Keväinen iskuvinkki

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Harri kirjoitti ylioppilaaksi ja sai hieman rahaa. Sen lisäksi kesätöitäkin löytyi. Loppukesästä tilille oli jäänyt pari tonnia, jotka hän ajatteli sijoittavansa autonsa tuunaukseen. Saisi paremmin naisia, poikamies kun oli.

Halu autoinvestointiin oli voimakas. Hän osasi katalogit jo ulkoa. Hän päätti kuitenkin toimia toisin. Se oli vaikea päätös.

Luokkatoveri Mirkku kirjoitti samaan aikaan. Hän oli köyhästä perheestä, eikä ollut varaa ajokorttiin. Muutto uuteen opiskelupaikkaan oli edessä, ja uusi kaupunki hermostutti. Ei yhtään tuttua ole tulossa samaan kouluun. Jatkuispa lukio vielä vuoden.

Harri ei juurikaan edes tuntenut Mirkkua. Piti hänestä suunnilleen saman verran kuin muistakin luokkansa tytöistä. Mutta kun päätös on tehty, niin siinä pysytään. Annan Mirkulle ajokorttirahat. Kaipa ne kaljarahat jostain aina löytyy ensi syksynä.

Mirkku sai korttinsa, mutta ei tarvinut autoa, eikä ollut varaa ostaakaan. Pyörämatka koululle oli vain 3km, tosin matkalla oli iso rinne. Joskus teki mieli taluttaa pyörää lumisohjossa, mutta ajatus siitä, että Harrin kesätyö asfalttihommissa oli vielä raskaampaa, ja silti maksoi ajokorttini, sai hänet ajamaan myös ylämäet. Ylipäätään ajatus siitä, että häntä on joskus muistettu, piristi häntä raskainakin päivinä.

Alueen miesväen keskuudessa ei jäänyt huomaamatta Mirkun pyöräilyn kiinteyttävät tulokset. Mirkku kuvitteli että katseita kääntää hänen itse tekemänsä ohutkankaiset housut. Ehdotuksia sateli viikoittain, mutta jotenkin Mirkkua oli alkanut kiinnostaa tuunattujen autojen sijasta tuunattusieluiset miehet. Mies, joka ei elä itselleen, vaan käyttää joskus aikaansa miettiessään, että mitä voisi tehdä jollekin toiselle. Naapurille, sukulaiselle, koulukaverille tai vaikka kaupan kassalle.

Mirkka muisti kuinka oli kerran kaupan kassalla saanut asiakkaalta pillimehun. Olisi hän voinut sellaisen itsekin ostaa, mutta ajatus on tärkeä, kantoi koko viikon. Toisten huomaaminen ja sen näyttäminen käytännössä. Saisinpa miehen joka menee kaikkiin arkisiin tilanteisiinsa henkisesti valmistautuneena. Sellainen joka päättää jo eteisessä, että jos joku tulee rapussa vastaan, niin moikkaan häntä. Jos puhelinmyyjä soittaa, niin olen ystävällinen. Tänään kuuntelen muita netissä, enkä tuputa omia neuvojani.

Harri tunnettiin loppuikänsä kotipaikkakunnallaan miehenä, joka osti luokkakaverilleen ajokortin.
Mirkun ei tarvinut eläessään turvautua psykiatrin apuun.

Kommentit (5)

Toope
Seuraa 
Viestejä23157
Liittynyt23.7.2006

Isku lienee varma, jos saa jonkun jaksamaan lukemaan tuon viestin.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija

Mieluummin itsekin osoittaisin välittämistä pukkaamalla setelitukun kouraan, kuin kuuntelemalla tuntikausia heidän tyhjänpäiväistä jorinaa.

Jos ylioppilastytöiltä kysyttäisiin YTHS:n toimesta, että menetkö puolen tunnin terapiaan, vai otatko 50 euroa käteisenä, niin 98% valitsisi käteisen. Raha siis toimii myös lääkkeenä, ainakin alimmissa tuloluokissa.

Mutta vakavasti ottaen kehoitan miehiä harkitsemaan, että voisiko joku tuttu naisihminen tarvita esim uutta polkupyörää.

Vierailija

Inspiraation tähän kirjoitukseen antoi Susan Boylen laulu ja elämäntyö. Tämä on totuus, ja tässä se nyt tuli kerrottua. Tuo linkki vei ajatukset pariksi päiväksi.

Ihminen on niin paha, että jokaisen pitää aktiivisesti tehdä hyvää. Muuten elämänlaatumme voi olla huonompaa kuin Afganistanilaisilla. Tai saattaa olla jo huonompi. Eikö se olisi aikamoinen häpeä ?

http://www.youtube.com/watch?v=9lp0IWv8QZY

Vierailija
Lektu-Elli
Harri kirjoitti ylioppilaaksi ja sai hieman rahaa. Sen lisäksi kesätöitäkin löytyi. Loppukesästä tilille oli jäänyt pari tonnia, jotka hän ajatteli sijoittavansa autonsa tuunaukseen. Saisi paremmin naisia, poikamies kun oli.

Halu autoinvestointiin oli voimakas. Hän osasi katalogit jo ulkoa. Hän päätti kuitenkin toimia toisin. Se oli vaikea päätös.

Luokkatoveri Mirkku kirjoitti samaan aikaan. Hän oli köyhästä perheestä, eikä ollut varaa ajokorttiin. Muutto uuteen opiskelupaikkaan oli edessä, ja uusi kaupunki hermostutti. Ei yhtään tuttua ole tulossa samaan kouluun. Jatkuispa lukio vielä vuoden.

Harri ei juurikaan edes tuntenut Mirkkua. Piti hänestä suunnilleen saman verran kuin muistakin luokkansa tytöistä. Mutta kun päätös on tehty, niin siinä pysytään. Annan Mirkulle ajokorttirahat. Kaipa ne kaljarahat jostain aina löytyy ensi syksynä.

Mirkku sai korttinsa, mutta ei tarvinut autoa, eikä ollut varaa ostaakaan. Pyörämatka koululle oli vain 3km, tosin matkalla oli iso rinne. Joskus teki mieli taluttaa pyörää lumisohjossa, mutta ajatus siitä, että Harrin kesätyö asfalttihommissa oli vielä raskaampaa, ja silti maksoi ajokorttini, sai hänet ajamaan myös ylämäet. Ylipäätään ajatus siitä, että häntä on joskus muistettu, piristi häntä raskainakin päivinä.

Alueen miesväen keskuudessa ei jäänyt huomaamatta Mirkun pyöräilyn kiinteyttävät tulokset. Mirkku kuvitteli että katseita kääntää hänen itse tekemänsä ohutkankaiset housut. Ehdotuksia sateli viikoittain, mutta jotenkin Mirkkua oli alkanut kiinnostaa tuunattujen autojen sijasta tuunattusieluiset miehet. Mies, joka ei elä itselleen, vaan käyttää joskus aikaansa miettiessään, että mitä voisi tehdä jollekin toiselle. Naapurille, sukulaiselle, koulukaverille tai vaikka kaupan kassalle.

Mirkka muisti kuinka oli kerran kaupan kassalla saanut asiakkaalta pillimehun. Olisi hän voinut sellaisen itsekin ostaa, mutta ajatus on tärkeä, kantoi koko viikon. Toisten huomaaminen ja sen näyttäminen käytännössä. Saisinpa miehen joka menee kaikkiin arkisiin tilanteisiinsa henkisesti valmistautuneena. Sellainen joka päättää jo eteisessä, että jos joku tulee rapussa vastaan, niin moikkaan häntä. Jos puhelinmyyjä soittaa, niin olen ystävällinen. Tänään kuuntelen muita netissä, enkä tuputa omia neuvojani.

Harri tunnettiin loppuikänsä kotipaikkakunnallaan miehenä, joka osti luokkakaverilleen ajokortin.
Mirkun ei tarvinut eläessään turvautua psykiatrin apuun.




En valitettavasti ole Gay...mutta olen otettu kiinnostuksesta ehkä parempi onni ensi kerralla

Uusimmat

Suosituimmat