Seuraa 
Viestejä45973

Täällä kun näyttää käyvän yksi jos toinenkin matemaattis-luonnontieteellisen koulutuksen saanut niin ajattelin kysyä täältä kun en muualta ole tietoa löytänyt. Kuinka paljon on merkitystä missä yliopistossa suorittaa fysikaalisten tieteiden koulutusohjelman? Kiinnostusta olisi erityisesti teoreettista fysiikkaa kohtaan. Ylioppilastodistus kun avaa mahdollisuuden päästä suoraan sisään mihin yliopistoon tahansa (Fysiikan reaali L ja matematiikka L). Peruskurssit yliopistojen kesken ovat varmasti enemmän tai vähemmän yhtenäiset, mutta miten on vaativampien kurssien laita?

Sivut

Kommentit (202)

Helsinki on paras niin yliopiston kuin asumisympäristönsäkin puolesta. Itse "opiskelin" fysiikkaa Kumpulan kampuksella puolisen vuotta lukion jälkeen, kunnes muutin maaseudulle opiskelemaan lääketiedettä.

Teoreettisen fysiikan osalta laajin tarjonta on varmasti Helsingin yliopistossa, mutta sitä voi lukea varsin kattavasti myös Jyväskylässä, Turussa ja Oulussa. Sen sijaan, jos soveltavampi puoli kiinnostaa enemmän, voi "tavallista" fysiikka lukea lisäksi Kuopiossa, Joensuussa, Åbo Akademissa, TKK:ssa ja TTY:ssä.

Mitä eroa sitten on "tavallisella" ja teoreettisella fysiikalla? Itse näkisin, että ero alkaa näkymään siinä vaiheessa, kun aletaan menemään kehittyneemmän kvanttimekaniikan, kvanttikenttäteorioiden ja yleisen suhteellisuusteorian puolelle. Kaikissa "tavallisissa" fysiikan koulutusohjelmissa mennään varmasti esim. kvanttimekaniikassa jo sille tasolle, että suunnilleen kaikki, mikä lukiofysiikassa on jäänyt hampaankoloon, käydään perinpohjaisesti läpi. Kvanttikenttäteorioita ja yleistä suhteellisuusteoriaa vähintään raapaistaan sillä tasolla, että perusperiaatteet jää kaaliin.

Teoreettisen fysiikan puolella nämä modernin fysiikan teoriat tietysti käydään perinpohjaisesti läpi, mutta se on tietysti täysin itsestään kiinni, että mistä tykkää. Esim. yleinen suhtis vaikuttaa niin hienolta ja kauniilta teorialta, mutta kun oikeasti alkaa lukemaan vaikka siihen liittyvää matematiikkaa (differentiaaligeometriaa), niin osoittautuu, että se homma on kauniin pinnan alla hyvin ruman näköistä ja samalla pirun hankalaa. Vaikea tietysti näin etukäteen tietää, millaista homma oikeasti on...

Soveltavaa fysiikkaa ei siksi kannatakaan yhtään väheksyä, sillä se tarjoaa varmasti yhtä lailla älyllisiä haasteita kuin puhdas teoreettinen fysiikkakin. Haasteet saattavat liittyä esim. kvanttilaskentaan, nanoteknologiaan, fuusioon tai aurinkokennoihin. Mm. näitä tutkitaan siis TKK:n fysiikan osastolla. Muissa yliopistoissa tietysti on kaikennäköistä muuta, ja siksi kannattaakin tsekata, että mitä kaikkea niissä tutkitaan, sillä usein syventävä opetus keskittyy tutkimusten aihepiireihin.

Itse en usko, että on hirveästikään väliä, mistä yliopistosta fyysikoksi valmistuu. Toki sillä on väliä, mihin aihealueeseen keskittyy, ja mistä tekee vaikkapa gradunsa/diplomityönsä. Enemmänkin keskittyisin siihen asuinpaikkaan. Jos tykkää isoista kaupungeista, niin sitten kannattaa hakea sellaiseen, mutta jos tykkää pienemmästä paikasta (esim. oman kotipaikan lähellä), niin sitten kannattaa hakea siihen. Nimittäin se oma viihtyminen on kuitenkin se ykkösjuttu, mikä sanelee mm. sen, miten motivaatio opiskeluun riittää jne. Jos esim. vihaa Helsinkiä kaupunkina, mutta haluaa välttämättä päästä HY:oon lukemaan teoreettista fysiikkaa, niin kannattaa kyllä miettiä kahteen kertaan kannattaako sinne pelkän koulun takia muuttaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiitos tähän mennessä vastanneille.

Tuo yleinen suhtis ja muut abstraktimmat asiat tosiaan kiinnostaa enemmän, ainakin tässä vaiheessa, saa nähdä mikä on kiinnostuksen aihe parin vuoden päästä. Eniten teoreettisessa puolessa viehättää se että se on lähellä matematiikkaa, siis "puhdasta" matematiikkaa jos sellaista sanontaa voi käyttää.

Asuinpaikkana Helsinki ei eroa muista kaupungeista muuten kuin kalliiden vuokrien osalta. Se on yksi syy minkä takia olen nyt hakenut Oulun yliopistoon.

On jännä huomata miten useimmat ihmiset joilla on jotain hajua luonnontieteiden opiskelusta ehdottavat TKK:ta. Tiedän että TKK:lta valmistuvilla on varmasti paremmat palkat tai ainakin mahdollisuus päästä parempi palkkaisiin hommiin. Onko niin että teoreettisen fyysikon koulutuksen saaneen on vaikea löytää töitä vai onko se kiinni vain julkaisujen määrästä ja laadusta?

Capax
Tuo yleinen suhtis ja muut abstraktimmat asiat tosiaan kiinnostaa enemmän, ainakin tässä vaiheessa, saa nähdä mikä on kiinnostuksen aihe parin vuoden päästä. Eniten teoreettisessa puolessa viehättää se että se on lähellä matematiikkaa, siis "puhdasta" matematiikkaa jos sellaista sanontaa voi käyttää.

Tuttu tunne, sillä itse kävin myös kovan henkisen kamppailun lukion loppuvaiheessa siitä, mennäkö lukemaan puhdasta teoreettista fysiikkaa vaiko solveltavaa fysiikkaa. Nyttemmin en ole yhtään katunut päätöstäni.

Abstraktit asiat kyllä kiinnostavat yleisesti ottaen kaikkia fysiikan opiskelijoita, eikä abstraktiudesta ole puutetta soveltavassakaan fysiikassa. Se on vain fakta, että esim. yleisessä suhtiksessa monelle tulee niin sanotusti seinä vastaan. Esim. yleisen suhtiksen päätulos, Einsteinin kenttäyhtälöt näyttävät sievältä ja helpoilta, mutta todellisuudessa se koostuu 10 (oikeammin 16, josta 6 häipyy symmetrian takia) epälineaarisesta osittaisdifferentiaaliyhtälöstä, jotka auki kirjoitettuna normaalikokoisella fontilla vievät kymmeniä ellei satoja A4:sia. Siinä vaiheessa sitä alkaa tuntemaan oman mitättömyytensä ankarien matemaattisen lainalaisuuksien edessä, ja oikeasti tulee sellainen tunne ettei itse voi vaikuttaa asioihin millään tapaa. Toisaalta sitä alkaa ymmärtämään, miksi vaikkapa Einstein on nimensä historiankirjoihin ansainnut.

Soveltavassa fysiikassa itsellä on kuitenkin niin sanotusti mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen, mikä tekee siitä monessa mielessä mielenkiintoisempaa kuin puhtaasta matemaattisesta puljauksesta.

Capax
On jännä huomata miten useimmat ihmiset joilla on jotain hajua luonnontieteiden opiskelusta ehdottavat TKK:ta. Tiedän että TKK:lta valmistuvilla on varmasti paremmat palkat tai ainakin mahdollisuus päästä parempi palkkaisiin hommiin. Onko niin että teoreettisen fyysikon koulutuksen saaneen on vaikea löytää töitä vai onko se kiinni vain julkaisujen määrästä ja laadusta?

No ehkä sitä on yritetty vetää vähän "kotiin päin", mutta kyllä TKK:n Teknillisen fysiikan osasto on perinteisesti mielletty korkeatasoiseksi opiskelupaikaksi, eikä työpaikasta pitäisi olla puutetta sieltä valmistuttaessa. Kyllä sitä töitä tosin muualtakin valmistuttaessa saa, ainakin jos on tarpeeksi hyvä omalla alallaan...

kahlaaja
Seuraa 
Viestejä36

Itsenikin kiinnostaa juuri erot TKK:n ja yliopiston välillä.

Itse olen tähän mennessä päätynyt valitsemaan TKK:n teknillisen fysiikan ja matematiikan linjan, koska tuntuu, että sitä arvostetaan teollisuudessa ja se tarjoaa laadukkaan koulutuksen, käytännönläheisempiä sovellutuksia sekä mahdollisuuden opiskella muitakin DI-kursseja.

Vaikeinta on löytää tietoa ihmisten urahistoriasta, jotka ovat valmistuneet yliopistosta / tefyma:sta...tuntuu kuin yliopistosta valmistuneet kituuttavat itseänsä lukio-opettajina tai pätkätyötutkijoina teollisuudessa/yliopistoissa. TKK:lta muistutetaan Jorma Ollilankin opiskelleen teknillistä fysiikkaa ja loppu onkin historiaa. Mutta olisi kiva löytää totuus näiden tietojen välistä. Tefyma on kuulemma DI-aloista parhaiten palkattu yhdessä tuotantotalouden kanssa?

Opetuksen taso todennäköisesti on yhtä hyvä kummassakin?

Kuitenkin nyt mietiskelen, jos en tekniliseen fysiikkaan pääse sisään niin pistääkö toiseksi vaihtoehdoksi hesan yliopiston vaiko TKK:n konetekniikan(tekniikka on lähellä sydäntä yhdessä teorian kanssa)...vaikeeks menee

Perusopinnot "lipastossa" ja TKK:lla lienee hyvin samankaltaisia. Sitten kun mennään syventäviin kursseihin, niin teoreettisessa fysiikassa pureudutaan juurta jaksaen noihin suhtiksiin ja kvanttikenttäteorioihin siinä missä TKK:lla perusopinnoissa opittua aletaan soveltamaan käytäntöön. TKK:lla lähestymistapa on insinöörimäinen, kun yliopistossa se on enemmän luonnontieteellinen.

Jos TKK:lla ottaa pääaineeksi DI-vaiheessa vaikka energiatieteet, niin se luo hyvin vahvan pohjan uraan energia-alalla, mikä voi tarkoittaa vaikka jonkinnäköisiä asiantuntijahommia missä tahansa isossa (tai pienessä) energiayhtiössä tai sitten voi vaikka pyrkiä kehittelemään uudenlaisia energiateknologioita esim. VTT:lle. Mutta koska DI-koulutus on niin monipuolinen, voi hyvin lähteä aivan erilaisellekin polulle. Tefyltä ei siis valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin, vaan tuleva ammatti on lähinnä omasta kiinnostuksesta kiinni.

Yliopistosta valmistuttaessa työn saaminen ei välttämättä ole yhtä helppoa, koska teollisuudella on ymmärrettävästä syystä hyvät välit teekkareihin. Tutkijapiirit saattavat rekrytoinnissa suosia teoreettista fyssaa lukeneita, mutta teollisuudessa homma menee useimmiten päin vastoin. Poikkeuksia tosin löytyy varmasti enemmän kuin paljon, eikä tässä vaiheessa kannata liian tosissaan pohtia työnsaantia, vaan kokeilla sitä, mikä itseään kiinnostaa.

Edit: Unohdin mainita, että TKK:lla opiskellessa voi hyvin käydä lipaston puolella lukemassa mitä tahansa teoreettisen fysiikan kursseja JOO-sopimuksella. Teoreettisen fysiikan voi hyvin ottaa vaikka sivuaineeksi, jos siltä tuntuu.

Kuuba-Pete
Perusopinnot "lipastossa" ja TKK:lla lienee hyvin samankaltaisia. Sitten kun mennään syventäviin kursseihin, niin teoreettisessa fysiikassa pureudutaan juurta jaksaen noihin suhtiksiin ja kvanttikenttäteorioihin siinä missä TKK:lla perusopinnoissa opittua aletaan soveltamaan käytäntöön. TKK:lla lähestymistapa on insinöörimäinen, kun yliopistossa se on enemmän luonnontieteellinen.



Ainakin Helsingissä kvanttikenttiin tutustutaan kunnolla yleensä vasta jatko-opinnoissa. Myöskään yleistä suhtista ei läheskään kaikki teoreetikot käy ollenkaan. Kvanttimekaniikkaa saa kyllä opiskella ihan reilusti riippumatta suuntautumisesta. Käytännön miehille (tai naisille) tämäkään ei ole pakollista. Jos kosmologia kiinnostaa niin Helsinki on siinä ainakin kunnostautunut hyvin. En tiedä muiden yliopistojen opetuksesta.

Kannattaa katsoa sisäänottotilastoista kummassa on enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajia Nyt tämä humanisti poistuukin sitten takavasemmalle.

googeli
Kannattaa katsoa sisäänottotilastoista kummassa on enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajia Nyt tämä humanisti poistuukin sitten takavasemmalle.



Tämä on ihan oikea valintakriteeri monille ainakin alitajuisesti. Tänään itseasiassa herätti lievää huvittuneisuutta kun radiossa mainostettiin Laurean ammattikorkeaa mainoksella jonka ainoa pointti oli käytännössä ”meiltä saa pesää”. Tähän on menty...

Jos fyysikoksi meinaa niin naiset voi unohtaa.

Valintojen alle kurssi: "tälläinen on nainen opiskelussa ja työssä", jotta pesänhakuun saa realiteetteja. Sitten vain aitojen tilanteiden pohjalta luotuja näytelmiä. Ei siksi että he olisivat haitaksi aina mutta jos työ-uraa hakee niin ei sotke asioita. Manipulointi on rasite työssä erityisesti.

Alkoi tuo EFE kiinnostaa niin paljon että taidan aloittaa tuolla teoreettisella fysiikalla ja sitten jos tulee se seinä vastaan niin yritän kirveellä läpi. Aina voi vaihtaa suuntautumistaan jos ei onnistu sitten millään.

Lueskellessani noita yliopistojen sivuja huomasin myös että kurssien lukeminen tekniikan puolella onnistuu myös luonnontieteellisestä päin. Sinänsä hyvä juttu jos haluaa vaikka vaihtaa astetta soveltavampaan.

Vahinkolaukaus
googeli
Kannattaa katsoa sisäänottotilastoista kummassa on enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajia Nyt tämä humanisti poistuukin sitten takavasemmalle.



Tämä on ihan oikea valintakriteeri monille ainakin alitajuisesti. Tänään itseasiassa herätti lievää huvittuneisuutta kun radiossa mainostettiin Laurean ammattikorkeaa mainoksella jonka ainoa pointti oli käytännössä ”meiltä saa pesää”. Tähän on menty...

Jos fyysikoksi meinaa niin naiset voi unohtaa.


Tietojenkäsittelytieteelläkin (HY) oli hieno mainosesite, jossa yliopistoa esittelee oranssi animetyttö jolla on Tux-avaimenperä ja kaikki. Uskovatko kaikki noita esitteitä?

Capax
Alkoi tuo EFE kiinnostaa niin paljon että taidan aloittaa tuolla teoreettisella fysiikalla ja sitten jos tulee se seinä vastaan niin yritän kirveellä läpi. Aina voi vaihtaa suuntautumistaan jos ei onnistu sitten millään.

No, ainakin sua on varoitettu . Toi yleinen suhtis nyt on otettu lähinnä äärimmäisenä esimerkkinä, kuinka hankalaa teoreettinen fysiikka oikeasti voi olla. Kvanttimekaniikka ja jopa QED ovat matemaattisesti paljon helpompia teorioita kuin yleinen suhteellisuusteoria.

Kuuba-Pete
Capax
Alkoi tuo EFE kiinnostaa niin paljon että taidan aloittaa tuolla teoreettisella fysiikalla ja sitten jos tulee se seinä vastaan niin yritän kirveellä läpi. Aina voi vaihtaa suuntautumistaan jos ei onnistu sitten millään.

No, ainakin sua on varoitettu . Toi yleinen suhtis nyt on otettu lähinnä äärimmäisenä esimerkkinä, kuinka hankalaa teoreettinen fysiikka oikeasti voi olla. Kvanttimekaniikka ja jopa QED ovat matemaattisesti paljon helpompia teorioita kuin yleinen suhteellisuusteoria.



Joskus kun opiskelin Oulussa, yleistä suhteellisuusteoriaa edelsi kuuden opintoviikon matematiikkaan valmistava kurssi. Jakoi tiedekunnan pisimmän kurssin tittelin yleisen suhteellisuusteorian kanssa.

Itse en tosin käynyt kumpaakaan.

googeli
Kannattaa katsoa sisäänottotilastoista kummassa on enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajia Nyt tämä humanisti poistuukin sitten takavasemmalle.

Tämä ongelma on Helsingissä ratkaistu sijoittamalla naisvaltainen kemian laitos fysiikan laitoksen välittömään läheisyyteen. Mm. ruokala on yhteinen, jolloin poikkitieteellisten kontaktien luominen helpottuu.

Korpi

Tämä ongelma on Helsingissä ratkaistu sijoittamalla naisvaltainen kemian laitos fysiikan laitoksen välittömään läheisyyteen. Mm. ruokala on yhteinen, jolloin poikkitieteellisten kontaktien luominen helpottuu.



Eikös teekkarit ole kuitenkin loppusijoitettuna sinne Otaniemeen? Kauaksi häiritsevästä vastakkaisesta sukupuolesta. Eli siis jos tykkäät tanssia hitaita miesten kanssa, niin hakeudu TKK:lle!! Meillä humanisteilla on onneksi naisia vähintään joka sormelle...

Täällä on mielestäni esitetty muutamia hieman harhaanjohtavia näkemyksiä.

Heti ensimmäisenä tartun siihen, että TKK:lla olisi jotenkin automaattisesti vain soveltavaa fysiikkaa. Näinhän ei ole, vaan TKK:n fysiikan laboratorioissa on useita teoriaryhmiä.

Myös kurssitarjontaa riittää teoriasta kiinnostuneille ainakin maisteritasolle aivan hyvin. Tässä on tosin muutaman viime vuoden ollut hieman huono tilanne prof. Salomaan valitettavan poismenon johdosta. Hänen mukanaan meni muutamia hyviä teoriakursseja. Aikoinaan esimerkiksi hyvin tunnettu MOKA (monen kappaleen (kvantti)fysiikka) järjestettiin vuorovuosin Yliopistolla ja TKK:lla. Tilanne on nyt alkanut pikkuhiljaa palautua parempaan suuntaan. TKK:n fysiikan laitokselle nimitettiin viime vuonna uusi teoreettisen fysiikan professori.

Toki HY tarjoaa monipuolisemmin teoreettista fysiikkaa. Esimerkiksi kosmologiaa tai säieteoriaa ei juurikaan ole TKK:lla (kosmologiaa tutkitaan hieman Kylmälaboratoriossa). Toisaalta, jos jokin tietty aihe kiinnostaa oman yliopiston ulkopuolelta, on se mahdollista suorittaa siellä. Itse suoritin jatko-opintoihin ihan vain omasta mielenkiinnosta Yliopistolta esimerkiksi juuri kosmologian kursseja, yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttikenttäjuttuja.

Siitä olen eri mieltä, että teoreettisen fysiikan puolella teoriat käydään perinpohjaisesti läpi. Näinhän ei ole, vaan kursseilla lähinnä raapaistaan pintaa ja herätetään ruokahalua. Muutamien noppien kurssit eivät millään riitä käymään teorioita kovin syvällisesti läpi.

Capax
Eniten teoreettisessa puolessa viehättää se että se on lähellä matematiikkaa, siis "puhdasta" matematiikkaa jos sellaista sanontaa voi käyttää.



Tuossa olet valitettavasti väärässä. Todellinen ns. puhdas matematiikka on abstraktion asteikolla vielä korkeammalla ja hyvin erilaista kuin fyysikon matematiikka. Fysiikan teorioissa tehdään usein paljon erilaisia approksimaatioita.

Todetaan tähän vielä, että lähes kaikki fysiikan opiskelu on teoreettista. Myös kokeelliset fyysikot lukevat suuren määrän teoriakursseja. Perusopinnot (maisteriksi asti) ovat kaikilla lähes samanlaiset.

kahlaaja
Opetuksen taso todennäköisesti on yhtä hyvä kummassakin?



Kyllä. Molemmissa kouluissa on sekä hyviä, että huonoja luennoitsijoita.

Kuuba-Pete
Sitten kun mennään syventäviin kursseihin, niin teoreettisessa fysiikassa pureudutaan juurta jaksaen noihin suhtiksiin ja kvanttikenttäteorioihin siinä missä TKK:lla perusopinnoissa opittua aletaan soveltamaan käytäntöön. TKK:lla lähestymistapa on insinöörimäinen, kun yliopistossa se on enemmän luonnontieteellinen.



On hassua, miten samalta osastolta valmistuneilla voi olla näinkin merkittävät näkemyserot. En nimittäin missään tapauksessa allekirjoita TKK:n lähestymistavan olevan "insinöörimäinen". Myös jatko-opintoihin saa TKK:lla sisällytettyä hyvinkin teoreettisia kursseja. Toki on itsestään kiinni haluaako niitä vai jotain muuta. Mitä muuten tarkoitat sanoessasi, että "perusopinnoissa opittua aletaan soveltamaan käytäntöön"?

Kuuba-Pete
Jos TKK:lla ottaa pääaineeksi DI-vaiheessa vaikka energiatieteet, niin se luo hyvin vahvan pohjan uraan energia-alalla, mikä voi tarkoittaa vaikka jonkinnäköisiä asiantuntijahommia missä tahansa isossa (tai pienessä) energiayhtiössä tai sitten voi vaikka pyrkiä kehittelemään uudenlaisia energiateknologioita esim. VTT:lle. Mutta koska DI-koulutus on niin monipuolinen, voi hyvin lähteä aivan erilaisellekin polulle. Tefyltä ei siis valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin, vaan tuleva ammatti on lähinnä omasta kiinnostuksesta kiinni.



Kyllä, ja mielestäni tämä on yksi Tfy-koulutusohjelman vahvuus.

Capax
Alkoi tuo EFE kiinnostaa niin paljon että taidan aloittaa tuolla teoreettisella fysiikalla ja sitten jos tulee se seinä vastaan niin yritän kirveellä läpi. Aina voi vaihtaa suuntautumistaan jos ei onnistu sitten millään.



Yksittäisten kurssien perusteella ei kannata valita opiskelupaikkaa. Ennemmin kannattaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Jos ei halua jatkaa maisterin tutkinnon jälkeen, ei ole suurtakaan väliä fysiikan kannalta kummassa koulussa opiskelee (kuten todettu, voi tarvittavia "puuttuvia" kursseja suorittaa toisessakin koulussa).

Sen sijaan, jos aikoo jäädä jatko-opiskelijaksi, kannattaa miettiä tarkemmin koulujen fysiikanlabroja ja niiden tutkimusaloja. Eli minkälaisia jatko-opiskelumahdollisuuksia ne tarjoavat (mitä siis "oikeasti" voi päästä tekemään). Vaikka Yliopistolla esimerkiksi luonnoidaankin yleisen suhteellisuusteorian kurssi, ei siellä mielestäni tutkita ko. teoriaa sen tarkemmin (voin olla väärässäkin). Lähinnä yleisen suhteellisuusteorian tuloksia tarvitaan kosmologiassa.

Mielestäni TKK:n teknillisen fysiikan ja matematiikan osaston yksi vahvuus on se, että valinta fysiikan ja matematiikan välillä tehdään vasta parin vuoden jälkeen. Itselläni oli ainakin se tilanne, että en ollut täysin varma kumpaa haluan opiskella. Tämä oli yksi syy, miksi päädyin TKK:lle. Lukion fysiikka ja erityisesti matematiikka eivät anna juurikaan kuvaa siitä, millaisia nämä aineet ovat yliopistossa.

Lopuksi totean vielä kursseja molemmissa yliopistoissa suorittaneena (HY & TKK), että vaatimustaso TKK:lla tuntuu olevan himpun verran korkeampi. Yliopistolla tuntuu saavan pisteitä hieman helpommin.

Totuus?
Capax
Eniten teoreettisessa puolessa viehättää se että se on lähellä matematiikkaa, siis "puhdasta" matematiikkaa jos sellaista sanontaa voi käyttää.

Tuossa olet valitettavasti väärässä. Todellinen ns. puhdas matematiikka on abstraktion asteikolla vielä korkeammalla ja hyvin erilaista kuin fyysikon matematiikka. Fysiikan teorioissa tehdään usein paljon erilaisia approksimaatioita.

Todetaan tähän vielä, että lähes kaikki fysiikan opiskelu on teoreettista. Myös kokeelliset fyysikot lukevat suuren määrän teoriakursseja. Perusopinnot (maisteriksi asti) ovat kaikilla lähes samanlaiset.




Oma kokemukseni on ainakin ollut se, että fysiikan kursseilla tarvittavaa matematiikka perustellaan vain intuitiivisella tasolla, piirrellään vähän kuvia ja kokeillaan jollain esimerkkifunktiolla ja huomataan, että näinhän tässä näyttäisi käyvän. Mitään täsmällisiä edellytyksiä ei matematiikan soveltamiselle esitetä vaan yleensä todetaan, että kaikki fysiikassa vastaan tulevat funktiot ovat niin kilttejä, että kaikki toimii. Ja sen kerran kun ei toimikkaan, voidaan aina käydä kysymässä matemaatikolta, että mikähän tässä mättää ja matemaatikko voi sitten kertoa, että tuo funktio ei ole sitä-ja-tätä, niin teoreemaa ei voi soveltaa. Teoreettista fysiikkaa en ole opiskellut, mutta luulen, että ihan vastaavalla tavalla sielläkin asiat tehdään.

Oikeastaan tuo fysiikka yliopistossa on aika paljon saman tyyppistä kuin pitkä matematiikka lukiossa. Paljon derivointia, integrointia, differentiaaliyhtälöitä ja ihan oikeita laskuja. Varsinaisilla matematiikan kursseilla käytäntöön soveltaminen on peruskurssien jälkeen usein toissijainen juttu. Sen sijaan teoriat esitetään hyvin täsmällisesti todistuksineen. Luentojen jälkeen kannattaakin todistuksia itsekeen analysoida, että huomaa, missä kohtaa mitäkin oletusta tarvittiin ja miksi sitä tarvittiin (voisiko saman todistaa ilman kyseistä oletusta?).

Jos fysiikkaa päädyt pääaineenasi lukemaan, niin suosittelen kyllä opiskelemaan ihan oikeaa matematiikkaa sen tueksi. Kun teorian tuntee, on sitä helpompi myös soveltaa. Toisaalta suosittelisin kyllä matematiikan opiskelijoillekin fysiikan kursseja. Olen ainakin itse tykännyt siitä, kun nähnyt, mihin matematiikan kursseilla esitettyjä asioita oikeasti tarvitaan. Samalla käytännön laskutaitokin paranee.

Olen näköjään käsittänyt väärin joitain asioita opiskelusta, mutta ei se mitään. Oikaiskaa ihmeessä käsityksiäni koska en ole ollut vielä opiskelemassa.

Käsittääkseni tuo teoreettisen fysiikan koulutus edellyttää matematiikan kursseja matematiikan laitoksen puolelta tai ainakin niitä kannustetaan ottamaan sieltä. Olenko käsittänyt oikein?

Puhdas matematiikka tosiaan on väärä ala verrata tefyyn, mutta joka tapauksessa, matematiikan tutkimuksella on mielestäni löydetty uusia juttuja joita on voitu soveltaa tefyn tarpeisiin teorioita muotoiltaessa vaikka matematiikkaa tutkittaessa ei ole suoraan ollut mielessä sen soveltaminen fysiikkaan. Onko tietoa kuinka paljon puhtaan matematiikan perustutkimuksella on matkaa tefyn teorioihin jos puhutaan siitä ihan "eturintaman" tefyn teorioiden tutkimisesta eli ollaan päästy yli yliopiston perus- ja syventävistäkin kursseista ja ollaan jo väitelty tohtoriksi? Vai onko niin että puhdas matematiikka on ihan eri sfääreissä ja tarvitaan matemaattiseen fysiikkaan erikoistunut (siis matemaatikon koulutuksen saanut) tulkkaamaan ja miettimään onko niillä matemaatikon raapustuksilla mitään merkitystä jonkun uuden teorian tutkimuksessa.

Asiasta kolmanteen:

TKK kuullostaa hienolta vaihtoehdolta mutta muutto Helsinkiin ei innosta ja ajattelin aloittaa opiskelut Oulun yliopistossa. Tässä siis seuraava kysymys: Käsittääkseni luonnontieteissä on ollut tapana lähteä ulkomaille saamaan kokemusta mikäli halajaa tutkijan "uralle". Tuo ulkomailla työskentely kiinnostaa erityisesti ja mietinkin onko merkitystä minkä yliopiston on käynyt että voisi päästä esim. johonkin tutkimusryhmään ulkomaille. Onko yliopistoilla joitain "varauksia" erinäköisissä paikoista kuten CERNissä tai Fermilabissa tai missä tahansa isommassa yliopistossa vai onko ulkomaille pääsy vain itsestä kiinni?

Kvanttimekaniikassa kun mallinnettiin atomeja (Fysiikka III), niin turvauduttiin aika paljon kymmeniä vuosia sitten johdettuihin tuloksiin, että "tällaisella diffiksellä ei ole ratkaisuja, ellei nämä kertoimet ole kokonaislukuja tai puolikkaita". Täytyisi vissiin lukea aika paljon matematiikkaa, että ne olisi pystynyt johtamaan / todistamaan.

Voisin skannata tästäkin esimerkin nettiin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat