Riippuvuuden syntyminen!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mielestäni riippuvuuden syntymisessä on seuraavat vaiheet:
Kokeilu=>Tarve=>Himo=>Synti=>KUOLEMA!

Oma tupakin tarpeeni alkoi kokeilusta, nyt se on jo himo, ja jo kohta muodostumassa synniksi!

Mutta onko hyötyä katkaista tuota ketjua?

Himon voi katkaista, ja siitä voi päästä irti, silloin tulee väliaikainen kuolema ja seuraavassa elämässäsi jatkat siitä mihin jäit...

Älkää, please, yrittäkö murtua synnistä irti ennen todellista kuolemaa ja olemattomaksi tekemistä, joko tapahtuu joko ristin herran kautta tai helvetissä...

Kommentit (4)

Vierailija

Elämästä ei selviä kuitenkaa hengissä, miksi sitä elää säästellen? Jos kuolema tulee vuoden tai kaksi aikaisemmin onko sillä merkitystä, jos elämästä pääsee nauttimaan senkin edestä

Vierailija

Ensin syntyy elämään, sitten elää (vääjäämättä monenlaisissa riippuvuussuhteissa) ja lopulta kuolee. Simppeliä ja väistämätöntä.

Vierailija

Henkiseltä kannalta katsottuna mehän olemme täällä kaikki kokeilemassa elämää fyysisellä tasolla ja jokaisen kokeilun loppu on väistämättä kuolema. Mutta jos aloittaja katsoo asiaa vielä tätäkin henkisemmin, niin ilmeisesti hän tarkoittaa jonkinlaista hengellistä kuolemaa, kun jostakin asiasta tulee elämääkin tärkeämpi...?

Jos ei katsota henkiseltä kannalta niin riippuvuuksilla ei oikeastaan ole niin väliä, mikäli asianosainen itse ei koe kärsivänsä, eikä varsinkaan ympäristö kärsi. Itse olen jossain määrin riippuvainen roinan jemmaamisesta (kokoajan tarve saada lisää ja vaikeus luopua vanhasta) ja hivenen seksistä (iskee riivinrautaisuutta kehiin jos en saa edes kerran kahdessa viikossa). Syömistä ja sen sellaista en katso riippuvuudeksi niin kauan kuin en tunne pakottavaa tarvetta syödä jotain yhtä ja samaa tiettyä tai yli tarpeen.

Hassua riippuvuuksissa on se että ne ovat kovin keinotekoisia. Et osaisi olla riippuvainen esim. tupakasta mikäli koko asiaa ei olisi edes keksittykään alunperin! Ehkä riippuvuudesta voisikin päästä kuvittelemalla aktiivisesti tilaa jossa riippuvuuden kohdetta ei ole. Mikäli wannabe-tupakoitsija näkee kaikkialla pelkkää tupakoimista ja kokee että "koko maailma polttaa", niin helvettiähän se on. Mikäli hän hakeutuu sellaisiin ympyröihin missä ei polteta, silloin hän alkaa kokea polttamattomuuden luonnollisena ja oikeana olotilana.

Ei ole pakko ikuisesti jatkaa sellaista millä on selkeä alku. Millä on alku, on myös LOPPU!

Vierailija
Sahrah
Elämästä ei selviä kuitenkaa hengissä, miksi sitä elää säästellen? Jos kuolema tulee vuoden tai kaksi aikaisemmin onko sillä merkitystä, jos elämästä pääsee nauttimaan senkin edestä



Kautama, jo aikoinaan ehdotti keskitietä, liiasta nauttimisesta tulee krapujuhla.

Uusimmat

Suosituimmat