Ateismi ja lapsen usko

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Otin tämän irti evoluutiosta, koska mielestäni tämä uskon-juttu olisi hyvä käsitellä omassa liemessään:

mensaani
En näe ateistin järkeilynä millään tavoin järkevänä, juuri siksi, että Jumala on ateismiin nähden ensisijainen; Jumalattomuus voisi olla totta vain silloin, kun ensin ollaan kuultu Jumalaa, ja sitten kuvitellaan, että on ihan itte päässyt ateistiseen asemaan omalla järkeilyllään.

Mei long
Tarvitaan siis jumala, jotta voidaan olla uskomatta siihen?
Entä ihminen, joka ei ole koskaan uskonut mihinkään jumalolentoon, eikä ole koskaan sellaista vakavissaan harkinnutkaan - eihän ateistisuus silloin ole jumaluskosta luopumista, vaan sen lähtökohtaista puuttumista.
Järkeilyssäsi on pieni aukko.

Nyt unohdat aivan liian helposti sen, että jokainen meistä on ollut kerran lapsi. Yksikään lapsi ei synny maailmaan tietoisena kulttuurista ja uskomuksista; Joka ikinen lapsi uskoo ensin kaiken, mitä aikuiset hänelle puhuvat.

Lapsen usko ei silti ole naiviutta, vaan jokainen aikuinen on äärettömän typerä, kuka puhuu lapselle puppua. Jokainen sadun kertoja pitäisi heittää myllynkivi kaulassa jorpakkoon...

Usko on siis mitä luonnollisin asia, mitä ihmisellä voi olla.
Yksikään ihminen ei ole koskaan voinut päästä eroon uskostaan; olento ei voi olla ihminen, jos häneltä puuttuu usko.

Ateistit puhuvat, miten heidän uskonsa jumalattomuuteen on lähtökohtaisesti koko uskomuksen puuttumista, joka täten osoittautuu vähintäänkin hätiköidyksi puheensorinaksi, sillä myös ateismi on pakosta ensin ollut ateistissa hyvä uskoisuutta. Puhutaan bona fide ateismista

Ennen ateismiin uskomista ateistit ovat siten joutuneet uskomaan kulttuurissaan oleviin uskomuksiin -- jos ihminen ei ole elänyt pullossa.
Koska on hyvin epätodennäköistä, että ateistit olisivat eläneet pullossa, ja koska on fakta, että ateistit ovat aiemmin olleet lapsia, jotka uskoivat ehdoitta aivan kertakaikkiaan kaiken, mitä heille on puhuttu, niin tästä huomataan, miten onttoa on puhe ateistin uskon puutteesta.

On ollut vasta yksi ateistinen valtio, mutta sielläkin joka ikinen lapsi joutui kuulemaan ja uskomaan syyn, miksi ollaan ateisteja; koska jumaluskonto on ooppiumia kansalle.

Ateistinen valtio olisi absoluuttinen loukkaus älyä kohtaan, koska silloin joka ikinen lapsi olisi tuosta noin vain saatu uskomaan ateismiin pelkästään siksi, että joka ikinen lapsi uskoo aivan kaiken ilman epäillystäkään.

Ja miksiköhän ateistisesta valtiota ei tullut ateistinen valtio, vaan se ateistisen opin romahdettua lankesi suoraan jumalauskovaisuuteen?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija
Nyt unohdat aivan liian helposti sen, että jokainen meistä on ollut kerran lapsi. Yksikään lapsi ei synny maailmaan tietoisena kulttuurista ja uskomuksista; Joka ikinen lapsi uskoo ensin kaiken, mitä aikuiset hänelle puhuvat.

----------------------------------------------------------------

Usko on siis mitä luonnollisin asia, mitä ihmisellä voi olla.
Yksikään ihminen ei ole koskaan voinut päästä eroon uskostaan; olento ei voi olla ihminen, jos häneltä puuttuu usko.




Ennen ateismiin uskomista ateistit ovat siten joutuneet uskomaan kulttuurissaan oleviin uskomuksiin




Uskominen on aina päätös. Ei ole minun tietääkseni sellaista automaatiota että uskoo kaiken mitä kerrotaan, edes lapsena. Jotkut on tietysti herkkäuskoisempia ja uskovat kaiken mitä heidän halutaan uskovan vielä aikuisenakin. Jotkut uskovat miellyttääkseen ja sopeutuakseen, ja jopa säilyttääkseen mielenterveytensä. Lapsi testaa ja epäilee todellisuutta. Lapsenakin on mahdollisuus päättää uskooko vai ei. Tai päättää että ottaa selvää jos saa.(synnynnäiset ominaisuudet?)

Ateisti kieltää jumalan, haluaa uskoa ettei jumalaa ole koska tarvitsee lopputuloksen ja rauhan.

Jos ihminen pääsee eroon uskomuksistaan, eikö hän ole enää ihminen? Minä yritän nähdä maailman niinkuin se on, mutta voi olla että minuun vaikuttaa vielä jotain rakenteita jotka vääristää todellisuutta. Olisi todellakin hienoa jos lapsille ei opetettaisi kaikkea paskaa. Moni uskoo.

"A conclusion is the place where you got tired of thinking."
- Steven Wright

Vierailija
mensaani
Ateistit puhuvat, miten heidän uskonsa jumalattomuuteen on lähtökohtaisesti koko uskomuksen puuttumista

Pikemminkin uskon puutetta jumaliin. Ei uskomuksen puuttumista. Ja minun mielestä on ihan sama sanooko, että ei usko jumaliin, tai että uskoo, että jumalia ei ole olemassa.
Vrt. Minä en usko, että Suomi voittaa jalkapallon MM-kultaa 2010 (eli uskon puute) ja uskon , että Suomi ei voita MM-kultaa.
Turhää höpinää.

Ateistinen valtio olisi absoluuttinen loukkaus älyä kohtaan, koska silloin joka ikinen lapsi olisi tuosta noin vain saatu uskomaan ateismiin pelkästään siksi, että joka ikinen lapsi uskoo aivan kaiken ilman epäillystäkään.

Luuletko oikeasti, että ateistien unelmavaltio olisi Neuvostoliiton kaltainen diktatuuri, jossa uskominen ja uskonnot olisi kiellettyä? Tai, että ateistiset vanhemmat automaattisesti harrastaisivat samanlaista aivopesua lapsilleen kuin kiihkeimmät uskovaiset. Minä en ainakaan alkaisi kertomaan lapselleni ensimmäiseksi, että tästä ja tästä syystä jumalia ei ole olemassa.

Ja miksiköhän ateistisesta valtiota ei tullut ateistinen valtio, vaan se ateistisen opin romahdettua lankesi suoraan jumalauskovaisuuteen?

Luuletko oikeasti, että ihmiset Neuvostoliitossa eivät uskoneet Jumalaan, mutta heti kun NL romahti, he alkoivat taas uskoa? Ei, kyllä he uskoivat jo Neuvostoliiton aikana, mutta eivät vain harjoittaneet uskontoaan niin näkyvästi.

zeniac
Ateisti kieltää jumalan, haluaa uskoa ettei jumalaa ole koska tarvitsee lopputuloksen ja rauhan.

Sinä et taas tiedä mistään mitään. Ei se mene niin, että ateisti ei halua uskoa, vaan se menee niin, että ateisti ei usko.

Vai mitä sanot siitä, että minä olen ateisti vaikka haluaisin kyllä, että Jumala olisi olemassa? En kuitenkaan vain pysty uskomaan Jumalaan.

Vierailija

Suosittelisin perehtymään sanan etymologiaan ennen syvällisempiä pohdiskeluja.

Muinaiskreikan atheotes tarkoittaa jumalattomuutta, ei jumalan kieltämistä.

Vierailija
naturalskeletor
zeniac
Ateisti kieltää jumalan, haluaa uskoa ettei jumalaa ole koska tarvitsee lopputuloksen ja rauhan.

Sinä et taas tiedä mistään mitään. Ei se mene niin, että ateisti ei halua uskoa, vaan se menee niin, että ateisti ei usko.

Vai mitä sanot siitä, että minä olen ateisti vaikka haluaisin kyllä, että Jumala olisi olemassa? En kuitenkaan vain pysty uskomaan Jumalaan.


Olet oikeassa, en tiedä mitään, luojan kiitos! Eiks se riitä et sä vaan uskot ja jumala on olemassa. Tarviiko siihen palavia pensaita?

McRoot:Olenko minäkin siis ateisti jos pidän mahdollisena että jumala on olemassa ja multa vain puuttuu sellanen tunne ku usko? jos on jumalaton eikö silloin kiellä jumalaa?

Vierailija

"Usko ilman ehtoja ja kysymyksiä, muuten palat Helvetin tulessa."
Tyypillisintä uskontoa. Hyvä keino hallita massoja.

Vierailija

Ateisti ja New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel (kuuluisa lause "vain lepakko tietää miltä tuntuu olla lepakko") on kirjoittanut paljon siitä, ettei tiede voi olla uskonnotonta. Se on joko ateistista tai teististä. Usko siihen ettei Jumalaa ole, määrää tutkimusta yhtä paljon kuin usko olemassaoloon.

Lähtökohta ja tulosten tulkinta vaikuttaa kaikkeen. Naturalismi eli uskonnosta välittämätön asenne johtaa siihen ettei tiedettä edes välitetä harjoittaa. Tämmöinen populaatio oli mm. antiikin kreikassa.

Hyvä video 20min

Vierailija
mensaani
Otin tämän irti evoluutiosta, koska mielestäni tämä uskon-juttu olisi hyvä käsitellä omassa liemessään:
mensaani
En näe ateistin järkeilynä millään tavoin järkevänä, juuri siksi, että Jumala on ateismiin nähden ensisijainen; Jumalattomuus voisi olla totta vain silloin, kun ensin ollaan kuultu Jumalaa, ja sitten kuvitellaan, että on ihan itte päässyt ateistiseen asemaan omalla järkeilyllään.



Vrt: En näe joulupukkiin uskomattomuutta millään tavoin järkevänä, sillä uskominen on ensisijaista: uskomattomuus voisi olla totta vain silloin, kun ensin ollaan uskottu joulupukkiin, ja sitten kuvitellaan, että on ihan itte päästy uskomattomaan asemaan omalla järkeilyllään.

Ei se ihan noin mene. Se, että johonkin on tapana lähtökohtaisesti uskoa, ei mitenkään liity sen todenperäisyyteen.

Lektu-Elli
Ateisti ja New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel (kuuluisa lause "vain lepakko tietää miltä tuntuu olla lepakko") on kirjoittanut paljon siitä, ettei tiede voi olla uskonnotonta. Se on joko ateistista tai teististä. Usko siihen ettei Jumalaa ole, määrää tutkimusta yhtä paljon kuin usko olemassaoloon.



En sanoisi missään nimessä että yhtä paljon. Uskovaisilla on huomattavasti useammin tapana katsoa maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, vai kuinka vakavastiotettavaa tiedettä on kreationismi? Tietenkin on varmasti olemassa tutkijoita, jotka eivät suostuisi avaamaan silmiään yliluonnollisen suuntaan, vaikka mitä tulisi vastaan, mutta... Ensinnäkin näitä tutkijoita on vähemmän kuin ensin mainittuja. Sen lisäksi yliluonnollista epäilevän tieteilijän lähtöoletukset ovat äärimmäisen minimaaliset (vaikakkin olemassa). Samaa luokka kuin energian säilymislain kyseenalaistamattomuus, mielestäni.

Lektu-Elli
Naturalismi eli uskonnosta välittämätön asenne johtaa siihen ettei tiedettä edes välitetä harjoittaa. Tämmöinen populaatio oli mm. antiikin kreikassa.



Yhdestä esimerkistä on ihan turha yleistää (mikäli esimerkki edes on tosi). Naturalistiset ihmiset ovat nimenomaan muita todennäköisemmin niitä tieteenharjoittajia.

Vierailija

(Jokerikortti "Jumalaa ei ole" ?)

Nagel sanoi että yhtä paljon.
Muistutan että hän on ateisti ja New Yorkin filosofian proffa, toisin kuin eräät.

Naturalistinen kulttuuri on kuuluista siitä, että he eivät tehneet tiedettä. He uskoivat että kemialliset, biologiset ja mekaaniset lait olivat satunnaisia, stokastisia. Eli että ei ole mitään säännönmukaisuutta (lakeja) joita pitäisi etsiä.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että usko vaikuttaa siihen että mitä etsitään, mitä ei.

Vierailija

Jos ajatellaan että sana "luonnonlaki" tarkoittaa sitä, että voimme ennustaa kaiken 10 desimaalin tarkkuudella, niin naturalistit oli oikeassa.

He vaan luulivat että hajonta olisi suurempaa. Ehkä heittivät pari palloa yhtä kovaa, ja huomasivat että lentävät täysin eri matkan. Kyllä siinä kenen tahansa usko determinismiin murenee.

Vierailija
Lektu-Elli

Naturalistinen kulttuuri on kuuluista siitä, että he eivät tehneet tiedettä. He uskoivat että kemialliset, biologiset ja mekaaniset lait olivat satunnaisia, stokastisia. Eli että ei ole mitään säännönmukaisuutta (lakeja) joita pitäisi etsiä.



Eli he siis uskovat että kivi voi toisinaan tippua ylöspäin ja toisinaan alaspäin miten sattuu, siitä huolimatta että se näyttää aina tippuvan alaspäin?

Sellaisen uskon kanssa esimerkiksi leipominen reseptin mukaan voisi olla aika vaikeaa, koska reseptiä ei voi olla olemassa. Leivästä tulee leipää sattuman takia, eikä sen takia että laitat siihen hiivaa, jauhoja ja vettä.

Vierailija

Determinismi on uskoa.
Se tosin romuttui modernin fysiikan aikana.

Kyllä naturalistit huomasivat, että hajonta kaikissa prosesseissa oli suurta. Ajattelivat että turha etsiä jotain lakeja, jos signaali ei erotu kohinasta. Naurettava pelle ennustaa sääsken lentorataa.

Meillä on myynnissä monia lääkkeitä, jotka tehoaa vaan 20% väestöstä.

Pallon lento tunnetaan nykyään paremmin, ja hajonnan syy esim alakierre, yläkierre.

Vierailija

En irroittaisi Negelin lauseita sivuasioiden käsittelyyn.
Ainakaan tiede-foorumilla ei tiede voi esiintyä ilman jumalaa, ainakaan niin kauan kuin lektu-elli kommentoi. Mitään uuttahan hän ei tieteeseen tuo, eli jarruttaa.

Vierailija
Lektu-Elli
Jos ajatellaan että sana "luonnonlaki" tarkoittaa sitä, että voimme ennustaa kaiken 10 desimaalin tarkkuudella, niin naturalistit oli oikeassa.

He vaan luulivat että hajonta olisi suurempaa. Ehkä heittivät pari palloa yhtä kovaa, ja huomasivat että lentävät täysin eri matkan. Kyllä siinä kenen tahansa usko determinismiin murenee.




Näinhän se näyttää olevan, sikäli kun kvanttimekaniikkaan on luottaminen.

Mutta tiedettähän ei ole se, että väitetään ehdottomasti kaiken olevan determinististä. Se on vain yksi teoria jota voidaan testata.

Jumalusko taas sulkee pois tieteen siltä kannalta, että koska kaikki tapahtuu jumalan tahdosta, ei voida edes tutkia mille tarkkuudelle voidaan päästä, koska "hajonta" voi olla mitä tahansa milloin tahansa riippuen siitä mikä jumalaa milloinkin huvittaa. Kaikki poikkeamat ennustetuista tuloksista voidaan selittää jumalan tahdoksi, tai paremmin sanottuna: uusia ennen tuntemattomia lainalaisuuksia ja jumalan hetkellistä mielenmuutosta ei voi erottaa toisistaan. Ei voida edes luottaa siihen että aikaisemmin havaitut lainalaisuudet pysyvät samana - ehkäpä nekin olivat vain jotain mikä sattui sopimaan jumalan senhetkiseen suunnitelmaan.

On pakko tehdä oletus että jumala ei ole vaikuttanut juuri tähän mittaukseen, jotta siitä voidaan edes yrittää tehdä mitään johtopäätöksiä. Siitä laajentaen, jos halutaan tehdä tiedettä, ei voida olettaa jumalaa.

Jumala ja tiede sopivat yhteen toki sillä oletuksella, että Jumala ei koskaan muuta asettamiaan lainalaisuuksia. Tällöin toki jumalan asema maailmassa rajoittuu aika tavalla. Mm. ihmeet muuttuvat mahdottomiksi, koska ne rikkovat jo asetettuja lainalaisuuksia.

Vierailija

Tiedeusko on tätä:

-Usko siihen, että tiede on kumulatiivista.
-Usko siihen, että tiede on enimmäkseen kulttuurien väliset rajat ylittävää.
-Usko siihen, että tiede tukeutuu tuloksiin, jotka ovat riippumattomia tutkijoiden henkilöstä ja yhteiskunnallisesta asemasta.
-Usko siihen, että tiede sisältää enimmäkseen yhteismitallisia teorioita ja tutkimusperinteitä.
-Usko siihen, että tiede sisällyttää joskus itseensä uusia ajatuksia, jotka eivät ole yhteensopivia vanhojen kanssa.
-Usko tieteiden yhteyteen, eli siihen, että eri tieteenalojen taustalla on periaatteessa yksi tiede yhdestä reaalimaailmasta.

Kaikki ylläoleva on kumottu viimeisen 60 vuoden aikana.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat