Nykyajan länsimainen tekopyhyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nettikeskusteluissa ja jonninsorttisissa tosi-tv-pläjäyksissä tulee nykyään toistuvasti esille ettei saa tuomita vieraiden kulttuurien eksoottisia tapoja.

Onko taustalla mitään muuta kuin ns. valkoisen miehen syyllisyys? Harhainen ajattelutapa että koska länsimaat ovat riistäneet kehitysmaita, mihinkään paikalliseen tapaan ei saa kajota vaikka se olisi tieteellisestikin todistettavissa täydellisen haitalliseksi tai edes turhaksi toimenpiteeksi?

Minua itseäni ihmetyttää eniten:

- miten ihminen pystyy turruttamaan itsensä ja tulemaan niin kyyniseksi ettei välitä enää mistään mitään?

- miksi tuollaiseksi turtuneeksi kyynikoksi pitäisi tulla?

Minkä vuoksi länsimaiselle nykypsyykelle on muodikasta ja haluttua pyrkiä osoittamaan että ei ole olemassa minkäänlaisia tunteita mitään eikä ketään kohtaan? On kuin meneillään olisi jonkinlaiset media-initaatioriitit joissa kaikki kilvan pyrkivät osoittamaan oman teflonpintaisuutensa, haavoittuvuutensa, sen että ovat ensisijaisesti älyolentoja eivätkä emotionaalisia itkijänaisia.

Olen parin vuoden sisällä tuohtunut mm. nähtyäni tv:stä että eläviltä haikaloilta silvottiin evät pois ja yhä elävät hait heitettiin mereen takaisin. Eläviä kanoja samoihin aikoihin tulleessa ohjelmassa potkittiin pitkin lattioita kuin konsanaan jotain esineitä. Uutisissa on viimeaikoina puhuttu siitä kuinka sikoja on keitetty elävältä sekä Ruotsissa että Suomessa.

Madventures-sarjassa juontajat kilvan kiiruhtivat hehkuttamaan kuinka länkkärit eivät voi tuomita sitä että jokin afrikkalainen heimo tapaa viillellä pikkulasten kasvot jotta nämä arpikuviointeineen näyttäisivät isona "komeilta".

Ympärileikkauslässytystä en tähän edes aloita, sitä olen jäkättänyt jo tarpeeksi.

Kill Arman -sarjassa puolestaan vierailtiin Japanissa ja syötiin kalaa elävältä. Tästä Arman sentään totesi että joutuu helvettiin, ja samalla piti sitten vähän naureskella. Koska Japanin kulttuuri on monille netissä liikkuville nuorille miehille Pyhä ja täysin arvostelun yläpuolella, varmaankin saan nyt sitten röhönaurut osakseni jos sanon että elävän kalan syöminen oli mielestäni jotain niin oksettavaa että ei voi sanoin kuvailla.

Sehän oli vain kala. Eihän kaloista miltään tunnu.

Niin varmaan. Haluaisin nyt tietää että onko psyykessäni jotain pahasti vialla kun en ole osannut tätä teflonpintaa kehittää tarpeeksi paksua ainakaan; olisikohan ainakin syytä jättää tv:n katselu vähemmälle?

Vai voinko sittenkin tommytabermannilaisittain kysyä että mikä ihme ihmiskuntaa vaivaa että siellä täällä ympäri maailman niin ihmis- kuin eläinrääkkäyskin on ihan okei kun se on "vanha ja arvostettu tapa", ja jos länsimainen ihminen sanoo koko juttuun että YÖK niin saa kuulla kunniansa.

Minulla mielestäni ei ole mitään velvollisuutta ymmärtää silkkaa sadistisuutta, olkoon sen selitys tai selitelmä mikä hyvänsä kulttuurinen tai muu. Miksi pitäisi olla velvollisuus? Olinko minä mukamas orjakaupassa mukana tai sorranko minä jotain banaaninkasvattajaa (en ole pitkään aikaan syönyt banaaneita), tai onko joku barbaarinen tapa niin helvetin ylevä ja erinomainen ettei siihen voi yhtä vastakkaista sanaa sanoa kun sitä harjoitetaan jossain kehitysmaassa hymyssä suin?

Kyllä voi sanoa ja saakin sanoa. Mitään se ei muuta tietenkään, mutta sitten on maailmankirjat sekaisin jos pitää jo oikein alkaa ylistämään kaikenlaisia silkasta pirullisuudesta kertovia temppuja mitä kuunaan on keksitty. Psykologia-palstalla kun ollaan, niin minulla on epäilys että kaikki teot joissa lapset kärsivät tehdään sen vuoksi että aikuisilla on syvä kateus lapsia kohtaan. Tätä he sitten purkavat keksimällä kaikenlaisia initaatio- ja komistusriittejä joissa lasta saa luvan kanssa silpoa ja rääkätä.

Eläinten rääkkäämisen taustalla onkin sitten se omahyväisyys mitä ihminen voi kokea ollessaan jumalan kaltaisessa suhteessa toisen lajin yksilöön. On "oikeus" tehdä elukalle mitä mielii, koska on sitä "älykkäämpi".

Tekopyhää mielestäni on jos ei noita edellä olevia asioita (kateus, omahyväisyys) koskaan tule edes ajatelleeksi, vaan hymistelee vain jostakin kulttuurien rikkauksista yms. Ja se valkoisen miehen syyllisyys: GET OVER IT.

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

Minä en hyväksy juutalaisten inhaa tapaa silpoa poikien sukuelimet, mutta siihen liittyy oma miehuuteni ja mielikuvat vertalennättävästä operaatiosta, voihan se olla että juutalaislapsilla ei ole tuntoaistia siinä iässä.

Vierailija

Kärsivään samaistuminen on tietenkin hyvin suuri osa tätä koko dilemmaa että mitä tulee hyväksyä ja mitä sietää. Jos ei samaistu - sittenhän on aivan yksi hailea mitä tapahtuu ja kenelle.

Ehkä on oma ongelmani että samaistun kaikkiin kärsiviin; Messias-kompleksi...?

Vierailija

Omasta mielestäni tässä on lähinnä kyse ihmisten pelosta ja mukavuudenhalusta.

Psykologiaa en ole opiskellut, mutta olettaisin että kulttuurirelativistit pelkäävät kyseisiä tapoja ja ne aiheuttavat heillekin vastaavanlaisia reaktioita kuin ihmisille jotka pyrkivät tuomitsemaan nämä teot.

Hyväksyessään nämä teot, he kokevat asian käsitellyksi omalta osaltansa, jolloin he eivät joudu kohtaamaan kyseistä asiaa enää uudestaan. Näitä tekoja vastustavat taas joutuvat kohtaamaan kyseiset teot joka kerta, kun he vastustavat ja vaativat näiden tekojen kieltämistä.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Osaksi syynä voisi olla myös se, että pelkäävät näiden tapojen leviämistä myös omaan kulttuuriinkin, jolloin he tahtovat hiljaisesti hyväksyä nämä tavat muiden kulttuureissa, jotta ne eivät leviäisi omaan kulttuuriin.

Tapojen levitessä myös omalle alueelle, pyritään usein siihen, että hyväksymällä nämä teot tiettyjen kansanryhmien sisällä, näitä tekoja ei taaskaan tarvitse kohdata. Tässä ongelmana tosin on se, että minkäänlaista kulttuurien sekoittautumista ei tule syntymään.

Täten molempien kulttuurien hyvät ja huonot puolet saavat rehottaa sen sijaan että ne voisivat integroitua toisiinsa säilyttäen molempien hyvät puolet.

Vastaavanlainen pahojen asioiden kohtaamisen pelko on myös kulttuurin sisällä. Suomessa lainsäädännön puolesta ei ole asunnottomia, joten kun lainsäädännön mukaan niitä ei ole, niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota vaikka totuus onkin täysin toisenlainen.

Sama pätee myös odottavien äitien päihteidenkäyttöön. Se on nyt kielletty lailla, joten sitä ei enää tapahdu.

Elämä on helpompaa, kun ei tarvitse kohdata sellaisia asioita, jotka itselle aiheuttavat mielipahaa.

Vierailija
Qadesha
Psykologia-palstalla kun ollaan, niin minulla on epäilys että kaikki teot joissa lapset kärsivät tehdään sen vuoksi että aikuisilla on syvä kateus lapsia kohtaan. Tätä he sitten purkavat keksimällä kaikenlaisia initaatio- ja komistusriittejä joissa lasta saa luvan kanssa silpoa ja rääkätä.



Näitä tekoja ei tulisi sallia riippumatta siitä, tehdäänkö ne kateudesta johtuen vaiko esimerkiksi silkkaa tietämättömyyttä tai perinteisiin vedoten.

Useimmitenhan näistä keskustelu johtaa siihen, että ryhdytään pohtimaan syitä ja oikeutuksia kyseiselle toiminnalle, mutta itse toiminnan kauheus ja kieltäminen unohtuu samalla.

Edit:

Murha on murha riippumatta siitä, tehdäänkö se suvun kunnian takia jumalhenkilön määräyksen mukaisesti vaiko moottoripyöräjengin periessä velkarahoja.

Itse olen sen verran vinksahtanut, että koen jengiläisen suorittaman murhan "järkevämpänä" kuin jumalhenkilön nimessä tehdyn murhan.

Vierailija

Voisit olla Mark Twainin tytär. Siinä miehessä olisi lähes täysi hengenheimolaisesi teksteistäsi päätellen paitsi että lienet hieman sympaattisempi, tai ainakin ambivalentti, erinäisille okkultismeille ym. Lue ainakin "Jenkki kuningas Arthurin hovissa" niin näet mitä tarkoitan. Mutta Twain-kritiikissä olisi silti ehkä onkeen ottamista:

http://www.allacademic.com/meta/p_mla_a ... index.html

Joel Johnson konferenssipaperissaan
Abstract:

Is it acceptable (or perhaps even imperative) that the United States work to spread democratic liberty, even when nation building requires warfare on behalf of the oppressed? This is a difficult question, requiring the development of some sort of principle (either involvement in such circumstances is generally a duty, or it is not), in addition to calculating a whole host of variables regarding costs and benefits, and chances of success. Until now, the moral debate over Iraq involvement has proven rather shallow on this point. My purpose in this paper is to recapture some important insights from an earlier era of American nation building overseas by discussing possible interpretations of Mark Twain’s A Connecticut Yankee in King Arthur’s Court (1889), a novel that engages themes directly relevant to the current debate on Iraq.

Twain occupies a place in American culture similar to Abraham Lincoln, in that few have matched his combination of homespun humor, commitment to democratic ideals, and bracing intellectual honesty. As with Lincoln and God, everyone wants Twain on their side, and it is common practice to pull his quotes completely out of context, merely to support a point. What is surprising is that few people have mined his writings on imperialism, including Connecticut Yankee—a most complex and insightful work on nation building—for wisdom applicable to today.

I contend that Twain’s ambivalence regarding Hank Morgan’s incursion into the world of Camelot is analogous to contemporary ambivalence about the United States’ role in the world after the terrorist attacks of September 11. While Twain provides no neat resolution to the conundrum of American intervention in undemocratic countries, he nonetheless helps us understand the nature of our conflicting thoughts and emotions regarding that problem. In fact, it is his preservation of ambiguity on this point, made possible by his marvelous sense of humor, that makes his work so valuable to modern readers. With this in mind, I shall highlight three possible interpretations of Connecticut Yankee. The first conceives of Hank as a well-intentioned democratic reformer, laying the proper foundation for a peaceful democratic transition after King Arthur dies. The second reads the book as ironically criticizing Hank for his overzealous promotion of democracy amidst a traditional culture. The third portrays Hank as an all-out revolutionary, justified in using any means to rid Camelot of slavery and oppression. Each of these interpretations represents, I believe, one aspect of Twain’s outlook on the world. Brought together in the minds of thoughtful readers, these three themes prompt fuller reflection on the question of benevolent imperialism.

Vierailija

Mitä tahalliseen eläinrääkkäykseen tulee, ihminen kohtelee eläimiä samalla tavalla kuin ihmisiä. Ihmisen satuttaminen on sosiaalisesti ja moraalisesti väärin, joten into puretaan eläimeen. Kohteena voi olla vaikka oma lemmikki.

Tämä on ennen kaikkea yksilöiden ominaisuus, eikä niinkään jonkin kansanryhmän erityispiirre. Eihän parisuhdeväkivaltaakaan voi laittaa jokaisen miehen syyksi.

Qadesha
Psykologia-palstalla kun ollaan, niin minulla on epäilys että kaikki teot joissa lapset kärsivät tehdään sen vuoksi että aikuisilla on syvä kateus lapsia kohtaan. Tätä he sitten purkavat keksimällä kaikenlaisia initaatio- ja komistusriittejä joissa lasta saa luvan kanssa silpoa ja rääkätä.

Olen aika lailla samaa mieltä. Väittäisin myös, että tämä lapseuden ja viattomuuden kateus äärimmäisissä tapauksissa selittää monilta osin myös pedofilian.

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008

Entäpä jos vieraiden kulttuurien iljetyksien hyväksymisessä onkin taustalla tietoisuus sokeudesta oman kulttuurin kammottavuuksille ja pelko siitä, että joku ulkopuolinen voisi vastavuoroisesti tuoda ne epämukavasti esiin?

Aika kummallista muuten, että joitakin elukoita keitellään meillä ihan juhlallisesti ja kasoittain elävältä, eikä mitään kohu-uutisia synny. Joku ulkopuolinen voisi pitää melko etovana touhuna.

We're all mad here.

Vierailija
abskissa

Aika kummallista muuten, että joitakin elukoita keitellään meillä ihan juhlallisesti ja kasoittain elävältä, eikä mitään kohu-uutisia synny. Joku ulkopuolinen voisi pitää melko etovana touhuna.




Eihän se mikään salaisuus varsinaisesti ole se mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat. Tiktak viri viri tööt, ja itsarit.
Juovat poron verta, kännissä tappavat toisiaan ja rapulassa ihtensä.
Suomalaisesta kulttuurista löytyy todella paljon "iljettävyyksiä". Sekin on lähes pedofiliaa kun mennään lasten kanssa hottiin huoneeseen "dark roomiin" eli saunaan.

Vierailija

McRootin kommentteihin on pakko nyökytellä niin että leuka tippuu kohta pöydälle.

Kertakaikkisen bingo.

***

Mitä tulee siihen ettei jokin tietty rääkkäystapa, eläimen tai ihmisen, voi olla minkään tietyn kansan "ominaispiirre", niin siinäkin olen samaa mieltä. En jaksa uskoa että mikään pakottaa yhtään ketään toimimaan vastoin kaikkia luonnollisia vaistoja välttää turhaa kärsimystä - vai onko tuo vaisto muka vain itselläni? Olettaisin että shamanistisessa kulttuurissa elävät ihmiset eivät kertakaikkiaan uskaltaisi ylenmäärin rääkätä eläimiä, sillä hehän pelkäisivät että jonkinlainen eläinten jumaluus suuttuu ja kostaa, ja jää vaikka saalis saamatta kun sitä on niin huonosti kohdeltu. Karhunpeijaisriitit ovat merkki siitä että ihminen on aina ollut hengellisessä mielessä etevä kaupankäyjä. Me ollaan sinulle kivoja niin ole sinä meille kiva.

En jaksa uskoa edes japanilaisista että heiltä puuttuu joku inhimillisyyspalikka päästä, vaikka erinäiset piirteet kulttuurissaan viittaavatkin muuhun. Ehkä kaloja ei vain yksinkertaisesti mielletä niin tunteviksi olennoiksi kuin esim. nisäkkäitä. Mitä tulee japanilaisten nykytouhuihin erilaisissa kidutus-tosi-tv-jutuissa niin sitä olen tahollani toisenkin kanssa pohtinut että onko kyseessä joku vinksahdus mikä tapahtuu kun eletään liian isossa ihmisryhmässä ja siitä kertyvät paineet pitää saada jotenkin purettua? Kyllä minullakin napsahtaisi päässä pahemmin kerran jos aina ja kaikkialla olisi pakko olla ihmisten seurassa ja ottaa kaikkien paras huomioon kokoajan.

***

Vaikea sanoa tuohon abskissan kommenttiin. Että sitä niinkuin hyväksyisi varmuuden vuoksi toisen kansan kamaluudet ettei omia syntejä vedetä esille tuomittavaksi... Hm... Mikäköhän se sitten länsimaisella ihmisellä olisi niin suuri synti ettei hän tohdi mekastaa esim. lasten silpomisesta?

Rakkaudettomuus tulee lähinnä mieleen syntinä. Se ettei oikeasti välitä hittojakaan toisista ihmisistä. Ei edes oman perheensä jäsenistä, ei oikeasti. Mutta kuka tällaista piilottelisi?

***

Twain-juttu vaatiikin lähempää tutkiskelua. Tuli joskus nuorempana luettua muutama twaini, ihan mukavia kirjojahan ne muistaakseni olivat, ja taitaa äijällä olla ihan symppis filosofia. Liekö oikeastaan niin kummoisesti eroa meikäläiseen muussa kuin siinä että oli selkeästi ateisti-materialisti (käsittääkseni). Siltä pohjalta mikä entuudestaan tuttua, siis.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
Dark Shade
Sen suurempaa tekopyhyyttä ei olekaan kuin kieltää ihmisten raadollisuus, ja olla kuin sitä ei olisikaan.



Ja jos se kielletään, asiaan ei myöskään tule koskaan mitään muutosta.

Vierailija

Tämä juuri minusta on se pirun vaikea dilemma, että toisaalta tajuan että ihminen on mitä on ja kaiken kakkamaisuuden vastapainona on kuitenkin myös asioita jotka osoittavat jonkinlaista sisäistä suuruutta (itsensä uhraaminen muiden hyväksi, arkitasolla esim. palomiehenä; taide ja luovuus, tieteellinen nerokkuus ja löydökset yms.) - ja toisaalta kuitenkin kaikki raadollisuus ällöttää välillä aivan mahdottomasti.

Ehkä joku päivä löydän jonkin sisäisen rauhan esim. sitä kautta että hyväksyn senkin että omassa itsessäni havaitsen erittäin mainiosti sen miten luonnostaan liian suurta maailmanparanteluvimmaa tulee tasapainotettua kamalla jota joku voisi pitää todella sairaalloisena (seksi & väkivalta). Joko nautiskelen muiden sieluistaan ulos oksentamia installaatioita tai valmistan niitä itse. Mielikuvituksestahan tässä tietysti vain on kokoajan kysymys, ja huomaan että en pysty nauttimaan esim. sadistisluontoisesta huumorista jos se ei ole sellaista mikä menee niin kauas arkipäivästä että helposti näkee ettei se ole totta (Paska-Ankka, Juhlajätkät yms.) Tosin tietenkin jokin Teksasin moottorisahamurhaaja jo aikalailla alkaa kosiskella ns. reaalimaailmaa (loppua ehkä lukuun ottamatta).

Todella kirkasotsainen tyyppi kyllä kykenisi tuomitsemaan itsensä tästäkin. Sanotaan että sydämen kyllyydestä suu puhuu, joten kai ilmeisesti "saastan" kuluttaminen on merkki siitä että sielukin on saastainen. Mene tiedä.

Vierailija

Sisäinen rauha on lopulta varsin helppo saavuttaa. Täytyy vain hyväksyä oma rajallisuutensa ja kuolevaisuutensa.

Se vain näyttää olevan monelle vaikeaa.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
Me pelkäämme kuolemassa elämätöntä elämäämme ja saavuttamattomia päämääriämme. Erik H. Eriksonin mukaan kuolemanpelko merkitsee minän eheytymisen puuttumista.



Lähde

Lähteestä riippumatta Eriksonin teoriat ovat paikkansa pitäviä.

Dark Shade
Sisäinen rauha on lopulta varsin helppo saavuttaa. Täytyy vain hyväksyä oma rajallisuutensa ja kuolevaisuutensa.

Se vain näyttää olevan monelle vaikeaa.




Viisaita sanoja Dark Shadelta.

Lähteestä tuli mieleen eräs kysymys. Onko ihmisen minän ylipäätään mahdollista eheytyä ja onko ihmisen mahdollista hyväksyä kuolemansa ilman minkäänlaista uskoa? Enkä tarkoita välttämättä mitään valmiin kaavan mukaista, yhteisöllistä pakettiuskoa (lue: maailmanuskontoa), vaan uskoa yleensä ottaen. Tunnetta siitä, että jotakin muuta kuin oma napa on olemassa.

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Dark Shade
Sisäinen rauha on lopulta varsin helppo saavuttaa. Täytyy vain hyväksyä oma rajallisuutensa ja kuolevaisuutensa.

Se vain näyttää olevan monelle vaikeaa.





"Anna minulle voimaa muuttaa se minkä voin,
tyyneyttä hyväksyä se mitä en voi
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat