Tutkijat osoittavat salamasodan myytiksi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Salamasota (Blitzkrieg) on eräs tunnetuimmista sodankäyntiin ja nimenomaan II maailmansodan alkuvaiheeseen liittyvä käsite. Siitä tuli synonymi Saksan alkumenestykselle. Viime vuosina useat tutkijat ovat kuitenkin alkaneet kyseenalaistaa käsitteen. Blitzkrieg ei heidän mielestään ollut mikään saksalainen suunnitelma. Asia vaatii Saksan asevoimien tilanteen analysoinnin vuosilta 1939-41.

Amerikkalainen eversti ja tutkija Robert Doughty on todennut mm. seuraavaa:

"German doctrinal innovation was due more to the unfavorable situation Germany faced rather than to any "revolution" in technology or concepts of warfare. Their planning the 1940 campaign did not expect a swift, easy defeat of France nor was its success solely attributable to technology, specifically tanks and airpower. Rather, the campaign had modest objectives, German strategy and tactics were extremely important, and the infantry played a critical role in its success "



Doughtyn mukaan Saksa ei siis suinkaan odottanut häikäisevän lyhyttä ja menestyksellistä sotaa Ranskaa vastaan kesällä 1940. Hänen mukaansa Saksan MENESTYKSESSÄ ONNI JA JALKAVÄKI NÄYTTELI MERKITTÄVÄÄ OSAA.

Maas-joen legendaarinen ylittäminenkään ei suinkaan sujunut läheskään niin vauhdikkaasti kuin historiankirjat väittivät.

"The crossing of the Meuse River was also very difficult and its outcome might have been different were it not for some remarkable successes by a few German forces. The movement of armored units across the river was far slower than anticipated and German commanders submitted false reports about their progress and the vulnerability of the bridgehead".



Todellisen läpimurron aikaansai aivan tavallinen saksalainen jvpataljoona lyömällä siltaa puolustaneen belgialaiskomppanian. Ja joen ylittämistä ei suinkaan johtanut saksalainen "panssarikiila" kärjessä porskuttavine vauhdikkaine vaunuineen vaan pst-yksikkö sekä tekninen henkilöstö.

Saksan kannalta Luftwaffe näytteli panssarijoukkoja huomattavasti tärkeämpää roolia hyökkäyksen menestyksessä. Mutta ei niinkään aiheuttamansa tuhon, kuin ranskalaisten kenraalien päiden sekoittamisessa. Ilmaiskut harhauttivat tahattomasti Ranskan sodanjohtoa painopisteen valinnassa.

"German air attacks also confused French commanders about the location of advancing forces and contributed to the collapse of the French 55th Division defending the Meuse. However, German airpower accounted for little of the destruction on the ground nor did its use in the 1940 campaign mark the advent of a fundamentally new way of warfare."



Doughty ottaa myös esille sellaisenkin asian, että jo Puolan sotaretken aikana havaittiin ettei saksalaisten sodankäynti sujunut alkuunkaan niin jouhevasti kuin mitä historiankirjat jälkijättöisesti ovat väittäneet. (mm. ylläviä tappioita joillakin panssariyksiköillä)

"Such confidence contrasts sharply with the German high command’s far more sober analysis of the successful 1939 attack on Poland, which generated substantial pessimism among military leaders because of the many deficiencies that it had revealed."



Doughty kiteyttää lopulta että Saksan sodanjohto itse lankesi oman propagandansa uhriksi. Sotapropaganda synnytti tämän myytin, viholliset ja Saksan sodanjohto itse alkoivat uskoa tähän.

Yet, this was soon forgotten as they fell victim to their own propaganda



http://web.mit.edu/ssp/seminars/wed_archives_98fall/doughty.htm

-----------------------

Toinen tutkija John Moisier on samaa mieltä. Kirjassaan "The Blitzkrieg Myth" hän nostaa esille kiistattomat tosiasiat mm. Saksan asevoimien suhteellisesta heikkoudesta. Vastoin yleistä luuloa Saksan panssarivoimat eivät olleen lukumäärällisesti ylivoimaisia sen paremmin laadultaan kuin määrältäänkään edes Ranskaan verrattuna. Ainoa tekijä jossa Saksalla oli etulyönti oli panssarivoimien keskittämisessä. Mutta sekään ei ollut mikään saksalainen keksintö. Asia tunnettiin Euroopassa ja myös Saksassa oltiin panssarien sijoittamisessa montaa eri mieltä. Saksalaisten onneksi Guderianin näkemys voitti.

Mosier kumoaa kirjassaan kaksi myyttiä: panssariaseen voima ja ilmapommitusten voima. Hän myös kumoaa väitteen, että Saksa tietoisesti kävi salamasotaa Puolassa ja Ranskassa. Vastoin yleistä luuloa Saksa käytti voimavaroja - aivan kuten Ranskakin - hyvin paljon linnoittatumiseen. Huomattava osa Saksan panssareista oli myös Moisierin mukaan ajastaan jäljessä (Pzkw I ja Pzkw II).

Mosier tackles two "myths" in this book: the power of armored warfare and the power of strategic air bombing. Mosier shows that, despite what we have been told, Germany did not have a clear superiority in tanks at the beginning of the war, and that the Germans did not subscribe to the "Blitzkrieg" strategy to invade Poland and France. Instead, he demonstrates how a large portion of German military funding before the war was spent on fortifications on the French frontier, much like the French did with the Maginot line (and which the French have historically been criticized for doing). Thus, German tanks were small in number (the French actually had more, despite conventional wisdom) and many were obsolete by the time the war started.



Mosier ampuu täysin alas käsityksen, että salamasota olisi ollut Saksan sotilasdoktriini. Saksalaiset eivät käyttäneet panssaroituja kärkijoukkoja aiheuttakseen paniikin vihollisessa - siis ratkaisun aikaansaamisessa. Sen sijaan he harjoittivat laajemman rintaman strategiaa hyökkäämällä eri paikoissa samaan aikaan paikallisen ylivoiman avulla.

Moisier tuo myös esille että silloin he pyrkivät läpimurtostrategiaan se ei aiheuttanut suuria tappioita viholliselle silloinkaan kun toimi onnistui (maahanlaskujoukot Belgiassa ja Hollannissa). Itseasiassa Hitler oli Saksan sodanjohdossa niitä harvoja jotka uskoivat läpimurtostrategiaan. Myöhemmin hänen takiaan tätä taktiikkaa yritettiin - huonolla menestyksellä (mm. Avaranchessa ja Ardeneilla 1944). Liittoutuneet jotka tätä taktiikkaa myös yrittivät huomasivat että saksalaiset pystyivät yleensä hyvin tukkimaan läpimurrot reserveillään jos niitä oli käytössä.

"They did not use armored spearheads to inflict panic on Allied rear areas. Instead, they used a broad-front strategy, attacking in many different places at the same time, overwhelming the defenses and making it so they couldn't react. When they did attempt the Breakthrough strategy, it never worked or caused huge casualties when it did work (like the airborne drops on Belgium and Holland). In point of fact, Hitler was one of the few Germans who believed in the Breakthrough doctrine, and he attempted to use the strategy once he took over military affairs. He tried it twice (Avaranches in France and the Battle of the Bulge in Belgium), and both times the result was a hastened German defeat. Allied generals who tried the strategy inevitably found that the Germans were able to quickly shift defenses to halt the attacks. If Hitler hadn't wasted German resources on futile offensives, the Germans could have held on a lot longer than they finally did."



"It is often opined that truth is the first casualty of war. On the contrary it would be more accurate to say that truth is the first casualty of the theories of war."
-- The Blitzkrieg Myth, John Mosier, p. 279

Sivut

Kommentit (203)

Vierailija

Tää korutont on kertomaa. Puolan "salamasodan" symboli - Pzkw I: paino 5 tn aseistuksena peräti 2 konekivääriä.

... for the invasion of Poland, but only 310 of the heavier Panzer IIIs and IVs were available. Furthermore, 350 were of Czech design—the rest were either Panzer I's or Panzer II's



Entä Ranskaan suoritettu "henkeäsalpaava panssari-isku"?

Despite its obsolescence, the Panzer I was also used in the invasion of France in May 1940. Of 2,574 tanks available for the campaign, no fewer than 523 were Panzer Is. Furthermore, there were only 627 Panzer III's and IV's



Ts. Vain 627 vaunua voitiin luokitella itseasiassa moderneiksi. Melkein yhtä paljon oli käytössä vielä näitä surkuhupaisia Pzkw I-vaunuja. Huomatkaapa muuten että Puolan sotaretkeen verrattuna Pzkw III ja Pzkw IV-vaunujen määrä kasvoi vain 300:lla.

Kuka vielä uskoo humpuukia Saksan "Sturm-joukoista"?

Vierailija

Usko salamasodan ihmeitä tekeviin vaikutuksiin levisi paitsi Hitlerin ja muiden saksalaisten päihin, myös hänen vastustajiin.

Mutta lähempi historiantutkimus osoittaa että tällaiset henkeäsalpaavat läpimurrot hyvin usein päättyivät myös jos ei fiaskoon niin kuitenkin vain tuloksettomaan nuhjaukseen.

-Rommel Afrikassa
-Patton Saarissa ja Saksassa
-Montgomery Arnhemissa
-Puna-armeija Kannaksella
-Puna-armeija itärintamalla

Useimmissa tapauksissa määrätietoinen ja taistelutahtoinen vastustaja vetäytyi, kulutti hyökkääjää. Tietyissä vaiheessa läpimurtautuja joutui ongelmiin sivustauhkien ja huolto-ongelmiensa kautta.

Moderni versio median sotahypetyksestä oli Persianlahden sodan "täsmäaseet" . (tosiasiassa liittokunnan kaikista pommeista tuskin edes 1% oli ns. täsmäpommeja).

Vierailija

Mosierin kirjasta voimme myös lukea sen, että Neuvostoliitto todellisuudessa luotti enemmän hyökkäykselliseen sodankäyntitapaan kuin Saksa. Tämä murskaa jälleen myytin saksalaisesta blitzkriegdoktriinista ja vahvistaa niitä näkemyksiä joita itse olen esittänyt Neuvostoliiton hyökkäyksellisestä luonteesta jo ennen sodan puhkeamista.

Suorastaan huvittavalla tavalla Mosier tuo esille sen, että Saksan oman "Maginot-linjan" olemassaolo tiedetään. Sen suurinta puolustuspuhujaa ei taas muisteta. Hän oli Erich von Manstein jota taas sotahistorioitsijat hypettävät blizkrieg-koulukunnan kasvatiksi. Moisier tuo myös kiusallisella tavalla esille että De Gaulle, joka mielellään on esiintynyt ranskalaisen Maginot-ajattelutavan kritiikkona, itse totesi vuonna 1925 että tuo linnoitusjärjestelmä on Ranskalle "pysyvä kansallinen välttämättömyys"

Vierailija
ralf64

Moderni versio median sotahypetyksestä oli Persianlahden sodan "täsmäaseet" . (tosiasiassa liittokunnan kaikista pommeista tuskin edes 1% oli ns. täsmäpommeja).




Täsmäaseita käytettiin kyllä hieman enemmän:

http://tietokannat.mil.fi/irak/artikkel ... avi=2&id=2

Nykyaikaisessa sodankäynnissä täsmäaseilla aiheutetaan eniten tuhoa: Persianlahden sodassa vuonna 1990-91 niillä saavutettiin 75 % aiheutetuista tuhoista. Suurista tuhoista huolimatta täsmäaseiden käyttö ei Persianlahdella ollut massamaista: alle 10 % pudotetuista pommeista oli täsmäaseita. Kosovossa vuonna 1999 niitä pudotettiin jo 30 % ja Afganistanissa vuonna 2001 jopa 60 % .

USA varautuu käyttämään Persianlahden alueella ( 2003)täsmäammuksia. Niitä käytettäneen edellistä sotaa enemmän, ja hetkittäin jopa massamaisesti, jopa tuhansia päivässä sodan alkuvaiheessa. Irakilla ei ole täsmäammuksia.




Joint - menetelmät ovat kyllä tehokkaimpia lisäyksiä nykyaikaiseen sodankäyntiin:

http://personal.inet.fi/koti/sakari.ahv ... uosot3.pdf

http://www.youtube.com/watch?v=3lxJSZQ9 ... re=related

US Air Force - How We Fight

Vierailija

Varmaankin. Oleellisinta tässä asiassa on kuitenkin se, että koko Persianlahden sodasta luotiin kuva, että siellä käydään täysin "uudenlaista" sotaa, vaikka pääasiassa koneista syydettiin tavallisia yleisesti käytössä olevia pommeja.

Mediaväen käsittämätön kritiikitön tyyli hypätä mukaan kelkaan tuo väistämättä mieleen puheet "Saksan salamasodasta". Kuvaavaa on "Tuntemattoman sotilaan" upseerien puheet "sodan teknistyvästä luonteesta" ja siitä kuinka "tässä asiassa ei ole käyminen Saksan kanssa kilpasille". Ja kuitenkin mitä tosiasiassa Saksan armeija suurimmalta osalta oli vuosina 1939-41: suhteellisen tavanmukaisilla aseilla varustettu armeija jonka tykkejä vetivät hevoset. Wehrmachtin panssarit olivat Ranskan operaatiossakin suurimmalta osalta vanhentunutta lähes säälittävää kalustoa (Pzkw I ja Pzkw II). Sen ilmavoimat kaikesta sotatieteilijöiden intoiluista huolimatta eivät pystyneet kaupunkien totaaliseen tuhoamiseen jolla "sodat olisi voitu lopettaa välittömästi".

Kaikenkaikkiaan Saksa soti tavallisilla aseilla - aivan kuten britit ja ranskalaisetkin. Neuvostoliitolla sen sijaan alkoi jo olla vuonna 1941 sellainen määrä panssareita että niillä olisi voinut olla jotain merkitystä (varsinkin jos tuo kalusto olisi ollut pääasiassa T-34/76 ja KV-1 kalustoa).

xyzzy
Seuraa 
Viestejä72
Liittynyt1.11.2007
ralf64
Mutta lähempi historiantutkimus osoittaa että tällaiset henkeäsalpaavat läpimurrot hyvin usein päättyivät myös jos ei fiaskoon niin kuitenkin vain tuloksettomaan nuhjaukseen.

-Rommel Afrikassa




No kyllä niillä panssariniskuilla myös saatiin tulosta aikaiseksi. Rommelin epäonnistuminen taas ei liittynyt salamasota paradigmaan vaan siihen annettu tehtävä oli logistisesti mahdoton.

osaltaan liittyi nopeaan etenemiseen ja osaltaan siihen että liittoutuneiden merivoimat haittasivat materiaalitoimituksia meritse italiasta Afrikkaan. Eli jos suurstrategia on persiistä niin kyllä se strategia/operatiivinen puoli sitten kärsii

Vierailija
xyzzy
ralf64
Mutta lähempi historiantutkimus osoittaa että tällaiset henkeäsalpaavat läpimurrot hyvin usein päättyivät myös jos ei fiaskoon niin kuitenkin vain tuloksettomaan nuhjaukseen.

-Rommel Afrikassa




No kyllä niillä panssariniskuilla myös saatiin tulosta aikaiseksi. Rommelin epäonnistuminen taas ei liittynyt salamasota paradigmaan vaan siihen annettu tehtävä oli logistisesti mahdoton.

osaltaan liittyi nopeaan etenemiseen ja osaltaan siihen että liittoutuneiden merivoimat haittasivat materiaalitoimituksia meritse italiasta Afrikkaan. Eli jos suurstrategia on persiistä niin kyllä se strategia/operatiivinen puoli sitten kärsii




Ja samalla tavalla mitätöityy Saksan "salamasodan" eteenkin panssarijoukoille ja niiden komentajien yllä langetettu sädekehä Ranskan sotaretkellä 1940. Läpimurron aiheutti brittien siirtoarmeijan päätös vetäytyä ja jättää aukko puolustukseen. Siitä aukosta eivät tunkeutuneet saksalaispanssarit vaan aivan tavallinen jalkaväki ja polkupyörämiehet.

Ja ei asiaa tarvitse ihmetellä kun muistaa miten mitättömän vähän Saksalla oli ajantasalla olevia hyökkäysvaunuja (kaikkiaan tässä vaiheessa toimintakunnossa tuskin 500 enempää Pzkw III:ää ja Pzkw IV:ää). On todella hämmästyttävää miten sotahistorioitsijat ovat karvoineen päivineen nielleet myyttisen Blizkrieg-ajattelun.

Vierailija

Kyllähän se on kaikkien tiedossa ollut, että 1940 Saksalla oli vähemmän ja vanhanaikasempia panssareita kuin Ranskalla. Käsittääkseni kukaan sotahistorioitsija ei tosissaan kuvittele, että 1940 Saksa olisi vain panssarikiilana koukannut Benelux-maiden läpi Pariisiin. Jenkeistä nyt ei tietenkään koskaan tiedä... Enkä ole koskaan myöskään lukenut salamasodan perustuvan pelkkään panssariaseen käyttöön. Salamasodassa käsittääkseni on kyse eri aselajien tehokkaasta yhteiskäytöstä, eikä mistään "panssarit köröttelee kärjessä ja jalkaväki tepastelee perässä"-taktiikasta.

Täytyy myös todeta, että sotahistoria ei ole erityisalaani, enkä koe siihen kovinkaan suurta mielenkiintoa. Historiassa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu sotien välillä.

Vierailija

Hyvin motivoitunut, varustettu, organisoitu ja huollettu armeija paineli kesän vehmaudessa maasta toiseen, suostutellen vastustaja puolelleen tai antautumaan, tai muuten vedetään kovat piippuun. Kukas sitä nyt kesän helteissä jaksoi taistella ja huoltokin tökki jos niin teki. Vinkkua ja patonkia vain hetulaan ja ohimarssin pituutta hämmästelemään ja pahukset kuseksii kukkasille.

WWI trauma lannisti saksan viholliset. Samaa teurastusta ei enää haluttu, vaan odotettiin että jenkit painostavat diplomaattisin keinoin saksan luovuttamaan vallatut alueet, ilman taistelua.

Vierailija
googeli
. Käsittääkseni kukaan sotahistorioitsija ei tosissaan kuvittele, että 1940 Saksa olisi vain panssarikiilana koukannut Benelux-maiden läpi Pariisiin.



Erehdyt. Tosiasiallisesti sotahistorian kirjat - myös kouluopetuksessa nostavat Puolan (1939) ja Ranskan (1940)sotaretkien esimerkkikuviksi juuri "liikkuvat panssariyksiköt".

Nyt kuitenkin mainitsemani kaksi sotahistorian kriitikkoa on tyrmännyt väitteet myyteiksi. Saksa ei lähtenyt sotaan blizkrieg-strategialla. Mutta kiinnostavaa onkin nyt se, millaisen suunnan historiankulku sai kun poliittiset johtajat (muutkin kuin Hitler) ja asevoimien komentajat nielivät karvoineen päivineen blizkriegpropagandan.

Yhtä huonostihan kävi sille doktriinille, joka perustui uskoon ilmapommitusten vaikutukseen vastustajan taistelukyvyn luhistajana. Näitä strategeja riitti länsiliittoutuneiden piirissä sodan loppuun saakka, heistä Sir Arthur Harris tunnetuimpana. Harrishan lähes sabotoi länsiliittoutuneiden sodankäyntiä, koska hän uhkasi jopa olla lähettämättä raskaita pommikoneita Normandian operaation tukitehtäviin koska uskoi vimmatusti voittavansa sodan yksinään pommittamalla Saksan kaupungit soraläjiksi.

[size=85:3bgvqv4h]Sir Arthur Harris uskoi voivansa yksin voittaa sodan pommittamalla Saksan kaupungit soraläjiksi ja murtamalla näin saksalaisten taistelukyvyn. Turhaan.[/size:3bgvqv4h]

Vierailija

Saksan 4.panssaridivisioonan historia kertoo mm. Puolan sotaretkestä seuraavaa:

The German tanks proved to be inadequately armoured and the Poles inflicted heavy casualties on the German unit and repulsed most of its units, which lost roughly 160 vehicles in the battle (between 70 and 100 of them being tanks), mostly to Polish-made Bofors 37 mm anti-tank artillery and Kb ppanc wz.35 anti-tank rifles



"Saksan panssarivaunut osoittautuivat riittämättömästi panssaroiduiksi ja puolalaiset aiheuttivat raskaita tappioita saksalaisyksikölle, joka menetti suunnilleen 160 ajoneuvoa taistelussa (70-100 niistä tankkeja) pääasiallisesti puolalaisten Bofors 37mm-tykkien ym. takia"

John Mosier toteaa kirjassaan että Puola pystyi tosiasiallisesti yli 3 viikon vastarintaan ja romahti enemmän poliittisten kuin sotilaallisten tekijöiden takia. Yllättävä tieto, josta historiankirjat vaikenevat. Toki Puolan tilanne oli jo geopoliittisesti hankala.

NEUVOSTOLIITON SODANJOHDON ON TÄYTYNYT HAVAITA ETTEI SAKSAN "SALAMASOTA" SITTENKÄÄN OLLUT NIIN TEHOKASTA KUIN MITÄ SOTAPROPAGANDA VÄITTI.

(Tavanomainen viisaushan vain toitottaa puna-armeijan töppäilyistä Suomen korvessa talvella 1939-40)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat