poikkeuksetta latauksen ja odotusarvon mahdollisesta konkurssista. Vahvistusta käsitykselleni sain siitä että firman alkaessa hankkia hentoa meriittiä keskustelukumppanin askelmerkit eivät antamani tilanneraportin jälkeen enää pitäneetkään paikkaansa vaan kahvit menevät väärään kurkkuun kun kesken esiohjelmoidun 'Voi nääs nääs, sellaista se on, ei se aina mene niin..'-litanian tajuntaan räjähtää ajatus että *****, sehän menee perkele menestymään. Sitten murjotetaan.

Mahdolliseen epäonnistumiseen tässä maassa sisäänleivotun häpeän ja ivan pelko voi olla liian suuri pala nieltäväksi jos on elämässään ehtinyt hilata itsensä jollekin jalustalle.

Verotuksesta olen sitä mieltä että toki vituttaa ja näkisin mieluusti verovarojen käytössä jotain häpyä ja tolkkua, mutta onhan se ihan kiva kun yhteiskunta pyörii jo näinkin. Lapset voivat olla pihalla rauhassa eikä kukaan tule ilmoittamaan ottaneensa omaisuutesi omiin nimiinsä.

Verovaroilla pyöritettävät virkaheittoa konsulttiarmeijaa elättävät TE-keskukset ja muut tukirahalla hautomofirmojaan syöttävät innopolit voi suosiolla sotkea lähimpään suohon. Niissä ei oman kokemukseni pohjalta ole ainuttakaan yrittäjyydestä jotain uutta oivaltavaa henkilöä. Kursseja vedetään kaavamaisesti niin että kadut ovat täynnä kioskeja ja kampaamoita. Antipatioita?

?#$@!

-

Uusimmat

Suosituimmat