Tyhmien ihmisten hyväksikäyttö

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ajattelinpa varata oikein provosoivan otsikon, että ihmiset avaisivat kauniit turpansa suuremmalla todennäköisyydellä.

Kerron esimerkkitapauksen ja tarkastelen sitä, että onko moraalisesti tuomittavaa käyttää tyhmenpää omiin tarkoituspuuhinsa ja jos vastapuoli todellisuudesta välttämättä itse haluaa jotain toiselta? Tilanteeseen ei liity valehtelua, vaan henkilö on rehellisin keinoin liikkeellä.

Jos tilanne on jokseenkin sellainen, että tämä toisen mielestä typerämpi ihminen itse haluaa kävellä tulisilla hiilillä omaa itsevarmuuttaan ja huonon itsetuntonsa vuoksi, niin onko viisaamman velvollisuus puuttua voimakeinoin hänen toimintaansa, jos järkipuhe ei tepsi?

Mikäli tilanne kuullostaa korviinne siltä, että tällaista ei voi tapahtua aikuisen ihmisen kohdalla. Olette hyvin väärässä. Sitä tapahtuu ja se on todellisuutta. Reaaliteetti on se, että kaikki eivät selvästikään toisista piittaa. Empatia on valikoivaa ja empatian määrä on tilanteesta riippuvainen. Empatia on myös suhteellista. Voit tarjota toiselle auttavan käden ja toinen tajuaa eleen empatiaksi, vaikka siinä olisi hyvin vähän empatiaa ja henkilö ojensi käden ainoastaan mahdollinen palkkio mielessään.

Esimerkiksi laissakin sanotaan, että toisen heitteille jättö on rangaistava teko, siitä huolimatta monet Suomalaiset sortuvat siihen. He eivät joskus liikauta evääkään, kun jotain henkilöä hakataan esim. baari-illan päätteeksi.

Jos tämä viisaampi henkilö - mieltää omasta näkökulmastaan tilanteen hyväksikäytöksi - mutta sosiaalista ja valtavirran tapaa miettien käsittää moraalin sosiaalisen todellisuuden kautta, eikä yksilöllistä ja toimii aivan rehellisesti, eikä manipuloi todellisuutta tyhmemmän kohdalla omien tarkoitusperien mukaiseksi, niin mitä väärää ihminen siinä tapauksessa tekee?

Täytyykö henkilön kaikesta huolimatta noudattaa Kantin kategorista imperatiivia?

Kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä: sama moraalinen laki koskee minua kuin muitakin, eikä kukaan saa erioikeuksia (tai kaksinaismoraalia). Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen olisi siis toimittava oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kategorinen_imperatiivi

Ja jos kyseessä oleva ihminen on todellakin niin tyhmä, että ei ymmärrä, vaikka sanoisit kuinka rehellisesti ja hienovaraisesti omat tarkoitusperäsi, niin onko minun velvollisuuteni ottaa vastuu hänen kesken jääneestä kasvatuksesta?

Lisää Kantin opetuksia:

Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä:

Jos näen, että henkilöllä on rationaalisessa mielessä sama päämäärä, niin en syyllisty moraalisesti tuomittavaan tekoon. Mutta tässä kohtaa viittaan hiilillä kävelemisen vertauskuvaan. Eli jos henkilö ei ole siihen mennessä elämää kokenut mitään vastaavaa ja minä olen, ja tiedän omasta subjektiivisesta näkökulmasta, että henkilö tulee ehkä rikkomaan itseään emotionaalisessa ja ei-rationaalisessa mielessä. Onko minun tästä huolimatta kuunneltava omantuntoni ääntä vai Kantin viisauksia, vaiko sitä reaaliteettia, että yhteiskunta on täynnä hyväksikäyttöä emotionaalisessa mielessä, mikä jää tämän Kantin viisauden ulkopuolelle. Voihan Kantin moraalifilosofia olla siinä mielessä vaikuttava, että sen varaan on kai rakennettu myös nykyiseen lainsäädäntöön kuuluvia asioita. Kuinka tulisi toimia?

Jos henkilö on 18-vuotias, niin se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta ottaa hänestä viime kädessä vastuun. Mikä hiton jeesus minun siis täytyisi olla, että minun tulee paikata subjektiivisten käsitysten perusteella huonosti toimivat yhteiskunnan epäkohdat?

Kun esim. samaan aikaan joku kansanedustaja saa kovaa palkkaa arkisilla horinoilla eduskunnassa ja suunnittelee useimmiten päivän saattamista loppuun kuin miettii ja kykenee tekemään jotain konkreettisia muutoksia, jotka tekevät tästä yhteiskunnasta paremman paikan elää. Sitten sama kansanedustaja saattaa nukahtaa rattiin ja tappaa huolimattomuudellaan jonkun ihmisen, joka on tehnyt sosiaalisessa kontekstissa paljon hyviä tekoja, saamatta niistä mitään palkkaa.

Onko minun noudatettava lakia vain muodonvuoksi, jos sosiaalinen todellisuus on oman käsitykseni mukaan jotain aivan muuta? Ja jos en emotionaalisella tasolla tunne, että lain muodollinen noudattaminen on aina hyveellistä? Lakikinhan on vain ihmisen tekemä, joten miksi kohdella sitä kuten jumalallista perää olevaa raamattua?

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija
Shriek

Jos tilanne on jokseenkin sellainen, että tämä toisen mielestä typerämpi ihminen itse haluaa kävellä tulisilla hiilillä omaa itsevarmuuttaan ja huonon itsetuntonsa vuoksi, niin onko viisaamman velvollisuus puuttua voimakeinoin hänen toimintaansa, jos järkipuhe ei tepsi?




Jos se toinen on vahingoittamassa itseään tai muita toiminnallaan, mielestäni siihen pitäisi puuttua. Mikä sitten on vahingoittamista varsinkin itsensä suhteen, on todella vaikea tulkinnallinen kysymys. Ja puuttumisen rajat?

Shriek
Mikäli tilanne kuullostaa korviinne siltä, että tällaista ei voi tapahtua aikuisen ihmisen kohdalla. Olette hyvin väärässä. Sitä tapahtuu ja se on todellisuutta. Reaaliteetti on se, että kaikki eivät selvästikään toisista piittaa. Empatia on valikoivaa ja empatian määrä on tilanteesta riippuvainen. Empatia on myös suhteellista. Voit tarjota toiselle auttavan käden ja toinen tajuaa eleen empatiaksi, vaikka siinä olisi hyvin vähän empatiaa ja henkilö ojensi käden ainoastaan mahdollinen palkkio mielessään.

Esimerkiksi laissakin sanotaan, että toisen heitteille jättö on rangaistava teko, siitä huolimatta monet Suomalaiset sortuvat siihen. He eivät joskus liikauta evääkään, kun jotain henkilöä hakataan esim. baari-illan päätteeksi.

Jos tämä viisaampi henkilö - mieltää omasta näkökulmastaan tilanteen hyväksikäytöksi - mutta sosiaalista ja valtavirran tapaa miettien käsittää moraalin sosiaalisen todellisuuden kautta, eikä yksilöllistä ja toimii aivan rehellisesti, eikä manipuloi todellisuutta naisen kohdalla omien tarkoitusperien mukaiseksi, niin mitä väärää ihminen siinä tapauksessa tekee?




Ne omat tarkoitusperät? Valtavirta ja yleinen sosiaalinen mielipide? Voithan aina valita oman tiesi. Naisesta on siis kysymys.

Shriek
Täytyykö henkilön kaikesta huolimatta noudattaa Kantin kategorista imperatiivia?



Olen aina pitänyt tuota Kantin ajatusta vähän epämääräisenä. Jättää aivan liian paljon tulkinnanvaraa...

Shriek
Ja jos kyseessä oleva ihminen on todellakin niin tyhmä, että ei ymmärrä, vaikka sanoisit kuinka rehellisesti ja hienovaraisesti omat tarkoitusperäsi, niin onko minun velvollisuuteni ottaa vastuu hänen kesken jääneestä kasvatuksesta?



No ei varmasti! Mutta mites sinun tarkoitusperäsi nyt sitten liittyvät siihen ko. henkilön kasvatukseen?

Shriek
Lisää Kantin opetuksia:

Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä:

Jos näen, että henkilöllä on rationaalisessa mielessä sama päämäärä, niin en syyllisty moraalisesti tuomittavaan tekoon. ...

...Voihan Kantin moraalifilosofia olla siinä mielessä vaikuttava, että sen varaan on kai rakennettu myös nykyiseen lainsäädäntöön kuuluvia asioita. Kuinka tulisi toimia?




Näen tämän hieman toisin; Kantin mukaan yksilön hyväksikäyttö on sallittua tähdättäessä yleiseen hyvään. Mitäs mieltä tästä olet?

Shriek
Jos henkilö on 18-vuotias, niin se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta ottaa hänestä viime kädessä vastuun. Mikä hiton jeesus minun siis täytyisi olla, että minun tulee paikata subjektiivisten käsitysten perusteella huonosti toimivat yhteiskunnan epäkohdat?



Jos sinusta tuntuu, että olet Jeesus, toimi kuten Jeesus. Jos tunnet olevasi mies, toimi kuten mies. Silti usein menee pieleen.

Shriek
Onko minun noudatettava lakia vain muodonvuoksi, jos sosiaalinen todellisuus on oman käsitykseni mukaan jotain aivan muuta? Ja jos en emotionaalisella tasolla tunne, että lain muodollinen noudattaminen on aina hyveellistä? Lakikinhan on vain ihmisen tekemä, joten miksi kohdella sitä kuten jumalallista perää olevaa raamattua?



Niinpä! Ei lakia tule noudattaa muodon vuoksi. Lait ovat todellakin ihmisten kirjoittamia ja jolleivat ne vastaa todellisuutta, niitä pitää muuttaa. Lain kirjaimellinen noudattaminen ei ole mitenkään hyveellistä. Laithan on tehty yhteiskunnan, siis siinä elävien ihmisten, hyvinvoinnin turvaamiseksi ja siten niitä tietenkin tulee noudattaa. Mutta jos laki ei täsmää aikakauteen, se pitää muuttaa.

Kyllä poliisitkin ovat ihmisiä ja joissain tapauksissa tulkitsevat lakia sen mukaan. Hyvässä ja pahassa mielessä.

Sinulla tuntuu olevan erittäin vahva oikeudentaju, mikset noudattaisi sitä? Se ei kai sisällä kovin vaikeita pykäliä ymmärtää?

Vierailija

Entäs tuhmien ihmisten käyttö? Aatukin oli pelkkä housu, yksinään olisi ollut vaan suunsoittaja muitten joukossa...

Vierailija
babun
Noin puolessa välissä tuli puskuriylivuoto liiallisen analysoinnin vuoksi



Akkamaista? Vanhojen miesten yksinoikeus!

Vierailija

Niin siis tietystihän Aatu oli myös hemmetin tyhmä kun rupes tuon tuhoon tuomitun ideologian keulakuvaksi. Varmasti hävettää häntä näin jälkeenpäin. Ressukka. Miksei kukaan auttanu Aatua kun sillä oli vaikeeta? Syrjäytynythän se oli ihan selvästi. Voi voi.

Vierailija
Electric shadow
Jos se toinen on vahingoittamassa itseään tai muita toiminnallaan, mielestäni siihen pitäisi puuttua. Mikä sitten on vahingoittamista varsinkin itsensä suhteen, on todella vaikea tulkinnallinen kysymys. Ja puuttumisen rajat?



Esimerkiksi henkilön seksuaalisessa hyväksikäytössä hänen omat vanhempansa saattaisivat sivusta seuraajana nähdä hyväksikäytön merkit, vaikka henkilö ei itse näkisikään sellaisia, johtuen huonosta itsetuntemuksesta ja itseyden rajojen hämärtymisestä. Toisaalta aikuisen ihmisen kohdalla henkilö päättää itse omista tekemisistään. Kuitenkin, laillinen aikuisuus ei aina ole sama asia kuin henkisesti aikuinen.

Ne omat tarkoitusperät? Valtavirta ja yleinen sosiaalinen mielipide? Voithan aina valita oman tiesi. Naisesta on siis kysymys.



Muotoilin tilanteen osittain omien kokemusten kautta, mutta tarkoitus on nyt käsittää tämä esimerkki ihan sellaisenaan ja sukupuolta katsomatta.

Länsimaisen yhteiskunnan periaatteisiin kuuluu se, että sama laki koskee kaikkia ihmisiä mm. uskontoon ja sukupuoleen katsomatta ja että tästä laista päättää demokraattisesti valittu lainsäädäntöelin, parlamentti.

http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/islam.htm

Pulmana oli siis se, että olisiko vastuullisempaa ts. moraalisesti hyväksyttävämpää toimia sosiaalisesti yleisemmäksi tavoiksi havaitsemiaan tapoja noudattaen kuin omia mieltymyksiä noudattaen? Kant esim. kehoittaa yksilöllisyyteen ja tekemään päätelmät siltä pohjalta. Hän haluaa opastaa, että tulisi nousta lampaiden joukosta, jos omatunto niin velvoittaa. Onko kenelläkään tiedossa toisenlaista moraalista opastusta?

No ei varmasti! Mutta mites sinun tarkoitusperäsi nyt sitten liittyvät siihen ko. henkilön kasvatukseen?



No vaikkapa siten, että näkee toisen motiivien olevan suurelta osin hedonistiset, eikä toisaalta näe mitään vaivaa siinä, että auttaa toista saamaan sen minkä haluaa, vaikka ei itse hirveämmin haluaisikaan. Eli aivan samalla tavalla, jos avaisit kohteliaisuudesta toiselle oven, toinen voi käsittää sellaisen eleen sopivalla hetkellä emotionaalisella tasolla hyvin voimakkaasti. Esim. suomalaisen naiset eivät ole tottuneet välimeren maiden miesten voimakkaisiin tapoihin osoittaa huomiota ja kokevat joskus sellaisen sinnikkyyden jopa ahdistavana.

Tässä esimerkissäni tilanne on päinvastainen, että henkilö toimii kohteliaisuudesta toisen tarkoitusperiä myötäillen ja omista tarpeista tinkien. Siis vaikka omasta näkökulmasta tuo toisen typerämmän ihmisen teko on yksinkertaisuudessaan ja röyhkeydessään hyväksikäyttöä, mutta päättää silti antaa käytettävän itseään hyväksi, koska itse kokee kestävänsä sen, mutta mitä jos näkeekin, että toinen ei kestä, mutta toinen silti haluaa sitä? Saako tälle tyhmeliinille näyttää tietä lohikäärmeen luolaan, jos tämä tyhmempi näyttää omissa silmissä vain LUULEVANSA olevansa rohkea? Onko siis ihmisen, joka käsittää olevansa toisen yläpuolella - tässä tapauksessa viisaudessa - velvollisuus aina paasata ja holhota, vai voiko hän ottaa joskus 'moraalista lomaa' ja nauraa, kun kuollon korinat raikuvat tuolta lohikäärmeen luolasta?

Näen tämän hieman toisin; Kantin mukaan yksilön hyväksikäyttö on sallittua tähdättäessä yleiseen hyvään. Mitäs mieltä tästä olet?



Toki tuossa kategorisessa imperatiivissa on ongelmia, eikä se toimi sellaisenaan jokaisessa tapauksessa. Otin sen vain esimerkiksi. Mikäli joku osaisi tarjota jotain sopivampaa moraalifilosofista kannanottoa niin kaikin mokomin.

Eli vaikka tuntisin omat tarkoitusperät jalompina kuin tämän tyhmemmän henkilön, minun ei silti tarvitse automaattisesti reagoida vihamielisesti hänen itsekäisiin pyyntöihin, koska suostun toisen hyväksikäytettäväksi yhteisen hyvän vuoksi?

Vai onko minun kenties subjektiivista viisauttani kannettava lippua korkeammalla ja oltava sortumatta samaan kuin on toisen nähnyt sortuvan? Mitä jos kieltäytyminen aiheuttaisi toiselle pahan mielen? Oletetaanko laissa tai ylipäätään moraalifilosofian historiassa, että ihminen ei lähtökohtaisesti suostu siihen, että häntä käytetään hyväksi?

Miten esimerkiksi selittää tällaisen ilmiön olemassaolo äärimmäisen itsekäälle ihmiselle, joka ei itse ole antanut koskaan mitään empatiaa toiselle, vaan on aina ottanut sen minkä saa kenenkään muun tunteista välittämättä? Oma käsitykseni on, että ei mitenkään. Se miten sellainen ihminen asian käsittäisi, menee aiheena narsismin puolelle, joten en aio kertoa siitä enempää.

Tyhmempää ja tunneälyllisesti köyhempää voisi käyttää mielinmäärin hyväksi, hänen itse edes tajuamatta koko asiaa. Paskaa kohtelua saanneelle ja empatiaan kykenemättömälle, on turha yrittää olla hienotunteinen. Tästä olen saanut hyvin paljon omakohtaista kokemusta ja vastapuolen osalta mustanmaalaamista. Heillä ei ole ollut ymmärrystä, vaan yleensä heillä on ollut kovasti uskoa siihen, että vain heidän käsitys asioista on oikea. Mustanmaalaamisella yms. aggressiivisella tuhrimisella on sitten estetty mahdolliset omat sovinnon hieromiset. Joillakin on aivan uskomattoman olemattomat riitely/sovittelu taidot.

Olen miettinyt esimerkiksi karman lakia viimeaikoina, että voisiko maailmasta tulla parempi paikka, jos ei vajoaisi tämän toisen typerämmän ihmisen tasolle? Minun on vaikea uskoa siihen. Itseasiassa lahjoitin aivan äskettäin ensimmäistä kertaa hyväntekeväisyyteen, koska olin hetken aikaa kuin kokemassa henkistä valaistumista. Tänään sitten tapahtui jotain sellaista, minkä voisi käsittää todisteeksi karman lain olemassa olosta. Olen kuitenkin kova skeptikko ja en vakuutu ihan helpolla. Aikanaan eräs kaukainen tuttu hurahti uskoon sen kautta, että uskoi sattuman varaisten ja osittain itseaiheutettujen - analyyttisyys loisti poissaolollaan - tapahtumien kausalitettiin, vaikka niitä ei voisi mitenkään empiirisesti todistaa oikeiksi. En halua sortua samanlaiseen hölmöilyyn.

Sinulla tuntuu olevan erittäin vahva oikeudentaju, mikset noudattaisi sitä? Se ei kai sisällä kovin vaikeita pykäliä ymmärtää?



Minulle tuottaa ongelmia tällä hetkellä kirjoitettu laki, sosiaalinen todellisuus ja yksilölliset halut. Joskus näen, että voisin kulkea puhtaasti itsekästä linjaa kenenkään reagoimatta tai tajuamatta asiasta yhtään mitään. Joskus myös tuntuu siltä, että tässä julmassa maailmassa pikku moraalittomuus ei edes aina tuntuisi etukäteen ajateltuna pahalta. Kunnes sitten aika äskettäin ensimmäistä kertaa elämässäni koin itseinhon tunteen. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että moraalikäsityksiänsä vastaan ei tulisi rikkoa, vaikka sosiaalinen todellisuus ja kirjoitettu laki antaisikin siihen vapaan mahdollisuuden.

Aion lukea tulevan loman aikana Nietzschen teoksen: hyvän ja pahan tuolla puolen. Nietzschen aforismit moraalin suhteen ovat ainakin tehneet aiemmin vaikutuksen. Toivottavasti tuo kirja tulee olemaan antoisa.

Vierailija

On urbaani legenda sanoa että maailmassa on tyhmiä ihmisiä.

Yritäpäs tehdä itsellesi edullinen auto-, mökki- tai asuntokauppa. Se on aivan saatanallisen vaikeaa, käytännössä mahdotonta.

Et saa omaa romua myydyksi ylihintaan, etkä saa ostettua yhtään mitään alihintaan.

En ole edes kuullut kenestäkään, joka olisi onnistunut tekemään loistavan kaupan. Enkä ole itsekään onnistunut.

Vierailija
Shriek
Toisaalta aikuisen ihmisen kohdalla henkilö päättää itse omista tekemisistään. Kuitenkin, laillinen aikuisuus ei aina ole sama asia kuin henkisesti aikuinen.



Näinpä. Johonkinhan se raja on vedettävä. Et varmaan itsekään haluaisi, että aikuisuutesi tarkistettaisiin yhteiskunnan puolesta jollain testillä? Emme ole samanlaisia, jotkut ajattelevat, toiset eivät juurikaan. Silti elämme aikamme kukin.

Pulmana oli siis se, että olisiko vastuullisempaa ts. moraalisesti hyväksyttävämpää toimia sosiaalisesti yleisemmäksi tavoiksi havaitsemiaan tapoja noudattaen kuin omia mieltymyksiä noudattaen? Kant esim. kehoittaa yksilöllisyyteen ja tekemään päätelmät siltä pohjalta. Hän haluaa opastaa, että tulisi nousta lampaiden joukosta, jos omatunto niin velvoittaa. Onko kenelläkään tiedossa toisenlaista moraalista opastusta?



En ole filosofi, mutta kannatan tuota yksilöllistä ajattelua. Sekin joiltain onnistuu.

No vaikkapa siten, että näkee toisen motiivien olevan suurelta osin hedonistiset, eikä toisaalta näe mitään vaivaa siinä, että auttaa toista saamaan sen minkä haluaa, vaikka ei itse hirveämmin haluaisikaan.

Tässä esimerkissäni tilanne on päinvastainen, että henkilö toimii kohteliaisuudesta toisen tarkoitusperiä myötäillen ja omista tarpeista tinkien. Siis vaikka omasta näkökulmasta tuo toisen typerämmän ihmisen teko on yksinkertaisuudessaan ja röyhkeydessään hyväksikäyttöä, mutta päättää silti antaa käytettävän itseään hyväksi, koska itse kokee kestävänsä sen, mutta mitä jos näkeekin, että toinen ei kestä, mutta toinen silti haluaa sitä? Saako tälle tyhmeliinille näyttää tietä lohikäärmeen luolaan, jos tämä tyhmempi näyttää omissa silmissä vain LUULEVANSA olevansa rohkea? Onko siis ihmisen, joka käsittää olevansa toisen yläpuolella - tässä tapauksessa viisaudessa - velvollisuus aina paasata ja holhota, vai voiko hän ottaa joskus 'moraalista lomaa' ja nauraa, kun kuollon korinat raikuvat tuolta lohikäärmeen luolasta?




Olen itse useinkin toiminut toisten hedonistisen halun mukaisesti tiedostaen silti tilanteen. Tässä en näe väärää, itsehän rajani asetan. Rajojen näyttäminen kylläkin edellyttää melkoista jämäkkyyttä, tai sitten menee alistumisen puolelle. Kun alistuminen alkaa ottaa pannuun, kyllä se oikea tie löytyy. Kipinätermostaatti minulla.

Vai onko minun kenties subjektiivista viisauttani kannettava lippua korkeammalla ja oltava sortumatta samaan kuin on toisen nähnyt sortuvan? Mitä jos kieltäytyminen aiheuttaisi toiselle pahan mielen? Oletetaanko laissa tai ylipäätään moraalifilosofian historiassa, että ihminen ei lähtökohtaisesti suostu siihen, että häntä käytetään hyväksi?



Subjektiivisen viisauden voisit pitää itselläsi, vai kuinka?
Pahaa mieltä taas et vaan voi olla aiheuttamatta. Otetaan esimerkki; sinulla on lapsi, joka haluaa tarttua kädellään hehkuvaan rautaan. Et voi antaa lapsen tehdä niin, joten aiheutat pahan mielen. Joka tapauksessa niin käy ja usein, vaikkei nyt juuri näin.

Lainsäädännön lähtökohtana mielestäni on aina ollut jonkinasteinen oikeudentunto, samoin moraalifilosofiassa. Joten voimme olettaa lähtökohtaisesti, että hyväksikäyttö on tuomittavaa. Eri asia on, miten tämä on käytännössä toteutunut. Varsinkin laeilla on pääsääntöisesti turvattu valtio- ja yhteiskuntajärjestystä milloin minkäkin vallanpitäjän toimesta ja tarkoitusperät ovat vaihdelleet.

Miten esimerkiksi selittää tällaisen ilmiön olemassaolo äärimmäisen itsekäälle ihmiselle, joka ei itse ole antanut koskaan mitään empatiaa toiselle, vaan on aina ottanut sen minkä saa kenenkään muun tunteista välittämättä?



Ei mitenkään.

Nyt vahva ristiriita: Jonkinasteinen hyväksikäyttö on tavallista, sanoisin jopa kaiken sosiaalisen toiminnan olevan jossain määrin hyväksikäyttöä. Sitä tulee suvaita omien rajojensa mukaan ja jos aikoo yhteiskunnassa pärjätä, myös opetella itse. Tähän liittyvää sosiaalista tai edes filosofista normia en ole tavannut. Miten erotella sallittu ja ei-sallittu hyväksikäyttö normatiivisella tasolla?

Vierailija

Lähtökohtaisesti laki on tehty yhteiskunnan etua ajatellen. Mikäli ihmisellä on alhaisin moraalitaso hän tottelee sääntöjä ja määräyksiä, rangaistuksen välttämiseksi. Mielestäni korkeampi moraali on harvinaisempaa. Joten on hyvä että on olemassa laki. Laki on kuitenkin kylmä ja epäinhimillinen. Instituutioita tukeva.

Empatia kieroon kasvaneita ihmisiä kohtaan ei ole empatiaa.. Lauerma kuvaa tilannetta kun pahantekijää kohtaan tunnetaan myötätuntoa samaistumiseksi. Eli pahantekijää ymmäretään, koska omassa itsessäkin on narsismia.

Vierailija

Lait eivät hillitse ahneuden kiihdyttämiä psykopaatteja. Jutut kyseenalaisia hyväksikäyttökonsteja käyttäviä kohtaan eivät mene oikeuteen, tai jos menisivätkin, tekoja vähätellään siellä.
Ovatko juuri nuo liikemiesnerot taloyhtiöissä lisääntymään päin ja tulkitsemassa as-oy -lakeja heille tuottavilla tavoilla?

Vierailija
Electric shadow
Näinpä. Johonkinhan se raja on vedettävä. Et varmaan itsekään haluaisi, että aikuisuutesi tarkistettaisiin yhteiskunnan puolesta jollain testillä? Emme ole samanlaisia, jotkut ajattelevat, toiset eivät juurikaan. Silti elämme aikamme kukin.



Itseasiassa en panisi pahakseni kontrollia, jossa valvottaisiin mielenterveyttä ja fyysistä terveyttä hiukan paremmin. En ole tätä mieltä lainkaan kouluammuskelujen vuoksi, vaan ihan omia kokemuksia tässä ajatellen.

Olen itse useinkin toiminut toisten hedonistisen halun mukaisesti tiedostaen silti tilanteen. Tässä en näe väärää, itsehän rajani asetan. Rajojen näyttäminen kylläkin edellyttää melkoista jämäkkyyttä, tai sitten menee alistumisen puolelle. Kun alistuminen alkaa ottaa pannuun, kyllä se oikea tie löytyy. Kipinätermostaatti minulla.



Itselläni kyllä löytyy päättäväisyyttä ja painostuskykyä, kun haluan oman tahtoni läpi. En silti näe, mitä rangaistavaa olisi siinä, että joskus lasken aseet vain toisen iloksi, vaikka toinen tulisi päälle täydellä varustuksella. Fiksumpi yleensä huomaa riisua varusteet tarvittaessa itsekin ja typerämpi sitten ei ehkä ymmärrä reiluuden päälle yhtään mitään. Silloin toinen pitää riisua aseista kuin kapinen kersa. Paras tunne syntyy siitä, että mitä huonommissa varusteissa onnistut asian tekemään, sitä pidemälle pusket omat rajasi ja kestävyyskyvyn.

Subjektiivisen viisauden voisit pitää itselläsi, vai kuinka?



Kant kehoittaa tekemään päinvastoin. Pidätkö häntä itsekäänä ihmisenä?

Pahaa mieltä taas et vaan voi olla aiheuttamatta. Otetaan esimerkki; sinulla on lapsi, joka haluaa tarttua kädellään hehkuvaan rautaan. Et voi antaa lapsen tehdä niin, joten aiheutat pahan mielen. Joka tapauksessa niin käy ja usein, vaikkei nyt juuri näin.



Tämä menisi pahasti 'oikeiden' kasvatusmenetelmien arvioimiseksi, joten en halua alkaa miettimään asiaa sen syvällisemmin. On ehkä osuvampaa kysyä, että näkevätkö muut lapsellisuutta ympärillänsä, johon kokisivat velvollisuuden puuttua, vaikka kyseessä oleva henkilö olisi jo lainsilmissä täysi-ikäinen? Puuttuvatko esim. Suomalaiset ainoastaan silloin, jos lakivelvoittaa tai jos ympärillä olevat ihmiset sitä odottavat?

Lainsäädännön lähtökohtana mielestäni on aina ollut jonkinasteinen oikeudentunto, samoin moraalifilosofiassa. Joten voimme olettaa lähtökohtaisesti, että hyväksikäyttö on tuomittavaa. Eri asia on, miten tämä on käytännössä toteutunut. Varsinkin laeilla on pääsääntöisesti turvattu valtio- ja yhteiskuntajärjestystä milloin minkäkin vallanpitäjän toimesta ja tarkoitusperät ovat vaihdelleet.



Näin minäkin ajattelisin, että ns. hyväksikäytön ilmiötä, joka ei tunnu hyväksikäytölle, ei ole olemassakaan. Ajatellaan, että hyväksikäyttö on aina yksilölle haitallista. Ehkä lähin ja seuraava ilmaisu, joka kuvaisi esimerkki tilannettani tarkemmin, olisi huoraaminen.

Esimerkkitilanteessa on kyse psyykkisestä huoraamisesta toisen hyvälle tuulelle saamisen vuoksi. Toisin sanoen, tuntee itse laimeaa iloa, mutta minkä tyhmempi vastapuoli tulkitsee omia etuja ajatellen suureksi iloksi, jolloin ajattelee, että miksi ei tarjoaisi toiselle erittäin hyvää mieltä, jos ei koe asiaa vastenmieliseksikään.

Tietysti tässä on se ongelma, että jälkeenpäin saattaa katua huoraamista, jos arvioi asian etukäteen pieleen, jolloin lopputulos ei välttämättä vastaakaan ennakko-odotuksia.

Jonkinasteinen hyväksikäyttö on tavallista, sanoisin jopa kaiken sosiaalisen toiminnan olevan jossain määrin hyväksikäyttöä. Sitä tulee suvaita omien rajojensa mukaan ja jos aikoo yhteiskunnassa pärjätä, myös opetella itse. Tähän liittyvää sosiaalista tai edes filosofista normia en ole tavannut. Miten erotella sallittu ja ei-sallittu hyväksikäyttö normatiivisella tasolla?



Kukaan ei varmaan ole yrittänyt Kantin jälkeen enää luoda tuollaisia yleispäteviä ohjenuoria, jotka voisivatkin päteä monessa asiassa. Niillä on aina omat ongelmansa.

Ehdottomalle, tunneälyttömälle ja kylmän materialistiselle ihmiselle on vaikea osoittaa aste-eroja esim. huoraamisen ja hyväksikäytön välillä tai tilannetta, jossa empatia on henkilöiden välillä voimakkuudeltaan tasa-arvoista.

Ihminen joka haluaa kuvitella olevansa puhdas ja joka ei ole koskaan sortunut mihinkään likaiseen, ei voi ymmärtää, milloin alkaa uida omassa paskassaan. Mikäli paskaa on kertynyt elämän aikana hyvinkin paljon, sellaisen osoittaminen toiselle yhdellä kertaa on usein monelle liian suuri pala kestettäväksi. Tällainen ihminen todennäköisesti reagoi hyvin herkästi siihen, jos huomaa muiden saavan hiukan lokaa päällensä, koska ei itse kestäisi sellaista sentin vertaa. Ollaan herkkiä moralisoimiselle, koska ajatellaan olevan itse oletusarvoisesti puhtaita. Vaihtoehtoisesti puolustautuen, jotkut yksilöt voivat turvautua nihilismiin ja yrittävät keskittyä vain omaan nautintoonsa, vaikka olot olisivat kuinka surkeat tahansa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat