Seuraa 
Viestejä45973

Suomessa itsemurha ei ole laiton (ainoastaan avustaminen) ja syy on tietenkin ymmärrettävä. Mikä oiva ja ympäristöeettisestikin varteenotettava keino (hiilijalanjälki lakkaa kasvamasta) olisi saada huomiota ajamalleen asialle: netissä sovitaan aika ja paikka, jossa ryhmän jäsenet kokoontuvat sovittuun kellonaikaan nielaisemaan myrkkykapselin. Varmasti myös kansainvälinen mediakin noteeraisi, jos 30 ihmistä suorittaisi joukkoitsemurhan Helsingin kauppatorilla eläintenoikeuksien puolesta tai vaikka valtion korruptiota vastaan.

Onko tällaista menetelmää käytetty?

Kommentit (19)

Eikös juuri vähän aikaa sitten 1500 intialaista tappanut ittensä kasvimyrkyllä Monsanton riistomeiningin vastustuksen nimissä ? Vai olinko lukenut ankkaa ?

Media ei tainnut pahemmin ees noteerata, joten hukkaan menisi 30 itsaria.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sigfrid
Liittyvätkö nämä itsariaiheet ja "tarpeettomien ihmisten" lopettamisjutut jotenkin tähän aikaan. Hämmentävää.



Miksi hämmentävää? Suosittelen tutkimaan tarkemmin itsemurhan eettisfilosofista näkökulmaa. Itsemurha ei nimittäin ole yksiselitteisesti moraaliton teko; näkemys, jota tuputetaan ihmisille neuroottisesti.

Ei minua ainakaan haittaisi, jos Suomen koko vihervasemmisto suorittaisi joukkoitsemurhan vastustaakseen ydinvoimaa, globalisaatiota, asevelvollisuutta tai mitä kaikkea ne hipit nyt sitten vastustavatkaan. Kunhan huolehtivat etukäteen projektissa syntyvien jätösten siivoamisesta.

Vierailija
Peksa
sigfrid
Liittyvätkö nämä itsariaiheet ja "tarpeettomien ihmisten" lopettamisjutut jotenkin tähän aikaan. Hämmentävää.



Miksi hämmentävää? Suosittelen tutkimaan tarkemmin itsemurhan eettisfilosofista näkökulmaa. Itsemurha ei nimittäin ole yksiselitteisesti moraaliton teko; näkemys, jota tuputetaan ihmisille neuroottisesti.



En minä ottanutkaan kantaa asian moraaliin, vaan tähän toistuvaan teemaan "kannattaako elämää jatkaa". Sellainen näyttää lisääntyneen. Itsemurhaprotesti asian puoleta -> itsemurhapommittajat, laajennetut itsemurhat Suomessa, pohdiskelut missä iässä ei enää kannata elää. Jalostuvatko nämä yleistyneet ajatukset mielissä johonkin yhteisölliseen näkemykseen tulevaisuudessa?

offmind
Seuraa 
Viestejä20303
Peksa
Suosittelen tutkimaan tarkemmin itsemurhan eettisfilosofista näkökulmaa. Itsemurha ei nimittäin ole yksiselitteisesti moraaliton teko; näkemys, jota tuputetaan ihmisille neuroottisesti.

Joukkoitsemurhaa ei voi samoin moraalisin argumentein puolustella kuin itsemurhaa. Ja jälkimmäinenkin on lähes poikkeuksetta pelkurin ratkaisu, ei sen ylevämpää vaikka kuinka yrittäisi rationalisoida.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

sigfrid
En minä ottanutkaan kantaa asian moraaliin, vaan tähän toistuvaan teemaan "kannattaako elämää jatkaa". Sellainen näyttää lisääntyneen. Itsemurhaprotesti asian puoleta -> itsemurhapommittajat, laajennetut itsemurhat Suomessa, pohdiskelut missä isässä ei enää kannata elää. Jalostuvatko nämä yleistuneet ajatukset mielissä johonkin yhteisölliseen näkemykseen tulevaisuudessa?

Olisiko kyseessä jonkinlainen liian helpon, nopeatempoisen ja biletyskeskeisen elämän ja tyhmyyden yhdistelmä? Kun kaiken saa liian helposti, asioiden ja itse elämän todellinen arvo unohtuu ja vääristyy. Yhä useampi tuntuu menettäneen kyvyn tarkastella asioita pidemmällä tähtäimellä tai laajemmassa mittakaavassa. On kuin kaikki olisi kiinni siitä, mitä jalkovälissä tapahtuu, eikä ymmärretä, ettei tyttö/poikaystävän jättäminen ole mikään maailmanloppu tai ettei libidon uuvahtaminen keski-iässä tarkoita hyvän elämän loppumista.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Fëanor
Ei minua ainakaan haittaisi, jos Suomen koko vihervasemmisto suorittaisi joukkoitsemurhan vastustaakseen ydinvoimaa, globalisaatiota, asevelvollisuutta tai mitä kaikkea ne hipit nyt sitten vastustavatkaan. Kunhan huolehtivat etukäteen projektissa syntyvien jätösten siivoamisesta.



Entä miten on sellaisten laita, jotka eivät kuulu ajatuksineen millään lailla vasemmistoon, mutta ajattelevat vihreästi? Ja jotka eivät täytä millään kriteereillä "hipin" tunnusmerkkejä, vaan ovat esimerkiksi suorittaneet asevelvollisuutensa pidemmän kaavan mukaan?

Pitääkö liittyä joukkoon?

Etkö voisi itse alkaa kasata tällaisia epämiellyttäviksi kokemiasi ryhmiä valmiiksi kokoon, vaikka jollekin tyhjälle varuskunta-alueelle? Voisit ikään kuin keskittää ongelmat?

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933

Kun itsemurhan tehneiden ihmisten aivoja on tutkittu, niin hippokampus on usein havaittu pienemmäksi. Syy: taustalla pitkään jatkunut vakava masennus. Ei aiheesta muutenkaan paljon romantisoitavaa löydy. Jos on tullut koskaan tavanneeksi itsemurhan tehneen vanhempia filosofiset ulottuvuudet lakkaavat yleensä puhuttamasta.

Kivunhallintaan liittyvänä kuriositeettina voi toki ihmetellä vietnamilaismunkkien polttoitsemurhakuvia:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Burningmonk.jpg

Peksa
sigfrid
Liittyvätkö nämä itsariaiheet ja "tarpeettomien ihmisten" lopettamisjutut jotenkin tähän aikaan. Hämmentävää.

Miksi hämmentävää? Suosittelen tutkimaan tarkemmin itsemurhan eettisfilosofista näkökulmaa. Itsemurha ei nimittäin ole yksiselitteisesti moraaliton teko; näkemys, jota tuputetaan ihmisille neuroottisesti.



Jos itsarin tekee sellainen yksilö, jolla ei ole vastuuta muista, silloin teko on moraalisesti ok. Mikäli on läheisiä, heille se voi tuottaa suurta surua mutta se ei varsinaisesti ole moraalitonta, ei täällä kekenkään tunteilujen takia tarvitse kitua jos itse ei jaksa. Äidit, puolisot, lähisuku ja ystävät voivat surra kovastikin mutta se siitä jos ei ole niitä vastuusidoksia.

Moraaliseksi itsari muuttuukin sitten jos on jälkikasvua.
Vanhemmuus on elättäjän rooli. Huoltajuus.
Lapsi menettää lopullisesti vanhempansa. Se orpouttaa häntä. Ihmisnisäkkään pentuhan tarvitsee vanhempiaan aika pitkälle elämässään että pystyy kehittymään tasaväkisesti lajitovereidensa kanssa.

Mutta moraali on kovin venyvä laumaeläinten keskuudessa kun sitä tarkastellaan yhteisöllisenä ominaisuutena.
Vastuun sysääminen pelkästään yksilön kontolle yhteisön taholta on yhteisön moraalittomuuta.

Jos yhteisössä tehdään paljon itsemurhia, yhteisön säännöissä ja kulttuurissa on jotakin perustavanlaatuista pielessä.
Japani ja Suomihan edustaa maailman huippua itsemurhatilastoissa ja molemmissa maissa korostetaan yksilön pärjäämistä. Kulttuuriin on sisäänrakennettu valtava häpeän ja syyllisyyden taakka, jonka alle yhteisö helposti sysää yksilöt, jotka ei tuota loputonta voittoa yhteisölle.
Pitkäti kai sen takia alkoholin kulutus Suomessa on valtavaa, se on humalahakuista ja humalakäyttäytyminen on väkivaltaista.

Vastuuta pitäis enemmän pilkkoa mutta nykytrendi on päinvastainen. Yksilökeskeisyys on nousukauden myötä korostunut entisestään.
Silloin kun yksilöllä menee hyvin, siitä otetaan mieluusi kunnia itselle ja kun menee huonosti, syyllisyys pitäis voida jakaa mutta ne jotka ei siihen kykene, niille se on kova pala. Ne, jotka toitottaa eniten yksilönvapaudesta ja samalla vastuusta, ne voi joutua umpikujaan kun epäonnistuvat, yms.

Tarinaa vois jatkaa loputtomiin suomalaisten melankolisuuteen, Körttihistoriaan, siihen miten täällä aikoinaan suomalaisiksi nimitetyt ovat olleet Ruotsin kuningaskunnan, sitten Venäjän tsaarin vallan alla jne. Raskas on alkuperäissuomalaisuuden taakka ja sen sovittaminen moderniin teollisteknologiseen pakkotahtiseen kilpailuun ja kerskakulutusvaatimuksiin ei o mikään helppo juttu.

Toisaalta vyöryy painetta pelastaa planeetta juurikin kiihtyvältä kilpailulta ja kerskakulutukselta - joten on melkein ihme ettei täällä itsarit o lisääntyneet. Kait sitten niin että alkuperäissuomalaisten veri on sekoittunut jo germaanisiin gladiaattoreihin niin hyvin että sisäsiittoisuuden aiheuttamat sietokykyongelmat alkaa olla taaksejäänyttä elämää?

Kaikkiahan ei tulevaisuus hetkauta.
Josta siitäkin vois taas vääntää moraalista peistä että onko vanhemmilla mitään vastuuta siitä miten saa paskoa ja tuhota ympäristöä missä lastensa pitäis elää ja hyvinvoida tulevaisuudessa ja että onko yhteisönvastuuta pakottaa myös sinkut eettisiin hyvinvointitalkoisiin..

Se moraalista suhteessa itsariin.
Omakohatisesti, kun tapanani ei ole sivuuttaa itseäni ja osoitella vain muita sormilla, tahikka esiintyä pelkkänä teoreettisena asiantuntijana, voin omakohtaisesti sanoa että juurikin vanhemmuus on ollut itselleni se ponnin joka on kannustanut monet kerrat jatkamaan elämässä eteenpäin vaikka olis nousuut seinät eteen ja yhteisön taholta olis tullut valtavat paineet. On mulle ihan suoraankin sanottu että tapa ittes. Mua on hukuttu ja kyykytetty. Mulla yksilönä ei ole ollut sanavaltaa edes omiin ansioihini ja plaaplaaplaa. Vanhemmuus on kuitenkin niin vahva ja elävä side elämään että sen varassa pääsee eteenpäin ja jopa voi voida hyvin!
Sekin on läpikäyty jo että lapsikin on syyllistänyt syntymästään ja myöhemmin ollut jo keran hilkulla luovuttaa. Oon senkin ehtinyt jo aatella että jaksaiskohan sitä enää sen jälkeen jos häntä ei olis? Tietää en voi mutta kenties. Kuta vanhemmaks elää ja kuta rankemmista vaiheista on ylitse käynyt niin sitä vahvempi on.

Nuorena ihminen on välillä aika heikoilla kun kasvukivut runtelee ruumista ja kuta herkemmästä yksilöstä on kyse, sitä suurempi riski on sairastua henkisesti.
Mun ei tulis mieleenikään syyttää nuoria itsarin tekijöitä moraalisesti. Surullista se vaan on. Äärettömän surullista kun nuoria uupuu. Yksilötasolla vaan on valtavan vaikeaa tukea ja kunnustaa vieraiden lapsia jos ei ole yhteisöä minkä suojissa sen tekee.

Aikoinani mä olin mukana järjestötoiminnassa ja siellä meillä oli vahvaa yhteishenkeä ja ihmiset huolehti toinen toistensa muksuista.. se oli upeeta se. Tuskin minäkään olisin selvinnyt, saati että tässä nyt vahvuudestani puhuisin.. minä joka oon yliherkkä ja heikkopää, just sitä ryhmää joiden vertaisten keskuudessa viikatemies niittää eniten. Itsemurha on kai autisminkirjoisten tyypilisin kuolinsyy.
Mun lähisuvusta on kaks tappanut itsensä ja itsetuhoisuutta on paljon.

Valtaväestön edustaja, jolla ei ole yliherkyyksiä, jonka on helppoa sopeutua keskinkertaisena keskinkertaiseen, sellaisen kuvitelmat omavoimaisuudestaan ja paremmuudestaan yksilönä on välillä lähes koomisia. Kun ympärillä on lauma keskinkertaisuuksia hyvähän siinä on kannustaa jotain koulu- työpaikka- tai nettikiusaajaakin ja huudella itte väliin. Jotkut keskinkertaiset on lisäksi vielä niin tyhmiäkin etteivät tajua sen ylikorostuneen itsetuntonsa vääristymiä ja sitä että omallekin kohdalle voi sattua että porukka ympärillä pettää. Etenkin nuoremmat tavikset on tuossa välillä ihan kamalia. Onneks elämä sen verran tönii ja tuuppii ihmisiä että harva ihan pumpulissä läpi elämänsä selviytyy ja vanhoilla päivillään enää haukkuu muita niin että ne hirteen menis.
Pohojalaaset on toki ihan oma lukunsa. *köh*

offmind
Peksa
Suosittelen tutkimaan tarkemmin itsemurhan eettisfilosofista näkökulmaa. Itsemurha ei nimittäin ole yksiselitteisesti moraaliton teko; näkemys, jota tuputetaan ihmisille neuroottisesti.

Joukkoitsemurhaa ei voi samoin moraalisin argumentein puolustella kuin itsemurhaa. Ja jälkimmäinenkin on lähes poikkeuksetta pelkurin ratkaisu, ei sen ylevämpää vaikka kuinka yrittäisi rationalisoida.



Eipäs, itsari on ROHKEATA toimintaa, itse et uskalla kohdata kuolemaa, sinulta puuttuu rohkeus.
Pelkuri ei uskalla hypätä tornitalon katolta todellakaan.

^ Fëanorin kanssa ensimmäistä kertaa samaa mieltä jostain mitä tulee elämän sisällön surkastumiseen ja sen vähäisen jäljelle jäävän voimistumiseen. Toistuva orgastisuus, saturoitunut mullekaikkinyt-kaupallisuus ja orjamoraalinen, yleinen aktiivinen nihilismi ("elämä on paskaa") vain harvoin tekevät elämästä mielekkään tai inhimillisen. Voidaan kuitenkin kysyä, onko sen parempi vaihtoehto erilaiset "elämä on kaikille ihanaa, jos ja vain jos..." -skenaariot.

TimoT
Kivunhallintaan liittyvänä kuriositeettina voi toki ihmetellä vietnamilaismunkkien polttoitsemurhakuvia:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Burningmonk.jpg



Niin, miksi yhteiskuntamme tällä hetkellä jopa pakonomaisen välinerationaalisesti pyrkii välttämään kipua, epäterveellisyyttä, tehottomuutta, epä-rationaalisuutta ja vaivaa? Miksi siis, puritaanisen ethoksen keinoin, kieltää ja kriminalisoida ihmisluonnosta näin isot osa-alueet? Voisiko vastaus aktiivisen nihilismin yleisyydessä olla tämän pyrkimyksen messiaanisessa roolissa eri ulottuvuuksineen (ml. demokratian nosto esim. meritokratian tai republikanismin edelle)?

On jotain perverssiä näkemyksessä, että jatkuva ja tasa-arvoinen mielihyvä on jotain humaaneinta yleisenä lakina. Yhteiskunnan tehokkuus ei ole sama asia kuin sen jäsenten hyvinvointi. Jos tavallaan kaadetaan kaikki esteet kaikilta, hinta voi olla raskas. Schiller kuvaa ironisoiden tätä yksipuolisuutta.

Schiller teoksessaan Philosophical Letters
Meeting you, I learned for the first time that my claims on enjoyment were as well founded as those of my brethren. Now, for the first time, I learned that, raised one stratum above this atmospehre, I weighed just as much and a little as the rulers of this world . . . I carried my imperial throne in my brain. All things in heaven and earth have no value, no estimation, except that which my reason grants them. The whole creation is mine, for I possess an irresistible omnipotence, and am empowered to enjoy it fully.

Schiller kuitenkin tulee myös epäileviin ajatuksiin:

Schiller teoksessaan Philosophical Letters
Does your wisdom replace what it has set aside? If you had no key to open heaven, why did you lead me away from earth? If you knew beforehand that the way to wisdom leads through the frightful abyss of doubt, why did you venture the innocence of your friend Julius on this desperate throw?--

If to the good, which I propose to do,
Something very bad borders far too near,
I prefer not to do this good.

You have pulled down a shelter that was inhabited, and founded a splendid but lifeless palace on the spot.




Ei ole nähdäkseni lainkaan yksiselitteistä, että "ääridemokraattinen", kaupallinen, materiaalinen, rationaalinen ja tasa-arvoinen elämä olisi "paras mahdollinen maailma". Nykyään kuitenkin läntisessä julkisessa keskustelussa näkee aika vähän vaihtoehtoja tälle aksiomaattiselle totuudelle. On mahdollista, että osa ongelmistamme johtuu tästä terävästä piikistä, jonka päällä joko seisot ja pärjäät tai et ja menehdyt. Maailmamme on tullut aika ehdottomaksi juuri tässä, ihmisiä pitäisi ikään kuin uudelleenkouluttaa tylsyttämään, tasoittamaan tuo piikki suuremman laaja-alaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksyttämiseksi, joka helpottaisi paineita pysyä tukevasti maan pinnalla. Liiallinen utooppinen idealismi yhdistettynä materialistiseen, menestyksellisyyden ja edistyksellisyyden ethokseen voikin kylvää huonoa satoa ja olennaisesti kaventaa luonnollista, monikirjoista ihmisyyttä.

Fëanor
Ei minua ainakaan haittaisi, jos Suomen koko vihervasemmisto suorittaisi joukkoitsemurhan vastustaakseen ydinvoimaa, globalisaatiota, asevelvollisuutta tai mitä kaikkea ne hipit nyt sitten vastustavatkaan. Kunhan huolehtivat etukäteen projektissa syntyvien jätösten siivoamisesta.



Tämä jemmaan.
Kiitos kun annoit pääsi sisällöstä noin puhtaan näytteen. Sitä on riittänyt ja tuolla luulis jo irtoavan jäähyt joksikin aikaa.
Kuvaat miten halveksit tiertyntyyppisiä ihmisiä ja toivot heidän kuolemaansa.

Kiihottamista kansanryhmää kohtaan mutta toistaiseksi senverran peitellysti että mukaälykkään ovelana vain haave siitä että tappavat itse itsensä. Psykologista sodankäyntiä jossa vastapuoli joko alistuu masentuneena tai alkaa suunnitella kostoa. Vihan lietsontaahan tuo ja sitä sinulta on riittänyt.

Seuraat uskollisesti vanhan IKL:n jälkiä, valkoisten, jotka ampui sisällissodan aikana vähävaraisempaa väestöä, sen lapsia ja naisia selkään kun yrittivät paeta.

Olet säälittävä kaikessa paranoidisuudessasi.
Menisit lääkäriin.

Fëanor
Olisiko kyseessä jonkinlainen liian helpon, nopeatempoisen ja biletyskeskeisen elämän ja tyhmyyden yhdistelmä? Kun kaiken saa liian helposti, asioiden ja itse elämän todellinen arvo unohtuu ja vääristyy. Yhä useampi tuntuu menettäneen kyvyn tarkastella asioita pidemmällä tähtäimellä tai laajemmassa mittakaavassa. On kuin kaikki olisi kiinni siitä, mitä jalkovälissä tapahtuu, eikä ymmärretä, ettei tyttö/poikaystävän jättäminen ole mikään maailmanloppu tai ettei libidon uuvahtaminen keski-iässä tarkoita hyvän elämän loppumista.



On sulla muista ihmisistä kummallisia käsityksiä.
Sinä tietenkin lähimmäisenä olet mitä jaloin ja parhain? Kannustat ja tuet yhteisössä..
Edellinen kirjoituksesi oli tiivistelmä siitä että vihaat toisinajattelijoita niin voimakkaasti että toivot heidän lopullista katoamistaan.

Sulla taitaa olla ittestäs yksilönä aika suuret luulot?
Puheet on ainakin mahtipontiset ja uhoa riittää.
Oikee Suomiäijä joka ei ole enää tästä maailmasta.

Jotenkin mä ymmärrän tuon sosiaalikielteisyyden alkukantaisen primittivikäyttäytymisen kautta kun luen minäkeskeiseen äijäpömpöösiin tikahtuvien induvidualistien tekstejä.

Noinhan se on luonnossa pahimmillaan ollut että uros on vaikka tappanut omat pentunsa jos ei riitä jaettavaa, tai sitten on kyse reviiritaistelusta, jossa vanha pieru vetää nuorempaa lättyyn että pääsis itte pukille ja siittämään lisää agressivisia öykkäreitä planeetalle. Niitä jotka ei osaa muuta väestönsäännöstelyä kuin väkivalta jo syntyneitä kohtaan.

Vieraan uroksen siittämät pennuthan tuollainen narsistinen sosiopaatti persoonallisuustyyppi tappaa ian jos vain voi. Niitähän löytyy kaikista lajeista. Jokainen eläinkinhän kun on persoona eikä kahta samanlaista onneksi ole.

Ymmärtäähän tuollaista mutta ei sitä missään nimessä hyväksyä tarvitse. Näkeehän se eri kulttuureista mihin johtaa raju väkivalta ja siihen lietsominen.

offmind
Seuraa 
Viestejä20303
HaukiOlli
offmind
Peksa
Suosittelen tutkimaan tarkemmin itsemurhan eettisfilosofista näkökulmaa. Itsemurha ei nimittäin ole yksiselitteisesti moraaliton teko; näkemys, jota tuputetaan ihmisille neuroottisesti.

Joukkoitsemurhaa ei voi samoin moraalisin argumentein puolustella kuin itsemurhaa. Ja jälkimmäinenkin on lähes poikkeuksetta pelkurin ratkaisu, ei sen ylevämpää vaikka kuinka yrittäisi rationalisoida.



Eipäs, itsari on ROHKEATA toimintaa, itse et uskalla kohdata kuolemaa, sinulta puuttuu rohkeus.
Pelkuri ei uskalla hypätä tornitalon katolta todellakaan.

Rohkeaa on sellainen minkä tekee ns. täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ei sellainen minkä tekee (mieli)sairaana.

Itsemurha ei kuulu rohkeiden tekojen joukkoon kuin joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa. Kuten vaikka jos uhraa itsensä pelastaakseen muiden hengen (vaikkapa sodassa). Ja silloinkin voi asettaa kyseenalaiseksi sen, että onko teko edes itsemurha vai jotain muuta.

Tyypillisesti itsemurha on vain sairautta, pelkuruutta ja luovuttamista, mitään ylevää siihen ei voi liittyä teon luonteen vuoksi.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Vierailija
Fëanor
sigfrid
En minä ottanutkaan kantaa asian moraaliin, vaan tähän toistuvaan teemaan "kannattaako elämää jatkaa". Sellainen näyttää lisääntyneen. Itsemurhaprotesti asian puoleta -> itsemurhapommittajat, laajennetut itsemurhat Suomessa, pohdiskelut missä isässä ei enää kannata elää. Jalostuvatko nämä yleistuneet ajatukset mielissä johonkin yhteisölliseen näkemykseen tulevaisuudessa?

Olisiko kyseessä jonkinlainen liian helpon, nopeatempoisen ja biletyskeskeisen elämän ja tyhmyyden yhdistelmä? Kun kaiken saa liian helposti, asioiden ja itse elämän todellinen arvo unohtuu ja vääristyy. Yhä useampi tuntuu menettäneen kyvyn tarkastella asioita pidemmällä tähtäimellä tai laajemmassa mittakaavassa. On kuin kaikki olisi kiinni siitä, mitä jalkovälissä tapahtuu, eikä ymmärretä, ettei tyttö/poikaystävän jättäminen ole mikään maailmanloppu tai ettei libidon uuvahtaminen keski-iässä tarkoita hyvän elämän loppumista.



Olisiko kysymyksessä onnellisuuspillereiden sivuvaikutus?

HaukiOlli
offmind
Peksa
Suosittelen tutkimaan tarkemmin itsemurhan eettisfilosofista näkökulmaa. Itsemurha ei nimittäin ole yksiselitteisesti moraaliton teko; näkemys, jota tuputetaan ihmisille neuroottisesti.

Joukkoitsemurhaa ei voi samoin moraalisin argumentein puolustella kuin itsemurhaa. Ja jälkimmäinenkin on lähes poikkeuksetta pelkurin ratkaisu, ei sen ylevämpää vaikka kuinka yrittäisi rationalisoida.

Eipäs, itsari on ROHKEATA toimintaa, itse et uskalla kohdata kuolemaa, sinulta puuttuu rohkeus.
Pelkuri ei uskalla hypätä tornitalon katolta todellakaan.



Pelkuruutta ja täydellistä itsekkyyttä.
Yleensä itsari kuitenkin tehdään ns. mielenhäiriössä.
Mielenterveysongelmat usein muhii. Kun ne saavuttaa lakipisteensä niin esemes psykoosissa ihminen tappaa sitten ittensä. Voi se masennus kestää koko elämänkin ja ihminen kuolee johonkin tautiin ennekuin on ajautunut psykoosiin.

Jonkunverran on kunniaitsemurhia mutta usein nekään ei sit lopultakaan o mitään varsinaisia kunniaitsareita kun velkojat on kintereillä ja edessä on umpikuja. Lainaa ei saa mistään enää ja voi olla että lähimmäisetkin on jo ihan kypsiä epäonnistumisiin ja sitten ikäänkuin oma kunnia pelastaakseen ajetaan päin sitä kallioleikkausta. Joskus henkivakuutus auttaa jäljellejäävää perhettä selviytymään taloudellisesti mutta mä tunnen pari ihmistä, jotka on olleet lapsia kun iskä teki noin. Se oli edellinen -90-luvun lama. Lapsille se on totaalinen vanhemman menetys jota ei korvaa mikään.

Ilmeisesti narsisti ei kykene rakastamaan omia jälkeläisiään eikä luota yhteisöön, ei hae apua yhteisöltä. Tappaa mieluimmin itsensä pelastaakseen oman nahkansa kuin alentaa esmes elintasoaan ja tyytyy vähään. Oi miten äijää.. tapu tapu tapu ja plääh! Surkeeta on, surkeeta.

Ne velathan sit jää muitten maksettavaks.

Piilevä masennushan pai to vei, se saattaa purkautua haaveina että muut menis pois, vaikka lopullisesti. Ihminen on tuskastunut olemiseensa. Sietokyky on vähissä. Muihin shtautuminen voi olla agressiivista ja hyökkäävää mikäli nämä ei tottele, jne.

Ja eikun lääkäriin.
Emme ole mitään ääri-islamisteja tai muitakaan fundiksia. Emme halua murhata, emme toivo toisinajattelijoiden kuolemaa. Emme suosi kunniamurhia, jne.

Täällä pohjolassa niinkuin länsimaissa yleensäkin naiset ovat myös mukana vallankäytössä. Ei täällä mikään äijäkulttuuri jyrää. Nou vei!

lis.
Intersukupuolisuus tuo kyllä uusia ulottuvuuksia feminiiniseen ja maskuliiniseen. Osa miehistä ajattelee ja käyttäytyy kuin naiset ja päinvastoin.

Ulkoinen habitus ei siksi aina kerro koko totuutta mutta älykkäästi pitäis ymmärtää että naismaisuus on hoivaavuutta, äitimäisyyttä,.. ei hitsi..
Maskuliinisuuskin on..

Miks tämä sama virhe aina toistuu ajattelussa ja miks se on meille niin yleinen

Mitä meidän kulttuurissa on pielessä ettei vakiona jo ole se että tuhoisa käyttäytyminen ei ole maskuliininen elementti, sehän on mielenhäiriöisyyttä

Miten tällaisesta sukupuoliajattelusta pääsee irti?
Pyytämällä apua?
Siis Apua!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat