Ihmiskunnan "kehityksestä"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ihmiskunnan niin sanottu kehitys perustuu jo eläinkunnasta tuttuun kaavaan eli urosten kilpailuun naarasten suosiosta. Haluan viedä aiheen kuitenkin astetta älykkäämmälle tasolle eli pohtia sitä kuinka ainakin naiset voivat ja myös hyödyntävät tätä.

Yhteiskunnassa naiset tunnetusti manipuloivat paljon miehiä, mutta varsinaisesti MIKSI ?. Perimmäisempi huomio on se, että naiset ovat KESKENÄÄN erittäin kateellisia. Tämä tosiasia tieteenkin itsessään varmistaa itseäänruokkivan oravanpyörän optimaalisen lisääntymisen kilpailussa.

Ohessa viite erääseen aihetta käsittelevään uutiseen:

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/130756.shtml

Erityisen kiinnostunut olen lukemaan millaisiin henkilökohtaisiin loukkauksiin kykenette tämän joillekin hyvin aran aiheen tiimoilta

Kommentit (11)

Vierailija
tappoimpulssi

Perimmäisempi huomio on se, että naiset ovat KESKENÄÄN erittäin kateellisia. Tämä tosiasia tieteenkin itsessään varmistaa itseäänruokkivan oravanpyörän optimaalisen lisääntymisen kilpailussa.



Naisten "kateus" on tietenkin vertaisten välistä kilpailua parhaista siittäjistä ja siittiöistä. Mitä naisjoukko siitä hyötyisi että he yhdistäisivät voimansa ja ottaisivat yhden miehen kiinni paritellakseen tämän kanssa? Riippuen miehen iästä pateja ei riittäisi kovin moneen varviin kuitenkaan, joten mitä suurempi joukko naisia olisi asialla, sitä enemmän jäisi ilman hedelmöitystä.

Miehet sensijaan voivat jengiytyä ja ottaa kiinni useampia naisia koska miesten keho yleensä on voimakkaampi ja olemus uhkaavampi; sitten naisia voidaan raiskailla 1:1 tai vaikka ristiin ja rastiin ja teoriassa joka muija voidaan saattaa raskaaksi.

Naisten välisestä solidaarisuudesta on hyötyä vain sellaisessa yhteisössä missä naiset kasvattavat lapset keskenään ja miehet huinivat missä huinivat, joko metsällä tai paimentamassa.

Mutta mitä tulee kateuteen noin ylipäätään, niin naisten erikoisoikeudesta kateuteen on turha puhua samana päivänä kun on kuullut miehen kadehtivan naapurimiehen pelejä ja hilavitkuttimia, jopa niin pahoin että toivoisi että naapurille tapahtuisi jotain pahaa.

Ehkä voinemme päätellä että miesten välillä keskenään on solidaarisuutta silloin kun on kyse pitkäaikaisista ystävyksistä, eikä jostain tuikituntemattomista jotka pöllähtävät väkisin asumaan samaan kortteliin. Armeijan kavereiksi tekemisen vaikutus riippuu siitä millainen satsi osuu yksiin; varmastikin löytyy armeijakaveruudella kehuskelevia tahoja, mutta itse kuulemani perusteella armeijasta löytyy helpommin kiusaamista, v-tuilua ja suoranaista sadismia kuin uusia kavereita. Mutta eiväthän ne kokemukset toki ainoa lajike varmaankaan ole?

Naiset eivät mene armeijaan eikä heitä mikään mahti maailmassa pakota toimimaan yksikkönä - mikäli puuttuu kulttuuri jossa naiset kasvattavat lapsia keskenään miesten pysyessä loitolla. Ehkä arabikulttuurissa on sellaisia pesäkkeitä?

Ups. Meinasi unohtua. Eiväthän naiset pelkästään siitä kilpaile kuka saa parhaan munanjatkeen käyttöön, vaan myös siitä kenen kersa saa parhaat resurssit elämässä. Jos äidit voisivat, niin varmaan järjestäisivät siinä hiekkalaatikon reunalla norkoillessaan naapureiden pikku paskiaiset vaikka hengiltä jos oletettavissa olisi että näistä tulee olemaan haittaa omille ihanille pikku pilteille.

Vierailija

Kiitos hauskasta, mutta asiapitoisesta vaustauksestasi.

"Mutta mitä tulee kateuteen noin ylipäätään, niin naisten erikoisoikeudesta kateuteen on turha puhua samana päivänä kun on kuullut miehen kadehtivan naapurimiehen pelejä ja hilavitkuttimia, jopa niin pahoin että toivoisi että naapurille tapahtuisi jotain pahaa."

Tässä kohden tahtoisin viitata kuitenkin edelleen aloitukseeni eli omasta mielestäni tämä miesten kateus "periytyy" ja kytkeytyy kiinteästi naisten (lähinnä vaimojen, mutta myös vaimon äidin, oman äidin tai jopa tyttären) asenteisiin.

Vierailija
tappoimpulssi
Kiitos hauskasta, mutta asiapitoisesta vaustauksestasi.

"Mutta mitä tulee kateuteen noin ylipäätään, niin naisten erikoisoikeudesta kateuteen on turha puhua samana päivänä kun on kuullut miehen kadehtivan naapurimiehen pelejä ja hilavitkuttimia, jopa niin pahoin että toivoisi että naapurille tapahtuisi jotain pahaa."

Tässä kohden tahtoisin viitata kuitenkin edelleen aloitukseeni eli omasta mielestäni tämä miesten kateus "periytyy" ja kytkeytyy kiinteästi naisten (lähinnä vaimojen, mutta myös vaimon äidin, oman äidin tai jopa tyttären) asenteisiin.




Kiitos kiitoksista. Vaikea tuota perässä olevaa ajatustasi ainakaan omalta kohdalta kiistää, sillä omaa isääni kiinnosti niin vähän muiden ihmisten tekemiset ettei hän näitä mitenkään ehtinyt kadehtimaankaan. Jos nyt ihan kärryillä pysyin noissa perintöjutuissa...? Itse olen hivenen kateellisempaa sortimenttia kuin isäni, kateus kohdistuu sellaisiin asioihin jotka muilla ovat hyvin mutta itselläni eivät, mutten kadehdi niin paljoa että haluaisin viedä toiselta toisen oman pois. Kunhan vain haaveilen, esim. kartanosta piitsin rannalla. Sitä en tiedä onko kohta 12 v kumppaninani olleen miehen kateuden määrä tai tyyppi kuinkakin tarttunut. Pitkäikäisemmissä parisuhteissa osapuolet vääjäämättä alkavat joissain asioissa muistuttaa toisiaan, elleivät jonkin keskinäisen vihanpidon vuoksi saa välilleen näkymätöntä elmukelmua aikaiseksi.

Tai muuten pidä mielessä että ollaan erillisiä.

Jos otsikkoon sitaistaan juttu, niin näkisin että ihmiskunta kehittyy sitäkin kautta että ihmiset oppivat tulemaan yksilöiksi, omiksi itsikseen. Vaikka jotkut jaksavat aina ylistää perhettä ja pidetään jotenkin ihanteellisina heimoja jotka määräilevät jokaisen yksilönsä asioista, niin itse en näe moisessa yhtikäs mitään ylistettävää. En halua että ihmiskunta on narussa vietävien lampaiden lauma. Mitä pointtia täällä on ylipäätään pasteerailla, jos sinulla ei ole (saa olla) mitään omaa mieltä missään asiassa, vaan heijastelet aina laumaa, perhettä tai kumppania? Vaikka kuinka rakastaisi jotakuta, on hyvä mieltää erillisyyskin.

Vierailija

Ihmisen evoluution jämähtäminen eläinevoluution tasalle, josta se on lähtenyt valumaan alaspäin, ei kylläkään ole evoluutiota, vaan devoluutiota. Entä jos katsotaan, että eläinevoluutio on mitä on, ja ihmisen kohdalla alkoi uusi oktaavi evoluutiossa, jonka tavoitteena on tai oli voitto mekaanisesta materiasta ja eläinevo- ja devoluutiosta.

Ihmisen evoluutio tai devoluution kaava, kuten kaikki muukin merkityksellinen, on nähdäkseni ilmaistu jo muinoisina aikoina. Lajin evoluution epäonnistumiskehityksen myötä nuo opetukset on sitten vähän kerrallaan rappeutuneet ja tai jääneet unholaan. Joka hallitsee himonsa, on enkelten yläpuolella. Joka on himon hallittavana, on eläimiäkin alempana.

Kateus, joka niin ikään johtuu himosta, ei esimerkiksi edistä ihmisen evoluutiota, kuten ei minkään muunkaan tunnetilan vallassa oleminen. Se on kaikki vaan eläinviettien vaikutusta ihmispsyyken itsetietoisuudessa ja tiedostamattomuudessa. Samaten, jos sisuksista nousee tappoimpulsseja, niin niitä pitää katsoa suoraan ja pitää huomion valokeilassa, jolloin ne menettävät voimansa. Ne sellaiset elää vain ja ainoastaan ihmisen tiedostamattomuudesta. Samoin kaikkien tunteiden ja impulssien kohdalla.

Ihmisen evoluutio ja regeneraatio voi vaivoin alkaa, kun yksilö on elämisen kautta tullut ymmärtämään kokemusperäisesti, että 1. olemassaolo on kärsimystä. Tällöin hän on valmis tietämään totuuden kärsimyksestä, että 2. kärsimys johtuu halusta, ja että 3. kärsimyksestä voi vapautua, nimittäin 4. viisauden, eettisen toiminnan ja henkisen kehityksen avulla.

Jotakuinkin näin puhui Buddha Siddartha Gautama.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalo_kahde ... inen_polku

Vierailija

Biologisesti ihmisellä on tasan yksi tehtävä: selviytyä tarpeeksi kauan saadakseen jälkeläisiä. Sekä vielä pyrkiä takaamaan näiden selviytyminen siihen asti, että kykenevät huolehtimaan itsestään.
Kaikki tässä avuksi oleva on evoluution myötä lisääntynyt.
Myös se, mitä pahuudeksi nimitetään.

Vierailija
Ihmie
Ihmisen evoluutio ja regeneraatio voi vaivoin alkaa, kun yksilö on elämisen kautta tullut ymmärtämään kokemusperäisesti, että 1. olemassaolo on kärsimystä. Tällöin hän on valmis tietämään totuuden kärsimyksestä, että 2. kärsimys johtuu halusta, ja että 3. kärsimyksestä voi vapautua, nimittäin 4. viisauden, eettisen toiminnan ja henkisen kehityksen avulla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalo_kahde ... inen_polku



Olen kutakuinkin kanssasi samaa mieltä.

Nykyaikana (varsinkin vihreiden puolueen kannattajat) noin yleisesti haluavat yhdistää ihmisyyden jotenkin darwinistiseen eloonjäämiskamppailuun tai maapallon ekologiseen diversiteettiin fyysisesti sekä taloudellisesti että henkisesti.

Mitä jos ihminen ja ihmiskunta ovatkin maailman kaikkeuden mittakaavassa mahdollinen super-sivilisaation itu? Ihmiskunnalla olisi mahdollisuus joskus kaukaisessa tulevaisuudessa valloittaa vaikka koko lähi- tahi kaukaisempi avaruuskin. Mikään asia näköpiirissä ei estä tätä kehitystä.

Meidän on turha odotella maan ulkopuolisen super-sivilisaation "pelastavan" meitä mahdolliselta maailmanlopulta. Tehkäämme se itse.

Vierailija

Itsekin olen mietiskellyt että mikä pointti koko ihmiselämässä on jos jäämme vain pelkästään huseeraamaan Maahan. Elämä on kautta aikain osoittanut pyrkimystä levitä sellaisille alueille jossa sitä ei entuudestaan ole, ja jos ihminen on tärkeä komponentti tässä leviämispyrkimyksessä, niin mehän vain paskomme tässä kokoajan pesässämme jos avaruuteen ei mennä - koska se on kallista, koska se on turhaa, koska pitää ensin hoitaa omat asiat kuntoon, nari nari ja ini ini.

Itseasiassa pelkään että ne "asiat" eivät tule koskaan kuntoon jos emme pyri samaan aikaan asuttamaan muita planeettoja ja avaruusasemia. Miten Maa voisi saada olla kesannolla ja rauhassa millään muulla tavalla kuin että suuri osa ihmiskunnasta siirtyisi jonnekin muuanne?

Koska minulla on ideologiassani mukana tämä Maan kunnioittamisen pointti, eli haluan reservoida mielellään suurimman osan planeettaa, en ole sitä koulukuntaa jonka mielestä Maa on vain pelkkä paskamöykky ja astinlauta jonka voi potkaista menemään kunhan pääsee täältä hiiteen. Enkä myöskään oleta että kaikki korjautuu tuosta noin vaan kunhan vain saastuttaminen loppuu (saastuttajien siirtyessä toisaanne), vaan korjaustöitäkin lienee syytä tehdä. Eli kun moni soimaa minua siitä että olen päästämässä ihmiset liian vähällä kun haluan toivottaa heidät avaruuteen, niin en nyt sentään. Mutta osa porukoista ei tule koskaan olemaan mitenkään erikoisesti hyödyksi sellaisessa hommassa kuin Maan parantaminen ihmisten aiheuttamista vaurioista. (Tai Maa ja Maa, tarkoitan tietenkin luontoa!)

Hyvin paljon tietenkin homma jo lähtisi etenemään pelkästään siitä että ne paskahanat menisivät kiinni. Jos ei jälkiä pystytä korjaamaan, niin onhan sekin edes jotain ettei touhu jatku, tai jatkuu vain uusimpien, haitattomien innovaatioiden voimin.

Vierailija

Anteeksi nyt jos vien tämän vieläkin "astetta älykkäämmälle tasolle". Mikä pointti ihmislajilla ylipäänsä on? Mitä asiaa ja asioita me täällä tai avaruudessa ajetaan. Ja mikä meitä ajaa; mitä me tuodaan sisältämme ulkomaailmaan?

Jokainen olio toteuttaa jotain, kosmista tai universaalia älykkyyttä ja energioita, oman kulkuvälineensä ehdoilla ja rajoissa. Evoluution myötä älykkyys pyrkii laajentamaan mahdollisuuksiaan toteuttaa itseään tämän kivikovan ja kankean materian keskellä. Eikö totta?

Ihmisessä nuo mahdollisuudet ovat sitten astetta, ellei monta, laajemmat. Mutta se edellyttää tietysti sitä, että puhdas älykkyys tai meissä oleva tietoisuus itse voi vapaasti ja spontaanisti, älykkäästi, toteuttaa itseään kulkuvälineessään.

Joskus muinoisina aikoina, olivatpa ihmiset alkukantaisia raakalaisia tai eivät, niin meillä näyttää olleen enemmän kykyjä ja aisteja. Väitetään myös, että silloin elettiin satoja ellei tuhansia vuosia. Mitä tänään on jäljellä? Ei ole kauaa siitä kun, esivanhempien keskuudessa yliaistillisia havaintoja esim. luonnonhengistä, enkeleistä ym. pidettiin luonnollisina. Kuinka laajalla spektrillä me pystytään tänä päivänä havaitsemaan valoa? Kuinka paljon tietoisuutta on juuttunut pyörittelemään tätä eläimellistä egoa, "minua" ja sen turhia ajatuksia jotka estää päivää paistamasta?

Me rakennetaan ulkomaailmaa sisällemme, henkilökohtaista piintynyttä vaikutelmaa asiasta kuin asiasta. Onko se viisasta?

* * *

Ihmislajin potentiaalisen jälleenrakentamisen, kuin myös historiallisen rappeutumisen avaimet tai voimat piilee luonnollisesti seksuaalienergiassa. Seksi on oleellisin orjuuden muoto ja myös pääasiallisin mahdollisuus vapautumiseen. Kun ihmisen seksuaalivoima on ylevöittynyt suuntautumaan sisään/ylöspäin, ihminen on voittanut kärsimyksen, voittanut halunsa.

Kaikkien uskonnollisten järjestelmien, kaikkien sääntöjen, harjoitusten, opetusten ym. keskeisenä tarkoituksena on ollut valmistaa ja ohjata ihmiskuntaa seksuaaliseen regeneraatioon: pyhän, kaikkiallisen, kosmisen, solaarisen seksuaalienergian valjastamiseen, pyhittymiseen, uudelleenohjautumiseen eläimellisestä suuntautumisestaan, jotta älyllisestä eläimestä kasvaisi lopulta Ihminen. Tällä ei saavuteta ainoastaan sisäisten henkisten kuolemattomien olemuskehojen syntymistä (ns. toinen syntymä, Ihmisen Poika ym.) ja kehittymistä, vaan lopulta myös fyysisen ruumiin pitkittyvä ikä ja suoranainen kuolemattomuus (ruumiin Ylösnousemus kolmantena päivänä kuolemasta).

Kuolemattomuuden haluaminen tosin on absurdi ajatus, ellei elämällä ole tiedossa ja tunnossa jotain korkeaviritteistä, universaalia ja kosmista tarkoitusta; se on silloin vain inhimillisen kuolemanpelon ja sen moninaisten ilmenemismuotojen halua elää ikuisesti omassa pimeydessään, joka on nykyajalle ominainen orientaatio.

Kaikki ns. uskonnolliset järjestelmät ovat polkuja uudelleen yhtymiseen (lat. 'religare', sanskr. 'yoga', hepr. 'alkimiya'). Olemassaolon tasoilla Mies ja Nainen ovat jumalallisen älykkyyden kaksi napaa. Itse asiassa koko maailmankaikkeus koostuu Miehestä ja Naisesta. Nainen on tunnetusti Miehelle pohjimmiltaan Jumala - ilmiselvä ovi Taivasten sisäiseen valtakuntaan - samoin Mies Naiselle. Rakkaus on korkein uskonto, mutta tietoinen rakkaus. Koska ilman tietoisuutta uskonto on lähinnä itsepetosta. Aito uskonto on tietoisuuden tai älykkyyden hengen vapautumista itsekkyyden pimeästä vankilasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkemia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemattomuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yl%C3%B6snousemus
http://www.teosofia.net/artikkelit/ss-alkemia.htm
http://www.gnostinenseura.fi/pyha_seksuaalisuus.pdf

Vierailija

Sellainen pikku huomautus edelliseen että sekä naiseus että mieheys ovat läsnä jokaisessa ihmisessä. Jotkut nimittäin ajattelevat että ihmisellä on muka jokin "todellinen" sukupuoli vaikka hän eri inkarnaatioissaan edustaisikin eri sukupuolia suurinpiirtein 50/50.

Eikä ehkä kannattaisi edes puhua mieheydestä ja naiseudesta jotenkin yypermääritteinä, sillä nehän ovat vain yksi variaatio polaaristen voimien toteutumisesta Maan päällä. Voisi sanoa vaikka yin ja yang.

Mielestäni varsinkaan alkemiaa ei tule ymmärtää siten että meidän jokaisen pitää haeskella itsellemme jostakin "se oikea" kumppani, vaan meidän pitää jokaisen yksilön kasvaa sellaisiin mittoihin että ilmentymättömällä tasolla oleva osa omaa itseämme voi yhtyä ilmentyneeseen puolikkaaseen by Hieros Gamos.

Siis ainakin jos Elisabeth Haich puhui asiaa.

- Halusin tätä tähdentää, vaikka olikin ehkä turhaa?

Vierailija

Eipä se turhaa ole. Mutta tietenkin jos on mielipide ja minulla olisi omani, joita keskitytään vaan puolustamaan, niin siitä ei tietenkään tulisi mitään niin kauan kuin kumpikin vain puolustaisi omia teoreettisia rakennelmiaan, kun elämän tosiasiat eivät mitään henkilökohtaisia rakennelmia tarvitse pysyäkseen, olipa ne mitä tahansa, niihin pitää vaan kaivautua oman kokemuksensa kautta.

Joka tapauksessa. Mies, projektiivinen ja Nainen vastaanottava - periaatteina luonnossa. Näin kaikessa, eikö vaan? Jos meissä olisi molemmat täysin kehittyneinä, me olisimme kaksineuvoisia hermafrodiitteja ja voisimme synnyttää jälkeläisiäkin ilman seksuaalista kanssakäymistä. Tässä devoluution vaiheessa ihminen on kuitenkin yksisukuinen eikä pysty synnyttämään mitään ilman seksuaalista kanssakäymistä.

Kun nainen vastaanottavuudessaan imee psyykkisesti itseensä tätä miehistä seksuaalis-rakkaudetonta kulttuuria, se tekee naisesta enempi miehisen projektiivisen, pohjimmiltaan pelokkaan ja epäröivän, ei oman itsensä. Samoin kun mies menettää kosketuksen rakkauteensa, joka tässä materiassa on maa ja mater itse, nainen, hän ei ole enää oma itsensä, ja alkaa pelossaan ja itserakkaudessaan kehittää itselleen korvikemaailmaa yksipuolisesti päänsä sisälle projisoiden sen ignoranssin (vajavaisen tietoisuuden ja tuntoisuuden elämästä) ulkopuolelleen kaikenlaisena "edistyksellisenä", joka on siis edistystä poispäin kaikesta siitä alkuperäisestä, millä on arvoa, sen korvaamiseksi jollakin, joka on väistämättä enemmän ja enemmän kuollutta, elotonta, mentaalista.

Totuus on kyllä se, että mihinkään ulkopuoliseen ei voi tukeutua muuna kuin peilinä jostakin, mitä on omassa olemuksessa, koska siellähän, täällä, kaikki koetaan, kaikki muu vain tulee ja menee ja ennen pitkää katoaa. Edellisessä viestissä vihjasin kuitenkin näiden seksuaalisten "napojen" välisen "sähköenergian" mahdollisuuksiin, jonka sanotaan olevan muinoisten aikojen Suuri Arkana, Salaisuus, jota on vasta viime aikoina alettu tuoda julkisuuteen maailmassa, koska ihmisen vanhat yliaistilliset olemuspuolet on rappeutumassa [linkki] ja uudet voi syntyä ja kehittyä vain oikean siveyden, rakkauden, seksuaalisen kanssakäymisen ja kärsivällisyyden kautta [linkki].

Epäilemättä Arjalainen Juurirotu on mätä hedelmä, hedelmä, joka tulee putoamaan Elämän Puusta oman mädänneisyytensä painosta.

Milloinkaan historian saatossa ei ole nähty samanlaista uppiniskaisuutta kuin tämän viimeisiään vetelevän ja rappeutuneen Arjalaisen Juurirodun kohdalla. Kaiken tämän pahuuden katkeamispiste on siinä, että Baabelin Torni on nyt pystytetty äärettömän avaruuden valloittamiseksi.

Ellei se, mikä on Jumalallista, tule väliin siinä mitä kutsumme "ulkoavaruuden valloittamiseksi", silloin lyhyen ajan sisällä maanpäälliset laumat tulevat rynnistämään Marsiin, Venukselle, Merkuriukselle jne. ja kaikki rikokset (kuten ne, jotka Hernan Cortes suoritti Meksikossa tai Pizarro Perussa), tullaan toistamaan uudelleen noilla asutetuilla planeetoilla.

Ellei se, millä ei ole nimeä, ellei se, mikä on Todellisuus, Jumaluus, tule väliin nyt, silloin Siitä itsestään tulee avunantaja rikokseen.

Arjalaista ihmiskuntaa symboloi Ilmestyskirjan suuri ihmisportto, nainen, joka on pukeutunut purppuraan ja helakanpunaiseen, jonka numero on 666. Niinpä mielettömyyden maailmassa ei ole mitään yhtä mieletöntä kuin olettaa edes pienen hetken ajan, että tämä suuri ihmisportto tulisi valloittamaan muita asumattomia planeettoja kuuluisilla raketeillaan ja kruunaisi itsensä äärettömän avaruuden Kuningattareksi ja Kuninkaaksi.

Näin ollen uusi katastrofi, joka tulee tuomitsemaan tämän Arjalaisen Juurirodun, on täydellisen perusteltu ja ehdottoman välttämätön.

- Samael Aun Weor: The Doomed Aryan Race: Gnosis, the Global Crisis, and the Need to Awaken the Consciousness (1967), ote kappaleesta 3: New Catastrophe

Vierailija
Ihmie
Mies, projektiivinen ja Nainen vastaanottava - periaatteina luonnossa. Näin kaikessa, eikö vaan? Jos meissä olisi molemmat täysin kehittyneinä, me olisimme kaksineuvoisia hermafrodiitteja ja voisimme synnyttää jälkeläisiäkin ilman seksuaalista kanssakäymistä. Tässä devoluution vaiheessa ihminen on kuitenkin yksisukuinen eikä pysty synnyttämään mitään ilman seksuaalista kanssakäymistä.



Kaikki elävät olennot ovat sekä vastaanottavia (ulkoa sisään) että projektoivia (sisältä ulos).

Esimerkkejä siitä kun nainen/naaras projektoi:

- synnytys, muninta, poikasen ruokkiminen tai rakastaminen

Esimerkkejä siitä kun mies/uros ottaa vastaan:

- ruoan tai rakkauden vastaanottaminen

Kaikki eläimet ja ihmiset ulostavat ja virtsaavat. Naisen sisältä tulee verta ulos halusi tai ei, eli siinä erinomaisesti nähdään elämän eräänlainen vuorovesi-ilmiö, eli kun ei ole tullut vastaanotetuksi siittiöitä, kääntyy vastaanottaminen projektoimiseksi eli veri ym. tungetaan ulos.

Kaikki ulos siirtäminen ei ole tietenkään aktiviinen tahdon ilmaus, kuten ei tuo edellinenkään. Mutta kaikki vastaanottaminenkaan ei ole passiivista odottelua, kuten esim. fellaatiossa tapahtuu (ja ehkä se sen vuoksi onkin niin miesten mieleen että nainen panostaa asiaan enemmän?)

Esimerkit ovat kovin fyysisiä, mutta kysehän oli luonnon periaatteista. Mielestäni edelläoleva osoittaa ettei tilanne todellakaan ole niin yksioikoinen kuin moni New Agenkin parissa jaksaa toitottaa. Jota itse olen aina ihmetellyt, että eikö kukaan henkistä kehitystä pohdiskeleva ikinä pääse sen pidemmälle kuin kannattamaan jotain pölyistä "miehen pitää saada toimia ja naisen pitää passiivisesti odotella kotona" -tyyppistä raamatullista höhhönhöötä.

Varmasti se pönkittää miehistä itsetietoisuutta kuvitella että naisilla ei jonkin "jumalaisen totuuden" vuoksi ole muka mitään osaa eikä arpaa koko elämän, edes henkisen elämän, kannalta yhtään missään sellaisessa asiassa jossa tehdään niitä yhteisiä ja yhteisöä koskevia päätöksiä. Mies voi mennä huojentuneena kotiinsa missä se oma pikku rouva vartoo essu edessä ja pulla tuoksuu.

Hengen maailma ei mielestäni ole noin tylsä ja typerä. Ei sen tarvitse noudattaa ihmisten pikkumaisuuksia.

Se että lisäännymme niin että penis työnnetään vaginaan ja siittiö kohtaa munasolun ei itsestäänselvästi tarkoita sitä että miehen pitää kaikessa olla aktiivinen ja naisen passiivinen. Miten tuollaisesta yksittäisestä tapahtumasta pitäisi repiä esiin kokonainen elämänfilosofia ja tapakulttuuri? Niin on toki tehty, mutta miksi ihmeessä? Entä naiset jotka eivät lisäänny (kuten minä), pitäisikö heidän silti leikkiä passiivista, nukkea?

Jälkeläisten syntyminen on yksi asia, kaikki muut asiat ovat muita asioita. Puhuin muistaakseni aiemmin ilmentyneestä ja ilmentymättömästä. Meidän ei tarvitse ulkoisesti olla hermafrodiitteja, sillä jos ylipäätään uskotaan sielun kuolemattomuuteen ja olemassaoloon, niin sieluhan ON näkymätön ja minkä ihmeen takia yin ja yang -energioiden pitäisi molempien olla esillä materiana kaiken kansan pällisteltävänä? Ruumis voi aivan hyvin olla pääasiassa energian toisen ääripään ilmentäjä, ja näkymättömässä, ruumista monin tavoin laajemmassa kokonaisuudessa nimeltä sielu ja henki saattaa olla aivan mitä tahansa. Kummatkin energiat ja vielä ehkä jotain sellaista energiaa joka ei ole + eikä -!

Ehkä juuri lisääntymisasioiden liiallinen korostaminen on vinksauttanut ihmistä henkisellä tiellään. Aavikkouskontojen keskiössä on se että ettei nyt vaan kukaan jättäisi lisääntymättä (tai sitten vaaditaan selibaattia, eli yritetään tehdä ihmiset umpihulluiksi edellyttämällä että kaiken seksin pitää johtaa lisääntymiseen!)... Onhan se nyt pentele kumma jos ihmisen pitää olla koko elämänsä ajan niin Naista, niin Naista, tai niin Miestä, niin Miestä vain sen takia että hänen kehossaan on potentiaali olla jompaakumpaa vain sen hemmetin lisääntymisen takia!

Uusimmat

Suosituimmat