Sukellusvenesota

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ajattelin nyt itseäni kiinnostavan aiheen nostaa esiin.

Olen yrittänyt lukea kaiken mitä sukellusveneistä sodassa on ylipäänsä kirjoitettu suomeksi -huonolla menestyksellä, paljon on lukematta- mutta jo aselaji on niin... makaaberi, mennään rautaputkiloon voittamaan klaustrofobia, viikkoja, kuukausia...

Kuuluisimmat olivat toki Saksan sukellusveneet Toisessa maailmansodassa mutta sukellusveneitä käytettiin myös Ensimmäisessäkin maailmansodassa.

Puhumattakan siitä mihin ne nykyään ovat kehittyneet, viimeisen iskun MIRV-ohjukset taitavat kelliä siellä.

Tämä on kovin monitahoinen aihe, varsinkin koska niin monet sotaa käyvät maat (malliksi nyt WW2) käyttivät sukellusveneitä, kaikilla valtamerillä.

Miten se että jenkkien/brittien/neukkujen sukellusveneiden suorittamat upotukset olivat urotöitä mutta saksalaisten suorittamat upotukset olivat raukkamaisia?

Kuinka moni lähtisi suorittamaan asepalvelustaan tuollaiseen ruumisarkkuun?

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija

Ei sitä "raukkamaisuus" ajattelua nyt niin paljon ollut. Tavallinen sotapropagandan kyllästämä kansa tietysti esitti asian niin, mutta virallisesti sitä ei esiintynyt.

Tietenkin Dönitzia vastaan yritettiin nostaa syyte Laconia päiväkäskyn pohjalta sodan jälkeen, mutta Dönitzin puolustusasianajaja yksinkertaisesti kutsui Amiraali Nimitzin todistamaan, että amerikkalaiset sukellusveneet Tyynellämerellä toimivat täsmälleen samallaisilla ohjeilla. Laconia syyte hylättiin.

Lisäksi oli vain yksi todistettu tapaus, jossa saksalainen U-vene oli ampunut miehiä pelastusveneeseen ja tämä oli tapahtunut Intian valtamerellä, vaikka yleinen propaganda väitti saksalaisten tekevän sitä rutiininomaisesti kaikkialla. Siitä ei sinänsä seurannut mitään, sillä kyseinen U-vene oli upotettu myöhemmin ja lisäksi asian penkomisessa olisi saattanut paljastua, että amerikkalaiset sukellusveneet olivat tehneet sitä paljon useammin japanilaisia kauppalaivojen miehistöjä vastaan.

Yleisesti koko 'raukkamaisuus' mielipide oli siviilien mieliin istutettua sotapropagandaa. Sotilaallisestihan sana raukkamainen on synonyymi hyvälle taktiikalle.

Vierailija
Harrastelija-Ajattelija
Ei sitä "raukkamaisuus" ajattelua nyt niin paljon ollut. Tavallinen sotapropagandan kyllästämä kansa tietysti esitti asian niin, mutta virallisesti sitä ei esiintynyt.

Tietenkin Dönitzia vastaan yritettiin nostaa syyte Laconia päiväkäskyn pohjalta sodan jälkeen, mutta Dönitzin puolustusasianajaja yksinkertaisesti kutsui Amiraali Nimitzin todistamaan, että amerikkalaiset sukellusveneet Tyynellämerellä toimivat täsmälleen samallaisilla ohjeilla. Laconia syyte hylättiin.

Lisäksi oli vain yksi todistettu tapaus, jossa saksalainen U-vene oli ampunut miehiä pelastusveneeseen ja tämä oli tapahtunut Intian valtamerellä, vaikka yleinen propaganda väitti saksalaisten tekevän sitä rutiininomaisesti kaikkialla. Siitä ei sinänsä seurannut mitään, sillä kyseinen U-vene oli upotettu myöhemmin ja lisäksi asian penkomisessa olisi saattanut paljastua, että amerikkalaiset sukellusveneet olivat tehneet sitä paljon useammin japanilaisia kauppalaivojen miehistöjä vastaan.

Yleisesti koko 'raukkamaisuus' mielipide oli siviilien mieliin istutettua sotapropagandaa. Sotilaallisestihan sana raukkamainen on synonyymi hyvälle taktiikalle.




Jepjep. Sehän onkin mielenkiintoista kuinka OMAT sukellusveneet suorittivat sankarillisia tekoja upotuksillaan samalla kun VIHOLLISEN sukellusveneet olivat mitä kauheimpia roistoja.

Pätee sotaan yleensäkin laajemmassa määrin mutta olisi kovin miellyttävää jos palstamme tietäjät kantaisi kortensa tähän kekoon ja läjättäisiin tietämystä sukellusvenesodasta ihan yhteen säikeeseen.

Tietääkseni ensimmäinen sukellusveneisku tehtiin Amerikan sisällissodassa. (Olikohan tuo oikea termi)

Minä raukka olen surkea kielipuoli, englannintaitoni on siellä naurettavan ja säälittävän välillä, niin että älkää ihan heti torpedoiko.

Vierailija
Balthasar
Tietääkseni ensimmäinen sukellusveneisku tehtiin Amerikan sisällissodassa. (Olikohan tuo oikea termi)

Grönlannin eskimot käyttivät sukellusveneitä kauppalaivojen kimppuun hyökätäkseen. Viikingit toivat niitä sotasaaliina Osloon, jossa niihin tutustui myöhemmin Olaus Magnus.

Vierailija
ville-v
Balthasar
Tietääkseni ensimmäinen sukellusveneisku tehtiin Amerikan sisällissodassa. (Olikohan tuo oikea termi)

Grönlannin eskimot käyttivät sukellusveneitä kauppalaivojen kimppuun hyökätäkseen. Viikingit toivat niitä sotasaaliina Osloon, jossa niihin tutustui myöhemmin Olaus Magnus.



Voi sun onnen päivä kun pääsimme nauttimaan -ellei sanottaisi Nautilustelemaan- nimimerkin ville-v:n kertakaikkisen hämmästyttävästä älynväläyksestä jossa hän yhdistää niin eskimot kuin viikingitkin sukellusveneisiin aivan ilmanpitävästi ja saumattomasti.

Johan tuossa itse Newton noituisi omenapuun juurella: "Perkele, olisi pitänyt istahtaa päärynäpuun juurelle, olisi ajatus ollut erilainen"

Mitä ihmeen pahaa olen sinulle tehnyt?

Onko sukellusvenesota jotenkin vaikea asia? Jos on näin niin miksi?

Eikö tällaisesta arvon nimim. ville.v... vai mikä se nyt oli voi keskustella tällä palstalla?

Vierailija

Sukellusvene on sodankäynnin kannalta mainio keksintö.
Se on sissi merellä. Se iskee piilosta vihollisen kuljetuksiin ja sitoo joukkoja.

Se on vaikea havaita ja se on tehokas. Nämä tietenkin toisen maailmansodan aikaista, mutta yhä toimivaa, faktaa. Varsinkin Saksan U-Bootit ovat esimerkillisiä merillä toimivia sissiosastoja. Mua kiinnostaa tämä, koska olen itse saanut sissikoulutuksen. Maasodassa tosin. Ja huipputehokkaan vielä.

Strategisesti ja myös taktisesti sukellusvene on erittäin tehokas. Sillä sitoo vihollisen joukkoja paljon ja se on psykologisesti pelottava.

Viimeisin oikea sukellusveneiden ja pintalaivaston välinen kahakka taisi olla Falklandin sodassa.
Siinä kuuluisin tapaus oli kun brittien huippunykyaikainen sukellusvene upotti Argentiinalaisten taistelulaivan. HMS Belgrano oli poistumassa taistelualueelta ja sillä ei ollut mitään mahdollisuutta. Torpedot ammuttiin kahden kilometrin päästä ja ne ohjattiin akustisesti maaliin. Väistömahdollisuutta ei ollut.
Paskanakki briteiltä. Belgrano oli vanhentunut taistelulaiva,joskin tehokas Exocet ohjuksineen. Turha tappo briteiltä.

Saksalla oli sukellusveneässiä, samoin kuin lentäjissä ja panssarimiehissä.
Gunther Prien tulee mieleen ensin.
En viitsi googlata mitään. Musta keskustelua ei voi käydä, jos googlella, tai millä tahansa hakukoneella etsii faktoja.
Mua ei silleen kiinnosta. Mitä Baltti oot mieltä..minusta sukellusvenemiehet oli, ja on, tosi sotilaita.

Vierailija

Saksan ässät oli mestareita. Niillä oli sen ajan huippuveneet, mutta mestareita ne oli. Dönizin "susiparvista" tulee negatiivinen kuva.
Saksan sukellusvenemiesten koulutus oli huippua.
valintakriteerit oli kovat.
Natseja siellä ei ollut.
Döniz piti siitä huolen.

Sodan lopulla harva vene pääsi ulos.
Ne pommitettiin Brittien toimesta sataman ulostuloon.
Silti muutama pääsi ja uudet vehkeet oli "Snorkkeli".
Kipparit ajoi dieseleillä täyttä 25 solmua ja snorkkeli imi ilmaa koneeseen. Oltiin siis sukelluksissa.
Nää veneet tuli tosin liian myöhään..

kuningas
Seuraa 
Viestejä1246
Liittynyt10.12.2007

Tässä artikkelissa kerrotaan Amerikan sisällissodassa käytetyn CSS Hunleyn nostosta:
http://www.numa.net/press/081300.html

Aristoteles kertoo miten kreikkalaiset pesusienten etsijät veivät veteen suuria alassuin käännettyjä astioita, joissa kävivät välillä lepäämässä ja hengittämässä. Aristoteleen piikkiin menevät myös keskiaikaiset kertomukset lasisesta arkusta. Arkun rahoittajana olisi näiden mukaan ollut Aleksanteri Suuri ja sen rakennuttajana Aristoteles. Kertomusten mukaan Aleksanteri Suuri antoi laskettaa itsensäkin meren pohjaan.

War doesn't determine who's right but who's left.

There is no such thing as an atheist in a foxhole.

Vierailija
rebel327
Mitä Baltti oot mieltä..minusta sukellusvenemiehet oli, ja on, tosi sotilaita.



Olivat/ovat. En voi itseäni kuvitellakaan sellaisiin tilanteisiin joita sukellusvenesotilaat kokivat.

Paras elokuva (saman tien paras sotaelokuva) on Das Boot. Oma mielipiteeni siis.

Liitän tähän lainauksen, jos joku haluaa nähdä mitä on ahdistus niin tässä se on.

"Wolfgang Petersenin Das Boot oli alun perin lähes viisituntinen minisarja televisiolle. Sarja valmistui vuonna 1981 ja siitä lyhennettiin myös erinäisiä versioita teatteri- ja videolevityksiä varten. Pitkä teos sijoittuu toisen maailmansodan vuodelle 1942, jolloin saksalaiset etsivät ja taistelivat englantilaisia vastaan Atlantilla ja etenkin Atlantin pinnan alla painostavissa olosuhteissa U-sukellusveneidensä sisällä. Das Boot kertoo sotamatkan vaiheita äärimmäisen yksityiskohtaisesti ja tuntuvasti täysin saksalaisten näkökulmasta. Elokuvan alussa ollaan viimeistä iltaa kiinteän maan päällä juopuneissa olosuhteissa, kun seuraavana aamuna lähtevän U-veneen miehistö valmistautuu pitkälle matkalleen pimeän massan alle. Tunnelma on leikkisä, känninen ja erilaisia nesteitä roiskutteleva. Vain laivan kapteeni (Prochnow) kumppaneineen pyrkii olemaan selvin päin ja rauhallisena esimerkkinä miehistölleen, joka kokemuksestaan osaa aavistaa, että seuraavina viikkoina ja kuukausina voi elämä katketa kammottavan pelon päätteeksi matkalla, joka ajaa hakaristin ideologista voittoa. Kapteenin lisäksi elokuvan keskushenkilöksi alusta lähtien nousee nuori ja kokematon sotilasreportteri (Grönemeyer), jonka tehtävänä on valokuvata ja artikkelien muodossa raportoida saksalaislehdistölle ja sotilasväelle urhean ja vastuullisen U-sukellusmiehistön työtä. Seuraavana aamuna massiivinen teräsalus lähtee liikkeelle satamasta.

Elokuva on vaikuttava ja perustellusti myös äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka tilaa voi käyttää hyödyksi päinvastaisessa merkityksessä avaran tilan ja laajojen maalauskuvien ystäviin Peter Greenawayhin tai Alain Resnais'n verrattuna. Petersenin elokuva on myös keskeinen taidonnäyte siitä, mitä rytmitys elokuvakerronnassa ja leikkauksessa merkitsee etenemisen kannalta, etenkin kun teos kattaa versiosta riippuen lähes neljä tai viisi tuntia seurattavaa draamaa. Rytmityksen merkitys korostuu myös näin "minimalistisessa" elokuvassa, joka sijoittuu vain rajattuun ympäristöön. Tämän ympäristön pysyvyys ja tuttuus on jollakin tavalla tehtävä katsojalle intensiiviseksi ja kiinnostavaksi, koska huoneet ja mantereet eivät muutu jatkuvasti tällaisessa kerronnassa. Das Boot sijoittuu lähes koko kestoltaan teräspurkin sisälle. Teräspurkki itsessään vuorottelee Atlantin tyynen tai myrskyisän pinnan sekä satojen metrien syvyyksien välillä. Alus vierailee myös vierassatamassa kertaalleen, mikä kohtaus nousee myös erittäin keskeiseksi elokuvan teeman ja dramaturgian kannalta. Näillä siirtymillä ja niiden oikealla ajoittamisella on Petersen rytmittänyt elokuvansa hämmästyttävän painostavaksi ja intensiiviseksi, jotta tarkasti tosikertomukseen (sukellusvenereportteri Lothar G. Bucheimin kirja) perustuvan käsikirjoituksen vaiheet välittyisivät katsojalle suurimmalla mahdollisella aitoudella ajan hitaan kulumisen ja loputtoman pimeyden leimaamina.

Sisäkohtaukset U-veneessä ovat elokuvan painostavimpia ja klaustrofobisimpia hetkiä, sillä kaikki mittasuhteet vastaavat oikean sodassa käytetyn veneen mittasuhteita. Petersen halusi kuvata vain niissä todellisissa puitteissa, jotta mikään kamerakulma tai sivukuvia varten levennetty käytävä ei saisi tilaa näyttämään turhan riittävältä ja totuudenvastaiselta. Näin kaikkia käytäväkuvia puristaa kummaltakin sivulta teräksinen pinta. Kuvailujen mukaan U-veneiden leveys sisäkäytävillä vastasi suunnilleen sivuille levitettyjen aikuisen käsivarsien vaatimaa tilaa. Rauhallisen alun jälkeen ensimmäisten hälytysten saapuessa käy selväksi millaisessa loukussa miehistö on voimakkaan mutta myös seurattavissa ja tuhottavissa olevan teräksensä sisällä. Pelko ja ahdistus välittyvät erityisesti sotatoimittajan hahmon kautta, sillä hänellä ei ole katsojan tavoin muun miehistön kokemusta vedenalaisesta sodankäynnistä ja siihen liittyvästä ajan kulumisesta. Grönemeyerillä on rooliin osuvasti soveltuvat kasvot, joiden kautta välittyy se mieletön painostavuus ja pakokauhu, joka ennen pitkää alkaa vaania laivan kokeneimpiakin miehiä. Petersen on saavuttanut muutamissa kohdissa näyttelijöidensä kasvoille ilmeitä ja hetkiä, jotka ovat verrattavissa Bergmanin, Tarkovskin tai Dreyerin kaltaisten "kasvo-ohjaajien" herkkiin ja tässä tapauksessa raadollisiin saavutuksiin.

Visuaalisesti elokuvan hengästyttävin ja aavemaisin anti sijoittuu niihin kuviin, jotka hyödyntävät sukellusveneen asemaa keskellä Atlantin avomerta. Välillä meri on rauhallinen ja välillä raivon vallassa metrien korkuisten aaltojen heitellessä terästä vailla pienintäkään ongelmaa. Elokuvan alkupuolelle sijoittuu eräs upeimmista yksittäisistä kuvista kautta liikkuvan kuvan historian: vihollislaivan, tuhoajan, sinkoutuminen kohti U-venettä periskoopin linsseistä nähtynä. Vastaavasti pahimman myrskyn aikana nähtävät point of view -kuvat sukellusveneen tähystyskannelta kameran mukaillessa täysin veneen pahoinvoivaa keikkumista ovat elokuvan tärkeimpiä fyysisen kerronnan saavutuksia. Petersen herkuttelee näillä visuaalisesti äärimmäisen kunnianhimoisilla ideoillaan Paul Verhoevenin elokuvia kuvanneen kuvaaja Jost Vacanon kanssa pitkään, mutta ei itsetarkoituksellisen pitkään. Rauhalliset kuvat sukellusveneestä tyynen Atlantin iltahämärässä ovat osaltaan keskeisiä hetkiä elokuvan rytmin kannalta, joka kuitenkin voi saada äkkisuunnanvaihdoksen hälytystilan räjähtäessä miehistön tajuntaan, mereltä tai taivaalta.

Das Bootin visuaalista hengästyttävyyttä ja kunnianhimoa tukee tärkeään asemaan nouseva äänimaailma. Kuten eräs elokuvan vanhoista trailereista ilmoittaa, "on U-veneessä työskentelevän miehistön opittava näkemään korvillaan." Äänimaailma hyödyntää aavemaisen musiikin lisäksi paineen alla tärisevää terästä, etäältä matelevia syvyyspommien ja taistelulaivojen ääniaaltoja sekä hitaiden ja kankeiden torpedoputkien lähettämää ulvontaa. Syvyyspommien riskin ollessa äärimmillään hyödyntää Petersen erityisesti mainittuja tilanteesta ja henkisestä kauhusta kertovia kasvokuvia, koska miehistö ei voi kuin odottaa. Das Bootin asemaa ja sanomallista tehoa sotaelokuvana korostaa se tosiasia, että elokuvan kauhutunnelma, painostavuus ja piinaava jännittävyys ovat verrattavissa lukuisten muiden lajityyppien parhaimpiin saavutuksiin.

Hetkellinen vierailu Espanjan Vigon tukikohdassa korkea-arvoisten upseerien luona on tehokkaasti käsikirjoitettu kohtaus, sillä siinä vaiheessa katsoja on jo pakotettu havaitsemaan se tosiasia ja ero, mikä vallitsee sodassa taistelevien ja työskentelevien miesten ja sotaa organisoivien ja strategisia päätöksiä tekevien upseerien välillä. Väsyneen, likaisen ja kuoleman riskin alla jatkuvasti olevan miehistön astuminen natsiupseerien illallissaliin ei korosta mitään dialogilla tai teemallisesti korostuvilla tavoitteilla. Se vain esittää sen eroavaisuuden, mikä piilee ideologisten sankaruusajatusten, kunniamerkkien ja surkeassa kuolemanloukussa työskentelemisen välillä. Näiltä osin elokuvan teema nousee myös lähelle Peckinpahin rankkaa sotaelokuvaa Cross of Iron, joka myös kertoo tapahtumia natsisotilaiden näkökulmasta. Petersenin elokuvassa natsit eivät ole yhtään enempää pahoja tai hyviä kuin englantilaisetkaan. Elokuva vain onnistuu esittämään muutamien harvojen teosten tavoin sen yksilötason järjettömyyden ja syiden yksinkertaisen loppumisen, mikä sodankäynnissä pian paljastuu olivat alkuperäiset ja ylpeät tavoitteet sitten myyttisen ideologisia tai muihin yhteisiin uskoihin perustuvia. Vaurioituvan ja kolkon teräspurkin sisällä ja sen ympäröimänä natsi muuttuu myös yksilöksi, jolla on vain yksi elämä.

Myöskään elokuvan lopetus odottamattoman tylyssä muodossaan ei sorru liialliseen laskelmointiin tai minkään osapuolen oikeassa tai väärässä olemisen korostamiseen. Siinä viimeistään elokuva tavoittaa saman painajaismaisen ja epätodellisen tunnelman kuin kahdessa venäläisessä sotaelokuvassa, Tarkovskin elokuvassa Ivanin lapsuus sekä Klimovin Tule ja katsossa. Mainitut elokuvat esittävät sodan yksilötason luonteen lapsen näkökulmasta tavalla, joka häiritsee erityisesti iältään lasta varttuneempaa katsojaa. Das Bootin päätepiste on samanaikaisesti absurdin ja kohtalokkaan ivallinen, epäreilu ja surumielisen uhkaava, lähes paniikinomainen. Myös viimeisessä kuvassa sotilasreportterin hahmon merkitys kasvaa samanlaiseksi kuin mainittujen venäläismestariteosten lapsipäähenkilöiden roolit ja kokemukset sodasta."

Siinä sitten lainausta. Ei muuta kuin katsomaan elokuvaa. Kansallisuuden voi unohtaa. Samanlaista se on ollut kaikilla, ellei sitten nimim. ville vee ole keksinyt ihan uusia ulottuvuuksia neanderthalilaisten pyydystämien sampien nyljetyille nahoille joista kätevästi olisi voinut tehdä sukellusveneitä joilla tarkkailla kuinka nykyihmiset tulla tallustavat sotkemaan hyvät sampien pyyntipaikat. (tästä varmaan johtuu kirosana samperi, sampi sotki periskoopin, periskoopista ei näy enää yhtään mitään)

On siinä kiroilu käynyt.

Vierailija

Vieläkään en käytä kookkelia.
Muistelen että Prien tuli Brittien Scapa Flow:n laivastotukikohtaan.Siis hiipi sukellusveneellään.
Jotakin sodan alkua se oli.
Jätkä hiipi, aivan kuin sissi,sukellusveneverkkojen ja miinoitteiden ohi.
Se ottaa aikaa, mutta sissillä on sitä aikaa.
Prien pääsi läpi ja latoi torpedonsa niin kuin pitää.
Tärkein homma:

Kippari tuli sieltä myös pois.
Kipparin vastuulla on koko venemiehistö, ja Prien hoiti homman kotiin.
Jätkät siis pääsi kotiin.
Rautaristi oli palkinto

Vierailija

Pitää varmaan ostaa tuoreimmat kirjat Koala-kustannukselta.

En mainosta, luulisin että kirjastoista löytyy nämä.

Ja edelleenkin, ei minulta taivu oikein hyvin englanti, mutta sukellusvenesotaan liittyviä linkkejä katselisin mielelläni.

Vierailija

En minä niitä linkkejä sulle anna.
Ei mulla niitä oo.
Sukellusvenesota on tavallaan jo käyty.
Nyky vehkeet kantaa mannertenvälisiä ohjuksia, ja se idea, mitä avauksessa hait, on muuta.
Mutta..
Sukellusvene ässät, tai "aces submarines"
tuo jotakin paskalinkkejä.
Paras kuitenkin soutaa tässä veneessä..

Vierailija
Balthasar
Voi sun onnen päivä kun pääsimme nauttimaan -ellei sanottaisi Nautilustelemaan- nimimerkin ville-v:n kertakaikkisen hämmästyttävästä älynväläyksestä jossa hän yhdistää niin eskimot kuin viikingitkin sukellusveneisiin aivan ilmanpitävästi ja saumattomasti.

Muistin aikaisemmin lukeneeni asiasta kirjasta Kurkistuskaappi (Eckerman/Norqvist 1989) ja jopa tarkistin asian ennen kuin kirjoitin viestin. En tähän hätään löytänyt mitään vakavasti otettavampaa lähdettä, mutta jos niin lukee kirjassa, sen on oltava tarpeeksi totta tälle foorumille laitettavaksi.

Jo ensimmäiset sukellusveneet, jotka olivat tosiasiassa melko paljon vanhempia kuin Leonardo da Vincin vastaavat, rakennettiin sotatarkoituksiin. Grönlannin eskimot rakensivat sukellusveneitä, joiden runko oli puusta tai luusta ja jotka päällystettiin hylkeen nahalla. Rakennelmien avulla eskimot hyökkäsivät kauppalaivojen kimppuun Grönlannin rannikolla. Vaikka eskimot olivat noihin aikoihin suhteellisen huonosti tunnettu kansa, tiesi ruotsalainen piispa Olaus Magnus kertoa heidän sukellusveneistään. Olaus Magnus itse näki Oslon tuomiokirkossa Norjassa näitä sukellusveneitä. Norjan kuningas oli tuonut ne mukanaan sotasaaliina.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat