Obaman ulkopolitiikka - merkki USA:n heikkoudestako?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

http://dennismitzner.blogit.uusisuomi.f ... kurssilla/

Dennis Mitznerin kirjoitus käsittelee luonnollisesti hyvin israelilaisesta näkökulmasta Obaman Lähi-Idän politiikkaa. Aika näyttää onko Mitznerin näkemyksillä katetta.

Dennis Mitzner:

"Obaman maaliskuinen videoviesti Iranin johdolle paljastaa kahden johtajan maailmankatsomukselliset erot. Netanjahu suhtautuu Iranin presidentti Ahmedinejadin puheisiin Israelin valtion tuhoamisesta tosissaan, kun taas Obama videoviestissään vaikuttaa epävarmalta Irania hallitsevien mullahien todellisista pyrkimyksistä. Obama ei vaatinut suoraan ja päättäväisesti Irania lopettamaan ydinaseohjelmansa, kun taas Netanjahu ei ole missään olosuhteissa valmis sallimaan Iranille ydinasetta."



Iranin uhmakas käytös Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön edessä on osoitus siitä, että Yhdysvaltojen rooli maailmassa on muuttumassa ja sen vaikutusvalta hiipumassa. Newsweekin kolumnisti George Willin mukaan Yhdysvaltojen viholliset eivät
"vastaa Obaman hymyileviin kädenojennuksiin hymyillen, vaan virnuillen".



Yhdysvaltojen viholliset tulkitsevat Obaman hyvän tahdon eleet ja kumarrukset heikkoudeksi. Heikolta vaikuttaminen ei välttämättä uhkaa Yhdysvaltojen turvallisuutta, mutta se saattaa rohkaista Israelin vihollisia.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Varmaankin. Enkä sitäpaitsi usko, että Obaman uudelleenvalinnan ratkaisee ulkopolitiikka vaan amerikkalaisten lompakon paksuus 3 vuoden kuluttua.

Reiska
Seuraa 
Viestejä5101
Liittynyt6.5.2007

Onko se sitten heikkoutta, että itsepäisen komentelun sijaan aletaan neuvotella.. Oliskohan ne oppinu, ettei ne komentelemalla saanu mitään aikaiseksi?

Per se

Vierailija

Se mikä länsimaisessa ajattelussa mielletään "järkeväksi" saatetaan toisaalla nähdä heikkoutena. Kiistaton tosiasiahan on että USA:ta pelätään tänään vähemmän kuin esim. välittömästi 9/11-iskun jälkeen jolloin GBW julisti lähes leniniläisittäin että "jos ette ole puolellamme olette meitä vastaan". Ja kun USA:ta pelätään vähemmän syntyy ilman muuta joillakin diktaattoreilla ajatus "kokeilla kepillä jäätä".

Keijo Korhonen totesi 1990-luvun alussa, että näkemys jonka mukaan leijona ja lammas käyskentelevät yhdessä kedolla onnistuu vain sillä ehdolla että vaihdetaan välillä lammasta.

Vierailija
ralf64
Se mikä länsimaisessa ajattelussa mielletään "järkeväksi" saatetaan toisaalla nähdä heikkoutena. Kiistaton tosiasiahan on että USA:ta pelätään tänään vähemmän kuin esim. välittömästi 9/11-iskun jälkeen jolloin GBW julisti lähes leniniläisittäin että "jos ette ole puolellamme olette meitä vastaan". Ja kun USA:ta pelätään vähemmän syntyy ilman muuta joillakin diktaattoreilla ajatus "kokeilla kepillä jäätä".

Keijo Korhonen totesi 1990-luvun alussa, että näkemys jonka mukaan leijona ja lammas käyskentelevät yhdessä kedolla onnistuu vain sillä ehdolla että vaihdetaan välillä lammasta.




Vain heikko tarvitsee aseita, vahva ja itsetuntoinen pystyy neuvottelemaan ja etsimään yhteistyötä. Bush oli tästä hyvä esimerkki, hän onnistui heikentämään USA:ta enemmän kuin kukaan edeltäjistään ja luomaan vihollisia enemmän kuin muut presidentit.

Iran ja muut arabimaatta ovat suuren muutoksen kourissa ja se oireilee monella tavalla. Fundamentalistit saavat sitä enemmän valtaa, mitä enemmän länsimaat harrastavat sapelinkalistelua. Mitä enemmän tilanne on rauhallinen, yhteistyölaajenee, sitä enemmän nuo yhteiskunnat länsimaistuvat ja fundamentalistien valta rapisee. Näinhän kävi myös NL:n kohdalla: ETYK on ratkaiseva käänne.

Diktatuurit ja fundamentalistit kaipaavat vihollisia, niitä vastaan voidaan mobilisoida omat joukot. Yhteistyö ja rauha ovat taas muiden tehokkaampia keinoja. Viholliskuvia on mahdotonta ylläpitää, kun ihmisten välinen kanssakäyminen kasvaa. Ajatelkaa vaikka EU:ta, vanhat veriviholliset Saksa, Englanti, RAnska ovat mitä tiiviimässä yhteistyössä. Tämä on saanut aikaan rauha ja talousliitto, ei sapelinkalistelu.

Vain heikot tarvitsevat väkivaltaa.

Vierailija
Reiska
Onko se sitten heikkoutta, että itsepäisen komentelun sijaan aletaan neuvotella.. Oliskohan ne oppinu, ettei ne komentelemalla saanu mitään aikaiseksi?

Nimenomaan. Se on merkki vain USA:n ulkopolitiikan järkevöitymisestä.

Vierailija
ralf64
Se mikä länsimaisessa ajattelussa mielletään "järkeväksi" saatetaan toisaalla nähdä heikkoutena.

"Saatetaan"? Järkevä poliitikko perustaa päätöksensä tietoon eikä ennakkoluuloon. Toisenlaisen lähestymistavan toimivuutta ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Vanha kovanlinjan sanelupolitiikka ei toimi, se on nähty.

Vierailija
Moses Leone
Vanha kovanlinjan sanelupolitiikka ei toimi, se on nähty.



Asia ei ole aivan niin yksiselitteinen kuin mitä väität. Joskus voimapolitiikka toimii, toisinaan taas ei. Se yleensä toimii paremmin silloin kun kohdemaan sisältä löytyy tarpeeksi paljon ja tasokkaita yhteistoimintahenkilöitä.

Saas nähdä miten Obaman hymykampanjan käy.

Vierailija

Neuvostoliitto oli hyvä vaihtamaan tarvittaessa taktiikkaa. Ensin se kokeili Suomen kanssa ennen Talvisotaa neuvotteluja. Kun ne eivät toimineet, he vaihtoivat voimapolitiikkaan ja Talvisota alkoi. Kun voimapolitiikkakaan ei toiminut toivotulla tavalla, he palasivat jälleen neuvottelutaktiikkaan. Yhdysvallat eivät ikinä vaihda taktiikkaa, vaan tunkevat jääräpäisesti eteenpäin joko täydelliseen onnistumiseen (esim. sota Japania vastaan) tai täydelliseen epäonnistumiseen (Vietnamin sota). Neuvoteltuun kompromissiin he eivät ole tyytyneet ikinä.

Vierailija

Kansainvälisen politiikan realistisen oulukunnan mukaan oltaisiin nyt maailmanpolitiikan valtasyklin siinä vaiheessa, kun näyttämölle astuu uusia toimijoita. Ollaan matkalla kohti moninapaisempaa maailmaa. Tuohan näkyy melko selvästi. Kiina vahvimpana esimerkkinä, mutta myös muita on nousemassa esim. Brasilia ja Intia.

Obaman muutos ulkopolitiikassa vähentää konfliktien riskiä, jota Bushin "sota terroria vastaan" kasvatti, mm. kiihdyttäen kilpavarustelua. Lisäksi CIA:n raporttien mukaan Irakin sota ei vähentänyt terrorismin uhkaa, vaan päinvastoin lisäsi sitä. Jos Obama vetää edes osan joukoista Irakista se on askel oikeaan suuntaan. Jimmy Carterin mukaan Afganistaniin pitäisi saada neuvotteluratkaisu, eikä yrittää ratkaista tilannetta sotilaallisesti. Uskon Carterin näkemyksen osoittautuvan ajan myötä oikeaksi.

Obama vaikuttaa omaksuneen realistisen lähestymisen; maailmaa ei voi muokata mieleisekseen, siinä pitää elää.

Vierailija
Masa2
Kansainvälisen politiikan realistisen oulukunnan mukaan oltaisiin nyt maailmanpolitiikan valtasyklin siinä vaiheessa, kun näyttämölle astuu uusia toimijoita. Ollaan matkalla kohti moninapaisempaa maailmaa. Tuohan näkyy melko selvästi. Kiina vahvimpana esimerkkinä, mutta myös muita on nousemassa esim. Brasilia ja Intia.

Obaman muutos ulkopolitiikassa vähentää konfliktien riskiä, jota Bushin "sota terroria vastaan" kasvatti, mm. kiihdyttäen kilpavarustelua. Lisäksi CIA:n raporttien mukaan Irakin sota ei vähentänyt terrorismin uhkaa, vaan päinvastoin lisäsi sitä. Jos Obama vetää edes osan joukoista Irakista se on askel oikeaan suuntaan. Jimmy Carterin mukaan Afganistaniin pitäisi saada neuvotteluratkaisu, eikä yrittää ratkaista tilannetta sotilaallisesti. Uskon Carterin näkemyksen osoittautuvan ajan myötä oikeaksi.

Obama vaikuttaa omaksuneen realistisen lähestymisen; maailmaa ei voi muokata mieleisekseen, siinä pitää elää.


Hyvä puheenvuoro.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007
Masa2

Obama vaikuttaa omaksuneen realistisen lähestymisen; maailmaa ei voi muokata mieleisekseen, siinä pitää elää.




Erityisesti, kun huomioi edellisen hallinnon suhtautumisen realiteetteihin. Googlatkaapa "We create our own reality"...

Esimerkki:

http://en.wikipedia.org/wiki/Reality-based_community

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Toope
Seuraa 
Viestejä23180
Liittynyt23.7.2006
Masa2
Jimmy Carterin mukaan Afganistaniin pitäisi saada neuvotteluratkaisu, eikä yrittää ratkaista tilannetta sotilaallisesti. Uskon Carterin näkemyksen osoittautuvan ajan myötä oikeaksi.

Asia riippuu suuresti toki myös siitä, haluavatko ääri-islamistit neuvotteluratkaisua, sehän tarkoittaisi kompromissia, jossa hekin joutuisivat luopumaan osasta vaatimuksistaan. Äärimuslimit eivät ole tunnettuja kompromissihalukkuudestaan.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija
ralf64
Se mikä länsimaisessa ajattelussa mielletään "järkeväksi" saatetaan toisaalla nähdä heikkoutena.



Jos se ei ole heikoutta, niin tuosta ei kannata välittää mitään.

Jos se taas on, niin pullistelubluffi paljastuisi isoin kustannuksin kuitenkin myöhemmin, kuten Puskikselle kävi.

Kiistaton tosiasiahan on että USA:ta pelätään tänään vähemmän kuin esim. välittömästi 9/11-iskun jälkeen jolloin GBW julisti lähes leniniläisittäin että "jos ette ole puolellamme olette meitä vastaan".



Missä Lenin on tuolaista julistanut?

Ja kun USA:ta pelätään vähemmän syntyy ilman muuta joillakin diktaattoreilla ajatus "kokeilla kepillä jäätä".



USA ei ole "maailmanpoliisi", vaan sellainen on YK:n Turvallisuusneuvosto.

Se kun on vahva, niin diktatuurit eivät pullistele, eivät myöskään USA:n kaverit sellaiset.

Keijo Korhonen totesi 1990-luvun alussa, että näkemys jonka mukaan leijona ja lammas käyskentelevät yhdessä kedolla onnistuu vain sillä ehdolla että vaihdetaan välillä lammasta.



Kukas tuossa nykyään on se "leijona", ja kuka "lammas"?

Vierailija
ralf64



" Obama ja Netanjahu törmäyskurssilla?
14.4.2009 17.35 | Dennis Mitzner | Yleinen

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ovat maidensa vastavalittuja johtajia, joiden näkemyksissä on merkittäviä eroja. Nämä erot saattavat jopa vaarantaa maiden vuosikymmeniä jatkuneen läheisen suhteen.

Yhdysvallat ja Israel näkevät Iranin muodostaman uhan eri tavoin. Obaman maaliskuinen videoviesti Iranin johdolle paljastaa kahden johtajan maailmankatsomukselliset erot. Netanjahu suhtautuu Iranin presidentti Ahmedinejadin puheisiin Israelin valtion tuhoamisesta tosissaan, kun taas Obama videoviestissään vaikuttaa epävarmalta Irania hallitsevien mullahien todellisista pyrkimyksistä. Obama ei vaatinut suoraan ja päättäväisesti Irania lopettamaan ydinaseohjelmansa, kun taas Netanjahu ei ole missään olosuhteissa valmis sallimaan Iranille ydinasetta.

Nyt näyttää jopa siltä, että Obama on ydinohjelman lopettamisvaatimusten sijaan halukas käyttämään YK:n aseidentarkastajia Iranin painostamiseksi.

Obaman ulkopoliittiset linjaukset ja eri näyttämöillä esitetyt mielipiteet voidaan laittaa vasta valitun presidentin vähäisen kokemuksen piikkiin, mutta on mahdollista, että presidentin maailmankatsomus on lausuntojen merkittävämpi selittäjä.

Obama näyttää uskovan, että taloudelliset pakotteet yhdistettynä kunnioittavaan käytökseen Iranin johtoa kohtaan ovat yhdistelmä, joka lopulta saa maan luopumaan ydinaseohjelmasta.

Aivan kuten Hamas on valmis uhraamaan omia kansalaisiaan ääri-islamilaisen ideologian nimissä, Netanjahu uskoo, että Iran on valmis tekemään samoin. Vaikka näin ei olisi, Israel ei ole halukas seuraamaan sivusta Obaman kokeiluihin eikä kokemukseen perustuvaa ulkopolitiikkaa.

Vuonna 1992 Yhdysvaltojen presidentti George H. W Bush julisti, että hyvän tahdon eleet ovat tie kukoistaviin suhteisiin Lännen ja Iranin välille. Kauniit puheet ilman todellisia vaatimuksia muutoksesta ovat ohjanneet Yhdysvaltojen Iranin-politiikkaa viimeiset kolmekymmentä vuotta.

Vaikuttaa siltä, että Obaman hallinnolla ei ole suunnitelmia tämän politiikan muuttamiseksi

Iranin uhmakas käytös Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön edessä on osoitus siitä, että Yhdysvaltojen rooli maailmassa on muuttumassa ja sen vaikutusvalta hiipumassa. Newsweekin kolumnisti George Willin mukaan Yhdysvaltojen viholliset eivät ”vastaa Obaman hymyileviin kädenojennuksiin hymyillen, vaan virnuillen”.

Netanjahu ja Israelin sotilaallinen johto uskovat, että Iranin uskonnolliset johtajat (Mullahit) haluavat tuhota Israelin ja että he ovat valmiita vaarantamaan oman maansa turvallisuuden tämän tavoitteen saavuttamiseksi – huolimatta Lännen hyvän tahdon eleistä.

Yhdysvaltojen viholliset tulkitsevat Obaman hyvän tahdon eleet ja kumarrukset heikkoudeksi. Heikolta vaikuttaminen ei välttämättä uhkaa Yhdysvaltojen turvallisuutta, mutta se saattaa rohkaista Israelin vihollisia.

Myös Netanjahun ja Obaman käsitykset Israelin ja palestiinalaisten välisestä rauhanprosessista ovat erilaiset. Obama toivoo sekä palestiinalaisten että israelilaisten asettuvan toinen toisensa asemaan, jotta rauha olisi mahdollinen. Netanjahu, ulkoministeri Lieberman ja muut hallituksen jäsenet eivät ole valmiita myönnytyksiin, jotka saattavat vaarantaa israelilaisten turvallisuuden. Obama tulee vaatimaan Israelin hallitukselta tekoja, jotka tulevat mitä todennäköisimmin hiertämään kahden vasta valitun johtajan välejä.

Oslon rauhanprosessi ja sen jälkeinen Israelia kohdannut terrorismin aalto ovat tuoreessa muistissa, ja on selvää, että Netanjahu ei tule toistamaan lähimenneisyydessä tehtyjä virheitä. Obama puolestaan ei ole tarpeeksi kokenut johtaja, jotta hän olisi ottanut opikseen aikaisempien rauhanneuvotteluiden virheistä.

Netanjahu vastusti Oslon rauhanprosessin Israelille sanelemia yksipuolisia myönnytyksiä, kun taas Obaman hallitus on julistanut yhdeksi hallintonsa päätavoitteeksi rauhan saavuttamisen osapuolten välille. Tämä tarkoittaa sitä, että Israel on jälleen kerran tilanteessa, jossa se on pakotettu ”rauhanponnistelujen” nimissä vaarantamaan omien kansalaistensa turvallisuuden.

Yhdysvaltojen ja Israelin erityissuhde tulee seuraavien vuosien aikana olemaan koetuksella. Kahden kunnianhimoisen johtajan ideologisten erojen sovittaminen kansainvälisen politiikan kiemuroihin tulee olemaan haaste, joka saattaa johtaa maiden välisten suhteiden heikentymiseen. "

Iranin "ydinaseohjalmasta ei ole yhtään sen enempää näyttöä kuin surullisenkuuluisasta "Saddamin ydinaseohjalmastakaan".

Iranilla on tasan vähän "kavereita" ydinasevaltioiden joukossa kuin Saddamillakin.

Eikä Iranin ydinasekaan lopulta olisi mikään mahanhyökkäysperuste.

Sellaisen mahdollisen olemassolon selvittäminen on YK:n ja siellä erityisesti Atomienergiakomission tehtävä, eikä suinkaan USA:n tai Israelin OHI YK:n!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat