Ilves

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näin tänään ensimmäisen ilveksen. Siis luonnossa. Ylitti vähäliikenteisen sivutien pohjoisella Pirkanmaalla. Pysähdyin, otin pari kuvaa jäljistä, joissa näkyi pitkien kynsien painumat. Nuoskainen lumi oli osittain kantanut, välistä upottanut. Olen toki nähnyt jälkiä jo useina vuosina. Mutta olen ollut siinä uskossa, että arka eläin pysyttelee näkymättömissä. Pari viikkoa sitten muutaman sadan metrin päässä talostamme oli niin jäniksen, kuin myös ilveksen tuoreet jäljet hangella. Oli ilmeisesti saanut päivän aterian.
Suomen ilveskanta näyttää olevan n. 900 yksilöä.
Ihmetyttääkin se into, millä tuota mielestäni metsiemme
kauneinta eläintä metsästetään. Mikähän siinäkin on perusteena?

Sivut

Kommentit (89)

Vierailija

Umpihulluus, sanon minä.

Nyt kun kanit (vai kaniinit? en tiedä mikä näiden kahden välinen ero on, tai onko sitä?) kuuluvat olevan riesana etelä-Suomessa, olisikin syytä saada jollain keinolla ilveksiä alueelle noita pupujusseja pois napsimaan.

Vierailija
Qadesha
Umpihulluus, sanon minä.

Nyt kun kanit (vai kaniinit? en tiedä mikä näiden kahden välinen ero on, tai onko sitä?) kuuluvat olevan riesana etelä-Suomessa, olisikin syytä saada jollain keinolla ilveksiä alueelle noita pupujusseja pois napsimaan.


Niinpä. Ilveshän on spesialisti jäniseläinten metsästyksessä. Harmi vain, ettei se taida ihan heti pääkaupunkiseudun puistoissa metsästää, joten kanien kanssa siitä ei ole iloa.

Suomessa metsästäjillä - tarkoitan nyt siis oikeasti innokkaita harrastajia - tuntuu olevan syvälle juurtunut viha kaikkea sellaista kohtaan, joka "kilpailee" saaliista. Eli kaikki sellainen, mikä syö jäniksiä, kanalintuja, sorsia, hirviä tai peuroja täytyy pikimiten tappaa jos mahdollista. Lapissa tähän kategoriaan kuuluvat vielä kaikki eläimet, joiden on joskus nähty syövän poroa, oli tämä valmiiksi kuollut tai sairas eli ei. Niin, ja tietysti kaikki, mistä on pienintäkään riskiä joskus olla vahinkoa ihmisille itselleen tai heidän koirilleen, etunenässä tietenkin kyyt.

Vierailija

Juu, let live. Kun eivät nämä ilveskissat edes pompi ihmisten autojen päällä ja kuseskele pirtinpieliin, ainakaan käsittääkseni...

Vierailija

Pelikaani ahmaisivat tällä kaudella koko pikku Ilveksen suuhunsa ja veivät jonnekin, en tiedä minne...

Tapparalle oli käydä kehnommin, lähes putosivat Mestikseen!

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
Mei long
Suomessa metsästäjillä - tarkoitan nyt siis oikeasti innokkaita harrastajia - tuntuu olevan syvälle juurtunut viha kaikkea sellaista kohtaan, joka "kilpailee" saaliista. Eli kaikki sellainen, mikä syö jäniksiä, kanalintuja, sorsia, hirviä tai peuroja täytyy pikimiten tappaa jos mahdollista.

Metsästäjillä on sairaalloinen intohimo ampua kaikkea liikkuvaa linja-autosta kärpäseen ja kaikkea siltä väliltä.
Joskus tuntuu, että siellä aivoissa ei metsästyshimon ja aseintoilun lisäksi muuta olekaan.

Kasvinsyöjäeläimiä ammutaan ehkä ravinnoksi ja petoeläimet kilpailijoina. Kerran eräs metsästäjä kertoi, että jokainen kunnon metsästäjä ampuu kanahaukan, jos vain hollille sattuu. Siis vaikka kanahaukka onkin rauhoitettu.

Vierailija
Ertsu
Mei long
Suomessa metsästäjillä - tarkoitan nyt siis oikeasti innokkaita harrastajia - tuntuu olevan syvälle juurtunut viha kaikkea sellaista kohtaan, joka "kilpailee" saaliista. Eli kaikki sellainen, mikä syö jäniksiä, kanalintuja, sorsia, hirviä tai peuroja täytyy pikimiten tappaa jos mahdollista.

Metsästäjillä on sairaalloinen intohimo ampua kaikkea liikkuvaa linja-autosta kärpäseen ja kaikkea siltä väliltä.
Joskus tuntuu, että siellä aivoissa ei metsästyshimon ja aseintoilun lisäksi muuta olekaan.

Kasvinsyöjäeläimiä ammutaan ehkä ravinnoksi ja petoeläimet kilpailijoina. Kerran eräs metsästäjä kertoi, että jokainen kunnon metsästäjä ampuu kanahaukan, jos vain hollille sattuu. Siis vaikka kanahaukka onkin rauhoitettu.


Tuo on kyllä ihan käsittämätöntä ja tuomittavaa käytöstä. Toisaalta en kyllä lähtisi tätä yleistämään. Kyllä enemmistö metsästäjistä - ainakin tuntemistani - on ihan asiallista porukkaa, joka metsästää kohtuuden rajoissa, eikä todellakaan ammu kaikkea mikä liikkuu. Nämä kaiken räiskijät on lähinnä niitä 12-vuotiaita kakaroita tai kakaranmielisiä, jotka ansaitsisivat saada selkäänsä.

Nykyään itselle metsällä käynnissä se ehdoton kohokohta on koiran ajolähtö. Siinä sivussa voi paistella makkaraa ja nauttia luonnosta ja jos sattuu se jänis tulille tulemaan niin voi sitä yrittää kaataakkin. Tottakai sitä jossain vaiheessa aina pitää passitamaan alkaa, jottei koira aina ihan turhaa työtä tekisi. Onhan se saalis mukava plussa ja riistaliha maukkaudessaan lyömätöntä. Kovin vähän sitä on vain viime vuosina tullut.

Kanahaukka ja piekana on tullut pari kertaa nähtyä ja maakotkakin kerran. Pöllöjäkin aina silloin tällöin. Näissä kohtaamisissa eniten harmittaa se ettei ole kameraa mukana.

Mutta itse asiaan. Taitaa tuo ilveksen metsästys olla myös näitä "eliitin" perinteitä. Eli aina on isot herrat metsästäneet "eksoottisempaa" riistaa ja halutaan sitä perinnettä jatkaa. Onhan se aika pienen porukan hommaa Suomessa, jos vajaa sata vuodessa kaadetaan. Onneksi se kanta on kuitenkin sen verran vahva, ettei ilvestä ainakaan vielä sukupuutto uhkaa.

Ilveksen näkeminen luonnossa on omalla toivelistalla, joten onnea vain niille, jotka sen on onnistunut korvessa bongaamaan. Taitaa kuitenkin olla vähintään yhtä tuuri peliä kuin karhunkin bongaaminen. Sen verran arka se on ihmistä kohtaan. Mutta onpa tuota susikin jo nähty, joten toivossa on hyvä elää.

Vierailija
wsw
Näin tänään ensimmäisen ilveksen. Siis luonnossa. Ylitti vähäliikenteisen sivutien pohjoisella Pirkanmaalla. Pysähdyin, otin pari kuvaa jäljistä, joissa näkyi pitkien kynsien painumat. Nuoskainen lumi oli osittain kantanut, välistä upottanut. Olen toki nähnyt jälkiä jo useina vuosina. Mutta olen ollut siinä uskossa, että arka eläin pysyttelee näkymättömissä. Pari viikkoa sitten muutaman sadan metrin päässä talostamme oli niin jäniksen, kuin myös ilveksen tuoreet jäljet hangella. Oli ilmeisesti saanut päivän aterian.
Suomen ilveskanta näyttää olevan n. 900 yksilöä.
Ihmetyttääkin se into, millä tuota mielestäni metsiemme
kauneinta eläintä metsästetään. Mikähän siinäkin on perusteena?




Lienetkö tosissasi, todella outoa jos näit kynsien jäljet, ilveksen jäljissä ei niitä ole.

Vierailija
Ertsu

Metsästäjillä on sairaalloinen intohimo ampua kaikkea liikkuvaa linja-autosta kärpäseen ja kaikkea siltä väliltä.
Joskus tuntuu, että siellä aivoissa ei metsästyshimon ja aseintoilun lisäksi muuta olekaan.

Kasvinsyöjäeläimiä ammutaan ehkä ravinnoksi ja petoeläimet kilpailijoina. Kerran eräs metsästäjä kertoi, että jokainen kunnon metsästäjä ampuu kanahaukan, jos vain hollille sattuu. Siis vaikka kanahaukka onkin rauhoitettu.


Tähän metsästysintoilijakategoriaan kuuluva isänikin on kertaalleen minulle selostanut, miten korppi on "paha peto" joka pitää etenkin Lapissa ampua heti kun näkee, koska se syö poronvasoilta silmät (!). Vanhemmiten mies on ilmeisesti vähän pehmennyt, koska ei enää halua ampua omasta mielestään nättejä eläimiä (eli valkohäntäpeuroja).
Tenojoella kuulemma Norjan puolen asukkaan ryntäävät heti hakemaan asetta kun kuulevat, että joella on nähty hylkeitä.

Vierailija
Minerva

Lienetkö tosissasi, todella outoa jos näit kynsien jäljet, ilveksen jäljissä ei niitä ole.

Kylläpä oli kynsien jäljet. Aluksi en ollut varma oliko kyseessä peura, susi vai ilves, matkaa oli toista sataa metriä, eikä eläin kauan tiellä viipynyt. Mutta jäljistä osa oli ojan yli loikan jälkeen aivan hangen pinnassa. Näissä pintajäljissä ei enää näkynyt kynnen jälkiä, ainoastaan niissä jotka olivat painuneet syvempään. Peura ja susi olisivat uponneet lumeen.
Tässä vielä eräs lainaus:

Suurpetojen jäljet: Ilves
Ilveksen jäljet ovat tyypilliset kissaeläimen jäljet. Ilveksellä on neljä varvasta, jotka näkyvät jäljessä. Ilveksen varvasanturat näyttävät pieniltä ja pyöreiltä, toisinaan jopa pitkulaisilta sormenpäiltä. Liikkuessaan ilves pitää terävät kyntensä tassun sisään vedettyinä poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

Lumessa ilveksen tassunjälki on ulkoreunaltaan hieman epämääräisen näköinen polkuanturoiden tuuhean karvoituksen johdosta. Tämän takia ilveksen jälki lumessa näyttää suurelta, se on 7-12 cm pitkä mitattuna jäljen ulkoreunojen mukaan. Sen sijaan varvasanturoiden mukaan mitattuna ilveksen jäljen pituus on 7-9 cm.

Ilveksellä on kissaeläinten tapaan hyvin liikkuvat varpaat. Mikäli ilves ojentaa varpaansa kunnolla tulee jäljestä tavallista leveämpi. Tämän vuoksi ilveksen jäljistä eläimen koon ennustaminen saattaa johtaa harhaan.

Kovalla hankilumella ilves hakee kynsillään lisätukea hangesta. Näin ilveksen jäljissä kynnen painallukset poikkeuksellisesti näkyvät ja varpaat harottavat. Jäljessä on kuitenkin havaittavissa polkuanturoiden epäsymmetria.

Tavanomaisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä. Ilves myös yleisesti ravaa, jolloin se usein laahaa jalkojaan. Tällöin jälkien välissä lumessa on kaksi yhdensuuntaista jälkiuraa ja ilves astuu etu- ja takatassun samaan jälkeen. Kiinteällä alustalla ilveksen polkuanturoiden jäljet ovat selvästi erillisinä havaittavissa. Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80-110 cm, joka on selvästi lyhyempi kuin sudella. Ravatessa ilveksen askelpituus on 130-150 cm, mutta se voi olla joskus yli puolitoista metriä.

Pehmeässä lumessa ilves astuu etu- ja takajalan samaan jälkeen. Tällöin ilveksen jälkiä voi erehtyä luulemaan suden jäljiksi, etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta. Tällöin askelvälin mittaaminen ja eläimen pidempi jäljittäminen voivat antaa viitteitä seurattavasta eläimestä. Pehmeällä lumella polkuanturoiden jälkikuvio ei aina ole näkyvissä, ja tällöin tulisi seurata jälkeä niin kauan kuin löytyy jostakin kohdin selvä tassun painallus.

Kulkiessaan ilves liikkuu suoraviivaisesti, mutta ei yhtä päämäärätietoisesti kuin susi. Ellei ilves ole siirtymässä paikasta toiseen, saattaa jälkijono hieman kaarrella. Ilves käy harvoin nuuhkimassa puita ja pensaita, sellainen käyttäytyminen viittaa useimmiten koiraan. Ilveksellä on suuri elinalue, ja se yleensä käyttää samoja kulkureittejä. Lumessa liikkuessaan ilves usein hyödyntää jäniksien ja muiden eläimien tekemiä polkuja.

Saalistaessaan ilveksen käytös kuitenkin muuttuu. Liikkuminen ei ole tällöin yhtä suoraviivaista ja toisinaan ilves pysähtyy kuuntelemaan ympäristöään. Osuessaan tuoreille jäljille ilves pyrkii kiertämään saaliin ja yllättämään sen joko väijymällä tai hiipimällä jäniksen tai valkohäntäpeuran lähelle tehden nopean yllätyshyökkäyksen. Mikäli hyökkäys epäonnistuu, ilves lähtee hyvin harvoin ajamaan saalista takaa

Jägermeister
Seuraa 
Viestejä1013
Liittynyt23.4.2008
kuningas
Minerva
Lienetkö tosissasi, todella outoa jos näit kynsien jäljet, ilveksen jäljissä ei niitä ole.



Kyllä minä ainakin näen tuossa kynsien jäljet:



Kyllä tuossa kynsien jäljet näkyy mutta onko kyseessä ilveksen jäljet? Kuvassa varpaat ovat mielestäni liikaa samassa linjassa ilvekselle.
Alla olevassa linkissä ilveksen jäljet lumessa. Jäljet ovat pyöreät ja kynnet tulevat esille, jos tarvitaan pitoa, liukkaalla tai kovalla hangella esimerkiksi.

http://www.elisanet.fi/vieno.marienberg ... veksen.jpg

Ilves on hieno eläin. Sen metsästys pitäisi ehdottomasti kieltää paitsi silloin, jos ihan tietty yksilö joko vanhuuttaan tai sairauden takia alkaa metsästämään ihmisten nurkilla. Terveet ilvekset eivät ihmisiä häiritse.
Jäniksiin ja muuhun riistaan niillä on ainakin yhtä vanha nautintaoikeus, kuin ihmiselläkin.

---

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat