Yksinkertaisin selitys Universumista - Vain Minä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kun puhutaan yksinkertaisimmista malleista, joilla kuvataan maailmankaikkeutta niin yksinkertaisin on varmasti se että vain Minä olen olemassa. Tällöin ei tarvita ulkopuolista maailmaa ja ulkopuolisia havaitsijoita. Vain Minun näkemäni ja kokemani on olemassa, se mitä minä en näe, kuule, haista ym. keksitään kun asia tulee ajankohtaiseksi havaintopiirissäni. Kun eukko lähtee töihin, se häviää olemattomiin ja kun Minä keksii että se tulee takaisin, jos ei keksi jotain muuta, niin hahmo luodaan taas ja sille keksitään juuri tarpeellinen määrä pseudotapahtumia. Kun Minä on väsynyt, keksitystä todellisuudesta tulee abstraktimpi, esim. unet. Psyykkisissä sairauksissa esim. psykoosit, skitsofrenia Minän luoma todellisuuskuva muuttuu, ja silloin nähdään eli keksitään toisenlainen todellisuus. Kyse ei ole harhoista sen enempää kuin muutenkaan, todellisuus vain kuvitellaan toisenlaiseksi. Kun on vain yksi maailmaa havainnoiva Minä, ja vain se todellisuus jonka tämä pystyy kulloinkin luomaan, universumin koko ja energiamäärä on minimissään. Siis varsinaista yksinpuhelua.

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija
Ulmas
Kun puhutaan yksinkertaisimmista malleista, joilla kuvataan maailmankaikkeutta niin yksinkertaisin on varmasti se että vain Minä olen olemassa. Tällöin ei tarvita ulkopuolista maailmaa ja ulkopuolisia havaitsijoita. Vain Minun näkemäni ja kokemani on olemassa, se mitä minä en näe, kuule, haista ym. keksitään kun asia tulee ajankohtaiseksi havaintopiirissäni.

Tämähän on satoja vuosia vanha, jännä filosofinen näkemys (Descartes ym.). Yksinkertaisempi on se, ettei Minä-käsitettäkään ole.
Ulmas
Kun eukko lähtee töihin, se häviää olemattomiin ja kun Minä keksii että se tulee takaisin, jos ei keksi jotain muuta, niin hahmo luodaan taas ja sille keksitään juuri tarpeellinen määrä pseudotapahtumia.

Tämä kuvaa hyvin vauvojen ajattelua, psykologisissa testeissä on todettu, että vauva todella luulee maailman rajoittuvan vain omaan havaintomaailmaan. Tällöin esim. äidin poistuessa huoneesta vauvan kannalta tämä katoaa maailman ulkopuolelle kun huoneen ulkopuolella ei ole mitään. (Älkää kysykö miten tämä on todettu)
Ulmas
Kun Minä on väsynyt, keksitystä todellisuudesta tulee abstraktimpi, esim. unet. Psyykkisissä sairauksissa esim. psykoosit, skitsofrenia Minän luoma todellisuuskuva muuttuu, ja silloin nähdään eli keksitään toisenlainen todellisuus. Kyse ei ole harhoista sen enempää kuin muutenkaan, todellisuus vain kuvitellaan toisenlaiseksi.

Oletko lukenut Sinuhen? Siinähän muistaakseni oli aivovamman saanut nainen, joka luuli olevansa egyptin hallitsijatar tai vastaava. Sinuhen parantaessa vamman nainen palasi todellisuuteen ja oli onneton. Egyptin hallitsijana elämä oli varmasti paljon mukavampaa, illuusiota tai ei.

Vierailija

Itse asiassa, tämä ei periaatteessa yksinkertaista eikä selitä asioita lainkaan. Mistä sinä olet sitten tullut? Mistä ajatuksesi syntyvät?

Mistä se hirmuinen tietomäärä on tullut, joka on rajoittamattomasti käsilläsi? Sisäisen maailmasi (eli tämän havaittavan maailmankaikkeuden) pyörittämiseen tarvitaan paljon enemmän energiaa, mitä voitaisiin kuvitella.

Yksinkertaisin selitys universumista ei tarkoita sitä, etteikö itse universumi voisi sisältää monimutkaisia osia. Sinä olet itse yksi tällainen universumin monimutkainen osa. Suurin osa universumista on kuitenkin jotain meille tuntematonta energiaa tai ainetta; näkyvän aineen osa on vain n. 4% tämänhetkisten tietojen mukaan.

Yksinkertaisin malli lähtee liikkeelle äärimmäisestä yksinkertaisuudesta. Minuus ja tajunta ei ole tällaista, vaan edellyttää pohjalle jotain monimutkaisempia rakenteita.

Kaikkein yksinkertaisin ja loogisin lähtökohta on siis se, ettei "aluksi" ole olemassa - yhtään - mitään.

Tästä seuraa seuraavanlainen ongelma; jos ei kerran ole ollut olemassa yhtään mitään, miten olemassaolo voi yleensäkään syntyä?

Ihmisen ajattelu yleensä tukkiutuu tällaisessa kohdassa. Jos ihmistä pyydetään ajattelemaan "ei mitään" hän yleensä kuvittelee äärettömän ison pimeän tilan. Mutta kuten todetaan, tässäkin ajatuksessa on liikaa atribuutteja. Siinä on piemää, ja siinä on tilaa. Olemattomuus ei sisällä tietenkään mitään tällaisia elementtejä.

Olemassaolon vastakohta on olemassaolemattomuus. Mutta voiko nämä kaksi asiaa esiintyä paradoksaalisesti samaan aikaan - itse asiassa - voiko kyseessä olla yhden substanssin balanssi, jonka toisessa vaakakupissa on olemattomuus ja toisessa oleva. Ja havaitsemamme todellisuus, meidät mukaan lukien, muodostuu tästä kosmisesta tasapainottelusta.

Vierailija
leoric
Itse asiassa, tämä ei periaatteessa yksinkertaista eikä selitä asioita lainkaan. Mistä sinä olet sitten tullut? Mistä ajatuksesi syntyvät?

Mistä se hirmuinen tietomäärä on tullut, joka on rajoittamattomasti käsilläsi? Sisäisen maailmasi (eli tämän havaittavan maailmankaikkeuden) pyörittämiseen tarvitaan paljon enemmän energiaa, mitä voitaisiin kuvitella.


Ei sitä tietomäärää ole rajattomasti käsissäsi, sitä on vain sen verran kuin voit sisäistää. Muuta tietoa ei ole, vain illuusio siitä siinä muodossa kuin kuvittelet tälläisen tietomäärän olevan. Sinähän siis vain luot kuvan että tälläinen tietomäärä on olemassa, sitä ei ole kokonaisuudessaan ennen kuin sisäistät sen, siis Minäsi luodessa sen tietosisällön pala palalta. Onhan tässä mallissa silloin järjettömästi vähemmän muuttujia, vai voitko muka sisäistää kaiken tiedon jota ns. maailmankaikkeus sisältää?
Onko englannin kieltä esim. olemassa ennen kuin opit se? Voihan olla että kuvittelet luomiesi hahmojen puhuvan vierasta kieltä, vaikka kaikki on pelkkää siansaksaa. Vasta kun opiskelet kielen, luot sen rakenteet.

leoric

Yksinkertaisin malli lähtee liikkeelle äärimmäisestä yksinkertaisuudesta. Minuus ja tajunta ei ole tällaista, vaan edellyttää pohjalle jotain monimutkaisempia rakenteita.

Hmmm. minuus ja tietoinen kokija ei siis fysikaalisissa maailmankaikkeuden malleissa sisällä monimutkaisempaa rakennetta kuin fysiikan mallit? Miksiköhän sitten yleensä tarvitaan tietoista kokijaa, miksei maailma ole vain kokematon fysikalinen automaatti, se olisi paljon yksinkertaisempaa. Hiukkaset siis liikkuisivat voimien välittäminä ja kukaan ei tiedostaisi mitään. Itse tiedän vain kokijan, Minän. Mistään muusta kuin tästä kokijasta en ole yhtä varma. Aisti-informaatio voi olla illuusio, mutta sen tiedän että olen kokijana aivan varmasti olemassa, eli Minä on olemassa. Joko olen tässä yksin ja te olette harhaa, tai sitten tekin olette kokijoita, jotka eivät voi olla ihan varmoja munusta kokijana. Tekin voitte siis päätellä että vain sinä, siis Minä olen olemassa ja Ulmas kirjoituksineen on luomaani illuusiota.

Vierailija
de Selby
Juhuuu! Se olin siis minä kuka keksi suhteellisuusteorian!


Keksitkö? Onko sitä olemassa, eli ymmärrätkö sen täysin? Voi olla että olet keksinyt osan rakennelmasta jota kutsutaan luomassasi todellisuudessa suhteellisuusteoriaksi, tai ehkä sitä ei vielä ole olemassa, koska et kokijana ole sitä vielä sisäistänyt eli oppinut tai siis luonut valmiiksi.

Vierailija
sapetix
Mistä Minä tulee ruumiiseen? Mihin Minä menee kuollessa?
Minä=sinä=tietoisuus=ykseys?

Tai sitten kuvittelet vain sen ruumiin. On vain tietoinen Minä, siis tietoisuus tai pyhemmin Henki. Tämä Minä kokee asioita luomalla niitä kuvittelemalla. Ei päässään tai mielessään, siten kuin ne liittyvät aivoihin tai fysikaaliseen, jotka siis ovat vain tietoisen Minä Hengen luoma illuusio kaiken muun olevaisen kanssa.

Mihin Minä sitten menee kuollessaan? Kuoleeko se yleensäkään vai onko Minä ikuinen ja kuolema on vain yksi kuviteltujen muiden ominaisuus? Tai kuvitteleeko Minä jossain vaiheessa oman illuusioidun ruumiinsa kuoleman ja sen jälkeen kuolemanjälkeisen elämän, jos siis Minä on vaikka ikuinen?

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Ulmas
Aisti-informaatio voi olla illuusio, mutta sen tiedän että olen kokijana aivan varmasti olemassa, eli Minä on olemassa.



Ei. Sinä et ole olemassa. Tietoisuus on olemassa.
Paljas tietoisuus on vapaa jopa "minuudesta".

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija

Ehkä kokija eli Minä on ikuinen ja sen luomilla illuusioilla ei ole mitään taustarakennetta tai rajaa. Kokija vain on ja se kokee. Jos kokija asettaa itse illuusionsa rajat, eli se turvautuu kokonaan uuden luonnin sijaan yleensä jo kokemaansa ja luomaansa, eli arkkittyyppeihin. Symbolismissa se palaa aina uudelleen ja uudelleen vanhojen kuvitelmiensa turvallisiin muunnelmiin. Liiallinen uusi kuvittelu pelottaa jos on kangistunut kaavoihinsa. On turvallisempaa kuvitella järjestynyt todellisuus kuin yht'äkkiä murtaa muurit johonkin aivan uuteen, joka kumoaa vanhat illuusiot.

Vierailija
derz
Ulmas
Aisti-informaatio voi olla illuusio, mutta sen tiedän että olen kokijana aivan varmasti olemassa, eli Minä on olemassa.



Ei. Sinä et ole olemassa. Tietoisuus on olemassa.
Paljas tietoisuus on vapaa jopa "minuudesta".

Onko? Ei ole kokemusta. On kokemusta ainoastaan Minuudesta. Paljas tietoisuus on yhtä epävarmaa kuin ulkoinen maailma. Olen ajatteleva, tiedostava, kokeva Minä, mistään muusta en ole varma.

Vierailija
ronko7eus
Voi helvata... kuvittelenko mä vaan että olen kännissä...?

Minän keino vähentää kuvitellun informaation määrää tai laatua. Siis jonkinlainen breikki.

Vierailija

Jos minä luon todellisuutta, niin miksi minulle on tapahtunut todella surullisia asioita tai pahoja epäonnistumisia? Miksi joka lauantai luon todellisuutta, missä en saa 7 oikein lotossa?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat