Somapsykoottinen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nykyäänhän on kovin muodikasta nimetä kaikki mahdolliset kehon sairaudet psykosomaattisiksi. Oli sinulla mikä hyvänsä sairaus, niin sehän onkin vain ulkoinen ilmentymä mielesi häiriöille!

Olin vuosia sitten luennolla jolla joku mies, muistaakseni varsinaisesti unitutkija, selvitti että rintasyöpä juontuu erilaisista psyykkisistä ongelmista, ja vielä niin että vasemman rinnan syöpä johtuu eri asiasta kuin oikean rinnan syöpä. En enää muista mistä ongelmista kunkin rinnan kohdalla oli kyse, mutta hivenen erikoiselta se vaikutti.

Jossain määrin inhoan psykosomatisointijuttuja sen vuoksi että niistä tulee sellainen fiilis ikäänkuin potilas syyllistettäisiin tyystin sairauksistaan. Mitäs olit niin stressaantunut, nyt se suoli sitten puhkesi vallan. Miksi surit niin pitkään kuollutta omaistasi, ei ihme että kasvain se senkuin kasvoi vain!

Hyi.

Mutta nyt minua kiinnostaisi tietää että miten on nykyään laita sen että kehon sairaudet vaikuttaisivatkin mieleen. Tämä juolahti mieleeni kun viime yönä sain ensialkuun jonkinlaisen ahdistuskohtauksen ja loppuyön heräilin vähän välistä, ja kaikki tämä vain sen vuoksi että olin syönyt taas kerran uunilohta joka aiheuttaa minulle aina pahoinvointia, suoliston kurlutusta ja sydämen tykytystä. Toisin sanoen en pysty jostain syystä sulattamaan kuumennettua kalarasvaa. (Koska lohi on vain niin pirun herkullista, niin väkisin silti ajoittain sitä syön.)

Minulla ei tällä hetkellä ole mitään valtavia traumoja tai tragedioita meneillään, joten nakkaan pitkät moiselle selitykselle että saan näitä ruoansulatusongelmia psyykkisten syiden vuoksi. Mutta toisinpäin menee aivan taatusti. Tuleehan siitä psyykkinen ongelma (kututus) kun ei saa nukuttua kun ei ruoka sula!

Ennenvanhaan muistelisin että jos ihminen näki painajaisunia, ensimmäinen arvelu oli että oli tullut syötyä jotain sopimatonta. Kuka enää muistaa lainkaan tuollaista järkevää ja maanläheistä selitystä, vai hyökkäävätkö kaikki painajaisia nähtyään kaivelemaan itsestään esille jotain kammottavaa salattua muistoa ja traumaa?

En nyt sitä väitä että ei mikään voi olla psykosomaattista, eli ei tarvitse mennä äärimmäisyydestä toiseen. Mutta sitä ihmettelen että onko marssijärjestyksellä keho > mieli enää minkäänlaista merkitystä nykyajassa? Kuvitellaanko että mieli on niin mahtava installaatio että ainoastaan mielestä kehoon päin voi olla informaatioliikennettä niin että mieli AINA hermostuttaa kehon, eikä koskaan vahingossakaan toisin päin?

Kommentit (13)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Uskoisin että psykosomaattinen oireilu voi olla ainakin välillistä. Psykologiset syyt, kiireet, huolet jne nostavat stressitasoa. Siinä missä satunnainen stressi on hyvästä, jatkuva stressi riuduttaa kehoa ja heikentää immuunipuolustusta, ja häiritsee monien asioiden tasapainoa.

Kummitätini oli allerginen kaikelle, ja kuoli lopulta rintasyöpään. Hän oli myös neuroottinen uraohjus joka murehti kaikesta jatkuvasti. Näkisin jonkinlaisen yhteyden näiden kahden välilä. Hän ei koskaan antanut itselleen rauhaa. Kun hän lopulta päätyi eläkkeelle, hän koki elämänsä turhaksi ja antoi periksi.

... olin syönyt taas kerran uunilohta joka aiheuttaa minulle aina pahoinvointia, suoliston kurlutusta ja sydämen tykytystä. Toisin sanoen en pysty jostain syystä sulattamaan kuumennettua kalarasvaa

Ilmeneekö tämä tosiaankin pelkän lohen kanssa, vaiko myös muiden rasvojen kanssa?

Vierailija

Keho ja mieli ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa. Mikä tahansa asia tai tapahtuma vaikuttaa väistämättä molempiin.

Vierailija
Qadesha
En nyt sitä väitä että ei mikään voi olla psykosomaattista, eli ei tarvitse mennä äärimmäisyydestä toiseen. Mutta sitä ihmettelen että onko marssijärjestyksellä keho > mieli enää minkäänlaista merkitystä nykyajassa? Kuvitellaanko että mieli on niin mahtava installaatio että ainoastaan mielestä kehoon päin voi olla informaatioliikennettä niin että mieli AINA hermostuttaa kehon, eikä koskaan vahingossakaan toisin päin?



Ei, näin ei kuvitella. Mistä olet saanut tällaista päähäsi? Totta kai kehon sairaudet vaikuttavat mieleen, mutta myös toisinpäin.

Vierailija

Kyllähän suurin osa sairauksista vaikuttaa juuri kehosta mieleen, jos tällaista vastakkainasettelua halutaan tehdä.

Tuosta Qadeshan avauksesta paistaa pienehkö uskominen siihen, että mieli olisi jotenkin kehosta erillään oleva entiteetti. Oletettavasti kuitenkin arvelen väärin.

Järkevämpää olisi korvata mieli aivoilla, jolloin tuollaista dualistista ongelmaa ei tule. Aivot ovat elin muiden elinten joukossa ja kaikilla elimillä on omat vaikutussuhteet toisiinsa. Esm. kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta vaikuttaa kummasti moneen eri paikkaan ja hyvin tehokkaasti henkilön käytökseen johtuen muutoksista aivotoiminnassa.

Varpaankynnellä taasen ei ole niin suurta vaikutusta esm. sydämen toimintaan tai toisinpäin.

Sinänsä mieli ei vaikuta kehon osiin, aivojen kemiallinen tasapaino ja hormonituotanto sekä hermoimpulssit taas vaikuttavat.

Vierailija
PeterH

... olin syönyt taas kerran uunilohta joka aiheuttaa minulle aina pahoinvointia, suoliston kurlutusta ja sydämen tykytystä. Toisin sanoen en pysty jostain syystä sulattamaan kuumennettua kalarasvaa

Ilmeneekö tämä tosiaankin pelkän lohen kanssa, vaiko myös muiden rasvojen kanssa?



Vuosien varrella kokemani mukaan Norjan merilohen ja kirjolohen rasva silloin kun kala on valmistettu uunissa aiheuttaa minulle erittäin suurella todennäköisyydellä jälkikäteen ongelmia - tämä on pahentunut vuosien varrella. Muiden kalojen kanssa on ollut satunnaista oireilua ja koska nämä ovat olleet milloin mihinkin öljyyn säilöttyä tonnikalaa tai sardiinia, on vaikea sanoa onko ongelma kalassa vai sen säilöntäöljyssä.

Rasvainen makkara on aiheuttanut rintapistoa ainakin kerran, 90-luvulla. Viime jouluna ahdoin kinkkua ja joulutorttuja (>voitaikina) ja tällöin sain seuraavana päivänä niin pahan ruoansulatushäiriön että luulin jo päätyväni sairaalaan. Karmea kipu ja turvotus muutaman tunnin ajan, mutta se sitten hellitti eikä palannut (kun välttelin niitä torttuja, en kuitenkaan kinkkua).

Eli joo, vähän joka rasvan/öljyn kanssa olen havainnut ongelmia, paitsi en kylmäpuristetun kookos- tai oliiviöljyn, ainakaan muistaakseni tai tietääkseni.

Äidilläni on ymmärtääkseni jokin sappivaiva, en ymmärrä mikä niistä, joten liekö sitten samaa kamaa itsellänikin.

Vierailija
McRoot
Kyllähän suurin osa sairauksista vaikuttaa juuri kehosta mieleen, jos tällaista vastakkainasettelua halutaan tehdä.

Tuosta Qadeshan avauksesta paistaa pienehkö uskominen siihen, että mieli olisi jotenkin kehosta erillään oleva entiteetti. Oletettavasti kuitenkin arvelen väärin.

Järkevämpää olisi korvata mieli aivoilla, jolloin tuollaista dualistista ongelmaa ei tule. Aivot ovat elin muiden elinten joukossa ja kaikilla elimillä on omat vaikutussuhteet toisiinsa. Esm. kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta vaikuttaa kummasti moneen eri paikkaan ja hyvin tehokkaasti henkilön käytökseen johtuen muutoksista aivotoiminnassa.

Varpaankynnellä taasen ei ole niin suurta vaikutusta esm. sydämen toimintaan tai toisinpäin.

Sinänsä mieli ei vaikuta kehon osiin, aivojen kemiallinen tasapaino ja hormonituotanto sekä hermoimpulssit taas vaikuttavat.




Minun on kamalan vaikea määritellä missä kohdin janaa nökötän kun tulee tästä erillisyydestä ja dualistisuudesta kyse. Toisaalta minulla on oma uskoni/katsomukseni jossa katson että keho on tietoisuuden väliaikainen käyttöväline ja näitä välineitä on useampia, mutta toisaalta minua on jo vuosia inhottanut sellaiset väitteet jossa kaikki mahdollinen johdetaan mielestä (ja keho on vain sekundäärinen juttu) ja täten ihmisestä yritetään ikäänkuin syyllistämällä tehdä yli-ihminen jonka pitäisi kyetä tuosta noin vaan ratkaisemaan kaikki fyysiset sairautensa pelkällä "mielenmuutoksella", tahtoo siis sanoa asenteen + toimintatapojen muutoksella. - Toivottavasti tämä ristiriitainen suhtautumiseni ei ole liian vaikeasti esitetty ja täten mahdoton ymmärtää...

Tuon tuostakin putkahtelee esiin kaikenlaisia tyyppejä oppeineen, joiden pääsanoma on että kunhan vain teet tämän, tuon, sen niin johan on elämäsi yhtä ruusuilla tanssimista sen jälkeen. Aivan varmasti on asioita jotka vaikuttavat elämänlaatuun parantavasti ja kohottavasti, mutta inhottaa että ihmisiä huijataan jollain patenttiratkaisulla joka mukamas vaikuttaa kaikkeen.

Yksi ärsyttävimmistä, jota en siis todellakaan kiistä olemattomiin, en vain halua että sen merkitystä ylikorostetaankaan, on tämä psykosomaattisuusjuttu. Voi tietysti olla että tietynlainen New Age -taustani on vaikuttanut siihen että olen saanut keskivertoa suuremman annoksen sellaista "kuule, kaikki ympärilläsi on projektiota omasta itsestäsi" -tyyppistä kamaa... Karmat, reinkarnaatiot ja sen sellaiset iskevät jo vastasyntyneelle karmean syntitaakan niskaan, niin että jos tämä lapsiraiska syntyy vaikka ilman jalkoja, niin sekin on fyysiselle tasolle projisoitunut ilmaus hänen sisäisestä tilanteestaan (eli siitä millainen hän oli edellisessä elämässä).

Miten vain, mutta joskus tuntuisi huojentavalta että sitä "jokainen on oman onnensa seppä" -tyyppistä hölinää olisi vähän vähemmän. Ehkä sen takia olen tällä Tiede-palstalla kupeksimassa, että saa mukavasti sellaista vähän materialistisempaa näkökulmaa asioihin, niin ettei tunnu että kaikki on aina "omaa syytä" tapahtui mitä tahansa.

Jokatapauksessa länsimaissakin vaikuttaisi olevan pitkät kehoa halveksuvat perinteet, joiden viimeisin kukkanen on se että keho on ok vain jos se on täydellinen, ja sitä ollakseen ihmisen pitäisi käyttää 24/7 ajastaan kehonsa tuunaamiseen ja puunaamiseen. Jos ei näin tee, on rappiolla.

Jos sairastelee jatkuvasti, tekee jotain väärin. Tämä ajatus kuitenkin on täysin idioottimainen, sillä eihän esim. 1. tyypin diabeetikkoa voi rutata seinää vasten toitottaen että sun syys että olet sairas...?

Vierailija
Qadesha

Jos sairastelee jatkuvasti, tekee jotain väärin. Tämä ajatus kuitenkin on täysin idioottimainen, sillä eihän esim. 1. tyypin diabeetikkoa voi rutata seinää vasten toitottaen että sun syys että olet sairas...?



Olen täysin samaa mieltä. Ja kuten viittasit new age uskomuksiin, toivoisin ettei yksikään lääkäri lähde kertomaan lapselle tai vanhemmille sairauden johtuvan edellisissä elämissä tapahtuneista pahoista teoista. Moni vanhempi syyllistää muutenkin itseään lapselle tapahtuneista pahoista asioista ja sairauksista vaikka mitään syytä siihen ei olisi.

Tietysti siinä tapauksessa jos äiti on tahallisesti aiheuttanut lapselleen synnynnäisen vian esm. käyttämällä raskausaikana sikiölle vaarallisia aineita, voidaan aivan aiheellisesti syyllistää vanhempia. Tämähän taas ei itseasiassa aiheeseen kyllä liity mutta tulipahan mieleen.

Miten vain, mutta joskus tuntuisi huojentavalta että sitä "jokainen on oman onnensa seppä" -tyyppistä hölinää olisi vähän vähemmän. Ehkä sen takia olen tällä Tiede-palstalla kupeksimassa, että saa mukavasti sellaista vähän materialistisempaa näkökulmaa asioihin, niin ettei tunnu että kaikki on aina "omaa syytä" tapahtui mitä tahansa.



Itse en pidä henkilöistä jotka näiden oppien sisäistämisen jälkeen syyllistävät masentuneita siitä, että he ovat laiskoja tai saamattomia. Jos vaikeasti masentuneen ihmisen on mahdotonta edes nousta sängystä tai pestä hampaita eikä töihin meneminen ole millään tavalla mahdollista, en ymmärrä miten kukaan pystyy sanomaan hänelle tämän johtuvan vain siitä, kun hän ei jaksa/viitsi/halua ja kun nyt vaan nouset siitä ylös ja rupeat ajattelemaan positiivisesti, kaikki muuttuu hienoksi.

Ylläoleva sillä varauksella, että henkilö on oikeasti masentunut, ei vain sellaiseksi jostain syystä tekeytyvä (tätä olen tainnut käsitellä jossain muussa ketjussa).

Jostain syystä monella ihmisellä on sellainen käsitys, että psyykkiset sairaudet tarkoittavat sitä, että henkilö haluaa olla sellainen, kuin hän sairautensa seurauksena on. Tähän sitten aletaan tarjoamaan ratkaisuksi jumalaa, partiota, luonnonlääkkeitä, yms. touhuja joilla ei sairautta saada hallintaan tai parannettua.

Jokainen psyykkinen sairaus johtuu fysiologiasta. Sen sijaan että psykiatriaa, psykologiaa ja neurologiaa mystifioidaan, tulisi siitä tehdä enemmän kansantajuisempaa, jolloin aiheen ympäriltä saadaan humpuuki kitkettyä pois.

Voitaisiin esm. selittää suoraan, että tämä psyykkinen sairaus aiheuttaa sen, että potilaalla on toimintakyvyssään vajaus (tai muutos) ja se johtuu tietystä fysiologisesta muutoksesta.

Aivan kuten nilkkansa murtuneella on nilkan toimintakyvyssä vajaus joka johtuu luun murtumasta ja sen aiheuttamasta turvotuksesta. Ei siis siitä, ettei potilas halua liikuttaa jalkaansa samalla tavalla kuin muut.

Vierailija

Heh, juu, ei tässä maassa varmaankaan lääkäreiden pakeilla sentään vielä edellisiä elämiä pöytään heitetä...!

Ehkä liialliseen narinaan omalla kohdallani taipuvaisena tuntuu vain siltä kuin olisi tullut pikkaisen liikaa vastaan sellaisia ihmisiä joiden pääajatus tuntuu olevan että sairas haluaa itse olla sairas. Näille psyykestä kehoon -linja onkin sitten kaikki kaikessa, eikä juolahda mieleen että aivan yhtälailla se menee toiseenkin suuntaan. Voi masentaa itsemurhan partaalle kärsiä yhdestä ja samasta sairaudesta päivästä toiseen, vailla minkäänlaista toivoa siitä että joskus koittavat paremmat ajat. Ja olen kohdannut ihmisiä joille on ihan suoraan epäilty että heidän melko harvinainen sairautensa oireineen on suoraan psyykestä peräisin, jos ei nyt sentään kuviteltu, niin kuitenkin jotain mikä on poikinut asenteesta tai tunteista tietyn asian suhteen. Ehkä sellaiset lääkärit jotka eivät tiedä mitä tekisivät, kun ei lääkkeidenkään määrääminen tunnu auttavan, paiskaa pöytään psyykkisen puolen ja jättää potilaan sitten pärjäilemään sen kanssa miten parhaiten taitaa.

Caroline Myssin kirjoissa on ollut mielestäni positiivinen perusajatus siitä että huolimatta sairaudestaan ihminen voi olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä ja itseensä. Eli ei vaadita että sairauden pitää kadota ja ihmisen olla täydellinen, vaan opitaan elämän asian kanssa. Joskus ei muutakaan mahda.

Valittaakin pitää saada mielestäni, kohtuullisessa määrin. Mutta en kuitenkaan jaksa uskoa että kauhean moni ihminen olisi niin lääpällään sairaana olemiseen ettei muka "suostuisi" parantumaan, jos mahdollisuus sellaiseen on olemassa. Ymmärrän kyllä että jos on sairautensa vuoksi jo oikein väsynyt, katkera ja masentunut, voinee varmaan olla aika tympeää kokeilla enää yhtään mitään. Sen vuoksi patenttiratkaisuista toitottavat tyypit kannattaakin kiertää kaukaa, jos voimavaroja loputtomiin pettymyksiin ei enää ole.

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
Qadesha
Eli joo, vähän joka rasvan/öljyn kanssa olen havainnut ongelmia, paitsi en kylmäpuristetun kookos- tai oliiviöljyn, ainakaan muistaakseni tai tietääkseni.

Äidilläni on ymmärtääkseni jokin sappivaiva, en ymmärrä mikä niistä, joten liekö sitten samaa kamaa itsellänikin.


Meinasinkin juuri sanoa että tuo kuulostaa kovasti sappivaivalta. Aina kun syöt enemmän rasvaa, sappirakkosi joutuu koville. Sapen valmistamiseen tarvitaan (ironisesti) kolesterolia, mutta jos olet siirtynyt ketogeeniselle ruokavaliolle, luulisi ettei kolesterolista ole ruuassasi pulaa? Paljonko syöt kananmunia?

Nopean avun ongelmaan saat ostamalla Donsbach Enzymer -ruuansulatustabuja, koska niissä on mm. sappiuutetta. Semmoinen rasvaisen lohiaterian yhteydessä helpottaa. Kannattaa kuitenkin käydä lääkärillä asian kanssa.

Vierailija
PeterH
Qadesha
Eli joo, vähän joka rasvan/öljyn kanssa olen havainnut ongelmia, paitsi en kylmäpuristetun kookos- tai oliiviöljyn, ainakaan muistaakseni tai tietääkseni.

Äidilläni on ymmärtääkseni jokin sappivaiva, en ymmärrä mikä niistä, joten liekö sitten samaa kamaa itsellänikin.


Meinasinkin juuri sanoa että tuo kuulostaa kovasti sappivaivalta. Aina kun syöt enemmän rasvaa, sappirakkosi joutuu koville. Sapen valmistamiseen tarvitaan (ironisesti) kolesterolia, mutta jos olet siirtynyt ketogeeniselle ruokavaliolle, luulisi ettei kolesterolista ole ruuassasi pulaa? Paljonko syöt kananmunia?

Nopean avun ongelmaan saat ostamalla Donsbach Enzymer -ruuansulatustabuja, koska niissä on mm. sappiuutetta. Semmoinen rasvaisen lohiaterian yhteydessä helpottaa. Kannattaa kuitenkin käydä lääkärillä asian kanssa.




Tjaa, minullahan on jotain entsyymejä paketissa, mutta ne on käsittääkseni tarkoitettu nimenomaan hiilareiden ja proteiinien sulatusavuksi, joten ovat sitten jääneet ja unohtuneet vallan käytöstäni. Munia tulee syötyä aika harvoin, vaikka nehän olisivat tähän VHH-ruokavalioon tietenkin ihan ässiä.

Varsinaisesti en hae ketogeenistä dieettiä, eli pyrin pysyttelemään balttiarallaa max 100 g hiilareita per vrk -tyyppisessä hyväkarppauksessa, toki niin että hiilarit tulisivat mahd. terveellisistä elintarvikkeista.

Lohi on kyllä niin helvetin hyvää että täytyy mietiskellä tuota sappiapua ihan vaikka vain sen takia. Harmittavan usein olen vain aika PA aina kun pitäisi funtsia että miten saisi ruokavalionsa oikein terveelliselle tasolle. Mutta tässä lähiaikoina yritän saada raha-asioita kuntoon, niin jos sitten saisi tätä syömäpuoltakin pikkuhiljaa!

(Päivittäin tulee syötyä jotain lihaa, aika usein broileria, sikanautaa, toisinaan jopa kylkeä tai grillikylkeä.)

Vierailija

Noista entsyymeistä.

Minulla on Colonic Plus -entsyymiä, mutta olin jostain syystä saanut päähäni että se hajoittaisi vain hiilareita ja proteiineja, ja nyt kun olen ollut VHH-dieetillä en ole sitä sitten käyttänyt.

Oli kuitenkin kolmatta päivää shaisse olo, taas ummetusta vaikka eilenkin nakkasin leseitä ja pellavaa turpaan, ja rintaan pisti jo toista päivää - taisi alkaa sen vuoksi että söin eilen munuaisia. Eihän tätä turvotusta ja pahaa oloa enää jaksanut, joten kokeeksi otin tuota Colonic Plussaa (tyhjään vatsaan, ei ehkä hyvä homma) ja katso: turvotus alkoi melkein heti hellittää, pisto katosi ja tuntuu kuin pystyisi hengittämäänkin paremmin (kun ei pötsi enää pursua zeppeliinityyliin minne sattuu...?)

Vaikkei tuossa tuotteessa näemmä sappiuutetta olekaan, siitäkin oli jo hyötyä. Liekö sitten entsyymienpuutteessa pitkälti syy ruoansulatushäiriöihini, tai ainakin niiden lisääminen helpottaa oloa.

Vierailija

Tulehtunut viisaudenhammas voi kuulemma aiheuttaa apaattisuutta joka sitten voi pahimmassa tapauksessa eskaloitua itsemurha ajatuksiin. Suu on pääasia.

Uusimmat

Suosituimmat