Yksilölliset toimintatavat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On iät ajat puhuttu siitä miten naiset eivät jaa töitä tai valtaakaan kotona miehen, saati lapsien, kanssa koska nainen haluaa että "hommat tulevat kunnolla hoidetuksi". Tähän olennaisesti liittyy ajatus tai TOIVE siitä että itse on niin korvaamaton että jokin tietty systeemi kaatuu kertakaikkiaan jos ei itse sitä ole ajamassa ja tekemässä. Tai sitten kyseessä voi olla paha neuroosi, ehkä pakkoajattelua tai -toimintaa että jokin asia on oltava just presis tietyllä tapaa tai sitten "maailma loppuu heti huomenna". Tunnistan jossain määrin jälkimmäisen sairaan ajattelutavan ja tiedän miltä se tuntuu.

Mutta tarkoitukseni ei ole nyt kuitenkaan pohtia sairauksia tai minuuden keskenkasvuisuutta, vaan sitä että sukupuolesta riippumatta ihmiset saattavat kehittää hyvinkin yksilöllisiä tai jopa omintakeisia toimintatapoja työssä ja kotona. Niin kauan kuin työ sujuu ja tulosta syntyy, miksi ulkopuolisen tahon pitäisi päästä siihen ronkkimaan ja sekoittamaan pakkaa? Paino nyt sanalla ulkopuolinen, eli joku vierestä mäkättävä besserwisser.

Ensimmäistä kertaa alkoi vähän mietityttää kun laitoin vieraassa talossa ruokaa, erään itse kehittämäni reseptin mukaan. Isäntä kehotti laittamaan mukaan tiettyä ainesosaa ja kuuliaisesti tottelin. Lopputulos oli mielestäni karmea, reseptini ja ruokani oli pilattu. Miksen tehnyt niinkuin itse halusin ja aioin?

Joku aika sitten oli tällä palstalla puhetta siitä että naiset paistavat ruoat hitaasti miedolla lämmöllä, kun taas miehet (ainakin keskustelija tuolloin plus oma mieheni) paistavat nopeasti kuumalla lämmöllä. Mieheni on monta kertaa toitottanut että liha pitää laittaa kuumaan rasvaan. No, nyt sitten tein niin koska ohjekin moiseen kehotti. Öljy räiskyi joka suuntaan, kas kun ei metrin korkeuteenkin, ja sain tosissani varoa etten saa palovammaa. Vasta myöhemmin kumppanini valotti että pitää olla tietoinen siitä koska öljy on sopivan kuumaa, ettei se ole liian kuumaa, viskositeetti mennyt ja blaa blaa blaa.

Herää kysymys miksi minun olisi pakko paistaa tulikuumalla öljyllä (voita, kuten mieheni, en ala kertakaikkiaan käyttämään, koska kuuman voin härskihkö haju yököttää minua), jos olen jo N vuotta saanut itselleni mieluisen lopputuloksen aikaiseksi paistamalla hitaasti ja miedolla lämmöllä? Ruokani harvemmin palaa pohjaan, ja raa'aksikaan se ei jää jos en itse niin halua.

Tämä voi kuulostaa sukupuolikeissiltä, mutta miksi jäädä siihen roikkumaan? Varmastikin on yksilöllisiä toimintatapoja joissa saman sukupuolen sisällä ihmetellään että miksi tuo nyt noin tekee? Senhän vuoksi uusi työntekijäkin on pitkään tarkan ja happamankin tuijotuksen kohteena kun vanhat työntekijät kyyläävät että mitähän kotkotuksia tuo uusi Pelle Peloton tänne yrittää muiluttaa muiden riesaksi, muut kun eivät halua oppia uusia menetelmätapoja.

Ja miksi pitäisi, jos vanhat toimivat. Jos ne eivät toimi, sitten pitäisi kai päästä itsepäisyydestä ja vanhoillisuudestaan, kun joku on selvästi osoittanut että EI NOIN ja MIKSI ei noin.

Tiedättekö jotain oikein omituisia, mutta toimivia toimintatapoja ihmisillä? Kotona, töissä, harrastuksissa?

Kommentit (3)

Vierailija

On iät ajat puhuttu siitä miten naiset eivät jaa töitä tai valtaakaan kotona miehen, saati lapsien, kanssa koska nainen haluaa että "hommat tulevat kunnolla hoidetuksi". Tähän olennaisesti liittyy ajatus tai TOIVE siitä että itse on niin korvaamaton että jokin tietty systeemi kaatuu kertakaikkiaan jos ei itse sitä ole ajamassa ja tekemässä. Tai sitten kyseessä voi olla paha neuroosi, ehkä pakkoajattelua tai -toimintaa että jokin asia on oltava just presis tietyllä tapaa tai sitten "maailma loppuu heti huomenna". Tunnistan jossain määrin jälkimmäisen sairaan ajattelutavan ja tiedän miltä se tuntuu.

Mutta tarkoitukseni ei ole nyt kuitenkaan pohtia sairauksia tai minuuden keskenkasvuisuutta, vaan sitä että sukupuolesta riippumatta ihmiset saattavat kehittää hyvinkin yksilöllisiä tai jopa omintakeisia toimintatapoja työssä ja kotona. Niin kauan kuin työ sujuu ja tulosta syntyy, miksi ulkopuolisen tahon pitäisi päästä siihen ronkkimaan ja sekoittamaan pakkaa? Paino nyt sanalla ulkopuolinen, eli joku vierestä mäkättävä besserwisser.

Ensimmäistä kertaa alkoi vähän mietityttää kun laitoin vieraassa talossa ruokaa, erään itse kehittämäni reseptin mukaan. Isäntä kehotti laittamaan mukaan tiettyä ainesosaa ja kuuliaisesti tottelin. Lopputulos oli mielestäni karmea, reseptini ja ruokani oli pilattu. Miksen tehnyt niinkuin itse halusin ja aioin?

Joku aika sitten oli tällä palstalla puhetta siitä että naiset paistavat ruoat hitaasti miedolla lämmöllä, kun taas miehet (ainakin keskustelija tuolloin plus oma mieheni) paistavat nopeasti kuumalla lämmöllä. Mieheni on monta kertaa toitottanut että liha pitää laittaa kuumaan rasvaan. No, nyt sitten tein niin koska ohjekin moiseen kehotti. Öljy räiskyi joka suuntaan, kas kun ei metrin korkeuteenkin, ja sain tosissani varoa etten saa palovammaa. Vasta myöhemmin kumppanini valotti että pitää olla tietoinen siitä koska öljy on sopivan kuumaa, ettei se ole liian kuumaa, viskositeetti mennyt ja blaa blaa blaa.

Herää kysymys miksi minun olisi pakko paistaa tulikuumalla öljyllä (voita, kuten mieheni, en ala kertakaikkiaan käyttämään, koska kuuman voin härskihkö haju yököttää minua), jos olen jo N vuotta saanut itselleni mieluisen lopputuloksen aikaiseksi paistamalla hitaasti ja miedolla lämmöllä? Ruokani harvemmin palaa pohjaan, ja raa'aksikaan se ei jää jos en itse niin halua.

Tämä voi kuulostaa sukupuolikeissiltä, mutta miksi jäädä siihen roikkumaan? Varmastikin on yksilöllisiä toimintatapoja joissa saman sukupuolen sisällä ihmetellään että miksi tuo nyt noin tekee? Senhän vuoksi uusi työntekijäkin on pitkään tarkan ja happamankin tuijotuksen kohteena kun vanhat työntekijät kyyläävät että mitähän kotkotuksia tuo uusi Pelle Peloton tänne yrittää muiluttaa muiden riesaksi, muut kun eivät halua oppia uusia menetelmätapoja.

Ja miksi pitäisi, jos vanhat toimivat. Jos ne eivät toimi, sitten pitäisi kai päästä itsepäisyydestä ja vanhoillisuudestaan, kun joku on selvästi osoittanut että EI NOIN ja MIKSI ei noin.

Tiedättekö jotain oikein omituisia, mutta toimivia toimintatapoja ihmisillä? Kotona, töissä, harrastuksissa?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26853
Liittynyt16.3.2005
Qadesha
Joku aika sitten oli tällä palstalla puhetta siitä että naiset paistavat ruoat hitaasti miedolla lämmöllä, kun taas miehet (ainakin keskustelija tuolloin plus oma mieheni) paistavat nopeasti kuumalla lämmöllä.



Naisilla tuntuu ruuanlaitossa olevan tärkeämpinä helppous ja käytännöllisyys, varmaan koska useimmissa perheissa naiset tekevät suuren osan arkikokkaamisista, ja miehet mieluummin hifistelevät sunnuntaipäivälliset (itse kyllä hifistelen mielelläni arkikokkaamisessakin).

Herää kysymys miksi minun olisi pakko paistaa tulikuumalla öljyllä (voita, kuten mieheni, en ala kertakaikkiaan käyttämään, koska kuuman voin härskihkö haju yököttää minua), jos olen jo N vuotta saanut itselleni mieluisen lopputuloksen aikaiseksi paistamalla hitaasti ja miedolla lämmöllä?



Jos olet itse tyytyväinen kokkauksiisi, niin tietenkin teet kuten haluat. Minä en esimerkiksi siedä vähääkään ruskettunutta juustoa, ja joudun siksi tekemään esimerkiksi pitsat, lasagnet ja lämpimät voileivät epästandardeilla menetelmillä. Todennäköisesti se uppoaa miehesikin jakeluun, jos perustelet paistamisesi omilla yleisesetä poikkeavilla mieltymyksillä. Et sinä ainoa ole, joka pitää "huonosti" paistetusta lihasta.

Yleisesti liha paistetaan korkeassa lämmössä, koska kuuma pannu polttaa lihahuokoset kiinni ja lihasneste jää lihaan, jolloin lihan rakenne pysyy parempana. Kuumalla pannulla tapahtuu myös kemiallisia reaktioita, jotka tuovat paistopintaan oman maun. Yleensä ihmiset pitävät siitä enemmän kuin kuivemmasta miedosti paistetusta lihasta.

Se aiheuttaa hieman lisätöitä, jos perheenjäsenet haluavat ruokansa eri tavoin valmistettuna. Mutta harvoin sekään on ylivoimaista, ellei siitä tehdä jotain vallanosoittamisdraamaa.

Tiedättekö jotain oikein omituisia, mutta toimivia toimintatapoja ihmisillä? Kotona, töissä, harrastuksissa?



Onhan noita. Ongelmia tulee lähinnä silloin, kun joku tapa toimii kyllä jotenkin, mutta vie paljon aikaa ja vaivaa. Noin ainakin meillä, minä pyrin töissä maksimaaliseen tehokkuuteen. Joka tehtävässä mietin, miten sen voisi tehdä nopeammin. Vaimolla taas on pinttyneitä tapoja, yleensä kotoa perittyjä, ja kun minä arvostelen hänen toimintaansa (esimerkiksi jos siivoamme yhdessä kiireellä joihinkin juhliin), riita on valmis. Minun luontainen reaktio on tietyti osoittaa objektiivisesti, että vaimon tapa on epätehokas, mutta jostain minulle käsittämättömästä syystä hän ei reagoi kuten oletan, lopettamalla riitelyn ja korjaamalla toimintatapojaan. Itse voin kuunnella jossakin määrin suunsoittoakin, jos vastineeksi pätevä suunsoittaja opettaa minulle jotain hyödyllistä (eräillä aloilla parhaat opit saa vanhoilta parroilta vain avoimen vittuilun ohessa).

Jos nyt sukupuolieroja haetaan, miehet suhtautuvat esimerkiksi kodin töihin enemmän töinä, jotka pitää hoitaa minimaalisilla resursseilla, jotta aikaa säästyisi harrastuksiin, lepäämiseen tai muihin huvituksiin, mutta naisille ne ovat usein myös jonkinlainen harrastus, jossa päämäärän lisäksi myös siihen päätymisen tapa on tärkeä. Esimerkiksi pienten lasten vaatteet, jotka suunnitellaan 99,9 %:sesti naisille, ovat aivan karmea esimerkki siitä, miten tekemällä tehdään asiat vaikeiksi. Niissä on toinen toistaan typerämpiä ratkaisuja, nappeja, neppejä, vetojketjuja edessä, takana tai piilossa. Tai jotain sentapaisia, että housujen lahkeet on napitettu alas asti, ikään kuin kukaan täyspäinen koskaan vaihtaisi vaippaa riisumatta housuja.

Jos miehet suunnittelisivat lastenvaatteen miehille, varmasti ne olisivat aivan erilaisia ja lasten hoito paljon helpompaa. Nykyaikaisten joustavien kankaiden aikana ei mitään tuollaisi kiinnityskiusoja tarvittaisi ollenkaan, ja kaikki vaatteet voisi standardoida (arkivaatteet ainakin, tietysti äitien keskinäisiin lastenesineellistysleikkeihin voisi olla jotain juhlavaatteita). Ja talvihaalareihin pitäisi saada selkään selkeä kahva, josta lapsen voisi turvallisesti nostaa ja kantaa. Se olisi uskomaton etu, kun pitää raahata kaksi 15 kiloista täydellä voimalla vastaanhangoittelevaa kakaraa autosta sisälle tai päinvastoin (esimerkiksi vilkasliikenteisellä parkkipaikalla).

Vierailija

Enimmäkseen tulee kumminkin paistettua lähinnä jauhelihaa sekä kanan roppeita (olivatko lie paistisuikaleita vai mitä olivatkaan, halvinta kuitenkin aina etsin). Silloisessa paistokeskustelussa jota kävin muistaakseni Awebin(?) kanssa puhuin kyljyksistä, mutta niitä minulla on viime vuosina ollut todella harvoin (ja kyllä, paistan ne jatkossa kypsäksi, kiitos trikiini- ja rottatiedotusten, jotka seikat eivät suomalaista sikaa ja sikalaa koskien olleet tulleet tietoisuuteeni/mieleeni aiemmin...)

Paksummat lihanpalat meillä oikeastaan hoitelee mies ja hän laittelee niitä uunissa. Hyvä niin. Mutta kylkisiivujen ja sen sellaisten paisteluansa ihmettelen aina kauhulla, koska se näyttää hirveältä riehumiselta ja säheltämiseltä, plus rasvaa on toisinaan keittiön ulko-oven lattialla asti. Mutta ei tuo voine olla sukupuolesta kiinni? Hän nyt vaan on hätäinen hosuja. Itse olen sitä tyyppiä että tehdään vaikka pidemmän kaavan kautta, mutta tehdään kunnolla. (Tosin joskus hajamielisyys vaivaa, joten jos minulla tulee tännekin jotain kirjoitus- tai ajatusvirheitä niin älkää hirttäkö pliis...)

***

Noista vaatejutuista, heh, tulikin mieleeni että kuulema Kiinassa lapsukaisilla on haaroista avoimet housut. Jos nainen ostaa farkkukaupasta farkut, hän ratkoo nekin haaroista auki, ja tämä sen vuoksi että lapset pissatetaan housut jalassa. Näin siis ainakin maaseudulla, vuosia sitten näkemäni tv-dokumentin perusteella.

Itse vihaan talvipukeutumista juuri sen vuoksi että se kestää niin helvetin kauan, joten mitä simppelimpiä ratkaisuja, sen parempi. Periaatteessa voisi kai pompata vaikka johonkin hyppypukuun eli haalareihin, mutta ei niitä kovin halvalla saa ja toisaalta ehkei nyt sentään ole vielä ihan niin keski-ikäinen kuitenkaan. (Meiltä ei muuten löydykään sellaista keskareille yleistä juttua kuin vaimon ja miehen samanlainen ulkoiluasu!)

***

Todella omituisista tavoista puheenollen kerrostalossamme on taata joka ominpäin tekee lumityöt. En tajua miksei huoltoyhtiö tee niitä - ehkä heidän välillään on joku sopimus asiasta. Aika usein tämä taata krahnuttaa aivan olemattomia lumia, niin että sora kolisee. Mutta silloin kun lumia oikeasti on, niin nyt on niin että meidän talomme lisäksi asuntoyhtiöllä on useampia taloja tässä, ja kaikista niistä pitää päästä tähän taloon koska täällä on esim. pesutupa ja parkkialueet. Polut ilmestyvät aina kuuliaisesti tästä talosta kaikkiin muihin kerrostaloihin paitsi yhteen. Jostain selittämättömästä syystä papparainen ei halua kolata lumia sen ja tämän talon väliltä, eikä sitä kukaan muukaan tee. Kun aiemmin vielä satuimme asumaan juuri siinä talossa, oli todella rasittavaa teutaroida läpi nietosten pyykinpesuun.

Liekö sen talon asukkaiden ja taatan välillä joku riita, vai miksi tuo näkymätön muuri tulee vastaan juuri siinä niin ettei hän voi sitä vihonviimeistä polkua kolata?

(Itselläni selkä rassaa sen verran etten tartu kolaan, asento olisi pahasta.)

Uusimmat

Suosituimmat