Miksi moni ihminen haluaa 'nimensä historiaan'?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miksi eräät viisaat tieteilijä ja eräät vähemmän viisaat tuhopolttajat yms. haluavat, että heidän nimensä jäävät historian kirjoille kaikkien tulevien sukupolvien tiedostettavaksi.
Nimi historiankirjoissa on vain nimi historiankirjoissa, eikä
mitään muuta.
Samaten nimi historiankirjoissa on vain perättäisiä kirjaimia, eikä mitään muuta.
Mitäs syytä minun itsetunnolla on iloita siitä, että vielä 200 vuoden päästä nimimerkki "markent" mainitaan kaikissa maamme Maamme -kirjoissa loistavana suomenkielisen kirjallisen ilmaisun taitajana.

Kommentit (15)

Vierailija

itserakkautta?
maailmaan oman kädenjäljen painaminen
tunne että on saavuttanut jotain mihin vain harvat pystyvät -> ei masenna kadota
kuolemattomuuden tunne

itseä ei kyllä kiinnosta tuommonen, ainakaan en tiedosta. Edes hyvistä asioista kirjoitukset kuoleman jälkeen aika turhanpäiväisiä. Tärkeintä se pieni muutos joka tapahtunut hyväänsuuntaan omasta ansiosta (jos mikään voi olla omaa ansioita juunou).

Vierailija
markent

Nimi historiankirjoissa on vain nimi historiankirjoissa, eikä
mitään muuta.
Samaten nimi historiankirjoissa on vain perättäisiä kirjaimia, eikä mitään muuta.



Toisaalta nimen voi nähdä otsikkona, sen avulla löytyy otsikkoon liittyvää tietoa.
Otsikot linkittyvät tietoineen enemmän ja vähemmän toisiinsa ja tiedoista saadaan näin kokonaisuus.
Se miksi otsikot voivat olla ihmisten nimiä, voisi liittyä siihen että tieto on tarkoitettu ihmisille, ihmisistä ja ihmisiin liittyen.

Itsekään en ole kovin suuri henkilöpalvoja, mutta ei 'nimellisyys' otsikoissa itsessään tietoa pahenna?
Vaikka leimaakin ja kai otsikoiden tarkoituksena onkin leimata?

Vierailija

Monet elinaikanaan esille nostetut sanovat seuraavansa julkisuuskuvaansa kuin jonkin ventovieraan. Kun prosessi on käynnistynyt ei julkulla ole enää siihen paljonkaan mahdollisuutta vaikuttaa. Narsistit erityisesti ovat asiasta näreissään. Toiset siksi että jo muututtuaan joutuvat esittämään sitä roolia millä saivat julkisuutta.

Historiallinen henkilö on kuin virtuaalinen verkomerkki, kuten jo aiemmin mainittiinkin.

Vierailija

Joskus antiikin Kreikassa oli muistaakseni sellainen tapa, että aktiivisesti hävitettiin väärintekijöiden nimet merkinnöistä ja muistista rangaistuksena pahoista teoista. Nykyään taitaa olla ihan päin vastoin.

Koulusurmien ym. kamaluuksien kohdalla on kyllä mietitty, että joku vastaava hiljainen hautaaminen voisi olla parempi, etteivät uudet psykopaatit saisi innoitusta jutuista. Kai asiat jollain lailla täytyy uutisoida, mutta painotuksia voisi tosiaan miettiä.

Vierailija

Ehkä kuuluisuushaaveissa tai -pakkomielteissä on kyse kuolemanpelosta. Itselläni ainakin on tosi paha kuolemanpelko ja juuri sen vuoksi tuntuu siltä että olisi pakko saada jotakin aikaiseksi.

Mitäköhän mikään aikaansaannos siihen kuolemaan muka vaikuttaa? Mutta eiväthän pakkomielteet minkäänlaista järjellistä kaavaa noudatakaan.

Erinäisiin fanittamiini oppeihin kuten Carlos Castanedan tai itämaisten suuntausten eri variantteihin kuuluu kiinteänä näkemys että hylkäisi koko egoistisen itsestään mekastamisen. Että ei puolustautuisi ketään kohtaan tai vastaan vaikka miten kurmuutettaisiin, ettei kokisi tarpeelliseksi jatkuvasti alleviivata sitä mitä mieltä on asioista "oikeasti" tai mitä on ihmisenä. Olisi valmis vaikka kuinka naurettavaa rooliin jos siitä jotain itsekasvatuksellista ainesta voisi ammentaa. Olisi täydellisen yhdentekevää mitä muut ajattelevat, löytyykö niitä prenikoita ja kylttejä ja hautakiviä sun muita missä komeilee isolla ja korukirjaimin että tässä se on tämä MATTI MEIKÄLÄINEN.

Se ettei jätä minkäänlaista jälkeä itsestään on ajatuksena sama kuin ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Olemattomuuden ajatus on ahdistava. Mutta uskoi mihin hyvänsä ideologiaan, niin on vääjäämätöntä että me emme tule enää koskaan olemaan me samat ihmiset sen jälkeen kun fyysinen keho kuolee. Edes kristityt ruumiin ylösnousemuksineen eivät usko että kaikki ovat ikuisesti samoja, käsittääkseni heillä on ajatus siitä että saa jonkinlaisen "uuden" ruumiin?

Luopuminen on maailman vaikeimpia asioita. Mitä ahdistavampi, mitättömämpi, vastenmielisempi elämä ihmisellä tuntuu olevan, sitä suurempi mieliteko voi olla tulla Joksikuksi. Jos ei hyvällä niin pahalla. Sitä tietenkin luulisi että pahasta elämästä luopuminen on helppoa, mutta jotkut haluavat tehdä elämänsä "hyväksi" post mortem hankkiutumalla kuuluisiksi.

Vierailija
Qadesha

Mitäköhän mikään aikaansaannos siihen kuolemaan muka vaikuttaa? Mutta eiväthän pakkomielteet minkäänlaista järjellistä kaavaa noudatakaan.




Niin, riippuu varmaan mitä järjellisellä tarkoitetaan.
Ehkä järjellistä kuitenkin jossain mielessä.
Kuten jossain sellaisesssa mielessä, että on tietyt loogiset syyt ja esim. yhteisöön liittyvät "järkevät" syyt miksi noita tiettyjä pakkomielteitä on.

Aikaansaannoshan on tehty asia joka nimenomaan jää vaikuttamaan, eli siinä mielessä (sanallisessa tarkoitus mielessä?) sillä on vaikutusta.

Ehkä tämä ristiriita voi hyvinkin kuvata sitä asiaa, että ihminen ei ole "ensisijaisesti" tekijä(/syy) vaan tapahtumien välikappale.!?

Vierailija

Olen myös miettinyt tätä kysymystä. Kunnianhimo on ymmärrettävää tässä elämässä, mutta kun kuolee, ei kohta kukaan tiedä vainajasta muuta kuin nimen. Hän ei siis enää voi paistatella kunnian loisteessa.

On tullut mieleen mm. presidentti Kekkonen. Hän teki elämäntyönsä suhteiden parantamiseksi Neuvostoliittoon. Kohta eivät uudet sukupolvet enää oikein tiedä, mikä se Neuvostoliitto oli. Joka tapauksessa se heidän näkökulmastaan ohimenevä ilmiö, jota Kekkonen liehakoi. Historian pitkässä perspektiivissä Kekkonen ei saanut mitään pysyvää aikaiseksi.

Piha6
Seuraa 
Viestejä907
Liittynyt26.8.2008
Ronski
On tullut mieleen mm. presidentti Kekkonen. Hän teki elämäntyönsä suhteiden parantamiseksi Neuvostoliittoon. Kohta eivät uudet sukupolvet enää oikein tiedä, mikä se Neuvostoliitto oli. Joka tapauksessa se heidän näkökulmastaan ohimenevä ilmiö, jota Kekkonen liehakoi. Historian pitkässä perspektiivissä Kekkonen ei saanut mitään pysyvää aikaiseksi.

Ajatteletko että se miten asiat nyt tänään yleensäkin ovat, olisivat joka tapauksessa tänään näin, oli historia mitä tahansa. Ehei, ei ollenkaan.

Vierailija
Qadesha
Ehkä kuuluisuushaaveissa tai -pakkomielteissä on kyse kuolemanpelosta. Itselläni ainakin on tosi paha kuolemanpelko ja juuri sen vuoksi tuntuu siltä että olisi pakko saada jotakin aikaiseksi.

Minuakin ahdistaa ajatus siitä, että kohta minua ei ole. Siis en ole kuolemaisillani mutta ymmärrätte varmaan. Minulla tuo vaikutus on pikemminkin lamaannuttava. Kun en kuolemani jälkeen mistään mitään tiedä niin ihan sama tekeekö tällä elämällään yhtään mitään.

Onneksi sitä suurimman osan aikaa pystyy itsepetokseen ja motivoimaan itsensä elämän pienillä haasteilla. Kun on jotain puuhasteltavaa ja muuta ajateltavaa niin tuntuu paremmalta eikä mietiä joutavia ja sitä väistämätöntä. Arjen pienia iloja jne.

Vierailija

Mulla ei kyllä ole mitään kuolemanpelkoa, mutta ois kyllä todella makeeta saada nimensä historiaan jollain tavalla. Kunnianhimoa kai se on omassa tapauksessa.

Piha6
Seuraa 
Viestejä907
Liittynyt26.8.2008

Jättää pieni tai iso jälki historiaan. Käsittääkseni se on hyvin luonnollinen (ihmisyyteen kuuluva) tarve useimmille. Olen toki tavannut sellaisiakin joille se ei näytä olevan mikään tarve. Ja olen tökkinyt heitä rumasti. "Jos et tee mitään josta jää jälki, olet kuin kivi pellolla. Kun sinut viedään pois jäljelle jää vain kuoppa". No onhan se kuoppakin tietysti jälki, jos siihen tyytyy.

En liputa järjettömän kunnianhimon, vallan tavoittelun, ja muun sellaisen puolesta, vaan jälki se on pienikin, ihan oma sellainen.

Innostuin vajaa kymmenen vuotta sitten tekemään sukututkimusta, ja, en taatusti aloittaessani arvannut kuinka se tietyllä tavalla muuttaa jopa "minä käsitystä". Pidin itseäni aika tavalla individualistisena "saarena", mutta huomaan nyt myös selkeästi olevani yksi lenkki pitkässä ja mielenkiintoisessa ketjussa.

Ja jos isän isän isän äidin äidin äiti olisi toiminut 1700-luvulla hieman toisin, tämä viesti ei 23.9.2009 olisi koskaan päätynyt tiede.fi keskustelupalstalle.

Vierailija

Kuolemanpelkohan se on jokaisen nimimiehen taustalla. Kuolema muka voitetaan olemalla relevantti menonsa jälkeen. Ilman tätä raastavaa mutta tehokasta ihmisominaisuutta paljon kehitystä olisi jäänyt tekemättä. Meidän aikana ympäristöpelkoa lietsotaan jotta kehitystä tapahtuisi. Ulkopuolisten uhkaa käytetään jokaisessa valtiossa kehittämään yhteisöllisyyttä. Pelko on eniten ihmistä liikkuttava voima.

Teema löytyy lähes aina taiteesta. Mm. aikamme fiktiiviset pahikset: Voldemort (=lento kuolemasta), Sauron (kuolemattoman sormus), Darth Vader (elossapitävä haarniska) ymsyms.

Uusimmat

Suosituimmat