Maskuliiniset ja/tai 'voimakkaat' naiset

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Shriekin ajatukset vaativat mielestäni uuden ketjun avaamisen, koska se teema on kokoajan kytenyt täällä Tiede-foorumilla aika ajoin ja on kuitenkin mitä mielenkiintoisin tutkimuksen ja pähkäilyn kohde.

Shriek
Echi
Kuinkas ne parisuhdeväkivaltatilastot muuten taas jakaantuivatkaan sukupuolten osalta? Wink, wink Henry. Naisten osuus on suurempi kuin on aiemmin uskottu.



Ei hirveästi yllätä moinen asia, koska olen itsekin törmännyt elämässäni lähes yksinomaan maskuliinisiin naisiin. Heitä tuntuu vetävän puoleensa minun tietynlainen feminiininen asenne, mistä he sitten lopulta viehättyvätkin. Joudun helposti asemaan, jossa nainen ei arvosta ollenkaan minun maskuliinisia piirteitäni, vaan etsii samastumiskohdetta, koska oma persoona on kykenemätön ilmaisemaan positiivisia tuntemuksia estottomasti. Tästä seikasta sitten päätyykin näkemyksiin, jonka perusteella voin väittää suomalaista kulttuuria sukupuolineutraaliksi, mutta kuitenkin selvästi maskuliinisuuteen kumartelevaksi.

Toivoisin löytäväni naisia, jotka osaisivat arvostaa minun miehisiä ominaisuuksia siinä missä naisellisiakin, sekä ymmärtäisivät itseään ja tarpeitaan paremmin ilman, että minun täytyy toimia heidän tunteidensa tulkkina ts. korvaavana äitihahmona. Tästä johtuen nämä maskuliiniset naiset sitten kerjäävät sääliä, koska he eivät osaa pyytää läheisyyttä suoraan tai koe ansaitsevan hellyyttä.

Tämän säälin takia he eivät osaa arvostaa minua positiivisten tuntemusten kautta, vaan tilanne muodostuu täsmälleen samanlaiseksi kuin sarjakuvassa Viivi ja Wagner, jossa nainen etsii itselleen sääliä tarvitsevaa sikaa. Pahimmillaan tämä säälin kautta ilmaistu läheisyyden kaipuu on mennyt siihen, että nainen kertoo minulle jutun - joka mitä ilmeisemmin on valetta - jossa hänet on muka raiskattu. Voimakkaat tuntemukset minua kohtaan, jota hän ei osaa pukea sanoiksi, aiheuttaa naisessakin pyrkimystä seksuaaliseen aktiivisuuteen ja läheisyyteen, jolloin miehen ei todellakaan tarvitse aina olla se aloitteen tekevä osapuoli. Silloin kun huomaa, että nainen on tällaisessa kiintymyksen hurmoksessa, ei tarvitse sanoa kuin yksi lause, niin se riittää. Harmi vain, sillä minulle se tietää vain piparin saantia ja muu puoli jääkin sitten vähäisemmäksi.

Silloin, kun naisen sitten tulisi osoittaa arvostavansa, he vain rupeavat kilpasille kanssani, jolloin kaikki asiat, joissa sattuisin olemaan heitä oikeasti parempi, käsitetään negatiivisena ja heidän omien ominaisuuksiensa vähättelynä. Olen saanut mm. homosyytöksiä naisten suusta, koska he eivät suostu sulattamaan sitä, että mies saattaa osata ilmaista feminiinisyyttään paremmin kuin he itse.

Kiitos tuon provokatiivisen suun soittamisen, tekisi mieli tarjota osalle 'makkaraa' oikein kunnolla, jotta asian todellinen laita valkenisi. On nimittäin hyvin vaikea hillitä käytöstään silloin, kun nainen haukkuu sinua homoksi. Se on varmaan ainoa hetki, jolloin tekee mieli kajota naiseen kovakouraisesti. En ole vielä kokeillut, mutta mielessä on käynyt, että osa saattaisi jopa pitää sellaisesta lähestymisestä.

Kuvailemastani tilanteesta voitte löytää esimerkin elokuvasta ruoska.

Upon leaving the barbershop, a local woman named Callie Travers seems to desire his attention but, having no dignified way to show this, she accosts and insults him. He still won't give her the attention she's desperate for and he tries to walk away. She continues to badger him to get a reaction, until he drags her into the livery stable and rapes her. Afterward, he leaves her without a word, checks into the local hotel, and spends the night.

Tuo raiskaus on väärä sana, koska tilanne ei sitä ole. Ehkä osa miehistä ei tajua, mutta osaa miehistä tajuaa. Nainen ei nimittäin pienen vastustelun jälkeen pannut enää vastaan. Joissakin Clint Eastwoodin elokuvissa on mielestäni aitoa maskuliinisuutta ja hienoa moraalista problematiikkaa, että en voi olla pitämättä niistä.

Tuo Callie ei ole muuten kylän ainoa nainen, joka on pettynyt kaupungin munattomiin miehiin, jotka eivät anna huomiota naiselleen, jolloin naiset ilmaisevat halunsa päällisin puolin katsottuna vihalla, johon on kuitenkin sitoutunut myös halua.

Eli vertaisin tällaista sättimistilannetta siihen, kun avomies haukkuu naista huoraksi, jolloin mies syyllistää naista halukkuudesta, ominaisuudesta, mistä lähes kuka tahansa muu mies olisi kiitollinen. Omalla kohdallani on päinvastoin. Minua on haukuttu homoksi tuntemattoman naisen taholta siitä syystä, että kohtelen naista enemmän persoonana, kuin seksiobjektina, jolloin kateus taitoihini ilmaista itseäni luontevammin - feminiinisten piirteiden osalta - kuin nainen, provosoin heitä heittämään syytöksiä, jossa saisin todistaa oman heterouteni.

Tässä varmaan suurin ongelma, miksi olen tällä hetkellä sinkku.

Qadesha
JOS mies mieltää että nainen on herkempi ja hennompi tai että kosketus naisen iholla aiheuttaa voimakkaamman tuntemuksen kuin miehen paksummalla nahkalla, niin miksi mies sitten lyö naistaan? Sadistisesta nautinnosta, koska tietää että naista sattuu enemmän kuin häntä itseään sattuisi?



Tuohon aiempaan sanomisiini liittyen, parisuhteessa valitsee dynamiikka ja mm. tietynlaisten ilmiöiden - psykoanalyysissa vastatransferenssi - vaikutuksesta nainen voi omalla käytöksellään provosoida miestä väkivaltaiseen käytökseen. Millä tavallako? Vaikka ylhäällä esittämälläni tavalla, että nainen voi haukkua miestään, koska tietää, että mies loukkaantuessaan tulee tarvitsemaan puolisonsa lohtua, jolloin nainenkin saa oman hellyydentarpeensa samalla tyydytettyä. Kuten sanoin, oman kokemukseni mukaan suomalaiselle feminiinisesti estyneelle naiselle sääli on usein ainoa keino osoittaa feminiinisyyttä mahdollisimman sukupuolineutraalisti ja 'viattomaan' sävyyn.

Paras julkkisesimerkki naisen väkivaltaisuudesta lienee Matin ja Mervin suhde. Sori vain naiset, tällä kertaa olen lähes varma, että Mervi on se feminiinisesti estyneempi osapuoli, jonka haitoista Matti saa kärsiä.




Ja sitten ajatuksia...

Sivut

Kommentit (48)

Vierailija

Jungilta luin aikoinaan jotakin naisista joilla animus vaikuttaa kielteisellä tavalla ajaen heidät käyttäytymään riidanhaluisesti.

Jos ajatellaan asiaa vaikean naisen kannalta, niin klassinen kuvio menee niin että naisen taustalta löytyy tavalla tai toisella heikko isä, jolta ei ole herunut sitä rakentavan rakastavaa ja huolehtivaa mielenkiintoa tytärtään kohtaan joka on perusturvallisuuden tunteen paras ja kaiketi ainoa perusta. Äitihän voi olla tyttärelle vaikka kuinka hyvä, mutta isä edustaa "muuta maailmaa" kodin sijasta (klassisessa mielessä) ja mikäli isän olemus on poissaoleva tai suorastaan haitallinen, niin tyttären suhtautuminen ulkomaailmaan tulee olemaan erittäin vaikea.

Erityisen heikon isän (esim. juoppo, omaan seuraansa vetäytyvä, itsekeskeinen yms. - oma isäni!) tyttärelle ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää itse kehittyä siksi itsensä puolustajaksi joka hänen isänsä ei kyennyt olemaan tai ei halunnut olla. Tyttärestä tuleekin ikäänkuin ritari tai cowboy, tai ehkä metsien villi Artemis jonka rutiininomainen tyyli kohdata miehet on haastava. Koska ymmärtäisin asian niin että kun miehet kaikkialla kilpailevat keskenään ja täten kotiin tultuaan haluavat rauhaa ja lepoa koko kilpailutouhusta, vaimo joka on vaikka vain henkisellä tasolla heti nyrkit pystyssä valmiina skabaan miehensä kanssa on tietenkin kamalinta mitä olla voi.

Toisaalta tekee mieleni kritisoida ajatusta tai oletusta että nainen voi olla todella "onnellinen" vain täydellisesti nujerrettuna, eli niin että hän myöntää tai hänet pakotetaan myöntämään miehensä tai peräti koko miessukupuolen ylivertaisuus kaikilla mahdollisilla tasoilla (fyysinen voima, älykkyys jne.) Tietenkään nainen ei voi olla onnellinen minkään rääpän rinnalla; jos hän kokoajan vain halveksuu miestään ja sisäisesti kokoajan kaipaa prinssi Uljasta huitomaan ruusuryteikön nurin, niin eihän se mitään onnea ole. Mutta onko sekään sitten että naiselle itselleen ei jää enää mitään asiaa missä päteä, jos tosiaan sattuu sellainen ylivertainen mies vastaan?

Olisiko mies onnellinen jos hän havaitsisi että jokaisessa asiassa ja hankkeessa mikä häntä voi suinkin kiinnostaa on aina joku häntä parempi? Että kaikkialla mihin hän menee hänen on vain myönnettävä ikuinen kakkosasemansa?

Jos nainen on kasvanut oman itsensä varassa, luottaen siihen että hän on voimakas, kyvykäs, älykäs ja edes jossain asiassa The Champ, niin se että hän löytäisi kaikilla tasoilla itseään paremman miehen ei ole tae siitä että voidaan heittäytyä lapsen tasolle isukkia ihailemaan, koska miehestä saattaa kuitenkin paljastua jotain paskaa ja sehän olisi sitten kamaluuksien kamaluus. Nainen olisi kesyttänyt itsensä olemaan nätisti emotionaalinen, naisellinen, kiva ja muuta sellaista, ja sitten se "häntä parempi mies" pettää hänen odotuksensa ja osoittautuukin vain ihmiseksi... Tai jotain pahempaa, ilmaisee jotain riippuvuutta tai kyvyttömyyttä jne. Ja taas nainen on oman itsensä varassa.

Tällaisten naisten parissa ei liene ihme että he melkein tarkoituksella hakevat jotain paskaa jätkää, niin ettei tarvitse pettyä. Pitää kokoajan olla vahva ja piste. Kun mietin kohtaamiani kotkia, naisia jotka ovat kuin kiveä, niin tulee mieleen eräskin tapaus joka kohteli kaikkia ihmisiä varsin armottomasti ja silti meni päivän päätteeksi aina lopulta kotiin juopon miehensä luo, kunnes sitten potkaisi tämänkin pois elämästään.

Eli kaikki naiset eivät aloita jotain satujen sepittämisen vaihetta kuten Shriekin kuvailemat olemattomia raiskauksia itkevät. Mutta ehkä tämä on ikä- ja sukupolvikysymys. Olen itse seurannut tietenkin itseäni vanhempien naisten elämää, ja he eivät ole todellakaan mitään sekopäitä, nuo vahvat naiset jotka kuitenkin itkevät sitä millaisia retkuja ovat miehikseen ottaneet. Itseäni nuoremmat naiset kun osaavat olla retkuja itsekin (niinno, tietty jotkut vanhemmatkin, kun kuitenkin 60-luvulla kuulema alkoi se vapautuminen...) niin heille tuskin on mikään ongelma juoda ja huorata sen minkä ehtivät, koska se on nykyään se perusoletus että tietyn ikäisenä pitää bailata ankarasti. Ja saahan sitä juoda ja seksiäkin harrastaa, en minä sitä, vaan se että siihen liittyy sitä räkäistä riitelyä ja kirkumista ja sen sellaista, se tympii. Eli että eletään sekavaa, itsekästä elämää.

Sensijaan että nainen etsisi jonkun miehen vetämään jotain Herra Täydellisen roolia kannattaisi ehkä miettiä sitä vaihtoehtoa että lopettaisi sen mittaaminen, vertailemisen ja kilpailemisen kaikkialla kaikkina aikoina kaikkien kanssa. Ja ehkä se elämä olisi jotenkuten elettävää vaikka ei olisi niin kivenkova akka että kaikki pelkäävät siinä ympärillä. Turha odottaa että ulkopuolelta joku toinen ihminen täydentää sinua jos sinussa on jotain pahoja sisäisiä mustia aukkoja, vaan itse ainakin kuvittelisin että se inhimillistyminen pitää aloittaa ihan itse omien korvien välissä.

Tai jos on kilpailullinen, pitää ohjata se jonnekin muualle kuin niihin ihmissuhteisiin joilla on merkitystä. Luulen että tälläkin palstalla aika moni mieluummin tulee tänne väittelemään kuin alkaa väitellä esim. kumppaninsa kanssa? Kumppanilta odotamme tukea, rakkautta, ymmärtämystä - se on ihan normaalia ja tervettä. Ns. vahvoille naisille asia vain on pirun vaikea, koska vahvuus on heidän ainoa turvansa, koska miehet eivät kykene olemaan heille vahvoja (johtuen kaikista niistä eri syistä mitä itsekullakin naisella on).

Itse en koe olevani erityisen vahva, mutta tiedän kyllä että minulle on pirun vaikea heittäytyä passiiviseksi osapuoleksi, ja mikään side kick en piru vie koskaan tule olemaan yhdellekään miehelle, tuskin naisellekaan.

Vierailija

Tietysti nainen voi olla yhtä aikaa naisellinen ja voimakas

Toisin nainen, joka pitää omaa sukupuoltaan alempiarvoisena, ei koskaan pysty olemaan noita kahta.

Paras tutkielma ikinä aiheesta on miehen tekemä: Henrik Ibsenin Hedda Gabler.

Vierailija

Qadeshan esittämästä Echin keskustelupätkästä ja omasta avauksesta saa sellaisen kuvan, että vain he ja muut sosiologiystävänsä ovat onnistuneet löytämään syyt näiden epämääräisten esimerkkitapausten taustoille.

Myöskin tekstissä paistaa mielestäni selkeä omahyväisyys ja itsensä glorifiointi ja täten muiden henkilöiden arvostuksen puuttuminen.

Siis että me muut, jotka emme ymmärrä käytöksemme taustalla olevia asioita, toimisimme maailmassa ilman täyttä ymmärtämystä. Kuten joku saattaisi ilmaista, valot ovat päällä, mutta ketään ei ole kotona.

Hyödyttääkö tällainen toisten ihmisten aivoitusten pähkäily musta tuntuu pohjalta mitään? Oletteko ajatelleet valistaa näitä maskuliinisia tahi voimakkaita naisia jollakin tavalla jotta vastaavanlainen käytös vähenisi?

Edit:
Korjattu aivojen multitasking virhe.

Vierailija
McRoot
Myöskin tekstissä paistaa mielestäni selkeä omahyväisyys ja itsensä glorifiointi ja täten muiden henkilöiden arvostuksen puuttuminen.



Ok.

Vierailija
Mummo
Tietysti nainen voi olla yhtä aikaa naisellinen ja voimakas
Toisin nainen, joka pitää omaa sukupuoltaan alempiarvoisena, ei koskaan pysty olemaan noita kahta.



Mahtaakohan se ns. lasikatto maskuliinihegemonian varjostaessa estää länsimaista naista olemasta naisellinen??? Siis sellainen tyttömäisen kevytmielisen naisellinen jossain kukkamekoissa liehuen, jollaisten puutteesta välillä näkee valituksia.. vai olisko peräti niin että voimakkuus vois olla myös naisellinen ominaisuus siinä kuin se mielletään miehiseksikin?

Miehisyyteenkin kun kuuluu toisaalta koko inhimillisen olemisen kirjo hempeydestä ja lempeydestä alkaen. Kulttuurin kauttahan niitä vaan koitetaan nitistää ja roolit opitaan. Rooliin voi kuulua kovuus. Se ei ole samaa kuin vahvuus. Herkkyys voi olla vahvuutta. Kärsivällisyys on usein erinomainen vahvuus. Hyvä sietokyky voi olla yhdessä lempeyden kanssa vahvuutta, jne.

Paras tutkielma ikinä aiheesta on miehen tekemä: Henrik Ibsenin Hedda Gabler.



Thanks!
Pitääkin tsekata löytyiskö kirjaston hyllystä. Välillä vois keskittyä päivittämään tietojaan..

Vierailija
Shriek
McRoot
Myöskin tekstissä paistaa mielestäni selkeä omahyväisyys ja itsensä glorifiointi ja täten muiden henkilöiden arvostuksen puuttuminen.



Huomionkipeä?

Mitä sinä olet tässä esittänyt sellaista, minkä perusteella minun pitäisi tarjota sinulle arvostusta? Ensimmäinen kappaleesi on selkeää vittuilua tähän suuntaan. Haluatko kenties mitalin hyväkäytöksisyydestä?




Pahoittelen sekaannusta, korjattu.

Vierailija
Mummo

Toisin nainen, joka pitää omaa sukupuoltaan alempiarvoisena, ei koskaan pysty olemaan noita kahta.



onneksi meidän perheessä on vain
ihmisiä...

vaan en ole ikinä tajunnut homo/hetero
kategoriaakaan...
joten olen hieman ulapalla koko tasa-arvottomuus
keskustelusta...

Vierailija
Mummo
Tietysti nainen voi olla yhtä aikaa naisellinen ja voimakas

Toisin nainen, joka pitää omaa sukupuoltaan alempiarvoisena, ei koskaan pysty olemaan noita kahta.

Paras tutkielma ikinä aiheesta on miehen tekemä: Henrik Ibsenin Hedda Gabler.




Vaikuttaako se sukupuoli yleisesti siihen minkälaisena ihmiset pitävät itseään?

Mielestäni sen ei tulisi vaikuttaa.

Vierailija
McRoot
Mummo
Tietysti nainen voi olla yhtä aikaa naisellinen ja voimakas

Toisin nainen, joka pitää omaa sukupuoltaan alempiarvoisena, ei koskaan pysty olemaan noita kahta.

Paras tutkielma ikinä aiheesta on miehen tekemä: Henrik Ibsenin Hedda Gabler.




Vaikuttaako se sukupuoli yleisesti siihen minkälaisena ihmiset pitävät itseään?

Mielestäni sen ei tulisi vaikuttaa.




Tietenkin vaikuttaa. Ongelmia syntyy silloin, jos sukupuoleensa liittää epärealistisia ominaisuuksia tai arvostuksia.

Vierailija
McRoot
Vaikuttaako se sukupuoli yleisesti siihen minkälaisena ihmiset pitävät itseään?

Mielestäni sen ei tulisi vaikuttaa.




Niinkin voi olla ettei ihmiset tiedosta miten paljon vaikuttaa se millaisiin olosuhteisiin on satuttu syntymään, mikä on sosioekonomisen statuksen merkitys, sen vaikutus koulutukseen ja myöhemmin ammattiin, siitä varallisuuteen, jne.
Oma lukunsa on sitten neurostatukset. Ne vaikuttaa samoin kuin psyykkiset ongelmat..

Ei ihmiset aina edes halua tietää mikä heitä vaivaa.
Sitten jäpitetään asemasodassa ja haukutaan muita eikä mikään muutu paremmaksi, huonommaksi kyllä.

Vierailija
McRoot
Qadeshan esittämästä Echin keskustelupätkästä ja omasta avauksesta saa sellaisen kuvan, että vain he ja muut sosiologiystävänsä ovat onnistuneet löytämään syyt näiden epämääräisten esimerkkitapausten taustoille.

Myöskin tekstissä paistaa mielestäni selkeä omahyväisyys ja itsensä glorifiointi ja täten muiden henkilöiden arvostuksen puuttuminen.

Siis että me muut, jotka emme ymmärrä käytöksemme taustalla olevia asioita, toimisimme maailmassa ilman täyttä ymmärtämystä. Kuten joku saattaisi ilmaista, valot ovat päällä, mutta ketään ei ole kotona.

Hyödyttääkö tällainen toisten ihmisten aivoitusten pähkäily musta tuntuu pohjalta mitään? Oletteko ajatelleet valistaa näitä maskuliinisia tahi voimakkaita naisia jollakin tavalla jotta vastaavanlainen käytös vähenisi?

Edit:
Korjattu aivojen multitasking virhe.




Putosin vähän kärryiltä että soimattiinko tässä minuakin; minähän en ole sosiologi enkä paljon mitään muutakaan. Mutta minulla on perverssi taipumus tonkia kaikkea sellaista mikä edes karvan verran liittyy omaan itseeni, enkä ehkä aina tule ajatelleeksi että joku toinen ihminen jolla on samaa luonnevikaa kuin itselläni saattaisi kokea loukkaavana että tutkiskelen asiaa vähän kuin aikoisin sitten tehdä jonkun yhteenvedon että Näin Ihmisen Pitäisi Käyttäytyä.

Katson olevani eräänlaisen (teko?)vahvan naisen jatkumon jossakin pykälässä, vaikea sanoa missä. Janan toisessa päässä on niitä riivinrautoja myrkynkeittäjiä jotka pilaavat suurin piirtein ilman jota hengittävät, ja sellaiseksi en itseäni tunnusta. Toisessa päässä on sitten sanotaan vaikka lapsen tasolle jääneitä prinsessoja jotka eivät aktiivisesti tuhoa ihmisten elämää omalla pahalla olollaan, vaan osaavat olla sievän passiivisia ja heidän vahvuutensa on siinä että kaikki palvelevat heitä koska jos eivät, tulee outo syyllisyydentunne. Tuo naislaji on niin monimutkainen ja minulle täysin ufo lajike että lienee ehkä parempi jättää se jonkun muun tutkittavaksi ja itse keskityn siihen välimallin vahvaan naiseen joka toteaa että EI TARTTE AUTTAA. Tämä nainen tässä ei siis roiku kenessäkään eikä missään, ja aiheuttaa pahaa oloa sillä että hän on sairaalloisen itsenäinen, jos siis sellaista voi olla. Ehkä?

Toisaalta kun kirjoittaminen kuitenkin elää kokoajan unelmissani, enhän minä sitä voi vannoa etteikö näiden loputtomien itseeni ja muihin ihmistyyppeihin kohdistuvien märehdintöjen takana saattaisi olla halu oppia luomaan uskottavia henkilöhahmoja fiktiota ajatellen...

Vierailija

Sellainenkin pyöri tänään päässäni että jos nainen repii vahvuutensa nimenomaan siitä että kuolettaa suuren osan tunteistaan, niin johtuuko tuollainen tunne-itsemurha siitä että pelätään omia tunteita? Mikä tunteissa on pelottavaa? Onko pelkona että rangaistaan tunteesta se-ja-se, sopimattomasta tunteesta?

Sekopäisimmät naiset ehkä hakevat ihmisiä joista löytävät ne tunteet joita eivät itse osaa ilmaista, tai sitten he projisoivat omia tunteitaan muihin ihmisiin jotta hän voi sitten röyhkeästi ja huolettomasti syyttää toista ihmistä tunteesta jota hän tuntee itse!

Omalla (taas kerran) kohdallani mietityttää nyt välittömästi että koska olen elämässäni kokenut muut ihmiset ennen kaikkea kylminä ja torjuvina (jopa hakeutunut sellaisten miesten seuraan jotka eivät hyvästäkään tahdosta huolimatta pysty rakastamaan minua sen vuoksi että olen väärää sukupuolta tai väärä ihminen kertakaikkiaan), niin ettei vaan herrajjestas olisikin niin että minä olen itse kylmä ja torjuva, enkä halua kohdata sitä piirrettä itsessäni vaan mieluummin jossakussa toisessa, kun siitä voi silloin syyttää häntä. Toki oli aika lapsuudessani että tilanne oli sellainen etten kokenut olevani rakastettu, mutta jos sama kuvio toistuu toistumistaan niin jokin minussa tietenkin hakee sitä samaa tilannetta. Nykyparisuhteessani minua rakastetaan, mutta kovin helposti vajoan jotenkin negatiivisiin fantasioihin että niin ei olekaan. Pienimmänkin tilaisuuden tullen alan kuvitella että oikeasti olen yhdentekevä miehelleni ja kunhan hän vain keksii tarpeeksi hyvän syyn, heippa ja hyvästi.

Se ei ole hänen syynsä. Ja ehkä teen väärin jos alan kauheasti syytellä siitä itseäni; pitää vain todeta että jokin aivoituksissani menee helposti metsään. Näin 40-vuotispäivän lähestyessä, jos koskaan, haluaisin tiedostaa kaikki kieroutumani että minulla olisi hyvää aikaa petrata ihmisenä ja jopa(!) naisena jottei tarvitse kuolla idioottina!

Vierailija
McRoot
Qadeshan esittämästä Echin keskustelupätkästä ja omasta avauksesta saa sellaisen kuvan, että vain he ja muut sosiologiystävänsä ovat onnistuneet löytämään syyt näiden epämääräisten esimerkkitapausten taustoille.



Teet melkoisia oletuksia tuon tekstipätkäni perusteella. Pyysin siinä lähinnä Henryltä tilastoja, joita en jaksanut itse kaivella esille. Kaikki muu on lähinnä omaa tulkintaasi.

Qadesha

Ja sitten ajatuksia...



Älä pistä toisten kirjoittajien viestejä aloitusviestiisi, jos niillä ei ole juurikaan tekemistä käsiteltävän aiheen kanssa. Ja itse otsikkoon: tässä tapauksessa on turha sotkea väkivaltaisuutta ja maskuliinisuutta toisiinsa. On järkevämpää puhua esimerkiksi väkivaltaisista naisista, sen sijaan että liitettäisiin tällainen käytös automaattisesti mieheyteen. En jaksa tätä asiaa käsitellä tarkemmin kyllästymisen vuoksi.

Vierailija
McRoot

Vaikuttaako se sukupuoli yleisesti siihen minkälaisena ihmiset pitävät itseään?

Mielestäni sen ei tulisi vaikuttaa.




JEPULIS....
kirjoitinko minä sinun viestisi...
*hymyilee*

kuspää on kuspää...
on sitten nainen tahi mies...
olisiko jeesuksen sukupuolella
niin kovasti väliä... ?

Vierailija

Qadesha, mielestäni sekoitat itseriittoisuuden (ja sen katkeran alamuodon) aitoon vahvuuteen.

Oikeasti vahva ihminen on kuin hyvä saapasnahka, taipuu olosuhteiden edessä mutta ei taitu. Hän tietää, ettei kukaan tässä elämässä selviä vain omin voimin. Osaa pyytää ja vastaanottaa apua, mutta osaa sitä myös vastikkeetta ja katkeroitumatta tarjota.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat