Onko luontomme ekologinen..

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Usein näkee luontoon suhtautumista ikäänkuin sen pitäis olla kauttaaltaan kuin joku satukirjamainen paratiisi. Sellainen jehovantodistajien Herätkäälehdistä tuttu piirretty. Paljon kukkasia, aina on kesä ja aurinko paistaa. Ihmisillä on valkoiset hampaat ja he nauravat, ovat iloisia ja tyytyväisyys huokuu satukuvajaisesta.
Saduissa, niissä tietenkin pitää olla aina onnellinen loppu..
En halua tässä nyt mollata luontoa. Ideanani ei ole mustavalkoisesti syyttää luontoa jostakin katastrofaalisesta, tai ylipäätään lietsoa mitään vihahommia tms.

Oon vaan aika paljon miettinyt yhden yksilön vastuuta. Toki sitä on. Ei käy laatuunsa elää kuin siat pellossa mutta jotain rajaa pitäis siinä olla ettei kaikkein herkimpiä ja hölmömpiä ihmisiä aina syyllistetä vääränlaisesta käyttäytymisestä, kuluttamisesta, olemisesta, jne. kun luonto itse ja potentiaalinen luoja välillä käyttäytyy ihan miten sattuu. Ihan kuin ne olis välillä ympäripäissään, tjms.

Luonto ja luojahan ei näytä noudattavan mitään moraalia?
Painovoimalaki kyllä sitoo, yms. Kaaos kyllä järjestyy mutta ei ilman että "munakkaita syntyis ilman että munia rikkoontuu"..
Tässä ollaan taas suurten kysmysten äärellä.. malttia rakkaat ystävät.. mitenköhän tuon kanssa on..?

Kommentit (1)

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Viestisi alkaa melko kattavasti: "Usein näkee luontoon suhtautumista...".

Tietyissä piireissä näkee ja kuulee kyllä moninaisia mielipiteitä luontoon suhtautumisesta, se on totta. Todellisuutta, eikä suhtautumista, on kuitenkin se, mitä on löydettävissä esimerkiksi tämän maan käsitellystä luonnosta. Ihminen vaikuttaa toimillaan lähes koko planeetan luontoon tavalla tai toisella, joten luonnonsuojeluvaatimuksien kyseenalaistaminen kyynisyyden varjolla on perusteetonta.

Luonto ei itsellään eikä rauhaan jätettynä ole mikään satuparatiisi, vaan pikemminkin filosofi Edward Abbeyn määritelmien kaltainen välinpitämätön kasvualusta. Eikä sen muuta tarvitse ollakaan.

Viestisi asettaa pohjimmillaan luonnon hyväksikäytön ja luonnon itseisarvon vastakkain. Silloin pitäisikin kysyä, ylittäväkö hyväksikäytöllä saavutetut edut luonnonarvot? Omasta mielestäni eivät.

Kun vielä ottaa huomioon, että nykyinen yhdistelmä, elintaso ja väestömäärä, aiheuttaa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä kärsimystä muun luonnon lisäksi myös ihmisille ja yhteiskunnille, niin päätelmien teko ei voi olla kovin hankalaa.

Olen löytänyt Suomesta monia alueita, joilla vielä vallitsee jonkinasteinen luonnon oma, rauhaisa tila, johon ihminen ei ole suuremmin puuttunut. Joku saattaisi pitää senkaltaisten alueiden elämänmenoa "välinpitämättömänä kaaoksena", jossa kasvit ja eläimet silkassa epäjärjestyksessä kituvat ja kuolevat kaikenmaailman sairauksiin ja vammoihin. Mutta sitähän se ihmiselämäkin täällä järjestäytyneessä yhteiskunnassa on. On nautittava elämästä silloin kun pystyy.

Jos on asetettava vastakkain yhteiskunnan materiaalinen kehitys ja luonnon itseisarvo, ratkaisu ei ole kovin vaikea sen kummemmin filosofiselta kuin loogiseltakaan kannalta. Kuolemanpelon vuoksi ei kannata tehdä katastrofaalisia ja lyhytnäköisiä uhrauksia.

Uusimmat

Suosituimmat