Seuraa 
Viestejä45973

Äärettömässä avaruudessa pitäisi jokaiselle näkösäteelle osua lopulta tähti, eli avaruus olisi kauttaaltaan valoisa.

Tuota valoa ei kuitenkaan näy, vai olisiko se mahdollisesti jo siirtynyt sperktin seuraavaan osaan (mikroaalto taustasäteilyksi) joka tulee samanlaisena kaikkialta avaruudesta, pieniä poikkeuksia lämpötilaeroissa on havaittu, mutta ne voidaan selittää, vaikka avaruuden kaareutumisella.

Samalla voitaisiin vaikka hylätä alkuräjähdysteoria, se on kuitenkin enemmän ihmisen psyykeen pohjaava (ihmisen tarve laskea, ja verrata, jonka pohjaksi se tarvitaan)

Sivut

Kommentit (191)

Minerva
Äärettömässä avaruudessa pitäisi jokaiselle näkösäteelle osua lopulta tähti, eli avaruus olisi kauttaaltaan valoisa.

Tuota valoa ei kuitenkaan näy, vai olisiko se mahdollisesti jo siirtynyt sperktin seuraavaan osaan (mikroaalto taustasäteilyksi) joka tulee samanlaisena kaikkialta avaruudesta, pieniä poikkeuksia lämpötilaeroissa on havaittu, mutta ne voidaan selittää, vaikka avaruuden kaareutumisella.

Samalla voitaisiin vaikka hylätä alkuräjähdysteoria, se on kuitenkin enemmän ihmisen psyykeen pohjaava (ihmisen tarve laskea, ja verrata, jonka pohjaksi se tarvitaan)




Alkuräjähdyshän juuri kumoaa tuon paradoksin. Maailmankaikkeus ei alkuräjähdysteorian mukaan ole äärettömän vanha, joten kaikkien tähtien valo ei ole vielä ehtinyt saavuttaa havaitsijaa, eli meitä. Johtuu siis siitä että maailmankaikkeus on alkanut alkuräjähdyksessä ja maailmankaikkeus laajenee ja on laajentunut.

McRoot
Minerva
Äärettömässä avaruudessa pitäisi jokaiselle näkösäteelle osua lopulta tähti, eli avaruus olisi kauttaaltaan valoisa.

Tuota valoa ei kuitenkaan näy, vai olisiko se mahdollisesti jo siirtynyt sperktin seuraavaan osaan (mikroaalto taustasäteilyksi) joka tulee samanlaisena kaikkialta avaruudesta, pieniä poikkeuksia lämpötilaeroissa on havaittu, mutta ne voidaan selittää, vaikka avaruuden kaareutumisella.

Samalla voitaisiin vaikka hylätä alkuräjähdysteoria, se on kuitenkin enemmän ihmisen psyykeen pohjaava (ihmisen tarve laskea, ja verrata, jonka pohjaksi se tarvitaan)




Alkuräjähdyshän juuri kumoaa tuon paradoksin. Maailmankaikkeus ei alkuräjähdysteorian mukaan ole äärettömän vanha, joten kaikkien tähtien valo ei ole vielä ehtinyt saavuttaa havaitsijaa, eli meitä. Johtuu siis siitä että maailmankaikkeus on alkanut alkuräjähdyksessä ja maailmankaikkeus laajenee ja on laajentunut.




Näinhän se, jos hyväksytään alkuräjähdys lähtökohdaksi, mutta miksi pitäisi hyväksyä? Vaikka siitä onkin suuri konsensus, ei se silti ole mitenkään todistettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minerva
McRoot
Minerva
Äärettömässä avaruudessa pitäisi jokaiselle näkösäteelle osua lopulta tähti, eli avaruus olisi kauttaaltaan valoisa.

Tuota valoa ei kuitenkaan näy, vai olisiko se mahdollisesti jo siirtynyt sperktin seuraavaan osaan (mikroaalto taustasäteilyksi) joka tulee samanlaisena kaikkialta avaruudesta, pieniä poikkeuksia lämpötilaeroissa on havaittu, mutta ne voidaan selittää, vaikka avaruuden kaareutumisella.

Samalla voitaisiin vaikka hylätä alkuräjähdysteoria, se on kuitenkin enemmän ihmisen psyykeen pohjaava (ihmisen tarve laskea, ja verrata, jonka pohjaksi se tarvitaan)




Alkuräjähdyshän juuri kumoaa tuon paradoksin. Maailmankaikkeus ei alkuräjähdysteorian mukaan ole äärettömän vanha, joten kaikkien tähtien valo ei ole vielä ehtinyt saavuttaa havaitsijaa, eli meitä. Johtuu siis siitä että maailmankaikkeus on alkanut alkuräjähdyksessä ja maailmankaikkeus laajenee ja on laajentunut.




Näinhän se, jos hyväksytään alkuräjähdys lähtökohdaksi, mutta miksi pitäisi hyväksyä? Vaikka siitä onkin suuri konsensus, ei se silti ole mitenkään todistettu.



Tuossapa juuri yksi selitys sille, miksi se pitäisi myös sinunkin hyväksyä. Alkuräjähdyksen kieltäminen aiheuttaa juuri tuon Olbersin paradoksin, jolloin joudutaan selittämään enemmän kuin alkuräjähdyksen hyväksymisen kanssa.

Mikroaalloiksi siirtymiselle ei ole mitään sitä tukevia havaintoja ja sekin vaatisi maailmankaikkeuden laajentumista. Vai olisiko maailmankaikkeus laajentunut äärettömän ajan?

McRoot

Tuossapa juuri yksi selitys sille, miksi se pitäisi myös sinunkin hyväksyä. Alkuräjähdyksen kieltäminen aiheuttaa juuri tuon Olbersin paradoksin, jolloin joudutaan selittämään enemmän kuin alkuräjähdyksen hyväksymisen kanssa.

Mikroaalloiksi siirtymiselle ei ole mitään sitä tukevia havaintoja ja sekin vaatisi maailmankaikkeuden laajentumista. Vai olisiko maailmankaikkeus laajentunut äärettömän ajan?




UUden oppiminen päättyy silloin, kun hyväksytään jokin tieto itsestäänselvyytenä (alkuräjähdys ei sitä ole)
Toki on hyvä pohtia kaikenlaisia asioita, mahdollista on myös fotonien vaelluksella avaruudessa, niiden (väsyminen) monien kenttien läpikulkumatkallaan, jolloin aallonpituus voi pidetä.

Minerva
McRoot

Tuossapa juuri yksi selitys sille, miksi se pitäisi myös sinunkin hyväksyä. Alkuräjähdyksen kieltäminen aiheuttaa juuri tuon Olbersin paradoksin, jolloin joudutaan selittämään enemmän kuin alkuräjähdyksen hyväksymisen kanssa.

Mikroaalloiksi siirtymiselle ei ole mitään sitä tukevia havaintoja ja sekin vaatisi maailmankaikkeuden laajentumista. Vai olisiko maailmankaikkeus laajentunut äärettömän ajan?




UUden oppiminen päättyy silloin, kun hyväksytään jokin tieto itsestäänselvyytenä (alkuräjähdys ei sitä ole)
Toki on hyvä pohtia kaikenlaisia asioita, mahdollista on myös fotonien vaelluksella avaruudessa, niiden (väsyminen) monien kenttien läpikulkumatkallaan, jolloin aallonpituus voi pidetä.



Voihan se tietysti olla myös niinkin, että Jumala on käskenyt joidenkin fotonien kadota, jotta näyttäisi siltä, että maailmankaikkeudella on alku, jolloin ihmiset joutuisivat pähkäilemaan tosiseikkojen ja oman uskonsa välillä ja vain tosiuskovat jotka eivät hyväksy empiiristä tietoa, pääsisivät iänkaikkisen elämän pariin.

McRoot

Voihan se tietysti olla myös niinkin, että Jumala on käskenyt joidenkin fotonien kadota, jotta näyttäisi siltä, että maailmankaikkeudella on alku, jolloin ihmiset joutuisivat pähkäilemaan tosiseikkojen ja oman uskonsa välillä ja vain tosiuskovat jotka eivät hyväksy empiiristä tietoa, pääsisivät iänkaikkisen elämän pariin.




Empiirisen, kokemuperäisen tiedon saaminen (sitä yleensä saadaan kirjoista, ja sitten oletetaan tiedon saaneen täyttymyksensä) maailmankaikkeuden järjestyksestä, saattaa todellakin olla kovin hankala juttu.
Monien tutkijoiden oletuksien varassa on siis oltava.

Mitä uskoon tulee se ilmeisesti rajoittaa tiedon omaksumista, silti mikään tietokaan ei ole totuus.

Ei kai mikään kuitenkaan ole kadonnut, vaikka siitä ei meillä olisi havaintoa?

mensaani
McRoot
Annetaan nyt ihan pieni vinkki ja huomautetaan ettei kaikki maailmankaikkeuden valo ole syntynyt alkuräjähdyksessä ja että Olbersin paradoksi käsittelee tähdistä lähtevää valoa.

Kaikki fotonitkin ovat Big Bangista. Kaikki virtuaalihidutkin ovat Big Bangista, joka tuli olemattomuudesta.

Samoin koko avaruuden muoto, olkoot se sitten mitä tahansa, on aina ollut suhteutettuna kaikkeuden kokoon, eli kun avaruus oli millin läpimitaltaan, niin samoin avaruuden muoto oli samoin, josta heti nähdään, että kun tuli se kuuluisa inflaatiovaihe, niin se vain heitti materian ja säteilyn ympyräradalle....




Eli mielestäsi alkuräjähdysteorian mukaan auringosta tänne matkalla oleva fotoni on ollut samalla radalla jo alkuräjähdyksestä lähtien?

Olet tainnut käsittää jotain oleellisesti väärin tahattomasti tai tahallisesti.

Huumoria voitaneen havaita myös siinä, että kun katsot tähden valoa ja arvioit tähden olevan miljoonien valovuosien päässä, niin valo on "todellisuudessa" vain jonkinlainen impulssi aivoissasi. Arvioimasi etäisyys ei ole muuta kuin paikka aivoissasi, et ole avaruudessa vaan avaruus on sinussa .
Siitä millainen tai miten laaja aistien meille esittämä "kuva" universumista todellisuudessa on ,ei meillä voi koskaan olla varmuutta.

jeremia2
Seuraa 
Viestejä1170

Bigbang. Tuntuu käsitämättömältä, että tieteen ihmiset keksivät päästänsä tälläisi juttuja. Esitetän kun koko maailman kaikkeus on puristunut 2mm mittaan ja aika oli sitä ja tätä. Tulisiko mieleen kun mennää äärimmäsiin olosuhteisiin mitkään arkipäivän jutut eivät enää päde, ei ole enää arkiaikaa ei arki mittaa. Ei ole enää kelloa millä mitata, ei ole enää mittaa millä mitata ei järkeä sitä analysoimasa.
Todellisuudessa aikaahan ei ole olemassa, on vain paikka suhteessa muihin.
Bigbang haiskahtaa vanhalta asenteelta= "me olemme maailman kaikkeuden keskellä, aurinko ja tähdet kiertävät meitä, me olemme tärkeitä, me tiedämme kaiken, tunnemme potessiluvut ja niillä voimme ilmoittaa maailman koon".
Mitä tiedämme gaviaatiosta- kertooko sen meidän huippumatemaatikot huippu kaavoillaan?
Eivät edes pysty mittaamaan kentän voimakkuutta, vetovoima sitä ei kerro. Me olemme kytkettynä koko maailmankaikkeuden gravitaatioon- mikä sen voimakkuus on täällä, onko se merkittävämpi kuin uskommekaan?
Kuinka lähellä protonini pintaa on maan gravitaatiovoima sama kuin protonin aikaansaama gravitaatiokenttä?

jeremia2
Seuraa 
Viestejä1170

Vielä alkuräjähdyksestä.
Kun kaikki lähtee räjähdykessä yhdestä pisteestä niin maailma leviää supernovatyyppisesti, jotkut lähtee vasemmalle toiset oikealle, eteen taakse ... Onko kukaan näyttänyt toteen - nuo tuolla menevät alkupisteen toisella puolen tosi kovaa poispäin koska lähtivät eri suuntiin. Nämä taas menevät samaan suuntaan ja erkanevat meistä hitaammin vaikka etäisyydet ovat samat.
Missä sijaitsee alkutähti,kaiken keskus, siitä pitäisi olla jotain jäljellä?
Onko syy avaruuden näennäiseen laajenemiseen aineen kerääntyminen galakteiksi- gravitaatio ikäänkuin venyy kun materiaali kerääntyy ( tiivistyy). Prosessti on hidas mutta pitkillä väleillä "venyttää" sähkömag.aaltoja jolloin voimme kuvitella avaruuden laajenevan - tai kohteiden pakenevan vaikka näin ei ole. Materian kasaantuminen on verkkaista,hiljaista venymistä, materiaalin laajeneminen on rajua, räjähdykset ja purkaukset, josta emme saa kunnon mittatulosta. Syklistä liikettä.
No tämä on yksi arkinen mietelmä monien joukossa.

jeremia2
Vielä alkuräjähdyksestä.
Kun kaikki lähtee räjähdykessä yhdestä pisteestä niin maailma leviää supernovatyyppisesti, jotkut lähtee vasemmalle toiset oikealle, eteen taakse ... Onko kukaan näyttänyt toteen - nuo tuolla menevät alkupisteen toisella puolen tosi kovaa poispäin koska lähtivät eri suuntiin. Nämä taas menevät samaan suuntaan ja erkanevat meistä hitaammin vaikka etäisyydet ovat samat.
Missä sijaitsee alkutähti,kaiken keskus, siitä pitäisi olla jotain jäljellä?

Tuossa sinulla on vähän virheellinen mielikuva. Maailmankaikkeus ei laajene yhdestä pisteestä poispäin, joten mitään keskusta ei laajenemiselle ole. Maailmankaikkeus laajenee kaikkialla joka suuntaan, niinpä joka paikasta nähtynä muu maailmankaikkeus etääntyy. Joten mikä tahansa piste voi yhtä lailla sanoa olevansa laajenemisen "keskipiste".

Vastaava ilmiö näkyy vaikkapa "laajennettaessa" kaksiulotteista tasoa kuvankäsittelyohjelmassa, katso vaikka tätä esimerkkiä: post691637.html#p691637

Olbersin paradoksiin löytyy oikeastaan kaksikin hyvää ratkaisua. Ensimmäinen on se jo mainittu universumin äärellinen ikä yhdistettynä valon rajalliseen nopeuteen ja toinen perustuu siihen, että näkyvän kosmoksemme horisontin sisäpuolella ei havaintojen mukaan kertakaikkiaan ole riittävästi ainetta kirkastamaan taivasta. Jos muuttaisimme kaiken aineen horisonttimme sisäpuolella säteilyksi, niin universumin lämpötila olisi tuolloin vain 20K, ei siis riittäisi kirkkaaseen yötaivaaseen.

Tuo Olbersin paradoksi on kiehtonut filosofeja ja tiedemiehä jo muutaman sadan vuoden ajan ja yllättävää kyllä, kauhukirjailija Edgar Alan Poe tuli jo 1850-luvulla varsin lähelle ratkaisua esittäessään että pimeys johtui valon rajallisesta nopeudesta! Jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa lukaista Ursan julkaiseman Edward Harrisonin kirjan "Yön Pimeys".

mensaani
spin0
Tuossa sinulla on vähän virheellinen mielikuva. Maailmankaikkeus ei laajene yhdestä pisteestä poispäin, joten mitään keskusta ei laajenemiselle ole. Maailmankaikkeus laajenee kaikkialla joka suuntaan, niinpä joka paikasta nähtynä muu maailmankaikkeus etääntyy. Joten mikä tahansa piste voi yhtä lailla sanoa olevansa laajenemisen "keskipiste".
Sinulla on tietysti todisteita siitä, ettei kaikkeudella ole keskustaa; esim voitko todistaa, etteikö säteily kaareudu avaruudessa ilman läheisiä massoja - että kaikkeuden keskustassa on niin suunnaton massakeskittymä, että se pitää kaiken aineen keskustaa kiertävillä radoilla, joten siksi voidaan odottaa havaintoa siitä, että säteily kaareutuu myös tyhjässä avaruudessa; avaruudessa, jossa ei ole lähimaillakaan mitään massaa.
Valo toki kaareutuu massan kaareuttaessa avaruutta, tämä on ihan havaittava ilmiö, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi sinulle päinvastaista todistaa. Muut väittämäsi jonkinlaisen maailmakaikkeuden keskustan tai siellä olettamiesi massakeskittymien olemassaolosta saat todistaa itse. Jos sinun perustelusi sellaisen olemassaololle on vain se, etten erikseen todista sinulle sellaisen olemassaolottomuutta voin yhtä hyvin vaatia sinua todistamaan minulle ettei maailmankaikkeus ole täytetty näkymättömillä vaaleanpunaisilla yksisarvisilla.

mensaani
Jos et pysty todistamaan, ettei kaikkeudella ole keskustaa, niin silloin keskustallinen kaikkeus kuuluu myös tieteeseen.
Tällä periaatteella myös näkymättömillä vaaleanpunaisilla yksisarvisilla täytetty maailmankaikkeus kuuluisi tieteeseen, vai pystytkö todistamaan ettei sellaisia ole.

mensaani
Esim avaruuden laajentuminen ei ole todiste keskustaa vastaan, koska avaruuden laajentuminen on ainoastaan havainnoista tehty tulkita, ei itse havainto laajentumisesta.
Kaikkialla joka suuntaan laajenevalla maailmankaikkeudella ei voi olla mitään keskipistettä, jonka suhteen se laajenisi. Se laajenee joka pisteestä katsoen joka suuntaan. Niinpä sillä ei voi olla laajemisen suhteen keskipistettä. Ymmärrätkö? Ihan kuin vaikkapa Photarissa kuvaa skaalatessasi, siinäkin kaikki pisteet etääntyvät muista eikä varsinaista laajenemisen keskipistettä ole. Näytä minulle sellainen (symmetrinen) skaalaus, jossa tämä ei pitäisi paikkaansa:
Vastaava ilmiö näkyy vaikkapa "laajennettaessa" kaksiulotteista tasoa kuvankäsittelyohjelmassa, katso vaikka tätä esimerkkiä: post691637.html#p691637



Ja mitä havaintoihin tulee, näyt olevan sitä mieltä ettemme voi havaita yhtään mitään koska kaikki on vain tulkintaa. Vaikka David Hume onkin lempifilosofejani et voi selittää tehtyjä havaintoja maailmankaikkeuden laajenemisesta pois vain toteamalla, että ne eivät ole havaintoja itse laajenemisesta vaan "ainoastaan tulkintoja". Niinpä jos haluat tukea oletustasi jonkinlaisesta maailmankaikkeuden keskipisteestä, sinulla on aluksi aika joukko toisiaan tukevia laajenemisesta tehtyjä havaintoja selitettäväksi muulla tavoin kuin laajenemisella. Shoot.

Oletuksellesi keskipisteen olemassaolosta ei ole mitään perustetta, eikä ainakaan millään noilla sinun esittämilläsi perusteilla.

jeremia2
Seuraa 
Viestejä1170
mensaani
Esim avaruuden laajentuminen ei ole todiste keskustaa vastaan, koska avaruuden laajentuminen on ainoastaan havainnoista tehty tulkita, ei itse havainto laajentumisesta.
Kaikkialla joka suuntaan laajenevalla maailmankaikkeudella ei voi olla mitään keskipistettä, jonka suhteen se laajenisi. Se laajenee joka pisteestä katsoen joka suuntaan. Niinpä sillä ei voi olla laajemisen suhteen keskipistettä. Ymmärrätkö? Ihan kuin vaikkapa Photarissa kuvaa skaalatessasi, siinäkin kaikki pisteet etääntyvät muista eikä varsinaista laajenemisen keskipistettä ole. Näytä minulle sellainen (symmetrinen) skaalaus, jossa tämä ei pitäisi paikkaansa:
Vastaava ilmiö näkyy vaikkapa "laajennettaessa" kaksiulotteista tasoa kuvankäsittelyohjelmassa, katso vaikka tätä esimerkkiä: post691637.html#p691637



Ja mitä havaintoihin tulee, näyt olevan sitä mieltä ettemme voi havaita yhtään mitään koska kaikki on vain tulkintaa. Vaikka David Hume onkin lempifilosofejani et voi selittää tehtyjä havaintoja maailmankaikkeuden laajenemisesta pois vain toteamalla, että ne eivät ole havaintoja itse laajenemisesta vaan "ainoastaan tulkintoja". Niinpä jos haluat tukea oletustasi jonkinlaisesta maailmankaikkeuden keskipisteestä, sinulla on aluksi aika joukko toisiaan tukevia laajenemisesta tehtyjä havaintoja selitettäväksi muulla tavoin kuin laajenemisella. Shoot.

Oletuksellesi keskipisteen olemassaolosta ei ole mitään perustetta, eikä ainakaan millään noilla sinun esittämilläsi perusteilla.[/quote]


Minä lähdenkin siitä, että jos alkuräjähdys oli tai tapahtui sen piti räjähtää ulospäin, ei sisäänpäin, silloin siinä varmasti oli keskipiste- vrt. supernova räjähdys. Siinäkin materiaat erkanevat toisistaan kuin pullataikinassa.
Onko muuta omaa järkeä kuin kirjasta luettua, toisten keksimiä?
Miten muuten homma alkoi räjähtää yleensä minimissä (pienimässä halkaisijassa), miksi se ei jäänyt siihen, pisteeksi ? Eikö gravitaatio ollut huipussaan,aika seis, mikä voima riitti pamaukseen? Mikä aloitti reaktion, protoni sinne neutroni tänne?

jeremia2
Minä lähdenkin siitä, että jos alkuräjähdys oli tai tapahtui sen piti räjähtää ulospäin, ei sisäänpäin, silloin siinä varmasti oli keskipiste- vrt. supernova räjähdys. Siinäkin materiaat erkanevat toisistaan kuin pullataikinassa.

Voit tietenkin lähteä siitä, mutta silloin oletat alkuräjähdyksen tapahtuneen jo olemassaolevassa avaruudessa - ts. oli olemassa jo aika ja tila, jossa "supernovaräjähdys" tapahtui ja jossa aine levisi ulospäin. Ajatuksesi ei siten liity maailmankaikkeuden syntyyn, vaan siinä oletetaan jo valmiiksi avaruus, johon aine sitten jonkinlaisessa räjähdyksessä syntyy ja leviää. Siksi se ei ole selitys maailmankaikkeuden synnylle, eikä myöskään havaitulle avaruuden laajenemiselle.

Tuohan se glue nimenomaan on standarditeoriassa, eli alkuräjähdys tapahtui kaikkialla koska sen tapahtuman myötä myös tila syntyi. Se on sitten vielä auki mikä sen alkuräjähdykseen ulottuvuus oli, siis oliko se "pistemäinen" vaiko ääretön.

Maalaisjärki
Seuraa 
Viestejä1313

Avaruudessa on pölyä ja muuta roinaa niin paljon että valon 'säie' himmenee niihin. Onhan se nyt suhteellisen kapealla sektorilla se valon lähtökohta jo meidän silmiin muutenkin, ei siihen kauhean paljon pölyä vaadita että se himmenee maasta katsottuna.

Sitäpaitsi, valo joka näkyy MEIDÄN silmissä, on vain pieni osa säteilyspektristä... Eli taas mennään ihmisen maan päällä ja olosuhteissa kehittynein aistein universumia vastaan..

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin ihminen sitoo kaiken näkemänsä ja aistimansa omien tutkimuksiensa piiriin. Matematiikka, fysiikka, ynnä muut kokeelliset ja laskennalliset asiat kuten AIKA, PAINO, ETÄISYYS ovat ihmisen itsensä luomia käsitteitä.
Joten - universaalissa mittakaavassa on niin paljon asioita joita emme ole keksinyt, tai emme vain yksinkertaisesti pysty aistimaan.

BIG BANG on vain 'paras' selitys havaituille tapahtumille avaruudessa. Avaruus ei välttämättä LAAJENE, sehän voi olla liikkeessä, mutta emme havaitse suurempaa kokonaisuutta käsityskykymme rajallisuudessa.

Tieteen piirissä törmää usein termeihin 'todennäköisesti', 'luultavasti', 'viimeisten havaintojen mukaan'.. Mutta mikään näistä ei ole 100% varmaa. Ne ovat olettamuksia, jotka pyritään perustelemaan kaavoihin sopivin todistein.. Niihin kaavoihin, jotka ihminen on itse luonut saadakseen tapahtumat selitetyiksi, tässä ympäristössä, tällä pallolla.

Kontekstiä voisi kuvailla esimerkillä, jossa katselet viivoja paperilla.. Jos et näe kolmiulotteista kuvaa kuutiosta, niin näet vain viivat. Viivoihin voi perustella vaikka minkälaisen näkemyksensä.. Mitä ne merkitsee, mikä on niiden välinen suhde, montako viivaa kuvassa on, missä kulmassa ne ovat toisiinsa nähden, montako neliötä tai triangelia muodostuu.. Mutta itse kuvan kolmiulotteisuus on täysin näkymättömissä.

Savor, Olkoon sielusi kevyt kuin mielesi tuote.
- Maalaisjärki

tosikolie
Valolähde, oli se tulitikku, nuotio...

Näytät ymmärtävän avaruuden laajenemisen "perinteisesti väärin". Eli edelleenkään laajaneminen ei tapahdu vain yhdestä pisteestä, vaan kaikkialla. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että huomenna metri ei ole enää metri vaan hieman enemmän. Laajenemisen havainnointi ei vaadi mitään erikoiskikkailuja, vaan yksinkertaisesti katsotaan kaukoputkella esim. kaukaisia galakseja, määritetään niiden etäisyys ja nopeus suhteessa maapalloon. Vuonna 1929 muotoiltu Hubblen laki on havaintojen perusteella muodostettu relaatio nopeuden ja etäisyyden välillä. Yksinkertaisesti se kertoo sen, että mitä kauempana kohde on, sitä nopeampaa se etääntyy meistä.

Hubblen laki näyttää pätevän riippumatta siitä, mitä kohdetta katsotaan. Jos laki pätee havaintojen mukaan nyt, niin miksi emme voisi olettaa, että se olisi pätenyt jo miljoonia tai kenties miljardeja vuosia sitten? Siis pelkästään katsomalla kaukaisia galakseja, on pääteltävissä että maailmankaikkeus on joskus ollut pienempi. Ja kun ajassa mennään taaksepäin yhä kauemmas ja kauemmas, universumi on ollut yhä pienempi ja pienempi. Jos yhä luotamme havaintoihimme, niin miksei koko universumi olisi alussa ollut vain yhdessä pisteessä? Sen puolesta puhuvat mm. erilaiset tietokonesimulaatiot universumin kehityksestä. Kun lähdetään liikkeelle vaikka hyvin pienestä universumista (ei kuitenkaan alkuräjähdyspisteestä, vaan siitä hieman eteenpäin), ja käytetään tunnettuja luonnonlakeja (mm. yleistä suhtista, Hubblen lakia) ja ajetaan simulaatiota vaikka semmoset 13 miljardia vuotta, niin ihme kyllä päädytään aika lailla samantyyppiseen universumiin, kuin mitä nyt voimme havaita. Samantyyppisellä en tarkoita, että sinne ilmestyisi vaikka maapalloja tjs. vaan esim. galaksi/tähtitiheydet ovat havaintoja vastaavissa luvuissa.

Maalaisjärki
Avaruudessa on pölyä ja muuta roinaa niin paljon että valon 'säie' himmenee niihin. Onhan se nyt suhteellisen kapealla sektorilla se valon lähtökohta jo meidän silmiin muutenkin, ei siihen kauhean paljon pölyä vaadita että se himmenee maasta katsottuna.
Jos näin olisi havaitsisimme seuraavaa:
Yötaivas ei olisi pimeä, vaan se loistaisi keskimääräisen tähden kirkkaudella.

Syy: Tähtien ja galaksien välisen kaasun ja pölyn absorboidessa esittämälläsi tavalla tähtien säteilemää valoa se vastaanottaa energiaa. Niinpä ajan myötä kaasu ja pöly alkaisi hehkua yhtä kirkkaana kuin sen hehkumaan saaneet tähdet. Tämän pisteen saavuttamiseen kuluisi verraten lyhyt aika maailmakaikkeuden ikään nähden.

Joten kyse ei voi olla pölyn ja kaasun himmentävästä vaikutuksesta.

Maalaisjärki
Sitäpaitsi, valo joka näkyy MEIDÄN silmissä, on vain pieni osa säteilyspektristä... Eli taas mennään ihmisen maan päällä ja olosuhteissa kehittynein aistein universumia vastaan..
Havaitsemme kyllä universumia sähkömagneettisen säteilyn eri aallonpituuksilla: gammasäteilystä näkyvän valon kautta radioaaltoihin. Silmät toki näkevät vain näkyvän valon spektrin, mutta muiden havaitsemiseen käytetään erilaisia havaintolaitteita. Olbersin paradoksin olemassaolo ei johdu vain havaitsemiseen käytetystä aallonpituudesta.

Maalaisjärki
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin ihminen sitoo kaiken näkemänsä ja aistimansa omien tutkimuksiensa piiriin. Matematiikka, fysiikka, ynnä muut kokeelliset ja laskennalliset asiat kuten AIKA, PAINO, ETÄISYYS ovat ihmisen itsensä luomia käsitteitä.
Joten - universaalissa mittakaavassa on niin paljon asioita joita emme ole keksinyt, tai emme vain yksinkertaisesti pysty aistimaan.
Maailmankaikkeudessa on vielä valtavan paljon ennen havaitsematonta ja löytämätöntä. Tähtitieteen kultakausi on vasta alkanut, joten uutisia uusista löydöistä on odotettavissakin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat