Seurustelu, ihmissuhteet ja säätäminen..

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ei mitään sukupuolien huonommuus/paremmuusvertailua.
Ei mua nyt jaksa kiinnostaa moinen kisailu.
Askarruttaa että missä menee ne rajat milloin parisuhteentyyppisessä tai työpaikan ihmissuhteissa, miksei muunkintyyppisissä pitää voida puhua kaikenlaisesta niin että se on sallittua ja suotavaa ja milloin vois olla niin että ei?

Esmes nalkuttaminen nousee usein esiin kun puhutaan väkivallasta. Missä sen raja kulkee että mikä on nalkuttamista?
Esmes jos jokin asia on yhdessä sovittu, toinen ei noudatakkaan sopimusta ja toinen joutuu huomauttelemaan toistuvasti, onko nalkuttamista? Mun mielestäni ei. Mä oon myös kohdannut sellaista että ihan tavallinen juttelu luokitellaan ärsyttäväksi. Mulla kun ei kuitenkaan ole telepaattisia taitoja ja tiedän että puhumattomuuteen liittyy paljon ikäviä puolia niin kannatan sitä että asioista puhutaan siitäkin huolimatta että se ei aina ole mitään kivaamukavaa.

Eipä tämän enempää aluksi..
Eikä tietenkään ole mikän pakko puhua yhtään mitään nalkutuksesta, ihan omin sanoin ja omin miettein vaan puhetta puhumalla säätämisestä.

Kommentit (5)

Vierailija

Säätäminen on hauska sana. Se tarkoittanee nykyään aivan mitä tahansa tekemistä - yleensä sitä sanaa varmaan käytetään, kun ei olla aivan varmoja, mistä puhutaan.

Siitä nalkuttamisesta. Kaikki turhanpäiväinen "minähän sanoin että", "ei voi sitäkään tehdä, ei kerta kaikkiaan" tai muu jokapäiväinen huomauttelu voidaan laskea nalkuttamiseksi. Asiallinen huomauttaminen on aivan eri juttu.

Työkavereita kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että nalkutus on aika pitkälle naisväen aluetta. Yleensä työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin tullessaan mies on hyvällä tuulella, ja nainen kiukkuinen. Molemmat samasta syystä: töissä on ollut vittumainen päivä. Toinen purkaa kiukkunsa nalkuttamiseen ja toinen pitää sen sisällään.

En tiedä, onko näin joka perheessä, mutta aika yleistä tämä on.

Vierailija
Pönni

.... Mä oon myös kohdannut sellaista että ihan tavallinen juttelu luokitellaan ärsyttäväksi. Mulla kun ei kuitenkaan ole telepaattisia taitoja ja tiedän että puhumattomuuteen liittyy paljon ikäviä puolia niin kannatan sitä että asioista puhutaan siitäkin huolimatta että se ei aina ole mitään kivaamukavaa.

.....




Pönni, eikö aspergerpiirteisillä itsellään ole vaikeuksia hahmottaa sitä, miten muut kokevat asioita? Sinusta juttelu voi olla tavallista, mutta et k.o. ominaisuutesi vuoksi pysty tajuamaan, että muut kokevat sen ärsyttäväksi.

Voisitko miettiä asiaa niin, että sinun kannattaisi muuttaa juttelutyyliäsi, vaikka opiskelemalla sitä neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Ärtymyksen syy ei aina ole kuulijoissasi...

Vierailija
Mummo
Pönni
.... Mä oon myös kohdannut sellaista että ihan tavallinen juttelu luokitellaan ärsyttäväksi. Mulla kun ei kuitenkaan ole telepaattisia taitoja ja tiedän että puhumattomuuteen liittyy paljon ikäviä puolia niin kannatan sitä että asioista puhutaan siitäkin huolimatta että se ei aina ole mitään kivaamukavaa......

Pönni, eikö aspergerpiirteisillä itsellään ole vaikeuksia hahmottaa sitä, miten muut kokevat asioita? Sinusta juttelu voi olla tavallista, mutta et k.o. ominaisuutesi vuoksi pysty tajuamaan, että muut kokevat sen ärsyttäväksi.



Juu, toki niin että ihmiset on erilaisia. Enkä mä oo ainoa assi suomessa. Apauttia 40 000 tapausta on ja heistä n. 1/3 puheliaita. Sitten kun otetaan mukaan adhd tapaukset, heissä on hiljaisiakin mutta osa on ylivilkkaita ja ylipuheliaita. Ilman erityispoikkeavuutta voi myös olla puheliaita samoin kuin on hiljaisia. Ihmisillä on temperamenttieroja.

Erilaisuus juurikin voi vaikuttaa paljon siihen mitä ihmiset sietää, miten on tottuneet ilmaisemaan itseään jne.
Mulla oli viimeisin seurustelusuhde sellainen että olis pitänyt olla ne telepaatikon kyvyt kun toinen ei tajunnut sanoa ääneen asioita tai sitten hän ajatteli monet kerrat jotain alusta loppuun yksikseen tehden omia johtopäätöksiään ja mulla ei ollut välillä mitään havaintoa että missä mennään. Assi oli kumppani mutta introvertti. Sitä aiemmin oli myös assi mutta puhelias ja ekstrovertti niinkuin minäkin ja hänen kanssaan pystyin puhumaan vaikka mitä mutta ottipa ukko ja kuoli äkillisesti ja sinne meni mukava säätökumppani.

Pari vakkaria naiskaveriakin mulla on joiden kanssa voidaan rupatella samalla aaltopituudella ihan mistä vaan, muitakin tunnen joiden kanssa ei ole ongelmia säätää asioita.

Ei tässä nyt ole kyse mistään minun tai jonkun toisen tajuamattomuudesta. Ainakin mä koen että ihmisten erilaisuus juurikin on se missä ongelmat ilmenee, siinä suhteessa mikä on ihmisten välillä..

Voisitko miettiä asiaa niin, että sinun kannattaisi muuttaa juttelutyyliäsi, vaikka opiskelemalla sitä neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Ärtymyksen syy ei aina ole kuulijoissasi...



En mä mitään kuntoutusta saa.
Itsenäisesti oon koko aikuisikäni hionut vuorovaikutustaitojani. Oon osallistunut ties mihin improvisointijuttuihin, harrastanut näyttelemistä..
Kyllä mä joskus ittekin ärryn muiden puheisiin ja voi olla että ärryn paljon enemmän ja sitten oletan että muut ärtyy ja ahdistuu yhtä paljon kuin minä..
Assius tietenkin lie niitä pahimpia neuropropleemeja sosiaalisesti mutta kun on rinnakkain meikäläinen, joka on treenannut ja hionut taitojaan ja säätökumppanina on joku ihan "tavis" mutta sellainen, jonka ei ole ikinä tarvinnut säätää mitään niin mullehan se voi olla tuskastuttavampaa.

Vierailija
Magneettipää
Säätäminen on hauska sana. Se tarkoittanee nykyään aivan mitä tahansa tekemistä - yleensä sitä sanaa varmaan käytetään, kun ei olla aivan varmoja, mistä puhutaan.



Mun mielestäni se sopii oikein hyvin just ihmissuhteessa olevaan tarpeeseen säätää loputtomiin suhdetta kahden erillisen ihmisen välillä. Ihmiset tuntee, ajattelee, ailahtelee mielialojen mukaan. Huolet ja ilot heilauttelee välillä laidasta laitaan. Välillä ollaan surullisia jostakin, välillä onnellisia. Eikä kaikki johdu aina siitä kumppanista. Ihmisillä on oma mielensä. Oma persoonallisuutensa, omat luonteenpiirteensä. Toisilla ei ole ehkä hajuakaan mitä siellä mielessä liikkuu.
Vihovviimeisiä on ne jotka on tietävinään muiden puolesta.

Työkavereita kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että nalkutus on aika pitkälle naisväen aluetta. Yleensä työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin tullessaan mies on hyvällä tuulella, ja nainen kiukkuinen. Molemmat samasta syystä: töissä on ollut vittumainen päivä. Toinen purkaa kiukkunsa nalkuttamiseen ja toinen pitää sen sisällään.



Sukupuoliaspektia kuitenkin..
Tunnollisemmat ahkerammmat naiset..? Sitten vielä se perinne että naisen käden jäljen pitäis näkyä huushollissa. Ja lapset.. se iänikuinen "äiti äiti äiti" harvemmin kersat mankuu "isä isä isä". Joku tutkimuskin on että miehet tekee enemmän ylitöitä, etenkin isämiehet..
Mutta mä en viittis nyt millään vatvoa jotain sukupuolikysymyksiä kun koen että sekä miehissä että naisissa on erilaisia persoonia ja se on niiiiiiiiiin loputon suo jos pelkistää vaan sukupuolisesti.

Mut.. senverran.. tuosta että kumpaas sukupuolta ne on jotka sanoo noin? Onko niin että jotkut miehet kokee että he vois olla ihan onnellisia jos ei kotona dominois se nalkkuhaukka? Kaiken ikävän syy; nainen?
Mä satun tietämään kuitenkin jotain vallan ihan muuta.
Sen että usein mies syrjäytyy ja hulttioituu jos ei ole vahvaa naista. Naiset pärjää usein itsekseen paremmin vaikka tulis ero ja vaikka muksut jäis yksinhuollettaviksi, jne.

Mä tiedän itsekin jo sen että ollessani nyt 52 niin ympäriltäni monet ikäiseni miehet on vienyt viina tai jotkut on kuolleet sydäriin ylipainoisina tupakoitsijoina.. ja kato alkaa tihetä miesten puolella kuta enemmän ikää tulee ja naisia kyllä elää vanhoiks. Niistäkin naisista, jotka on eläneet "ikuisia" liittojaan alkaa ilmaantua leskiä.

Mutta jos aatellaan niin että miehet ja naiset olis erilaisia niin sitä suurempi olis tarve osata kommunikoida, puhua ja säätää..?

Vierailija
Pönni

Esmes nalkuttaminen nousee usein esiin kun puhutaan väkivallasta. Missä sen raja kulkee että mikä on nalkuttamista?
Esmes jos jokin asia on yhdessä sovittu, toinen ei noudatakkaan sopimusta ja toinen joutuu huomauttelemaan toistuvasti, onko nalkuttamista?



Meillä kotona on havaittu puolin ja toisin toisistamme sama ilmiö, että toisen mainitsema asia ei vaan kertakaikkiaan pysy siellä korvien välissä. Tahtoo sanoa että saatan useita kertoja sanoa miehelle jostain asiasta, vaikka että minun täytyy käydä kaupassa X, kun olemme liikenteessä. Ja sitten kun pitäisi ajaa sinne kauppaan X, niin mösjöö pyyhältää ohi. Eikä voi väittää ettenkö olisi sanonut, yleensä vielä useampaan kertaankin asiasta. (Viisastelijoille jotka tulevat sanomaan että aja vaihteeksi itse: minulla ei ole ajokorttia.)

Vastaavasti mieheni saattaa todeta että hänen mainitsemansa asia on mennyt minulta täysin ohi. Olen useita kertoja todennut että minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa koko asiasta josta hän on varmaankin maininnut parikin kertaa (niin hän ainakin väittää)... Ja sitten kun kyselen asioita joita minun pitäisi jo tietää, toinen polttaa proppunsa.

Että vuoroin vieraissa, todellakin. Ei tässä asiassa näemmä löydy voittajaa eikä häviäjää, olemme kumpikin ihan tasan yhtä paljon omissa maailmoissamme. Ihan kun en suostu välinpitämättömyydeksikään tätä juttua olettamaan, että toisen jutut eivät ole niin tärkeitä kuin ne omat jutut.

Sitten kun tuleekin kyse muista ihmisistä, niin ei se yhtään sen kivemmalta tunnu että joku sanoo jossakin että hän soittaa, hän tulee, hän tekee jne. ja EI soita, EI tule ja EI tee. Kertakaikkiaan joskus ottaa päähän että saa ikäänkuin tehdä itsestään rasittavan idiootin kun saa jankuttaa ja mankua samaa asiaan useampaan kertaan.

Mutta kun tietää miten yleinen ilmiö tämä mystinen "informaatio katosi päästä" tosiaan on, niin ei sitä sitten jaksa hävetä ainakaan sitä ettei kaikkea aina itsekään muista. Perfektionistina ärryn siitä etten voi aina antaa täydellistä panosta, mutta minkäs teet.

Astetta ärsyttävämpää onkin sitten joutua jatkuvasti huomauttelemaan jostain ihan oikeasti haitallisesta asiasta mitä toinen tekee jatkuvasti, aivan kuin piruuttaankin (vaikka oikeasti takana ei ole pahaa tahtoa, ajattelemattomuus ja piintynyt tapa vain). Esim. klassinen keittiönkaappien ovien auki jättäminen by mies > silmävamman vaara. En nyt omia syntejäni tähän latelekaan, kiäh kiäh.

Uusimmat

Suosituimmat