Onko evoluutio myös yhteiskunnallinen teoria?

Seuraa 
Viestejä341
Liittynyt13.4.2009

Luin että mm. Tatu Vanhanen puolustaa uskoaan siihen, että evoluutio-oppi selittää myös yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sopii siihen paljon paremmin kuin ympäristöteoria.

Itse olen aina ihmetellyt joidenkin intoa selittää yhteiskunnallisia ilmiöitä darwinismilla ja jopa väitteitä että yhteiskunta perustuu darwinismille. Se mitä darwinismista tiedän on nimittäin aika jyrkässä ristiriidassa ihmiskunnan dynaamisuuden kanssa. Käsittääkseni minun geenini ovat koko elämäni ajan täysin muuttumattomat ja samat (no pieniä mutaatioita varmaan aina tapahtuu yksittäisten solujen jakautumisessa), mutta periaateessa yksilön geeniperimä pysyy samana koko hänen elämänsä ajan. Joten miten ihmeessä hidas darwinismi muka voisi selittää ihmiskulttuurin dynaamisuuden ja suuren kekseliäisyyden?

Itseäni lisäksi häiritsee se, miten jotkut puhuessaan perimästä puhuvat aina evoluutiosta. Eikös evoluutio ole teoria sille miten eliölajit ovat syntyneet ja miten siis geeniperimäkin on syntynyt perinnöllisyyden kautta. Tietenkin ihmisyksilöissä on geneettistä muuntelua ja tietenkin se vaikuttaa siihen miten ihmisyksilöt toimivat ja millaisia luontaisia taipumuksia heillä on, mutta väitteet että yhteiskunnan toimintaa voidaan suoraan selittää evoluutiolla on höpöä. Ihminen on tietoinen olento ja ihmisellä on päämääriä ja tavoitteita joita evoluutiolla ei kuitenkaan ole. Ihminen kykenee suunnitteluun ja evoluutio ei. Teknologian avulla ihminen muuttaa aktiivisesti ympäristöään, ihminen ei siis sopeudu ympäristöön vaan pikemminkin sopeuttaa ympäristön itselleen sopivaksi.

Toisaalta en itse ole koskaan oikein ymmärtänyt sitäkään, että ympäristö muka määrää sen millainen ihmisestä tulee. Syynä mm. juuri ihmisen kyky muuttaa ympäristöään, miten ympäristö muka voi määrätä sen millainen ihmisestä tulee, kun ihminen pikemminkin määrää sen millaisessa ympäristössä me elämme? Toinen syy on ihmisten erilaisuus, tiedän hemmetin hyvin että jos joukko ihmisiä laitetaan harjoittelemaan vaikka jotain urheilusuoritusta esim. 100 m juoksua. Vaikka kaikille taattaisiin täysin samat harjoittelu ja kilpailuolosuhteet, niin väitämpä että joukosta löytyy voittaja siis ihmisten välillä on selvästikin muuntelua. Toiset ovat selvästi lahjakkaampia juoksemaan 100 m kuin toiset. Eli ympäristöteoria ei mielestäni toimi ainakaan yksinään, joskin pelkkä geeniteoria toimii yhtä huonosti. Luonto on varustanut ihmisen mm. älyllä, aisteilla ja kyvyllä viestiä toisten kanssa. Aisteja tarvitaan hankkimaan tietoa ympäristöstä, älyä tekemään siitä johtopäätöksiä ja kykyä viestiä mm. opettamaan toisia ihmisiä. Todellisuus on hyvin kompleksinen ja minua harmittaa aina tämä iänikuinen ympäristö vastaan geenit jankutus.

Kaapelijehu

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Evoluutio ei tosiaan ole yhteiskunnallinen teoria.
Onhan siitä historian mittaan yritetty vääntää kaikenlaista sosiaalidarwinismia (tosin darwinismi on tässä väärä sana, koska Darwin itse ei kehittänyt teoriaansa yhteiskunnalliseksi eikä varmaankaan arvostaisi sen vääristelyä tällä tavalla). Nämä ovat ainakaan minun kuulemani mukaan harvemmin olleet millään tavalla tieteellisiä, vaan lähinnä tieteelliseltä kuulostavia perusteluja oman edun ajamiseen.

Nykyään tärkeäksi tieteenalaksi on noussut evoluutiobiologian ja psykologian yhteinen rajapinta, evoluutiopsykologia, joka pyrkii selittämään ihmisen käyttäytymistä evolutiivisilla adaptaatioilla. Tätä varmaan tarkoitit, kun puhuit yhteiskunnallisten ilmiöiden selittämisestä darwinismilla?
Se on aivan kelpo tieteenala, kunhan ei kuvitella, että geeniperimä yksin määrää yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymistä. Evoluutiopsykologiassa on myös turhan helppo keksiä uskottavan kuuloisia selityksiä, joita ei kuitenkaan voida mitenkään tieteellisesti tutkia. Sellaiset pitäisi erottaa oikeista, tutkimuksin perustelluista näkemyksistä. Populaarimedia ei tietenkään niitä erota, vaan kertoo tiedot sitä varmempina ja suuremmin otsikoin, mitä raflaavammilta ne kuulostavat.

Mitä ympäristöön tulee, on aivan totta että ihmiset muokkaavat omaa elinympäristöään. Arvelisin kuitenkin, ettei syntyvällä lapsella sinänsä ole suurta valtaa määrätä, millaisessa ympäristössä hän kasvaa, joten yksittäisten ihmisten yksilönkehityksessä enemmänkin ympäristö määrää ihmisen kehitystä.
Vanha käsitys, että ihminen olisi syntyessään tyhjä taulu, täysin ilman synnynnäistä käyttäytymistä, on tietenkin ilmiselvästi väärä. Samoin on se äärinäkemys, että ihminen olisi kokonaan geeniensä orja. Kumpikin, perimä ja ympäristö, vaikuttavat ja niiden vaikutukset kietoutuvat toisiinsa. Ei voida suoraan sanoa, kumpi on tärkeämpi.

Enemmän tai vähemmän asiaan liittyen, törmäsin äskettäin mielenkiintoiseen ajatukseen siitä, että Afrikan savanneilta kotoisin olevat ihmiset viihtyisivät edelleen parhaiten puusavannimaisessa ympäristössä ja pyrkisivät tekemään elinympäristöstään sellaista, elivätpä missä päin maailmaa tahansa: puuttomilla alueilla puita istutetaan, metsäisillä vähennetään, kosteita seutuja kuivataan ja kuivia keinokastellaan. Lopputulokseksi pyritään kaikkialla maailmassa kaupunkien puistoissa ja ihmisten pihoilla luomaan maisema, jossa olisi harvakseltaan puita ja niiden alla tasainen ruoho- tai heinäkasvillisuus. Tämä ympäristö oli nimetty urbaaniksi savanniksi.

Vierailija

Evoluutio voi olla yhteiskunnallinen teoria siinä vaiheessa, kun yhteiskunnat lisääntyvät suvullisesti. Lisäksi yhteiskunnilla on oltava jonkinlainen perimä, joka periytyy seuraavalle sukupolvelle tai sille uudelle yhteisölle. Ja vielä sen uuden yhteisön muodostumisen yhteydessä pitäisi vaikuttaa jokin satunnainen tekijä, joka toimii mutaation tavoin.
Näillä ehdoilla voisin katsoa evolution vaikuttavan jossain määrin myös yhteiskunnallisella tasolla.
Sosiaalidarvinismi ei liity evoluutioon millään muulla tavoin, kuin sillä nimellisellä 'viittauksella' Darwiniin.

Vierailija
Mei long

Enemmän tai vähemmän asiaan liittyen, törmäsin äskettäin mielenkiintoiseen ajatukseen siitä, että Afrikan savanneilta kotoisin olevat ihmiset viihtyisivät edelleen parhaiten puusavannimaisessa ympäristössä ja pyrkisivät tekemään elinympäristöstään sellaista, elivätpä missä päin maailmaa tahansa: puuttomilla alueilla puita istutetaan, metsäisillä vähennetään, kosteita seutuja kuivataan ja kuivia keinokastellaan. Lopputulokseksi pyritään kaikkialla maailmassa kaupunkien puistoissa ja ihmisten pihoilla luomaan maisema, jossa olisi harvakseltaan puita ja niiden alla tasainen ruoho- tai heinäkasvillisuus. Tämä ympäristö oli nimetty urbaaniksi savanniksi.




Oliko tämä siis jokin tutkimus vai ihan yksittäinen ajatus?

Tuota olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan vaikka siten, että lapsia pyydettäisiin piirtämään kuva luonnosta.

Olettaisin että useimmat piirtävät muutaman puun ja vihreää ruohoa riippumatta asuinalueesta tai syntyperästä.

Tietysti sellaisilla alueilla, joilla esiintyy lunta, voisi esiintyä enemmän lumista maisemaa.

Vierailija
McRoot

Oliko tämä siis jokin tutkimus vai ihan yksittäinen ajatus?

Tämä oli erässä urbaaniympäristöä ja niiden lajistoa käsittelevässä review-artikkelissa esitetty ajatus, mutta en tiedä, onko siitä olemassa mitään sen kummempaa tutkimusaineistoa. Itse artikkeli on tässä, mutta koko tekstiä ei taida olla vapaasti saatavissa.
Tuo sama lasten käsitys luonnosta tuli itsellenikin mieleen. Minäkin piirsin lapsena aina kesäisiä ruohikkomaisemia, joissa oli muutama lehtipuu, vaikka asuin Lapissa havumetsäisellä seudulla, missä oli suurimman osan vuotta lunta.

Kaapelijehu
Seuraa 
Viestejä341
Liittynyt13.4.2009
CE-hyväksytty
Meemit periytyy.




Käsittääkseni nämä "meemit" ovat lähinnä Richard Dawkinsin luoma käsite joiden todellisen olemassaolon voi hyvin kyseenalaistaa. Ongelmana näissä meemeissä on se, että meillä ihmisillä on kieli ja kielemme avulla olemme aina välittäneet ajatuksia ja ideoita toisillemme. Kun joku keksii siis vaikka jonkun muotitanssin, niin analogiana voidaan toki käyttää käsitettä meemi, mutta yhtä hyvin voidaan pitäytyä alkuperäisessä muotitanssissa. Siis meemi on vain analogia ajatuksille, ideoille, uskonnoille ym. Minusta vanha kunnon kieli on aivan riittävä ihmisten väliseen kommunikointiin, emme tarvitse meemejä. Meemi-teoriaa en tietenkään pidä sinänsä minään ihan tyhmänä, koska se kuvaa kyllä aika hyvin sitä miten ajatukset ja ideat voivat levitä ihmisten keskuudessa ilman että ihmiset pystyvät niitä hallitsemaan.

Mutta meemejä ei silti voi oikein rinnastaa evoluutioon. Evoluutio etenee perinnöllisesti sukupolvelta toiselle, mutta meenit liikkuvat vapaasti yksilöiden välillä, muuttuen samalla kokoajan itse.

Kaapelijehu

Vierailija
Kaapelijehu

Toisaalta en itse ole koskaan oikein ymmärtänyt sitäkään, että ympäristö muka määrää sen millainen ihmisestä tulee...Eli ympäristöteoria ei mielestäni toimi ainakaan yksinään



Kun väitellään ympäristön ja geenien vaikutuksesta ihmisen kehitykseen, niin kyse ei ole "joko tai" valinnasta, vaan laajemmasta vuorovaikutusprosessista. Geenit määrittelevät pikemminkin taipumuksia ja valmiuksia, ne eivät ole vastuussa kokonaisesta paketista. Oikeastaan ympäristö määrää loppukädessä sen, mitä merkitystä jollakin geenillä on yksilölle. Erityisesti kun puhutaan aivoista ja psyykkisistä ominaisuuksista, niin ympäristön vuorovaikutus ja oppiminen vaikuttavat merkittävissä määrin prosessiin. Hermosoluissa tapahtuvaa geeniekspressiota säätelevät siis hyvin monet tekijät.

Ihmisen aivot ovat tavattoman plastinen järjestelmä. Neuronien lukumäärä on arviolta 10^11 ja niiden välisten kytkentöjen 10^14. Aivomme ovat jatkuvasti muutoksen alaisina, uusia yhteyksiä syntyy tälläkin hetkellä kun luet tätä tekstiä. Hermosoluyhteyksiä syntyy, muokkautuu ja katoaa, eikä tämä prosessi lopu kuin vasta haudassa.

Se mikä erottaa ihmisen muista eläimistä on se, että vastaava aivojen plastisuus on normaalisti luonnossa harvinaisempi ominaisuus. Turha pähkäily voi olla jopa hengenvaarallinen hidaste. "Huippuunsa kehittyneet aivot" reagoivat eläinmaailmassa äärimmäisen nopeasti tilanteeseen ilman pitkäaikaista oppimisprosessia ja tietty aistiärsyke laukaisee välittömästi tietyn toiminnon. (kärjistetty yleistys)

Mei long

Nykyään tärkeäksi tieteenalaksi on noussut evoluutiobiologian ja psykologian yhteinen rajapinta, evoluutiopsykologia, joka pyrkii selittämään ihmisen käyttäytymistä evolutiivisilla adaptaatioilla. Tätä varmaan tarkoitit, kun puhuit yhteiskunnallisten ilmiöiden selittämisestä darwinismilla?

Se on aivan kelpo tieteenala, kunhan ei kuvitella, että geeniperimä yksin määrää yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymistä. Evoluutiopsykologiassa on myös turhan helppo keksiä uskottavan kuuloisia selityksiä, joita ei kuitenkaan voida mitenkään tieteellisesti tutkia. Sellaiset pitäisi erottaa oikeista, tutkimuksin perustelluista näkemyksistä. Populaarimedia ei tietenkään niitä erota, vaan kertoo tiedot sitä varmempina ja suuremmin otsikoin, mitä raflaavammilta ne kuulostavat.




Nykymuodossaan evoluutiopsykologia edustaa pikemminkin satukokoelmaa, kuin vakavasti otettavaa tiedettä. Adaptaatioiden löytäminen ja todistaminen on vaikeaa puuhaa. Evoluutiopsykologien olisi perusteltava väittämiään eri tieteenalojen näkökulmasta, (neurotieteet,, evoluutiobiologia, sosiaalitieteet etc.) ja usein lopulliset todisteet jäävätkin laihaksi. Asian kiteyttää hyvin Chicagon yliopiston evoluutiobiologi Jerry Coyne:

Evolutionary psychologists seem unwilling to draw lines between what can be taken as demonstrated and what remains speculative, making the discipline more of a faith than a science.

Tietenkin asiat eivät ole näin mustavalkoisia. Tiettyjen mentaalisten "moduuleiden" olemassaoloa voidaan perustella järkevästi, joskin niitä koskevat väittämät ovat myös usein kiistanalaisia. => Tooby&Cosmides ovat kirjoittaneet artikkelin evoluutiopsykologian pääperiaatteista, siinä kritisoidaan perinteistä The Standard Social Science mallia ja esitetään uudenlainen lähtökohta tilalle:

Evolutionary Psychology: Primer

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

Monet ev.psykan kannattajat ovat haastamassa ihmisiä: joko hyväksyt kokonaan mallimme, tai kannatat blank slate-ideologiaa, jossa mieli sisältäisi harvoja yleispäteviä mekanismeja, (domain general) eikä erikoistuneita moduuleita olisi olemassa. Tällainen vastakkainasettelu on typerää. Esimerkiksi monet kognitiotieteilijät eivät arvosta Standard Social Science Model-ideaa sellaisenaan, mutta on huomioitava, että vaikka he hyväksyisivät sen että erikoistuneita mielen moduuleita (domain spesific) on olemassa, niin heillä on erilaisia näkemyksiä siitä millaisia nämä moduulit ovat ja miten ne toimivat.

Vierailija
Kaapelijehu
Luin että mm. Tatu Vanhanen puolustaa uskoaan siihen, että evoluutio-oppi selittää myös yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sopii siihen paljon paremmin kuin ympäristöteoria.



Tatu Vanhanen on muistaakseni useasti kehunut, että hänen tutkimuksensa edustavat sosiobiologista näkökantaa. Todellisuudessa sosiobiologiassa tutkitaan ihmislajin yhteisiä piirteitä, eikä rotujen välisiä eroavaisuuksia. Ehkä tämä "kansakouluproffa" ei ole edes kunnolla ymmärtänyt mitä tämä tieteellinen suuntaus pitää sisällään.

Vierailija

Hieman yleisluontoista kritiikkiä. (lainailen osittain aiempaa kirjoitustani)

Evoluutiopsykologian pääväittämä on se, että koska luonnonvalinta on synnyttänyt monia anatomisia adaptaatioita, jotka ihmiset universaalisti jakavat, on luontevaa olettaa että on olemassa vastaavanlaisia psykologisia adaptaatioita. Tässä päättelyssä ei ole mitään vikaa, ongelmat nousevat esille vasta kun rupeamme todistamaan tieteellisesti erilaisten adaptaatioiden olemassaoloa

Evoluutiopsykologien mukaan monet psykologisista adaptaatioista kehittyivät pleistoseenikaudella (Ajanjakson on määritelty alkavan muistaakseni n. 1.8 miljoona vuotta sitten ja se on päättynyt n. 10 000 vuotta sitten) ihmisten eläessä metsästäjä-keräily-yhteisöissä.

Ongelma on siinä, että koska adaptaatiot syntyivät oletetusti vastauksena tuon ajan ympäristön vaatimuksiin, niin emme voi keskittyä tarkastelemaan vain nykyistä yhteiskuntaa. Eli meidän pitäisi pohtia laajemmin millaisiin adaptiivisiin ongelmiin ne ovat olleet aikoinaan ratkaisuja.

Evoluutiopsykologit pyrkivätkin ottamaan huomioon esi-isiemme mahdollisen ympäristön ja sen vaikutuksen, tällaisen tarkastelunäkökulman kautta he pohtivat millaisia mielen rakenteita on mahdollisesti kehittynyt tänä aikana. Evoluutiopsykologien mukaan evoluutio ei voi muuttaa mielen rakenteita niin nopeasti, että mm. kulttuurin synty olisi ehtinyt vaikuttaa niihin. Tämä on hieman kiistanalainen väite. Toki aivojen kehittyminen on ollut hidas prosessi, mutta on hieman ylimalkaista väittää psykologisten adaptaatioiden evoluutio olisi jämähtänyt pelkästään varhaiselle pleistoseenikaudelle. Evoluutio on hyvinkin voinut jatkua pidempään.

Kaikki esille tuodut mielen adaptaatiot eivät suinkaan näytä aina olevan universaaleja, meillä on todistusaineistoa siitä, että tietyt ev.psykan määrittelemät "adaptiiviset psykologiset ominaisuudet" vaihtelevat ihmispopulaatioissa. Lisäksi vaikka meillä onkin myötäsyntyisiä kognitiivisia kategorioita, niin ihmisen genomissa ei ole ympäristöstä riippumatonta ihmisen rakennussuunnitelmaa, sama genotyyppi voi tuottaa erilaisia fenotyyppejä vaihtelevan ympäristön mukaan. Psykologisissa fenotyypeissä on tapahtunut muutoksia, vaikka muu evoluutio olisikin pysähtynyt. Tämä luo ongelmia, kun adaptaatioita ruvetaan metsästämään (kuinka erotellaan ne "oikeat" genotyyppiset ominaisuudet jotka ovat säilyneet?) ja toisaalta samat ongelmat koskevat myös nyky-ihmisen käytöksen selittämistä. Fenotyyppinen evoluutio on nimittäin vaikuttanut nykyisten psykologisten mekanismien syntyyn. Eräs merkittävä ongelma on myös se, jotta emme tiedä tarpeeksi pleistoseeniajan ympäristöstä, niin että voisimme laatia kattavan listan tuon ajan psykologisista mekanismeista.

Monet adaptiiviset ongelmat vaihtelivat suuresti pleistoseenikaudella, sen vuoksi evoluutiopsykologien mukaan mielen on sisällettävä tuhansia geneettisesti spesialisoituneita moduuleita, jotka ovat vastanneet adaptiivisten ongelmien ratkaisusta. Näitä väitteitä on kuitenkin kritisoitu, vaikka näitä moduuleita olisikin olemassa, niin meillä ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi todistusaineistoa, jonka perusteella voisimme todistaa kiistattomasti kaikkien näiden moduulien olemassaolon ja niiden suoran vaikutuksen käytökseen. Meillä on epäilemättä monia erikoistuneita neurologisia rakenteita aivoissamme, mutta monet niistä tarjoavat joustavia ratkaisuja erilaisiin yksilön kokemiin ympäristön asettamiin haasteisiin.

En pitäisi evoluutiopsykologiaa uskontona, se tarjoaa monien tutkimusongelmien käsittelyyn uudenlaisen näkökulman. Monilta osin sen selitysvoimaisuus on kuitenkin kyseenalaista ja rajoittuu yhden kokonaisselittäjän ylivaltaan. Biologisista kytkennöistään huolimatta se ei muistuta juurikaan luonnontieteitä. Monet sen esittämät väittämät perustuvat liiaksi spekulaatioon. Monesti evoluutiopsykologiassa on hypätty suoraan geneettisiin selityksiin, vaikka ne eivät pohjautuisi tarkempaan neurotieteelliseen tai geneettiseen tutkimukseen.

Jokaisen evoluutiopsykologiasta kiinnostuneen olisi syytä lukea David Bullerin: Adapting Minds 2006. Siinä käydään yksityiskohtaisesti läpi evoluutiopsykologiaa koskevia ongelmia. Buller ei vastusta evoluutiopsykologiaa itsessään, ainoastaan monia sen nimissä esitettyjä väittämiä. Bullerin mielestä monet evoluutiopsykologien kehittämät teoriat eivät ole perusteltavissa edes evoluutioperspektiivistä itsestään käsin:

I've already telegraphed that I think that much of evolutionary psychology is wrong, and I will argue throughout this book that is often wrong on evolutionary grounds.

Vierailija
Echi

Evoluutiopsykologit pyrkivätkin ottamaan huomioon esi-isiemme mahdollisen ympäristön ja sen vaikutuksen, tällaisen tarkastelunäkökulman kautta he pohtivat millaisia mielen rakenteita on mahdollisesti kehittynyt tänä aikana. Evoluutiopsykologien mukaan evoluutio ei voi muuttaa mielen rakenteita niin nopeasti, että mm. kulttuurin synty olisi ehtinyt vaikuttaa niihin. Tämä on hieman kiistanalainen väite. Toki aivojen kehittyminen on ollut hidas prosessi, mutta on hieman ylimalkaista väittää psykologisten adaptaatioiden evoluutio olisi jämähtänyt pelkästään varhaiselle pleistoseenikaudelle. Evoluutio on hyvinkin voinut jatkua pidempään.

Tuskin kukaan on sanonut, että evoluutio olisi jämähtänyt mihinkään. Kyse on vain siitä, että 10000:ssa vuodessa ei isoja muutoksia ehdi syntyä yhtään mihinkään ja siksi on järkevää olettaa, että aivomme vastaavat geneettisesti ”luolamiehen” aivoja.

Kaikki esille tuodut mielen adaptaatiot eivät suinkaan näytä aina olevan universaaleja, meillä on todistusaineistoa siitä, että tietyt ev.psykan määrittelemät "adaptiiviset psykologiset ominaisuudet" vaihtelevat ihmispopulaatioissa. Lisäksi vaikka meillä onkin myötäsyntyisiä kognitiivisia kategorioita, niin ihmisen genomissa ei ole ympäristöstä riippumatonta ihmisen rakennussuunnitelmaa, sama genotyyppi voi tuottaa erilaisia fenotyyppejä vaihtelevan ympäristön mukaan. Psykologisissa fenotyypeissä on tapahtunut muutoksia, vaikka muu evoluutio olisikin pysähtynyt. Tämä luo ongelmia, kun adaptaatioita ruvetaan metsästämään (kuinka erotellaan ne "oikeat" genotyyppiset ominaisuudet jotka ovat säilyneet?) ja toisaalta samat ongelmat koskevat myös nyky-ihmisen käytöksen selittämistä. Fenotyyppinen evoluutio on nimittäin vaikuttanut nykyisten psykologisten mekanismien syntyyn. Eräs merkittävä ongelma on myös se, jotta emme tiedä tarpeeksi pleistoseeniajan ympäristöstä, niin että voisimme laatia kattavan listan tuon ajan psykologisista mekanismeista.

Ympäristön ja geenien vaikutuksen erottaminen ei ole pelkästään evoluutiopsykologian ongelma vaan tähän tulee pyrkiä kaikilla ihmisen käytöstä tutkivilla tieteenaloilla, koska molemmat meidän käytökseen selvästikkin vaikuttavat. En ymmärrä ajattelua, jossa ympäristön vaikutuksesta tehdään joku ”default option”, jonka oletetaan saavan aikaan havaitun käytöksen kunnes toisin todistetaan. Ympäristön nimeen vannovien tulisi mielestäni yhtälailla perustella väitteensä siinä missä muidenkin.

En pitäisi evoluutiopsykologiaa uskontona, se tarjoaa monien tutkimusongelmien käsittelyyn uudenlaisen näkökulman. Monilta osin sen selitysvoimaisuus on kuitenkin kyseenalaista ja rajoittuu yhden kokonaisselittäjän ylivaltaan. Biologisista kytkennöistään huolimatta se ei muistuta juurikaan luonnontieteitä. Monet sen esittämät väittämät perustuvat liiaksi spekulaatioon. Monesti evoluutiopsykologiassa on hypätty suoraan geneettisiin selityksiin, vaikka ne eivät pohjautuisi tarkempaan neurotieteelliseen tai geneettiseen tutkimukseen.

Tämä on ihan tapauskohtaista. Varmasti löytyy tutkijoita jotka ylikorostavat geenien vaikutusta aivan kuten löytyy myös tutkijoita, jotka ylikorostavat ympäristön vaikutusta. Mistään determinismistä ei evoluutiopsykologiaa voi syyttää, ja jos sellainen kuva on syntynyt, voitanee syyttää median yliyksinkertaistettuja uutisointeja alan tutkimustuloksista.

Vierailija
Kaapelijehu
Luin että mm. Tatu Vanhanen puolustaa uskoaan siihen, että evoluutio-oppi selittää myös yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sopii siihen paljon paremmin kuin ympäristöteoria.



AI MIKÄ HELVETIN "ympäristöteoria"?

Biologia EI "selitä" yhteiskuntatieteitä, ja sillä sökö.

Tatu on ollut niin kauan höyrähtänyt, kun minä olen hänen "teorioistaan" jotakin kuullut.

Itse olen aina ihmetellyt joidenkin intoa selittää yhteiskunnallisia ilmiöitä darwinismilla ja jopa väitteitä että yhteiskunta perustuu darwinismille. Se mitä darwinismista tiedän on nimittäin aika jyrkässä ristiriidassa ihmiskunnan dynaamisuuden kanssa. Käsittääkseni minun geenini ovat koko elämäni ajan täysin muuttumattomat ja samat (no pieniä mutaatioita varmaan aina tapahtuu yksittäisten solujen jakautumisessa), mutta periaateessa yksilön geeniperimä pysyy samana koko hänen elämänsä ajan. Joten miten ihmeessä hidas darwinismi muka voisi selittää ihmiskulttuurin dynaamisuuden ja suuren kekseliäisyyden?

Itseäni lisäksi häiritsee se, miten jotkut puhuessaan perimästä puhuvat aina evoluutiosta. Eikös evoluutio ole teoria sille miten eliölajit ovat syntyneet ja miten siis geeniperimäkin on syntynyt perinnöllisyyden kautta.




Evoluutio on reaalinen ilmiö, ja juuri geenistöhän on nimenomaan sen tulos.

Tietenkin ihmisyksilöissä on geneettistä muuntelua ja tietenkin se vaikuttaa siihen miten ihmisyksilöt toimivat ja millaisia luontaisia taipumuksia heillä on, mutta väitteet että yhteiskunnan toimintaa voidaan suoraan selittää evoluutiolla on höpöä.



Pitää paikkansa...

Ihminen on tietoinen olento ja ihmisellä on päämääriä ja tavoitteita joita evoluutiolla ei kuitenkaan ole.



Kyllä.

Ihminen kykenee suunnitteluun ja evoluutio ei.



Aivan.

Teknologian avulla ihminen muuttaa aktiivisesti ympäristöään, ihminen ei siis sopeudu ympäristöön vaan pikemminkin sopeuttaa ympäristön itselleen sopivaksi.



Näin on, ja kyseinen pirre voimistuu voimitumistaan.

Toisaalta en itse ole koskaan oikein ymmärtänyt sitäkään, että ympäristö muka määrää sen millainen ihmisestä tulee.



Ei sitä BIOLOGINEN ympäristö "määrääkään" kuten eivät biologiset geenotkään.

Syynä mm. juuri ihmisen kyky muuttaa ympäristöään, miten ympäristö muka voi määrätä sen millainen ihmisestä tulee, kun ihminen pikemminkin määrää sen millaisessa ympäristössä me elämme? Toinen syy on ihmisten erilaisuus, tiedän hemmetin hyvin että jos joukko ihmisiä laitetaan harjoittelemaan vaikka jotain urheilusuoritusta esim. 100 m juoksua. Vaikka kaikille taattaisiin täysin samat harjoittelu ja kilpailuolosuhteet, niin väitämpä että joukosta löytyy voittaja siis ihmisten välillä on selvästikin muuntelua.



JOUKON keskimääräinen tulos voidaan kuitenkin ennustaa paljon tarkemmin kuin yksilön!

Toiset ovat selvästi lahjakkaampia juoksemaan 100 m kuin toiset. Eli ympäristöteoria ei mielestäni toimi ainakaan yksinään, joskin pelkkä geeniteoria toimii yhtä huonosti.

Luonto on varustanut ihmisen mm. älyllä, aisteilla ja kyvyllä viestiä toisten kanssa.




Se on YHTEISKUNTA, joka on ihmisen NOILLA varistanut, eikä "luonto"!

Aisteja tarvitaan hankkimaan tietoa ympäristöstä, älyä tekemään siitä johtopäätöksiä ja kykyä viestiä mm. opettamaan toisia ihmisiä. Todellisuus on hyvin kompleksinen ja minua harmittaa aina tämä iänikuinen ympäristö vastaan geenit jankutus.



Perehdy siis paikkansa pitäviin yhteiskuntatieteisiin!

Ja pyyhi Tatulla persettä, kuten me muutkin!

Vierailija
Vahinkolaukaus

Tuskin kukaan on sanonut, että evoluutio olisi jämähtänyt mihinkään. Kyse on vain siitä, että 10000:ssa vuodessa ei isoja muutoksia ehdi syntyä yhtään mihinkään ja siksi on järkevää olettaa, että aivomme vastaavat geneettisesti ”luolamiehen” aivoja.



Ongelmat kumpuavatkin muualta. Eli millaiset olivat nämä luolamiesten aivot (psykologiset mekanismit) ja kuinka paljon nykyinen ympäristö on vaikuttanut fenotyyppisten ominaisuuksien syntyyn.

Tuosta aivojen evoluutiosta. Perinteisesti on kuviteltu, jotta ihmisen aivot eivät ole muuttuneet merkittävästi viimeiseen 50-100 000:een vuoteen. On kuitenkin hyvinkin mahdollista, että joitain muutoksia on tapahtunut vielä tämän jälkeenkin. Esimerkiksi ASPM-geenin muunnoksien arvellaan eräiden tutkimusten mukaan vaikuttaneen aivojemme kehittymiseen vielä jonkin aikaa sitten. Kts. esim.

Ongoing Adaptive Evolution of ASPM, a Brain Size Determinant in Homo sapiens

The gene ASPM (abnormal spindle-like microcephaly associated) is a specific regulator of brain size, and its evolution in the lineage leading to Homo sapiens was driven by strong positive selection. Here, we show that one genetic variant of ASPM in humans arose merely about 5800 years ago and has since swept to high frequency under strong positive selection. These findings, especially the remarkably young age of the positively selected variant, suggest that the human brain is still undergoing rapid adaptive evolution.

http://www.sciencemag.org/cgi/content/a ... /5741/1720

[size=85:321qo8af]David Buller muuten väitti, että psykologisissa adaptaatioissa on tapahtunut muutoksia aina näihin päiviin saakka. En ole kuitenkaan vielä kunnolla tutustunut tarkempiin perusteluihin, joten en mainitse asiasta tämän enempää.[/size:321qo8af]

Vahinkolaukaus

Ympäristön ja geenien vaikutuksen erottaminen ei ole pelkästään evoluutiopsykologian ongelma vaan tähän tulee pyrkiä kaikilla ihmisen käytöstä tutkivilla tieteenaloilla, koska molemmat meidän käytökseen selvästikkin vaikuttavat. En ymmärrä ajattelua, jossa ympäristön vaikutuksesta tehdään joku ”default option”, jonka oletetaan saavan aikaan havaitun käytöksen kunnes toisin todistetaan. Ympäristön nimeen vannovien tulisi mielestäni yhtälailla perustella väitteensä siinä missä muidenkin.



Tuo ei pidä paikkaansa kaikilta osin, sikäli kun otetaan huomioon, että tässä ketjussa käsiteltiin myös yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niitä selittäviä teorioita. "Sosiaalitieteilijöiden" lähestymistapa ihmisen ja yhteiskunnan toimintaan on erilainen kuin evoluutiopsykologeilla, eivätkä kaikki heidän väitteensä edellytä evoluutionäkökulman huomioimista lainkaan. "Default option" on mielekästä monissa tutkimuksissa. Jos tutkitaan vaikkapa alkoholiveron säätelyn vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, niin olisi mielipuolista vaatia myös biologisen näkökannan huomiointia.

Toki yhteistä rajapintaa löytyy joidenkin periaatteellisten kysymysten kohdalla, näissä kohdin ajaudutaan riitoihin. Mutta kuinka voidaan puolustaa sosiaalitieteilijöiden näkökantaa ja miten ev.psykan tutkimukset ovat "kumottavissa"? Voisin linkittää tuhansittain tutkimuksia, joissa "osoitetaan" kuinka mm. kulttuuriset erot näyttävät vaikuttavan yksilöidenkin kohdalla käytökseen. Mutta edustavatko ne koko totuutta? Loppukädessähän kulttuurin syntykin on mahdollistunut ainoastaan evoluution myötä.

Sosiaalitieteiden metodeilla ei oikein pystytä osoittamaan biologisia väitteitä epätosiksi. On mielekkäämpää lähteä pohtimaan ev.psykan tutkimuksia ja niiden uskottavuutta muista näkökulmasta käsin. Biologiset tekijät toimivat taustalla, mutta miten ne käytännössä vaikuttavat ihmisen käytökseen? Ovatko ev.psykan teoriat auttaneet valottamaan tätä asiaa? Vastaus on kyllä ja ei. Kuten jo mainitsin, niin ev.psyka on tarjonnut uudenlaista lähestymistapaa asiaan ja tältä osin sitä ei tule halveksua. Monet sen puitteissa esitetyt teoriat ovat kuitenkin ongelmallisia - toistaiseksi. Entä ne todelliset hardcore-tutkimukset? =>

Vahinkolaukaus

Tämä on ihan tapauskohtaista. Varmasti löytyy tutkijoita jotka ylikorostavat geenien vaikutusta aivan kuten löytyy myös tutkijoita, jotka ylikorostavat ympäristön vaikutusta. Mistään determinismistä ei evoluutiopsykologiaa voi syyttää, ja jos sellainen kuva on syntynyt, voitanee syyttää median yliyksinkertaistettuja uutisointeja alan tutkimustuloksista.



Kyse ei ole pelkästään median virheellisestä uutisoinnista, evoluutiopsykologian nimissä on esitetty lukuisia höttötutkimuksia. Kun David Buller kirjoitti, että suurin osa "evoluutiopsykologiasta" edustaa tällaista höttöä, hän todella tarkoitti sitä. On olemassa ansiokkaita ja perusteellisia tutkimuksia, mutta nämä näyttävät edustavan vain pientä osaa kokonaisskaalasta. Tämä täytyy huomioida tarkemmassa kritiikissä, mutta en kuitenkaan ymmärrä miksi muita tutkimuksia ei sisällytetä ev.psykan piiriin. Eihän ole mielekästä valita vain tiettyjä tutkimuksia ja väittää että ne edustavat alaa kokonaisuudessaan.

Vierailija
Echi
Vahinkolaukaus

Tuskin kukaan on sanonut, että evoluutio olisi jämähtänyt mihinkään. Kyse on vain siitä, että 10000:ssa vuodessa ei isoja muutoksia ehdi syntyä yhtään mihinkään ja siksi on järkevää olettaa, että aivomme vastaavat geneettisesti ”luolamiehen” aivoja.



Ongelmat kumpuavatkin muualta. Eli millaiset olivat nämä luolamiesten aivot (psykologiset mekanismit) ja kuinka paljon nykyinen ympäristö on vaikuttanut fenotyyppisten ominaisuuksien syntyyn.

Nämä ovat ongelmia, joita evoluutiopsykologia pyrkii selvittämään ja siten ne ovat ongelmia samalla tavalla kuin alkuräjähdyksen yksityiskohdat ovat kosmologeille. Eli ei siis asioita, jotka vaikuttaisivat siihen kuinka validina ko. tieteenalaa voidaan pitää.

Tuosta aivojen evoluutiosta. Perinteisesti on kuviteltu, jotta ihmisen aivot eivät ole muuttuneet merkittävästi viimeiseen 50-100 000:een vuoteen. On kuitenkin hyvinkin mahdollista, että joitain muutoksia on tapahtunut vielä tämän jälkeenkin. Esimerkiksi ASPM-geenin muunnoksien arvellaan eräiden tutkimusten mukaan vaikuttaneen aivojemme kehittymiseen vielä jonkin aikaa sitten. Kts. esim.

Ongoing Adaptive Evolution of ASPM, a Brain Size Determinant in Homo sapiens

The gene ASPM (abnormal spindle-like microcephaly associated) is a specific regulator of brain size, and its evolution in the lineage leading to Homo sapiens was driven by strong positive selection. Here, we show that one genetic variant of ASPM in humans arose merely about 5800 years ago and has since swept to high frequency under strong positive selection. These findings, especially the remarkably young age of the positively selected variant, suggest that the human brain is still undergoing rapid adaptive evolution.

http://www.sciencemag.org/cgi/content/a ... /5741/1720

[size=85:3r59wrne]David Buller muuten väitti, että psykologisissa adaptaatioissa on tapahtunut muutoksia aina näihin päiviin saakka. En ole kuitenkaan vielä kunnolla tutustunut tarkempiin perusteluihin, joten en mainitse asiasta tämän enempää.[/size:3r59wrne]


Kyllä muutoksia on varmasti tapahtunut ei siitä ole epäilystäkään. Ei vain ole syytä olettaa, että kaupunki ja viljely-yhteiskuntiin siirtymisen jälkeen tapahtuneet muutokset olisivat mitenkään merkittäviä ottaen huomioon ihmisen miljoonien tai ainakin satojen tuhansien vuosien historian metsästäjä-keräilijöinä.

Vahinkolaukaus

Ympäristön ja geenien vaikutuksen erottaminen ei ole pelkästään evoluutiopsykologian ongelma vaan tähän tulee pyrkiä kaikilla ihmisen käytöstä tutkivilla tieteenaloilla, koska molemmat meidän käytökseen selvästikkin vaikuttavat. En ymmärrä ajattelua, jossa ympäristön vaikutuksesta tehdään joku ”default option”, jonka oletetaan saavan aikaan havaitun käytöksen kunnes toisin todistetaan. Ympäristön nimeen vannovien tulisi mielestäni yhtälailla perustella väitteensä siinä missä muidenkin.



Tuo ei pidä paikkaansa kaikilta osin, sikäli kun otetaan huomioon, että tässä ketjussa käsiteltiin myös yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niitä selittäviä teorioita. "Sosiaalitieteilijöiden" lähestymistapa ihmisen ja yhteiskunnan toimintaan on erilainen kuin evoluutiopsykologeilla, eivätkä kaikki heidän väitteensä edellytä evoluutionäkökulman huomioimista lainkaan. "Default option" on mielekästä monissa tutkimuksissa.

Viestini ei käsitellyt yhteiskuntaa vaan yksilöä ja se otti kantaa sinun viestiisi, joka ei myöskään käsitellyt yhteiskuntaa. On kyllä ilmiöitä, joissa ympäristön vaikutuksen voidaan olettaa dominoivan. Tämä pitäisi kuitenkin perustella eikä automaattisesti olettaa sitä ja hyväksyä geenien vaikutusta vasta kun se on todistettu riittävän aukottomasti. Molemmilla asioilla on merkittävä vaikutus ihmisen käytökseen ja niitä pitäisi kohdella tasavertaisemmin. Vaikea kuvitella ilmiötä, joka olisi puhtaasti ympäristön tai geenien ansiota. Kyse on aina molempien vuorovaikutuksesta.

Jos tutkitaan vaikkapa alkoholiveron säätelyn vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, niin olisi mielipuolista vaatia myös biologisen näkökannan huomiointia.

Huono esimerkki. Tapauksessa tulisi miettiä kuinka ihmiset reagoivat alkoholin hinnan muutokseen, ei reagoinnin syitä. Geeneillä on kyllä spekuloitu olevan merkittävä vaikutus alkoholin kulutukseen ja käytökseen sen vaikutuksen alaisena, joten siten biologinen puoli saattaa olla merkittävä tekijä yhteiskunnallisten vaikutusten selittäjänä.

Toki yhteistä rajapintaa löytyy joidenkin periaatteellisten kysymysten kohdalla, näissä kohdin ajaudutaan riitoihin. Mutta kuinka voidaan puolustaa sosiaalitieteilijöiden näkökantaa ja miten ev.psykan tutkimukset ovat "kumottavissa"? Voisin linkittää tuhansittain tutkimuksia, joissa "osoitetaan" kuinka mm. kulttuuriset erot näyttävät vaikuttavan yksilöidenkin kohdalla käytökseen. Mutta edustavatko ne koko totuutta? Loppukädessähän kulttuurin syntykin on mahdollistunut ainoastaan evoluution myötä.

Sosiaalitieteiden metodeilla ei oikein pystytä osoittamaan biologisia väitteitä epätosiksi. On mielekkäämpää lähteä pohtimaan ev.psykan tutkimuksia ja niiden uskottavuutta muista näkökulmasta käsin. Biologiset tekijät toimivat taustalla, mutta miten ne käytännössä vaikuttavat ihmisen käytökseen? Ovatko ev.psykan teoriat auttaneet valottamaan tätä asiaa? Vastaus on kyllä ja ei. Kuten jo mainitsin, niin ev.psyka on tarjonnut uudenlaista lähestymistapaa asiaan ja tältä osin sitä ei tule halveksua. Monet sen puitteissa esitetyt teoriat ovat kuitenkin ongelmallisia - toistaiseksi. Entä ne todelliset hardcore-tutkimukset? =>


Toki voidaan esittää kritiikkiä tutkimusmetodeista tai evidenssiä ympäristön vaikutuksen puolesta ja samaa käänteisenä voivat harrastaa myös evopsykologit puolustaakseen tuloksiaan. Näin ehkä päädytään jonkun asteiseen kompromissiin. (tai voitaisiin päätyä, jos jotkut eivät suhtautuisi biologisiin selityksiin niin nuivasti)

Btw. geenien vaikutusta pidän merkittävä siitäkin syystä, että ne vaikuttavat suoraan yksilön käytökseen ja tätä kautta myös sosiaaliseen ympäristöön, jonka yksilöt luovat (yhteiskuntaan kyllä) ja siten biologinen vaikutus saattaa joskus naamiotua ympäristön vaikutukseksi.

Vahinkolaukaus

Tämä on ihan tapauskohtaista. Varmasti löytyy tutkijoita jotka ylikorostavat geenien vaikutusta aivan kuten löytyy myös tutkijoita, jotka ylikorostavat ympäristön vaikutusta. Mistään determinismistä ei evoluutiopsykologiaa voi syyttää, ja jos sellainen kuva on syntynyt, voitanee syyttää median yliyksinkertaistettuja uutisointeja alan tutkimustuloksista.

Kyse ei ole pelkästään median virheellisestä uutisoinnista, evoluutiopsykologian nimissä on esitetty lukuisia höttötutkimuksia. Kun David Buller kirjoitti, että suurin osa "evoluutiopsykologiasta" edustaa tällaista höttöä, hän todella tarkoitti sitä. On olemassa ansiokkaita ja perusteellisia tutkimuksia, mutta nämä näyttävät edustavan vain pientä osaa kokonaisskaalasta. Tämä täytyy huomioida tarkemmassa kritiikissä, mutta en kuitenkaan ymmärrä miksi muita tutkimuksia ei sisällytetä ev.psykan piiriin. Eihän ole mielekästä valita vain tiettyjä tutkimuksia ja väittää että ne edustavat alaa kokonaisuudessaan.

Voisit tietysti antaa tarkempaa infoa siitä, mikä osa evoluutiopsykologiasta on höttöä. Pelkästään asian toteaminen ei ole kovin vakuuttavaa.

Vierailija
Vahinkolaukaus

Nämä ovat ongelmia, joita evoluutiopsykologia pyrkii selvittämään ja siten ne ovat ongelmia samalla tavalla kuin alkuräjähdyksen yksityiskohdat ovat kosmologeille. Eli ei siis asioita, jotka vaikuttaisivat siihen kuinka validina ko. tieteenalaa voidaan pitää.



Kuten jo mainitsin, niin kyse oli yleisluontoisesta kritiikistä. Tästä evoluutiopsykologiasta on kirjoitettu suhteellisen paljon tällä palstalla. Monet eivät ole kuitenkaan tajunneet mielestäni asian monimutkaisuutta, siksi valotin asiaa tässä ketjussa. Kyllä evoluutiopsykologit ovat tietoisia varmasti näistä ongelmista, mutta eri asia on kuinka hyvin he onnistuvat välttämään ne.

Vahinkolaukaus

Viestini ei käsitellyt yhteiskuntaa vaan yksilöä ja se otti kantaa sinun viestiisi, joka ei myöskään käsitellyt yhteiskuntaa. On kyllä ilmiöitä, joissa ympäristön vaikutuksen voidaan olettaa dominoivan. Tämä pitäisi kuitenkin perustella eikä automaattisesti olettaa sitä ja hyväksyä geenien vaikutusta vasta kun se on todistettu riittävän aukottomasti. Molemmilla asioilla on merkittävä vaikutus ihmisen käytökseen ja niitä pitäisi kohdella tasavertaisemmin. Vaikea kuvitella ilmiötä, joka olisi puhtaasti ympäristön tai geenien ansiota. Kyse on aina molempien vuorovaikutuksesta.



Yritin vain tuoda esille sitä, että kaikkien asioiden kohdalla ei ole tarpeellista, että biologisiin tekijöihin kohdistetaan erityishuomiota. Tavallaan kyse on työnjaosta. Tiettyjen yhteistä rajapintaa lähestyvien kysymysten kohdalla olisi monitieteellinen näkökanta tervetullut. Tosin tämä koskee myös evoluutiopsykologeja, jotka eivät usein lainkaan huomioi "hömppätieteiden" tutkimuksia.

Vahinkolaukaus

Huono esimerkki. Tapauksessa tulisi miettiä kuinka ihmiset reagoivat alkoholin hinnan muutokseen, ei reagoinnin syitä. Geeneillä on kyllä spekuloitu olevan merkittävä vaikutus alkoholin kulutukseen ja käytökseen sen vaikutuksen alaisena, joten siten biologinen puoli saattaa olla merkittävä tekijä yhteiskunnallisten vaikutusten selittäjänä.



Se riippuu edelleen käsiteltävästä tutkimusongelmasta. Ilmiötä voidaan tutkia myös yhteiskunnallisella tasolla yleisesti, toki sosiaalitieteilijät voivat käyttää esimerkiksi lääketieteen tutkimuksia hyväkseen lähestyessään asiaa.

Vahinkolaukaus

Toki voidaan esittää kritiikkiä tutkimusmetodeista tai evidenssiä ympäristön vaikutuksen puolesta ja samaa käänteisenä voivat harrastaa myös evopsykologit puolustaakseen tuloksiaan. Näin ehkä päädytään jonkun asteiseen kompromissiin. (tai voitaisiin päätyä, jos jotkut eivät suhtautuisi biologisiin selityksiin niin nuivasti)



Vastakkainasettelu on edelleen jyrkkä. Pahimmissa tapauksissa kumpikaan osapuoli ei ole tutustunut riittävästi kritisoimaansa alaan. Tämä tieteiden välinen sota on usein luonteeltaan melko myrkyllistä, lokavettä on lentänyt molemmin puolin. Itse kannatan monitieteellistä näkökulmaa ja suhtaudun molempien osapuolten näkemyksiin kriittisesti.

Vahinkolaukaus

Voisit tietysti antaa tarkempaa infoa siitä, mikä osa evoluutiopsykologiasta on höttöä. Pelkästään asian toteaminen ei ole kovin vakuuttavaa.



Tietenkään pelkästään asian toteaminen tai yksittäisten tutkimusten siteeraaminen ei riitä. Mainitsemani David Buller pyrkii kirjassaan lähestymään asiaa juuri laajemmasta perspektiivistä käsin. Hän oli aluksi erittäin innostunut evoluutiopsykologiasta, mutta pian hän tajusi millaisia ongelmia moniin tutkimuksiin liittyi.

Initially, I was completely captivated by evolutionary psychology, and I was certain that it was providing a deep and accurate understanding of human mentality and behavior. But after six months research, it was unclear to me how everything that went by the name "evolutionary psychology" fit together, and I began having serious doubts about many of the confident claims made by evolutionary psychologists. A year's research later, it was clear to me that there were distinctly different lines of research being conducted under the "evolutionary psychology" label, and I became convinced that the line of research that had garnered the most attention, both within academia and throughout the popular media, was wrong in almost every detail.

Itse olen heitellyt tänne vain pieniä murusia. Asian tarkempi käsittely vaatisi huomattavasti enemmän aikaa. Täytyy tässä vaiheessa myöntää, että itsekin olen tutustunut pääsääntöisesti niihin "hardcore-tutkimuksiin", juuri tämän vuoksi Bullerin kirjan lukeminen avasi silmäni.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Evoluutiopsykologia on hassu tieteenala. Jos siis puhutaan paradigmakeskeisestä "kuuden koplan" coinaamasta ja popularisoimasta evopsykasta josta Buller (2006) puhuu.

Se nimittäin tarkastelee ihmistä nimeomaan lajina ja siten pyrkii fundamentalisoimaan Homo sapiensia koskevan tutkimustiedon. Ihmisten välisiin eroihin se ei keskity, sukupuolieroja lukuunottamatta.

Toissa vuonna taisi Steven Pinker pitää luennon Harvardin rehtoria koskeneen kohun yhteydessä sukupuolieroista ja korosti, että "rotujen" välisistä eroista ei ole pitävää näyttöä, mutta sukupuolieroista jotensakin on.

Sukupuolidiskurssi siis nähdäkseni toimii "puskurina" evoluutiopsykologeille strategialle soluttautua darrwinistisessa hengessä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteisiin. Kukapa sellaisia biologisteja kuuntelisikaan, jotka saarnaisivat frenologiaa MIT:n rappusilla.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat