Ajatus, joka muuttaa asenteen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Voi, kunpa pystyisikin valitsemaan aina asenteensa suhtautumisessa eri asioihin, mutta ihminen joutuu tosi monesti alistumaan omalle alitajuiselle ohjelmoitumiselleen. Joskus kuitenkin itsensä psyykkaaminen on onnistunut joillakin ajatuksilla ja asenne onkin muuttanut suuntaansa, mutta melko harvinaista se minulle on ollut.

Millaisilla ajatuksilla ja millaisissa tilanteissa olet itse onnistunut muuttamaan asenteesi?

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Kiinnostuksen herääminen tiettyyn, ajattelua muuttavaan asiaan on mystinen juttu. Se luontevasti tapahtuvana on kuin sisäänohjelmoitu tapahtuvaksi ja toteutuu persoonan itsensä määräämänä. Asian osasia alkaa tupsahdella eteen kuin tyhjästä. Kun toinen persoona tai persoonat ja heidän vaikuttimensa ovat hallitsevana, ei ohjelmointi ilmene. Silloin asiaa tankataan kuin koulussa.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
Peksa
Voi, kunpa pystyisikin valitsemaan aina asenteensa suhtautumisessa eri asioihin, mutta ihminen joutuu tosi monesti alistumaan omalle alitajuiselle ohjelmoitumiselleen. Joskus kuitenkin itsensä psyykkaaminen on onnistunut joillakin ajatuksilla ja asenne onkin muuttanut suuntaansa, mutta melko harvinaista se minulle on ollut.

Millaisilla ajatuksilla ja millaisissa tilanteissa olet itse onnistunut muuttamaan asenteesi?




Itse ainakin opiskeluaikaan ohjelmoin itseni olemaan kiinnostunut sellaisista aineista, jotka eivät kovin paljon kiinnostaneet. Esimerkiksi kuvittelin tilanteen, jossa keskustelen ko. aiheesta jonkin henkilön kanssa ja itseni on selitettävä asia ymmärrettävästi ko. henkilölle. Samaten koska kuvamuistini on aika hyvä, niin tein joskus selventäviä kaavakuvia aiheesta ja painoin ne mieleeni. Itselläni on käytännössä myös huono nimimuisti, vaikka kasvot muistan kuvamuistini ansiosta, joten tätä olen yrittänyt parantaa yhdistämällä nimen johonkin itselleni helppoon kuvaan, jonka koen jotenkin liittyvän ko. henkilön persoonaan, vaikkei olisikaan mitään käytännön yhteyttä sitten ko. henkilön kanssa.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Kulaushaikara
Seuraa 
Viestejä1023
Liittynyt27.4.2009

Kun olen huomannut oman tunneperäisen reaktion tai suhtautumisen, tajunnut sen vuosientakaisen (lapsellisen?) käyttäytymismallin tupsahtavan esiin... silloin on tullut oivaltava AHAA! -tunne ja tilanne saanut hedelmällisemmän käänteen. Yleensä riitelyssä, syyttelyssä tai hermostumisessa.

Ajatustavan muutos voi tapahtua ilman tällaisia tunnetiloja myös silloin, kun LUOVUTTAA ja myöntää, että asia voi olla toisinkin. Ihan vaikka vain kokeeksi myöntää. Jossittelua parhaimmillaan.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Kaikki on kiinni tunteiden sekamelskasta. Mikään asenne ei synny järkiperäisesti.

Tilanne on vähän sama kuin ottaisi itselleen hyvännäköisen vaimon tai miehen, ja sitten alkaisi etsiä muita hyviä puolia (järkisyitä) vasta jälkeenpäin. Kyllähän niitä aina löytyy, jos oikein tutkailee.

Vierailija
Moukale
Kaikki on kiinni tunteiden sekamelskasta. Mikään asenne ei synny järkiperäisesti.

Tilanne on vähän sama kuin ottaisi itselleen hyvännäköisen vaimon tai miehen, ja sitten alkaisi etsiä muita hyviä puolia (järkisyitä) vasta jälkeenpäin. Kyllähän niitä aina löytyy, jos oikein tutkailee.




Näitä asioita on tullut paljon mietittyä ja tätä asiaa koskien minulla on tällainen luulo asiasta: Käyttäytyminen, teot ja reagointi ovat pääsääntöisesti eläinaivojen eli tunteiden ohjaamia. Aivokuorella tapahtuvat ilmiöt ovat ainoastaan heikkoja ajatusten pyörittelyjä, jotka varsin usein alistuvat eläinaivojen hermoimpulsseille. Eläinaivojen, halut ja ohjelmoidut tavat kuljettavat vartaloa ja ohjaavat toimintaa.

Päätös ja valinta ovat tästä poikkeus. Päätöksessä on kysymys siitä, että etuaivolohkossa tapahtuu niin suuri impulssi, että se kykenee ylittämään eläinaivojen impulssit. Se saa itse asiassa aikaan eläinaivoissa rakenteellisen muutoksen, toisinsanoen uudelleenohjelmoitumisen, jossa päätöksen aikaansaamat käyttäytymissäännöt saavat aivorakenteen reagoimaan tulevaisuuden tilanteissa päätöksen määrittämällä tavalla.

Monesti ihmisen aivokuorella pyörii ajatuksia ja vaihtoehtoja siitä mitä tehdä, mutta loppujen lopuksi hän ei kykene tekemään tietoista valintaa ja päätyykin ainoastaan reagoimaan, kun olosuhteet ympärillä luovat tarpeeksi paineita eläinaivoille. Joskus kyseessä voi olla myös sellainen tilanne, että ihminen tekee päätöksen, mutta päätöksen aikaansaama impulssi on ollut niin heikko, ettei se ole riittänyt muuttamaan eläinaivojen rakennetta käyttäytymisen muuttamiseksi päätöksen mukaiseksi.

Tästä päättelen, että päätöksentekokykyä tulee harjoitella, jotta aivokuoren impulssinmuodostamiskyky vahvistuisi. Sen pitää 1) oppia perustelemaan ajatuksilla tunteille päätöksia 2) oppia uskaltamaan tekemään päätöksiä ja 3) saada aikaan niin suuri impulssi eläinaivoihin, että koko järjestelmä ohjelmoituu päätöksen mukaiseksi eli pysyy päätöksessä.

Vierailija

Epäile

En muista kenen aforismi tuo oli, mutta minuun se vaikutti siten, että jos jotakuta ihmistä paljon haukutaan, alan epäillä haukkujan vaikuttimia.

Vierailija

Tapasin varsinkin männävuosina kirjoitella netissä pitkiä monologeja ja välillä oli hyvin vaikea päättää miten pitäisi suhtautua niihin vastineisiin joita sain. Aika usein tuli sellainen häijy tunne että kaikki ovat minua vastaan.

Kerran kun joku oikein korosti sitä että "me kaikki muut blaa blaa blaa" tajusin sentään jo että höpön löpön. Ei ole "meitä kaikkia muita". Jokainen kirjoittaja on omaa mieltänsä omista syistään. Jos ajautuu asemaan jossa yksinään on yhtä mieltä ja vaikuttaa siltä kuin kaikki muut olisivat toista mieltä, kannattaa toki tarkistaa onko oma ajatus kauhean järkevä alunperinkään. (Paitsi tietenkin jos on syystä tahi toisesta ns. vastapuolen leirin alueelle, eli kirjoittelee esim. uskovaisena ateistien palstalla.)

Toisen kerran sitten joku sanoi etten lainkaan keskustele, ja kun samoihin aikoihin havaitsin että saatan omata vissin As-piirteisyyden, alkoi jotenkin päässä poksahdella oivalluksia oivallusten perään. Se että ajauduin toistuvasti tilanteisiin jotka tuottivat mielipahaa johtui siitä että minulla oli taipumus kokea asiat, tilanteet ja ihmiset jotenkin tietyn kaavan kautta. Keskustelu oli ollut liian pelottavaa, helpompi oli vain kirjoitella sunnuntaisaarnoja tai muita yksinpuheluita joissa pyörittelin yhtä ja samaa asiaa joka kantilta - mutta rajalliseksihan se aina jää jos vain yksinään puhuu ja ei edes uskalla kuunnella mitä muut sanovat.

Ajatus joka muuttaa asenteen voi olla sen tiedostaminen että omassa itsessä on jotain erikoispiirteitä joiden vaikutuksia kannattaa tietoisesti valvoa ja analysoida!

Reaalielämässä en ole oikein päässyt vielä yksinpuheluiden ikävästä taipumuksesta, mutta se johtuukin siitä että vastapuolena on usein mies jolla on mykkyyskohtaus. Mitä vaitonaisempi toinen on, sitä hermostuneemmin höpötän kokoajan, koska tulkitsen hiljaisuuden vihamielisyyden merkiksi ja yritän liennytellä. Todellisuudessa vaitonaisuus voi johtua väsymyksestä tai siitä että toinen keskittyy johonkin tärkeämpään.

Mutta tietenkään naisena en aio ryhtyä elämään miehen ehdoilla, kaikkien ei kuulu olla miehiä; mutta tauoton läpäläpä ei kyllä kaunista kumpaakaan sukupuolta.

Vierailija
Qadesha

Ajatus joka muuttaa asenteen voi olla sen tiedostaminen että omassa itsessä on jotain erikoispiirteitä joiden vaikutuksia kannattaa tietoisesti valvoa ja analysoida!

Mutta mitä tapahtuisi, jos Siperiaa ei olisi, eikä vanginvartijaa omassa mielessä?
Qadesha

Reaalielämässä en ole oikein päässyt vielä yksinpuheluiden ikävästä taipumuksesta, mutta se johtuukin siitä että vastapuolena on usein mies jolla on mykkyyskohtaus.


Minä vietän paljon aikaani yksin ja olen ruvennut ajatteleman kirjoittamalla kun huomasin, että sillä tavoin asiat selkenevät paremmin.

Vierailija

Noo, hevi kielijuuserille ei riitä mikään kanava. Päiväkirjat, netti, läpätystsänssit muiden ihmisten suuntaan...

Olisin varmaan aika onneton paiskattuna johonkin toiseen kulttuuriin jossa en pääsisi hyödyntämään äidinkieltäni.

Mutta se mikä harmittaa aina ja ikuisesti on se että kieli on rajoittava tekijä. Ilman kieltä mainitut Siperia ja vartija voisivat puuttua kokonaan, tai ainakin ne olisivat erilaiset kuin tässä elämässä tällä kielellä itsensä tiettyihin raameihin rajoittaessaan.

Vierailija
Qadesha
Mutta se mikä harmittaa aina ja ikuisesti on se että kieli on rajoittava tekijä. Ilman kieltä mainitut Siperia ja vartija voisivat puuttua kokonaan, tai ainakin ne olisivat erilaiset kuin tässä elämässä tällä kielellä itsensä tiettyihin raameihin rajoittaessaan.

Riippuu siitäkin mitä Siperia ja vartija kunkin elämässä merkitsee (jos tuntee niiden olemassaolon).
Minulle Siperia on ulkoapäin ilmestyvä joukko, joka jäädyttää lähiympäristönkin pahantahtoisilla valheillaan ja ilkeillä teoillaan.
Sisäinen vartijani pitää huolta siitä, että en sorru samaan, sillä se ei ole minun luontoni mukaista. Sen sijaan olen velvoittanut itseni kirjoittamaan tapahtumat havaintojeni mukaisiksi kuvauksiksi.

Lisään, että vartijani ei ole täysinoppinut, tai johtuu tempperamentista, että malja saattaa läikähtää joskus ylikin ja silloin tulee sanottua sopivasti takaisin.

. . . hävisin tai voitin pelin, enpäs kuollut, en vaan elin, sanoi Lauri Viitakin.

Vierailija

Kuulopuheiden mukaan tieto lähestyvästä kuolemasta muuttaa asennetta elämään myönteisellä tavalla.

Niin ei käy aina. Tunsin erään ihmisen nuorempana ollessani, mutta jota en ollut tavannut viimeksi kuluneina 29 vuotena ennen hänen kuolemaansa. Monen mielestä hän ei eläessään ollut sen tyyppinen, että olisi kantanut pitkäaikaista vihaa sisällään, pikemminkin hänen kaverinsa pitivät häntä iloisena ja kepposia tekevänä velikultana.
Kuolemansa lähestyessä hän oli kuitenkin yllyttänyt lapsiaan vihaan veljeänsä, lasten setää kohtaan, valehtelemalla asioista.
Ainakin siihen aikaan kun tapasin veljeksiä enemmän, oli kuolemansairas ollut erittäin paljon veljensä seurassa vapaa-aikoinaan ja oli ollut mustasukkainen tämän vaimolle ajasta, jonka veli vietti vaimonsa kanssa.

Vainajan jälkeläiset kertoivat minulle vihojen aiheista, jolloin kerroin tietäväni joistakin asioista, että ne olivat valhetta. Niissä vihan lietsonta oli valehtelemalla aikaan saatua.

Vierailija
Peksa
Moukale
Kaikki on kiinni tunteiden sekamelskasta. Mikään asenne ei synny järkiperäisesti.

Tilanne on vähän sama kuin ottaisi itselleen hyvännäköisen vaimon tai miehen, ja sitten alkaisi etsiä muita hyviä puolia (järkisyitä) vasta jälkeenpäin. Kyllähän niitä aina löytyy, jos oikein tutkailee.




Näitä asioita on tullut paljon mietittyä ja tätä asiaa koskien minulla on tällainen luulo asiasta: Käyttäytyminen, teot ja reagointi ovat pääsääntöisesti eläinaivojen eli tunteiden ohjaamia. Aivokuorella tapahtuvat ilmiöt ovat ainoastaan heikkoja ajatusten pyörittelyjä, jotka varsin usein alistuvat eläinaivojen hermoimpulsseille. Eläinaivojen, halut ja ohjelmoidut tavat kuljettavat vartaloa ja ohjaavat toimintaa.



Kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla on ainakin jonkinlainen aivokuori.

Joillakin sen ohjaava vaikutus on pieni, kuten kanalla, mutta monilla muillakin lajeilla kuin ihmisellä (ja simpanssilla) se on täysin ratkaiseva.

Tuota mitä nimität "eläinaivoiksi", nimitetään varsinkin vanhassa kirjallisuudessa usein "matelijanaivoiksi". Kana elelee mukavasti pelkillä matelijanaivoillaankin, mutta ihminen kuolee sillä sekunnilla kun isojen aivojen toiminta täysin lamautetaan. (Tuo tosi taitaa olla nykyään jopa 'kuoleman' määritelmäkin.)

Päätös ja valinta ovat tästä poikkeus. Päätöksessä on kysymys siitä, että etuaivolohkossa tapahtuu niin suuri impulssi, että se kykenee ylittämään eläinaivojen impulssit.



Noinkin ehkä voi sanoa...

Se saa itse asiassa aikaan eläinaivoissa rakenteellisen muutoksen, toisinsanoen uudelleenohjelmoitumisen, jossa päätöksen aikaansaamat käyttäytymissäännöt saavat aivorakenteen reagoimaan tulevaisuuden tilanteissa päätöksen määrittämällä tavalla.



Kyllä ne "rakenteelliset" uudet kytkennät tapahtuvat nekin siellä aivokuorella, ja ehkä joltakin pieneltä osin aivokuoren ja "matelijanaivojen" välillä.

Monesti ihmisen aivokuorella pyörii ajatuksia ja vaihtoehtoja siitä mitä tehdä, mutta loppujen lopuksi hän ei kykene tekemään tietoista valintaa ja päätyykin ainoastaan reagoimaan, kun olosuhteet ympärillä luovat tarpeeksi paineita eläinaivoille.



Ihmisellä on joissakin elintärkeissä asioissa kaksi vaihtoehtoista reagointimahdollisuutta: ehdollistunut ja "matelijanaivoinen", esimerkiksi nopea vetäytyminen poispäin pistävästä, polttavasta tai syövyttävästä kohteesta. Joillakin eläimillä kuten hevosilla tai kissoilla tai rotilla, on erittäin monimutkaisia ja "vaativiakin", geneettisiä, opittujen kanssa "kilpailevia", yleensä "paniikkikäyttäytymismalleja", ehdottomia käyttäytymisrefleksejä.

Reagointitapa riippuu tuollaisissa tapauksissa yleensä ärsykesignaalin voimakkuudesta.

Se saattaa myös riippua, siitä opittu käyttäytyminen ei toimi.

Joskus kyseessä voi olla myös sellainen tilanne, että ihminen tekee päätöksen, mutta päätöksen aikaansaama impulssi on ollut niin heikko, ettei se ole riittänyt muuttamaan eläinaivojen rakennetta käyttäytymisen muuttamiseksi päätöksen mukaiseksi.



Nyt pitää muistaa, että aivokuorella itselläänkin on "urautuneita", ihmisen tapauksessa AUTOMATISOITUNEITA käyttäytymismalleja, jotka saattavat kilpailla reagointimalleina "löysien" päätösten kanssa.

Tästä päättelen, että päätöksentekokykyä tulee harjoitella, jotta aivokuoren impulssinmuodostamiskyky vahvistuisi. Sen pitää 1) oppia perustelemaan ajatuksilla tunteille päätöksia



Tämä tarkoittaa, että päätöksiin voidaan yrittää tietoisesti lliittää jokin emootioväri.

Tunteet ja emootiot eivät ole sama asia: mm. tunteilla on kohde, emootioilla ärsyke.

http://keskustelu.skepsis.fi/html/Kesku ... iID=117041

2) oppia uskaltamaan tekemään päätöksiä ja

3) saada aikaan niin suuri impulssi eläinaivoihin, että koko järjestelmä ohjelmoituu päätöksen mukaiseksi eli pysyy päätöksessä.

Vierailija

Tässä joitain ajatuksia, joilla on ollut apua epätoivosta pääsemiseen. Monesti tulee ajateltua ajatuksia englanniksi.

-Se on vain mielenrakenne, en minä.

-Olen niin vapaa, että voin tästä mennä vaikka 48 tunnin sisällä Rioon, Brasiliaan, jos oikeasti haluan.

-Jos minä ajattelen näin, niin tilastollisesti joku muukin ajatteleen näin. Minä voin valita ajatukseni jostain toisesta tilastollisesta ryhmästä.

-Millään ei ole mitään merkitystä todellisuudessa. Olen vapaa valitsemaan merkitykseni.

-Voin johtaa itseäni kohti mitä tahansa.

-Omia ajatuksia ei tarvitse uskoa.

-Jos teen näin, siitä seuraa tuota kivaa.

-Jos jätän tekemättä näin, siitä seuraa tuota ikävää.

-Ihmisten mielipiteet minusta ja tekemisistäni eivät ole totta, ne ovat vain muuttuvia näkökulmia, reaktioita.

-Minä tiedän kuolevani joku päivä.

-Barrier's between people and the wanted thing is for those, who don't want it bad enough.

-Tämä hetki on ainoa hetki, mitä on olemassa. Vain hetkessä olevat asiat ja muodot muuttuvat. Kaikki on aina tapahtunut tässä hetkessä. Minä en ole muoto, vaan tämä hetki.

-Pakko ei ole kuin kuolla.

Vierailija
-Tämä hetki on ainoa hetki, mitä on olemassa. Vain hetkessä olevat asiat ja muodot muuttuvat. Kaikki on aina tapahtunut tässä hetkessä. Minä en ole muoto, vaan tämä hetki.

Filosofisesti ajatellen nykyhetkeä ei ole tulevaisuuden määrääjänä. On historia ja mahdolliset tulevaisuudet. Historia etenee tulevaisuutta syrjäyttäen. Ihminen on kuin lastu niiden laineella. Taso ja paikka ei ole kiinteä "nykyhetki". Kiinteää paikkaakaan ei ole.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat