Onko tieteen kehitys pysähtynyt?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ja jos on niin milloin? On asioita joita nykyinen fysiikka ei sinnepäinkään onnistu selittämään, ainakin tässä uskossa olen elänyt. Esimerkkinä valon kulku väliaineen läpi, tai sen nopeuden lisäys väliaineen läpäisyn jälkeen.
Ja kun olen mielipiteeni asiasta muodostanut, niin suurta mielenkiintoa on ainakin minulle tuottanut tähän tilaan johtaneiden syiden pohtiminen. Ja tämä kai onkin tämän ketjun perustamisen syy.

Mielestäni yksi suurimmista tieteen kehityksen haitoista on meidän aikamme suuri "keksintö", erikoistuminen. Jos palaamme ajassa taaksepäin ja mietimme henkilöitä jotka ovat oikeasti vieneet tiedettä harppauksin eteenpäin, niin jokainen joka omaan mieleeni tulee ovat olleet tiedemiehiä/filosofeja. He ovat olleet luonnontieteilijöitä, ei matemaatikkoja tai fyysikkoja. Tälläinen kapeakatseisuus lisättynä vielä sillä uskolla että olemme saavuttaneet tieteessä sen tason että on syytä tutkia vain nykyisillä "instrumenteillä" eteenpäin. Nykyistä fysiikan tutkimusta voisi mielestäni jopa verrata rantaviivan pituuden tutkimiseen, mitä tarkempi on mittausväline sitä pidempi on rantaviiva.
Tätä tieteen nykyistä tilaa tukee mielestäni myös se tosiasia, että mitä lähemmäs nykyistä tullaan, sitä useammin jotain tieteen alaa eteenpäin vieneet ihmiset ovat tulleet aivan eri tieteen aloilta. Ja nyt en tarkoita yksittäisiä tutkimuksia, vaan tieteen uudistajia. Eikö historia opeta? Niin kauan kuin nykyinen historiamme on kertonut jonkin teorian olevan tosi ja jonka "päälle" on alettu tutkia eteenpäin, on jossain vaiheessa joku romuttanut koko käsityksen pohjan ja luonut uuden, lähempänä totuutta olevan teorian jota taas on alettu pitämään valmiina ja täydellisenä. Välillä jopa tuntuu siltä että nykyinen tiede keskittyy pitkälti todistelemaan vanhoja teorioita sen sijaan että se pystyisi tutkimaan jotain uutta ilman että sillä olisi jokin valmis kuva tuloksesta. Vielä tähän lopuksi sellainen surullinen ajatus nykyisestä mallista jossa tiedettä (yliopistot) rahoittaa talouden sektori, kyllä se on vaan taivahan tosi että vapaa tiede taitaa olla enemmänkin harhaa kuin todellisuutta.

No oma näkemykseni asian parantamiseksi on koulutuksen uudistaminen. Tähtitiede ainakin heti takaisin kouluihin, se että jokainen nuori kiinnostuisi luonnontieteistä on täysin utopistinen idea. Mutta sellainen aine kuin esimerkiksi tähtitiede antaisi aivan erillaisen motivaation muidenkin luonnontieteiden opiskeluun niille jotka niistä ovat kiinnostuneita.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija
Alarik
On asioita joita nykyinen fysiikka ei sinnepäinkään onnistu selittämään, ainakin tässä uskossa olen elänyt. Esimerkkinä valon kulku väliaineen läpi, tai sen nopeuden lisäys väliaineen läpäisyn jälkeen.

Nykyisillä fysiikan teorioilla on rajansa ja sen myös fyysikot tietävät. Esimerkiksi kvanttikenttäteorioissa tulee vastaan raja korkeilla energioilla, jolloin integraalit hajaantuvat äärettömiksi eikä teoria siten ole enää käyttökelpoinen. Sen takia tarvitaankin havaintoja vaikkapa korkeaenergisten hiukkasten sirontakokeista, jotta teorioita voidaan kehittää eteenpäin tai vahvistaa jo voimassa olevia teorioita. Sitten on esimerkiksi pimeä aine/energia, josta ei toistaiseksi ole tietoa mitä se oikein on. Mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö nykyinen fysiikka sitä pystyisi selittämään, sillä fysiikan teoriathan nimenomaan ovat ennustaneet sen olemassaolon. Vaihtoehtoja näyttää kuintenkin olevan vielä paljon nykyisten havaintojen lomassa. Ja mitähän epäselvää on valon kulussa läpiaineessa?

Alarik
Mielestäni yksi suurimmista tieteen kehityksen haitoista on meidän aikamme suuri "keksintö", erikoistuminen. Jos palaamme ajassa taaksepäin ja mietimme henkilöitä jotka ovat oikeasti vieneet tiedettä harppauksin eteenpäin, niin jokainen joka omaan mieleeni tulee ovat olleet tiedemiehiä/filosofeja. He ovat olleet luonnontieteilijöitä, ei matemaatikkoja tai fyysikkoja. Tälläinen kapeakatseisuus lisättynä vielä sillä uskolla että olemme saavuttaneet tieteessä sen tason että on syytä tutkia vain nykyisillä "instrumenteillä" eteenpäin. Nykyistä fysiikan tutkimusta voisi mielestäni jopa verrata rantaviivan pituuden tutkimiseen, mitä tarkempi on mittausväline sitä pidempi on rantaviiva.

Toki tieteen suurmiehet ovat ansainneet nimensä historiankirjoihin, mutta kysehän on lähinnä siitä, että nykypäivänä tieteen kirjo on niin mahdottoman laaja, ettei tiede (varsinkaan luonnontieteet) voi mennä eteenpäin mitenkään muuten kuin että tieteentekijät erikoistuvat johonkin tiettyyn tutkimusalaan. Ja kyllä fysiikka on aina ollut kokeellinen luonnontiede, jossa mittalaitteet ovat olleet yhtä tärkeä osa kuin ovat nykyäänkin. Eihän uudet teoriat voi mennä eteenpäin, ennen kuin havainnot vahvistavat ne tai uusia teorioita tuskin edes syntyy ellei tehdä uusia havaintoja. Nähdäkseen jotain uutta tarvitaan tarkkoja mittalaitteita, kuten jättiteleskooppeja ja hiukkaskiihdyttimiä.

Alarik
Tätä tieteen nykyistä tilaa tukee mielestäni myös se tosiasia, että mitä lähemmäs nykyistä tullaan, sitä useammin jotain tieteen alaa eteenpäin vieneet ihmiset ovat tulleet aivan eri tieteen aloilta. Ja nyt en tarkoita yksittäisiä tutkimuksia, vaan tieteen uudistajia. Eikö historia opeta? Niin kauan kuin nykyinen historiamme on kertonut jonkin teorian olevan tosi ja jonka "päälle" on alettu tutkia eteenpäin, on jossain vaiheessa joku romuttanut koko käsityksen pohjan ja luonut uuden, lähempänä totuutta olevan teorian jota taas on alettu pitämään valmiina ja täydellisenä. Välillä jopa tuntuu siltä että nykyinen tiede keskittyy pitkälti todistelemaan vanhoja teorioita sen sijaan että se pystyisi tutkimaan jotain uutta ilman että sillä olisi jokin valmis kuva tuloksesta.

Jotenkin tämä antaa sellaisen kuvan, että tieteelliset teoriat ovat mielestäsi vain näitä suurmiesten oivalluksia, kuten Newtonin lait tai Einsteinin suhteellisuusteoria. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa tieteellisistä teorioista joita koskaan on tehty tai tullaan tekemään kuuluvat johonkin hyvin suppeaan tutkimusalaan, jotka vievät laajempaa kokonaisuutta koko ajan eteenpäin. Yksi tiedemies ei nykypäivänä käytännössä pysty kovinkaan moneen tutkimuskohteeseen perehtymään, ainakaan jos ne ovat vaikkapa aivan eri alalta. Esitietoja vaaditaan yksinkertaisesti niin paljon, että ei siinä ihmiselämä riitä kovinkaan moniin syventäviin tai edes perusopintoihin toiselta tieteenalalta.

Ja vastaus itse otsikon kysymykseen: Tiede ei todellakaan ole pysähtynyt, vaan menee eteenpäin kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Vierailija

Kyllähän monialaisia osaajia löytyy nykyisinkin, useimmiten he vain ovat töissä yksityisellä puolella tuotesuunnittelijoina ja innovaattoreina.

Nämä henkilöt repäisevät ideahatustansa tuotteen ja sen jälkeen eri alojen osaajat ryhtyvät kehittämään sille toteutustapaa.

Aikaisemmin suurin osa tutkimuksesta oli tutkimusta tutkimuksen vuoksi ja sen jälkeen katsottiin miten lopputulosta voitaisiin hyödyntää kaupallisesti.

Nykyisin tehdään toisinpäin, ensiksi kehitetään tuote ja sen jälkeen tutkitaan miten tuote voidaan valmistaa.

Kyllähän tutkimukseen on jatkuvasti liittynyt kaupallisuus ja tulee liittymään, tuskin kukaan viitsi antaa rahaa tutkijoiden käyttöön, jos siitä ei voi syntyä mitään järkevää. Poislukien tietysti koulupuolella tapahtuva tutkimus, joka varsinkin Suomessa on monilla aloilla hyvin heikkoa. Vrt. MIT ja TKK. Tkk nyt saa ehkä hieman lisäpisteitä metsähovin radiohavaintoasemasta, mutta muuten tutkimuksen laajuus on kyllä pientä.

Suomen yliopistoissa taas tuskin on mitään järkevää saatu aikaiseksi, lukuunottamatta Kuopion yliopistoa.

Suomalainen yliopistokulttuuri muutenkin tähtää lähinnä siihen, että yliopistoista valmistuu tasaiseen tahtiin tutkinnon suorittaneita eikä kiinnitetä huomiota siihen, että suurin osa graduista on lähinnä käännöksiä englanninkielisistä tutkimuksista, tai niiden metatutkimuksia.

Toivottavasti nyt yliopistojen rahoituksen avautuessa saadaan aivan konkreettistakin tutkimusta aikaiseksi.

Edit:
Eli perimmäinen syy tämänkin ketjun avaukselle oli päästä toitottamaan oma vasemmistolaista turhautuneisuutta

Vierailija
Kuuba-Pete
Alarik
On asioita joita nykyinen fysiikka ei sinnepäinkään onnistu selittämään, ainakin tässä uskossa olen elänyt. Esimerkkinä valon kulku väliaineen läpi, tai sen nopeuden lisäys väliaineen läpäisyn jälkeen.

Ja mitähän epäselvää on valon kulussa läpiaineessa?



Epäselvää siinä on minulle se, miten valo saavuttaa uudelleen nopeutensa väliaineen läpäisyn jälkeen saamatta lisää energiaa. Miten?

Vierailija
McRoot

Edit:
Eli perimmäinen syy tämänkin ketjun avaukselle oli päästä toitottamaan oma vasemmistolaista turhautuneisuutta



En ole vasemmalta tahi oikealta, koska mielestäni politiikka sellaisenaan jota se nykyään on, vain järjestelmä jolla yhteiskunnan asioihin vaikuttaminen on tehty kansalaisille mahdottomaksi. Sisältö kaikilla sama, eri kääreisiin kiedottuna.

Mutta perimmäinen syy, siinä määrin kun omaa ajatuksen juoksua ymmärrän, on nykyiseen koulutusjärjestelmään turhautuminen

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1557
Liittynyt12.4.2005
McRoot
Vrt. MIT ja TKK.



Tällainen vertailu saa minut aina raivoihini. Verrataan Formulaa ja Ladaa, sekä todetaan, ettei Ladalla ole mitään jakoa radalla.

Ensinnäkin amerikkalaisissa huippuyliopistoissa perustutkintoa suorittava opiskelija maksaa lukuvuodessa yliopistolleen suuremman summan lukukausimaksuina kuin kaikki opiskelijakohtaiset kulut ovat Suomessa. Lisäksi päälle tulevat kaikki rahastotuotot ja tutkimussopimukset, jotka nekään eivät ole vähäisiä.

Tietysti tämä rahankäyttö näkyy opetuksessa. Huippuyliopistoissa oppilaita opettajaa kohti on vain viidesosasta kolmasosaan Suomen määristä, ja tutkimuslaitteisiinkin voidaan panostaa aivan eri tavalla.

Lisäksi opiskelija-aines, joka tulee näihin huippuyliopistoihin on myös kansainvälistä huippua sekä osaamiseltaan että etenkin motivaatioltaan. Ei siellä tarvitse tyytyä keskitason saamattomiin tolleroihin kuten meillä Suomessa nykyisten sisäänottomäärien vallitessa. Tietysti tämä sama resurssien pienuus näkyy vastaavalla tavalla myös opettaja- ja tutkijakunnassa.

Toisaalta voi ihmetellä, miten me kuitenkin näillä onnettomilla lähtökohdilla olemme pystyneet pitämään tällaistakin osaamisen tasoa täällä Suomessa. Kansainvälisille markkinoille uppoavaa tavaraa on saatu näihin päiviin saakka melkoisesti Suomesta markkinoille.

Vanha jäärä

Vierailija
Vanha jäärä
McRoot
Vrt. MIT ja TKK.



Tällainen vertailu saa minut aina raivoihini. Verrataan Formulaa ja Ladaa, sekä todetaan, ettei Ladalla ole mitään jakoa radalla.

Ensinnäkin amerikkalaisissa huippuyliopistoissa perustutkintoa suorittava opiskelija maksaa lukuvuodessa yliopistolleen suuremman summan lukukausimaksuina kuin kaikki opiskelijakohtaiset kulut ovat Suomessa. Lisäksi päälle tulevat kaikki rahastotuotot ja tutkimussopimukset, jotka nekään eivät ole vähäisiä.

Tietysti tämä rahankäyttö näkyy opetuksessa. Huippuyliopistoissa oppilaita opettajaa kohti on vain viidesosasta kolmasosaan Suomen määristä, ja tutkimuslaitteisiinkin voidaan panostaa aivan eri tavalla.

Lisäksi opiskelija-aines, joka tulee näihin huippuyliopistoihin on myös kansainvälistä huippua sekä osaamiseltaan että etenkin motivaatioltaan. Ei siellä tarvitse tyytyä keskitason saamattomiin tolleroihin kuten meillä Suomessa nykyisten sisäänottomäärien vallitessa. Tietysti tämä sama resurssien pienuus näkyy vastaavalla tavalla myös opettaja- ja tutkijakunnassa.

Toisaalta voi ihmetellä, miten me kuitenkin näillä onnettomilla lähtökohdilla olemme pystyneet pitämään tällaistakin osaamisen tasoa täällä Suomessa. Kansainvälisille markkinoille uppoavaa tavaraa on saatu näihin päiviin saakka melkoisesti Suomesta markkinoille.




Eli juuri argumentoit ketjun aloittajan perustelut yksityisen rahan tutkimusta haittaavasta voimasta suohon.

Kiitos, ei tarvitse itse tehdä sitä uudestaan.

Vierailija
McRoot
Vanha jäärä
McRoot
Vrt. MIT ja TKK.



Tällainen vertailu saa minut aina raivoihini. Verrataan Formulaa ja Ladaa, sekä todetaan, ettei Ladalla ole mitään jakoa radalla.

Ensinnäkin amerikkalaisissa huippuyliopistoissa perustutkintoa suorittava opiskelija maksaa lukuvuodessa yliopistolleen suuremman summan lukukausimaksuina kuin kaikki opiskelijakohtaiset kulut ovat Suomessa. Lisäksi päälle tulevat kaikki rahastotuotot ja tutkimussopimukset, jotka nekään eivät ole vähäisiä.

Tietysti tämä rahankäyttö näkyy opetuksessa. Huippuyliopistoissa oppilaita opettajaa kohti on vain viidesosasta kolmasosaan Suomen määristä, ja tutkimuslaitteisiinkin voidaan panostaa aivan eri tavalla.

Lisäksi opiskelija-aines, joka tulee näihin huippuyliopistoihin on myös kansainvälistä huippua sekä osaamiseltaan että etenkin motivaatioltaan. Ei siellä tarvitse tyytyä keskitason saamattomiin tolleroihin kuten meillä Suomessa nykyisten sisäänottomäärien vallitessa. Tietysti tämä sama resurssien pienuus näkyy vastaavalla tavalla myös opettaja- ja tutkijakunnassa.

Toisaalta voi ihmetellä, miten me kuitenkin näillä onnettomilla lähtökohdilla olemme pystyneet pitämään tällaistakin osaamisen tasoa täällä Suomessa. Kansainvälisille markkinoille uppoavaa tavaraa on saatu näihin päiviin saakka melkoisesti Suomesta markkinoille.




Eli juuri argumentoit ketjun aloittajan perustelut yksityisen rahan tutkimusta haittaavasta voimasta suohon.

Kiitos, ei tarvitse itse tehdä sitä uudestaan.




Älähän nyt, kertaus on opintojen äiti!

Mutta jos nyt sinua oikein ymmärsin, niin mielestäsi siis kustakin koulusta markkinoille kehitettyjen tuotteiden määrä kertoisi koulun tieteellisen tutkimuksen tasosta jotain? Tai varmasti se jotain kertoo, mutta tuskin siitä vielä pystytään mitään muita johtopäätöksiä vetämään kuin että se oli tuottava rahoittajilleen. Ei varmaankaan yksikään tekniikan alan koulu tule vielä pitkään aikaan pääsemään siis sille tieteelliselle tasolle mille rahoitusalan oppilaitokset ovat päässeet tuotteitaan kehittämällä.

EDIT: typot

Se ei kuitenkaan ole mielestäni tiedettä, että pystyy tuottamaan mahdollisimman monta kaupallista sovellusta jo tiedossa olevilla tiedoilla.

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1557
Liittynyt12.4.2005
McRoot

Eli juuri argumentoit ketjun aloittajan perustelut yksityisen rahan tutkimusta haittaavasta voimasta suohon.

Kiitos, ei tarvitse itse tehdä sitä uudestaan.




En nyt sanoisi noinkaan. Tärkeää on tietenkin resurssien määrä, mutta myös se, mistä resurssit tulevat. Amerikkalaisilla huippuyliopistoilla on omat rahastonsa, jolla ne voivat itse rahoittaa perustutkimusta. Näitä rahastoja on kerrytetty vuosikymmenten, jos ei peräti vuosisatojen ajan. Ei siellä yliopiston tarvitse tehdä yrityksen kanssa tutkimussopimusta, jossa tavoitteena on positiivinen kassavirta yritykselle, jos ei nyt kvartaalin, niin ainakin tilivuoden kuluessa kuten tilanne on Suomessa.

Lyhytaikaiset, tuotekehitystyyppiset tilaustutkimukset eivät edistä perustutkimusta ja syövät oikeastaan yliopistojen kapasiteettia tulevaisuuden innovaatioperustan luomisessa. Kansainväliset arvioinnit ovat usein puuttuneetkin tähän Suomen yliopistojen tutkimuksen lyhytjännitteisyyteen ja perustutkimuksen puuttumiseen. Mutta kun rahoitus on mitä on, niin sen mukaan toimitaan.

Tietysti jos Suomen yritykset jollakin tavalla pääsevät irti tästä välittömän hyödyn periaatteestaan ja rahoittavat myös tutkimusta, jonka tavoite on ainakin vuosikymmenen päässä ja joka sisältää myös melkoisen riskin, niin ei rahoituksen lähde ole tietenkään ongelma. Tosin uskallan vahvasti epäillä tätä kehityssuuntaa, ainakin jos mennyttä muistelee ja vielä ottaa huomioon nykyisen taloustilanteen.

Vanha jäärä

Vierailija
Alarik
Epäselvää siinä on minulle se, miten valo saavuttaa uudelleen nopeutensa väliaineen läpäisyn jälkeen saamatta lisää energiaa. Miten?

Valo on sähkömagneettista aaltoliikettä, joita kuvataan sähkömagneettisen kentän aaltoyhtälöillä. Nämä yhtälöt on kokeellisesti toimiviksi todettu ja ne voidaan johtaa Maxwellin yhtälöistä, jotka muodostavat yhden fysiikan tukipilareista. Sähkömagneettisen aallon etenemisnopeus tyhjiössä riippuu tyhjiön perbiabiliteetista ja permittiivisyydestä. Väliaineessa tilanne ei tietenkään ole yhtä simppeli, vaikka matemaattisesti homma hoituu helposti sijoittamalla e0:n ja µ0:n tilalle väliaineen vastaavat suhteelliset permittiivisyydet ja permiabiliteetit, jotka kuvaavat sitä miten ulkoinen SM-kenttä vaikuttaa aineessa eli polarisaatiota ja magnetoitumaa. Polarisaatio tarkoittaa sitä, että ulkoisen kentän tullessa aineeseen sen rakenneyksiköt järjestäytyvät uudelleen siten, että syntyy uusi kenttä, joka edelleen voi esimerkiksi vahvistaa tai heikentää ulkoista kenttää. Magnetoituma puolestaan on jotakuinkin analoginen polarisaatiolle mutta magneettikentälle.

Lineaariseen materiaaliin tullessaan SM-aalto aiheuttaa polarisaatiota ja magnetoitumaa väliaineen molekyyleissä, jolloin molekyylit värähtelevät dipolin tavoin. Nämä värähtelevät dipolit synnyttävät uuden SM-aaltorintaman, joka yhtyy alkuperäiseen rintamaan siten, että lopputuloksena on yksi aalto, jolla on sama taajuus kuin alkuperin aineeseen osuneella aallolla, mutta eri suuri nopeus. Aineen läpi, takaisin tyhjiöön tulleessaan aalto noudattaa tietysti jälleen tyhjiön aaltoyhtälöä.

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008

Ensin näin:

Alarik

Mielestäni yksi suurimmista tieteen kehityksen haitoista on meidän aikamme suuri "keksintö", erikoistuminen. Jos palaamme ajassa taaksepäin ja mietimme henkilöitä jotka ovat oikeasti vieneet tiedettä harppauksin eteenpäin, niin jokainen joka omaan mieleeni tulee ovat olleet tiedemiehiä/filosofeja. He ovat olleet luonnontieteilijöitä, ei matemaatikkoja tai fyysikkoja.



Ja sitten taas näin:

Alarik

Tätä tieteen nykyistä tilaa tukee mielestäni myös se tosiasia, että mitä lähemmäs nykyistä tullaan, sitä useammin jotain tieteen alaa eteenpäin vieneet ihmiset ovat tulleet aivan eri tieteen aloilta.



Siis entisaikoina tieteen harppauksia tekivät mielestäsi yleisnerot kun taas nykyään yhä useammin poikkitieteilijät. Mikäs logiikka tähän on kätketty?

Kuinka muuten pitäisi mitata tieteen kehitystä?

We're all mad here.

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt1.1.2009
Alarik

Esimerkkinä valon kulku väliaineen läpi, tai sen nopeuden lisäys väliaineen läpäisyn jälkeen.

Mielestäni yksi suurimmista tieteen kehityksen haitoista on meidän aikamme suuri "keksintö", erikoistuminen.
No oma näkemykseni asian parantamiseksi on koulutuksen uudistaminen.



Koulutus ja erikoistuminen on hyvä kouluttamaan ihmisiä nykytekniikan ja nykytieteen jatkumon ylläpitämiseen,,sitäkin tarvitaan,,ei välttämättä tarvitse uusia.

Tieteen suurin ongelma näyttää olevan että tieteessä on jumiuduttu dogmaattiseen "tiede on oikeassa" ajattelumalliin siten että olemassa oleva tieto on fakta niin kauan kuin sinulla on esittää parempi teoria.

Esimerkiksi tuo valon nopeus.

On hyvin selvä asia että mikään luonnossa ei kulje vakionopeudella ja erilaisissa väliaineissa nopeus myös muuntuu.

Kuitenkin valon nopeus on vakioitu,,jämäkämmin kuin aurinko taivaalle.

Silti vakio on vakio,,,ei sitä saa muuttaa,,se pelottaa

Jos atomiteoriaan otettaisiin elämän käsite mukaan syntyisi monta uutta mielenkiintoista asiaa.

Jos hyväksyttäisiin että emme voi koskaan tietää kaikkea,,varsinkaan sitä miten maapallo ja avaruus on syntynyt,,jatkaisimme etsintää,,,tutkimista,,ja syntyisi monta uutta asiaa.

Helppo tapa synnyttää uutta tietoa on kehittää uusia kysymyksiä joihin ei ole vastausta.

Toisaalta,,ilman tietoakin elämme vain aikamme,,kunhan ravintoa, rakkautta ja terveyttä piisaa.

Vierailija
Agison
Esimerkiksi matematiikka on polkenut paikoillaan pitkään, ainakin 100 vuotta, jos liioitellaan, sillä mitään uutta tulosta ei juurikaan ole saatu, sitten differentiaali-,integraali- ja matriisilaskennan kehittämisen jälkeen!

Ottaen huomioon, että matemaattiikka on kehittynyt viimeisten 100 vuoden aikana ainakin saman verran kuin koko historiansa aika aikaisemmin, niin saa sitä hieman liioitella. En tiedä kuinka luotettava arvio se on, että Wikipediassa kerrotaan P. Hoffmanin arvioineen, että nykyisellään vuodessa todistetaan yli neljännesmiljoonaa teoriaa. Lisäksi differentiaali-, integraali- ja matriisilaskennan (ja ei saa unohtaa lukuteoriaa, kombinatoriikkaa, geometriaa tai algebraa) rinnalle on kehitetty ihan uusia osa-alueita kuten joukko-oppi, matemaattinen logiikka, laskennan teoria, kategoriateoria, topologia jne... Puhumattakaan nyt analyysiin, algebran, geometrian kombinatoriikan ja lukuteorian ihan uusista osa-alueista.

Vierailija

Fysiikan, kemian tai muidenkaan reaalitieteiden tämänhetkisestä tutkimuksesta minulla ei mitään erityisen kattavaa näkemystä ole, mutta siihen käsitykseen olen kyllä jäänyt, perustutkimus etenee jatkuvasti. Varsinaisen perustutkimuksen ohella myös käytännönläheisempää täsmätutkimusta tehdään paljon. Saatetaan esimerkiksi tutkia jonkin tietyn ympäristömyrkyn hajoamista tarkoilla mittauksilla ja tämän avulla voidaan kehittää menetelmiä ympäristöhaittojen välttämiseen.

Matematiikasta sitten ymmärränkin jo jonkin verran enemmän. Se, että matematiikan kehitys ei nohevalle lukiopojalle tai perustutkinto-opiskelijalle juurikaan näy, johtuu varmaan siitä, että modernia matematiikkaa ei tuosta noin vain voi alkaa opiskella, ellei tämä "vanha matematiikka" ole jo suurinpiirtein hanskassa. Jo se, että ymmärtäisi, miksi uutta teoriaa tarvitaan ja miksi tämä uusi teoria on (joiltain osin) parempi kuin vanha, vaatii paneutumista vanhoihin tuloksiin ja käsitystä vanhan teorian puutteista.

Jonkinlainen esimerkki tästä (ei kyllä aivan moderni ole tämäkään, mutta luultavasti jollain lailla ymmärrettävä) on Riemann-integraali. Pääpiirteittäin Riemannin integraalissa on kyse juuri siitä integraalista, jota lukiossakin pyöritellään: jaetaan väli pienempiin osaväleihin ja lasketaan näiden välien ja funktion kuvaajan väliin jäävien suorakaiteiden pinta-aloja. Useimmissa tapauksissa Riemannin integraali on ihan toimiva työkalu, mutta raja-arvotarkasteluissa se pettää pahasti. Jos määritellään välillä [0,1] sellainen funktiojono (f)_k, että k:n ensimmäisen rationaaliluvun kuva olisi 1 ja muulloin 0. (Huom, rationaalilukujen joukko on numeroituva eli ne voidaan järjestää jonoon. Tuon funktiojonon määritelmän voisi tehdä paljon tarkemminkin, mutta selityksestä tulisi luultavasti hyvin vaikeaselkoinen, kun en osaa tänne mitään kovin hienoja matemaattisia merkintöjä tehdä. Esimerkin kannalta se, millä tavalla välin [0,1] rationaaliluvut on jonoon järjestetty, ei lopputulokseen kuitenkaan vaikuta.) Nyt jokainen f_k on Riemannin mielessä integroituva, sillä se saa arvon 1 vain äärellisen monessa pisteessä ja jokaisen f_k:n Riemann-integraali yli välin [0,1] on täsmälleen 0. Kuitenkin kun luku k kasvaa rajatta, tulee jokaiselle jakovälille ainakin yksi rationaaliluku (sillä rationaaliluvut ovat tiheässä) ja siten funktio saa jokaisella jakovälillä sekä arvon 1 että arvon 0. Rajafunktio ei siten ole Riemann-integroituva.

1900-luvun alkupuolella alettiin kehitellä uutta tapaa määritellä integraali ja tuloksena olikin mittateoriaan perustuva Lebesguen integraali. Tämä integraali käyttäytyy huomattavasti kauniimmin raja-arvojen käsittelyn kanssa ja Lebesguen mielessä tuo yllä oleva esimerkkifunktiokin on integroituva ja sen arvo on 0. Vaikka Riemann-integraalilla on puutteita, niin sen opettelun ohittaminen ja siirtyminen suoraan Lebesguen integraaliin (tai johonkin muuhun modernimpaan integraaliin) kuulostaa jokseenkin yhtä fiksulta kuin perse edellä puuhun kiipeäminen.

Tämän aika pitkän sepustuksen tarkoituksena oli valottaa sitä prosessia, miten matematiikka etenee. Kun vanhassa käsittelytavassa havaitaan puutteita, pyritään muotoilemaan ongelma uudella käytännöllisemmällä tavalla, jolloin alkuperäinen ongelma on ehkä kierrettävissä. Tämän alkuperäisen ongelman hahmottaminenkaan ei välttämättä aina ole aivan simppeliä.

Vierailija
McRoot
Kyllähän tutkimukseen on jatkuvasti liittynyt kaupallisuus ja tulee liittymään, tuskin kukaan viitsi antaa rahaa tutkijoiden käyttöön, jos siitä ei voi syntyä mitään järkevää. Poislukien tietysti koulupuolella tapahtuva tutkimus, joka varsinkin Suomessa on monilla aloilla hyvin heikkoa. Vrt. MIT ja TKK. Tkk nyt saa ehkä hieman lisäpisteitä metsähovin radiohavaintoasemasta, mutta muuten tutkimuksen laajuus on kyllä pientä.

Suomen yliopistoissa taas tuskin on mitään järkevää saatu aikaiseksi, lukuunottamatta Kuopion yliopistoa.

Suomalainen yliopistokulttuuri muutenkin tähtää lähinnä siihen, että yliopistoista valmistuu tasaiseen tahtiin tutkinnon suorittaneita eikä kiinnitetä huomiota siihen, että suurin osa graduista on lähinnä käännöksiä englanninkielisistä tutkimuksista, tai niiden metatutkimuksia.

Toivottavasti nyt yliopistojen rahoituksen avautuessa saadaan aivan konkreettistakin tutkimusta aikaiseksi.




Aina jaksaa hämmästellä, Neonomiden tavoin, miten luonnontiedepainotteista ja tieteenfilosofisesti kapeaa visiot tieteestä ovat palstalla. Täytyy vain toivoa, ettei samanlainen ajattelu päätä myös väitöskirjojen tai post-doc -tutkimuksen rahoituksesta armaassa maassamme...

abskissa
Ensin näin:

Alarik

Mielestäni yksi suurimmista tieteen kehityksen haitoista on meidän aikamme suuri "keksintö", erikoistuminen. Jos palaamme ajassa taaksepäin ja mietimme henkilöitä jotka ovat oikeasti vieneet tiedettä harppauksin eteenpäin, niin jokainen joka omaan mieleeni tulee ovat olleet tiedemiehiä/filosofeja. He ovat olleet luonnontieteilijöitä, ei matemaatikkoja tai fyysikkoja.



Ja sitten taas näin:

Alarik

Tätä tieteen nykyistä tilaa tukee mielestäni myös se tosiasia, että mitä lähemmäs nykyistä tullaan, sitä useammin jotain tieteen alaa eteenpäin vieneet ihmiset ovat tulleet aivan eri tieteen aloilta.



Siis entisaikoina tieteen harppauksia tekivät mielestäsi yleisnerot kun taas nykyään yhä useammin poikkitieteilijät. Mikäs logiikka tähän on kätketty?



Holistinen tieteenfilosofia on saanut yhä enemmän jalansijaa siinä missä atomistiset näkemykset tiedosta ovat vähentyneet. Tietysti en tiedä varmasti, miten pitkällä tämä näkyy muualla kuin yhteiskunnallisissa- ja ihmistieteissä. Onkin hieman irvokasta betonoida paksuja muureja eri tieteenalojen välille, vaikka kyseessä olisi sukulaistiede. Toki esim. teoreettisella fysiikalla ja historialla ei ole paljoa keskusteltavaa Mutta joitain aloja on, joissa eri perspektiivit samasta kysymyksestä voivat olla hyödyllisiä.

Lisäksi polymatiikka oli arvostettu ominaisuus esim. renessanssiaikana. "Siinä missä saksalainen yrittäjä menee oopperaan mielellään, suomalainen menee kun vaimo pakotti". Hauska anekdootti, jonka taannoin kuulin ja joka havainnollistaa hyvin mikä vaara liiallisessa maailmankuvan erikoistumisessa on.

abskissa
Kuinka muuten pitäisi mitata tieteen kehitystä?



Hyvä kysymys: mitä yleensä on "kehitys"?

Vierailija

Ei vielä täysin pysähtynyt, mutta erittäin pahasti hidastunut. Mietitään vaikka avaruuslentoja. Jo 60-luvulla päästiin kuuhun. Nyt ei todellakaan edes sinne. Jos tekniikka kehittyisi niinkuin sen yleisesti luullaan, olisivat miehitetyt Mars-lennot jo täysin arkipäivää.

Mitään uuttahan ei ole keksitty pitkiin pitkiin aikoihin. Yleisesti ihmisiä hämää elektroniikan kehitys, tässä kuitenkin vain olemassaolevaa tekniikkaa (transistori) ahdetaan pienempään tilaan. Ei varsinaisesti kehity sekään ala.

Kehitystä olisi esim. fuusioreaktori, jonka olemassaolo aina noin 50 vuoden päässä kertoo juuri tästä tieteen kehityksen pysähtyneisyydestä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat