Aiheesta lipsuminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On vaikeaa pysytellä tiukasti asiassa ja lipsumista tapahtuu, vaikka päättäisi olla tarkkana. Tai sitten ajattelu kaavoittuu ja assosiaatioita ei synny.
Yksinäni itselleni kirjoittaessa olen lohduttautunut sillä, että Lemminkäisen äiti ei ikinä olisi saanut poikaansa takaisin Tuonelan joesta, ellei hän olisi haravoinut niin laajalta alueelta, että varmasti kaikki tarvittava oli käsillä kun hän alkoi koota siitä poikaansa.

Opitaanko yliopistoissa jotain konstia, jota käyttäen ei ongelmaan ratkaisua keksiessään kerryttäisi liikaa mutaa tai muuta pohjahiekkaa ?

Kommentit (7)

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
pinklin
Opitaanko yliopistoissa jotain konstia, jota käyttäen ei ongelmaan ratkaisua keksiessään kerryttäisi liikaa mutaa tai muuta pohjahiekkaa ?



Joo. Sitä sanotaan ongelman rajaamiseksi.

Oliko tällä aloituksella joku pointti, esim. liittyykö johonkin toiseen keskusteluun? Jäi vähän epäselväksi.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija
Naksuttaja
pinklin
Opitaanko yliopistoissa jotain konstia, jota käyttäen ei ongelmaan ratkaisua keksiessään kerryttäisi liikaa mutaa tai muuta pohjahiekkaa ?



Joo. Sitä sanotaan ongelman rajaamiseksi.

Oliko tällä aloituksella joku pointti, esim. liittyykö johonkin toiseen keskusteluun? Jäi vähän epäselväksi.


Rajaamisesta: Itselleni kirjoittaessa törmään siihen, että ongelma on osoittautunut vaikeasti ratkaistavaksi, enkä voi tuntemattoman edessä olla varma mitä kaikkea sen ratkaisemiseksi voisin tarvita. Siitä johtuen kasa on liian suuri ja olennainen on kadoksissa, tai sitten on liian vähän aineksia, jolloin ei synny senkään vertaa - edes "sivutuotoksia".

Täällä palstoilla kirjoittaessani tapahtuu usein aiheesta lipsumista ja se harmittaa itseänikin. Lukiessani ketjua myöhemmin, muutamien päivien kuluttua, huomaan vasta sitten, että olen kirjoittanut eri aiheesta kuin muut.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
pinklin
Rajaamisesta: Itselleni kirjoittaessa törmään siihen, että ongelma on osoittautunut vaikeasti ratkaistavaksi, enkä voi tuntemattoman edessä olla varma mitä kaikkea sen ratkaisemiseksi voisin tarvita. Siitä johtuen kasa on liian suuri ja olennainen on kadoksissa, tai sitten on liian vähän aineksia, jolloin ei synny senkään vertaa - edes "sivutuotoksia".

Täällä palstoilla kirjoittaessani tapahtuu usein aiheesta lipsumista ja se harmittaa itseänikin. Lukiessani ketjua myöhemmin, muutamien päivien kuluttua, huomaan vasta sitten, että olen kirjoittanut eri aiheesta kuin muut.




Onkos tää sun ratkaistava ongelma(t?) sellainen, jota joku muukin on yrittänyt ratkaista? Mitäs aikaisemmilla ratkaisijoilla on ollut sanomista ongelmasta? Niistä voi hakea vähän osviittaa.

Jos sun ongelmas on jotain tosi uniikkia tai spesifiä, niin sitten on vähän hankalampi juttu. Sä voit nimittää itseäs pioneeriksi tai sitten pohtia, onko koko ongelma niin triviaali, ettei siihen kannata haaskata aikaa.

Sori vaan, mut niin kauan kun sä et kerro tarkemmin ongelman luonteesta, niin vähän hankala asiasta keskustella.

Siitä, että tällä palstalla menee välillä joskus sivuraiteille, ei liikoja kannata hermostua. Eiköhän sitä kaikille tapahdu. Ei liene vaarallista kenellekään. Jos sua se kovasti harmittaa, niin voithan sä aina miettiä, että oletko lukenut muiden viestit vähän turhan ylimalkaisesti, onko kuinka paljon ollut tunnetta mukana jne. Tekemällä vissiin oppii.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija
Naksuttaja
Onkos tää sun ratkaistava ongelma(t?) sellainen, jota joku muukin on yrittänyt ratkaista? Mitäs aikaisemmilla ratkaisijoilla on ollut sanomista ongelmasta? Niistä voi hakea vähän osviittaa.

Jos sun ongelmas on jotain tosi uniikkia tai spesifiä, niin sitten on vähän hankalampi juttu. Sä voit nimittää itseäs pioneeriksi tai sitten pohtia, onko koko ongelma niin triviaali, ettei siihen kannata haaskata aikaa.

Sori vaan, mut niin kauan kun sä et kerro tarkemmin ongelman luonteesta, niin vähän hankala asiasta keskustella.

- nips - oletko lukenut muiden viestit vähän turhan ylimalkaisesti, onko kuinka paljon ollut tunnetta mukana jne. Tekemällä vissiin oppii.


Olen nimennyt ongelman "Itsestä vieraantuminen Tukholma -syndrooman seurauksena". Oireet näyttävät piikkimatoilta tiellä, kun on matkalla takaisin omaan itseen. En ole lukenut ratkaisumalleista, vaikka tuskin tuo syndrooma lie niin harvinainen.

Olen hidas ja siitä syystä minulla on aina kiire, joten huolellisemmin lukeminen ja paljo harjoitteleminen helpottaisi varmasti palstalle kirjoittamisessa, kuten ehdotit.
Syndrooma -aiheesta kirjoittaessani tunteet sotkevat todella paljon. Olen kirjoittanut paljon lyhyitä tapahtumakuvauksia ja niiden syy-seurausketjuiksi kirjoittaminen jumittaa ja kokoaminen on vaikeaa, vaikka usein asiaa ajatellessani luulen ymmärtäväni kokonaisuuden.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
pinklin
Olen nimennyt ongelman "Itsestä vieraantuminen Tukholma -syndrooman seurauksena". Oireet näyttävät piikkimatoilta tiellä, kun on matkalla takaisin omaan itseen. En ole lukenut ratkaisumalleista, vaikka tuskin tuo syndrooma lie niin harvinainen.

Olen hidas ja siitä syystä minulla on aina kiire, joten huolellisemmin lukeminen ja paljo harjoitteleminen helpottaisi varmasti palstalle kirjoittamisessa, kuten ehdotit.
Syndrooma -aiheesta kirjoittaessani tunteet sotkevat todella paljon. Olen kirjoittanut paljon lyhyitä tapahtumakuvauksia ja niiden syy-seurausketjuiksi kirjoittaminen jumittaa ja kokoaminen on vaikeaa, vaikka usein asiaa ajatellessani luulen ymmärtäväni kokonaisuuden.




Joo joo... No, mä en ala (enkä toivo kenekään muunkaan alkavan) kenellekään kallonkutistajana psykologian sivuaine-cumun varassa toimimaan. Toteanpa vaan seuraavaa:

Jos sulla on taustalla joku ihka oikea trauma (olet ollut rikoksen kohteena, onnettomuudessa tms.), ja se vaikeuttaa ihan normaalielämää, niin kannattaa hakea ihan ammattiapua. Terveyskeskuksissa osaavat vissiin neuvoa eteenpäin ja jos joudut yksityisen puoleen kääntymään, voit miettiä vastausta kysymykseen: mielenterveys vai rahat? Nettipalstoilta on ihan turha lääkäreitä etsiä.

Jos sitten kyse ei ole kuitenkaan ihan niin radikaalista hommasta, niin monesti auttaa vaikka ihan uusi harrastus (vanhan elvyttäminen?). Teet jotain, mikä vie ajatukset pois "kipeästä" aiheesta. Saat ehkä vähän tervettä etäisyyttä ongelmaan. Ehkä se ratkaisukin sieltä jonain kauniina päivänä pullahtaa.

Huonoin vaihtoehto molemmissa tapauksissa on jäädä murehtimaan, pähkäilemään ja pyörittelemään. Itsensä "diagnosointi" ei myöskään ole välttämättä erityisen hedelmällistä. (Tai no, jos se auttaa hahmottamaan ongelmaa ja edesauttaa sen ratkaisua, niin mikäs siinä. Mutta se ei vissiin ole sulla oikein tepsinyt, vai?)

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija
Naksuttaja
pinklin
Olen nimennyt ongelman "Itsestä vieraantuminen Tukholma -syndrooman seurauksena". Oireet näyttävät piikkimatoilta tiellä, kun on matkalla takaisin omaan itseen. En ole lukenut ratkaisumalleista, vaikka tuskin tuo syndrooma lie niin harvinainen.

Olen hidas ja siitä syystä minulla on aina kiire, joten huolellisemmin lukeminen ja paljo harjoitteleminen helpottaisi varmasti palstalle kirjoittamisessa, kuten ehdotit.
Syndrooma -aiheesta kirjoittaessani tunteet sotkevat todella paljon. Olen kirjoittanut paljon lyhyitä tapahtumakuvauksia ja niiden syy-seurausketjuiksi kirjoittaminen jumittaa ja kokoaminen on vaikeaa, vaikka usein asiaa ajatellessani luulen ymmärtäväni kokonaisuuden.




Joo joo... No, mä en ala (enkä toivo kenekään muunkaan alkavan) kenellekään kallonkutistajana psykologian sivuaine-cumun varassa toimimaan. Toteanpa vaan seuraavaa:

Jos sulla on taustalla joku ihka oikea trauma (olet ollut rikoksen kohteena, onnettomuudessa tms.), ja se vaikeuttaa ihan normaalielämää, niin kannattaa hakea ihan ammattiapua. Terveyskeskuksissa osaavat vissiin neuvoa eteenpäin ja jos joudut yksityisen puoleen kääntymään, voit miettiä vastausta kysymykseen: mielenterveys vai rahat? Nettipalstoilta on ihan turha lääkäreitä etsiä.

Jos sitten kyse ei ole kuitenkaan ihan niin radikaalista hommasta, niin monesti auttaa vaikka ihan uusi harrastus (vanhan elvyttäminen?). Teet jotain, mikä vie ajatukset pois "kipeästä" aiheesta. Saat ehkä vähän tervettä etäisyyttä ongelmaan. Ehkä se ratkaisukin sieltä jonain kauniina päivänä pullahtaa.

Huonoin vaihtoehto molemmissa tapauksissa on jäädä murehtimaan, pähkäilemään ja pyörittelemään. Itsensä "diagnosointi" ei myöskään ole välttämättä erityisen hedelmällistä. (Tai no, jos se auttaa hahmottamaan ongelmaa ja edesauttaa sen ratkaisua, niin mikäs siinä. Mutta se ei vissiin ole sulla oikein tepsinyt, vai?)


Vaikka kirjoitan kuin omasta asiastani, kirjoitan kuitenkin läheisteni asiasta. Minun ongelmani tässä on se, että kun kerran en pääse asiasta irti, voin yhtä hyvin koettaa keksiä keinoja. Olen siis valinnut tuon viimeksi mainitsemasi vaihtoehdon, enkä odottanutkaan, että yht' äkkiä joku loihtisi ongelmani olemattomiin. Kiitos kumminkin sulle!

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008

Eipä kestä. Toivottavasti joku ratkaisu ongelmaan löytyy.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Uusimmat

Suosituimmat