Ollako kyynikko ja ihmisvihaaja vai pasifisti-hippi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Taannoin katselin netistä erään videon jossa afrikkalaiset (en muista maata) polttivat elävältä miehiä joita syyttivät noidiksi. Tai lähinnä kyseessä oli hidas grillaus jossa ihmisten päälle viskottiin palavia oksia tai ihmisiä potkittiin niiden palavien oksien sekaan. Väsynein noita jaksoi enää vain istua paikoillaan eestaas huojuen paita tulessa.

Vilkaisin kommentteja joita videon johdosta oli (englanninkielellä) esitetty ja järjestään ne kaikki olivat uhoa että on sitä hurjempaakin netistä nähty.

Tähänkö me nyt sitten tähtäämme? Oman mielemme ja tunteidemme paaduttamiseen kilpailemalla siitä kuka kykenee katselemaan vastenmielisimpiä ja pirullisimpia asioita mitä ihminen voi toiselle tehdä?

Tuon ihmetyksen ohella tietenkin moinen "eksoottinen etninen" taikausko ja yhä vielä nykypäivänäkin rehottava TYPERYYS raivostuttaa niin että tulee fantasia siitä kuinka sinnekin sitten viskattaisiin joku ydinpommi tai ainakin AIDS tappaisi koko prkl lauman yhteen läjään mahdollisimman nopeasti.

Ehkei sittenkään voi olla kyyninen ja ihmisvihaaja yhtäaikaa, koska jos olisi tarpeeksi kyyninen, ei jaksaisi enää vihata. Mutta varsinainen ongelma tässä (itselläni) onkin että toisaalta sisäinen pasifistinen hippi on vakaasti sitä mieltä että pommi tai varsinkaan sota ei ole mikään ratkaisu tai vastaus mihinkään.

Täystuho ei jätä ihmisille minkäänlaista mahdollisuutta kehittyä ja kasvaa. Mutta voivatko ihmiset kehittyä? Kuinka monta kertaa pitää antaa tilaisuus typeryksille piinata ja rääkätä sadistisesti lajikumppaneitaan?

Sota oikein pahimmillaan lopettaisi koko lajimme stoorin, jos ei kerralla niin hitaasti ja jälkeenjääneitä itkettäen.

http://www.youtube.com/watch?v=4rcau4tGSFw

http://www.youtube.com/watch?v=9n2VSe_lja4

Kommentit (13)

Vierailija

Jollakin sivustolla oli kerätty videon pätkää kuinka ihmiset hyppivät WTC:n ikkunoista iskun jälkeen.
Lisäksi oli materiaalia kaiken maailman onnettomuuden uhreista ja herraties mitä.

Näitä sivustoja löytyy varmaan pilvin pimein ja kai niistä joku saa jotakin iloa koska niitä ylipäätään on olemassa.

Mieltymyksensä kullakin, en itse vain oikein tuollaisesta perusta.

Olen tosin ihmetellyt sitäkin miksi esim seiska on niin suosittu lehti. Ei siinä ainakaan paljon luettavaa ole.

Vierailija

Nii. Kai sitä sitten osaa halveksua jos kokee olevansa halveksuntansa kohteiden yläpuolella. Itseltäni se ei oikein onnistu, vaikka johan sen sanoo järkikin etten lähtisi ketään notskilla grillaamaan vaikka kuinka noidaksi väitettäisiin...!

Kaikki törkeä netissä ei tosin kyllä aina taida olla ihan totta. Eräältä sivustolta mieheni katseli kuinka mies täytti ilmapatjaa puhaltamalla siihen, miehen lapsi hyppäsi patjan päälle ja miehen pää muka räjähti.

Nyt kun on tullut kaikenlaista täyteltyä puhaltelemalla, niin vaikuttaisi vähän siltä että ei se pää piru vie niin vaan räjähdä, koska äkillisen paineen kohdistuessa siihen johon puhaltaa käy niin että se letku suuttimineen lennähtää suusta ulos!

Vierailija

Yläpuolella? Niinpä.
Kun katselee kaikkea typerää, mitä ihmiset kautta maailman tekevät vielä typerämpien syiden vuoksi, en jaksa enää kuin halveksua.
Ei heitä muuttaakaan voi.

Vierailija
Dark Shade
Yläpuolella? Niinpä.
Kun katselee kaikkea typerää, mitä ihmiset kautta maailman tekevät vielä typerämpien syiden vuoksi, en jaksa enää kuin halveksua.
Ei heitä muuttaakaan voi.



Niin.. kun asiaan suhtautuu tunteella.
Tieteellisesti on mielenkiintoista perehtyä neurologiaan, psykologiaan ja mixata siitä neuropsykologiaa, joka avaa älyllisen järkeilyn, antaa pirusti lisätietoa ja ymmärrystä ihan viisauteen asti - ja sitäkautta sitten voi yltää jopa kyynisyytensä ylitse humaaniin elämänkatsomukseen.

Ihmiset kautta maailmanhan ei käyttäydy minään massana kaikki tasapäisesti taapertaen kuin lammaslauma. On paljon erilaisuutta ja poikkeavuutta. Toki on yritystä tasapäistää. On paljonkin yritystä pitää rajoja kiinni. Luoda uhkakuvia ja pelkoja ja pidättää siten niin sanoja epävapaina kuin ihmisiäkin ja kahlita johonkin jähmeään konsensukseen homogeeniseen tasapäisyyteen..

Rohkeuttahan se vaatii että uskaltaa olla muutakin kuin kyyninen.
Aktiivisuuttakin. Sitä oikeastaan etenkin. Oma-aloitteisuutta. Reippautta. Erityisesti sitä että kehtaa ja uskaltaa kokeilla sellaistakin mikä voi mennä pieleen mutta siitäkin huolimatta ottaa riskin ja erityisriskin siitä ettei välitä kun muut nauraa.

Kyyniseksi on niin helppoa nimetä itse itsensä.
Itseään voi nimittää vaikka jumalaksi.
Eikä tartte piitata mitä muut sanoo.
Ulkopuolisilla on kuitenkin takuuvarmasti omat mielipiteensä siitä onko joku oikeasti kyyninen vai onko kyse vain muoti-ilmiöstä.

Minusta kun on alkanut näyttää että n. 2/3 nuorukaisista ikähaarukassa 17-35v. luulee olevansa aitoja kyynikoita.

Eivätkä todellakaan ole.
Ei ihminen ole kokenut n. 17v. vielä juurikaan muuta kuin vanhempien holhousta. Niin on ollut takuulla luolakaudellakin. Ei varmaankaan ole valittu metsästysretkien johtajiksi tai mihinkään muuhunkaan kaikkein nuorimpia ja kokemattomimpia. Ne on aina olleet vanhat, kunnollisella elämänkokemuksella varustetut karpaasit ja ämmät joille on annettu sitä vastuuta. Hulluuttahan se olis vastuullistaa keskenkasvuisia.

Mutta.. moni kloppi kun pääsee lukioon.. no.. se on käytännössä niin että jo tarhassa alkaa se töniminen ja tuuppiminen. Kun uskaltaa olla päivän ilman tuttia niin kait siitä aika mahtavat fiilikset tulee?!
Vertaisilleen.. eikun itteensä alemmalla kehitystasolla oleville voi pullistella ja mä nään että tuo muotikyynistely on pitkälti juurikin nuorten keskuudessa kyynikkona esiintymistä eikä sillä o mitään tekemistä varsinaisen kynisyyden kanssa. Sellaisen jossa olis jo uskallettu elää kokonainen ihmisielämä monipuolisesti ja sitten vasta vanhana kun ei enää terveys pelitä, kun lähimmäiset alkaa kupsahdella hautaan, kun on sairas, väsynyt ja yksinäinen, sitten voidaan puhua aidosta kyynisyydestä.

Toki nuoren kohdalla voi olla kyse harhaisista tuntemuksista jos aivokemiassa on jotakin häiriötä. Toki nuori voi laitostuneesti olla hyvin syrjäytynyt, ujo ja arka joka ei saa huomiota.. Jos on vaikka sellainen koti missä ei ikinä o ketään oikeasti kotona, jos ei ikinä kukaan, ei edes yksi aikuinen ole aidosti ja tukevasti läsnä ja sitten kuskataan vauvasta asti hoitoon, sieltä eskariin, alakouluun, yläasteelle tai lukioon, jne. eikä milloinkaan saa kunnolla huomiota, kait siitä syrjäytyy ja alkaa suhtautua muihin välinpitämättömästi..

Hm.. eiks kyynisyys nimenomaan ole juurikin välinpitämättömyyttä?
Siten kyynikolle on ihan se ja sama miten muut on ja mitä tapahtuu.
Aitokyynisuyys on aika seniiliä olemista.
Ei nuori ja vihainen.. olipa sit halveksiva, tai miten vaan jonkun tunteen vallassa - se nyt ei ole kyynisyyttä ensikään. Sehän on jumalauta tunteilua! Ei saa sekottaa käsitteitä.

Kynnikko ei välitä. Kyynikolle on ihan yks hailee miten maailma makaa. Olet kyynikko ja olet seniili.

Vierailija
Dark Shade
Yläpuolella? Niinpä.
Kun katselee kaikkea typerää, mitä ihmiset kautta maailman tekevät vielä typerämpien syiden vuoksi, en jaksa enää kuin halveksua.
Ei heitä muuttaakaan voi.



Palaan vielä uudelleen tuohon..
Tuollainen asenne heijastelee kylläkin mielenterveysongelmia eikä varsinaisesti kyynisyyttä. Sellaista voi ajanoloon kyllä kehittyä jos ei itseään hoidata. Jos jää vaan muhimaan itsekseen ja yksinäisyydessän muhii ja muhii niin ettei enää tajua mistään mittään. Elämänsä hukkaajia kait aina on ollut? Peräkamarityyppejä, jotka ei uskalla muuta kuin vetää jotakin rooleja ja oma oleminen on pelkkää epävarmuutta ja epäluuloa. Siitä kehittyy ajanoloon paranoidisuutta ja se puolestaan eristyksissä ollessaan voi ruokkia vaikka mitä luuloja.

On ikäni seurannut ihmisiä, joita ei pätkääkään kiinnosta mitä muut ajattelee, mitä muut puhuu. He jankuttavat vain niitä omiaan. Mikään ei saa heitä avautumaan ilolle. Muiden ilo on väärää iloa. Heillä on ikäänkuin tietoa aidosta ilostya ja aidosta hyvästä, jostakin paremmasta mutta he eivät paljasta sitä. He vain soimaavat muita. Etsivät kaikkialta jotakin pahaa..

Meillä on sukurasitteena mielisairautta ja siks tuo on niin tuttua.
Mummoni sairastui ja siirsi taakkaa lapsilleen. Me lapset.. serkuksetkin joudutaan raahaamaan potentiaalista paranoidisuutta mukanamme. Raskas taakka.
Mä oon koittanut sinnitellä nuorempien kanssa mutta helvetin raskasta, kuin vetäis välillä kivirekeä.
Oma mutsinkin sairastui.
Hän on kyennyt naamioimaan muiden halveksuntansa uskontonsa kautta tapahtuvaksi. Minäkin olin kotvan matkaa sillä tiellä aikoinaan kun hurahdin aatteeseen. Mä selviydyin, en halveksi ihmisiä rasistisesti. En pidä itseäni parempana. En oo psykoosissa enkä kuvittele että jossakin on ihmismassa ilman aivoja, ilman hyvää tahtoa, jne.

Mä mittaan mielenterveyttäni niillä avaimilla joita ammattiauttajat on antaneet. Oon myös lukenut asioista ja jutellut monien kanssa.
Nytkin mulla on kevätpsykoosini kait ihan täydessä käynnissä. Hullunkiilto kiiluu silmissä mutta en koe oloani hulluksi. Kun oon oppinut tunnistamaan itseäni on paljon helpompaa elää tämän vammaisuutensa kanssa. Kun pää ei toimi niinuin pitäis niin se ei toimi. Sille mä en voi mitään mutta voin mä pruuvata mun arvomaailmaani ja asenteitani. Mun suurin ongelmani ei kait ikinä olekkaan ollut muiden halveksunta. Mä oon joutunut kamppailemaan oman itsetuhoisuuteni kanssa ja se on joskus häilynyt ajatuksissa että jos postuisin täältä omin neuvoin niin voisin hyödyntää tilaisuuden tekeytymällä marttyyriksi. Niin pipi mä oon joskus päästäni ollut! Hirveetä! Semmosta se masennus teettää.

En tiä onko kyynisyys phtaimmillaan tunnevapaata kylmäveristä psykopatiaa? En mä kuitenkaan siis näe että kyynisyys olis sitä että on halunnut itse olla kuin enkelitaivaan, hyvä, parempi, paras, täydellinen, kuin jumala.. ja hallita muita.. ja kun muut vaan on kaikenlaista, kun kehitys kehittää kaikenlaista ja itse ei voikkaan olla täydellinen, kun itse ei voikkaan hallita jumalana, muut ei ookkaan sätkynukkeja, joita vois käyttää omiin tarkoituksiinsa.. onhan se aika musertavaa huomata.
Etenkin jos oma äiskä esmes sattui olemaan aina kuin sätkynukke.. hm..
Elämä on paradoksaalista..
Toisaalta ihan kivaa.
Voihan sitä elää omaa elämäänsä eikä aina ajatella että pitää seurata jotakuta tai johtaa jotakuta. Voi relata ja kuvitella muut tasa-arvoisiksi ja inhimillisesti erehtyväisiksi..

Ja mä lähden nyt tästä "kerskakuluttamaan".. Mä voin kun mun eio tarvii olla kaikkivaltias (ei joka hetki.. )..
Ah miten ihanan rietasta olla välillä syntinen ihminen.. Oon nähnyt kaupassa yhden tarjoiluastian joka sopii tuleviin tupareihin.. se on ihan ekologinenkin tietääkseni..
Sikälimikäli tämä planeetta on ekologinen..

syytinki
Seuraa 
Viestejä8913
Liittynyt18.8.2008

"Ollako kyynikko ja ihmisvihaaja vai pasifisti-hippi?"

Aijai. Yksipuolista.

Voisi sitä olla: vouhovegaani, huruluonnonsuojelija ja minkkiturkin vastustajakin. Muutamia mainitakseni.

Näitä todellisuuden sulkevia hurahduksia tunkee postiluukustakin.

Elämme vaihtoehtojen maailmassa, silmänsä voi sulkea niin monella tavalla.

Vierailija

Ehkä vaihtoehtoja on yksinkertaisesti liikaa. Yksittäinen mieli tilttaa kun alkaa tuntua että on vastuussa kaikesta mahdollisesta mitä maailmassa tapahtuu. On vaikea erottaa informaatio ja informaation aiheuttamat/mahdollistamat toimenpiteet toisistaan ja mieltää ja myöntää että aina ei pysty ryhtymään toimenpiteisiin vaikka saisi kuinka informaatiota. Eli jos jossain kaukana ihminen on toiselle ihmiselle paskiainen, en sille mitään mahda vaikka opettelisin ulkoa kaiken mahdollisen mitä asiasta kuulen. Tämä (informaation aikaansaama ahdistus) voi toki olla lähinnä oma ongelmani, en tiedä miten paljon se ihmisiä noin yleisesti ottaen rassaa kaikesta kamalasta tietää.

Mutta sille linjalle ei mielestäni oikein voida lähteä että joku pakistanilainen joka heittää happoa naisen kasvoille kun nainen sanoo EI, afrikkalainen joka polttaa toisen afrikkalaisen elävältä noitana, intialainen joka polttaa vaimonsa vain saadakseen uuden vaimon myötäjäisineen jne. olisi neurologisesti poikkeava tai mielisairas. Luulenpa että kaikkea tuota tapahtuu vain koska tietyillä alueilla ihmiset eivät muusta tai paremmasta mitään tiedä, syystä tahi toisesta. Keillä on uskonto riesana (tai paremminkin joku irvikuva uskonnosta), keillä omituinen "näin me on aina tehty" -tapakulttuuri, keillä sitten vaan se että eletään niin syrjässä ettei sinne suuri maailma yllä ja sitten vielä naidaan niitä serkkujakin ristiin rastiin niin että syntyy pikkupäisiä kakaroita. (Jälkimmäisessä tapauksessa toki tietenkin on niiden aivoanomalioidenkin mahdollisuus mitä suurin!)

Mitä tällaiselle kaikelle voi tehdä ja pitääkö sille edes tehdä? Eläkööt niin kuin ennenkin? Tai ehkä pitäisi vain opetella elämään mitä se minulle kuuluu -asenteella.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Kumpikin vaihtoehto kuulostaa liian ehdottomalta. Pasifisti-hippeilyllä on usein kielteinen vaikutus kaikkeen siihen, mitä pasifisti-hippi pitää tärkeänä. Kärjistetysti ja yleistetysti sanottuna, siis.

Samasta kielteisestä vaikutuksesta voidaan ottaa malliesimerkiksi vegaani-eläinaktivisti, joka kannattaa kehitysmaiden elintason kohennusta, imeväiskuolleisuuden vähentämistä ja pitää länsimaisen lintukotonsa elämäntyyliä palkitsevana, Intian-lentoineen päivineen.

Kulttuuriperäisille kieroutumille on hankala tehdä mitään, mutta se työ, joka olisi syytä yrittää tehdä, on aloitettava perustuksista. Ja siihen ei löydy tahtoa kovinkaan monelta taholta, viimeiseksi politiikan parista.

Vierailija

Pönni: Ihmisiä ei tarvitse tasapäistää, he tekevät sen itse.
Suurinta osaa ihmisistä liikuttavat hyvin yksinkertaiset ja selkeät motiivit, jotka ovat jokseenkin samat kaikkialla.
Joskus aikoinani yritin muuttaa asiaintilaa, siinä onnistumatta. Turhautuneena jätin asian sikseen.
Toisinaan turhaudun edelleen ihmisten liiankin yleiseen kyvyttömyyteen nähdä nenäänsä pitemmälle, vaikka olenkin opiskellut kärsivällisyyttä.

Vierailija

Kyynikot: Elämän tavalliset nautinnot eivät olleet heille ainoastaan merkityksettömiä, vaan suorastaan harmillisia, koska ne häiritsivät vapaan tahdon toimintaa. Rikkaus, suosio ja valta syrjäyttävät yleensä järjen valta-aseman, ja turmelevat sielun syrjäyttämällä luonnollisen keinotekoisella. Kyynikoiden mielestä yksilö on olemassa vain ja ainoastaan itselleen; hänen korkein päämääränsä on itsetuntemus ja itsensä toteuttaminen sen mukaan, miten hänen järkensä häntä ohjaa. Tämän kaiken tulee tapahtua erossa valtiosta ja yhteisöstä. Tästä syystä pahamaineisuus ja köyhyys ovat hyödyksi, koska ne saavat ihmisen keskittymään itseensä, lisäävät hänen itsekontrolliaan, ja puhdistavat hänen älynsä kaikesta ulkopuolisesta kuonasta. Hyvä ihminen (eli viisas ihminen) ei halua mitään: kuten jumalat, hän on itseriittoinen; hän on myös maailmankansalainen, ei minkään tietyn maan kansalainen.

Heidän filosofiansa oli kaiken hienostuneisuuden ja huomaavaisuuden vastakohta — oli mahdotonta "palata luontoon" keskellä yhteisöä, joka on aikojen saatossa kehittänyt suuren määrän keinotekoisia sovinnaistapoja, ilman että shokeeraisi sen jäseniä. On myös helppo arvata, että tällainen vastustus yllytti kyynikot esittämään suorastaan liioiteltua ylemmyydentunnetta. Samalla olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista leimata koko koulu sen joidenkin jäsenten eriskummallisen käytöksen takia, saati sitten leimata kaikkia heidän kannattamiaan ajatuksia. -wikipedia

Vierailija

Edellä kuvatun perusteella kyynikoilla oli joitakin samankaltaisia ajatuksia kuin esim. Castanedan kannattajilla tai Vasemman Käden Polun fanittajilla?

Kyseisenlainen "ehdottomuus" on aina kiehtonut minua - ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi vaikka tietää olevansa jo alkuasetelmissaan täysääliö koska on ihminen ja ihmiset ovat ääliöitä.

Toisaalta sellainen ehdottomuus on helposti johtanut ihmisten sisäiseen hajoamistilaan.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005

Ei kannata olla kumpikaan. Ole kyynikko-pasifisti. Vihaa tyhmyyttä ja nahkapäitä, mutta muuten rakasta kaikkia. Myös nahkapäitä ja tyhmiä. Ole hippi, mutta älä liian sinisilmäinen.

Uusimmat

Suosituimmat